Jos seuranne toimintaa kuvatessa tulee mieleen joitain sellaisia sanoja kuten tasavertainen, nuoriso, maanomistajia huomioiva, paikallistoimintaa tukeva, hyvä esimerkki, uusi toimintatapa, historiallinen tai muuta vastaavaa, seuranne saattaisi hyvinkin olla juhlavuoden vuoden metsästysseura! Seuran tulee olla Metsästäjäliiton jonkin piirin jäsenseura. Jäsenyydestä seuran jäsenet saavat mm. Jahti-lehden, josta tiedät onko seurasi liiton jäsenseura.  

Voit ilmoittaa erinomaisen seurasi tai vaikka esimerkillisen naapuriseuran vuoden metsästysseuraehdokkaaksi seurasi Metsästäjäliiton piirille. Lähetä ehdotuksesi perusteluineen piirille 11.4.2021 mennessä.

Pitkään suunniteltu lyijyseminaari siirtyi koronan takia ja muuntui lopulta lyijywebinaariksi, jota johdettiin Metsästäjäliiton hermokeskuksesta Riihimäen Erätalolta. Webinaari järjestettiin, koska Euroopan unionissa on tällä hetkellä meneillään jo kaksi lyijyrajoitusehdotusta. Niistä ensimmäinen eli lyijyhauleja koskeva rajoitus astui voimaan jo 15. helmikuuta tänä vuonna. Tuosta päivämäärästä alkoi 2 tai 3 vuoden siirtymäaika, jonka pituus riippuu siitä, minkä rajoitusvaihtoehdon Suomi päättää ottaa käyttöön. Vaihtoehtoina on Ramsar-kosteikkoja koskeva lyijyhaulirajoitus tai totaalilyijyhaulikielto. Suomi tekee valinnan elokuun puoliväliin mennessä. Tätä ennen eri sidosryhmiä kuullaan päätöksen tiimoilta. Muun muassa Suomen Metsästäjäliitto on sitä mieltä, että Suomen tulisi valita Ramsar-vaihtoehto, vaikka kosteikkojen määritelmä on sen mukaan poikkeuksellisen laaja.

Toinen prosessi eli ns. totaalilyijykieltorajoitus alkoi 2019, kun komissio pyysi kemikaalivirastoa valmistelemaan rajoitusehdotuksen lyijyn käytöstä luodeissa, hauleissa sekä kalastuspainoissa. Kemikaalivirasto julkaisi ensimmäisen version rajoitusehdotuksesta helmikuun alussa. Raportti sisältää kaksi eri dokumenttia ja on noin 900 sivun pituinen. Tämä toisen vaiheen lyijyrajoitus koskee sekä lyijyhauleja myös muualla kuin Ramsar-kosteikoilla että kaikkia lyijyluoteja kaikissa ympäristöissä. Lue rajoituksesta tarkemmin.

Ongelma on suurempi luotiaseissa kuin haulikoissa, sillä esimerkiksi kupari on raaka-aineena noin kolme kertaa kalliimpaa kuin lyijy. Edullisten harjoitusluotien valmistaminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.

Ongelmia metsästyksessä erityisesti reunasytytteisten patruunoiden ja kokovaippaluotien kanssa

Vaikka suurriistan metsästykseen on jo hyviä lyijyä korvaavia vaihtoehtoja, niin reunasytytteisten kohdalla tilanne ei ole sama. Lisäksi pohjolassa pienriistan metsästyksessä käytettävät kokovaippaluodit aiheuttavat ongelmia. Kokovaippaisia lyijyluoteja käytetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yleisesti esimerkiksi metsäkanalintujen pyynnissä. Kuparivaippaan kääritty luoti ei jätä riistaan lyijyjäämiä, vaan se läpäisee kokonaisena linnun. Kokovaippaisen lyijyluodin hyväksi voidaan lukea myös sen hyvä tarkkuus, joka varmistaa eettisen riistalaukauksen. Pienoiskiväärille metsästyksessä lyijykielto on totaalinen kuolinisku, sillä lyijyluodin tarkkuutta ja toimivuutta ei voida saavuttaa millään vaihtoehtoisilla materiaaleilla.

Miksi lyijy halutaan pois ammuksista?

Kemikaalivirasto lähtee eri aineiden rajoitustoimiin silloin, kun se katsoo, että riskinhallintatoimet ovat tarpeen EU-tasolla. Kemikaaliviraston laskelmien mukaan lyijyä päätyy ympäristöön Euroopassa 91 000 tonnia vuodessa. Viraston mukaan 127 milj. lintua on vaarassa kuolla lyijymyrkytykseen ja yli 1 300 000 lintua vuodessa kuolee lyijyyn Euroopan alueella. Riistalihan kautta erityisesti nuoret ja lapset altistuvat viraston mukaan lyijylle ja sen aiheuttamille terveyshaitoille.

”Kaikki todisteet, joita on olemassa, pitää nyt tuoda esille”

Kemikaaliviraston tuorein ehdotus julkaistiin siis helmikuun alussa ja 24.3. alkaa kuusi kuukautta kestävä julkinen kuuleminen (public consultation), jossa arvioidaan ehdotuksen riskienhallintaa sekä sosioekonomisia vaikutuksia. Tänä aikana on mahdollista jättää erilaista päätöksenteossa tarvittavaa tietoa kemikaaliviraston käyttöön. Webinaarissa mukana olleet virkamiehet tarkensivat, että tällä hetkellä kaikki asiaan liittyvät kyselyt, tutkimukset ja selkeät laskelmat tulevat tarpeeseen, sillä pelkät eri tahojen esittämät huolet tai mielipiteet eivät riitä vakuuttamaan tieteellisiä komiteoita.

Kemikaalivirastossa ollaan lyijystä ymmärrettävästi huolissaan, sillä lyijyn ympäristövaikutukset ovat kiistattomat. Osallistujat totesivat , että rajoitukset koskettavat kaikkein kipeimmin ampumaratoja. ”Ampumaradat eivät Suomessa juurikaan lisää ympäristöön päätyvää lyijykuormitusta, ne eivät aiheuta linnuille myrkytyksiä eivätkä lapset ampumaradoilla syö riistalihaa”, tiivisti yksi osallistujista.

Kemikaaliviraston vaatimus kerätä radoilta lyijy pois yli 90 % tehokkuudella olisi todennäköisesti mahdotonta tai ainakin todella kallista. Suomessa on ampumaratoja tällä hetkellä noin 670 ja niitä ylläpidetään pääsääntöisesti talkoovoimin. Suomen nykyinen tiukka ympäristölupajärjestelmä varmistaa nykyään sen, ettei ampumaratatoiminnasta aiheudu riskejä ympäristölle. ”Jo nyt voidaan tehdä erilaisia lisäsuojauksia tai rajoittaa lyijyn käyttöä, mikäli ympäristöriskit sitä edellyttävät”, kiteytti Suomen ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola, joka parhaillaan vetää kolmivuotista ampumaratojen ympäristölupahanketta. Luotiloukkupakolle ei ole mitään tieteellistä perustetta ja jatkossakin tulee voida käyttää lyijyä radoilla, joilla riskejä hallitaan parasta käyttökelpoista tekniikkaan noudattaen.

Ampumaratojen lyijykielto vaikuttaisi kaikkiin ampumaratoja käyttäviin ryhmiin, joita ovat mm. reserviläiset, viranomaiset, urheiluampujat, mutta myös Suomen yli 300 000 metsästäjää. Kaiken kaikkiaan aseenhallussapitolupia on noin 650 000 henkilöllä. Monille ampumaurheilulajeille seuraukset olisivat vakavia ja erityisen harmillisia siitä syystä, ettei lyijyrajoitusesityksen perusteilla ole käytännössä mitään tekemistä ympäristöluvan varaisten ampumaratojen kanssa. Jos harjoittelu tulee kalliimmaksi ja harjoittelupaikat vähenevät, kärsii siitä sekä metsästysturvallisuus että riistaeläimet.

Harmaahylkeen, eli hallin metsästysaika on 16.4.-31.12. Kiintiöpäätökset taas koskevat metsästysvuotta ja uusi kiintiö tulee voimaan 1.8.

Keväällä Perämerellä hallia metsästetään tyypillisesti perinteiseen tapaan jäälautoilta ja eteläisemmillä rannikkoalueilla luodoilta, joilla hallit lepäilevät. Kesällä ja syksyllä pyynti on vähäisempää hallien viihtyessä enemmän avovesillä, mutta mahdollista. Seurattavat, jäljellä olevat hallikiintiöt ja kiintiöalueet löytyvät Riistakeskuksen verkkosivuilta.

Hallin metsästys tapahtuu kiväärillä, jonka tehokkuus on vähintään:

• a) luodin paino on vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea; tai
• b) lyijyttömän luodin paino on 2,9 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 800 joulea

1.8.2020-31.7.2021 Perämeren‒Merenkurkun kannanhoitoalueen kiintiö on 350 hallia, Lounais-Suomen kannanhoitoalueen kiintiö 400 hallia ja Suomenlahden kannanhoitoalueen kiintiö 300 hallia.

Vuonna 2020 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa runsaat 40 000 harmaahyljettä eli hallia. Näistä Suomen merialueella oli vajaat 17 000. Perämeren jäillä laskenta-aikaan olleiden norppien määräksi arvioitiin noin 13 300 yksilöä, toteaa Luonnonvarakeskus verkkosivuillaan. Halleja arvioidaan olevan Itämerellä kaikkiaan jopa 54 000, koska kaikkia laskennoissa ei voida nähdä.

Pyynti on siten kestävää, eikä vaaranna hallikantaa. Kiintiöstä on käytetty yleensä noin puolet, joten vahinkojen vähentämiseksi ja hienon saaliin saamiseksi pyyntiä on varaa lisätä. Kiintiön täyttyessä metsästys keskeytetään. Tämän vuoksi saaliista pitää tehdä saalisilmoitus kolmen päivän kuluessa saaliskertymän seuraamiseksi.

Yleisillä vesialueilla, pois lukien mahdolliset suojelurajoitealueet, saavat Suomessa pysyvästi asuvat metsästäjät metsästää alueellisen kiintiön puitteissa. Samaa kiintiötä käyttävät yksityisvesillä/alueella pyytävät, joille alueille tarvitaan erikseen metsästyslupa metsästysoikeuden haltijalta.

Hallikanta on runsas ja aiheuttaa kalastuselinkeinolle saalis- ja pyydysvahinkoina merkittäviä haittoja. Myös pyynti kalanpyydysten luona on pyydysten tuoman houkutteen ansiosta mahdollista ja vahinkojen vähentämiseksi suositeltavaa.

– Jatkuvasti kasvaneet hallin ja itämerennorpan kannat ovat suurena uhkana rannikonläheiselle ammatti- ja vapaa-ajankin kalastukselle, läntisellä Uudellamaalla kalastava metsästäjä Paavo Paju kertoo.

– Verkkokalastus on suurissa vaikeuksissa hylkeiden rikkoessa pyydyksiä, syödessään saalista verkoista ja karkottaessaan kaloja kutualueiltaan. Harmaahyljeyksilön vuotuinen kalansaalis ylittää 2000 kiloa, ja kun Suomen merialueella lasketaan olevan noin 17000 yksilöä, on vaikutus kalakantoihin ja ennenkaikkea kuluttajan kalatiskiin merkittävä.

– Suurin osa hyljesaaliista saadaan kevään aikana, jolloin mahdollisuudet jahtimatkoille ulkoluodoille ovat otollisimmat. Sovittaessa ovat myös useat rannikon ammattikalastajat mahdollisia yhteistyökumppaneita tai tiedonantajia metsästäjille. Rannikoilta löytyy myös useita jahtisafariyrityksiä jolloin saaliinsaanti on varmempaa, Paju tietää.

Säätila rajoittaa voimakkaasti pyyntiä ja hallijahtiin pitää varautua hyvällä vesilläliikkumistuntemuksella, usein karikkoisilla vesillä. Sama pääsy tyynellä voi olla lapsellisen helppoa ja aallokossa mahdotonta.

Myös Itämerennorpan pyyntiä harjoitetaan Perämerellä kiintiömetsästyksenä sen aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Lakimuutos byrokratian vähentämiseksi hallin tapaan kiintiön puitteissa tapahtuvaksi keskeytysmetsästykseksi on menossa pian valtioneuvoston päätettäväksi. Perämeren itämerennorppien kanta-arvio vaihtelee laskentaolosuhteista riippuen 10 000–20 000 välillä. Kanta kestää kiintiöllä rajoitetun metsästyksen. Kiintiöksi on esitetty 375 kappaletta.

Valkohäntäpeuroja kaadettiin Suomen riistakeskuksen tilastojen mukaan melkein 9 500 peuraa edellisvuotta enemmän. Kaatomäärä kasvoi 16 prosentilla. Aiempi koko kauden saalismääräennätys, noin 60 500 peuraa, oli edelliseltä jahtikaudelta.

– Seurat ja metsästäjät ovat toimineet peurajahdissa erittäin vastuullisesti ja aktiivisesti, mistä lämmin kiitos kaikille toimijoille. Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että valkohäntäpeuran pyyntiluvanvaraisuus ja siihen liittyvä 500 hehtaarin pinta-alavaatimus säilyy jatkossakin. Ne mahdollistavat organisoituneen seuratoiminnan ja siihen liittyvän tavoitteellisen ja turvallisen jahdin, sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Päättyneellä jahtikaudella peurajahtiin oli erinomaiset olosuhteet koko maan kattavan lumipeitteen vuoksi. Edellisellä kaudella olosuhteet olivat kokonaan toisenlaiset, kun paikoin lunta ei ollut koko talven aikana. Lumettomissa olosuhteissa peuran metsästys kyttäämällä on hyvin haastavaa. Metsästäjäliitto on eri yhteyksissä esittänyt, että sekä keinovalon että valo- tai lämpövahvisteisten tähtäinkiikareiden käytön sallittaisiin erillisellä luvalla peuran metsästyksessä tiheän peurakannan alueilla kannan leikkaamisen varmistamiseksi.

Valikoivalla metsästyksellä kannan leikkaamisvaikutus on tehostunut ja samalla on voitu huolehtia jäljelle jäävän kannan ikä- ja sukupuolirakenteen suositustenmukaisuudesta.

Peuratihentymät kohdistuvat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan sekä Etelä- ja Pohjois-Hämeen alueille.

Metsäkaurissaalis kasvoi lähes kolmanneksen

Metsäkauriin saalismäärä kasvoi Suomen riistakeskuksen mukaan noin 29 prosenttia kokonaissaaliin ollessa lähes 20 000 kaurista. Kauriit aiheuttavat paikallista haittaa tihentymäalueilla ja Metsästäjäliiton mukaan myös kauriskantoja on pyrittävä leikkaamaan haittojen vähentämiseksi.

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola, puh. 050-4064836, jaakko.silpolametsastajaliitto.fi

Lue lisää Jahtimediasta:

https://jahtimedia.fi/luonnossa/metsakauris

https://jahtimedia.fi/luonnossa/valkohantapeura

Daniel Johannes Wadén (1850–1930) oli Suomen riistanhoidon, metsästyksen ja kenneltoiminnan uranuurtajia. Häntä pidetään maamme puhelintoiminnan isänä. Hän oli monipuolinen organisaattori, liikemies ja suurlahjoittaja. Wadén oli myös Metsästäjäliiton ensimmäinen puheenjohtaja.

Professori Martti Häikiö kirjoittaa parhaillaan kirjaa Daniel Johannes Wadénista. Wadén oli monessa mukana ja Häikiö kuvaileekin miestä ”ihmemieheksi.” Kirja ilmestyy myöhemmin tänä vuonna ja juhlistaa näin Metsästäjäliiton 100-vuotisjuhlia. 

Kirja ilmestyy loppukesästä.

Kuuntele podcast, kuka oli D.J. Wadén ja miksi jokaisen metsästäjän tulisi hänet tuntea:

Kansalaisaloite uhanalaisten lajien metsästyksestä saavutti tänään 50 000 kannattajan merkkipaalun. 20.8.2020 päivätyn lakiehdotusmuotoon kirjatun aloitteen sisältö on seuraava: ”Uhanalaisten lajien suojelun tehostamiseksi lisätään metsästyslain 37 §:ään 4 momentti, joka kuuluu seuraavasti: Jos 5 pykälässä mainittu laji on Suomessa, Euroopassa tai maailmanlaajuisesti uhanalainen, se on säädettävä valtioneuvoston asetuksella aina rauhoitetuksi, jollei lajia ole muutoin lailla rauhoitettu.”

Uhanalaisten lajien metsästämisen automaattisesti kieltävä metsästyslaki on kuitenkin vastoin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n ohjeita. Suomi on ollut IUCN:n jäsenvaltio ympäristöministeriön johdolla vuodesta 1968.

Metsästys ei ole aina lajin kannalta haitallista

Automaattinen uhanalaisuuden perusteella asetettu metsästyskielto on vastoin IUCN:n omia ohjeita, sillä lajin uhanalaisuus voi johtua aivan muista syistä kuin metsästyksestä. Suurin osa uhanalaisista lajeista on vesilintuja, joiden taantumisen pääsyy liittyy keskeisesti elinympäristöjen huonontumiseen sekä heikentyneeseen pesimämenestykseen.

Metsästyksen rajoitettu salliminen ja siihen liittyvä riistanhoito eivät aina ole lajin kannalta haitallisia, vaan ne voivat olla kannan elpymisen kannalta myös hyödyllisiä. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan kunkin riistalajin taantumisen syihin tulee pyrkiä vaikuttamaan kokonaisvaltaisimmalla tavalla – ei automaattisin kielloin, kuten ilman laajempaa taustatietoa olisi helppo päätellä.

”Metsästysmahdollisuus motivoi metsästäjiä kehittämään ja ylläpitämään riistalajin elinympäristöjä ja pyrkimään aktiivisilla toimilla kantaa heikentävien tekijöiden minimoimiseen. Metsästäjät ovat siis merkittäviä luonnonhoidon käytännön suorittajia. Ilman metsästäjien panosta vesilintujen nykytilanne olisi vielä nykyistä huonompi”, muistuttaa Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors. Lisäksi useimpien uhanalaisten vesilintulajien pyyntipaine on Suomessa käytännössä hyvin pientä. Metsästäjät pidättäytyvät usein omaehtoisesti taantuvien vesilintulajien pyynnistä.

Metsästyksen säätely toimii jo nyt

Metsästäjäliiton mielestä myös nykyinen riistalajien rauhoitussäätely toimii riittävällä tavalla.

Metsästyslain 5 §:ssä luetellaan riistalajit, joita saa metsästää niiden metsästysaikana, sekä rauhoittamattomat lajit, joiden tappaminen on sallittua muulloin kuin niiden mahdollisena lisääntymisaikaisena rauhoitusaikana. Kansalaisaloitteen väitteen mukaan lajin uhanalaisuusstatuksella ei nykyisin ole suoria vaikutuksia niiden metsästykseen. Näin ei kuitenkaan ole. Metsästyksen rajoituskeinoja lisättiin metsästyslakiin vuonna 2017.

Metsästyslain 37 §:n mukaan riistaeläinlaji on rauhoitettava valtioneuvoston asetuksella, jos lajin kannan säilyminen sitä edellyttää. Metsäisten elinympäristöjen riistalajien, kuten pyyn ja riekon osalta vuosittain toteutettavien riistakolmiolaskentojen perusteella muodostetut arviot kannan tilasta kunakin metsästysvuonna johtavat meillä kansainvälisestikin arvioituna erittäin nopeisiin metsästyksen säätelytoimiin. Riistalaskentojen pohjalta toteutetaan metsästysaikojen rajauksia tai tilapäisiä metsästyskieltoja. Uhanalaisista lajeista muun muassa punasotkan ja tukkakoskelon metsästys on jo kielletty.

Uhanalaisuuden määritelmä ongelmallinen

Uhanalaisten lajien määrittelymenetelmiä tulisi Metsästäjäliiton mielestä tarkastella uudelleen. Uusin IUCN:n ohjetta noudattama Suomen ympäristöhallinnon laatima Suomen lajien uhanalaisuusluokitus eli Punainen kirja, on ilmestynyt vuonna 2019. Nykyinen kymmenen vuoden tarkasteluväli on tietyissä tapauksissa kohtuuton. Vaikka esimerkiksi pyy on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, on se riistakolmiolaskentojen mukaan ollut koko 2000-luvun alun ajan maassamme varsin elinvoimainen laji. Pyy lähestyi Punaisen kirjan uusimman version julkaisuaikaan vuonna 2019 paikoin jopa laskentahistoriansa huipputiheyksiä.

Riista- ja rauhoittamattomiin lajeihin kuuluu Suomessa 17 uhanalaiseksi luokiteltua eläinlajia. Punaisen kirjan mukaan uhanalaisia riistalajeja ovat metsähanhi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, tukka- ja punasotka, haahka, nokikana, riekko ja pyy. Lisäksi uhanalaisista lajeista merilokki ja harmaalokki ovat meillä rauhoittamattomia. Suomessa rauhoittamaton ja elinvoimainen laji räkättirastas on puolestaan EU-tasolla vaarantunut, kuten Ylä-Lapin riistalintumme kiiruna. Kansalaisaloite koskee siten myös meri- ja harmaalokkia, räkättirastasta ja kiirunaa.

Suurpetojen metsästys perustuu kannanhoitosuunnitelmiin

Kansalaisaloitteen kirjaus ei koske sutta, karhua, saukkoa, ahmaa, ilvestä ja kirjohyljettä, jotka ovat jo nyt meillä metsästyslain 37 §:n mukaan aina rauhoitettuja ja niiden pyynti tapahtuu siksi ainoastaan poikkeuslupamenettelyllä.  Suurpetojen metsästys perustuu lajien kannanhoitosuunnitelmiin. Tämän takia suden kannanhoidollinen metsästys tulee voida aloittaa, kun susikanta ylittää suotuisan suojelun tason.

  Lisätietoja:
  Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, puh. 050 569 8916, ere.grenforsmetsastajaliitto.fi

Suomen Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin sekä paikallisten riistanhoitoyhdistysten laskennassa kirjattiin yhteensä 74 susihavaintoa. Alueelta kerättiin myös suden DNA-näytteitä. Riistanhoitoyhdistysten suurpetoyhdyshenkilöt varmistivat kaikki jälkilöydöt ja kappalemäärät. Samalla jäljet tallennettiin Tassu-tietokantaan. Vuosi sitten vastaavissa laskennoissa havaintoja tehtiin samalla alueella 50.

”Mukana oli peräti 600 jälkien laskijaa ja olosuhteet olivat hyvät, koska uutta lunta satoi viikon aikana kahdesti ennen laskentaa”, kertoo Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala tyytyväisenä ja kiittelee metsästäjiä aktiivisesta osallistumisesta laskentaan. Vapaaehtoisten paikallisten osallistuminen susiyksilöiden havainnointiin ja näytekeräykseen on tärkeää monipuolisen aineistopohjan saamiseksi vuosittaisiin kanta-arvioihin.

”Laskenta kertoo sen, että Pohjanmaalta Pohjois-Satakuntaan yltävällä alueella ilveksen ja susien havainnot lisääntyivät edellisvuotisiin verrattuna. Alueella elää varsin runsas kauris- ja peurakanta, mikä selittää petojen määrää. Susitiheys on erityisesti Kurikkaan kuuluvassa Jurvassa tänä keväänä ennätyksellinen. Siellä elää havaintojen perusteella 10–14 yksilöä yhdessä laumassa. Toinen lauma on seitsemän suden suuruinen. Lisäksi alueella on Laihian kanssa 3–5 suden lauma”, Hautala kertoo.

Ilveshavaintoja oli 66, joista pentueita oli kahdeksan. Ahmahavaintoja saatiin yhdeksästä yksilöstä.

Lukesta muistutetaan, että suden kanta-arvio ei pohjaudu yksinään lumijälkilaskennoissa arvioituihin yksilömääriin. Suomen Metsästäjäliitto kannustaakin kaikkia metsästäjiä jälkilaskentojen lisäksi myös muiden suurpetohavaintojen ilmoittamiseen ja DNA-näytteiden keräämiseen.

”Metsästäjäliiton piirit tukevat susihavaintotyön organisointia yhdessä alueellisten riistakeskusten ja paikallisten riistanhoitoyhdistysten kanssa. Metsästäjäliiton piireistä saat tietoa paikallisista riistanhoitoyhdistysten suurpetoyhdyshenkilöistä ja suden dna-näytekeräyksen keräysvastaavista, mikäli esimerkiksi haluat ilmoittaa susihavainnoista”, Metsästäjäliiton hallituksen puheenjohtaja Tuomas Hallenberg sanoo ja lähettää erityiskiitoksen kentän vapaaehtoistyölle.

Lisätietoja:
Metsästäjäliiton Pohjanmaan piiri
Puheenjohtaja Jukka Hautala, puh. 040 530 7107, jukka.hautalametsastajaliitto.fi ()

Laskenta mediassa:

Maaseudun tulevaisuus: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.1309055

Yle: https://yle.fi/uutiset/3-11766060

Riittävän kattavalla näytekeräyksellä saadaan susista tietoa, jota ei millään muulla menetelmällä ole saatavissa. DNA-näytteiden keräysaika on marraskuun alusta helmikuun loppuun.

Näytekeräys on täydessä käynnissä ja etenee suunnitellusti aikataulussa. Näytteitä on 28.1. mennessä toimitettu tutkimukseen 485 kpl. Reviireillä keräystä koordinoi 40 vapaaehtoista keräysvastaavaa ja näytteitä on toimittanut 77 vapaaehtoista keräjää. Eniten näytteitä on toimitettu Pohjois-Karjalan (146 kpl), Kainuun (122 kpl) ja Oulun (81 kpl) aluetoimistojen alueilta. 

Kiitokset kaikille keräykseen tähän mennessä osallistuneille. Keräysaika on nyt parhaimmillaan ja aikaa on jäljellä reilu kuukausi. Joten uudetkin kerääjät ehtivät vielä mukaan.

Luke, Suomen riistakeskus ja maa- ja metsätalousministeriö järjestävät ”Suden jätöksillä” -teemaviikon 8.-13.2.2021. Viikon aikana on tarkoitus nostaa esille DNA-näytekeräykseen ja -tutkimukseen liittyviä asioita uutisina ja somepäivityksinä. Viikko on myös tuenosoitus ja kiitos vapaaehtoisille kerääjille. Huipennus on lauantai 13.2., jolloin jalkaudutaan yhdessä keräämään DNA-näytteitä.

Lisätietoa DNA-näytekeräyksestä:

DNA-näytekeräyksen tilanne 22.1.2021

Lue lisää DNA-seurannasta

Keräysvastaavien yhteystiedot

Lisätietoja:

Antti Härkälä, Luke, puh. 050 560 5714, antti.harkalaluke.fi  (näytekeräys)

Mia Valtonen, Luke, puh. 029 532 2428, mia.valtonenluke.fi  (DNA-tutkimus)

Olli Kursula, Suomen riistakeskus, puh. 029 431 2242, olli.kursulariista.fi

Peurasaalis on tänä metsästyskautena jo ylittänyt aiemmat ennätykset. Aiempi koko kauden saalismääräennätys noin 60 500 peuraa on viime kaudelta. Metsästäjäliitto kiittää seuroja pyyntiaktiivisuudesta, mutta kannustaa samalla tekemään pyynnissä loppukirin. Valkohäntäpeuran metsästyskausi jatkuu helmikuun puoleen väliin asti ja lumiolosuhteet helpottavat nyt pyyntiä. Pyyntilupia kaudelle on myönnetty kaikkiaan 63 260, joilla on mahdollista kaataa kannanhoito huomioiden noin 87 000 yksilöä. Yhdellä luvalla saa kaataa kaksi vasaa. Lupia on pääsääntöisesti haettu niin paljon, etteivät ne lopu kesken.

Tavoitteellinen metsästys vaatii selkeää ohjausta

Kynnysarvo, jonka ylityttyä kanta kääntyy laskuun, on Luonnonvarakeskuksen mukaan 55 127 yksilöä. Kannan kääntäminen laskuun vaatii siis merkittäviä ponnistuksia. Metsästäjäliitto pitää pyyntiluvanvaraisuutta ja pinta-alavaatimusta merkittävinä tekijöinä pyyntimäärien kasvulle ohjausvaikutuksensa vuoksi.
”Ilman niitä tavoitteellinen pyyntiponnistus ei näihin lukemiin yltäisi pyynnin rajoittuessa omaan tarpeeseen ja passissa olon mielekkyyteen”, kiteyttää Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius.

 Metsästysseuratoiminta on sorkkaeläinten pyynnin kulmakivi, sillä seurojen avulla pyynti hoituu luotettavasti ja vastuullisesti. Metsästävät maanomistajat omistavat yksityismaista 40 %. He voivat seurojen kautta vaikuttaa myös omien tiluksiensa oloihin ja metsästysseurojen asettamiin tavoitteisiin. ”Metsästäjien ja maanomistajien yhteistyö on ollut sujuvaa ja pyyntiä on kohdistettu maanomistajien toiveiden mukaan. Myös kyttäyspaikkoja ja passilinjoja on perustettu maanomistajien kanssa sopien ja riistatietoa puolin toisin jakaen”, Teemu Simenius kertoo yhteistyöstä.

Peurakolarit lisääntyivät viime vuonna

Liikennesuoritteet eli ajetut kilometrit laskivat viime vuoden aikana noin 10 prosenttia koronaviruksesta johtuen, mutta peurakolarimäärä kasvoi kuitenkin 11 %. Tätä selittää runsas peurakanta, mutta myös vuoden 2020 lumeton kevättalvi runsaasti liikkuvine peuroineen sekä osittain liikennekäyttäytymisen muutos: rattijuopumusten määrä kasvoi 17 % ja ylinopeuksien 37 %. Toteutuneen pyyntimäärän ja runsaan lumen ansiosta peurakolareiden määrän uskotaan vähenevän tänä keväänä. ”Myös ratin taakse tulisi kuitenkin saada lisää malttia ja tarkkaavaisuutta tylsilläkin tieosuuksilla”, Simenius muistuttaa.

Lisätietoja:

Järjestöpäällikkö Teemu Simenius, puh. 050 331 5330, teemu.simeniusmetsastajaliitto.fi

Ehdotuksessa esitetään totaalikieltoja ja rajoituksia lyijystä valmistettujen luotien ja haulien käyttöön niin metsästyksessä kuin urheiluammunnassa. Ehdotuksessa rajoitetaan myös lyijystä valmistettujen kalastuspainojen käyttöä. Rajoitusehdotuksessa on osittaisia kieltoja myös markkinoille saattamiseen.

Kemikaaliviraston uutisen mukaan rajoitusehdotuksen sisältö pääpiirteittäin:

• Lyijyhaulit kielletään kokonaan 5 vuoden siirtymäajalla
• Lyijyluodit kielletään suurissa kaliipereissa 18 kuukauden siirtymäajalla (≥ 5.6 mm sisältää esim. .222rem ja .223rem)
• Lyijyluodit kielletään pienissä kaliipereissa 5 vuoden siirtymäajalla (< 5.6 mm ja reunasytytteiset yleisesti esim. .22lr ja .17hmr)

Rajoitusehdotuksesta on rajattu tällä hetkellä pois ainoastaan lyijyn käyttö viranomaistoiminnassa sekä sisäampumaradoilla. Lyijy olisi ehdotuksen mukaan sallittua myös esimerkiksi olympiaurheilussa tiukkaan rajatuissa olosuhteissa ja urheiluammunnassa, jossa on mahdollista käyttää luotiloukkuja.

Prosessi kestänee vuosia

Siirtymäajan laskeminen alkaa siitä, kun rajoitukset on hyväksytty kaikissa EU:n toimielimissä. Rajoitusprosessi kestänee vuosia. Seuraava vaihe on se, että rajoitusehdotus tarkastetaan riskinarviointikomiteassa (RAC) sekä sosioekonomisesta analyysista vastaavassa komiteassa (SEAC). Tämän jälkeen maaliskuun lopussa alkaa kuusi kuukautta kestävä julkinen kuuleminen.

Euroopan komissio hyväksyi aiemmin viime vuonna esityksen lyijyhaulien käytön kieltämisestä kosteikoilla. Koko kieltoprosessi kesti vuodesta 2015 aina vuoteen 2020. Lyijyhaulien käyttökielto kosteikoilla astuu voimaan Suomessa joko 15.2.2023 tai 15.2.2024 riippuen Suomen kansallisesta päätöksestä. Metsästäjäliiton viimeisen uutisen tästä rajoituksesta voit lukea tästä. Nyt alkava rajoitusprosessi on siis erillinen prosessi ja koskee lyijyn käyttöä kaikissa ammuksissa.

Rajoitusehdotuksen monimutkaisuudesta ja mahdollisista arvioinnin puutteista kertoo muun muassa se, että kemikaalivirasto on arvioinut ehdotuksen sosioekonomiset vaikutukset lavealla haarukalla. Ehdotuksen mukaan vaikutukset ovat jotakin 260 miljoonan ja 10,5 miljardin euron väliltä seuraavien 20 vuoden aikana.

Eurooppalaisten metsästäjien kattojärjestöllä FACElla on parhaillaan auki EU-jäsenmaiden metsästäjille osoitettu lyijyn käyttöä ammuksissa koskeva sosioekonominen kysely. Kysely on käännetty myös suomeksi. Kyselyn tuloksia tullaan käyttämään asiaa koskevassa metsästäjien edunvalvonnassa. Osallistu kyselyyn osoitteessa face.eu/survey ja valitse kielivalikosta suomi.

Lisätietoja:

Metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen, puh. 040 845 1572, jussi.partanenmetsastajaliitto.fi

Rajoitusehdotus englanniksi tästä https://echa.europa.eu/documents/10162/35beb3f9-6a93-4865-3ade-406a5b987e7c    

Rajoitusehdotuksen liite englanniksi tästä: https://echa.europa.eu/documents/10162/a2c9a6c6-5082-104c-5e81-cbb28fcf67db