Valkohäntäpeuran jäsenkysely tukee vahvasti Liiton linjauksia

Metsästäjäliitto teki 28.11.-7.12.2022 kyselyn valkohäntäpeuran tihentymäalueen jäsenseuroilleen valkohäntäpeurakannan hallinnasta. Vastauksia käytetään liiton edunvalvonnassa, kun liittoa kuullaan maa- ja metsätalousministeriön käynnistämässä selvityksessä valkohäntäpeurakannan hallinnasta https://mmm.fi/-/maa-ja-metsatalousministerio-kaynnistaa-selvityksen-valkohantapeurakannan-hallinnasta.

Liitto sai vastauksia 333 tihentymäalueen seurojen vastuuhenkilöltä. Kysely oli osoitettu peuratihentymäalueen piirien seuroille eli Etelä- ja Pohjois-Hämeet, Satakunta, Uusimaa ja Varsinais-Suomi.

Valkohäntäpeuraa pidetään seuroissa tärkeänä riistaeläimenä, jonka hyödyt nähdään vahinkoja suurempina, joskin vahingot tunnistetaan ja tunnustetaan ja niihin halutaan puutua. Suurimmiksi vahingoiksi tunnistettiin liikenne- maatalous- ja piha- taikka puutarhavahingot.

Myös autoilijoilta toivottiin vastuuta ja parannettavaa tarkkuudessa ja asenteissa peurarikkailla alueilla ajettaessa.

Peuran merkittävimmät hyödyt ovat lihansaannissa, metsästysmahdollisuuksissa, maaseudun elinvoimassa ja jahtien tuomassa yhteisöllisyydessä.

Valkohäntäpeuran tiedetään olevan vieraslaji, mutta myös hyödyllinen riistalaji. Merkille pistettävää ja ohjaavaa on, että 97 % vastaajista haluaa pitää sen sellaisena. Valkohäntäpeuraa ei pidetä haitallisena vieraslajina.

Valkohäntäpeuraa halutaan yleisesti ottaen eniten (46 %) vähentää siellä, missä kannat ovat tiheimmät ja toiseksi eniten (22 %) vähentää alueellisen riistaneuvostojen asettamaan aluetavoitteeseen. Lisäksi yleisesti vähentämisen kannalla oli 12 %. Kaikkiaan vastaajista vähentämisen kannalla on siten 80 %.

Lupajärjestelmä säilytettävä nykyisenä

Nykyistä peurapyynnin lupajärjestelmää pitää parhaana kannanhoitotapana 81 % ja sen keventämistä joiltain osin 18 %. Vastaukset tukevat liiton näkemystä siitä, että vaikka nykymalli on pystynyt vastaamaan kannankehitykseen viiveellä, ovat vaihtoehtoiset menetelmät sitä merkittävästi huonompia.

Motivaatiota jahtiin löytyy

Vastaajat jakautuvat jonkin verran näkemyksissään, mutta suurin osa (yli 80 % luokkaa) katsoo, että seuransa pyytää edelleen viime vuoden teholla, kanta on alentunut, kantaa on edelleen vähennettävä ja sitä jaksetaan tehdä ja tekijöitä löytyy. Saalis saadaan hyödynnettyä ja pyytäjiä on riittävästi.

Avoimissa vastauksissa oli kommentteja kannantiheyden aiheuttamasta metsästysvastaisuuden kasvusta ja kritiikistä. Suuria ajallisia uhrauksia peurakannan hallintaan tekeville metsästäjille syyttely kannan tahallisina kasvattajina syö motivaatiota, sillä moni katsoi, ettei heidän tai seuransa tavoitteena tai toimenpiteissä ole ollut peurakannan kasvattaminen, vaan se on päässyt kasvamaan jostain muusta syystä. Pyynnistä pitäisi saada kiitosta eikä syyllistämistä. Peltojen kasvipeitteisyyden kasvun arveltiin johtaneen kannan räjähtämiseen.

Pyynnin tehostamiseen on keinoja

Jäsenten lisääminen, jahtivieraiden vastaanottaminen ja seuran sisäisten toimintatapojen tehostaminen nähtiin parhaina tapoina lisätä pyyntiä. Sen sijaan ampumakokeen poistamista, luvanvaraisuudesta ja metsästyksenjohtajista luopumista ja pinta-alavaatimuksen muuttamista pidettiin tehoa vähentävinä.

Nykyistä 500 hehtaarin pinta-alavaatimusta pidettiin parhaana 59 % mielestä, pinta-alan nostamista 1000 hehtaariin kannatti lisäksi 15 % ja laskemista 300 hehtaariin 12 % ja loput sitä alemmas. Pinta-alavaatimuksen poistoa tuki 6 %. Pinta-alan laskemista 100 hehtaariin tai pinta-alavaatimuksen poistamista pidettiin vaaratilanteita ja myös peurakantaa kasvattavana. Muutoksen oletettiin johtavan myös sirpaloitumisen ohella metsästysoikeuden vuokrien kilpailuttamiseen, joka heikentäisi suunnitelmallista seuratoimintaa.

Avoimissa vastauksissa sirpaloitumisen todettiin olevan koirapyynnin esteenä ja pieniltä irrallisilta alueilta tulevien haavakoiden perään ei olisi lähtijöitä. Myös SRVA toiminnan uskottiin loppuvan. 500 hehtaaria todettiin olevan aivan minimi koirajahdille. Moni vastaaja piti tihentymiä hyvin paikallisina ja seurakohtaisina, sillä moni seura tihentymäalueilla oli onnistunut laskemaan kantaa merkittävästi, vaikka jo naapurista löytyi tihentymä.

Erikoisviljelmien ja puutarhojen haittojen aiheuttajina pidettiin usein metsäkaurista, jonka kanta lähti käsistä pyyntilupavapauden jälkeen. Ohjausvaikutuksen pelättiin katoavan pienemmissä yksiköissä ja pyyntipaine laskisi metsästäjien ampuessa vain omaan tarpeeseensa, jota ei yksittäiset, pienillä paloilla ampuvat korvaisi. Ruokinnat lisääntyisivät, jos monelle pienelle palalle houkuteltaisiin peuroja nykykokonaisuuksien sijaan.

Järjestäytynyt metsästys nähtiin niin merkittävänä laillisen, ohjattavan ja turvallisen pyynnin toteuttajana, ettei sitä saisi vaarantaa.

Edelleen avoimissa vastauksissa todettiin seurojen jäsen- ja pyyntimenettelyiden parantamisen ja lihamyynnin helpottamisen ilman pelkoa maanomistajien suuttumista myynnistä tehostavan pyyntiä. Seurat myös jakavat peuran lihaa ja jalosteita maanomistajille, eli saalishyötyä jaetaan seuran alueen maanomistajille.

Lupapinta-alan pienentäminen 500 hehtaarista heikentäisi turvallisuutta. Se johtaisi seuran alueen sirpaloitumiseen, mikä heikentäisi seuran mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitelmallisesti kokonaiskantaan. Sitä seuraava mahdollinen maavuokrien nousu loisi myös tavoitteita peurakannan kasvattamiseksi, sillä vuokra korreloisi eläinmäärää.

Ruokintaa ei tule kieltää

Ruokinnan kieltämisen suurin vaikutus olisi vastaajien mielestä vahinkojen kasvu. Se aiheuttaisi luonnollisesti myös muutoksia metsästystapoihin lisäten ajometsästystä kyttäyksen kustannuksella. Koska ruokinnalta ampuminen on tehokkain tapa pyytää, oletetaan peurakannan kasvavan, mikäli ruokinta kiellettäisiin.

Vapaissa vastauksissa puollettiin sekä nykymallia että pelkkää houkutteluruokintaa. Ruokintaa kuitenkin pidettiin tehokkaan pyynnin kannalta oleellisena. Samoin ruokinnoilla nähtiin olevan vaikutusta vahinkojen vähentämisessä. Nälkään tappamista kovina talvina ei pidetty eettisenä, vaan ensin pitää kanta saada ampumalla alas ja sitten siirtyä houkutteluruokintaan.

Vastauksissa korostettiin myös sitä, että omilla maillaan pitää saada toimia miten haluaa. Ruokinnalla käy muitakin eläimiä, se ei ole vain peuraa varten. Peuratihentymät sijaitsevat Suomen tiheimmän ihmisasutuksen maakunnissa. Monella alueella peuroja on lähes mahdoton metsästää turvallisesti ilman ruokintaa.

Johtopäätös on, että ruokinnalta pyytämistä ei tule kieltää, sillä kaatomääriä ruokinnoilta ei pystytä korvaamaan muilla tavoilla. Ruokinnoilla ohjataan myös eläinten sijaintia, jolloin se vähentää liikenne-, viljely- ja puutarha / pihavahinkoja. Ruokinnalta pyytäminen lisää turvallisuutta.