Vainu lähti sunnuntaina isäntänsä ja perheen toisen koiran kanssa hirvimetsälle edellispäivän tapaan. Nuorempi koira aloitti haukun, eikä Vainu ehtinyt mukaan, kun hirvet jo lähtivät liikkeelle. Vainu ei pysynyt edellä menevien muiden koirien tahdissa. 

Jälkikäteen Vainun omistaja pohtii, että hirvillä taisi olla jo siinä vaiheessa tieto sudesta.

– Hirvet juoksivat vauhdikkaasti ja nuorempi, noin kolmivuotias koira pysytteli niiden kannoilla. Ryhmä meni virtaavan luoman yli ja Vainu jäi siinä vaiheessa toiselle rannalle. Vainu haukkui muutamia haukkusarjoja luoman rannassa. Kun huomasin tutkasta, ettei koira enää liiku, lähdin katsomaan tilannetta, kertoo Vainun omistaja.

Kun isäntä pääsi paikalle hänet kohtasi karmea näky. Koiran kylki oli verinen, ja siitä karkasi ulos ilmaa koiran hengittäessä.

– Sen näki heti, ettei ole paljoa tehtävissä. Ajoimme kuitenkin Seinäjoelle eläinlääkäriin. Lääkäri teki voitavansa, mutta totesi koiran vammat niin pahaksi, että suositteli eutanasiaa. En halunnut koiran kärsivän enempää. Vainu sai viimeisen piikin.

Suurpetoyhdyshenkilö löysi tapahtumapaikalta ainakin yhdet suuret sudenjäljet. Lisäksi koiran kyljessä olleet hampaanjäljet eivät jättäneet arvailuille sijaa.

Ei lunta, ei jälkiä

Samalla alueella jahdattiin hirviä lauantaina useamman koiran kanssa. Susista ei ollut vielä silloin mitään tietoa.

– Täällä ei ollut lunta. Ei jälkiä susista, ei tietoa missä ne mahdollisesti liikkuvat, Vainun omistaja sanoo.

Jukajan metsästysseuran maat hipovat Luonnonvarakeskuksen määrittelemän susireviirin rajaa. Tänä syksynä susista on tehty satunnaisia havaintoja.

– Meidän porukalta hirvijahti päättyi tähän. Yksi vasa jäi kaatamatta. Tarkoitus olisi käyttää nuorempaa koiraa vielä haukkukokeissa, mutta nyt odotamme kunnon lumet, jotta saamme susien olinpaikoista enemmän tietoa.

Vainun omistaja on harrastanut hirvikoiria 20 vuoden ajan. Vainu oli käyttövalio. Valioarvo on perheen nuoremmankin koiran tavoitteena.

– Aina sitä on pieni pelko rinnassa, kun koiran päästää metsään. Mitä vain voi tapahtua. Kyllä tämä pysäytti. Koiria on jo jätetty kotiin susien vuoksi.

Enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä

Sutta ei ole metsästetty Suomessa moneen vuoteen. Näin ollen se on menettänyt ihmis- ja koirapelkonsa. Susien pihakäynneistä raportoidaan päivittäin, ja sudet tappavat kohtuuttoman paljon metsästyskoiria ja kotieläimiä. 

Suomen Metsästäjäliitto vaatii, että lainsäädännössä otetaan huomioon susivahinkojen ehkäisy ilman, että rikotaan EU:n luontodirektiiviä. Kannanhoidollinen metsästys on osa kestävää susikannan hoitosuunnitelmaa, jonka tavoitteena on turvata elinvoimainen susikanta, kuitenkin turvaten maaseudulla asuvien ihmisten ja kotieläinten turvallisuus.

Tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä.

Lue lisää: Kansalaiset tyytymättömiä suurpetopolitiikkaan – enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä

Kolmevuotiaan jämtlanninpystykorvan molemmat omistajat olivat läsnä koetilanteessa, jossa susivahinko tapahtui. Hirvenhaukkukokeessa selvitetään koiran hirvenmetsästysominaisuuksia jalostusta varten. 

Koira oli ehtinyt haukkua hirveä noin 40 minuuttia, kun haukku katkesi. Se juoksi noin 200 metriä, pysähtyi ja päästi sen jälkeen erikoisia haukahduksia. Hetken kuluttua koira lähti taas liikkeelle, teki muutaman kierron ja palasi tulojälkeään.

– Oletuksena oli, että se on kohdannut hirviemän ja vasan, ja emä on antanut sille lähdön. Ajoin juuri tienpiston päähän, ja koira tuli siellä koeryhmän luo kuultuaan auton, mies kertoo.

Koska luultiin, että koira oli vain saanut hirveltä lähdön, mies lähti sen kanssa takaisin metsään. Männikössä parisataa metriä käveltyään hän kuuli takanaan rasahduksen.

– Käännyin, ja näin isokokoisen suden 10–15 metrin päässä minusta. Olin siinä koiran ja suden välissä, koira oikealla puolella ja susi vasemmalla. Toinen lähes samankokoinen susi seisoi edessäni 50–60 metrin päässä minusta.

Mies kytki koiran kiinni, ja nappasi toiseen käteensä maassa maanneen karahkan.

– Huidoin sitten karahkalla ja karjuin susille, että häipykää, ja toisille kokeessa mukana olleille, että täällä on susia. Lähempänä oleva susi pälyili minua, piti näköyhteyden ja kiersi minua väijymisasennossa. Vaikutti siltä, että sen tahtotila oli päästä kiinni koiraan.

Arempi susi pysyi kauempana ja liikkui edestakaisin pusikon reunaa. Kumpikaan ei tuntunut välittävän miehen huutamisesta.

Päällimmäisenä hädän tunne

Toinen koiranomistajista kuuli huudon. Hän hälytti autossa maastokorttia täyttäneet tuomarit ulos, ja lähti toisen tuomarin kanssa juoksemaan tapahtumapaikalle.

– Tilanne tuli kovin äkkiä. Juostessa oli päällimmäisenä hädän tunne, ja sitä yrittää päästä nopeasti tilanteeseen. Oli epätietoisuus siitä, mitä siellä oikein tapahtuu ja mitä siellä odottaa, kun saapuu paikalle, nainen kertoo.

Sutta tuijottaessa sekunnitkin ovat pitkiä, mutta todellisuudessa aikaa kului jokunen minuutti ennen kuin koetuomari ja nainen olivat paikalla.

– Sudet lähtivät rauhallisesti hölkkäämällä pois juuri ennen kuin muut saapuivat. Hekin huusivat tullessaan, kun yrittivät paikantaa missä olen, joten sudet kyllä tiesivät, että lisää ihmisiä on tulossa, mies kertoo.

Koetapahtuma keskeytettiin. Kotona huomattiin, että koiraa oli purtu. Hirviemän ja vasan sijaan koira oli kohdannut sudet metsässä, mikä selittää sen oudon käyttäytymisen. Koiran haavat olivat onneksi lieviä: takapuolessa puremajälki ja rintakehässä pintahaava.

Muutama päivä tapahtuneen jälkeen koira on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Sitä on hoidettu eläinlääkärin määräämillä antibiooteilla ja tulehduskipulääkkeillä. Metsästäjäliitto on nähnyt eläinlääkärin lausunnon.

Ei ainoastaan metsästäjien hätähuuto

Susia on saanut pelätä pitkään. Tapauksessa haavoittuneen koiran omistajilla on useita ansioituneita koiria, joilla kilpaillaan ja metsästetään eri puolilla Suomea. Kyseinen jämpti on kahta ykköstulosta vailla oleva kaksoisvalio. Heistä harvassa on enää paikat, joissa metsästyskoiran kanssa voi harrastaa ilman pelkoa susista.

– Susia ei enää pelota ihmiset eikä koirat, kuten tämäkin kohtaaminen osoittaa. Susien kannanhoidollinen metsästys pitäisi saada käyntiin mahdollisimman ripeästi. Ensi syksy tulee olemaan aivan mahdoton, kun tilanne on jo nyt paikoin erittäin hankala, mies sanoo.

Nainen jatkaa: 

– Tämä ei ole ainoastaan metsästäjien tai koiraharrastajien hätähuuto, vaan tässä on kyse myös sivummalla asuvien turvattomuuden tunteesta. Ihmiset miettivät, uskaltaako pimeässä lähteä ulos lenkille. Sosiaalisessa mediassa näkee, että näköhavaintoja susista tehdään myös valoisan aikaan ja asutuksen lähettyvillä, jopa keskellä asutusta.

Heistä pitäisi myös muistaa, että metsästyskoirat ovat rakkaita perheenjäseniä.

– Meillä koirat ovat monipuolisia harrastuskavereita. Ne asuvat kanssamme, ja niiden kanssa touhutaan erilaisia aktiviteetteja, sekä ulkoillaan päivittäin.

Metsästäjäliiton Suur-Savon piiri esittää, että Petteri Lampinen Mikkelistä valittaisiin liiton puheenjohtajaksi Metsästäjäliiton liittokokouksessa 21. marraskuuta 2024. Metsästäjäliiton Suur-Savon piiri on käsitellyt asiaa viimeksi kokouksessaan 13.11.2024. Piirihallitus on yksimielinen päätöksessään.
 

Marraskuinen maanantai oli viimeinen ketunajoon omistajansa kanssa Lauhanvuoren luonnonsuojelualueen lähistölle tulleelle Jopelle. Alueella oli kuukautta aiemmin ollut susia, mutta pedoista ei ollut tehty uusia havaintoja hiljattain.

–  Alueella jäi noin kuukautta aiemmin jämpti suden suuhun hirvijahdissa. Susista ei ole ollut havaintoja sen jälkeen, Jopen omistaja toteaa murheellisena.

Metsästäjäliitto tiedotti myös aiemmasta susitapauksesta:
Sudet tappoivat Sisun – turhautunut metsästäjä perää muutosta suurpetopolitiikkaan

Jope oli hakujäljellä kohta puolen päivän jälkeen, kun isku tapahtui. Lähtö oli nopea. Noin kuudensadan metrin päässä ollut omistaja ei kuullut mitään ääniä tapahtuneesta. Pannan seuranta kertoi, että hyvin alkanut haku keskeytyi ja koira jäi paikoilleen.

– Tilanteesta ei kuulunut minkäänlaista älämölöä ja kun kerkesin paikalle, oli koirasta jo puolet syöty. Tappamiseen ei ole mennyt varmasti kuin pari sekuntia ja koiran kimpussa on pitänyt olla useampi susi. Koska maassa ei ole lunta, paikalta ei saanut jälkiä joista olisi voinut varmistaa montako susia oli.

Lauhanvuoren kansallispuisto, johon Jopen omistajan metsästysseuran maat rajoittuvat, on aluetta, jolla pyritään elvyttämään metsäpeurakantaamme. Jopen isäntä epäileekin, että sudet ovat harventaneet osan alueella laiduntavasta peuratokasta.
 

Metsästäjäliitto perää kattavampaa susikannan arviointia

Suomen Metsästäjäliitto tiedottaa susien aiheuttamista vahingoista nostaakseen julkisuuteen susien vähentyneen ihmis- ja koirapelon seuraukset.

Susikanta on virallisten kanta-arvioiden perusteella ollut miltei muuttumaton jo kolmen vuoden ajan. Arkipäivän havainnot viime vuosien ajalta kuitenkin kertovat susikannan vahvistumisesta. Susia nähdään uusilla alueilla, ja vakiintuneilla susireviireillä esimerkiksi susien pihakäynnit ovat arkipäivää.

Susikanta kasvoi Luonnonvarakeskus Luken arvioiden mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2021 kolmanneksella eli noin 230 sudesta 300 suteen. Tämän vuoden maaliskuussa Suomessa oli Luken arvion mukaan 277–321 sutta. Susikanta on kanta-arvion ajankohtana kevättalvella vuodenkierrosta pienimmillään, ennen kuin uudet pennut keväällä syntyvät. 

Tutkimusten mukaan susikanta voi vuosittain kasvaa ilman metsästystä hyvissä olosuhteissa jopa 30 %. Suomessa sutta on voinut metsästää vain poikkeusluvalla vuoden 2016 jälkeen.

Kesäkuussa Luke arvioi, että kokonaan Suomen puolella elävien susilaumojen määrä on kasvanut Suomessa noin 11 prosenttia. Susireviirejä on todennäköisimmän arvion mukaan 59–64, joista pentuelaumoja on 44 ja parien reviirejä 17.

Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että suurpetotutkimuksen resurssit pidetään riittävinä, jotta kanta-arvioiden laatu ja luotettavuus saadaan nostetuksi uskottavalle tasolle. Esimerkiksi DNA-näytekeruun määrää ja kattavuutta on pystyttävä parantamaan. DNA-keräys on myös keskeisessä osassa koirasusien määrittämisessä.

Suden DNA-näytteistä merkittävä osa on vapaaehtoisten keräämiä. Syrjäseutujen metsäautotiet ovat talvisaikaan usein auraamattomia ja keruualueet hankalasti tavoitettavissa, mikä lienee osaltaan nähtävissä myös susihavaintojen määrän laskussa vuodenvaihteen 2024 jälkeen. Metsästäjäliiton esittämä kannustinkorvaus kattaisi keruutyön kustannuksia, motivoisi näytteiden keräämistä ja toisi todennäköisesti kanta-arvion piiriin lisää susipareja ja pentuelaumoja.

Lue lisää:
Susilaumojen määrässä kasvua – kannanhoidollinen metsästys mahdollistettava

Susi iski ansioituneen metsästyskoiran kimppuun Miehikkälän Kalliokoskella isänpäivän aamuna. Pedon uhriksi osui pitkälle koulutettu metsästyskoira, joka oli käyttövalio hirvelle ja kokenut myös villisian ja karhun metsästyksessä. Tapaus sattui haja-asutusalueella Salo-Miehikkälän kylien rajalla, josta on lähimpään taloon matkaa puolisen kilometriä.

– Lähdin aamupäivällä viemään koiraani treenaamaan totuttuun tapaan ja laskin sen jaloittelemaan metsäautotien varrelta. Siitä se lähti juoksemaan kohti tien silmukkaa, jossa alkoi jo haukku, koiran omistaja kertaa tapahtumia.

– Hetken päästä ei kuulunut haukuntaa eikä tutkassa näkynyt pieniä lukemia kummempaa. Ajattelin, että siellä on varmaan supikoira, ja lähdin ajamaan paikalle 500 metrin päähän. Ehdin sinne neljässä minuutissa, mutta koira oli jo menetetty ja sen sisälmykset oli revitty ulos, hän kuvailee kohtaamaansa murheellista näkyä.

Miehikkälän riistanhoitoyhdistyksen suurriistavirka-avun SRVA-yhdyshenkilönä koiranomistaja sanoo tunnistaneensa heti, mistä oli kyse.

– Verijälkien perusteella koira oli raahattu kolmen metrin päähän tapahtumapaikalta karvoista ja verilätäköstä päätellen. Oli varmasti sekunneista kiinni, kun susi poistui paikalta todennäköisesti autoni häiritsemänä. Kun jälkiä pyrittiin SRVA-porukalla tulkitsemaan, niin kamppailu siinä oli pedon ja koiran välillä käyty. Susi oli saattanut olla ehkä ohikulkumatkalla koiran kohdatessaan, hän pohtii jälkeenpäin.

– Meillä kaakonkulmalla monet metsästäjät toteavat jatkavansa jahtia vasta, kun lumi tulee maahan, jotta vahinkoja ei sattuisi. Susiriskin takia koiria jättäytyi heti pois hirvikokeista, sanoo tämä oman koiransa sudelle menettänyt aktiivimetsästäjä ja hirvikoiraharrastaja.

Hän peräänkuuluttaakin nyt metsästäjien samanmielisyyttä yhteisten asioiden edistämiseksi.

– Me voisimme ryhdistäytyä ja pitää yhtä. Meitä on kuitenkin yli 300 000 metsästyskortin maksajaa, joten kyllä meitä pitäisi kuunnella suurpetojen kannanhoidollisessa metsästyksessä, hän huomauttaa.

Susihavainnot ovat Miehikkälän alueella olleet varsin hajallaan toisistaan, mutta lisääntyneet tasaiseen tahtiin. 

– Liikkeellä on ollut lähinnä yksittäisiä susia tai pareja, laumoja meillä ei ole liikkunut. Kuluneella viikolla oli kaksi yksittäistä susihavaintoa ja muutama näköhavainto Virolahti-Miehikkälän alueella, SRVA-yhdyshenkilö toteaa.

Kannanhoidollinen metsästys takaa ihmis- ja koirapelon

Sutta ei ole metsästetty moneen vuoteen, ja se on menettänyt ihmis- ja koirapelon. Susien pihakäynneistä raportoidaan päivittäin. Sudet tappavat kohtuuttoman paljon kotieläimiä ja metsästyskoiria ja estävät metsästystä laajoilla alueilla eri puolilla Suomea. Susipaine vaikuttaa myös esimerkiksi metsästäjien poliisille tarjoamaan suurriistavirka-apuun, jossa usein tarvitaan kokenutta metsästyskoiraa liikenteessä haavoittuneen eläimen jäljestämiseen.

Suomen Metsästäjäliitto vaatii, että lainsäädännössä otetaan huomioon susivahinkojen ehkäisy ilman, että rikotaan EU:n luontodirektiiviä. Kannanhoidollinen metsästys on yksi osa kestävää susikannan hoitosuunnitelmaa, jonka tavoitteena on turvata elinvoimainen susikanta ja samalla huolehtia maaseudulla asuvien ihmisten ja kotieläinten turvallisuudesta.

Metsästäjäliitossa odotetaan maa- ja metsätalousministeriön nimittämän suurpetotyöryhmän tuloksia. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti. Työryhmän tehtävänä on ennen kaikkea pohtia suurpetojen poikkeuslupakäytäntöjä ja kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännön kehittämistä.

Edellisenä päivänä toiset olivat metsästäneet samoilla alueilla. Suurpedoista ei silloin ollut havaintoja, joten Ari Hulkkonen uskalsi päästää beaglensa Tessun ja Halin tänne sunnuntaiaamuna 10. marraskuuta. Koirat lähtivät saman jäniksen perään, mutta erkanivat kun Tessu ryhtyi ajamaan ajomatkalta liikkeelle lähtenyttä karkkojänistä.

– Olin noin 400 metrin päässä vahtimassa, ja kaksi kaveria hieman syrjemmällä, kun Tessu päästi ensin älähdyksen ja sitten kolme huutoa, tuskan ulvaisuja, Ari Hulkkonen kertoo.

Metsästäjiltä meni hankalassa maastossa noin vartti siirtyä koiratutkan osoittamaan kohtaan. Sieltä löytyi sekä tutkapanta että koiralla ollut tavallinen panta, mutta ei koiraa.

– Seurasin koiratutkaohjelmasta koiran jälkiä taaksepäin noin 70 metriä paikkaan, jossa se oli pysähtynyt moneksi minuutiksi ja siellä oli verta ja karvoja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin että asialla oli ollut susi, Hulkkonen sanoo.

Sinä aamuna maassa oli kuuraa, mutta ei lunta. Metsästäjät haravoivat lähimaastoa ja jokivarsia, mutta Tessua ei löytynyt. Hali-koirakin tuli paikalle ja saatiin kytkettyä.

– Sen niskakarvat nousivat pystyyn ja häntä meni koipien väliin, eli sen käytös kieli sudesta. Soitin metsästysseuran sihteerille, joka teki susimerkinnän ja laittoi susivaroituksen viestiryhmämme kautta tiedoksi muille.

Hulkkoset ovat metsästäneet koirilla 45 vuotta ilman suuria vahinkoja, mutta viimeisen 10 vuoden aikana susia on saanut pelätä. Ystävälliset ja rauhalliset beaglet ovat Hulkkosille perheenjäseniä, mutta ajoviettisiä koiria ei pidetä pelkästään ihmisten iloksi. Tapahtuneesta huolimatta Ari Hulkkonen aikoo jatkaa ajavilla koirilla metsästämistä. Hän korostaa, että pahin rangaistus perinnöllisesti ajoviettiselle koiralle on joutua kotikoiraksi.

– Silloin se ei saa mahdollisuutta toteuttaa viettiensä ja koulutuksensa mukaista tehtäväänsä palvella isäntäänsä etsimällä ja ajamalla riistaa. Koiralle sen luontaisten tehtävien toteuttaminen, yhteinen tekeminen metsällä sekä yhdessäolo ja palkitseminen jälkeenpäin on hyvin merkityksellistä, Hulkkonen sanoo.

Syyllinen susi kaadettiin poikkeusluvalla

Mika Piiroinen, Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirihallituksen jäsen, oli aiemmin hakenut ja saanut Riistakeskukselta luvan yhden suden kaatoon kyseisellä alueella. Hulkkosen ja Halin lähtiessä kotiinpäin, läheiseen risteykseen oli saapunut suden kaatamiseen valittu ryhmä metsästäjiä ja kolme metsästyskoiraa. Koirat löysivät suden makaamasta paikasta, josta myöhemmin löydettiin sen siihen kätkemän beaglen jäänteet.

–  Oli loistava asia, että meillä oli kaatolupa valmiiksi myönnettynä, ja saimme sen kohdennettua juuri oikeaan yksilöön. Lupahakemuksessa perusteluna oli susien tappamat metsästyskoirat, Piiroinen toteaa.

Hänestä vaikuttaa siltä, että riistahallinnossa tänä vuonna tehdyt muutokset helpottavat suurpetopoikkeuslupien myöntämistä.

– Tämä on todella lupaava viesti nykyisessä susitilanteessa. Kannustankin toimijoita alueilla joilla sudet tappavat koiria tai aiheuttavat muuta vahinkoa hakemaan poikkeuslupaa sopivan pienelle alueelle, jotta ongelmiin päästään käsiksi ripeästi ja laillisesti, Piiroinen sanoo.

– Varmin tapa estää tulevaisuuden susivahingot on tietysti poistaa vahingon tekijä, koska se myös vaikuttaa populaatiotasolla. Mutta myös yhden ongelmia aiheuttavan susilauman jäsenen poistolla on todennäköisesti vaikutusta lauman käyttäytymiseen, hän jatkaa.

Tuupovaarassa kaadettu susi oli vanhempi, ilmeisesti yksinään liikkunut naaras, joka metsästäjien havaintojen perusteella on tappanut ainakin kolme koiraa.

Piiroinen muistuttaa, että suurpetojahti vaatii suunnittelua, osaavaa ja sitoutunutta porukkaa, ja ennen kaikkea toimivia, kokeneita koiria, jotka lähtevät ajamaan petoa. Tällaisten erittäin hyvän petoveren omaavien koirien taustalla on pitkä jalostustyö ja koulutus. Tehtävään sopivista koirista huolimatta Tuupovaarassa suden kaatamisen yhteydessä yksi koirista loukkaantui lievästi.

– Näimme tutkasta että tilanne oli pysähtynyt seisontahaukuksi, ja susi kääntynyt koiria vastaan. Siinä ripeä passimies pääsi paikalle ajoissa, ja suden jaloissa ollut koira pelastui, Piiroinen kertoo.

Pohjanmaalla Kruunupyyssä susi hyökkäsi Christoffer Skogvallin koiran kimppuun kesken hirvenmetsästyksen 9. marraskuuta. Koira kuoli vammoihinsa seuraavana päivänä. Tekijäksi varmistui lumijälkien perusteella ainakin yksi susi. Tapaus keskeytti metsästysseuran hirvijahdin loppukaudeksi, koska metsästäjät eivät lisääntyneessä susipaineessa ole halukkaita riskeeraamaan koiriensa turvallisuutta. Skogvall kritisoi Suomen nykyistä suurpetopolitiikkaa. Hän muistuttaa, että metsästyskoirat ovat tärkeitä paitsi metsästyksessä myös esimerkiksi suurriista-avun tehtävissä. Metsästäjäliitto vaatii suurpetokantojen kestävää kannanhoidollista metsästystä, jotta suurpetojen aiheuttamat vahingot vähenisivät.

Lue koko uutinen ruotsiksi: Varg dödade jakthund i Kronoby – jägarna kräver förändringar i rovdjurspolitiken

Lördagen 9 november var det älgjakt i Kronoby. Hundarna var insläppta på jaktområdet, och passkyttarna placerade runtomkring. Christoffer Skogvall följde med sin gråhund på distans via hundpejlen. Unge Tyson var 1 år och 9 månader gammal. Det här var första säsongen han på allvar fick delta i älgjakten. Förväntningarna var höga.

– Jag släppte honom lös cirka kl. 8.45, och han sökte i normal ordning. Vid 9.25 fann han en älg och började skälla. En halvtimme efter första skallet flyttade sig älgen och hunden ungefär 500 meter. Kort därpå ändrades skallet från normalt ståndskall till ett skrikande blandat med yl och gläfs, så jag förstod ju direkt att allt inte står rätt till, berättar Skogvall.

Närmaste passkarl tog sig till Tysons senaste position så snabbt som möjligt. Också Skogvall, som var några hundra meter från hunden, började springa och ropa för att skrämma bort rovdjuret.

– Vi var på plats på under tio minuter, och då låg hunden skadad och blodig i riset. Jag lyfte in honom i bilen och åkte direkt till veterinärkliniken, berättar Skogvall.

Hos veterinären blev det bevisat att det var frågan om ett vargangrepp. De flesta synliga bitsåren satt vid halsen.
– Då fanns det ännu hopp om att hunden skulle överleva. Han fick komma hem efter att ha blivit behandlad, och jourhavande veterinär kom på hembesök under natten.

Men Tyson blev sämre, och avled söndag morgon. Obduktionen visade att dödsorsaken var en skallfraktur. När olycksplatsen undersöktes hittade man vargspår i snön.
– Vi tror att det handlar om en ensam varg, men det var så snöfattigt, att det är svårt att säga med säkerhet på basen av spåren, säger Skogvall.

Det är inte ovanligt med vargobservationer i Kronoby-området. Skogvall har hittills varit mest orolig för varg när han tränat Tyson ensam.

– Jag har inbillat mig att när vi är ute med jaktlaget, och det är flera människor och hundar i närheten, håller vargen sig undan. Men så är det inte. Nu tog vargen hunden mitt inne i passet, så den var inte skygg.

Skogvall är mycket kritisk till den rovdjurspolitik som bedrivs i Finland i dag. Det är inte enbart jakten som lider av vargangreppen.

– Vi jägare ska hålla efter älgstammen för att hindra trafikolyckor, och hunden är vår närmaste hjälpreda i det arbetet. Att vi kan bedriva en fungerande älgjakt är också i högsta grad i skogsägarnas intressen. Jag kan i nuläget inte tänka mig att ta en ny hund, då det finns varg överallt. Det är en ohållbar situation.

Tysons död avslutade hela jaktlagets älgjakt för i år.  
– 6 älgar blev ofällda, men ingen har längre något intresse av att släppa lös sin hund, konstaterar Skogvall. 

Skogvall lyfter upp en annan viktig aspekt, nämligen storviltassistansen. Via SRVA-verksamheten förmedlar jaktvårdsföreningarna tjänstehjälp till polisen vid storviltskonflikter. År 2023 hjälpte frivilliga jägare till vid ungefär 14500 registrerade SRVA-uppdrag. Främst handlar det om att spåra, avliva och ta hand om storvilt som skadats i trafiken. Skogvall har själv deltagit i SRVA-verksamheten med sina jakthundar. 

– När man spårar upp till exempel en kollisionsskadad älg, är en vältränad hund ett lika viktigt verktyg som geväret. Om vi jägare inte kan träna våra hundar och använda dem till jakt, har vi inte heller fungerande hundar för SRVA-verksamheten.

Under jaktsäsongen 2023–2024 dödades eller skadades 66 jakthundar av varg enligt jägarnas inofficiella anmälningssystem. Under den intensivaste jaktperioden på hösten skedde vargangrepp på jakthund till och med varannan dag. Jakthundar används i mindre skala varje år, eftersom jägarna naturligtvis vill skydda sina hundar mot varg. Ändå sker det många olyckor. 

Jägarförbundet kräver förändringar

Finlands Jägarförbund har i flera år föreslagit att Finlands lagstiftning och förvaltning av stora rovdjur utvecklas. Jägarförbundet anser att en stamvårdande jakt på stora rovdjur i enlighet med EU:s habitatdirektiv behövs för att reglera rovdjursstammarnas storlek och upprätthålla rovdjurens rädsla för människor och husdjur, vilket förebygger skador. Stamvårdande jakt på stora rovdjur möjliggör också fortsatt jakt med hund utan att till exempel vargar utgör ett oskäligt hot mot jakthundarnas säkerhet.

Målet bör vara att skapa tydliga, lagstadgade riktlinjer för antalet stora rovdjur och deras beståndsförvaltning i vårt land. Dessutom bör processen gällande beviljade dispenser för att fälla stora rovdjur i stamvårdande syfte utvecklas så, att dispenserna inte stoppas i rättsliga prövningar. Jägarförbundet anser att den av jord- och skogsbruksministeriet tillsatta expertarbetsgruppen för stora rovdjur nu har ett stort ansvar i frågan. Arbetsgruppens mandatperiod har förlängts till den 30 november 2024.

Läs mera om Jägarförbundets syn på den växande vargstammen och stamvårdande jakt här: 
Antalet vargflockar ökar – stamvårdande jakt måste möjliggöras

Om Jägarförbundets påverkansarbete kring stora rovdjur hittas mera information här (på finska):
Suurpetovaikuttaminen on vienyt jo vuosia

Torstaina 7. marraskuuta Säkylässä sattunut tapaus on esimerkki susien vähentyneestä ihmispelosta.
– Tulin saunasta illalla kymmenen aikaan, ja menin pihalle vilvoittelemaan. Siinä mukana oli vaimon metsästyskäytössä oleva labradorinnoutaja, ja malinoispentu, joka on minun työkoirani, Jarno Haaparanta kertoo.

Haaparanta työskentelee sotilaspoliisina. Hänellä on hyökkäyksen kohteeksi joutuneen puolivuotiaan belgianpaimenkoiran lisäksi samanrotuinen, vanhempi sotakoira. Hän kouluttaa koiransa paitsi partiointi- ja suojelutehtäviin myös huumeiden etsintään. 
– Oltiin siinä pihalla hetki oltu, kun pentu lähti juoksemaan talon toiselle puolelle. Luulin, että kyseessä on pentuhepuli, kunnes sieltä talon takaa kuului älytön tappelun ääni, sellainen, kun kaksi koiraa ottaa yhteen, Haaparanta kertoo.

Ensimmäisenä hänelle tuli mieleen, että vanhempi koira on päässyt talon toisesta ovesta ulos, ja jostain syystä kurmottaa pentua kun ohjaaja ei ole paikalla.
– Karjaisin kunnolla, ja lähdin katsomaan tilannetta, mutta pentu tuli vastaan talon nurkalla. Labradori oli ikään kuin jähmettynyt, se ehkä tajusi, mitä siellä oikeasti tapahtuu.

Otettuaan koirat sisälle Haaparanta huomasi, että pennusta vuotaa verta. Haavat olivat onneksi pintapuolisia. Vanha työkoira oli syytön, se oli ollut talossa koko ajan.
– Kävin seuraavana aamuna valoisaan aikaan suurpetoyhdyshenkilön kanssa katsastamassa jälkiä. Hän löysi viereiseltä pellolta yhden aikuisen ja yhden nuoren suden, emän ja pennun, jäljet, jotka johtivat meidän pihaan.

Alueella on tehty useita susihavaintoja. Haaparannasta on hälyttävää, että sudet tulevat jo ihmisten pihoille, eivätkä vaikuta olevan lainkaan ihmisarkoja.
– Viime syksynä täällä hiippaili yksinäinen uros. Yhtenä iltana naapuri tuli koputtamaan meidän oveen, kun urossusi seurasi häntä iltakävelyllä lähietäisyydellä pitkän matkaa, hän kertoo esimerkkinä vähentyneestä ihmisarkuudesta.

Haaparanta uskoo, että pentu oli nokittain nuoren suden kanssa, koska se on pystynyt puolustamaan itseään.
– Jos se olisi ollut se aikuinen susi, tuskin tästä pennusta olisi virkakoiraa tullut. Onneksi ei käynyt pahemmin. Varmaan sudet pelästyivät kovaa karjuntaani. Malinoisit ovat kovia koiria, eikä pennusta enää huomaa, että mitään olisi tapahtunut, hän sanoo.

Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on kaikkien etu

Suomen Metsästäjäliitto katsoo, että maaseudun asukkaiden turvallisuustilanteen parantaminen edellyttää suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Metsästystä tarvitaan, jotta varsinkin susi saisi takaisin ihmisen ja koiran pelon.

Metsästäjäliitossa odotetaan maa- ja metsätalousministeriön nimittämän suurpetotyöryhmän tuloksia. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti. Työryhmän tehtävänä on pohtia ennen kaikkea suurpetojen poikkeuslupakäytäntöjä ja kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännön kehittämistä.

Suurpetotutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Maaseudulla asuvat näkevät suurpetojen riskit ja haitat hieman voimakkaampina kuin kaupunkilaiset.

Lue lisää: Kansalaiset tyytymättömiä suurpetopolitiikkaan – enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä 

Metsästykseen kohdistuu nykyään jatkuvaa eettistä ja moraalista pohdintaa. Metsästyspäätökset tehdään lähinnä kaupungista käsin, mutta ne vaikuttavat maaseudun arkeen. Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors näkee, että maaseudun ja kaupungin väestöjen mielipiteiden polarisoituminen on voimistumassa, ja pitää tätä kehityssuuntaa huolestuttavana. 

Lue lisää: Kaupungistuminen haastaa perinteisen metsästyksen

Ajometsästyksellä on pitkät perinteet Suomessa, mutta lisääntyneet susihavainnot ovat tuoneet harrastukseen synkkiä sävyjä.

– Ajavat koirat ovat olleet minulle se kaikkein rakkain harrastus jo 54 vuotta. Ensin minulla oli muutama suomenajokoira, mutta pääasiassa minulla on ollut beagleja, Liedossa tapetun koiran omistaja kertoo.

Ajava koira työskentelee metsässä itsenäisesti, kunnes se löytää halutun riistaeläimen, esimerkiksi jäniksen. Kun riista löytyy, koira ajaa sitä haukkuen, ja metsästäjällä on sopivaan paikkaan asettuneena mahdollisuus kaataa riista. Ajokoirien kanssa harrastetaan metsästyksen ja koiranäyttelyiden lisäksi kilpailutoimintaa, jossa riistaa ajetaan, mutta ei kaadeta eikä altisteta kohtuuttomalle rasitukselle. Kokeissa testataan koiran käyttöominaisuuksia jalostusta varten.

Liedon tapaus sattui ajoharjoituksen yhteydessä. Koira, parhaassa iässä oleva uros, oli aiemmin loukannut kyntensä ja alkukausi meni toipilaana. Nyt oli taas päästy harjoittelemaan useamman kerran tutulla alueella.

– Tämä oli valtavan laajahakuinen koira. Seurasin sitä koiratutkan GPS:n kautta. Kun se oli 1,5 kilometrin päässä minusta, se ilmeisesti sai jäljen. Se oli noussut kallioalueelle, ja sieltä mennyt alapuolella olevaan tiheämpikasvuisempaan notkelmaan, josta jänis oli lähtenyt monta kertaa aiemmin, omistaja kertoo.

Koira haukkui lyhyen hetken, kunnes se hiljeni eikä enää liikkunut. Omistaja aavisti heti pahaa. Hän lähti metsällä mukana olleen vaimonsa kanssa autolla lähemmäs koiran sijaintia.

– Olimme siellä noin viidessä minuutissa, ja lähdimme yhdessä juoksemaan ylös kalliolle. Sieltä alapuolelta olevasta notkelmasta koira sitten löytyi hengettömänä. Mitään ei ollut tehtävissä, omistaja suree.

Koiraa oli purtu pahasti takapäähän, sen selkäranka oli poikki ja koko toinen kylki auki sisäelimiin saakka.

– Emme nähneet sutta. Se oli varmasti lähtenyt karkuun, kun koko ajan juostessamme pidimme kovaa meteliä. Jälkien saaminen varvikosta ja kallioalueelta oli hankalaa, mutta suurpetoyhdyshenkilö löysi tuoreita sudenjälkiä kallioalueen vieressä kulkevalta metsäkoneuralta.

Koira vietiin kotiin haudattavaksi. Se oli pariskunnan ja heidän lastenlastensa pidetty lemmikki. Tapahtuman jälkeisenä päivänä tunteet ovat yhä pinnassa. Edeltävä yö meni valvoessa.

– Kävimme kahden aikaan yöllä ulkona kävelemässä, ja kuuntelimme viereisestä metsiköstä kuulunutta susien ulvontaa. Sitä helposti syyttää itseään, että miksi päästin koiran metsään juuri silloin. Mutta se on turhaa spekulointia. Totuus on, että täällä on susia niin hemmetin paljon, että ennemmin tai myöhemmin susi osuu kohdalle. Pienikokoisella beaglella ei ole mitään mahdollisuutta sutta vastaan, omistaja purkaa tunteitaan.

Vaikka suurpedon tappamasta koirasta saa korvauksen, joka ehkä kattaa uuden pennun hankintahinnan, hänelle tämä ei mitenkään korvaa menetettyä koiraa.

– En aio ottaa uutta koiraa susille syötettäväksi. Tällä seudulla ei kerta kaikkiaan ole enää alueita, jossa koiraa voisi kouluttaa turvallisesti. Tähän saakka olen pärjännyt paikallistuntemuksen avulla, mutta nyt sekään ei toimi. Susiriski on niin valtava.

Hänestä alueen susitilanne on muuttunut ratkaisevasti viime keväästä lähtien.

– Susihavaintoja tulee jatkuvasti, ja niistä vain pieni osa kirjataan viralliseen Tassu-järjestelmään. Lisäksi susien käytös on muuttunut. Kun susi aiemmin näki ihmisen, se lähti häntä suorana karkuun. Nyt ei lähde, vaan sudet liikkuvat esimerkiksi ihmisten pihoilla.

Metsästyskaudella 2023–2024 sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa metsästäjien epävirallisen ilmoitusjärjestelmän mukaan. Syksyllä aktiivisimman jahtikauden aikaan metsästyskoiria joutuu suden suuhun jopa joka toinen päivä. Koirien käyttö vähenee vuosi vuodelta susien määrän kasvaessa, sillä luonnollisesti koiranomistajat pyrkivät suojelemaan koiriaan susilta. Silti vahinkoja tapahtuu paljon.

Metsästäjäliitto on esittänyt jo pitkään, että Suomen suurpetolainsäädäntöä ja hallintoa kehitettäisiin Ruotsin mallin mukaisesti. Tavoitteena tulisi olla selkeät lakiin perustuvat linjaukset maamme suurpetojen määrästä, kannanhoidon tavoitteista ja kannanhoidollisen metsästyksen toteutuksen reunaehdoista niin, että myönnetyt kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat eivät kaatuisi oikeuskäsittelyssä. Maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmällä on tästä nyt suuri vastuu. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti. 

Lue asiasta lisää täältä: Kattava remontti suurpetojen lainsäädäntöön ja hallinnointiin