Hallinto-oikeus totesi karhunmetsästyksen poikkeusluvat Kuhmossa laillisiksi

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että ”Esitetyillä perusteilla metsästyslain 41 a §:n 3 momentissa ja luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat täyttyneet. Päätös ei ole metsästyslain vastainen eikä sitä ole syytä kumota.”

Kuhmoon oli myönnetty poikkeuslupa 18 karhun metsästämiseen. Lupa oli voimassa lokakuun loppuun. Jo aiemmin hallinto-oikeus totesi, ettei karhunmetsästyksen täytäntöönpanoa ole syytä pitää kiellettynä. Metsästystä ei kuitenkaan enää lokakuun puolivälissä aloitettu alueella, sillä Kuhmon karhuista suuri osa oli jo siirtynyt Venäjälle tai vetäytynyt talviunille.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Suomessa karhukannan suojelun taso on suotuisa ja kannan kehitys on ollut suotuisaa jo pidemmän aikaa. Karhukanta hakemuksessa tarkoitetulla alueella on selvitetty asianmukaisesti ja riittävän yksilöidysti ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. Päätöksessä todetaan, että karhukannan koosta alueella saatu selvityksen mukaan poikkeusluvan myöntäminen ei haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä.

Hallinto-oikeuden mukaan karhukannan runsastuessa on perusteltua kiinnittää huomiota karhuista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Karhukannan hoitosuunnitelmassa todetun mukaisesti karhu on Suomessa arvostettu ja tärkeä riistaeläin, ja karhunmetsästyksellä on täällä pitkät perinteet. Poikkeuslupahakemuksessa on uskottavasti esitetty, että karhunmetsästyksellä on myös aluetaloudellista merkitystä. Hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä mainittua päämäärää voidaan pitää luontodirektiivin kannalta hyväksyttävänä.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään myös, että karhun metsästyksen järjestäminen siten, että saalis jää metsästäjien haltuun ravintona ja muutoin hyödynnettäväksi, on omiaan edistämään metsästyskulttuuria ja kestävää kehitystä paremmin kuin se, että tapetut eläimet joutuisivat valtiolle hävitettäviksi tai myytäviksi. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan karhujen siirtely, sikäli kuin se olisi käytännössä mahdollista karhuista aiheutuvien haittojen ja vahinkojen ehkäisemiseksi, ei ole vaihtoehto metsästyskulttuurin ylläpitämiseen.

Hallinto-oikeuden mukaan luontodirektiivin vaatimus tiettyjen eläinyksilöiden ottamisesta valikoiden ja rajoitetusti tarkoin valvotuissa oloissa myös täyttyy, koska myönnetystä poikkeusluvasta on rajattu pois pennut ja pennulliset naaraat, pyynnin tuloksesta raportoidaan riistakeskukselle ja poikkeusluvan kesto on rajallinen.