− Aleksi Lumme on eri tavoin pohtinut ja kehittänyt metsästykseen liittyvää julkista keskustelua, joka varsinkin somessa usein polarisoituu, Metsästäjäliiton hallituksen puheenjohtaja Tuomas Hallenberg perustelee valintaa.

Aleksi Lumme yllättyi iloisesti kuullessaan palkinnosta.

– On rohkaisevaa, että Metsästäjäliitto palkitsee nimenomaan rakentavasta keskustelusta. Se on saatu hyvään alkuun mm. radikaalia asiallisuutta harjoittavan metsästäjäsyndikaatin toimesta. Syndikaatti on 11 metsästäjästä koostuvat joukko, joka haluaa löytää tärkeimmät ihmisiä askarruttavat kysymykset metsästykseen liittyen ja vastata niihin kysyjää kunnioittaen. Olemme jo nyt nähneet, että informatiiviselle metsästyssisällölle ja aktiiviselle, asialliselle osallistumiselle keskusteluun on iso kysyntä. Näemme, että tämän mahdollistamat yhteydet erityisesti kuplan ulkopuolelle ovat se työkalu, jonka avulla luontokeskustelua saadaan kehitettyä eteenpäin. Nyt toimiva tapa on löytynyt. Toivomme mahdollisimman monen metsästäjän lähtevän siihen mukaan, Aleksi Lumme sanoo.  

Aleksi Lumme vastaanotti Wadén-palkinnon Jyväskylässä Riistapäivien yhteydessä 17. tammikuuta. Vuonna 2021 palkinnon sai Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Sari Penttinen. Palkintorahoilla Lumme aikoo tuottaa Reagis Oy:n kanssa ensiapukoulutusvideoita Ukrainaan.

Wadén-palkinto sisältää tuhannen euron rahapalkinnon sekä kunniakirjan. Wadén-palkinto on nimetty Daniel Johannes Wadénin mukaan. Wadén oli erittäin innokas metsästäjä ja riistanhoidon puolestapuhuja ja myös Metsästäjäliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Testamenttinsa kautta hän on ollut pitkään myös Metsästäjäliiton toiminnan tärkeä rahoittaja.

Lisätietoja:
Aleksi Lumme, puh. 040 748 3841, metsastakirjagmail.com

Jahtimediassa julkaistussa Aleksi Lummen juttusarjassa pohdittiin sitä, miten metsästyksen maineeseen voi vaikuttaa, onko julkinen metsästyskeskustelu rikki ja mitä asioille voi tehdä. Ensimmäisessä osassa pohditaan, miksi keskustelu on metsästäjän näkökulmasta raskasta.

https://jahtimedia.fi/luonnossa/hyvinsanottu-metsastajan-kokemus

Kyseisten metsästysmuistojen tuonti ei ole ollut vapaata tähänkään asti, vaan sitä säädellään tarkasti kansainvälisen CITES-sopimuksen mukaisilla luvilla. Sopimus asettaa tiukat ehdot eläinten osien kaupalle ja kuljetukselle. Tämän hetkinen CITES-luvitus huomioi ja tukee uhanlaisten lajien kantojen kehitystä antamalla lupia tuontiin vain maista, joissa kyseisen lajin kannankehitys ja hoito on hyvällä mallilla. Näin luvanvarainen kaupallinen metsästys tukee kantojen kehitystä ja maat, jotka haluavat lajin viennin piiriin, joutuvat parantamaan kannan tilaa, elinympäristöä, lainsäädäntöään ja kitkemään laitonta tappamista.  

Metsästäjäliitto teki paljon töitä eläinlajeille vahingollisen kategorisen metsästysmuistojen tuontikiellon poistamiseksi luonnonsuojelulakiesityksestä. Metsästysmuistojen tuontikieltoa ei käsitelty lain valmistelutyöryhmissä, vaan se ilmestyi vasta käsittelyn jälkeen valmiiseen lakiesitykseen. Liitto jätti eriävän mielipiteen lakiluonnoksiin, lausui ja teki lausuntojen ulkopuolista poliittista vaikuttamistyötä. Hallituspuolueet olivat lain sisällön pitkälti sopineet, mutta edunvalvontatyön tuloksena alkuperäinen rajoitus, jonka mukaan laissa tarkoitettujen lajien metsästysmuistojen tuonti olisi kiellettyä kaikkialta, myös EU:n jäsenmaista, saatiin lopulta rajattua koskemaan EU:n ulkopuolelta tuomista. Tämä mahdollistaa EU:n alueella kestävästi metsästettävien CITES-luvanvaraisten lajien, kuten karhun tuonnin edelleen vaikkapa Virosta ja Ruotsista Suomeen. Sen sijaan EU:n ulkopuolelta tuonti jäi kielletyksi ehdotuksessa mainittujen lajien osalta. Hallitus hyväksyi muutetun lakisisällön hyvin pitkälti sellaisenaan tuntematta kunnolla lain sisältöä, eikä tarpeellisille muutoskeskusteluille jätetty lainkaan tilaa.

Liitto vie tuontirajoituksen EU-tuomioistuimeen

EU:n ulkopuolelta tuonnin rajoittamiselle on kansallisessa päätöksenteossa selvästi suuremmat mahdollisuudet kuin EU:n sisäisen tavaran liikkuvuuden rajoittamiselle. Metsästäjäliitto on kuitenkin valittamassa uudesta laista edelleen EU:hun heti kun se on mahdollista. Perusteluna on, että kansallinen laki on ristiriidassa kansainvälisen CITES-sopimuksen kanssa, johon EU on sitoutunut. EU:ssa asiaa hankaloittaa se, että sen päätöksenteossa on nähtävissä selkeää myötätuulta kaikenlaisille metsästys- ja metsästysmuistorajoituksille. Vaikka CITES huomioi hienosti eläinkantojen runsauteen pyrkimistä, EU:n oman CITES-asetuksen muuttaminen epäedullisemmaksi vesittää toimivaa CITES -järjestelmää.

Valitettavasti metsästysmuistojen vastaisen ideologian laajenemisen suurimmat kärsijät ovat kyseiset eläinlajit. Metsästysmuistorajoitukset pohjautuvat lyhytnäköiseen metsästyksenvastaisuuteen, joka taas on lähtöisin julkisuutta saaneista laittomaan eläinten osien kauppaan tai epäeettisiin menetelmiin pohjautuneista esimerkkitapauksista. Pääsääntöisesti kaupallinen metsästys on kestävää ja luontoympäristöjä hyödyttävää, sillä ilman kestävää eläinkantaa ei ole toimintaakaan.

Trofeemetsästyksellä tarkoitetaan sitä, että metsästäjä hyödyntää ja säilyttää itsellään muitakin osia kaadetusta eläimestä kuin lihan. Nykyaikainen metsästys on luvanvaraista ja luvat myöntävät paikalliset ja kansainväliset viranomaiset. Lupien saaminen pohjautuu tieteelliseen arvioon kantojen kestävyydestä.

Metsästäjäliitto vastustaa voimakkaasti laitonta tappamista ja korruptiota. Säädelty metsästys ja laillisten metsästysmuistojen hallussapito vähentävät laitonta tappamista ja lisäävät ympäristön monimuotoisuutta monella eri mekanismilla. Metsästystoiminnan ansiosta monet alueet ovat luonnontilaisia ja sisältävät runsaasti alkuperäislajeja, jotka ennen kaupallista metsästystä olivat häviämässä. Jos erilaisin metsästykseen liittyvin rajoituksin riistaelinkeino muuttuu kannattamattomaksi, on toimeentulo haettava viljely- tai karjataloudesta, jossa villieläinlajit muuttuvat arvottomiksi tai tappiota aiheuttaviksi. Tästä on useita esimerkkejä Afrikassa.

Suomen ja Euroopan Unionin olisi parempi keskittää voimat varsinaisiin ongelmiin, kuten laittoman tappamisen kitkemiseen ja Aasian laittomaan luukauppaan kuin laillisen, alkuperäisluontoa tukevan elinkeinon tuhoamiseen.

Lue lisää:

Jahtimedia: Trofeet apuna riistakantojen tutkimuksessa

Metsästäjäliiton lausunnot: Eriävä mielipide Luonnonsuojelulain uudistushankkeen esitykseen 88 §:stä

Metsästäjäliitto pilotoi rahoituksella Varsinais-Suomen piirin kanssa nuorten nuorisovaihdon. Mukana suunnittelussa oli piirin toimikuntien jäseniä sekä ohjelmaan valikoituneet nuoret. Kevättalvella 2023 Varsinais-Suomessa järjestetään kuuden päivän mittainen kansainvälinen nuorten metsästäjien tapahtuma, johon osallistuu seitsemän nuorta Suomesta, Virosta ja Tanskasta. Tapahtuma keskittyy suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja riistahoitoon sekä havainnollistaa luonnon monimuotoisuuden vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti valkohäntäpeurat kiinnostavat ulkomaalaisia nuoria. Nuorisovaihto ei ole kuitenkaan metsästysmatka vaan toiminnan tavoitteena on oppia monipuolisesti metsästykseen liittyviä asioita kokemusten kautta.

Kansainvälisillä kontakteilla metsästyksen suosio kasvuun?

Hankkeeseen osallistuvien maiden kesken on alustavasti sovittu, että seuraava tapahtuma järjestetään vuorostaan joko Virossa tai Tanskassa. Metsästäjäliitossa nähdään, että tulevaisuudessa metsästäjäkunnan ikääntyessä nuorisotoiminnalla ja kansainvälisillä verkostoilla on entistä suurempi merkitys.

Hankkeessa mukana olevat nuoret toivovat saavansa uusia kavereita, kokemuksia ja erilaista näkemystä metsästysharrastukseen. Asian kiteyttää hyvin Nikolas: ”Itse KV-osuuden kautta haluaisin pystyä näyttämään asioita mitä omasta mielestä Suomessa tehdään hyvin ja ulkomaisten vieraiden kanssa oppia heidän metsästyskulttuuria ja ottaa hyviä oppeja sieltä.”

Organisaatiot voivat ohjelman avulla vaihtaa hyviä käytänteitä, kehittää yhteisiä järjestötoiminnan oppimiskokonaisuuksia, luoda uusia toimintamalleja ja menetelmiä, kehittää nuorisotyön käytäntöjä ja edistää yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa. Aikuiset ovat toiminnassa mukana mutta pääsääntöisesti tukemassa ja mahdollistamassa nuorten omaehtoisen osallisuuden.

Lisätietoja:

Elina Mäkelä, nuorisotyön asiantuntija, puh. 050 468 8917
Mari-Anna Hovi, Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja, puh. 040 551 6266
mari-anna.hovi(at)metsastajaliitto.fi

https://www.oph.fi/fi/kehittaminen-ja-kansainvalisyys/erasmus-ohjelma-2021-2027

”Valitus ja oikeuden päätös sotii oikeustajua ja kaikkia kansainvälisiä ja kansallisia linjauksia vastaan. Millä perusteluilla oikeus keskeyttää koirasusien poistamisen? Ja haluaako Suomen luonnonsuojeluliitto suojella koirasusia? Oikeuskäsittely voi kestää jopa vuoden. Kevään myötä on suuri riski, että puoliverisyys periytyy yhä laajemmin susikantaan”, kummeksuu Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Lakia suupetojen metsästyksestä tarkennettava

Hallinto-oikeudet keskeyttivät alkuvuodesta susien kannanhoidollisen metsästyksen, sitten syksyllä karhujen metsästyksen ja nyt myös koirasusien metsästyksen.

”Oikeuden toiminnan myötä riistaviranomaisella ei ole enää mahdollisuuksia suurpetojen kannanhoitoon. Toistuvat toimeenpanokiellot osoittavat, että eduskunnan on nyt oleellisesti tarkennettava suurpetojen metsästystä koskevaa metsästyslain 41a pykälää, joka sillä jo onkin maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsiteltävänä aiemmin syksyllä susia koskevan päätöksensä mukaisesti”, toteaa Silpola.

Metsästäjäliitto julkaisee Ylämaan laumasta kesällä 2022 kuvatun videon, josta näkee laumaan kuuluvan erivärisiä eläimiä. Koirasutta ei kuitenkaan aina voi ulkoisesti tunnistaa täysverisestä sudesta.

Susikannan hoitosuunnitelman mukaan, myös Bernin sopimuksen pysyvän komitean suositukseen viitaten, koirasusiksi todetut yksilöt tunnistetaan ja poistetaan viranomaispäätöksellä. Koirasusi on Suomessa haitallinen vieraslaji. Luonnonvarakeskuksen kesäkuussa 2022 julkaisemassa kanta-arviossa osoitetaan DNA-tutkimuksin, että Ylämaan laumassa on koirasusia. Koirasutta ei ole ulkoisten tunnusmerkkien perusteella mahdollista varmuudella tunnistaa ja erottaa sudesta. Tämän vuoksi ainoa mahdollinen tapa poistaa koirasudet on koko lauman poistaminen, toteaa Riistakeskus päätöksessään.

Metsästyksen osalta esityksessä korostetaan kestävän riistanhoidon sosiaalista, taloudellista, kulttuurista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvää merkitystä maaseutualueiden tulevaisuuden kannalta. Tämä on merkittävä tunnustus eri puolilla Eurooppaa asuville 137 miljoonalle ihmiselle, joiden osuus Euroopan väestöstä on lähes 30 prosenttia. Metsästäjät osallistuvat maaseutualueita monipuolisesti hyödyttäviin suojeluhankkeisiin.

Maaseudun sidosryhmiin vaikuttavan ympäristöpolitiikan osalta esityksessä keskitytään myös maaseutuyhteisöjen suurpetokonfliktien lisääntymiseen. Äskettäin hyväksytyn Euroopan parlamentin esityksen ”Kotieläintuotannon ja suurpetojen suojelu Euroopassa” mukaisesti esityksessä muistutetaan ”komission velvollisuudesta arvioida edistymistä suojelun tason saavuttamisessa ja tarvittaessa muuttaa lajien suojeluasemaa, jos haluttu suojelun taso saavutetaan”.

The European Federation for Hunting and Conservation (FACE) puheenjohtaja Torbjörn Larsson toteaa, että esityksessä korostetaan erinomaisesti Euroopan maaseutualueiden tärkeimpiä haasteita ja painotetaan samalla eri puolilla Eurooppaa sijaitsevien maaseutualueiden monimuotoisuutta. Näistä haasteista keskeiseksi kysymykseksi on noussut rinnakkaiselo suurpetojen kanssa. Komission on nyt käsiteltävä luontodirektiivin 19 artiklan täytäntöönpanoa Euroopan parlamentin hiljattain esittämän pyynnön johdosta.

Ajan kääntyessä jouluun, jahtikauden keskellä, kulunut vuosi näyttää hyvin kaksijakoiselta. Ilahduttavaa on jäsenkunnan tiivis ja rakentava yhteydenpito Metsästäjäliiton piireihin ja liittotoimistolle. Tieto kulkee ja tilannekuvaa saadaan. Liiton jäsenmäärä on hienosti jatkanut kasvuaan liki tuhannella niin, että liittoon kuuluu nyt 146 737 metsästäjää! Metsästäjäliitto on Suomen suurimpia kansalaisjärjestöjä, jonka ääni kuuluu ja johon luotetaan. 

Uskallan tosiaankin väittää, että meihin Metsästäjäliitossa luotetaan mm. eri puolueiden kansanedustajilta saadun palautteen perusteella. Eduskuntavaalityötä on tehty syksystä alkaen ja liiton hallitusohjelmatavoitteet on esitelty niin puolueille kuin eduskuntaryhmille. Kansanedustajien kanssa on käyty hyviä keskusteluja metsästyksen tulevaisuudesta ja palaute liiton suuntaan on hyvin kannustavaa – Metsästäjäliiton asiantuntemukseen luotetaan. Sama luottamus käy luonnollisesti ilmi myös kansalaisten asennetutkimuksista: 90 prosenttia kansalaisista suhtautuu metsästykseen joko positiivisesti tai neutraalisti. 

Haasteitakin on, mikä käy ilmi mm. liiton uutisoinnista. Edunvalvontaamme kuuluvat tällä hetkellä mm. suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen jatkumisen varmistaminen, ampumaratojen ympäristöluvituksen rahoituksen ja ratojen elinvoiman turvaaminen, patruunoiden lyijyn käyttömahdollisuuden varmistaminen tulevaisuudessa erityisesti ampumaradoilla (kokovaippaluodit), aseiden luvitusperiaatteet ja valtakunnallinen tasapuolisuus, hirviä on paikoin jo liian vähän ja valkohäntäpeuroja paikoin liiankin kanssa, vesilintujen ja vh-peurojen ruokintakieltoesitykset sekä kanta-arvioiden luotettavuuden ja ymmärrettävyyden parantaminen. Metsästyksen julkisen kuvan proaktiivinen vaaliminen on tärkeää, ja siihen liitto panostaa entistä enemmän. Äkillisten negatiivisten uutisten paineessa kuva saattaa nopeastikin hämärtyä oli kyseessä sitten metsästyksen henkilövahingot, karhu rauta tassussaan tai uutisointi suurpedoista. 

Liiton edunvalvontatyö kantaa kuitenkin hedelmää, kaikista edellä todetuista haasteista huolimatta. Eduskunta äänesti suurella 125 puolesta - 17 vastaan äänten enemmistöllä yli puolue- ja hallitusrajojen suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseksi ja edellyttää asiaa koskevan lainsäädännön kehittämistä. Äänestys tapahtui Metsästäjäliiton ja yhteistyökumppaneiden yhdessä valmistellun sutta koskevan kansalaisaloitteen käsittelyn myötä. Eduskunnan tahtotila vaikuttaa myös karhun ja ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen tilanteeseen, sillä niitä kaikkia koskee sama lainsäädäntö. Liekö eduskunnan tahtotilan syytä, myönnetyistä ilveksen poikkeusluvista ei tänä syksynä valitettu ja metsästys alkoi suunnitellusti koko maassa. Valitettujen karhulupien kohdalla odotetaan hallinto-oikeuksien päätöksiä. Liitto avusti juristin kanssa valituksen kohteiksi joutuneita karhulupien haltijoita kymmenkunta sivua kattavien vastineiden laadinnassa. 

Metsästäjäliiton syysliittokokous päätti liiton toiminnasta (Toimintasuunnitelma 2023) ja taloudesta vuodelle 2023. Liittoon kuuluvien metsästysseurojen jäsenkohtainen maksu on pidetty ennallaan 9,5 eurossa jo kahdeksan vuoden ajan. Nyt, edunvalvonnan ja viestinnän tarpeiden entisestään kasvaessa sekä inflaation paineessa syysliittokokous hyväksyi jäsenmaksun korottamisen kolmella eurolla, sehän on yhden kivääripatruunan hinta. Kun jäsenmaksussa huomioidaan myös Metsästäjäliiton piirin jäsenmaksu piiristä riippuen luokkaa 2-4 euroa, liiton jäsenmaksu on kokonaisuudessaan 15 euroa kutakin metsästysseuran jäsentä kohden. Henkilöjäsenmaksu metsästysseuroihin kuulumattomille on valtakunnallisesti 35 euroa. Metsästäjäliiton jäsenmaksu lienee edelleen valtakunnan alhaisimpia mihin tahansa muuhun järjestöön verrattuna. Mihin jäsenmaksuvaroja sitten käytetään ja mitä sillä saa? Olemme koonneet oheisin diaesityksiin yhteenvedon liiton edunvalvonnasta ja jäseneduista, tervetuloa tutustumaan. 

Maailma ympärillämme myrskyää sodan, energiakriisin ja toistuvien mediamylläköiden voimilla. Metsästykseen vaikuttavia poliittisia ja juridisia päätöksiä yritetään viedä läpi joskus arvaamattoman nopeasti. Toivon siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi, että käymme uuteen vuoteen yhtenäisenä metsästäjäkuntana toinen toistamme arvostaen, yhteisestä harrastuksesta nauttien ja yhteistä edunvalvonnan voimaamme näyttäen ja käyttäen. 

Ja lopuksi, haluan toivottaa Sinulle hyvä jäsen oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!

Jäseniä tervehtien,

Jaakko Silpola

Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja

Metsästäjäliitto teki 28.11.-7.12.2022 kyselyn valkohäntäpeuran tihentymäalueen jäsenseuroilleen valkohäntäpeurakannan hallinnasta. Vastauksia käytetään liiton edunvalvonnassa, kun liittoa kuullaan maa- ja metsätalousministeriön käynnistämässä selvityksessä valkohäntäpeurakannan hallinnasta https://mmm.fi/-/maa-ja-metsatalousministerio-kaynnistaa-selvityksen-valkohantapeurakannan-hallinnasta.

Liitto sai vastauksia 333 tihentymäalueen seurojen vastuuhenkilöltä. Kysely oli osoitettu peuratihentymäalueen piirien seuroille eli Etelä- ja Pohjois-Hämeet, Satakunta, Uusimaa ja Varsinais-Suomi.

Valkohäntäpeuraa pidetään seuroissa tärkeänä riistaeläimenä, jonka hyödyt nähdään vahinkoja suurempina, joskin vahingot tunnistetaan ja tunnustetaan ja niihin halutaan puutua. Suurimmiksi vahingoiksi tunnistettiin liikenne- maatalous- ja piha- taikka puutarhavahingot.

Myös autoilijoilta toivottiin vastuuta ja parannettavaa tarkkuudessa ja asenteissa peurarikkailla alueilla ajettaessa.

Peuran merkittävimmät hyödyt ovat lihansaannissa, metsästysmahdollisuuksissa, maaseudun elinvoimassa ja jahtien tuomassa yhteisöllisyydessä.

Valkohäntäpeuran tiedetään olevan vieraslaji, mutta myös hyödyllinen riistalaji. Merkille pistettävää ja ohjaavaa on, että 97 % vastaajista haluaa pitää sen sellaisena. Valkohäntäpeuraa ei pidetä haitallisena vieraslajina.

Valkohäntäpeuraa halutaan yleisesti ottaen eniten (46 %) vähentää siellä, missä kannat ovat tiheimmät ja toiseksi eniten (22 %) vähentää alueellisen riistaneuvostojen asettamaan aluetavoitteeseen. Lisäksi yleisesti vähentämisen kannalla oli 12 %. Kaikkiaan vastaajista vähentämisen kannalla on siten 80 %.

Lupajärjestelmä säilytettävä nykyisenä

Nykyistä peurapyynnin lupajärjestelmää pitää parhaana kannanhoitotapana 81 % ja sen keventämistä joiltain osin 18 %. Vastaukset tukevat liiton näkemystä siitä, että vaikka nykymalli on pystynyt vastaamaan kannankehitykseen viiveellä, ovat vaihtoehtoiset menetelmät sitä merkittävästi huonompia.

Motivaatiota jahtiin löytyy

Vastaajat jakautuvat jonkin verran näkemyksissään, mutta suurin osa (yli 80 % luokkaa) katsoo, että seuransa pyytää edelleen viime vuoden teholla, kanta on alentunut, kantaa on edelleen vähennettävä ja sitä jaksetaan tehdä ja tekijöitä löytyy. Saalis saadaan hyödynnettyä ja pyytäjiä on riittävästi.

Avoimissa vastauksissa oli kommentteja kannantiheyden aiheuttamasta metsästysvastaisuuden kasvusta ja kritiikistä. Suuria ajallisia uhrauksia peurakannan hallintaan tekeville metsästäjille syyttely kannan tahallisina kasvattajina syö motivaatiota, sillä moni katsoi, ettei heidän tai seuransa tavoitteena tai toimenpiteissä ole ollut peurakannan kasvattaminen, vaan se on päässyt kasvamaan jostain muusta syystä. Pyynnistä pitäisi saada kiitosta eikä syyllistämistä. Peltojen kasvipeitteisyyden kasvun arveltiin johtaneen kannan räjähtämiseen.

Pyynnin tehostamiseen on keinoja

Jäsenten lisääminen, jahtivieraiden vastaanottaminen ja seuran sisäisten toimintatapojen tehostaminen nähtiin parhaina tapoina lisätä pyyntiä. Sen sijaan ampumakokeen poistamista, luvanvaraisuudesta ja metsästyksenjohtajista luopumista ja pinta-alavaatimuksen muuttamista pidettiin tehoa vähentävinä.

Nykyistä 500 hehtaarin pinta-alavaatimusta pidettiin parhaana 59 % mielestä, pinta-alan nostamista 1000 hehtaariin kannatti lisäksi 15 % ja laskemista 300 hehtaariin 12 % ja loput sitä alemmas. Pinta-alavaatimuksen poistoa tuki 6 %. Pinta-alan laskemista 100 hehtaariin tai pinta-alavaatimuksen poistamista pidettiin vaaratilanteita ja myös peurakantaa kasvattavana. Muutoksen oletettiin johtavan myös sirpaloitumisen ohella metsästysoikeuden vuokrien kilpailuttamiseen, joka heikentäisi suunnitelmallista seuratoimintaa.

Avoimissa vastauksissa sirpaloitumisen todettiin olevan koirapyynnin esteenä ja pieniltä irrallisilta alueilta tulevien haavakoiden perään ei olisi lähtijöitä. Myös SRVA toiminnan uskottiin loppuvan. 500 hehtaaria todettiin olevan aivan minimi koirajahdille. Moni vastaaja piti tihentymiä hyvin paikallisina ja seurakohtaisina, sillä moni seura tihentymäalueilla oli onnistunut laskemaan kantaa merkittävästi, vaikka jo naapurista löytyi tihentymä.

Erikoisviljelmien ja puutarhojen haittojen aiheuttajina pidettiin usein metsäkaurista, jonka kanta lähti käsistä pyyntilupavapauden jälkeen. Ohjausvaikutuksen pelättiin katoavan pienemmissä yksiköissä ja pyyntipaine laskisi metsästäjien ampuessa vain omaan tarpeeseensa, jota ei yksittäiset, pienillä paloilla ampuvat korvaisi. Ruokinnat lisääntyisivät, jos monelle pienelle palalle houkuteltaisiin peuroja nykykokonaisuuksien sijaan.

Järjestäytynyt metsästys nähtiin niin merkittävänä laillisen, ohjattavan ja turvallisen pyynnin toteuttajana, ettei sitä saisi vaarantaa.

Edelleen avoimissa vastauksissa todettiin seurojen jäsen- ja pyyntimenettelyiden parantamisen ja lihamyynnin helpottamisen ilman pelkoa maanomistajien suuttumista myynnistä tehostavan pyyntiä. Seurat myös jakavat peuran lihaa ja jalosteita maanomistajille, eli saalishyötyä jaetaan seuran alueen maanomistajille.

Lupapinta-alan pienentäminen 500 hehtaarista heikentäisi turvallisuutta. Se johtaisi seuran alueen sirpaloitumiseen, mikä heikentäisi seuran mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitelmallisesti kokonaiskantaan. Sitä seuraava mahdollinen maavuokrien nousu loisi myös tavoitteita peurakannan kasvattamiseksi, sillä vuokra korreloisi eläinmäärää.

Ruokintaa ei tule kieltää

Ruokinnan kieltämisen suurin vaikutus olisi vastaajien mielestä vahinkojen kasvu. Se aiheuttaisi luonnollisesti myös muutoksia metsästystapoihin lisäten ajometsästystä kyttäyksen kustannuksella. Koska ruokinnalta ampuminen on tehokkain tapa pyytää, oletetaan peurakannan kasvavan, mikäli ruokinta kiellettäisiin.

Vapaissa vastauksissa puollettiin sekä nykymallia että pelkkää houkutteluruokintaa. Ruokintaa kuitenkin pidettiin tehokkaan pyynnin kannalta oleellisena. Samoin ruokinnoilla nähtiin olevan vaikutusta vahinkojen vähentämisessä. Nälkään tappamista kovina talvina ei pidetty eettisenä, vaan ensin pitää kanta saada ampumalla alas ja sitten siirtyä houkutteluruokintaan.

Vastauksissa korostettiin myös sitä, että omilla maillaan pitää saada toimia miten haluaa. Ruokinnalla käy muitakin eläimiä, se ei ole vain peuraa varten. Peuratihentymät sijaitsevat Suomen tiheimmän ihmisasutuksen maakunnissa. Monella alueella peuroja on lähes mahdoton metsästää turvallisesti ilman ruokintaa.

Johtopäätös on, että ruokinnalta pyytämistä ei tule kieltää, sillä kaatomääriä ruokinnoilta ei pystytä korvaamaan muilla tavoilla. Ruokinnoilla ohjataan myös eläinten sijaintia, jolloin se vähentää liikenne-, viljely- ja puutarha / pihavahinkoja. Ruokinnalta pyytäminen lisää turvallisuutta.

Luonnon kunnioittaminen on yksi Metsästäjäliiton keskeisistä arvoista ja pitää sisällään luonnon kestävän käytön, monimuotoisuuden vaalimisen sekä riistan- ja luonnonhoidon tukemisen ja edistämisen. Yleisavustusta käytetään ensi vuonna erityisesti riistanhoidon edistämiseen käytännön tasolla. Rahoilla kehitetään myös eettiseen ja kestävään metsästykseen liittyvää viestintää ja metsästäjien koulutusta. Vastuullisen metsästyksen kautta luonnonvarojen kestävä käyttö toteutuu ympäristöä palvelevalla tavalla.

”Avustus on yksi osoitus siitä, että Metsästäjäliitto tunnustetaan nykyään virallisesti valtakunnallisesti merkittävänä sekä luonnonhoito- että nuorisotyötä tekevänä asiantuntijajärjestönä. Liitto on nyt myös tunnustettu ja keskeinen asiantuntijavaikuttaja ympäristökysymyksissä, kuten esimerkiksi lyijyyn liittyvässä valtakunnallisessa keskustelussa”, Metsästäjäliiton luonnon ja riistanhoidon päällikkö Ere Grenfors sanoo ja kiittää myönnetystä avustuksesta.

Riistanhoito on luonnon monimuotoisuuden hoitoa

Metsästäjäliitossa on edistetty jo vuosia sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää metsästystä kosteikoilla eri tavoin. ”Olemme myös tulevana vuonna mukana MMM:n ja YM:n yhteisissä valtakunnallisissa SOTKA- ja HELMI-hankkeissa. Sotka-hankkeessa teemme kiinteää yhteistyötä BirdLife Suomen kanssa, luoden maahamme häirinnältä vapaata vesilintujen levähdysalueverkostoa”, Ere Grenfors kertoo.

Kosteikkojen rakentaminen ja hoito parantaa luonnon kokonaismonimuotoisuutta, josta hyötyvät myös muut kuin riistalajit. Kosteikkotyön tukemisella autamme samalla Itämerta ja muita vesistöjä: vesistöjen tila paranee, rehevöityminen ja umpeenkasvu vähenee ja taantuvat vesilintulajit elpyvät.

Liitto auttaa jäsenseurojaan ampumaratojen ympäristölupaprosesseissa ja tarjoaa asiantuntemustaan ammuslyijyn korvaamiseen liittyvissä asioissa.

Eduskunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta on mietintönsä perusteluina ilmaissut, että suden kannanhoidollinen metsästys tulisi mahdollistaa myös silloin, jos suotuisaa suojelutasoa ei ole suden osalta vielä saavutettu, jos metsästyksellä ei aiheuteta haittaa suotuisan suojelutason saavuttamiselle. Hallitus on antanut asiassa esityksen HE 288/2022, joka oli eilen 30.11.2022 maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä.

Metsästäjäliitto tukee esitystä, mutta samalla toteaa, ettei hallituksen esityksessä esitetyt muutokset ole riittäviä toimenpiteitä EU-lainsäädännön mukaisen suden, karhun ja ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi Suomessa.

Lainsäädännössä tulee hakea tarkennuksia Ruotsin lainsäädännöstä

Ruotsia ja Suomea koskee täysin samanlainen EU-lainsäädäntö. Ruotsissa kaikkien suurpetojen kannanhoidollinen metsästys onnistuu. Suomessa tuomioistuimet ovat estäneet metsästyksen toimeenpanokielloin tai osoittamalla myönnetyt poikkeusluvat vääriksi, kuten on nähty useissa päätöksissä vuosien 2020 - 2022 aikana. Metsästäjäliiton mielestä Suomen lainsäädännössä tulee hakea tarkennuksia Ruotsin lainsäädäntöä mukaillen, sillä Ruotsin lainsäädäntö on tarkempi ja paremmin tarvittavat joustot yksilöivä.

Metsästyslain 41 a § koskee kaikkia suurpetoja ja niiden kannanhoidollista metsästystä. Siten tarkastelua ei tule rajoittaa vain suden kannanhoidolliseen metsästykseen, vaan myös ilveksen ja karhun kannanhoidolliseen metsästykseen. Vaikka susi olisi saavuttanut tai olisi saavuttamassa suotuisan suojelun tason, ilvestä koskeva korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2022:48 monella tavoin estää muidenkin suurpetojen metsästyksen, ellei lainsäädäntöä tarkenneta niin, että luontodirektiivin mahdollistamat kansalliset joustot saadaan metsästyksessä käyttöön.

Metsästäjäliitto haluaa kiinnittää eduskunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin:

1. Kannanhoidollisen metsästyksen tavoite yleisellä tasolla on luontodirektiivin yleisten tavoitteiden mukaisena kirjattava lainsäädäntöön.

2. Kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteista ja toimenpiteistä päätettäessä lupaviranomaisen on voitava hyödyntää kannanhoitosuunnitelmia niin, että niillä on oikeudellinen vaikutus.

3. Suurpetojen tavoiteltu minimilukumäärä tulisi voida vahvistaa oikeusvaikutteisesti etukäteen alueittain ennen kannanhoidollisten lupien myöntämistä.

4. Direktiivikäännöksen aiheuttama epäselvyys on ”rajoitettu määrä” -kriteerin osalta korjattava lainsäädännöllä vahvistamalla se itsenäiseksi kriteeriksi.

5. ”Valikoiden” -kriteerin suhde eläinlajin biologisiin ominaisuuksiin, lupamäärään, kannan rakenteeseen ja käytännön mahdollisuuksiin valikoida ja valikoinnin harkinnanvaraisuus tulee lainsäädännöllisesti vahvistaa.

Lisätietoja:

Lue koko lausunto

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että ”Esitetyillä perusteilla metsästyslain 41 a §:n 3 momentissa ja luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat täyttyneet. Päätös ei ole metsästyslain vastainen eikä sitä ole syytä kumota.”

Kuhmoon oli myönnetty poikkeuslupa 18 karhun metsästämiseen. Lupa oli voimassa lokakuun loppuun. Jo aiemmin hallinto-oikeus totesi, ettei karhunmetsästyksen täytäntöönpanoa ole syytä pitää kiellettynä. Metsästystä ei kuitenkaan enää lokakuun puolivälissä aloitettu alueella, sillä Kuhmon karhuista suuri osa oli jo siirtynyt Venäjälle tai vetäytynyt talviunille.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Suomessa karhukannan suojelun taso on suotuisa ja kannan kehitys on ollut suotuisaa jo pidemmän aikaa. Karhukanta hakemuksessa tarkoitetulla alueella on selvitetty asianmukaisesti ja riittävän yksilöidysti ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. Päätöksessä todetaan, että karhukannan koosta alueella saatu selvityksen mukaan poikkeusluvan myöntäminen ei haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä.

Hallinto-oikeuden mukaan karhukannan runsastuessa on perusteltua kiinnittää huomiota karhuista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Karhukannan hoitosuunnitelmassa todetun mukaisesti karhu on Suomessa arvostettu ja tärkeä riistaeläin, ja karhunmetsästyksellä on täällä pitkät perinteet. Poikkeuslupahakemuksessa on uskottavasti esitetty, että karhunmetsästyksellä on myös aluetaloudellista merkitystä. Hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä mainittua päämäärää voidaan pitää luontodirektiivin kannalta hyväksyttävänä.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään myös, että karhun metsästyksen järjestäminen siten, että saalis jää metsästäjien haltuun ravintona ja muutoin hyödynnettäväksi, on omiaan edistämään metsästyskulttuuria ja kestävää kehitystä paremmin kuin se, että tapetut eläimet joutuisivat valtiolle hävitettäviksi tai myytäviksi. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan karhujen siirtely, sikäli kuin se olisi käytännössä mahdollista karhuista aiheutuvien haittojen ja vahinkojen ehkäisemiseksi, ei ole vaihtoehto metsästyskulttuurin ylläpitämiseen.

Hallinto-oikeuden mukaan luontodirektiivin vaatimus tiettyjen eläinyksilöiden ottamisesta valikoiden ja rajoitetusti tarkoin valvotuissa oloissa myös täyttyy, koska myönnetystä poikkeusluvasta on rajattu pois pennut ja pennulliset naaraat, pyynnin tuloksesta raportoidaan riistakeskukselle ja poikkeusluvan kesto on rajallinen.