Historia

Historia

Metsästäjäliiton verkkosivuilla on avautunut sivusto, joka esittelee, miksi ja miten Metsästäjäliitto on kehittynyt nykyisen kaltaiseksi toimijaksi. Satavuotista historiaa käydään läpi vuosikymmen kerrallaan ja tekstiä täydennetään valokuvin, videoin ja ääninauhoin.

Historiikki ilmestyy toukokuun lopussa

Juhlavuoden kunniaksi Metsästäjäliiton satavuotinen historia on koottu yksiin kansiin. Metsästäjäliiton on kirjoittanut filosofian tohtori, historiantutkija Tero Halonen. Kirja sukeltaa syvälle liiton tarinaan ja sen kautta avautuu näkymä suomalaisen metsästyksen ja eränkäynnin menneisyyteen. 

Kuvitettu, noin parisataa sivuinen teos on tarkka kuvaus koko liiton historiasta. Teoksen alussa kuvaillaan aikaa jo ennen järjestön perustamista ja edetään vuosikymmen kerrallaan tähän päivään asti keskittyen liiton tärkeimpiin tapahtumiin ja kehitysaskeliin.

Historiikki julkaistaan vuoden 2021 aikana kirjana ja keväällä historiikista julkaistaan parhaita paloja eri vuosikymmeniltä verkkosivuillamme.

 

Historia pähkinänkuoressa
Mistä kaikki alkoi?

Järjestäytyneen metsästysseuratoiminnan katsotaan yleisesti alkaneen Suomessa vuonna 1865, jolloin ensimmäiset metsästysseurat perustettiin. Seurat olivat nimeltään Finska ja Vasa Läns Jaktförening. Vuoden 1880 puolivälissä kokoontuivat ensimmäiset ns. metsästäjäkokoukset, johon silloisten seurojen edustajat kokoontuivat käsittelemään metsästykseen liittyviä asioita. Tuohon aikaan metsästysasetus 1868 jakoi mm. ”kesyttömät eläimet ja linnun-lajit” kolmeen luokkaan: hyödyllisiin otuksiin, wahinko-eläimiin ja ryöstölintuihin sekä muihin otuksiin.

 

Metsästäjäliitto perustetaan 24.4.1921

Ajatus koko Suomen kattavasta yhteisestä järjestöstä, nykyisestä Metsästäjäliitosta, virisi 1900-luvun alun metsästäjäkokouksissa. Suomen Yleinen Metsästäjäliitto – Finlands Allmänna Jägarförbund r.y. perustettiin 24.4.1921 Helsingin seurahuoneella 11 metsästysseuran toimesta. Paikalla oli myös seitsemän yksityishenkilöä, joista Daniel Joh. Wadén nousi liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Wadén oli innokas puhelinlaitoksien perustaja, koiramies ja ennen kaikkea järjestäytyneen metsästyksen puolestapuhuja. Yllätys olikin suuri, kun myöhemmin kävi ilmi hänen testamentanneen omaisuutensa rahaston kautta Svenska Kulturfondenin ja Suomen Metsästäjäliiton toimintaan. Tästä testamentista saadaan vielä nykyisinkin varoja metsästyksen edistämiseen Suomessa.

Metsästys oli tuolloin hyvin vapaata ja rajoittamatonta. Nykyinen Metsästäjäliitto oli siis merkittävässä roolissa luotaessa metsästykseen nykyisiä toimintamalleja. Lähellä oli esimerkiksi se, että metsästysoikeus olisi annettu vain suuremmille maanomistajille.

Maatamme kiersi metsästyksenhoidon neuvojia ja -tarkastaja, jotka veivät valistusta metsästäjien keskuuteen. Tuloksia syntyi, kun metsästysseuroille saatiin laadittua mallisääntöjä ja erilaisia riistanhoidon oppaita valistukseksi. Tietoa jaettiin mm. liiton pää-äänenkannattajan, Metsästys ja Kalastus
-lehden välityksellä.

 

Liitto ja sota

Liitolla on vahva kytkös myös sotaa edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan toimihan ylipäällikkönä Marsalkka Mannerheim, joka oli Metsästäjäliiton kunniapresidentti. Liiton hallituksessa toimi 1946−1949 E.J. Raappana, jonka johdolla sotilaat rakensivat Repolan Lieksanjärven rannalle metsästysmajan, joka oli lahja 75 vuotta täyttävälle Mannerheimille. Vuonna 1948 Mannerheim lahjoitti majan Metsästäjäliitolle.

Martti Kivilinnan kirjoittama Sotilaan Metsästysopas julkaistiin vuonna 1944. Sodan aikana myös kansainvälinen yhteistyö näkyi mm. siinä, että tanskalaiset metsästäjät lahjoittivat sodassa invalidisoituneille tai leskeksi jääneiden metsästäjien perheille 466 518 markkaa. Suomen Riistanhoito-Säätiö perustettiin 14.12.1942 tukemaan sekä edistämään maamme riistanhoidon toimintaa. Sen tehtäviin kuului mm. Evon metsästysriistanhoidollinen koetoiminta.

 

Turvallisuusasiat kehittyvät

Tälläkin hetkellä ajankohtainen turvallisuusasia oli esillä hirvenammuntakokeen järjestämisessä, jonka liitto sai puskettua käytäntöön ensin vapaaehtoisten harjoitusten ja myöhemmin pakon kautta vuonna 1959. Samalla otettiin käyttöön myös punaisen hatun käyttö metsästyksessä. Turvallisuuden kehittämiseksi liitto myötävaikutti merkittävästi myös 1960 sorsajahdin aloituksen siirtymiseen klo 12.

 

Metsästäjäin Keskusjärjestö perustettiin 1962

Hyvin alkaneen toiminnan katkaisi kuitenkin heinäkuussa 1962 säädetty uusi metsästyslaki, jonka myötä perustettiin Metsästäjäin Keskusjärjestö, nykyinen Riistakeskus. Metsästäjäliitto, joka oli hyvin merkittävästi ollut lakimuutoksessa mukana, uskoi viimeiseen asti olevansa se, joka ottaa perustetun järjestön tehtävät hoitaakseen. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan perustetulle uudelle järjestölle siirrettiin pääosa työntekijöistä, toimistovälineet, lehden julkaisuoikeudet ja nimi. Osan aikaa jaettiin myös toimistotilat.

Liiton toiminta hiipui kaksi pitkää vuotta ja jätti vuosikymmeneksi pitkän haavan järjestöjen välille. Liitto toipui ja aloitti vuonna 1965 omaa uuden lehden, Urheilumetsästys – Sportjakten, julkaisun. Ensimmäisessä numerossa silloinen puheenjohtaja A.H. Virkkunen kirjoitti ”Voimamme on kentässä” -kirjoituksessaan seuraavasti:

 ”…Tänään ei enää puhuta Suomen Metsästäjäliiton pelastamisesta tai kuiville vetämisestä, saati hautaamisesta. Se on muuttuneissakin olosuhteissa osoittautunut voimakkaaksi ja tiiviiksi järjestöksi.

44 -vuotiasta liittoa ei alkujankaan hiedalle rakennettu eikä sen piirissä vuosikymmenien aikana tehtyä työtä ja perustaa yht’äkkisen huonon sään tuulet niin vaan kyenneet eivätkä kykene puhaltamaan olemattomiin”.

Vuonna 1962 tapahtuneen niiauksen jäsentaso saavutettiin uudelleen vasta 1979, jolloin jäsenmäärä ylitti taas 71 000 jäsenen tason. Aika oli taloudellisesti hyvin tiukkaa.

 

Kasvun aika

Liiton täyttäessä 50 vuotta vuonna 1971 alkoi jälleen kasvun aika. Jäsenmäärät lähtivät jyrkkään nousuun, liiton julkaisutoiminta vilkastui ja ansiokkaasti liittoa luotsanneelle toiminnanjohtaja Lauri A. Karjalaiselle saatiin seuraajaksi Juha K. Kairikko. Tuohon aikaan muita toimihenkilöitä ei toimistolla juuri vielä ollut.

Eräkontti perustettiin vuonna 1976 liiton taloudelliseksi tueksi ja myös kilpailutoiminta vilkastui. Metsästysmuseotoiminta käynnistyi liiton varapuheenjohtaja C.A. Borgströmin aloitteesta 1966, mutta tilat löytyivät vasta 1972 alusta Porvoosta. Samalla kansainvälinen yhteistyö lisääntyi ja laajeni. Maailma avautui myös metsästyksessä.

 

Metsästäjäliitto muuttaa Riihimäelle

Liiton jäsenmäärä saavutti 100 000 rajan 1987, jolloin liitto siirtyi Helsingistä Riihimäelle. Metsästysmuseo vihittiin käyttöön Riihimäellä kesäkuussa 1990. Urheilumetsästys lehti muuttui vuoden 1995 alusta Jahti-Jakt-nimiseksi, jollaisena se tunnetaan edelleen.

Viimeiset vuosikymmenet ovat tuoneet liitolle jatkuvasti uusia vaatimuksia. Eurooppalainen päätöksenteko ja lainsäädännön muutokset vaativat yhä asiantuntevampaa ja tarkempaa edunvalvontaa. Metsästäjäliittoa tarvitaan yhä hoitamaan tehtäväänsä, jota varten se on perustettu.

Lähde: Eräneuvos, Juha K. Kairikko: Seitsemän Vuosikymmentä Metsästykselle, 1991.

Tervetuloa mukaan juhlimaan yhteiselle eräpolulle!