Liiton jäsenmäärä kasvoi ja samalla sen painoarvo. Vuoden 1934 metsästyslainuudistuksen valmistelusta tuli ensimmäinen suuri edunvalvontatehtävä. Metsästäjäliiton toiminta vakiintui ja jäntevöityi 1930-luvun edetessä. Suuri ansio tästä kuului Aksel Fredrik Londénia metsästyksenhoidontarkastaja/sihteerin tehtävässä vuonna 1927 seuranneelle Martti Kivilinnalle, joka hoiti liiton asioita varsinaisen ansiotyönsä, suojeluskuntien yliesikunnan valistusohjaajan tehtävän ohessa. Jäsenseurojen lukumäärä kasvoi tasaisesti. Vuoden 1930 alussa liittoon kuului 28 jäsenseuraa ja noin 1 000 jäsentä, mutta talvisodan alla jo 166 seuraa ja noin 5 000 jäsentä. Pohjois-Suomea lukuun ottamatta seurakenttä kattoi melko tasaisesti koko Suomen. Metsästysseura metsästäjien omana yhdistysmuotona oli vasta tavoittamassa metsästävän kansan laajat joukot. Metsästäjäliiton keskeinen tavoite oli edistää suomalaista metsästyskulttuuria seuratoimintaa vahvistamalla. Metsästäjiä pyrittiin valistamaan myös oppain ja lehtiartikkelein. Omaa lehteä ei ollut, mutta Metsästys ja Kalastus -lehti toimi liiton äänenkannattajana ja antoi palstatilaa liiton tiedonannoille. 1930-luvun suuri riistahallinnollinen muutos oli vuonna 1934 voimaan astunut uusi metsästyslaki. Lakia oli valmisteltu noin 30 vuotta, mutta lopputulos ei silti täysin vastannut liiton toiveita, sillä se antoi vapaan metsästysoikeuden valtion maille. Sitä vastoin jokaiselle metsästäjälle pakolliseksi määrätty metsästäjäkortti oli liitolle mieleinen uudistus. Riistanhoitoon kuuluivat tuolloin oleellisena osana vieraslajien siirtoistutukset. Hankkeita oli vireillä useita, toisia liitto oli kannattamassa, toisia vastustamassa. Merkittävin operaatio oli historiallinen valkohäntäpeurojen siirto Amerikasta Suomeen, jossa Metsästäjäliitto oli vastaanottavana osapuolena. Siirrosta tuli Suomen riistanhoidon historian onnistunein. Aloite oli lähtöisin Minnesotan amerikansuomalaisilta, joiden kanssa hanke toteutettiin. Peurojen ensimmäinen siirto tehtiin vuonna 1934 ja toinen 1948. Istutus rikastutti Suomen riistaeläinkantaa, eikä tiettävästi aiheuttanut suuria ekologisia ongelmia. Hirvijahtiin päästiin myös jälleen yli vuosikymmenen kestäneen rauhoituksen jälkeen. Jahdit olivat merkkitapauksia ja Hyvinkään Kytäjän kartanossa järjestettyyn jahtiin osallistui itse presidentti Svinhufvud. Myös toinen kansallinen suurmies oli näkyvästi esillä metsästysharrastuksensa ansiosta. Marsalkka Mannerheim, metsästäjäliiton kunniapresidentti saapui liiton vuosikokoukseen vuonna 1937 esitelmöimään tiikerijahdistaan Intiassa. Tilaisuus jäi suurena merkkitapauksena liiton historiaan ja sitä muisteltiin pitkään. Metsästäjäliitto joutui myös sovittelijan ja lausunnonantajan rooliin Suomen historian ensimmäisessä suojelukiistassa, joka koski Karjalankannaksella sijaitsevaa arvokasta lintujärveä Äyräpäänjärveä. Liiton kannan mukaisesti piisamin istutus Äyräpäänjärveen torjuttiin. Liitto tuki myös Riistabiologisen toimikunnan työtä. Uusi metsästyslaki saatiin, mutta keskustelu lain sisällöstä jatkui Vuoden 1934 metsästyslaki kielsi monet vanhat pyyntitavat, kuten käpälälaudan käytön ketun pyynnissä. Tässä ennen vuotta 1934 otetussa kuvassa mies katselee käpälälautaa. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Uuden lain myötä Metsästäjäliitto joutui toteuttamaan valitustehtäväänsä. Metsästäjäliiton sihteeri Martti Kivilinna toimitti uudesta metsästyslaista kansantajuisen lakioppaan. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Martti Kivilinna pohti uuden metsästyslain vaikutuksia metsästysseurojen kannalta myös Metsästys ja Kalastus -lehdessä vuonna 1934. Riistanhoitoyhdistysten asema ja suhde metsästysseuroihin vaati vielä selventämistä. Metsästys ja Kalastus 3/1934 s. 104 – 105. Suomalaista metsästyskulttuuria kohottamassa, seuratoiminnan merkitys kasvaa Kansikuva Martti Kivilinnan toimittamasta oppaasta Metsästyskulttuuri – Mitä se on ja mitä vaatimuksia se asettaa. Kivilinnan kirjoittama opas ohjasi hyviin metsästystapoihin ja pyrki luomaan perustaa suomalaiselle metsästyskulttuurille. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Viipurin Riistamiehiä poseeraamassa ajokoirineen Lappeenrannan Pulsassa vuonna 1932. Metsästäjäliiton jäseneksi viipurilaissseura liittyi vuonna 1931. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Porin Metsästysseuran haulikkokilpailun osallistujia Porin Suojeluskunnan ampumaradalla vuonna 1937. Porin Metsästysseura liittyi Metsästäjäliittoon vuonna 1922. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Klikkaa kuvia suuremmaksi. Riistanhoitoa ja riistaistutuksia Eino Saranen, joka toi valkohäntäpeuroja Suomeen vuonna 1934 kävi uudelleenSuomessa 1980-luvun alussa ja vieraili Suomen Metsästäjäliiton toimistossa Helsingissä. Varikset nähtiin ajan käsityksen mukaan haittaeläiminä, jotka tuli hävittää vaikka myrkyillä. Metsästäjäliitto julkaisi variksien hävittämisestä pienpainatteen ja antoi ohjeita myös Metsästys ja Kalastus -lehdessä vuonna 1936. Metsästys ja Kalastus 2/1936 s. 67. Kuuntele äänite Kanslianeuvos Seppo Pekonen (1933 - 2020) muistelee linnustusta ja lintukantoja Äyräpäänjärvellä 1930-luvulla. Metsästäjäliitto kantoi huolta ainutlaatuisen lintujärven tulevaisuudesta. Äänite: Metsästyksen muistitieto/Suomen Metsästysmuseo. Valitettavasti selaimesi ei tue tätä audiomuotoa Jälleen hirvijahtiin Hyvinkään Kytäjän kuuluisaan presidenttijahtiin osallistuneita metsästäjiä, vasemmassa laidassa tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud. Ukko-Pekka osallistui myös arvostettuihin hirvijahteihin, vaikka olikin enemmän pienriistan metsästäjä. Kuva on otettu vuonna 1936. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Ukko-Pekka kaatoi Kytäjän jahdissa hirven. Uuden Suomen uutinen presidenttijahdista. digi.kansalliskirjasto.fi, Uusi Suomi 19.10.1936, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Professori K. M. Levanderin Metsästäjäliitolle lähettämä kertomus Riistabiologisen komitean toiminnasta vuosilta 1931 – 32. Liitto tuki komitean työtä pienin lahjoituksin. Kuva: Suomen Metsästäjäliiton arkisto/Suomen Metsästysmuseo. Klikkaa kuva isommaksi. Klikkaa kuvia suuremmaksi. Metsästäjät kokoontuivat metsästäjäpäiville Liiton järjestämät Metsästäjäpäivät olivat 1930-luvulla tärkeimpiä suomalaisen metsästäjäkunnan yhteistapaamisia ja koulutustilaisuuksia. Metsästäjäliiton perustamisen jälkeen ei entisenkaltaisia valtakunnallisia Metsästäjäkokouksia enää järjestetty. Tässä tyylikkäät osanottajat Säätytalossa 20.3.1938. Eturivissä on Suomen Yleisen Metsästäjäliiton puheenjohtaja J. W. Rangell. Toisessa rivissä vasemmalta alkaen varatuomari G.W. Boijer, tohtori Brüning, tohtori Benglesdorff ja vuorineuvos K. A. Paloheimo. Kolmannella rivillä vasemmalla on liiton sihteeri Martti Kivilinna. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Vuosikymmenen metsästäjäliittolainen: FM Martti Kivilinna Martti Kivilinna toimi Metsästäjäliiton nykyistä toiminanjohtajaa vastaavana metsästyksenhoidontarkastaja-sihteerinä vuosina 1929 – 1949. Hän hoiti sivutyönään liittoa sen ainoana toimihenkilönä Suojeluskuntien valistuspäällikön toimensa ohella. Kivilinnalta riitti aikaa myös mm. metsästyksen edunvalvontatyöhön sekä lehtiartikkelien ja julkaisujen kirjoittamiseen. Hän sai työstään asiaankuuluvan tunnustuksen 1950-luvulla. Liiton puheenjohtaja, pääjohtaja Niilo Osara luovuttaa Suomen Metsästäjäliiton kokouksessa 1950-luvulla Kivilinnalle liiton viirin. Kuvassa keskellä vuorineuvos Petter Forsström. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Historia-sivuston toimitus: Pekka Allonen / Suomen Metsästysmuseo 1920-luku: Metsästäjille oma liitto 1940-luku: Jahtimailta sotakentille ja takaisin 1950-luku: Herrojen eräkerhosta metsästäjien joukkojärjestöksi 1960-luku: Vuoren huipulta laakson pohjalle ja taistellen ylös 1970-luku: Metsästäjäliiton asema vakiintuu 1980-luku: Tiivistyvää yhteistyötä riistahallinnossa ja vilkasta kilpailutoimintaa 1990-luku: Eurooppaan ja kauemmaksikin 2000-luku: Edunvalvonnasta liiton päätehtävä 2010-luku: Sata vuotta metsästäjien asialla