1940-luku: Jahtimailta sotakentille ja takaisin

1940-luku: Jahtimailta sotakentille ja takaisin

koira ja sotilas
Erämiehestä tuli muutamaksi vuodeksi sotamies. Haave uusista jahtimaista Itä-Karjalassa ei toteudu, mutta sotatilasta huolimatta Metsästäjäliiton ansiosta tieteellinen riistantutkimus saadaan alulle perustamalla Suomen Riistanhoito-Säätiö.

Suomen, kuten useimpien eurooppalaisten maiden 1940-luku jakautuu kahteen jaksoon: sota-aikaan ja sodanjälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan. Sodan ajaksi metsästysseurojen toiminta seisahtui, kuten lähes kaikkien muidenkin järjestöjen ja yhdistysten. Talvi- ja jatkosota mullisti suomalaista kansalaisyhteiskuntaa syvältä ja toi muassaan monenlaisia muutoksia Metsästäjäliitonkin osalle.

Metsästäjissä oli paljon miehiä, joilla eränkävijöinä oli keskimääräistä paremmat valmiudet selvitä rintamaoloissa. Heistä moni oli osallistunut myös vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön ennen sotaa. Heidän eräkokemuksestaan oli hyötyä pitkinä sotavuosina, mutta monen osaksi tuli sankarikuolema tai pysyvä vammautuminen. 

Tanskalaiset metsästäjäjärjestöt olivat keränneet varoja auttaakseen vapaaehtoisia maanmiehiään talvisodassa. Kerätyistä varoista jäi kuitenkin puolet käyttämättä. Niinpä tanskalaiset päättivät osoittaa jäljelle jääneet varat Metsästäjäliitolle käytettäväksi sodassa vammautuneiden tai kaatuneiden metsästäjien ja heidän omaistensa hyväksi. Hieno osoitus erämiesten kansainvälisestä yhteishengestä. 

Talvi- ja jatkosodan rauhanteoissa 20 Metsästäjäliiton jäsenseuran kotipaikka jäi rajan toiselle puolelle. Luovutetussa Karjalassa ehti talvisotaan mennessä toimia kaikkiaan ainakin 58 metsästysseuraa. Uuden rajan myötä myös riistanhoidonneuvojien piirijakoa jouduttiin muuttamaan. Jatkosodan aikana Metsästäjäliitto joutui osallistumaan kotirintaman valvontatehtäviin ohjaamalla jäsenseurojaan desanttien etsintään, toisenlaiseen jahtiin, mihin oli totuttu.

Vaikka moni erämies ei päässyt jahtiin kotiseudullaan, niin metsästys jatkui vilkkaana toisaalla. Hankalan elintarviketilanteen aikana sotilaiden erätaidoille oli käyttöä riistarikkaassa Itä-Karjalassa. Metsästäjäliitossa haaveiltiinkin, että Itä-Karjalasta tulisi eränkävijöiden paratiisi. 

Jatkosodan aikana Metsästäjäliitto ja Maatalousministeriö ehtivät yhdessä perustaa riistantutkimusta harjoittavan Suomen Riistanhoito-Säätiön, joka ryhtyi sodan jälkeen ylläpitämään omaa tutkimuslaitostaan. Säätiön tutkimus- ja koetoiminnasta versoi sittemmin Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos, joka nykyisin on osa Luonnonvarakeskusta. Näin siis sodasta huolimatta.

Vuonna 1948 siirrettiin toinen erä valkohäntäpeuroja Amerikasta Suomeen. Riistanhoidollisesta näkökulmasta tämä oli myös paluuta normaaliin aikaan.

Sodan jälkeen toteutettiin sääntömuutos ja samalla liiton organisaatiota muutettiin. Vuonna 1946 liitto täytti 25 vuotta. Juhlavuonna yhdessä Riistanhoito-Säätiön, Valtion metsästyksenvalvojaviraston, Suomen Kennelliiton, Suomen Kennelklubin ja Suomen Metsästysyhdistyksen kanssa toteutettu Riistaviikko oli suuri voimanponnistus. Monipuolinen ohjelma sisälsi mm. eräpolkukilpailunäytöksen ja hirvensarvinäyttelyn, molemmat lajissaan ensimmäisiä Suomessa.

 

Sota-aika mullisti myös metsästysolot

Valtiollisen poliisin tehtäviin kuului jatkosodan aikana metsäkaartilaisten ja sabotöörien etsintä. Virka-apua pyydettiin Metsästäjäliitolta. Tähän harvinaiseen kiertokirjeeseen on kopioitu Valpon kirjelmä, jossa vedotaan Suomen metsästäjiin sabotöörien kiinnisaamiseksi. Kuva: Suomen Metsästäjäliiton arkisto/Suomen Metsästysmuseo

Kuuntele äänite

Maanviljelijä Eelis Ollikainen muistelee Metsästysmuseon Metsästyksen muistitieto-haastattelussa 29.7.2015 metsästystä ja metsästysoloja jatkosodan aikana Äyräpäässä Karjalankannaksella. Äänite: Suomen Metsästysmuseo.

Kuva Metsästäjäliiton vuosikokouksesta vuonna 1944. Edessä vasemmalta metsästyksenvalvoja Tauno V. Mäki, riistapäällikkö Niilo Harja, Metsästäjäliiton rahastonhoitaja, kalastusneuvos Einar Hellevaara, liiton puheenjohtaja Heikki Reenpää, riistapäällikkö Aarne Louna, riistapäällikkö Eljas Ek, riistapäällikkö Gunnar Luhtamo, liiton sihteeri Martti Kivilinna ja riistapäällikkö Eino Kivinen. Kuva: Suomen Metsästysmuseo

Kansainvälistä yhteistyötä harrastettiin 1940-luvun vaikeissa oloissa

Riistanhoito-säätiö perustetaan ja riistaviikko järjestetään

Vas: Suomen Riistanhoito-Säätiön perustamiskirjan allekirjoittamistilaisuus 14.12.1942. Pöydän ääressä ministeri Toivo Ikonen, toisella puolella istumassa pääministeri J.W. Rangell, ministeri Juho Koivisto ja tohtori Richard Bengelsdorff, heidän takanaan seisomassa maisteri Martti Kivilinna, esittelijäneuvos Miettinen ja majuri Hovilainen. Ministeri Ikosen takana hallitussihteeri Pohjanpelto ja rouva Hannelius. TK-Hedenström/SA-KUVA. Oik: Vuonna 1946 järjestetyn Riistaviikon ohjelmalehtisen kansi. Kuva: Suomen Metsästysmuseo

Metsästäjäliitto täyttää 25 vuotta

Vuosikymmenen metsästäjäliittolainen: pääministeri Jukka Rangell

1940-luvun metsästäjäliittolainen oli pääministeri ja pankinjohtaja Jukka Rangell. Pääministerin asemansa vuoksi hän joutui  väistymään liiton johdosta jo tammikuussa 1941, mutta hänen  huolenpitonsa metsästysasioista jatkui huolimatta vastuullisen viran mukanaan tuomista velvotteista. Hänellä oli pääministerinä keskeinen osa Suomalaisen riistanhoidon ja riistantutkimuksen kehityksen kannalta tärkeän Suomen Riistanhoito-Säätiön perustamisessa.

 

Historia-sivuston toimitus: Pekka Allonen / Suomen Metsästysmuseo