SOTKA levähdysalueverkosto -hanke

SOTKA levähdysalueverkosto -hanke

Kannonkoskelle perustettu kosteikko Hoikan luonnonkohde on esimerkki kohteiden monikäytöstä. Alun perin Metsäkeskuksen KEMERA -luonnonhoitohankkeena toteuttama vesiensuojeluratkaisu osoittaa monikäytön mahdollisuudet vesilintujen levähdysalueena. Aloitteen kohteen perustamisesta teki alueen omistava osakaskunta. Kuva: Heikki Helle / SOTKA
Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa kaksivuotista SOTKA levähdysalueverkosto-hanketta, jonka toteuttamisesta vastaavat yhteistyössä Suomen Metsästäjäliitto ja BirdLife Suomi.

Kuva: Kannonkoskelle perustettu kosteikko Hoikan luonnonkohde on esimerkki kohteiden monikäytöstä. Alun perin Metsäkeskuksen KEMERA -luonnonhoitohankkeena toteuttama vesiensuojeluratkaisu osoittaa monikäytön mahdollisuudet vesilintujen levähdysalueena. Aloitteen kohteen perustamisesta teki alueen omistava osakaskunta. Kuvaaja Heikki Helle / SOTKA.

Metsästäjäliitossa hankevastaavana toimii lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen ja BirdLife Suomessa Heikki Heille. Yhteystiedot hankevastaaville löytyvät sivun alalaidasta. 

Huoli vesilintukantojen kehityksestä perustuu useaan tutkittuun ja todennettuun havaintoon. SOTKA-hankekokonaisuus vastaa toimillaan muutoksiin ympäristössä perustamalla uusia poikastuotantoalueita, tehostamalla pienpetopyyntiä, hoitamalla valuma-alueita, lisäämällä tutkimusta, etsimällä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja elinympäristötöihin sekä pilotoimalla syysaikaisen levähdysalueiden verkosto.

Heikki Happosen Tuusniemelle kaivama ja patoama monimuotoisuuskosteikko on erinomainen esimerkki laadukkaasta vesilintuympäristöstä. Vaihteleva pohjan muoto, rikkonainen rantaviiva ja suojaava kasvillisuus luovat otolliset olosuhteen poikueille sekä syksyisin kerääntyville vesilinnuille. Kuva: Heikki Helle.

SOTKA-levähdysalueverkostohanke toimii tiedotuksen, koulutuksen ja pilottikohdeverkoston keinoin. Vesilintujen syysaikaisten levähdysalueiden merkityksestä välitetään tietoa omien julkaisujen ja artikkeleiden välityksellä. Koulutusta kohdistetaan muun muassa metsästysoikeuden haltijoille sekä vesialueet omistaville osakaskunnille. Pilottikohteilla saamme paikallista maastokokemusta ja voimme käyttää hankkeeseen valittuja vesilintuympäristöjä koulutus- ja esimerkkikohteina.

Elinympäristöjen laadun huononeminen ja luontaisten ympäristöjen väheneminen vaikuttaa rajoittavasti poikastuotantoon ja tätä kautta syysaikaisten lintujen määrään. Viime vuosikymmeninä vesilintujen muutto on varhentunut ja suuri muutto alkaa tarpeettoman aikaisin elokuun viimeisellä viikolla. Vesilinnut voisivat luontaisin edellytyksin viipyillä maassamme paljon pidempään, mikäli niillä olisi sisämaassa nykyistä enemmän häiriövapaita laadukkaita elinympäristöjä. Mitä pidempään vesilinnut viipyvät syksyisin Suomessa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne palaavat seuraavana keväänä lisääntymisalueilleen.

Syvänniemen Keihäsjärvi on tunnettu lintuvesi. Alueella on tehty kunnostustoimia vedenlaadun parantamiseksi ja vesi- ja rantalinnuston hyväksi. Keihäsjärvi sekä viereinen Pitkäjärvi kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Vesialueet omistava Rasvanki-Virmasveden osakaskunta on rauhoittanut alueen kolme lintuvettä, Pitkäjärvi – Keihäsjärvi – Itälampi, viideksi vuodeksi vesilinnustuksesta. Alueen metsästysseurat jatkavat pienpetopyyntiä keskittyen vieraspetojen poistoon. Kattavan pyynnin toteuttamiseksi hankitaan lisää pyyntilaitteita. Kohteella on tulipaikka ja lintutorni tien 551 varrella, Kuopion ja Tervon puolivälissä. Kuva: Heikki Helle.

SOTKA-hankkeessa perustettavat runsaat 25 levähdysaluetta toimivat pilottikohteina.

Levähdysaluekohteina toimivat kohteet voivat olla perustettuja kosteikkoja, kokonaisia vesistöjä, osia suuremmistä vesistöistä tai esimerkiksi lähellä toisiaan sijaitsevien pienkohteiden rypäs.

Varpasalon kaivettu kosteikko toimii vesiensuojelukohteena ja on samalla monilajisuutta tukeva elinympäristö. Kohteelle on kehittymässä oma lisääntyvä vesilintukanta ja olosuhteet häiriöttömälle syysaikaiselle levähdysaluekohteelle ovat ihanteelliset. Kuva: Heikki Helle.

Häiriövapaiden levähdysalueiden perusteita ovat:

  • ovat luonnolliselta ravinnontarjonnaltaan houkuttelevia vesilintukohteita
  • ovat vesilinnustuksen ulkopuolella koko kauden ajan
  • perustuvat aina metsästysoikeuden haltijan ja/tai omistajan vapaaehtoisuuteen

Maa- ja Metsätalousministeriö: Taantuvien riistalintujen kannat nousuun SOTKA-hankkeella

Yhteyshenkilöt

Veli-Matti Pekkarinen, Mikkeli
lintuvesiasiantuntija
050 472 8724 
etunimi.sukunimiatmetsastajaliitto.fi

Heikki Helle, Jyväskylä
lintuvesiasiantuntija
010 406 6209 
etunimi.sukunimiatbirdlife.fi

 

SOTKA-levähdysalueet

 

Usein kysytyt kysymykset

Mikä levähdysalue on?

Syysaikaisella vesilintujen levähdysalueella tarkoitetaan luonnollista tai rakennettua vesilintujen elinympäristöä, jossa vesi- ja kahlaajalinnut voivat viipyillä rauhassa ennen syysmuuton alkamista.

Usein syksyiset häiriövapaat elinympäristöt toimivat keväisin linnuston lisääntymisalueena, sillä riittävä suoja saalistajilta ja luontaisen ravinnon runsaus ovat viihtyvyyden avaintekijöitä.

Mihin levähdysalueita tarvitaan - eikö suojelualueita olekaan tarpeeksi?

Suomen suurimmat vesilintujen syysaikaiset kokoontumisalueet ovat lailla rauhoitettuja, kuten esimerkiksi Varsinais-Suomen Mietoistenlahti tai Liminganlahti Pohjois-Pohjanmaalla. Tämänkaltaiset kohteet keräävät syksyisin hyvin runsaan määrän muuttavia vesilintuja, jotka ovat siirtyneet sinne sisämaan lisääntymisalueilta.

Suurimmat kokoontumisalueet sijaitsevat meren välittömässä läheisyydessä ja ovat usein viimeinen pysähdyspaikka ennen linnuston siirtymistä edelleen kohti talvehtimisaleuita.

Sisämaan puolelta, eli valtaosasta maata, häirintävapaat vesilintukohteet puuttuvat käytännössä kokonaan tai ovat taajamien katveeseen jääneitä hajanaisia pienkohteita.

Miten perustetut levähdysalueet palvelevat vesilintukantojen hoitoa?

Mallia suomalaisen levähdysalueverkoston pilotointiin on haettu Tanskasta ja osin Pohjois-Amerikasta, joissa molemmissa niistä on saatu hyviä tuloksia. Myös Suomessa on jo parinkymmenen vuoden ajan tuotu esiin tarvetta saada vesilinnut viipymään synnyinseutujensa läheisyydessä mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi Helsingin Yliopiston pitkäaikainen vesilintututkija- ja yliopistolehtori Veli-Matti Väänänen on toistuvasti korostanut vesilintujen ennenaikaisen muuton haittoja ja ehdottanut mm. levähdysalueita maisematason ensiavuksi.

Levähdysalueen tarkoituksena on toimia loppukesän ja alkusyksyn aikaisena vesiriistan suoja-alueena. Elokuun puolenvälin tienoilla useiden vesilintujen sulkiminen, eli höyhenpuvun vaihto, voi olla vielä kesken. Myös osa saman kesän myöhäisistä uusintapesinnän poikasista saattaa olla lentokyvyttömiä. Näille yksilöille rauhallinen ja runsaasti ravintoa tarjoa ympäristö on erityisen tärkeä. Levähdysalueen tarvitsijoita voivat olla myös muut vesilinnut, jotka tankkaavat vararavintoa muuttomatkan varalle.

Mitä myöhemmin ja mitä parempikuntoisina maastamme muuttavat vesilinnut lähtevät muutolle, sitä todennäköisempää niiden paluu tutulle lisääntymisalueelleen on. Myöhäisempi muutto tarkoittaa levähdysalueen ympäristössä pidempää metsästyskautta, eivätkä metsästyksen ulkopuolelle jätetyt kohteet pienennä saaliin kokonaismäärää. Levähdysalueista hyötyvät kaikki, niin lintukannat kuin alueen metsästäjätkin!

Kuinka levähdysalue perustetaan?

Kohteet perustetaan vapaaehtoisesti, maanomistajien ja esim. osakaskuntien yhteistyönä. Pilottihankkeessa ensimmäinen vaihe on yhteydenotto hanketyöntekijään. Tätä kirjoitettaessa ensimmäiset kohteen on jo ilmoitettu hankkeeseen ja kohdekäynnit suoritettu. Hankkeen lintuvesiasiantuntijat tekevät kohdearviot aluksi haastattelun ja karttatyön perusteella. Mikäli kohde sopii elinympäristöehtoihin saapuvat hanketyöntekijät tapaamaan maanomistajaa ja tutustuvat kohteeseen paikan päällä.

Kohteen tiedot kirjataan ja hoidosta sovitaan, otetaan tarvittavat kuvat ja taltioidaan kohdetta myös ilmasta lennokin avulla. Kohteen haltijan kanssa tehdään aina kirjallinen sopimus keskeisistä hankeaikaisista asioista.

Hanketyön ulkopuolella kohteita voi perustaa hankesivuilla julkaistavien esimerkkien mukaisesti. Levähdysalueiden runsastuminen ja levittäytyminen auttaa vesilintukantoja Suomessa ja koko muuttoreitillä. Nyt alkaneen pilotoinnin tarkoituksena on kerätä tietoa parhaista käytännöistä ja pyrkiä monistamaan hyvät tulokset mahdollisimman laajalle alueelle.

Mitä ominaisuuksia levähdysalueella tulisi olla?

Levähdysalueiden tulisi olla paikallisesti tuottavia, sopivan reheviä lintuvesiä tai niiden osia. Keväällä hyvin poikasia tuottava vesilintukohde on todennäköisesti tärkeä elinympäristö vielä syksylläkin.

Valittavien levähdysalueiden tulisi olla riittävän suuria ja riittävän etäällä aktiivisista metsästyskohteista. Tällä tavoin linnut kokevat ne turvallisiksi, eivätkä tule karkotetuksi lähialueen sorsastuksesta. Kohteen häirintävapauden tulisi olla riittävän pitkä, useampi vuosi, jotta vesilintupopulaatioiden arvokkaimmat yksilöt eli vanhat naaraat oppivat ne.

Mistä voin lukea lisää?

Hankkeesta on kirjoitettu mm. näissä lehdissä:

BirdLife 3/2021
https://issuu.com/birdlifesuomi/docs/birdlife_3_2021_verkkolehti/s/13396583

Maaseudun Tulevaisuus
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.1551086

YLE
https://yle.fi/uutiset/3-12098246

 

Jahti-ilta -podcast

Haastattelussa Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija ja hankevetäjä Veli-Matti Pekkarinen.

Kysyttävää? Älä epäröi ottaa yhteyttä!

Veli-Matti Pekkarinen
Veli-Matti Pekkarinen
Lintuvesiasiantuntija
+358 50 472 8724
SOTKA-hanke