Erämiehestä tuli muutamaksi vuodeksi sotamies. Haave uusista jahtimaista Itä-Karjalassa ei toteudu, mutta sotatilasta huolimatta Metsästäjäliiton ansiosta tieteellinen riistantutkimus saadaan alulle perustamalla Suomen Riistanhoito-Säätiö. Suomen, kuten useimpien eurooppalaisten maiden 1940-luku jakautuu kahteen jaksoon: sota-aikaan ja sodanjälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan. Sodan ajaksi metsästysseurojen toiminta seisahtui, kuten lähes kaikkien muidenkin järjestöjen ja yhdistysten. Talvi- ja jatkosota mullisti suomalaista kansalaisyhteiskuntaa syvältä ja toi muassaan monenlaisia muutoksia Metsästäjäliitonkin osalle. Metsästäjissä oli paljon miehiä, joilla eränkävijöinä oli keskimääräistä paremmat valmiudet selvitä rintamaoloissa. Heistä moni oli osallistunut myös vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön ennen sotaa. Heidän eräkokemuksestaan oli hyötyä pitkinä sotavuosina, mutta monen osaksi tuli sankarikuolema tai pysyvä vammautuminen. Tanskalaiset metsästäjäjärjestöt olivat keränneet varoja auttaakseen vapaaehtoisia maanmiehiään talvisodassa. Kerätyistä varoista jäi kuitenkin puolet käyttämättä. Niinpä tanskalaiset päättivät osoittaa jäljelle jääneet varat Metsästäjäliitolle käytettäväksi sodassa vammautuneiden tai kaatuneiden metsästäjien ja heidän omaistensa hyväksi. Hieno osoitus erämiesten kansainvälisestä yhteishengestä. Talvi- ja jatkosodan rauhanteoissa 20 Metsästäjäliiton jäsenseuran kotipaikka jäi rajan toiselle puolelle. Luovutetussa Karjalassa ehti talvisotaan mennessä toimia kaikkiaan ainakin 58 metsästysseuraa. Uuden rajan myötä myös riistanhoidonneuvojien piirijakoa jouduttiin muuttamaan. Jatkosodan aikana Metsästäjäliitto joutui osallistumaan kotirintaman valvontatehtäviin ohjaamalla jäsenseurojaan desanttien etsintään, toisenlaiseen jahtiin, mihin oli totuttu. Vaikka moni erämies ei päässyt jahtiin kotiseudullaan, niin metsästys jatkui vilkkaana toisaalla. Hankalan elintarviketilanteen aikana sotilaiden erätaidoille oli käyttöä riistarikkaassa Itä-Karjalassa. Metsästäjäliitossa haaveiltiinkin, että Itä-Karjalasta tulisi eränkävijöiden paratiisi. Jatkosodan aikana Metsästäjäliitto ja Maatalousministeriö ehtivät yhdessä perustaa riistantutkimusta harjoittavan Suomen Riistanhoito-Säätiön, joka ryhtyi sodan jälkeen ylläpitämään omaa tutkimuslaitostaan. Säätiön tutkimus- ja koetoiminnasta versoi sittemmin Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos, joka nykyisin on osa Luonnonvarakeskusta. Näin siis sodasta huolimatta. Vuonna 1948 siirrettiin toinen erä valkohäntäpeuroja Amerikasta Suomeen. Riistanhoidollisesta näkökulmasta tämä oli myös paluuta normaaliin aikaan. Sodan jälkeen toteutettiin sääntömuutos ja samalla liiton organisaatiota muutettiin. Vuonna 1946 liitto täytti 25 vuotta. Juhlavuonna yhdessä Riistanhoito-Säätiön, Valtion metsästyksenvalvojaviraston, Suomen Kennelliiton, Suomen Kennelklubin ja Suomen Metsästysyhdistyksen kanssa toteutettu Riistaviikko oli suuri voimanponnistus. Monipuolinen ohjelma sisälsi mm. eräpolkukilpailunäytöksen ja hirvensarvinäyttelyn, molemmat lajissaan ensimmäisiä Suomessa. Sota-aika mullisti myös metsästysolot Matti Karjalainen ja saaliskarhu. Vienassa ja Aunuksessa tarjoutui asemasodan aikana joillekin erämiehille hyviä metsästysmahdollisuuksia. Toimittaja ja eräkirjailija Karjalainen oli Metsästäjäliiton hallituksen jäsen 1965 – 1977. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Sota-ajan poikkeusoloissa nähtiin tarpeelliseksi toimittaa erillinen metsästysopas myös sotilaille. Martti Kivilinna tämänkin oppaan toimitti. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Valtiollisen poliisin tehtäviin kuului jatkosodan aikana metsäkaartilaisten ja sabotöörien etsintä. Virka-apua pyydettiin Metsästäjäliitolta. Tähän harvinaiseen kiertokirjeeseen on kopioitu Valpon kirjelmä, jossa vedotaan Suomen metsästäjiin sabotöörien kiinnisaamiseksi. Kuva: Suomen Metsästäjäliiton arkisto/Suomen Metsästysmuseo Kuuntele äänite Maanviljelijä Eelis Ollikainen muistelee Metsästysmuseon Metsästyksen muistitieto-haastattelussa 29.7.2015 metsästystä ja metsästysoloja jatkosodan aikana Äyräpäässä Karjalankannaksella. Äänite: Suomen Metsästysmuseo. Valitettavasti selaimesi ei tue tätä audiomuotoa Kuva Metsästäjäliiton vuosikokouksesta vuonna 1944. Edessä vasemmalta metsästyksenvalvoja Tauno V. Mäki, riistapäällikkö Niilo Harja, Metsästäjäliiton rahastonhoitaja, kalastusneuvos Einar Hellevaara, liiton puheenjohtaja Heikki Reenpää, riistapäällikkö Aarne Louna, riistapäällikkö Eljas Ek, riistapäällikkö Gunnar Luhtamo, liiton sihteeri Martti Kivilinna ja riistapäällikkö Eino Kivinen. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Kansainvälistä yhteistyötä harrastettiin 1940-luvun vaikeissa oloissa Suomi sai osakseen paljon myötätuntoa talvisodan johdosta. Tanskalaiset metsästäjäjärjestöt Dansk Jagtförening ja Landsjagtforeningen af 1923 avustivat sodassa invalidisoituneita suomalaisia metsästäjiä ja kaatuneiden omaisia. Ohessa järjestöjen asettamat ehdot myönnettäville avustuksille. Kuva: Suomen Metsästäjäliiton arkisto/Suomen Metsästysmuseo Valkohäntäpeuroja siirrettiin toinen erä USA:sta Suomeen vuonna 1948. Tässä Minnesotan osavaltion kuernööri Luther W. Youngdahl peurahäkin vieressä. Kuva: Walter H. Wettschreck/ Suomen Metsästysmuseo Riistanhoito-säätiö perustetaan ja riistaviikko järjestetään Vas: Suomen Riistanhoito-Säätiön perustamiskirjan allekirjoittamistilaisuus 14.12.1942. Pöydän ääressä ministeri Toivo Ikonen, toisella puolella istumassa pääministeri J.W. Rangell, ministeri Juho Koivisto ja tohtori Richard Bengelsdorff, heidän takanaan seisomassa maisteri Martti Kivilinna, esittelijäneuvos Miettinen ja majuri Hovilainen. Ministeri Ikosen takana hallitussihteeri Pohjanpelto ja rouva Hannelius. TK-Hedenström/SA-KUVA. Oik: Vuonna 1946 järjestetyn Riistaviikon ohjelmalehtisen kansi. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Metsästäjäliitto täyttää 25 vuotta Metsästäjäliitto täytti 25 vuotta vuonna 1946. Martti Kivilinna tiivisti liiton siihenastisen historian tähän 42-sivuiseen vihkoon Suomen Yleisen Metsästäjäliiton 25-vuotisen toiminnan varrelta. Se on ensimmäinen yhtenäinen esitys Metsästäjäliiton historiasta. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Metsästäjäliiton täyttäessä 25 vuotta liiton kunniapuheenjohtaja, Suomen marsalkka Mannerheim toimi tasavallan presidenttinä. Kuva marsalkasta pyymetsällä valittiin Metsästys ja Kalastus -lehden 4/1946 kanteen. Tasavallan presidentti J. K. Paasikiven onnittelusähke 25 vuotta täyttävälle Metsästäjäliitolle. Kuva: Suomen Metsästäjäliiton arkisto/Suomen Metsästysmuseo Klikkaa kuvia suuremmaksi. Vuosikymmenen metsästäjäliittolainen: pääministeri Jukka Rangell 1940-luvun metsästäjäliittolainen oli pääministeri ja pankinjohtaja Jukka Rangell. Pääministerin asemansa vuoksi hän joutui väistymään liiton johdosta jo tammikuussa 1941, mutta hänen huolenpitonsa metsästysasioista jatkui huolimatta vastuullisen viran mukanaan tuomista velvotteista. Hänellä oli pääministerinä keskeinen osa Suomalaisen riistanhoidon ja riistantutkimuksen kehityksen kannalta tärkeän Suomen Riistanhoito-Säätiön perustamisessa. Pääministeri J. W. Rangell virka-asunnollaan Kesärannassa jatkosodan edellä 20.6.1941. Taustalla eduskunnan puhemies Väinö Hakkila. Kuva: V. Pietinen/SA-kuva J. W. Rangell kutsuttiin Metsästäjäliiton kunniajäseneksi 27.1.1971. Liiton johto kävi Rangellin luona Helsingissä luovuttamassa kunniakirjan. Vas. liiton puheenjohtaja A. H. Virkkunen, rouva Lilli Rangell ja oik. Jukka W. Rangell. Kuva: Suomen Metsästysmuseo. Historia-sivuston toimitus: Pekka Allonen / Suomen Metsästysmuseo 1920-luku: Metsästäjille oma liitto 1930-luku: Metsästäjäliitto vakiinnuttaa asemansa 1950-luku: Herrojen eräkerhosta metsästäjien joukkojärjestöksi 1960-luku: Vuoren huipulta laakson pohjalle ja taistellen ylös 1970-luku: Metsästäjäliiton asema vakiintuu 1980-luku: Tiivistyvää yhteistyötä riistahallinnossa ja vilkasta kilpailutoimintaa 1990-luku: Eurooppaan ja kauemmaksikin 2000-luku: Edunvalvonnasta liiton päätehtävä 2010-luku: Sata vuotta metsästäjien asialla