Uudenveroinen käytetty lämpötähtäin on varustettu 640x512-resoluution lämpökennoilla, 50 mm:n objektiivilla ja korkealaatuisella OLED-näytöllä, joka takaa kirkkaan ja yksityiskohtaisen kuvan kaikissa olosuhteissa. Laite toimii niin erillisenä tähtäimenä kuin kiikaritähtäimen etulinssiin kiinnitettävänä lisäosana, mikä tekee siitä monipuolisen valinnan vaativallekin käyttäjälle. Lisätietoja tähtäimestä ja huutokaupasta löydät Huutokaupat.comista.

Nuorten metsästäjien tukeminen keskiössä

Huutokaupan koko tuotto ohjataan Metsästäjäliiton nuorisotyöhön, joka keskittyy tulevaisuuden metsästäjien koulutukseen ja harrastusmahdollisuuksien edistämiseen. Metsästäjäliitto järjestää nuorille muun muassa Metso-leirejä, koulutustapahtumia ja tutustumistilaisuuksia metsästyksen pariin. Näiden avulla varmistetaan, että perinteinen metsästysharrastus ja kestävän luonnonhoidon arvot siirtyvät tuleville sukupolville.

Huutokauppa päättyy 15.1.2025, joten älä jätä tilaisuutta väliin. Tule mukaan tukemaan nuorisotyötä!

Lue lisää: Hikmicro Clip-On Thunder Pro TQ50C -lämpötähtäin huutokaupattavana

Lisätietoja

Tiedustelut Huutokaupasta: yhteyspäällikkö Jaska Salonen jaska.salonenmetsastajaliitto.fi
Tiedustelut laitteesta: Toni Yrjänne toni.yrjannehw-hunt.fi

Monipuolinen metsästys- ja luolakoira Roki juoksi jäniksen perässä viimeistä kertaa, kun kaksi sutta yllätti sen peltoaukealla 8. joulukuuta.

– Laskimme koiran autosta jäniksen jäljille, kun ensin varmistimme, ettei susista näkynyt jälkiä. Roki juoksi pienen matkan tietä pitkin ja kääntyi yhtäkkiä pellolle. Yleensä se pyörii meistä vain noin 50 metrin päässä, mutta nyt se sattui menemään väärään paikkaan juosten suoraan susien suuhun. Kuulimme vinkaisun, eikä tutkapannassa näkynyt ensin juurikaan liikettä. Tilanne oli outo myös sikäli, että terrieri ei jää yleensä paikalleen vaan tulee pois, omistajaperhe kertoo.

– Noin 300 metrin päässä meistä löytyivät ensin veriset raahausjäljet, kun tulimme paikalle reilussa 10 minuutissa. Sudet olivat tappaneet ja raahanneet koiramme siitä vielä 400 metrin päähän metsään. Sieltä löytyi enää vain pelkkä tutkapanta – koko koira oli syöty valjaita myöten, isäntäperhe sanoo järkyttyneenä.

Molemmat vanhemmat ovat niin ikään kokeneita metsästäjiä. Heillä oli tapahtumahetkellä mukana myös 10-vuotias poikansa, jolla oli aikomus suorittaa metsästyskortti ensi kesänä. Nyt tämä haave saa todennäköisesti jäädä väliin. Perheellä on myös suomenpystykorva, mutta sekin saa nyt jäädä jahdeista pois kasvaneen susi- ja karhu-uhan takia.

– Alle 10-kiloisen perheenjäsenen Rokin menetys oli jo liikaa. Se ajoi ensimmäisen jäniksensä minulle puolivuotiaana. Lisäksi se rakasti uimista ja noutohommia eikä ollut pelkästään luolakoira, perheenäiti sanoo hiljaa. Samalla saavat jäädä haaveet uudesta metsästyskoiran pennusta.

– Tulisi nyt joku järki tähän petopolitiikkaan, sen on annettu mennä jo liian pitkälle. Pitääkö odottaa, että ensimmäinen ihmisvahinko tulee, hän kysyy huolissaan.

Susihyökkäyksen todensivat paikan päällä käyneet petoyhdyshenkilö ja maaseutuelinkeinoviranomainen. Tapahtuneesta ilmoitettiin myös hätäkeskukseen ja poliisille.

Tapahtumapaikalta on lähimpään maalaistaloon noin 500 metriä. Tohmajärvellä, johon Valkeasuo kuuluu, on tehty paljon susihavaintoja. Metsästäjäliitto on aiemmin uutisoinut viidestä koiriin kohdistuneesta susivahingosta Tohmajärvellä ja naapurikaupunki Joensuussa.

Lue lisää:
Seitsemän suden lauma tappoi hirvikoiran Tohmajärvellä 
Beagle tapettiin Tuupovaarassa - syyllinen susi kaadettiin poikkeusluvalla
Susi surmasi metsästyskoiran Joensuussa
Susi surmasi ajokoiran Joensuussa - ei pelästynyt varoituslaukausta
Metsästäjäliitto vaatii muutoksia - susi vei jälleen koiran Joensuussa

Susien suojeluaseman lieventäminen ei yksistään riitä

Bernin sopimuksen pysyvä komitea äänesti 3.12.2024 susien suojeluaseman lieventämisen puolesta. Metsästäjäliitto näkee, että tämä on Suomelle ja kaikille EU-maille tärkeä askel eteenpäin kohti kansallisen liikkumavapauden saamista susikannan säätelyssä. Muutos EU-tasolla ei kuitenkaan yksistään riitä – Suomen on toteutettava kokonaisvaltainen suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännön ja hallinnon muutostyö tämän talven aikana.
Lue lisää: Bernin sopimuksen pysyvä komitea lievensi suden suojelustatusta

Lauantaina 7.12. kello 14 Uudenkaupungin Lokalahdella oli alkamassa päivän viimeinen ajo.

- Ismo oli yöjäljellä aluksi pienessä metsikössä ja tuli sieltä pellolle. Pellolla Ismo ei yleensä päästänyt ääntä, joten se ei heti herättänyt ihmetystä. Kun koira ei Trackerin mukaan enää liikkunut, soitin pantaan, ja kun siitä ei kuulunut mitään, lähdin juoksemaan, Ismon isäntä Juha Virtala kertoo.

Matkaa koiraan oli noin 700 metriä. Pellon laitaan päästyään Virtala näki koiran luona kolme sutta, joista kaksi oli vielä koiran kimpussa, yksi vähän sivummalla.

- Ajattelin, että Ismo on vielä hengissä. Ammuin susia kohti, jolloin ne lähtivät karkuun. Matkaa susiin oli 120–150 metriä ja kun olin juuri juossut yli puoli kilometriä, ei siitä kummoista laukausta saanut aikaiseksi.

Ismoa oli purtu kaulaan ja sen vatsa oli revitty auki ja syöty. Koiralla oli päällään karkealta lumelta suojaava kangasliivi, jonka sudet olivat kiskoneet pois. Myös petoyhdyshenkilö kävi susien jäljet toteamassa.

Ismo oli metsästys- ja perhekoira

Ismo, PlayaDel Bergs GV Polkan Pauke oli sekä metsästys- että perhekoira.

- Ismo oli metsästyskoirana määrätietoinen ja se oli aina valmis lähtemään. Ismo oli itsepäinen ja hellyydenkipeä ja sillä oli kaksi mielipaikkaa: sohva ja mettä. Sohvalla se änkesi aina syliin, Virtala sanoo.

Neljä ja puolivuotias Ismo oli todistanut kykynsä jahtien lisäksi kokeissa ja se oli Suomen ajovalio ja Ruotsin jälkivalio. Näyttelyistä oli tarkoitus vielä hakea sertejä, jotta koirasta olisi saatu myös muotovalio. Ismolla oli tehty kahdet pennut ja jälkeläisiä olisi varmasti tullut vielä lisääkin.

Yli tuhat susihavaintoa vuodessa

Lokalahdella ei ollut tehty susihavaintoja tuona päivänä.

- Olen aina yrittänyt minimoida riskit. En koskaan päästänyt Ismoa hirven perään ja minulla on aina autossa kuivapuku siltä varalta, jos koira tippuu jäihin. Tälle päivälle ei ollut susista jälkihavaintoja, ei merkintöjä Trackerissa eikä tietoa meidän omassa petohavaintoryhmässä, Virtala kertoo.

Virtalan mukaan sudet ovat tulleet Vakka-Suomeen viimeisen viiden vuoden aikana ja kahtena viime vuonna tilanne on räjähtänyt käsiin.

- Susista on vuoden mittaan noin tuhat havaintoa. Ne alkavat olla niin yleisiä, ettei niistä enää ilmoitella. Jos tilanne vielä pahenee, metsästys koirilla loppuu. Peurojen kyttäysjahti ei onnistu joka paikassa, vaan isoja alueita jäisi hoitamatta ilman koiria.

Vakka-Suomessa useita susilaumoja

Vakka-Suomen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Mantere arvioi alueella olevan yhteensä noin 20 sutta.

- Kustavissa on kahdeksan suden lauma, Taivassalossa ja Lokalahdella on viiden ja kolmen suden laumat. Kalannin ja Mynämäen laumat vierailevat meillä, lisäksi on useita kahden suden pareja ja yksinäisiä susia, Jari Mantere kertoo.

Aluetta jakavat vesistöt, mutta siitä huolimatta sudet kulkevat helposti tunnin sisällä kolmen eri kunnan alueella. Vuosi sitten sudet hyökkäsivät hirvikoiran kimppuun Lokalahdella, mutta silloin koira selvisi hengissä.

Pari vahvistamatontakin tapausta alueella on ollut. Kaksi vuotta sitten Vehmassalmella hävisi koira jälkiä jättämättä ja viime kesänä iäkäs terrieri katosi Taivassalossa. Terrierin oli tapana odottaa kalastamaan mennyttä emäntäänsä laiturilla. Eräänä päivänä terrieri oli kuitenkin kadonnut ja samaan aikaan lähinaapuri oli nähnyt suden jolkottavan terrierin kokoinen mytty suussaan.

Suurpetolainsäädännössä ja kanta-arvioissa kehitettävää

Suomen Metsästäjäliitto ajaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Kannanhoidollisella metsästyksellä ylläpidetään suurpetojen ihmis- ja koirapelkoa.

Marraskuun lopulla maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmän luovuttaman raportin ehdotukset toimenpiteiksi ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä koska ne eivät muodosta riittävää lainsäädännöllistä ja hallinnollista kokonaisuutta. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on useaan kertaan kumonnut kaikkien suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat.

Liiton mielestä Suomen suurpetolainsäädännössä ja -hallinnossa on otettava mallia Ruotsista. Lisäksi suurpetojen kanta-arviot on tehtävä läpinäkyviksi kentän motivaation palauttamiseksi.

Lue lisää: Suurpetotyöryhmän esitys riittämätön 

Metsästäjäliiton Jahtimedian artikkelissa varatuomari A-P Koivisto on käsitellyt suden ampumista. Hän toteaa, että ”metsästäjä voi puolustaa elävää koiraa ampumalla siihen kiinni käynyttä taikka sitä välittömästi uhkaavaa sutta, mutta sen jälkeen ja aivan tapauksen erityispiirteiden mukaisesti prosessi voi olla lyhyt tai vuosien mittainen.” 

Lue lisää: Kun susi uhkaa koiraa  

Eläinoikeusakatemian ja Voima-lehden 1.12.2024 julkaistuissa kirjoituksissa on nostettu esiin syitä metsästyskoirien kuolemiin viitaten Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmään, jonne koiran omistaja voi halutessaan itse ilmoittaa koiransa kuoleman ja kuolinsyyn. Ilmoittaminen on vapaaehtoista, ja kaikkia kuolemantapauksia ei ilmoiteta tähän rekisteriin.

Omistaja voi rekisterissä valita eri kuolinsyistä, yksi kategoria on nimeltään ”Käyttökoira ei sovellu käyttötarkoitukseensa”. Edellä mainituissa kirjoituksissa on vedetty johtopäätös, että kyseinen kategoria tarkoittaa että ”rakastava metsästäjä on tappanut koiran, joka ei olekaan niin hyödyllinen metsällä”, kuten Voimassa ilmaistaan. Samalla vähätellään suurpedoista metsästyskoirille aiheutuvaa uhkaa ja kyseenalaistetaan Metsästäjäliiton ajamaa muutosta Suomen suurpetopolitiikkaan.

– Tämä ”Käyttökoira ei sovellu käyttötarkoitukseensa” on laaja otsikko, jonka sisälle mahtuu monenlaisia syitä miksi koira lopetetaan, kommentoi Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors Kennelliiton tilastoa.

Suurimpaan osaan tähän kategoriaan ilmoitetuissa tavallisimpien metsästyskoirarotujen kuolemantapauksissa ei ole kirjattu lisätietoja, joten varsinaista syytä tai syitä koiran lopettamiselle voi vain arvailla. Tapauksissa, joissa lisätietoja on kirjattu, syyt koiran lopettamiselle vaihtelevat. Esimerkkejä lisätiedoissa mainituista syistä: ”Lopetettu pahan patellaluksaation takia”, ”Villisika kävi kimppuun, josta ei toipunut kuntoon”, ”Arkuus / vihaisuus, arvaamaton käytös”, ”Joutui hirven tallomaksi, eikä palautunut siitä”.

On myös tapauksia, joissa lopettamisen syyksi on ilmoitettu puutteellinen riistaveri tai liian pehmeä luonne.

– Niissäkään tapauksissa meillä ei ole kokonaiskuvaa – onko esimerkiksi pyritty etsimään toinen, tarpeeksi aktiivinen koti metsästyskoiralle siinä onnistumatta, tai onko taustalla ollut myös muita syitä lopettamiselle, joita omistaja ei ole kirjannut rekisteriin, Grenfors toteaa.

Grenforsista lukuja on myös osattava suhteuttaa.

– Aikajaksolla 2000–2024 vain 2,25 prosenttia kuolemista oli kirjattu luokkaan ”Käyttökoira ei sovellu käyttötarkoitukseensa” kun puhutaan susien hyökkäykselle alttiimmista olevista yleisimmistä laajahakuisista koiraroduista eli jämtlanninpystykorvasta, harmaasta norjanhirvikoirasta, karjalankarhukoirasta, suomenpystykorvasta ja suomenajokoirasta. Koska laajan otsikon alla on monia lopettamissyitä, koiran lopettaminen puutteellisen metsästysvietin takia ei todellisuudessa ole niin iso asia kuin annetaan ymmärtää.

Susiongelma pahentunut vuosikymmenen aikana

Voiman kirjoituksessa viitataan Kennelliiton vuosien 2000–2004 tilastoihin, kun Metsästäjäliitto uutisoi syksyllä 2024 tapahtuneista susivahingoista. 24 vuoden aikahaarukassa on ehtinyt tapahtua paljon.

– Vuosituhannen vaihteessa käytössä oli reilusti enemmän suomenajokoiria, joka oli toinen jutussa mainituista roduista. Silloin isossa määrässä yksilöitä oli monenlaisia kuolinsyitä, mutta ei juurikaan suden tappamia koiria, koska susiongelma oli tuolloin vielä pieni. Asetelma vääristyy, kun vanhan tilaston perusteella vedetään johtopäätöksiä nykyisestä tilanteesta, Grenfors kommentoi.

Vuonna 2000 suomenajokoiria rekisteröitiin yli 3060 yksilöä. Samana vuonna Suomessa oli alle 10 suden tappamaa koiraa kokonaisuudessaan. Suomenajokoirien rekisteröintimäärät ovat viime vuosina romahtaneet noin 900 pentuun vuodessa, ja samaan aikaan susien tappamien koirien määrä on lisääntynyt susiongelman todellisen alkamisen yhteydessä vasta viime vuosikymmenellä.

Metsästyskoira on käyttökoira, joka on jalostettu toimimaan metsällä. Toteuttaessaan tarkoitustaan, sen elämä on riskialtista. Hirvikoiran menettäminen hirven potkaisuun ei ole täysin epätavallista, tai että ajokoira juoksee riistan perässä auton alle. Liikennevahinkoihin pystytään kuitenkin vaikuttamaan jahdin huolellisella suunnittelulla ja koiratutkan ennakoivalla käytöllä, mitä pyritäänkin lähes aina tekemään.

Kennelliiton tilastoissa eniten vuosina 2000–2024 kuolleita harmaa norjanhirvikoiria, jämtlanninpystykorvia, suomenpystykorvia, karjalankarhukoiria, suomenajokoiria ja beagleja – eli tavallisimpia ajavia ja pysäyttäviä metsästyskoirarotujamme – oli kuitenkin luokassa “Vanhuus (luonnollinen tai lopetus)”. Edellä mainittujen rotujen keskimääräinen elinikä vaihteli Kennelliiton rekisterin mukaan 8 vuodesta ja 1 kuukaudesta 11 vuoteen ja 8 kuukauteen rodusta riippuen.

Lue lisää:

Metsästyskoirien historiasta ja jalostamisesta Suomessa

Millaista on elää ja toimia susireviirillä

Miten metsästäjät pyrkivät suojaamaan koiriaan pedoilta

Miksi hirviä metsästetään

Bernin sopimuksen pysyvä komitea äänesti tänään ti 3.12.2024 susien suojeluaseman lieventämisen puolesta. Äänestys saatetaan viralliseksi perjantaina 6.12. Bernin sopimus, eli Euroopan luonnonsuojelusopimus, linjaa uhanalaisten lajien ja niiden elinympäristöjen suojelusta.  

Kun äänestys on virallistettu perjantaina, muutos astuu voimaan 7. maaliskuuta 2025. EU voi tämän jälkeen toteuttaa EU:n luontotyyppidirektiivin mukaisen luetteloinnin. Nähtäväksi jää, kuinka asia sen jälkeen EU:ssa etenee. Vaihtoehtoina ovat että suden suojelustatusta alennetaan kaikissa EU-maissa tai eri maissa yksittäin. Pohjoismaisten metsästäjäliittojen yhteistyöjärjestön Nordic Hunters’ Alliancen tietojen mukaan komission asiasta vastaava virkamies on kieltäytynyt kommentoimasta asiaa tässä vaiheessa.

- Tämä on Suomelle ja kaikille EU-maille tärkeä askel eteenpäin kohti kansallisen liikkumavapauden saamista susikannan säätelyssä. Muutos EU-tasolla ei kuitenkaan yksistään riitä. Suomen on toteutettava kokonaisvaltainen suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännön ja hallinnon muutostyö tämän talven aikana, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.  

Kyllä-äänet asialle Bernin komiteassa antoivat: EU-27 -maat, Andorra, Armenia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Pohjois-Makedonia, Norja, Sveitsi, Serbia ja Ukraina. Esitystä vastaan äänestivät Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Monaco, Montenegro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tunisia ja Turkki pidättyivät äänestämästä. Muut osapuolet eivät osallistuneet.

Tänään 28. marraskuuta ministeri Essayahille luovutettu suurpetotyöryhmän raportti on Metsästäjäliiton mielestä oikean suuntainen, mutta riittämätön. Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO) on useaan kertaan kumonnut kaikkien suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat. Ruotsin KHO on pitänyt myönnetyt luvat valitusten jälkeen voimassa. Suomen suurpetolainsäädännössä tuleekin ottaa mallia Ruotsista.

Ruotsin suurpetolainsäädäntö huomioi ihmiset ja paikallisuuden

Suupetotyöryhmän esittämät toimenpiteet ovat oikean suuntaisia, mutta ne eivät muodosta riittävää lainsäädännöllistä ja hallinnollista kokonaisuutta. Suurpetohallinnon kehittämisesityksiin Metsästäjäliitto olisi toivonut konkretiaa ja esitykset resurssoinnista.

Ruotsin mallin mukaisesti Suomen lainsäädännössä tulee vahvistaa suunnitelmallisen, hallitun ja hyväksyttäväksi koetun suurpetokantojen suojelun ja säätelyn periaatteellista lähtökohtaa. Metsästyslakiin on kirjattava, että suurpetojärjestelmällä tavoitellaan lajien suojelun toteuttamista niin, että toimenpiteissä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

On hyvä, että raportti huomioi, että suurpetokantojen säätelemiseksi myönnettäviin poikkeuslupiin liittyvä hyväksyttävä päämäärä määritellään lainsäädännöllä.

Suurpetokannoille tarvitaan oikeudellisesti pitävät suojelun minimimäärät eli suojelutasot, jonka ylittävät petomäärät olisivat kannanhoidollisen metsästyksen piirissä. Ruotsissa susien suotuisan suojelun taso on 300 sutta. Se lasketaan susien syyskannasta eli pentujen synnyttyä. Suomessa vastaava susien määrä on nyt noin 500 sutta.

Valtakunnallinen suurpetojen suojelutaso tulee jakaa erikseen määriteltäville kannanhoitoalueille. Kullekin niistä on allokoitava suurpetokohtaiset suojelun vähimmäismäärät, joiden yli pedot olisivat metsästettävissä. Alueille vahvistettaisiin alueelliset kannanhoitosuunnitelmat. Suunnitelmien oikeudellinen vaikutus olisi vahvistettava laissa.

Suomen KHO on todennut, että myönnetyt poikkeusluvat ovat olleet paikallisesti riittämättömästi perusteltuja. Siksi suurpetohallintoa on kehitettävä ja sidosryhmien osallisuutta poikkeusluvitukseen on alueellisesti vahvistettava. Tämä voidaan tehdä luomalla alueellisiin riistakeskuksiin suurpetohallinto, joka on riittävästi resursoitu. Hallinnon on luotava toimijoiden kuulemisjärjestelmät sekä kehitettävä alueellisten riistaneuvostojen toimintaa niin, että poikkeuslupien perustelut ovat paikallisesti oikeudellisesti riittäviä.

Suurpetokantojen säätelemiseksi myönnettävien poikkeuslupien hakemista on uudistettava siten, että metsästäjien sijasta viranomaiset alueellisissa riistakeskuksissa valmistelevat lupahakemukset ja niiden perustelut, kuten Ruotsissa.

Työryhmä unohti kanta-arvioiden kehittämisen

Työryhmä ei tuottanut esityksiä Luonnonvarakeskuksen suurpetojen kanta-arviotyön kehittämiseksi, vaikka se oli yksi ryhmän toimeksiannoista. Suurpetojen kanta-arvioiden tulee olla mahdollisimman kattavia. Tähän voidaan päästä, kun suurpetohavaintojen tuottajat eli useimmiten metsästäjät ovat työhön motivoituneita. Näin tapahtuu, kun kanta-arviot ovat läpinäkyviä ja niihin uskotaan.

Metsästäjäliitto esitti 21.11.2024 syysliittokokouksensa julkilausumassa, että ilveksen ja suden lumijälkilaskentoja tulee toteuttaa suurpetojen kanta-arvioinnin kehittämiseksi. Luonnonvarakeskukselle on varattava riittävä rahoitus luotettavien suurpetojen kanta-arvioiden tuottamiseen esimerkiksi kattavan suden DNA-näytemäärän käsittelemiseksi. Tuotettu suurpetotieto on oltava avoimesti suuren yleisön ja tutkijoiden käytettävissä. Suurpetojen jälkihavainnoinnista ja DNA-näytekeruusta tulee ryhtyä maksamaan kulukorvausta. 

Suomen Metsästäjäliitto viestii aktiivisesti eri kanavissa koiriin kohdistuneista susivahingoista. Uutisoinnilla tuodaan julkisuuteen, miten suurpetojen vähentynyt koira- ja ihmispelko vaikeuttaa metsästystä ja vaikuttaa maaseudulla asuvien arkeen. Metsästäjäliitto ajaa suurpetojen EU:n luontodirektiivin mukaista kannanhoidollista metsästystä.

Aikavälillä 5.9.–26.11.2024 tiedotetuissa tapauksissa susivahingon kohteiksi joutuivat varsinkin harmaa norjanhirvikoirat ja jämtlanninpystykorvat. Myös useita suomenajokoiria ja beagleja on menetetty tai haavoittunut. Kolmannes tapauksista on sattunut harjoituksen aikana, yksi hirvenhaukkukokeessa. Yhdessä tapauksessa kaksi sutta kävi Puolustusvoimien koiran kimppuun ohjaajan kotipihalla. Tavallisimmin koira kuitenkin kohtasi suden metsästystilanteessa, useimmiten hirvijahdissa. Yhtä tapausta lukuun ottamatta tilanteissa kuoli tai haavoittui yksi koira tapausta kohden.

Tapaukset vaihtelevat, niitä on sattunut eri puolilla maata, ja koirien omistajatkaan eivät ole toistensa kopioita. Metsästäjäliiton tiedossa on myös susivahinkotapauksia, joissa koiran omistaja ei ole halunnut julkisuuteen edes nimettömänä. Tapauksia yhdistää se, että lähes jokainen suden hyökkäyksen kohteeksi joutuneen koiran omistaja mainitsi toivovansa muutosta suurpetopolitiikkaan. Nykyistä tilannetta pidettiin mahdottomana. Susiuhka on monella alueella niin suuri, että siellä ei voi enää turvallisin mielin metsästää tai harrastaa koiran kanssa. Tilanne vaikuttaa myös muuhun toimintaan, kuten metsästäjien poliisille tarjoamaan suurriistavirka-apuun.

– Susia ei enää pelota ihmiset eikä koirat, kuten tämäkin kohtaaminen osoittaa. Susien kannanhoidollinen metsästys pitäisi saada käyntiin mahdollisimman ripeästi. Ensi syksy tulee olemaan aivan mahdoton, kun tilanne on jo nyt paikoin erittäin hankala, eräs koiransa kanssa kaksi sutta kohdannut mies sanoo.

Susihyökkäys keskeytti hirvenhaukkukokeen – ”Susia ei enää pelota ihmiset eikä koirat

Koiransa menettänyt pariskunta ei saanut nukuttua tapahtuneen jälkeen:

– Kävimme kahden aikaan yöllä ulkona kävelemässä, ja kuuntelimme viereisestä metsiköstä kuulunutta susien ulvontaa. Sitä helposti syyttää itseään, että miksi päästin koiran metsään juuri silloin. Mutta se on turhaa spekulointia. Totuus on, että täällä on susia niin hemmetin paljon, että ennemmin tai myöhemmin susi osuu kohdalle.

Beagle menehtyi susikohtaamisessa Liedossa – turvallinen harjoittelu käynyt mahdottomaksi 

Useimmat tiedotteiden koirista ovat kaukohakuisia koiria, jotka työskentelevät itsenäisesti metsällä. Omistajan läheisyys tai nopea väliintulo ei silti välttämättä estäisi vahinkoa, kuten eräs metsästäjä kertoi:

– Jatkoin juoksemista ja huutamista ja ammuin toisenkin laukauksen ilmaan. Kun olin noin 30 metrin päässä, susi jolkutteli rauhallisesti pois. Minulle jäi sellainen kuva, että susi oli varsin peloton eikä ollenkaan ihmisarka.

Susi surmasi ajokoiran Joensuussa – ei pelästynyt varoituslaukausta

Metsästäjien on mahdollista saada korvausta menetetyistä koirista, mutta se ei korvaa menetystä.

– Saan tietysti jonkun korvauksen valtiolta, mutta se raha on minulle yksi lysti. Koiran kärsimykset, kun siltä elävänä revitään nahka päältä ja syödään, on ollut mielettömät. Mietin, mitenhän kauan se kärsi.

Hyvä haukku hiljeni – susi oli Manulle armoton

Metsästäjien väliseen susihavainnoista viestimiseen perustettiin lokakuussa WhatsApp-yhteisöjä. Idean toteuttaja ja yhteisöjen ylläpitäjä on Ari Alinen, joka menetti karkeakarvaisen mäyräkoiransa sudelle syyskuussa. Tavoitteena on nopea tieto sudesta, jotta metsästyskoiria ei päästetä irti suden lähettyvillä. Lisäksi kerätään ja kirjataan tietoa susien määrästä.

– Mietin oman koirani kuoleman jälkeen, että olisiko se ollut vältettävissä. Mielestäni oli epäkohta, että nopeaa tiedottamista susien liikkeistä ei ollut. Jos minulla olisi ollut tieto, että alueella liikkuu susi, en olisi päästänyt koiraa irti missään nimessä, Ari Alinen sanoo.

Reilussa kuukaudessa, eli aikavälillä 12.10.–20.11.2024, WhatsApp-yhteisöissä on ilmoitettu yhteensä 594 susihavaintoa. Reilut 43 prosenttia havainnoista on Varsinais-Suomesta. Seuraavaksi eniten havaintoja on Satakunnasta (noin 21 %), Pohjois-Karjalasta (noin 10 %) ja Pirkanmaalta (noin 9 %). 521 havainnossa oli tiedossa susien määrä. Yleisimmin havaittiin yksi susi (67 %) tai kaksi sutta (16 %). Myös laumoja havaittiin. Suurin, kymmenen suden lauma, havaittiin kerran Varsinais-Suomessa.

Tieto susivaroitusryhmistä on levinnyt nopeasti. Yhteisöjen ylläpitäminen ja niihin liittyvien viestien vastaaminen työllistää Ari Alista tunteja joka päivä. Hän toimii itse myös havaintojen kirjaajana viidessä ryhmässä, muihin on löytynyt muita vapaaehtoisia, päteviä kirjureita.

– Vaikka väärääkin tietoa varmasti yritetään levittää yhteisöjen kautta, pidän havaintoja pääasiassa luotettavina. Monessa havaintoilmoituksessa on kuva tai video mukana. Me kirjaajat pyrimme myös tarkistamaan tiedot alkuperäisestä lähteestä, jos ryhmässä jaetaan toisen käden havaintoja, hän sanoo.

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa, jossa havaintoja ilmoitettiin eniten, 259 ilmoitetusta havainnosta noin puolet oli näköhavaintoja. 96 havainnossa oli havaitsijan ottama tai riistakameran kuva sudesta, 11 havainnossa sudesta oli video. Kaksi oli jälkihavaintoja. Havainnot oli ilmoittanut 104 eri henkilöä. Kuudessa tapauksessa ilmoittajan henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta. Tapauksissa, joissa yksi henkilö oli ilmoittanut useamman havainnon, ainakin osassa henkilön havainnoista oli riistakamera- tai muu kuva sudesta.

WhatsApp-yhteisöjä on nyt kuusi: Satakunta, Varsinais-Suomi, Keski-Suomi, Itä-Suomi, Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi. Yhteisöissä on yhteensä 7774 jäsentä, mutta sama henkilö voi olla jäsen useammassa yhteisössä.

Suurimmat yhteisöt ovat Itä-Suomi (1938 jäsentä) ja Keski-Suomi (1426 jäsentä), joiden jäsenet ovat jakaantuneet yhteisöjen alle kuuluviin maakunnallisiin ryhmiin. Satakunnassa (1227 jäsentä) ja Varsinais-Suomessa (1216 jäsentä) kiinnostus liittyä oli niin suurta, että nämä erotettiin Etelä-Suomen yhteisöstä omiksi yhteisöikseen, jotta mahdollisimman moni halukas pääsi liittymään. WhatsApp asettaa rajat yhteisön ja ryhmän enimmäisjäsenmäärälle.

Pelkästään ilmoitettujen havaintojen määrästä ei voida suoraan päätellä susien määrää, eikä verrata maakuntia keskenään. Joissakin ryhmissä on paljon jäseniä, toisissa vähemmän. Esimerkiksi Pohjanmaa-ryhmässä on vain 67 jäsentä. Lapista ja Ahvenanmaalta taas ei ole kirjattu yhtään havaintoa, vaikka Ahvenanmaalla todistetusti on susi joka on tappanut lampaita. Tehtyjen havaintojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että susia nähdään usein lähes koko Suomessa.

Suurpedot saattavat herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Alinen on saanut toiminnastaan sekä kiitosta että vihamielistä palautetta.

– Olen aika hyvä suodattamaan epäasialliset kommentit. Minusta asioista voi olla eri näkemyksiä, mutta pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti. Minua ei kiinnostaa muu kuin yleinen turvallisuus, ja siitä lähtökohdasta haluan että suurpetojen liikkeitä pystytään seuraamaan avoimesti, hän toteaa.

WhatsApp-yhteisöjen toiminta jatkuu. Tavoitteena on, että niiden kautta saadut susihavainnot lähitulevaisuudessa saatetaan julkiseksi www.petohavainnot.fi -sivulla.

– Tarkoitus on tehdä julkinen tietokanta, jossa kartalta pystyy seuraamaan millä alueella sudet liikkuvat, Alinen kertoo.
 

Suurpetojen luotettava kanta-arviointi turvattava

Metsästäjäliitto edistää suurpetojen EU:n luontodirektiivin mukaista kannanhoidollista metsästystä, jolla varmistetaan suurpetojen ihmis- ja koira-arkuus. 

Metsästäjäliitto vaati torstaina 21.11.2024 syysliittokokouksensa julkilausumassa toimia suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Suurpetolainsäädäntöä ja -hallintoa on kehitettävä pikaisesti ja suurpetojen kanta-arviointiin on myönnettävä riittävä rahoitus.

Suurpetokantojen arviointia ja seurantaa tekee Luonnonvarakeskus (Luke). Arviointi perustuu monelta osin vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden tuottamaan havaintomateriaaliin. Metsästäjäliitto vaati julkilausumassaan, että ilveksen ja suden lumijälkilaskentoja tulee toteuttaa suurpetojen kanta-arvioinnin kehittämiseksi. Lisäksi suurpetojen jälkihavainnoinnista ja DNA-näytekeruusta tulee ryhtyä maksamaan kulukorvausta. Luonnonvarakeskukselle on myös varattava riittävä rahoitus luotettavien suurpetojen kanta-arvioiden tuottamiseen, esimerkiksi kattavan DNA-näytemäärän käsittelemiseksi. Tuotettu suurpetotieto on oltava avoimesti suuren yleisön ja tutkijoiden käytettävissä.
 

Ilmoita suurpetohavainto petoyhdyshenkilölle

Metsästäjäliitto muistuttaa, että kaikista suurpetohavainnoista tulee tehdä ilmoitus alueen petoyhdyshenkilölle. Petoyhdyshenkilö tarkistaa ja kirjaa havainnot, jolloin havainnosta jää virallinen merkintä Tassu-järjestelmään. Asutuksen läheisyydessä liikkuvista sekä muuten ihmisarkuuden menettäneistä suurpedoista tulee aina tehdä ilmoitus hätäkeskukseen.

Petoyhdyshenkilöiden yhteystiedot

Everstiluutnantti Petteri Lampinen Suur-Savon piiristä on valittu Metsästäjäliiton uudeksi puheenjohtajaksi järjestön syysliittokokouksessa torstaina 21.11.2024 Tampereella. Hänen mukaansa Metsästäjäliiton tulee keskittyä jatkossa toimimaan paremmin yhdessä. 

"Aivan keskeisiä teemoja kaudellani tulee olemaan edelleen metsästäjien edunvalvonta: sen tehostaminen ja vaikuttavuuden lisääminen päätöksentekijöiden ja säädösvalmistelijoiden suuntaan. Toinen, ehkä jopa vielä tärkeämpi asia jäsenistölle on yhdessä tekemisen tukeminen ja kasvattaminen. Meidän on tunnettava toisemme, on kyse sitten seura- piiri- tai yksilötasosta. Vain yhdessä tehden päästään tuloksiin. Edunvalvontaan kuuluu myös, että meillä on erilaisia näkemyksiä. Niitä pitää kuulla ja yhdessä hakea sitten parhaat ratkaisut", sanoo Lampinen.  

Metsästäjäliiton puheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta.

Lampisen äänimäärä oli 19. Varapuheenjohtajana jatkava Ilkka Mäkelä sai äänestyksessä 18 ääntä.

Liiton hallitukseen uusia toimijoita

Metsästäjäliiton hallituksen jäsenistä puolet on vuorovuosin erovuorossa. Hallitukseen valittiin lukuisia uusia henkilöitä. 

Erovuoroisten tilalle valittiin seuraavat henkilöt Metsästäjäliiton eri piireistä:

Erja Pekkala (varajäsen Kimmo Rintanen), Pohjanmaa

Harri Käsmä (varajäsen Juhani Voutilainen), Kainuu

Ahti Lukkaroinen (varajäsen Kimmo Salo), Etelä-Häme

Juha Kuusisto (varajäsen Timo Mäkelä), Satakunta

Tapani Koskela (varajäsen Rauno Pekkala), Uusimaa

Kimmo Kolehmainen (varajäsen Ari Teittinen), Suur-Savo

Veijo Turpeinen (varajäsen Heikki Taskinen), Keski-Suomi

Sören Finne (varajäsen Mats Tuomela), Svenska Österbotten

Hallitukseen valittiin myös toiminnasta pois jättäytyneiden henkilöiden tilalle yhdeksi vuodeksi seuraavat henkilöt:

Pekka Julkusen tilalle Arto Nykänen, Pohjois-Savo 

Sinikka Uusitalon tilalle Anne Tölli, Keskipohja 

Hallituksessa jatkavat seuraavat vuosi sitten valitut henkilöt:

Pentti Koli (varajäsen Pauli Nyström), Pohjois-Häme

Pasi Parviainen (varajäsen Ilkka Jokinen), Pohjois-Karjala

Veikko Piuva (varajäsen Kalevi Korhonen), Lappi

Marko Laine (varajäsen Kimmo Suominen), Varsinais-Suomi

Toni Penttinen (varajäsen Kai Korpi), Kymi

Mikko Äijälä (varajäsen Ari Haataja), Oulu
 

Liittokokoukselta suurpetojen metsästystä tukeva julkilausuma

Syysliittokokouksen jäsenistön päätöksellä Metsästäjäliitto edellyttää toimia suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Metsästäjäliiton mukaan maassamme tarvitaan suurpetolainsäädännön ja -hallinnon pikaista kehittämistä suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Ilveksen ja suden lumijälkilaskentoja tulee toteuttaa suurpetojen kanta-arvioinnin kehittämiseksi.

Lisäksi Luonnonvarakeskukselle on varattava riittävä rahoitus luotettavien suurpetojen kanta-arvioiden tuottamiseen esimerkiksi kattavan DNA-näytemäärän käsittelemiseksi. Tuotettu suurpetotieto on oltava avoimesti suuren yleisön ja tutkijoiden käytettävissä. Suurpetojen jälkihavainnoinnista ja DNA-näytekeruusta tulee ryhtyä maksamaan kulukorvausta.
 

Metsästäjäliitto huomioi syysliittokokouksessa luottamushenkilöitä

Syysliittokokous kutsui liiton kunniajäseniksi Pekka Julkusen Pohjois-Savon piiristä ja Bo-Krister Lindholmin Uudenmaan piiristä.

Metsästäjäliiton kultainen ansiomerkki laakerinlehvin myönnettiin seuraaville luottamushenkilöille:

Tuomas Hallenberg
Jukka Hautala
Harri Käsmä

Metsästäjäliiton kultainen ansiomerkki myönnettiin seuraaville luottamushenkilöille:

Petteri Lampinen
Kimmo Salo
Ari Teittinen
Veijo Turpeinen
Mikko Äijälä

Metsästäjäliiton hopeinen ansiomerkki myönnettiin seuraaville luottamushenkilöille:

Sören Finne
Ari Haataja
Jyrki Koivusalo
Pentti Koli
Marko Laine
Jari Nikko
Toni Penttinen
Juho Prittinen
Kimmo Suominen

Lisäksi syysliittokokouksessa luovutettiin Euroopan metsästäjien etujärjestön FACE:n Diana Award of Merit -ansiomitali Tuomas Hallenbergille. Tunnustus on ensimmäinen Suomeen tullut FACE:n kunniamitali. Hallenberg toimi Metsästäjäliiton puheenjohtajana 2017-2024.

3-vuotias amerikankettukoira joutui suden hampaisiin tiistai-iltapäivästä Salon Angelniemellä. Tapahtumapaikalta on lähimpään asuttuun taloon korkeintaan 500 metriä.

Metsästyskoira oli ollut sillä hetkellä vapaassa haussa, ja sille oli siihen mennessä päivää ehtinyt kertyä omistajansa mukaan juoksentelua jo vajaa 30 kilometriä.

– Koira oli hakulenkillä, eikä se jäljittänyt mitään, kun susihyökkäys tapahtui viimeisen irtilaskun jälkeen koiran yhä juoksennellessa metsätiellä, hän kertoo.

– Koira eteni kilometrin verran tietä, pysähtyi ja alkoi haukkua. Näin tutkasta, että se juoksi tiellä, oli välillä ihan hiljaa ja välillä haukkui. Haukun muuttuminen sai hälytyskelloni soimaan ja tiesin lähteä ajamaan välittömästi sen luokse, omistaja kuvailee.

Hän ehti ajaa neljässä minuutissa koiransa luokse, joka pysyi onnekseen koko ajan tiellä eikä lähtenyt läheiseen umpimetsään, josta sitä olisi ollut vaikeampi tavoittaa ajoissa. Silti susi oli ehtinyt purra koiraa toiseen takajalkaan ja yrittää upottaa hampaansa myös sen liivin suojaamaan selkään. Vain koiran piikikäs suojaliivi ja omistajan nopea väliintulo estivät isommat vahingot.

– Koira seisoi keskellä tietä ja näin, että sen toisesta takajalasta tulee verta ja siinä näkyi neljä hampaanjälkeä. Susi oli purrut pääasiassa piikkiliiviä. Katsoin, että koira on ulkoapäin kunnossa ja käytin sen eläinlääkärissä. Liivissä on kyllä ihan komeat hampaanjäljet, koiran omistaja sanoo.

Hänen mukaansa piikkiliivi pysyy ehdottomasti koiran päällä aina vastaavissa tilanteissa tämän hyökkäyksen jälkeen. Sen lisäksi omistaja pyrkii varmistamaan suden läsnäolon lumijälkien perusteella.

Susista tulee seudulta näkö- ja jälkihavaintoja lähes päivittäin, joten koiran kanssa alueella metsästetään hyvin vähän. Myös lampaiden kimppuun on käyty aiemmin.

– Peuran ja hirven raatoja löytyy suden jäljiltä säännöllisesti talojen välittömästä läheisyydestä tämän tästä, koiran omistaja harmittelee.

– Joku älli tähän touhuun pitää saada ja sudelle kaatolupia, hän huomauttaa.

Metsästäjäliitto edistää suurpetojen kannanhoidollista metsästystä

Metsästyskaudella 2023–2024 sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa metsästäjien epävirallisen ilmoitusjärjestelmän mukaan.

Metsästäjäliitto on esittänyt jo pitkään, että Suomen tavoitteena tulisi olla selkeät lakiin perustuvat linjaukset maamme suurpetojen määrästä, kannanhoidon tavoitteista ja kannanhoidollisen metsästyksen toteutuksen reunaehdoista niin, että myönnetyt kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat eivät kaatuisi oikeuskäsittelyssä. Metsästystä tarvitaan, jotta varsinkin susi saisi takaisin ihmisen ja koiran pelon. Maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmällä on tästä nyt suuri vastuu. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti.