Miksi levähdysaluehanke on aloitettu?

Elinympäristöjen laadun huononeminen ja lintujen luontaisten ympäristöjen väheneminen vaikuttavat rajoittavasti poikastuotantoon ja tätä kautta syysaikaisten lintujen määrään. Suomessa vesilintujen on myös huomattu aloittavan syysmuuttonsa tarpeettoman aikaisin. Huoli vesilintukantojen kehityksestä perustuu tutkittuun tietoon.

Vesilinnut voisivat luontaisin edellytyksin viipyillä maassamme paljon pidempään, mikäli niillä olisi sisämaassa nykyistä enemmän elinympäristöjä, jossa niitä ei häirittäisi. Mitä pidempään vesilinnut viipyvät syksyisin Suomessa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne palaavat seuraavana keväänä samalle alueelle.

Mikä levähdysaluehankkeen tarkoitus on?

Levähdysaluehankkeen tavoitteena on muodostaa koko maan kattava levähdysalueverkosto, jossa linnut viihtyvät pidempään. Verkoston avulla linnuille tarjotaan laadukkaita ja häiriövapaita kosteikkoja syksyn muuttoon valmistautumista varten.

Alueet ovat hyviä vesilintuympäristöjä sekä pesimä- sekä levähdysalueina. Ne pidetään vesilinnustuksen ulkopuolella koko metsästyskauden ajan, eikä alueilla ruokita lintuja.

Miten levähdysalueen voi perustaa ja kehen ottaa yhteyttä?

Häiriövapaat levähdysalueet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Kohteista tehdään alueen haltijan aloitteesta periaatteellinen suullinen levähdysaluesopimus.

Alueilla pyydetään aktiivisesti vieraspetoja, ja niillä jatketaan jo olemassa olevia riistanhoitotoimia kuten mm. lintulaskentoja ja turvallisen pesinnän edistämistä.

Metsästäjäliitossa hankevastaavana toimii lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen ja BirdLife Suomessa Jari Ullakko välittää myös Oman kohde-ehdotuksensa. Hankevastaaven yhteystiedot löytyvät sivun alalaidasta.

Mikä on SOTKA-hankekokonaisuus?

SOTKA levähdysalue -hanke kuuluu maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan hankekokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on auttaa  taantuvien riistalintujen kannat nousuun. SOTKA -hankeperhe on osa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistä Helmi -ohjelmaa, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta. SOTKA-hankekokonaisuus vastaa toimillaan muutoksiin ympäristössä perustamalla uusia poikastuotantoalueita, tehostamalla pienpetopyyntiä, hoitamalla valuma-alueita, lisäämällä tutkimusta, etsimällä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja elinympäristötöihin sekä pilotoimalla syysaikaisen levähdysalueiden verkosto.

Lintuinfluenssa ja muuttavat vesilinnut

Lähestyvää vesilintujen metsästyskautta varjostavat uutiset lintuinfluenssan tappamista luonnonvaraisista linnuista. Suurin osa tutkituista virustartuntaan kuolleista linnuista on kolonioissa esiintyviä kalalokkeja. Joukossa on myös muita lokkeja samoin kuin mm. kanadanhanhi ja haahka. Myös petolintujen on todettu kuolleen helposti leviävän virussairauden seurauksena.
Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa tarttuu hyvin helposti lintujen välillä hengitysilman tai ulosteiden välityksellä. Tartunnan saaneella linnulla viruksen itämisaika voi olla muutamasta tunnista pariin viikkoon. Yleisimmin tauti puhkeaa 3 -5 päivää altistumisesta. Taudin eteneminen voi olla hyvin nopeaa eikä oireita havaita ennen lintuyksilön menehtymistä. Luotettava kuolinsyyn analysointi tapahtuu laboratorio-olosuhteissa.
Tartunnan saanut lintu voi esimerkiksi häirittynä siirtyä elinympäristöltään pitkiäkin matkoja ennen sairastumistaan, joten paikallisen viruksen leviäminen jopa talvehtimisalueille voi olla nopeaa. Mitä vähemmän linnut joutuvat häirittyinä liikkumaan kotoalueensa ulkopuolelle ennen luonnollista syysmuuttoa, sitä vähemmän edesautamme taudin leviämistä. 

Metsästäjäliitto päivitti 26.7.2023 suosituksensa pitäytyä riistalintujen ruokinnalta koko maassa.
Riistalintujen ruokintapaikoilla voi kerääntyä suuria määriä lintuja laajalta alueelta. Pienellä alueella ruokailevat ja ulostavat linnut voivat näillä kohteilla levittää- ja saada lintuinfluenssatartuntoja. Ruokintakohteella voi altistua riistalintujen lisäksi myös muita lintulajeja. Samalla kasvaa riski nisäkkäiden saamille tartunnoille. Vesilintukantojen vastuullisen hoidon kannalta on ensiarvoisen tärkeää lopettaa ja olla aloittamatta houkutusruokintoja. Kaikenlainen keinotekoinen vesilintujen kerryttäminen lisää merkittävästi virustaudin leviämisriskiä.

SOTKA levähdysalue -hankkeen tavoitteena on parantaa kantojen tilaa sekä tukea vastuullisen metsästyksen toteutumista.
Levähdysalueet ovat vapaaehtoisesti  vesilinnustuksen ulkopuolelle jätettyjä elinympäristöjä, jolloin eri vesilintulajit voivat rauhassa valmistautua syysmuutolle. Nuorten, samana vuonna kuoriutuneiden lintujen pitää vahvistaa lentolihaksia ja myöhäisimpien poikueiden lentokykykin voi olla heikko vielä elokuun loppupuoliskolla. Vanhemmat linnut tarvitsevat aikaa sulkasadon viimeistelyyn. Kaikki ikäluokat tarvitsevat hyvälaatuista luonnonravintoa vararavintorasvan kerryttämiseksi nahan alle. Mitä pidempään vesilinnut pysyvät kotoalueillaan ja mitä myöhemmin syysmuutto alkaa, sitä parempikuntoisia kevätmuuttajia ne ovat.

Tähän mennessä hankkeeseen liittyneet vesilintukohteet ovat esimerkkejä vapaaehtoisuuteen perustuvasta paikallisen kestävyyden ja selviytymiskyvyn kehittämisestä. Hanke etsii edelleen laadukkaita maakunnallisia ja pitäjäkohtaisia vesilintukohteita, joiden omistajat ja metsästysoikeuden haltijat haluavat sitoutua oman alueensa vesilintukantojen hoitoon levähdysalueen käytäntöjen muodossa. Lisätietoja levähdysalueista ja niiden toiminnasta saat hankkeen kotisivuilta ja soittamalla suoraan lintuvesiasiantuntijalle 050 472 8724.

Lintuinfluenssa kehittymistä ja muuntumista on vaikeaa ennustaa. Tapauksia on viime vuosina ollut eri puolla Eurooppaa. Kuluvana kesänä on Norjassa, Suomen pohjoispuolella, ollut suuria joukkokuolemia. On mahdollista, että epidemialla on vaikutusta erityisesti muuttaviin riistalintukantoihin. Suomi on Euroopassa merkittävä lintujen, myös vesilintujen, pesimäalue. Meidän metsästäjien tulee tehdä oma osamme vesilintukantojen, elinympäristöjen hoidon- ja ennallistamisen edistämisessä. Tähän kuuluu vastuullisen metsästyksen toteuttaminen eri muodoissaan.

Seurataan Ruokaviraston sekä muiden viranomaisten ohjeistusta ja kehitetään kestävän metsästyksen toteuttamista.  

SOTKA-levähdysalueverkostohanke toimii tiedotuksen, koulutuksen ja pilottikohdeverkoston keinoin. Vesilintujen syysaikaisten levähdysalueiden merkityksestä välitetään tietoa omien julkaisujen ja artikkeleiden välityksellä. Koulutusta kohdistetaan muun muassa metsästysoikeuden haltijoille sekä vesialueet omistaville osakaskunnille. Pilottikohteilla saamme paikallista maastokokemusta ja voimme käyttää hankkeeseen valittuja vesilintuympäristöjä koulutus- ja esimerkkikohteina.

Elinympäristöjen laadun huononeminen ja luontaisten ympäristöjen väheneminen vaikuttaa rajoittavasti poikastuotantoon ja tätä kautta syysaikaisten lintujen määrään. Viime vuosikymmeninä vesilintujen muutto on varhentunut ja suuri muutto alkaa tarpeettoman aikaisin elokuun viimeisellä viikolla. Vesilinnut voisivat luontaisin edellytyksin viipyillä maassamme paljon pidempään, mikäli niillä olisi sisämaassa nykyistä enemmän häiriövapaita laadukkaita elinympäristöjä. Mitä pidempään vesilinnut viipyvät syksyisin Suomessa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne palaavat seuraavana keväänä lisääntymisalueilleen.

Levähdysaluekohteina toimivat kohteet voivat olla perustettuja kosteikkoja, kokonaisia vesistöjä, osia suuremmistä vesistöistä tai esimerkiksi lähellä toisiaan sijaitsevien pienkohteiden rypäs.

Häiriövapaiden levähdysalueiden perusteita ovat mm:

• perustetaan vapaaehtoisuuteen perustuvat alueen haltija aloitteeseen
• kohteista tehdään periaatteellinen suullinen levähdysaluesopimus
• ovat laadukkaita vesilintuympäristöjä pesimäalueina sekä levähdysalueina
• ovat vesilinnustuksen ulkopuolella koko kauden ajan
• kohteilla ei ole syysaikaista houkutteluruokintaa
• levähdysalueilla jatketaan ja pyritään tehostamaan vieraspetopyyntiä
• jatketaan alueen riistanhoitotoimia kuten mm. lintulaskentoja ja turvallisen pesinnän edistämistä

Maa- ja Metsätalousministeriö: Taantuvien riistalintujen kannat nousuun SOTKA-hankkeella

Yhteyshenkilöt

Veli-Matti Pekkarinen, Mikkeli
lintuvesiasiantuntija
050 472 8724 
etunimi.sukunimi@metsastajaliitto.fi

Usein kysytyt kysymykset

Mikä levähdysalue on?

Syysaikaisella vesilintujen levähdysalueella tarkoitetaan luonnollista tai rakennettua vesilintujen elinympäristöä, jossa vesi- ja kahlaajalinnut voivat viipyillä rauhassa ennen syysmuuton alkamista.

Usein syksyiset häiriövapaat elinympäristöt toimivat keväisin linnuston lisääntymisalueena, sillä riittävä suoja saalistajilta ja luontaisen ravinnon runsaus ovat viihtyvyyden avaintekijöitä.

Mihin levähdysalueita tarvitaan - eikö suojelualueita olekaan tarpeeksi?

Suomen suurimmat vesilintujen syysaikaiset kokoontumisalueet ovat lailla rauhoitettuja, kuten esimerkiksi Varsinais-Suomen Mietoistenlahti tai Liminganlahti Pohjois-Pohjanmaalla. Tämänkaltaiset kohteet keräävät syksyisin hyvin runsaan määrän muuttavia vesilintuja, jotka ovat siirtyneet sinne sisämaan lisääntymisalueilta.

Suurimmat kokoontumisalueet sijaitsevat meren välittömässä läheisyydessä ja ovat usein viimeinen pysähdyspaikka ennen linnuston siirtymistä edelleen kohti talvehtimisaleuita.

Sisämaan puolelta, eli valtaosasta maata, häirintävapaat vesilintukohteet puuttuvat käytännössä kokonaan tai ovat taajamien katveeseen jääneitä hajanaisia pienkohteita.

Miten perustetut levähdysalueet palvelevat vesilintukantojen hoitoa?

Mallia suomalaisen levähdysalueverkoston pilotointiin on haettu Tanskasta ja osin Pohjois-Amerikasta, joissa molemmissa niistä on saatu hyviä tuloksia. Myös Suomessa on jo parinkymmenen vuoden ajan tuotu esiin tarvetta saada vesilinnut viipymään synnyinseutujensa läheisyydessä mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi Helsingin Yliopiston pitkäaikainen vesilintututkija- ja yliopistolehtori Veli-Matti Väänänen on toistuvasti korostanut vesilintujen ennenaikaisen muuton haittoja ja ehdottanut mm. levähdysalueita maisematason ensiavuksi.

Levähdysalueen tarkoituksena on toimia loppukesän ja alkusyksyn aikaisena vesiriistan suoja-alueena. Elokuun puolenvälin tienoilla useiden vesilintujen sulkiminen, eli höyhenpuvun vaihto, voi olla vielä kesken. Myös osa saman kesän myöhäisistä uusintapesinnän poikasista saattaa olla lentokyvyttömiä. Näille yksilöille rauhallinen ja runsaasti ravintoa tarjoa ympäristö on erityisen tärkeä. Levähdysalueen tarvitsijoita voivat olla myös muut vesilinnut, jotka tankkaavat vararavintoa muuttomatkan varalle.

Mitä myöhemmin ja mitä parempikuntoisina maastamme muuttavat vesilinnut lähtevät muutolle, sitä todennäköisempää niiden paluu tutulle lisääntymisalueelleen on. Myöhäisempi muutto tarkoittaa levähdysalueen ympäristössä pidempää metsästyskautta, eivätkä metsästyksen ulkopuolelle jätetyt kohteet pienennä saaliin kokonaismäärää. Levähdysalueista hyötyvät kaikki, niin lintukannat kuin alueen metsästäjätkin!

Kuinka levähdysalue perustetaan?

Kohteet perustetaan vapaaehtoisesti, maanomistajien ja esim. osakaskuntien yhteistyönä. Pilottihankkeessa ensimmäinen vaihe on yhteydenotto hanketyöntekijään. Tätä kirjoitettaessa ensimmäiset kohteen on jo ilmoitettu hankkeeseen ja kohdekäynnit suoritettu. Hankkeen lintuvesiasiantuntijat tekevät kohdearviot aluksi haastattelun ja karttatyön perusteella. Mikäli kohde sopii elinympäristöehtoihin saapuvat hanketyöntekijät tapaamaan maanomistajaa ja tutustuvat kohteeseen paikan päällä.

Kohteen tiedot kirjataan ja hoidosta sovitaan, otetaan tarvittavat kuvat ja taltioidaan kohdetta myös ilmasta lennokin avulla. Kohteen haltijan kanssa tehdään aina kirjallinen sopimus keskeisistä hankeaikaisista asioista.

Hanketyön ulkopuolella kohteita voi perustaa hankesivuilla julkaistavien esimerkkien mukaisesti. Levähdysalueiden runsastuminen ja levittäytyminen auttaa vesilintukantoja Suomessa ja koko muuttoreitillä. Nyt alkaneen pilotoinnin tarkoituksena on kerätä tietoa parhaista käytännöistä ja pyrkiä monistamaan hyvät tulokset mahdollisimman laajalle alueelle.

Mitä ominaisuuksia levähdysalueella tulisi olla?

Levähdysalueiden tulisi olla paikallisesti tuottavia, sopivan reheviä lintuvesiä tai niiden osia. Keväällä hyvin poikasia tuottava vesilintukohde on todennäköisesti tärkeä elinympäristö vielä syksylläkin.

Valittavien levähdysalueiden tulisi olla riittävän suuria ja riittävän etäällä aktiivisista metsästyskohteista. Tällä tavoin linnut kokevat ne turvallisiksi, eivätkä tule karkotetuksi lähialueen sorsastuksesta. Kohteen häirintävapauden tulisi olla riittävän pitkä, useampi vuosi, jotta vesilintupopulaatioiden arvokkaimmat yksilöt eli vanhat naaraat oppivat ne.

Mistä voin lukea lisää?

Metsästäjäliitto ja Etelä-Savon ELY-keskus toteuttavat yhteistyössä kosteikkokoulutusta. Maa- ja metsätalousministeriön Metsästäjäliitolle osoittaman pilottikoulutusrahoituksen turvin lisätään maakunnan kosteikko- ja vesiensuojelutoimista kiinnostuneet saavat lisää tietoa kosteikon perustamisesta ja rahoitusmahdollisuuksista sekä hoidettujen lähivesien merkityksestä vesilinnustolle. Kolmiosaisen koulutuksen ensimmäinen osa järjestettiin verkkokoulutuksena 16.3.2022. Tapahtuman tallenteet löytyvät YouTubesta: 

Kosteikkowebinaarin videoesitykset

Webinaarin aineistot (pdf)

Media
Hankkeesta on kirjoitettu mm. näissä lehdissä:

BirdLife 3/2021
https://issuu.com/birdlifesuomi/docs/birdlife_3_2021_verkkolehti/s/13396583

Maaseudun Tulevaisuus
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.1551086

YLE
https://yle.fi/uutiset/3-12098246

Riistakeskuksen Metsästäjä-lehti https://metsastajalehti.fi/riista/sotka-levahdysalueilta-rauhassa-syysmuutolle

LUKE
Kesän 2022 laskennat osoittavat monien vesilintulajien taantuneen entisestään

Metsä Group tukee SOTKA-levähdysaluehanketta rahoituspäätöksellä 
https://www.metsagroup.com/fi/uutiset-ja-julkaisut/tiedotteet/2022/rahoituspaatoksia-metsa-groupin-luonto-ohjelmassa

Jahti-ilta -podcast

Haastattelussa Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija ja hankevetäjä Veli-Matti Pekkarinen.