Etelä-Hämeen piirin puheenjohtaja Kimmo Salo ja kilpailunjohtaja Kari Kuparinen kutsuvat kaikki Suomen Metsästäjäliiton piirit ja niiden jäsenet osallistumaan Metsästäjäliiton kesälajien SM-kilpailuihin Lopelle 22.-25.7.2021.

Kilpailun järjestää Etelä-Hämeen piiri ja järjestelyistä vastaa Lopen ampumaratayhdistyksen ry:n jäsenseurat. Kilpailupaikka on Lopen ampumaurheilukeskus.

Kilpailuohjeet toimitetaan mahdollisimman pian. Ohjeesta käy ilmi tarkemmat aikataulut. Ilmoittautumiset kilpailuihin tapahtuvat kootusti piirien kautta.

Esikisat järjestetään lauantaina 3.7. Lopen ampumaurheilukeskuksessa

Esikisoihin voivat osallistua kaikki Suomen Metsästäjäliiton jäsenet. Ilmoittautumiset esikilpailuihin 30.6.2021 mennessä sähköpostilla metsastysammunnat2021gmail.com tai tekstiviestillä numeroon 045 652 8782.

Vastauksena vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan FACE  julkisti uuden biodiversiteettimanifestinsa. Se on Euroopan ensimmäinen näyttöön perustuva foorumi, joka osoittaa, miten Euroopan metsästäjät säilyttävät luonnon monimuotoisuutta.

BiodiversityManifesto.com-sivustolla ylläpidettävä foorumi on uusi käyttäjäystävällinen alusta, joka sisältää tietoa metsästykseen liittyvistä suojelualoitteista kaikkialla Euroopassa.

Merkittävä ja kasvava tietokanta, joka kattaa yli 470 metsästykseen liittyvää suojeluhanketta, osoittaa metsästäjien ponnistelujen merkityksen suojelualueilla ja niiden ulkopuolella monien erilaisten luontotyyppien ja lajien kohdalla.

Metsästäjäliiton 100-vuotisen historian varrella on tapahtunut paljon ja sen kulkijoilla on kerrottavanaan monia hienoja tarinoita. Tätä yhteistä eräpolkua juhlistamaan olemme kehittäneet juhlavuodeksi Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kanssa ihan oman oluen.

Juhlaolut on kevyesti, mutta peruslagereita vahvemmin humaloitu vaalea täysmallasolut, joka sopii moneen makuun. 

Metsästäjä-olut on saatavissa hyvin varustelluista kaupoista kautta maan S-ryhmän myymälät
Keskon päivittäistavarakaupat
Minimanit
 

Rajoitusehdotuksen suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että lyijyn kulkeutumisriskin hallitsemista ei ole ymmärretty. Esityksessä ei ole huomioitu myöskään tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia, parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden mukaisia toimenpiteitä, joilla ampumaradoilla voidaan jo nykyisellään estää lyijyn kulkeutuminen ratarakenteista maaperään.

Havainnollistaakseen ampumaratojen merkitystä sekä ympäristönsuojelun perusperiaatteita ja lyijyhallintakeinoja Metsästäjäliitto on tehnyt yhdessä Ampumaurheiluliiton ja muiden ampumaharrastusalan toimijoiden kanssa ampumaradoista videon. Sen tavoitteena on kertoa ampumaratojen merkityksestä paitsi kemikaalivirastolle myös kaikille muille. Lyijyrajoitusehdotus tarkoittaisi sitä, että valtaosalla ampumaradoista harjoittelu loppuisi kokonaan tai ratojen ylläpitämisen kustannukset nousisivat huimasti, jolloin harjoittelu vaikeutuisi ja vähenisi.

Kemikaaliviraston lyijyrajoitusesityksen tavoitteena on suojella ihmisiä ja ympäristöä lyijyn haitoilta. Tämä tulee voida tehdä vähentämättä ampumaurheilua ja metsästystä. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa samanaikaisesti vain, kun lyijyn käytöstä päätetään ratakohtaiseen riskinarvioon perustuen ja paikalliset olosuhteet huomioiden.

Lisätietoja: 
Lue Suomen ampumaurheiluliiton tiedote: https://www.ampumaurheiluliitto.fi/2021/06/18/ampumaurheiluliitto-kemikaaliviraston-lyijyrajoitusesityksessa-paljon-korjattavaa/
 

Suomenkielisen tekstityksen saat päälle, klikkaamalla videosta kohtaa "tekstitykset".

Kanta-Hämeen koronatilanne on ollut vaikea, mutta viime ajat on menty parempaan suuntaan. Kilpailuiden järjestämisestä on keskusteltu niin AVIn kuin alueen tartuntatautilääkärin kanssa ja estettä kilpailuiden järjestämiselle ei ole ollut.

Lopen SM-kilpailut ovat Suomen Metsästäjäliiton ja samalla Sakon 100-vuotisjuhlakilpailut. Metsästysammunnan SMkilpailuissa ratkaistaan metsästyshaulikon ja -trapin sekä metsästyshirven- ja luodikon Suomen mestarit. Kesäkisoissa on kultaisia mitaleita tarjolla yhteensä 96 ja hopeisia sekä pronssisia mitaleita yhtä monta.

Virallinen kilpailukutsu piireille lähetetään ensi viikolla. Kilpailuohjeistus löytyy myös ensi viikolla smlkilpailut.fi-sivustolta.

Esikisat järjestetään Lopella 3.7.2021. Lue lisää >> metsastajaliitto.fi/uutiset/sm-loppi

Paikalliset toimijat MTK Häme, alueen metsänhoitoyhdistykset sekä Suomen Metsästäjäliitto ja sen Etelä-Hämeen piiri sekä alueen riistanhoitoyhdistykset eroavat Evon tiedekansallispuistoryhmästä tyytymättöminä valmisteluprosessiin. Toimijat vaativat Evon kehittämistä retkeilyalueena. Tiedekansallispuisto-käsite on jäänyt irralliseksi käsitteeksi vailla sisältöä koko kansallispuistohankkeen ajaksi. Ympäristöministeriön toimeksianto alueelliselle työryhmälle ei mahdollistanut vapaata ajattelua täysin uudenlaisen kansallispuistoajatuksen luomiselle.

Evon alueen maanomistajille keväällä tehdyn kyselyn perusteella enemmistö kiinteistöjen omistajista vastusti hanketta tai näki siinä enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Kansallispuiston mahdollisen toteutumisen pelättiin lisäävän erityisesti hirvieläin- ja kirjanpainajatuhoja reuna-alueen yksityismetsissä sekä paineita metsien tulevaa käyttöä kohtaan. Huolta aiheutti myös metsästyksen loppuminen alueella ja siitä aiheutuvat haitat maa- ja metsätaloudelle. Lähes 90 % kyselyyn vastanneista maanomistajista toivoi, että kansallispuistoesityksen rinnalla Evon kehittämisen yhteydessä mietittäisiin myös muita vaihtoehtoja. Taustoittavassa työryhmässä yksityisteiden kunnossapidosta sekä kiinteistöille kuuluvista tieoikeuksista on käyty keskustelua pintapuolisesti.

Evon retkeilyalue on Etelä-Suomen suurin metsästysalue niin maattomille kuin metsästysseuroihin kuulumattomille metsästäjille. Alueelle myydään vuosittain 1000 pienriistan metsästyslupaa. Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä toimii useita metsästysseuroja. Ympäristöministeriö rajasi tehtäväksi annossaan metsästyksen ulos puistohankkeesta, vaikka metsästys on kestävää luonnonvarojen hyödyntämistä. Hirven metsästyksen vaikeutuminen heikentäisi metsien puulajien luontaista moninaisuutta ja metsäluonnon monimuotoisuutta. Puulajiston yksipuolistuminen vaarantaisi myös metsien ilmastokestävyyttä. Lisäksi hirvieläinkolarien riski kasvaisi.

Hallinnollisesti Evon tiedekansallispuistohanke on epäonnistunut. Työ on sidottu ympäristöministeriön toimeksiantoon sekä hyvin kireään valmisteluaikatauluun, mitkä käytännössä estävät uudenlaisen kansallispuiston suunnittelun sekä paikallisten ihmisten osallistamisen ja sitouttamisen.

Ympäristöministeriö osoitti alueellisen työryhmän vetovastuun aluksi kansallispuistohanketta ehdottaneille Kentällä-työryhmälle ja sittemmin Helsingin yliopistolle. Hankkeen tasapuolinen valmistelu ei ole mahdollista, jos valmistelusta vastaa kansallispuistoa ehdottanut taho. Asiasta on tehty valitus oikeuskanslerille.

Työryhmän kokoonpano oli alun alkaen tasapainoton paikallisen edustuksen ja erityisesti maanomistajien edustuksen puuttumisen vuoksi. Työryhmän työ on ollut hapuilevaa ja ohjailevaa. Työn tekoon ei laadittu sisältösuunnitelmaa, työssä ei ole tehty lisäselvityksiä kuten aluetalouslaskelmia eikä työllä ole kokousaikakalenteria. Kokouksiin on tuotu uutta aineistoa juuri ennen kokouksia. Kokouspöytäkirjoja ei ole toimitettu kuin vasta myöhemmin tiedustelujen jälkeen. Metsästäjätahon jättämää metsästystä koskevaa vaihtoehtoista ehdotusta ei otettu käsiteltäväksi. Ryhmän puheenjohtajan toiminta on koettu puolueelliseksi. Kuulemistilaisuuksia on järjestetty, mutta kuulemisten sisällöllä ei ole ollut painoarvoa päätöksenteossa.

Tieteen ja tutkimuksen tekeminen onnistuu hyvin valtion retkeilyalueella, mitä osoittaa metsätalouden ja riistatalouden tutkimus alueella jo 150 vuoden ajan. Monipuolinen metsän hoitomenetelmiä ja niiden ekologisia vaikutuksia koskeva tutkimus alueella on myös jatkossa ensiarvoisen tärkeää. Myös kohdekohtainen lisäsuojelu on mahdollista toteuttaa ilman kansallispuistoa.

Valtion retkeilyalueen ja suunnitellun tiedekansallispuiston välillä ei ole tehty vertailua esimerkiksi aluetalousvaikutusten osalta. Evon retkeilyalueelle on juuri laadittu uusi kehittämissuunnitelma, jonka toimeenpano nostaisi Evon merkittävyyttä retkeilyalueena entisestään. Retkeilyalueena Evo houkuttaa alueelle jo nyt 80000 kävijää vuosittain. Paikalliset toimijat katsovat, että Evoa tulee kehittää jatkossakin retkeilyalueena.

Lisätietoa työryhmätyöhön osallistuneilta paikallisilta toimijoilta (aakkosjärjestyksessä):

Kanta- ja Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistykset: työryhmän jäsen Asta Sarkki, puh. 040 148 9933

Lammin, Asikkalan ja Padasjoen riistanhoitoyhdistykset: työryhmän jäsen Ville Sipilä, puh. 050 3659953

MTK Häme ry: työryhmän jäsen Veli-Antti Silpola, puh. 0400 560 418

Suomen Metsästäjäliitto ry ja Suomen Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiri ry: työryhmän jäsen Chris Karppinen, puh. 050 4441026

Maa- ja metsätalousministeriön asettamat työryhmät esittävät, että suden kannanhoidollisesta metsästyksestä tehdään viisivuotinen kokeilu, jos susikanta on suotuisalla suojelutasolla. Ministeriö arvioi mahdollisuudet sallia metsästys sen jälkeen, kun Luonnonvarakeskus on julkaissut suden suotuisan suojelutason viitearvojen väliraportin.

Työryhmäraportissa kuvataan keskeiset edellytykset suden kannanhoidollisen metsästyksen avaamiselle, työryhmien esitys perusteeksi metsästykselle sekä siihen liittyviksi toimenpiteiksi. Pohjana on erityisesti EU-tuomioistuimen suden kannanhoidollista metsästystä koskeva ennakkoratkaisu vuodelta 2019. 

Lue lisää:
https://mmm.fi/-/raportti-suden-kannanhoidollisen-metsastyksen-edellytyksista-valmistui

Hankkeen tavoitteena on saada mökkiläiset ymmärtämään vieraspetojen haitallinen vaikutus alkuperäiselle kotimaiselle linnustolle ja näkemään oma tärkeä roolinsa vieraspetokantojen kurissa pitämisessä sekä erityisesti vesilintukantojen parantamisessa. Ymmärrys ja tieto on tärkeää, jotta pienpetoja saadaan vähennettyä.

Metsästyslainsäädäntö muuttui ja vieraslajilaki sekä -asetus säädettiin vuonna 2019 niin, että minkin ja supikoiran pyynti ei enää edellytä suoritettua metsästäjätutkintoa eikä maksettua riistanhoitomaksua. Pyyntiin tulee kuitenkin olla maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa, ja pyynti tulee tapahtua eettisesti. Päivittyneen lainsäädännön myötä minkin ja supikoiran pyynnissä voidaan hyödyntää myös mökkiläisiä.

”Hankkeessa on tarkoitus saada mökkiläiset pyytämään minkkejä itse. Tämä edellyttää, että mökkiläisellä on tiedot ja taidot minkin elintavoista ja pyyntiloukkujen käytöstä. Hankkeessa valmistellaan sähköistä ja painettua koulutus- ja neuvonta-aineistoa”, kertoo hankkeen koordinaattori Petri Passila.

Tarkoituksena on toisaalta saada mökkiläiset myös pyytämään apua paikallisilta metsästysseuroilta erityisesti supikoiran pyynnissä. Supikoiran pyyntiloukut pyytävät supikoiran elävänä.

”Ei ole realistista odottaa, että kaikilla mökkiläisillä on mahdollisuudet supikoiran eettiseen lopettamiseen, vaan avuksi tarvitaan metsästäjiä. Hankkeessa luodaan maakunnalliset ja paikalliset verkostot avun löytämiseen loukkujen sijoittamiseksi ja pyynnin järjestämiseksi. Hankkeessa luodaan myös paikallisille metsästysseuroille ja alueen metsästäjille valmiudet tarjota apua mökkiläisille minkkien ja supikoirien pyytämiseen”, Petri Passila sanoo.

Vieraspetojen pyynti on tehokas tapa parantaa lintujen pesinnän onnistumista. Vuosittain Suomessa pyydetään 40-50 000 minkkiä ja 140-150 000 supikoiraa. Hankkeen toteuttajana toimii Suomen Metsästäjäliitto ja sen piirijärjestöt. Kesämökkejä on Suomessa yli 500 000.

Minkki ja supikoira tuhoavat tehokkaasti vesilintukatoja

Minkki ja supikoira pesärosvoina tuhoavat Suomessa myös taantumassa olevien vesilintujen munia, poikasia ja hautovia emoja. Vieraspedoista etenkin supikoiran on todettu olevan pesäsaalistaja ja minkki tuhoaa myös lintujen poikasia ja hautovia emolintuja. Vieraspedot saattavatkin tuhota alueen lintujen poikastuoton jopa totaalisesti tai ainakin vahingot ovat hyvin merkittäviä. Minkki ja supikoira pelottavat myös hautovat emolinnut pois pesistä ja tällöin munat jäävät suojatta varis- ja lokkilintujen syötäväksi.

Ranta-alueet ja saaret ovat vieraspetojen mieleisiä tuottavia elinalueita. Samat alueet ovat samanaikaisesti myös vesilintujen tuottavia elinalueita eli pesintäalueita. Rannoilla on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle.

Rantavyöhykkeillä ja niiden vaihettumisvyöhykkeillä elää ja pesii monia vesilintu- ja kahlaajalajeja sekä metsäkanalinnuista varsinkin pyy ja teeri. On myös mahdollista, että supikoira levittää lintujen elinvoimaa heikentävää sarkokystoosi-loista. Supikoira levittää myös muita tauteja kuten rabiesta, kettusyyhyä ja trikiiniä.

Lisätietoja:

Pienpetohankkeen sivut: https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/vahva-vaikuttaja/hankkeet/pienpeto

Tänään 9.6.2021 julkistetun Luken arvion mukaan Suomessa oli maaliskuussa 32–38 susilaumaa ja 279–321 sutta.

– Metsästäjäliiton arvio on, että susikannan selvä kasvu mahdollistaa kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisen. Kannan kasvulle on perusteltua asettaa rajat, toteaa liiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg.

Ruotsissa suotuisan suojelun tasoksi määriteltiin 30 laumaan. Kun kanta oli siellä tätä korkeampi, siellä toteutettiin viime talvena kannanhoidollinen metsästys.

Metsästäjien työ erittäin tärkeää kanta-arvion tuottamisessa

–Metsästäjät tekivät viime talvena kovasti työtä niin susien jälkihavaintojen kuin DNA-näytteiden keruunkin osalta kaikkialla maassa, esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalan eteläosissa. Sudeksi tunnistettuja näytteitä saatiin kerätyksi liki 80 % enemmän kuin edellisenä talvena. Aktiivisten kerääjien määrä kasvoi 2,5-kertaiseksi, kiittää Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Tuoreessa kanta-arviossa Luke arvioi susien yksilömäärän maaliskuussa 2021 olleen 90 % todennäköisyydellä 279–321 yksilöä. Vuosi sitten maaliskuussa kannan suuruudeksi arvioitiin
216–246 yksilöä.

–Vuoden 2020 ennustemallin mukaan maaliskuussa 2021 Suomessa olisi ollut 162–299 sutta eli 16–35 laumaa eikä kannan pitänyt kasvaa edellisvuodesta merkittävästi. Susikannan kasvu vuoden takaisesta on kuitenkin tuoreen kanta-arvion mukaan selkeä. Uuden kanta-arvion kasvanut susimäärä on liiton mielestä samansuuntainen kentän havaintojen kanssa. Kattavan, hyvin onnistuneen DNA-näytekeräyksen ansiosta susikanta on nyt luotettavammin todennettu, sanoo Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.

Luken susikannan kehitystä kuvaavan ennustemallin mukaan reviirien määrä todennäköisesti kasvaa edelleen. Heinäkuun alussa 2021 kannan kooksi Luken ennustemalli antaa 391–515 sutta 90 % todennäköisyydellä. Metsästäjäliitto pitääkin nyt erittäin tärkeänä kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista tulevana talvena susivahinkojen estämiseksi. Jo viime vuonna hirven metsästys alkoi monien maakuntien alueilla vasta lumisateiden jälkeen, kun susilaumat pystyttiin paikallistamaan koirien suojaamiseksi.

Metsästäjäliitto on asettanut akuuteimmaksi asiakseen koiran kanssa metsästämiseen liittyvien olosuhteiden parantamisen ja suomalaisen koirametsästyskulttuurin turvaamisen aloittamalla suden kannanhoidollinen metsästys.

Metsästäjäliitto on huolissaan harvalukuisimpien taantuneiden riistavesilintujen eli jouhisorsan, haapanan, tukkasotkan, lapasorsan, heinätavin, nokikanan ja punasotkan kantojen tilasta. Alati heikkenevä tilanne vaatii liiton mukaan tehokkaita toimenpiteitä. Asetusesityksen mukainen vesilintujen ruokintakielto ei kuitenkaan ole Metsästäjäliiton mielestä oikea ratkaisu. Metsästäjäliitto näkee korvaavina keinoina mm. saaliskiintiöt ja tehostetun vahinkolintujen pyynnin.

Ruokinta mahdollistaa valikoivan metsästyksen

Metsästäjäliitto haluaa lisää tutkimustietoa ravintohoukuttelun vaikutuksista vesilinnustukseen. −Ministeriön on pystyttävä paremmin todentamaan, mikä osuus ruokinnalta metsästyksellä on taantuvien lajien metsästyskuolleisuudessa. Metsästäjäliitto haluaa lisää selvityksiä myös siitä, missä määrin nyt kyseessä olevat taantuvat lajit hyödyntävät viljaruokintapaikkoja ja onko ravintohoukuttelun avulla tapahtuvan metsästyksen vaikutuksissa alueellisia eroja, toteaa Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.

Ruokintakielto sellaisenaan voisi liiton mielestä johtaa myös tahallisiin tai tahattomiin oikeustapauksiin, sillä avoimia ja tulkinnanvaraisia tapauksia on käytännössä paljon; Mikä katsotaan ruokintapaikaksi? Mikä on vaadittava minimietäisyys ruokintapaikan ja metsästyspaikan välillä? Miten pian ruokinnan päättymisestä paikalla voi metsästää?

Järkevästi mitoitettu, kohtuullinen vesilintujen ruokinta on Metsästäjäliiton mielestä jopa suositeltavaa, sillä ruokinta tarjoaa mahdollisuuden ampua varmoja riistalaukauksia. Sopivalta etäisyydeltä ammuttu laukaus parantaa valikoivaa metsästystä, koska ammuttavan linnun laji, sukupuoli ja ikä on helpommin määriteltävissä.

Metsästäjäliitto esittää korvaavia mutta tehokkaita toimia
Metsästäjäliitto esittää ravintohoukutinkiellon sijaan listan toimia, jotka vaikuttavat taantuvien vesilintujen tilan kohenemiseen kuin vesilintujen metsästysruokinnan täyskielto, joka on sellaisenaan ylimitoitettu toimenpide. Tärkeimpänä keinona liitto esittää taantuville vesilinnuille kahden linnun metsästäjä- ja kausikohtaista saaliskiintiötä. Metsästäjä voisi ampua korkeintaan kaksi taantuvien lajien yksilöä metsästyskaudessa. Lajit olisivat haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, tukkasotka, isokoskelo sekä nokikana. Koska edellä mainituista lajeista on jo nyt säädetty pakollinen saalisilmoitusvelvollisuus, kiintiöinti ja saalisseuranta olisi erittäin helppoa ja tehokasta toteuttaa. Saaliskiintiöinnin avulla päästään kiinni itse ongelmaan eli taantuvien lajien metsästyskuolleisuuden rajoittamiseen. Metsästäjäliitto ei jaa ministeriön näkemystä siitä, etteikö valvonnan näkökulmasta metsästäjäkohtaisen saaliskiintiön valvontaa voisi toteuttaa. Saaliskiintiöt ovat jo käytössä muutamien lajien osalta. Metsästäjien suuri enemmistö on lainkuuliaisia, eikä metsästäjät halua kiintiöitä rikkomalla riskeerata harrastuksensa jatkumista.

Metsästäjäliitto näkee toisena keskeisenä keinona taantuvien vesilintukantojen kohentamiselle rauhoittamattomien lintujen poikkeuslupabyrokratian keventämisen. Niin sanottuja luonnonhoidollisia poikkeuslupia rauhoittamattomien lintujen pyyntiin linnustokohteilla tulisi myöntää jatkossa pienemmällä kynnyksellä, erityisesti kosteikoille ja pesimäalueille kohdennettuina. Myös varislintujen pesimärauhoitusaikojen järkeistämistä tulisi voida aidosti miettiä. Metsästäjäliitto on erityisen huolissaan kosteikko- ja vesilinnuston poikastuoton jatkuvasta heikkenemisestä. Lintujen elinympäristöt ovat heikentyneet samaan aikaan, kun predaatio sekä pienpetojen ja erityisesti varislintujen aiheuttamana on koko ajan kasvanut. Metsästäjäliitto pitääkin tärkeänä näiden vaikutusten pienentämiseen tähtääviä toimenpiteitä ja hankkeita.

Kolmantena keinona Metsästäjäliiton ehdottaa täyskieltojen sijaan panostamista metsästäjien koulutukseen ja neuvontaan. Vesilinnustukseen tulee laatia eettiset ruokintaohjeet ja kohtuullisuuteen opastavat metsästysohjeet. Tulee luoda kulttuuri, jossa ei tavoitella suuria saalismääriä.

−Taantuvien vesilintukantojen tilanteen kohentaminen ja eettisen vesilinnustuksen toimintamallien edelleen kehittäminen on kaikkien yhteinen tavoite. Sitä ei tule kuitenkaan tehdä toimilla, jotka ovat ylimitoitettuja, eivätkä kohdistu suoraan ongelman ytimeen, Ere Grenfors tähdentää.

Lisätietoja:

Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, 050 569 8916, ere.grenforsmetsastajaliitto.fi

Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola, puh. 050 406 4836, jaakko.silpolametsastajaliitto.fi

https://metsastajaliitto.fi/lausunnot/lausunto-luonnoksista-maa-ja-metsatalousministerion-asetuksiksi-vesilintujen-metsastyksen