Ajankohtaista karhusta

Kannanhoidollisen poikkeusluvan hakeminen karhulle 2023 (Lisätty 19.4.2023)

Ladattava ohje (Word-tiedosto)

Suositeltu hakuaika on huhtikuu 2023. Haku tapahtuu OmaRiistan kautta -- > yläpalkista LUVAT -- > Kannanhoidolliset poikkeusluvat. Käsittelymaksu on 200 euroa.

Hakijan on oltava oikeustoimikelpoinen henkilö tai yhteisö (esim. rekisteröity yhdistys). Jos lupaa haetaan rekisteröidylle metsästysseuralle, Suomen riistakeskus suosittelee, että hakijaksi merkitään metsästysseura ja hakemuksen yhteyshenkilöksi seuran sääntöjen mukainen nimenkirjoittaja.

Jos lupaa haetaan rekisteröimättömälle seurueelle, hakijaksi on valittava henkilö, joka on metsästysoikeuden haltija tai jolla on metsästyslupa alueelle. Lisäksi henkilön on oltava sama kuin yhteyshenkilö.

Yhteislupaa koskevassa hakemuksessa on nimettävä yhteisluvan hallinnollinen haltija, jonka on oltava sama kuin yhteyshenkilö.

Sähköiselle lomakkeelle täytetään järjestyksessä seuraavat tiedot:

HAKIJA, ELÄINTIEDOT, PERUSTEET, HAKEMUSALUE, LIITTEET

Kohdassa PERUSTEET annetaan selvitys hakemuksen perusteista

Hakemuksen perusteluissa on vastattava alla oleviin kysymyksiin. Liitteet -välilehdellä voit antaa tarvittaessa lisäperusteluja erillisellä tiedostolla. Älä perustele kannanhoidollista poikkeuslupahakemusta vahinkoihin ja turvallisuuteen liittyvillä seikoilla.

Lupien hakemisesta

• Viranomainen kantaa hallintolain (2003/434) 31 §:n mukaisesti ensisijaisen selvittämisvastuun edellä mainittujen kriteerien täyttymisestä. Hakijan on esitettävä selvitystä hakemuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Hakijan keskeisiä velvollisuuksia on esittää selkeästi tiedot siitä ketkä ovat hakijana, minkälaisen alueen hakijan hakemuksen perustana olevat metsästysoikeudet kattavat ja minkälaista määrää suurpetoja koskevia poikkeuslupia hakija hakee.

TÄYTÄ SEURAAVAT KOHDAT OMARIISTASSA ERITYISEN HUOLELLISESTI:

Hakemuksen kohteena olevan riistaeläinlajin kanta tai kannan tila haetulla lupa-alueella ja

Toimenpiteet, jotka luvan sijasta voitaisiin toteuttaa:

Hakijan kannattaa korostaa:

• populaatiotasoisen kannanhoidollisen metsästyksen päämäärän tai tarkoituksen sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisen tärkeyttä
• erityisesti korostaa ”muun tyydyttävän ratkaisun” puutetta
• karhukannan vahvuutta alueella ja haetun lupamäärän rajoitettua lukumäärää suhteessa karhukantaan
• metsästyksen vähäistä vaikutusta kannan rakenteeseen
  • eritoten koska pyynti tapahtuu valikoivasti tuottavat naaraat ja niiden jälkeläiset säilyttäen
• metsästyksen toteuttamista osana järjestäytynyttä ja hyvin valvottua pyyntiä

Yksityiskohtaisia perusteluja suurpetojen kannanhoidolliseen metsästykseen, käytä soveltuvin osin:

• Pitkäaikaisten metsästystraditioiden säilyminen maaseudulla.

• Hyväksynnän lisääminen metsästäjien keskuudessa, jos he voivat kokea suurpedot metsästettävinä lajeina tai tulonlähteinä ennemmin kuin kilpailijoina.

• Kannanhoidollinen metsästys lisää suurpetojen kanssa elämään joutuvien ihmisten tilanteen hallinnan tunnetta.

• Auttaa ylläpitämään suurpetojen ihmisarkuutta

• Mahdollistaa metsästysturismin ja tulojen lisäämisen maaseudulla antaen näin motiivin pyrkiä säilyttämään laajan ja terveen suurpetopopulaation.

• Alueilla, missä suurpetokannat ovat vahvistumassa, auttaa vahvistamaan pitkällä tähtäimellä suurpetokantojen hyväksyttävyyttä, kun kannan vahvistumista kontrolloidaan.

• Eurooppalaisen suurpetoasiantuntijaryhmä Large Carnivore Initiative for Europen (LCIE) mukaan verotuksen kestävien kantojen laillisen metsästyksen salliminen auttaa vähentämään laitonta tappamista, jos paikalliset ihmiset tuntevat, että he ovat mukana kannansäätelyssä.

• Muu tyydyttävä ratkaisu kuin kannanhoidollinen metsästys on usein poissuljettu jo sillä perusteella, että suurpetokannat ovat vahvistuneet sille tasolle, että ne ovat suotuisan suojelun tasolla eikä ole mielekästä ryhtyä luvittamaan yksittäisiä vahinkoeläimiä. Lisäksi kannanhoidollisen metsästyksen päämäärää tai tarkoitusta ei ole välttämättä mahdollista toteuttaa yksittäisiä vahinkoeläimiä luvittamalla. Yksi keskeinen ongelma on siinä, että valtion tulisi huolehtia vahinkoperusteella pyydetyistä karhunruhoista. Toinen huomionarvoinen seikka on siinä, että vahinkoeläinten poistaminen ei ole metsästystä.

• Kannanhoidollinen karhunmetsästys ei saisi vaarantaa suotuisan suojelun tasoa. Karhun osalta suotuisan suojelun taso on selkeästi saavutettu.

• Karhukantatilastoin on mahdollista seurata karhukannan tilaa ja kannanhoidollisen metsästyksen vaikutuksia karhukantaan. Luvat myöntävällä Suomen riistakeskuksella tulee olla tarkka käsitys kannanhoidollisen metsästyksen vaikutuksista suojelun tasoon.

• Kannanhoidollinen metsästys voi kohdistua vain viranomaisen määrittämään rajoitettuun lukumäärään karhuja. Rajoitettua lukumäärää arvioidaan suhteessa kannanhoidollisen metsästyksen päämäärään tai tarkoitukseen.

• Rajoitettu lukumäärä on lähtökohtaisesti vähemmän kuin kestävän käytön mukainen määrä. Kannanhoidollisen metsästyksen ei oleteta leikkaavan vuotuista tuottoa eikä varsinkaan leikkaavan (pienentävän) kantaa, vaan tavoitteena on elinvoimainen, levittäytyvä ja suotuisan suojelun tasolla pysyvä karhukanta.

• Kannanhoidollisessa metsästyksessä erityistä huomiota kiinnitetään kannan rakenteeseen. Tavoitteena on säilyttää hyvinvoiva ja lisääntyvä kanta. Kannan rakenne on oltava sellainen, että siinä on sopivassa suhteessa sukukypsiä ja lisääntyviä yksilöitä. Kannanhoidollisen metsästyksen kohdistuessa rajoitettuun lukumäärään, vaaraa kannan rakenteen heikkenemisestä ei yleensä ole. Kantaa leikaavat pyyntimäärät johtavat usein kannan rakenteen heikkenemiseen. Tämänhän metsästäjät tietävät esimerkiksi hirvikantojen osalta.

• Suurpetoja pyydetään aina valikoivia pyyntikeinoja käyttäen, joten valikointi toteutuu suurpetojahdissa aina. Valikointia on kuitenkin myös tuottavien naaraiden ja niiden jälkeläisten rauhoittaminen.

• Luontodirektiivissä edellytetyillä ”Valvotuilla olosuhteilla” tarkoitetaan kaikkien asiaan osallisten tahojen valvontaa. Usein ikävästi vihjaillaan, että metsästäjät olisivat vähemmän lainkuuliaisia kuin kansalaiset yleensä, mikä aiheuttaa valvottujen olosuhteiden osalta näköharhan. Valvonta tarkoittaa kuitenkin itse asiassa sitä, että Euroopan unionin tuomioistuin valvoo komissiota ja jäsenvaltioita, komissio valvoo jäsenvaltioita esimerkiksi luontodirektiivin (92/43/ETY) 16.2 ja 17 artiklan raportointivelvoitteiden nojalla, kansalliset tuomioistuimet valvovat riistaviranomaisia kansalaisten aloitteesta, riistaviranomainen valvoo luvansaajia, poliisi ja metsästyksenvalvojat valvovat metsästäjiä jne. Suomessa ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö kannanhoidollinen pyynti tapahtuisi hyvin valvotuissa olosuhteissa.

• Perustelujen loppuun hakija voi lisätä seuraavat lauseet: Karhun kannanhoidollisen metsästyksen juridisten perustelujen osalta hakija viittaa Suomen Metsästäjäliiton 19.4.2023 päivättyyn muistioon metsästyksen oikeusperusteista. Muistio löytyy täältä Oikeudellisia näkökulmia karhun kannanhoidolliseen metsästykseen (PDF, koonnut juristi Jarmo Kiuru).

Karhunmetsästysohje

Avaa ja tulosta PDF-muotoinen karhunmetsästysohje

Katso alta 18.8. kuvattu video Metsästäjäliiton viimeisimmistä päätöksistä asiaan liittyen.

Syksyn karhujahti suurelta osin uhattuna (8.8.2022)

Suomen riistakeskus myönsi syksylle 2022 karhulle 197 poikkeuslupaa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Useasta poikkeusluvasta on nyt valitettu hallinto-oikeuksiin. Sitä mukaa kun hallinto-oikeudet asettavat luvat toimeenpanokieltoon, kyseisten lupien käyttäminen estyy.

Valitusten taustalla on muun muassa helmikuussa 2022 saatu korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös, joka koski ilveksen poikkeusluvan laillisuutta Varsinais-Suomessa. KHO totesi poikkeusluvan laittomaksi, sillä KHO:n mukaan ”poikkeusluvalla tavoiteltua päämäärää hakemuksen kohteena olevalla alueella ei ollut kyetty tukemaan selvin ja täsmällisin perusteluin”.

Kyseisen päätöksen vaikutukset heijastuvat nyt kaikkien luontodirektiivin liitteessä IV (tiukan suojelun lait) olevin suurpetojemme (karhu, ilves, susi) kannanhoidollisen metsästyksen lupien perusteluihin. Kestävän käytön mukainen metsästys ja lajin kannanhoito ei ole KHO:n tulkinnan mukaan enää hyväksyttävä ja riittävä peruste. Myös muun muassa lupien kohdentamista pitäisi pystyä tekemään aiempaa paremmin eläinyksilötasolla, mikä on mahdotonta.

Metsästäjäliitto pitää valituksia perusteettomina

Metsästäjäliitto muistuttaa, että karhun kannanhoito on toiminut Suomessa tähän saakka erinomaisesti. Karhukanta on kasvanut kannanhoidollisen metsästyksen suunnitelmallisuuden ansiosta suotuisalle suojelutasolle ja ollut siinä jo pitkään. Metsästyksen myötä konfliktit ovat hyvin hallinnassa, karhukanta on ihmisarka ja karhu on arvostettua suurriistaa. Suurpedoistamme juuri karhun ja ilveksen kannat ovat meillä vieläpä suuremmat kuin todennäköisesti 175 vuoteen.

Metsästäjäliitto toteaa, että tehdyt valitukset kohdistuvat vieläpä pääosin sinne, missä karhuja on maassamme kaikkein eniten ja kanta tihein.
Allekirjoita kansalaisaloite aiheesta täällä.

Liitto pitää valituksia perusteettomana. Lajin kannanhoito estyy ja tihentymäalueiden karhumäärät nousevat kestämättömälle tasolle, jos karhuja ei metsästetä. Varoittava ääriesimerkki Euroopassa löytyy Romaniasta, jossa kaikki suurpetojen kannanhoidollinen metsästys kiellettiin vuonna 2016. Tuoreimpana tilastovuonna 2019 karhuhyökkäyksissä kuoli 8 ja loukkaantui 23 ihmistä. Myös maaseudun elinkeinot, karjanhoito ja mehiläistarhaus joutuvat vaikeuksiin, jos karhujahti tiheän kannan alueella estyy.

Metsästäjäliitto on huolissaan siitä, että metsästäjien motivaatio kanta-arvion havaintojen ja DNA-näytteiden tuottamiseen heikkenee. Vastaava tapahtui viime talvena, kun suden DNA-keräyksessä pääasiassa metsästäjien toimittama näytemäärä pieneni 40 prosenttia suden kannanhoidollisen metsästyksen poikkeuslupien toimeenpanokieltojen jälkeen. Ilman metsästäjien havaintoja kanta-arvioiden tekeminen on mahdotonta.

Metsästäjäliitto vaatii välittömiä toimenpiteitä

Metsästäjäliitto vaatii, että hallituksen tulee ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Suurpetojemme karhun, ilveksen ja suden liitesiirrot luontodirektiivissä liitteestä IV liitteeseen V (metsästettävät lajit) on nostettava välittömästi työlistalle. Ranskan ja Ruotsin päättäjät ovat sitä osaltaan jo esittäneet.

Metsästäjäliitto edellyttää, että on luotava kansallinen suurpetolainsäädäntö, joka toisaalta huomioi luontodirektiivin vaatimukset ja toisaalta pakottaa oikeuslaitosta ottamaan huomioon direktiivissäkin mainitut EU-subsidiariteetin mukaiset kansalliset sosioekonomiset sekä alueelliset ja paikalliset näkökulmat.

Metsästäjäliitto esittää myös, että poikkeuslupien myöntämistä on aikaistettava puolella vuodella ja hallinto-oikeuksilta on edellytettävä kohtuullista käsittelyaikaa. Nykymallilla mahdollisten valitusten oikeuskäsittely menee automaattisesti metsästysajan päälle. Tämä on mahdoton malli metsästyksen suunnittelulle ja toteutukselle.

Lisäksi Århusin sopimuksen tulkinta suurpetojen poikkeuslupia koskevasta valitusoikeuksien rajaamisesta on myös Suomessa arvioitava uudelleen Ruotsin tapaan. Valitusoikeus on vain paikallisilla toimijoilla, mikä ei voi tarkoittaa sitä, että valituksia tehtaillaan paikallisen pöytälaatikkoyhdistyksen nimissä toiselta puolelta Suomea.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä Metsästäjäliitto tekee asian eteen?

Nyt syntyneen valituskierteen pysäyttäminen vaatii muutoksia kotimaisiin ja kansainvälisiin säädöksiin. Valitusoikeus seuraa kansainvälisistä sopimuksista ja lajien status EU-säädännöstä. Metsästäjäliitto tekee jatkuvasti työtä näiden säädösten muuttamiseksi. Poliittinen vaikuttamistyö ei ole usein näkyvää. Joko vaikutamme ja luomme suhteita poliitikkoihin tai revittelemme suureellisesti, joka katkaisee yhteydet päättäjien suuntaan. Joudumme tasapainoilemaan näiden välillä ja saamme jäseniltä usein palautetta myös liian voimakkaista ulostuloista. Liitto on tehnyt ja tekee jatkuvasti vaikuttamista kotimaisiin poliitikkoihin, meppeihin ja asioi virkamiesten kanssa. Yhteispohjoismaisen ja Eurooppalaisen yhteistyön avulla vaikutamme EU-päätöksentekoon ja pyrimme saamaan muutoksia mm. suurpetojen statukseen luontodirektiivissä niin, että luvanmyöntöprosessi olisi mahdollista tehdä valitusten kestävästi. Jotta näin tapahtuu, pitää saada enemmistö EU-valtioiden edustajista kannattamaan muutosta eri maiden metsästäjäorganisaatioiden yhteistyöllä. Yhteistyötä koordinoidaan Pohjoismaiden NHA:ssa ja Euroopan kattavassa FACEssa.

Tuliko tilanne yllätyksenä?

Karhuluvissa valitusongelmaa ei juurikaan ole aiemmin ollut. Susiluvissa liitto on opastanut hakijoita. Liitto on jo aiemmin varoittanut lainsäätäjiä, että nykymenolla oikeuslaitoksesta tulee riistapolitiikan tekijä ja lupaviranomainen. Tämä näyttää nyt olevan toteutumassa.

Pitäisikö liiton käynnistää SRVA-lakko?

SRVA -lakko on huono vaikuttamisen tie, sillä se on metsästäjien toteuttamaa yhteiskuntavastuuta. Yhteiskunta ei jätä sitä tekemättä ja vaihtoehtona on hoitaa asia muulla tavoin. Siitä ei ole enää pitkä matka siihen, että myös muita metsästyksen osa-alueita hoidetaan toisella lailla muodostetun ja organisoidun toimintavan avulla. Suurpetojen metsästyksen jatkuvuus on myös SRVA-palvelulle tärkeä asia.

Lisätietoja

BBC: Brown bear attacks: Deaths spark fear in Romania

Luonnonvaratieto-palvelussa esitetään suurpetoyhdyshenkilöille ilmoitetut karhu-, susi, ilves- ja ahmahavainnot sekä susien DNA-analyyseista saatuja yksilöintitiedot, aiempina vuosina pannoitettujen susien reviirejä sekä pantasusien paikannustietoa. Lisäksi palvelussa kerrotaan suurpetotutkimukseen liittyvää taustatietoa.

Sivu päivitetty 19.4.23