Edellisenä päivänä toiset olivat metsästäneet samoilla alueilla. Suurpedoista ei silloin ollut havaintoja, joten Ari Hulkkonen uskalsi päästää beaglensa Tessun ja Halin tänne sunnuntaiaamuna 10. marraskuuta. Koirat lähtivät saman jäniksen perään, mutta erkanivat kun Tessu ryhtyi ajamaan ajomatkalta liikkeelle lähtenyttä karkkojänistä.

– Olin noin 400 metrin päässä vahtimassa, ja kaksi kaveria hieman syrjemmällä, kun Tessu päästi ensin älähdyksen ja sitten kolme huutoa, tuskan ulvaisuja, Ari Hulkkonen kertoo.

Metsästäjiltä meni hankalassa maastossa noin vartti siirtyä koiratutkan osoittamaan kohtaan. Sieltä löytyi sekä tutkapanta että koiralla ollut tavallinen panta, mutta ei koiraa.

– Seurasin koiratutkaohjelmasta koiran jälkiä taaksepäin noin 70 metriä paikkaan, jossa se oli pysähtynyt moneksi minuutiksi ja siellä oli verta ja karvoja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin että asialla oli ollut susi, Hulkkonen sanoo.

Sinä aamuna maassa oli kuuraa, mutta ei lunta. Metsästäjät haravoivat lähimaastoa ja jokivarsia, mutta Tessua ei löytynyt. Hali-koirakin tuli paikalle ja saatiin kytkettyä.

– Sen niskakarvat nousivat pystyyn ja häntä meni koipien väliin, eli sen käytös kieli sudesta. Soitin metsästysseuran sihteerille, joka teki susimerkinnän ja laittoi susivaroituksen viestiryhmämme kautta tiedoksi muille.

Hulkkoset ovat metsästäneet koirilla 45 vuotta ilman suuria vahinkoja, mutta viimeisen 10 vuoden aikana susia on saanut pelätä. Ystävälliset ja rauhalliset beaglet ovat Hulkkosille perheenjäseniä, mutta ajoviettisiä koiria ei pidetä pelkästään ihmisten iloksi. Tapahtuneesta huolimatta Ari Hulkkonen aikoo jatkaa ajavilla koirilla metsästämistä. Hän korostaa, että pahin rangaistus perinnöllisesti ajoviettiselle koiralle on joutua kotikoiraksi.

– Silloin se ei saa mahdollisuutta toteuttaa viettiensä ja koulutuksensa mukaista tehtäväänsä palvella isäntäänsä etsimällä ja ajamalla riistaa. Koiralle sen luontaisten tehtävien toteuttaminen, yhteinen tekeminen metsällä sekä yhdessäolo ja palkitseminen jälkeenpäin on hyvin merkityksellistä, Hulkkonen sanoo.

Syyllinen susi kaadettiin poikkeusluvalla

Mika Piiroinen, Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirihallituksen jäsen, oli aiemmin hakenut ja saanut Riistakeskukselta luvan yhden suden kaatoon kyseisellä alueella. Hulkkosen ja Halin lähtiessä kotiinpäin, läheiseen risteykseen oli saapunut suden kaatamiseen valittu ryhmä metsästäjiä ja kolme metsästyskoiraa. Koirat löysivät suden makaamasta paikasta, josta myöhemmin löydettiin sen siihen kätkemän beaglen jäänteet.

–  Oli loistava asia, että meillä oli kaatolupa valmiiksi myönnettynä, ja saimme sen kohdennettua juuri oikeaan yksilöön. Lupahakemuksessa perusteluna oli susien tappamat metsästyskoirat, Piiroinen toteaa.

Hänestä vaikuttaa siltä, että riistahallinnossa tänä vuonna tehdyt muutokset helpottavat suurpetopoikkeuslupien myöntämistä.

– Tämä on todella lupaava viesti nykyisessä susitilanteessa. Kannustankin toimijoita alueilla joilla sudet tappavat koiria tai aiheuttavat muuta vahinkoa hakemaan poikkeuslupaa sopivan pienelle alueelle, jotta ongelmiin päästään käsiksi ripeästi ja laillisesti, Piiroinen sanoo.

– Varmin tapa estää tulevaisuuden susivahingot on tietysti poistaa vahingon tekijä, koska se myös vaikuttaa populaatiotasolla. Mutta myös yhden ongelmia aiheuttavan susilauman jäsenen poistolla on todennäköisesti vaikutusta lauman käyttäytymiseen, hän jatkaa.

Tuupovaarassa kaadettu susi oli vanhempi, ilmeisesti yksinään liikkunut naaras, joka metsästäjien havaintojen perusteella on tappanut ainakin kolme koiraa.

Piiroinen muistuttaa, että suurpetojahti vaatii suunnittelua, osaavaa ja sitoutunutta porukkaa, ja ennen kaikkea toimivia, kokeneita koiria, jotka lähtevät ajamaan petoa. Tällaisten erittäin hyvän petoveren omaavien koirien taustalla on pitkä jalostustyö ja koulutus. Tehtävään sopivista koirista huolimatta Tuupovaarassa suden kaatamisen yhteydessä yksi koirista loukkaantui lievästi.

– Näimme tutkasta että tilanne oli pysähtynyt seisontahaukuksi, ja susi kääntynyt koiria vastaan. Siinä ripeä passimies pääsi paikalle ajoissa, ja suden jaloissa ollut koira pelastui, Piiroinen kertoo.

Pohjanmaalla Kruunupyyssä susi hyökkäsi Christoffer Skogvallin koiran kimppuun kesken hirvenmetsästyksen 9. marraskuuta. Koira kuoli vammoihinsa seuraavana päivänä. Tekijäksi varmistui lumijälkien perusteella ainakin yksi susi. Tapaus keskeytti metsästysseuran hirvijahdin loppukaudeksi, koska metsästäjät eivät lisääntyneessä susipaineessa ole halukkaita riskeeraamaan koiriensa turvallisuutta. Skogvall kritisoi Suomen nykyistä suurpetopolitiikkaa. Hän muistuttaa, että metsästyskoirat ovat tärkeitä paitsi metsästyksessä myös esimerkiksi suurriista-avun tehtävissä. Metsästäjäliitto vaatii suurpetokantojen kestävää kannanhoidollista metsästystä, jotta suurpetojen aiheuttamat vahingot vähenisivät.

Lue koko uutinen ruotsiksi: Varg dödade jakthund i Kronoby – jägarna kräver förändringar i rovdjurspolitiken

Lördagen 9 november var det älgjakt i Kronoby. Hundarna var insläppta på jaktområdet, och passkyttarna placerade runtomkring. Christoffer Skogvall följde med sin gråhund på distans via hundpejlen. Unge Tyson var 1 år och 9 månader gammal. Det här var första säsongen han på allvar fick delta i älgjakten. Förväntningarna var höga.

– Jag släppte honom lös cirka kl. 8.45, och han sökte i normal ordning. Vid 9.25 fann han en älg och började skälla. En halvtimme efter första skallet flyttade sig älgen och hunden ungefär 500 meter. Kort därpå ändrades skallet från normalt ståndskall till ett skrikande blandat med yl och gläfs, så jag förstod ju direkt att allt inte står rätt till, berättar Skogvall.

Närmaste passkarl tog sig till Tysons senaste position så snabbt som möjligt. Också Skogvall, som var några hundra meter från hunden, började springa och ropa för att skrämma bort rovdjuret.

– Vi var på plats på under tio minuter, och då låg hunden skadad och blodig i riset. Jag lyfte in honom i bilen och åkte direkt till veterinärkliniken, berättar Skogvall.

Hos veterinären blev det bevisat att det var frågan om ett vargangrepp. De flesta synliga bitsåren satt vid halsen.
– Då fanns det ännu hopp om att hunden skulle överleva. Han fick komma hem efter att ha blivit behandlad, och jourhavande veterinär kom på hembesök under natten.

Men Tyson blev sämre, och avled söndag morgon. Obduktionen visade att dödsorsaken var en skallfraktur. När olycksplatsen undersöktes hittade man vargspår i snön.
– Vi tror att det handlar om en ensam varg, men det var så snöfattigt, att det är svårt att säga med säkerhet på basen av spåren, säger Skogvall.

Det är inte ovanligt med vargobservationer i Kronoby-området. Skogvall har hittills varit mest orolig för varg när han tränat Tyson ensam.

– Jag har inbillat mig att när vi är ute med jaktlaget, och det är flera människor och hundar i närheten, håller vargen sig undan. Men så är det inte. Nu tog vargen hunden mitt inne i passet, så den var inte skygg.

Skogvall är mycket kritisk till den rovdjurspolitik som bedrivs i Finland i dag. Det är inte enbart jakten som lider av vargangreppen.

– Vi jägare ska hålla efter älgstammen för att hindra trafikolyckor, och hunden är vår närmaste hjälpreda i det arbetet. Att vi kan bedriva en fungerande älgjakt är också i högsta grad i skogsägarnas intressen. Jag kan i nuläget inte tänka mig att ta en ny hund, då det finns varg överallt. Det är en ohållbar situation.

Tysons död avslutade hela jaktlagets älgjakt för i år.  
– 6 älgar blev ofällda, men ingen har längre något intresse av att släppa lös sin hund, konstaterar Skogvall. 

Skogvall lyfter upp en annan viktig aspekt, nämligen storviltassistansen. Via SRVA-verksamheten förmedlar jaktvårdsföreningarna tjänstehjälp till polisen vid storviltskonflikter. År 2023 hjälpte frivilliga jägare till vid ungefär 14500 registrerade SRVA-uppdrag. Främst handlar det om att spåra, avliva och ta hand om storvilt som skadats i trafiken. Skogvall har själv deltagit i SRVA-verksamheten med sina jakthundar. 

– När man spårar upp till exempel en kollisionsskadad älg, är en vältränad hund ett lika viktigt verktyg som geväret. Om vi jägare inte kan träna våra hundar och använda dem till jakt, har vi inte heller fungerande hundar för SRVA-verksamheten.

Under jaktsäsongen 2023–2024 dödades eller skadades 66 jakthundar av varg enligt jägarnas inofficiella anmälningssystem. Under den intensivaste jaktperioden på hösten skedde vargangrepp på jakthund till och med varannan dag. Jakthundar används i mindre skala varje år, eftersom jägarna naturligtvis vill skydda sina hundar mot varg. Ändå sker det många olyckor. 

Jägarförbundet kräver förändringar

Finlands Jägarförbund har i flera år föreslagit att Finlands lagstiftning och förvaltning av stora rovdjur utvecklas. Jägarförbundet anser att en stamvårdande jakt på stora rovdjur i enlighet med EU:s habitatdirektiv behövs för att reglera rovdjursstammarnas storlek och upprätthålla rovdjurens rädsla för människor och husdjur, vilket förebygger skador. Stamvårdande jakt på stora rovdjur möjliggör också fortsatt jakt med hund utan att till exempel vargar utgör ett oskäligt hot mot jakthundarnas säkerhet.

Målet bör vara att skapa tydliga, lagstadgade riktlinjer för antalet stora rovdjur och deras beståndsförvaltning i vårt land. Dessutom bör processen gällande beviljade dispenser för att fälla stora rovdjur i stamvårdande syfte utvecklas så, att dispenserna inte stoppas i rättsliga prövningar. Jägarförbundet anser att den av jord- och skogsbruksministeriet tillsatta expertarbetsgruppen för stora rovdjur nu har ett stort ansvar i frågan. Arbetsgruppens mandatperiod har förlängts till den 30 november 2024.

Läs mera om Jägarförbundets syn på den växande vargstammen och stamvårdande jakt här: 
Antalet vargflockar ökar – stamvårdande jakt måste möjliggöras

Om Jägarförbundets påverkansarbete kring stora rovdjur hittas mera information här (på finska):
Suurpetovaikuttaminen on vienyt jo vuosia

Torstaina 7. marraskuuta Säkylässä sattunut tapaus on esimerkki susien vähentyneestä ihmispelosta.
– Tulin saunasta illalla kymmenen aikaan, ja menin pihalle vilvoittelemaan. Siinä mukana oli vaimon metsästyskäytössä oleva labradorinnoutaja, ja malinoispentu, joka on minun työkoirani, Jarno Haaparanta kertoo.

Haaparanta työskentelee sotilaspoliisina. Hänellä on hyökkäyksen kohteeksi joutuneen puolivuotiaan belgianpaimenkoiran lisäksi samanrotuinen, vanhempi sotakoira. Hän kouluttaa koiransa paitsi partiointi- ja suojelutehtäviin myös huumeiden etsintään. 
– Oltiin siinä pihalla hetki oltu, kun pentu lähti juoksemaan talon toiselle puolelle. Luulin, että kyseessä on pentuhepuli, kunnes sieltä talon takaa kuului älytön tappelun ääni, sellainen, kun kaksi koiraa ottaa yhteen, Haaparanta kertoo.

Ensimmäisenä hänelle tuli mieleen, että vanhempi koira on päässyt talon toisesta ovesta ulos, ja jostain syystä kurmottaa pentua kun ohjaaja ei ole paikalla.
– Karjaisin kunnolla, ja lähdin katsomaan tilannetta, mutta pentu tuli vastaan talon nurkalla. Labradori oli ikään kuin jähmettynyt, se ehkä tajusi, mitä siellä oikeasti tapahtuu.

Otettuaan koirat sisälle Haaparanta huomasi, että pennusta vuotaa verta. Haavat olivat onneksi pintapuolisia. Vanha työkoira oli syytön, se oli ollut talossa koko ajan.
– Kävin seuraavana aamuna valoisaan aikaan suurpetoyhdyshenkilön kanssa katsastamassa jälkiä. Hän löysi viereiseltä pellolta yhden aikuisen ja yhden nuoren suden, emän ja pennun, jäljet, jotka johtivat meidän pihaan.

Alueella on tehty useita susihavaintoja. Haaparannasta on hälyttävää, että sudet tulevat jo ihmisten pihoille, eivätkä vaikuta olevan lainkaan ihmisarkoja.
– Viime syksynä täällä hiippaili yksinäinen uros. Yhtenä iltana naapuri tuli koputtamaan meidän oveen, kun urossusi seurasi häntä iltakävelyllä lähietäisyydellä pitkän matkaa, hän kertoo esimerkkinä vähentyneestä ihmisarkuudesta.

Haaparanta uskoo, että pentu oli nokittain nuoren suden kanssa, koska se on pystynyt puolustamaan itseään.
– Jos se olisi ollut se aikuinen susi, tuskin tästä pennusta olisi virkakoiraa tullut. Onneksi ei käynyt pahemmin. Varmaan sudet pelästyivät kovaa karjuntaani. Malinoisit ovat kovia koiria, eikä pennusta enää huomaa, että mitään olisi tapahtunut, hän sanoo.

Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on kaikkien etu

Suomen Metsästäjäliitto katsoo, että maaseudun asukkaiden turvallisuustilanteen parantaminen edellyttää suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Metsästystä tarvitaan, jotta varsinkin susi saisi takaisin ihmisen ja koiran pelon.

Metsästäjäliitossa odotetaan maa- ja metsätalousministeriön nimittämän suurpetotyöryhmän tuloksia. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti. Työryhmän tehtävänä on pohtia ennen kaikkea suurpetojen poikkeuslupakäytäntöjä ja kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännön kehittämistä.

Suurpetotutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Maaseudulla asuvat näkevät suurpetojen riskit ja haitat hieman voimakkaampina kuin kaupunkilaiset.

Lue lisää: Kansalaiset tyytymättömiä suurpetopolitiikkaan – enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä 

Metsästykseen kohdistuu nykyään jatkuvaa eettistä ja moraalista pohdintaa. Metsästyspäätökset tehdään lähinnä kaupungista käsin, mutta ne vaikuttavat maaseudun arkeen. Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors näkee, että maaseudun ja kaupungin väestöjen mielipiteiden polarisoituminen on voimistumassa, ja pitää tätä kehityssuuntaa huolestuttavana. 

Lue lisää: Kaupungistuminen haastaa perinteisen metsästyksen

Ajometsästyksellä on pitkät perinteet Suomessa, mutta lisääntyneet susihavainnot ovat tuoneet harrastukseen synkkiä sävyjä.

– Ajavat koirat ovat olleet minulle se kaikkein rakkain harrastus jo 54 vuotta. Ensin minulla oli muutama suomenajokoira, mutta pääasiassa minulla on ollut beagleja, Liedossa tapetun koiran omistaja kertoo.

Ajava koira työskentelee metsässä itsenäisesti, kunnes se löytää halutun riistaeläimen, esimerkiksi jäniksen. Kun riista löytyy, koira ajaa sitä haukkuen, ja metsästäjällä on sopivaan paikkaan asettuneena mahdollisuus kaataa riista. Ajokoirien kanssa harrastetaan metsästyksen ja koiranäyttelyiden lisäksi kilpailutoimintaa, jossa riistaa ajetaan, mutta ei kaadeta eikä altisteta kohtuuttomalle rasitukselle. Kokeissa testataan koiran käyttöominaisuuksia jalostusta varten.

Liedon tapaus sattui ajoharjoituksen yhteydessä. Koira, parhaassa iässä oleva uros, oli aiemmin loukannut kyntensä ja alkukausi meni toipilaana. Nyt oli taas päästy harjoittelemaan useamman kerran tutulla alueella.

– Tämä oli valtavan laajahakuinen koira. Seurasin sitä koiratutkan GPS:n kautta. Kun se oli 1,5 kilometrin päässä minusta, se ilmeisesti sai jäljen. Se oli noussut kallioalueelle, ja sieltä mennyt alapuolella olevaan tiheämpikasvuisempaan notkelmaan, josta jänis oli lähtenyt monta kertaa aiemmin, omistaja kertoo.

Koira haukkui lyhyen hetken, kunnes se hiljeni eikä enää liikkunut. Omistaja aavisti heti pahaa. Hän lähti metsällä mukana olleen vaimonsa kanssa autolla lähemmäs koiran sijaintia.

– Olimme siellä noin viidessä minuutissa, ja lähdimme yhdessä juoksemaan ylös kalliolle. Sieltä alapuolelta olevasta notkelmasta koira sitten löytyi hengettömänä. Mitään ei ollut tehtävissä, omistaja suree.

Koiraa oli purtu pahasti takapäähän, sen selkäranka oli poikki ja koko toinen kylki auki sisäelimiin saakka.

– Emme nähneet sutta. Se oli varmasti lähtenyt karkuun, kun koko ajan juostessamme pidimme kovaa meteliä. Jälkien saaminen varvikosta ja kallioalueelta oli hankalaa, mutta suurpetoyhdyshenkilö löysi tuoreita sudenjälkiä kallioalueen vieressä kulkevalta metsäkoneuralta.

Koira vietiin kotiin haudattavaksi. Se oli pariskunnan ja heidän lastenlastensa pidetty lemmikki. Tapahtuman jälkeisenä päivänä tunteet ovat yhä pinnassa. Edeltävä yö meni valvoessa.

– Kävimme kahden aikaan yöllä ulkona kävelemässä, ja kuuntelimme viereisestä metsiköstä kuulunutta susien ulvontaa. Sitä helposti syyttää itseään, että miksi päästin koiran metsään juuri silloin. Mutta se on turhaa spekulointia. Totuus on, että täällä on susia niin hemmetin paljon, että ennemmin tai myöhemmin susi osuu kohdalle. Pienikokoisella beaglella ei ole mitään mahdollisuutta sutta vastaan, omistaja purkaa tunteitaan.

Vaikka suurpedon tappamasta koirasta saa korvauksen, joka ehkä kattaa uuden pennun hankintahinnan, hänelle tämä ei mitenkään korvaa menetettyä koiraa.

– En aio ottaa uutta koiraa susille syötettäväksi. Tällä seudulla ei kerta kaikkiaan ole enää alueita, jossa koiraa voisi kouluttaa turvallisesti. Tähän saakka olen pärjännyt paikallistuntemuksen avulla, mutta nyt sekään ei toimi. Susiriski on niin valtava.

Hänestä alueen susitilanne on muuttunut ratkaisevasti viime keväästä lähtien.

– Susihavaintoja tulee jatkuvasti, ja niistä vain pieni osa kirjataan viralliseen Tassu-järjestelmään. Lisäksi susien käytös on muuttunut. Kun susi aiemmin näki ihmisen, se lähti häntä suorana karkuun. Nyt ei lähde, vaan sudet liikkuvat esimerkiksi ihmisten pihoilla.

Metsästyskaudella 2023–2024 sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa metsästäjien epävirallisen ilmoitusjärjestelmän mukaan. Syksyllä aktiivisimman jahtikauden aikaan metsästyskoiria joutuu suden suuhun jopa joka toinen päivä. Koirien käyttö vähenee vuosi vuodelta susien määrän kasvaessa, sillä luonnollisesti koiranomistajat pyrkivät suojelemaan koiriaan susilta. Silti vahinkoja tapahtuu paljon.

Metsästäjäliitto on esittänyt jo pitkään, että Suomen suurpetolainsäädäntöä ja hallintoa kehitettäisiin Ruotsin mallin mukaisesti. Tavoitteena tulisi olla selkeät lakiin perustuvat linjaukset maamme suurpetojen määrästä, kannanhoidon tavoitteista ja kannanhoidollisen metsästyksen toteutuksen reunaehdoista niin, että myönnetyt kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat eivät kaatuisi oikeuskäsittelyssä. Maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmällä on tästä nyt suuri vastuu. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti. 

Lue asiasta lisää täältä: Kattava remontti suurpetojen lainsäädäntöön ja hallinnointiin

Torstaiaamuna 7. marraskuuta kokenut metsästäjä oli 4-vuotiaan beaglenarttunsa kanssa jänismetsällä. Mukana oli myös nartun 5 kuukautta vanha pentu. Se ei vielä ollut itsenäisesti ajanut riistaa, vaan seurasi emäänsä. Kaksi onnistunutta ajoa oli takana, mutta kolmas yritys oli kohtalokas.

Omistajaa kertoo olleensa aika lähellä koiria, kun havaitsi emän koiratutkasta erikoista liikettä.
– Se mitä luulin ajoksi, pysähtyi, ja lähdin katsomaan mitä siellä on tapahtunut.

Välissä oli omistajan pysäköimä auto ja auton alta löytyi sinne turvaan paennut vapiseva ja loukkaantunut pentu.
– Siirryin sitten nopeasti auton kanssa lähemmäs emän sijaintia ja kävelin loppumatkan. Tähän ei mennyt kuin noin kymmenen minuuttia, mutta susi tai sudet olivat jo tappaneet emän. Sitä oli syöty. Sen mahasta ei ollut mitään jäljellä ja takapuoli oli kiinni vain selkärangasta, omistaja kertoo.

– Uskon, että susi hammasti ensin pentua ja emä meni sitä puolustamaan. Siinä välissä pentu pääsi sitten karkuun.

Omistajan tullessa tapahtumapaikalle sutta tai susia ei näkynyt. 
– Sulassa maassa jäljet olivat epäselviä, joten ei pystytty määrittämään oliko tekijänä yksi vai useampi susi. Ajan perusteella mietin, olisiko yksi susi ennättänyt näin nopeasti syödä puolet koirasta.

Kertoessaan asiasta omistajan äänestä kuuluu järkytys, mutta hän haluaa silti tuoda tapahtuneen julkisuuteen. Joensuussa ja lähiseudulla on tänä syksynä ollut useita tapauksia, joissa susi on tappanut koiran.

– Joka kerta on pelko, että tuleeko koirat metsästä pois vai jäävätkö sinne. Torstaina lähellä minua oli pystykorvamies metsällä. Hänelle saatiin sana tapahtuneesta ja hän sai koiransa pois alueelta ajoissa.

Beaglepentua oli purtu kaulaan. Vielä lauantaina pentu oli huonossa kunnossa ja pelokas.
– Saa nähdä, tuleeko siitä metsästyskoiraa, omistaja miettii. 

Metsästäjäliiton aikaisempia tiedotteita Joensuun lähistöllä tapetuista koirista:
Susi surmasi metsästyskoiran Joensuussa
Susi surmasi ajokoiran Joensuussa – ei pelästynyt varoituslaukausta
Seitsemän suden lauma tappoi hirvikoiran Tohmajärvellä – ”Hirvenmetsästys loppui tähän"

Kannanhoidollinen metsästys takaa ihmis- ja koirapelon

Suomen Metsästäjäliitto vaatii pikaista muutosta suurpetopolitiikkaan, jotta metsästys voisi jatkua normaalisti ilman, että metsästyskoiria menetetään susille. Sutta ei ole metsästetty moneen vuoteen, ja se on menettänyt ihmis- ja koirapelon. Susien pihakäynneistä raportoidaan päivittäin. Sudet tappavat kohtuuttoman paljon kotieläimiä ja metsästyskoiria ja estävät metsästystä jo laajoilla alueilla eri puolilla Suomea. 

Tilanne herättää huolta niin metsästäjissä kuin maaseudun asukkaissa. Maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmä valmistelee lakimuutoksia kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Työryhmän raportti valmistuu marraskuun 2024 loppuun mennessä.

Suomen Metsästäjäliitto vaatii, että lainsäädännössä otetaan huomioon susivahinkojen ehkäisy ilman, että rikotaan EU:n luontodirektiiviä. Metsästys on yksi osa susikannan hoitosuunnitelmaa, jonka tavoitteena on turvata elinvoimainen susikanta ja samalla vastata maaseudulla asuvien eläinten ja ihmisten turvallisuudesta.

Metsästäjän pahin painajainen kävi toteen hirvijahdin alkajaisiksi heti sunnuntaiaamuna reilu viikko sitten, kun koirat päästettiin irti ensimmäiseen ajoonsa Jurvan Tainuskylässä.

– 3-vuotias jämtlanninpystykorvani löysi hirvet metsästä kymmenessä minuutissa ja ehti haukkua viitisentoista minuuttia. Sitten tuli hiljaisuus. Arvelin, että jotakin ikävää oli tapahtunut, kertoo Rönpakan Sabina-koiran omistaja, joka oli sillä hetkellä noin 300 metrin päässä nelijalkaisesta metsästyskaveristaan. 

– Kun juoksin paikalle ja löysin koirani, se makasi maassa tajuttomana, mutta hetken päästä se osoitti virkoamisen merkkejä. Huomasin sillä olevan kipuja, kun nostin sen syliini ja kannoin autoon viedäkseni lääkäriin, hän kuvailee traagista tapahtumaa.

Puremajälkiä löytyi koiran päästä, kaulasta, etujaloista ja kyljistä molemmin puolin selkärankaa.Koira sinnitteli kuitenkin neste- ja lääketiputuksen turvin viikon verran, jonka jälkeen sen oireet pahenivat ja tila heikkeni niin, että eläinlääkäri päätti lopettaa koiran kärsimykset.

Susihyökkäys sattui taajaman läheisyydessä, josta on alle kilometri lähimpään taloon. Alue, jossa on tieverkostoa, on tähän mennessä ollut kenneliä pitävän Sabinan omistajan mukaan hyvä luottomaasto kouluttaa ja haukuttaa koiria.

– Enää aluetta ei arvaa laittaa koemaastoksi, jos sudet koiran haukun kuullessaan kokevat sen kutsuna aterialle.  Nyt se on meillä niin sanottu karanteenialue, jonne kukaan ei laske koiriaan ennen kuin lumijäljistä näkee, liikkuuko siellä susia, hän varoittaa.

Sabinan omistajalla on oma kennel, ja hän halua jatkaa koiraharrastustoimintaa, mutta alueen runsas susikanta tekee siitä lähes mahdotonta. 

– Täällä Länsi-Suomessa susia on ollut vasta vajaa 10 vuotta, ja nyt niiden määrä on moninkertaistunut hetkessä – niitä on jo liikaa. Sudet aiheuttavat huolta ja pelkoa myös monen sienestäjän ja marjastajan keskuudessa, hän huomauttaa. 
 

Metsästäjäliitto: Suomen suurpetolainsäädäntöä ja -hallintoa kehitettävä

Metsästäjäliitto on esittänyt jo pitkään, että Suomen suurpetolainsäädäntöä ja hallintoa kehitettäisiin Ruotsin mallin mukaisesti. Tavoitteena tulisi olla selkeät lakiin perustuvat linjaukset maamme suurpetojen määrästä, kannanhoidon tavoitteista ja kannanhoidollisen metsästyksen toteutuksen reunaehdoista niin, että myönnetyt kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat eivät kaatuisi oikeuskäsittelyssä. MMM:n suurpetotyöryhmällä on tästä nyt suuri vastuu. Lue asiasta lisää täältä: https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliitto-kattava-remontti-suurpetojen-lainsaadantoon-ja-hallinnointiin
 

Tiesitkö tämän koiravahingon korvaamisesta:

Metsästäjäliitto muistuttaa, että metsästyskaudella 2023-2024 sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa metsästäjien epävirallisen ilmoitusjärjestelmän mukaan. Syksyllä aktiivisimman jahtikauden aikaan metsästyskoiria joutuu suden suuhun jopa joka toinen päivä. Koirien käyttö vähenee vuosi vuodelta susien määrän kasvaessa, sillä luonnollisesti koiranomistajat pyrkivät suojelemaan koiriaan susilta. Silti vahinkoja tapahtuu paljon.

Jos susi tappaa koiran, on siitä mahdollisuus saada rahallista korvausta. Suden aiheuttamasta koiravahingosta tulee ilmoittaa viipymättä vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Näin tieto vahingosta päätyy myös riistavahinkorekisteriin.

Toimi näin petovahingon sattuessa

• Ilmoita pedon aiheuttamasta vahingosta heti vahinkokunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilölle. Ilmoita myös poliisille.
• Varo jälkien peittymistä.
• Ota kuvia.
• Tallenna puhelimeesi valmiiksi maaseutuviranomaisten yhteystiedot ja hakulomake ruokavirasto.fi sekä riistanhoitoyhdistysten yhteystiedot riista.fi
• Koiran käypä arvo finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180834

Koiravahingon korvaaminen:

• Metsästäjäliiton Jahtimedia: www.jahtimedia.fi/metsastyskoirat/susivahinko
• Ruokavirasto: https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/kalastus-metsastys-ja-villielaimet/vahingonkorvaukset/petovahingot/

Tiistaina 5. marraskuuta Kajaanin Vuolijoella järjestettiin hirvenmetsästys. Lunta oli maassa, ja ennen jahtia metsästysalue tarkastettiin huolellisesti. Suden jälkiä ei löytynyt. Varovaisuus oli tarpeen, sillä Kajaanissa on ollut useita susihavaintoja.

Hirvikoira, seitsemänvuotias harmaa norjanhirvikoira, päästettiin metsälle. Se oli jäljittänyt hirveä ja kulki passimiehen ohi. Koira oli noin kilometrin päässä, kun sen paikkatiedot katosivat kokonaan. Omistaja ei heti huolestunut, sillä paikkatiedot olivat aiemmin viivästyneet useita minuutteja.

Kun yhteyttä ei saatu, koiraa alettiin etsiä. Löydettäessä koirasta oli jäljellä vain takajalat ja häntä. Lumijäljistä ilmeni, että kolme sutta oli hyökännyt sen kimppuun. Susien jäljet mitattiin ja havainto kirjattiin Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään, joka kerää vapaaehtoisilta petoyhdyshenkilöiltä suurpetohavaintoja.

Koiransa menettänyt metsästäjä kertoo, että yksi koira ei yksin vaikuta metsästysseuran toimintaan, mutta huoli on suuri:

– Kukaan meistä ei päästä enää koiria metsään, kun ei voi olla varma alueiden turvallisuudesta. Vaikka alue olisi sudetonta, koira voi helposti siirtyä alueelle, jossa petoeläimiä on.

Kannanhoidollinen metsästys takaa ihmis- ja koirapelon

Suomen Metsästäjäliitto vaatii pikaista muutosta suurpetopolitiikkaan, jotta metsästys voisi jatkua normaalisti ilman, että metsästyskoiria menetetään susille. Sutta metsästettiin viimeksi vuonna 2016. Se on menettänyt ihmis- ja koirapelon. Susien pihakäynneistä raportoidaan päivittäin. Sudet tappavat kohtuuttoman paljon kotieläimiä ja metsästyskoiria ja estävät metsästystä jo laajoilla alueilla eri puolilla Suomea. Hallinto-oikeudet ovat estäneet niiden metsästyksen kumoamalla myönnetyt poikkeusluvat.

Tilanne herättää huolta niin metsästäjissä kuin maaseudun asukkaissa. Maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmä valmistelee lakimuutoksia kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Työryhmän raportti valmistuu marraskuun 2024 loppuun mennessä.

Suomen Metsästäjäliitto vaatii, että lainsäädännössä otetaan huomioon susivahinkojen ehkäisy ilman, että rikotaan EU:n luontodirektiiviä. Metsästys on yksi osa susikannan hoitosuunnitelmaa, jonka tavoitteena on turvata elinvoimainen susikanta ja samalla vastata maaseudulla asuvien eläinten ja ihmisten turvallisuudesta.

Lue lisää:
Suurpetovaikuttaminen vienyt jo vuosia
Metsästäjät erittäin pettyneitä valtion suurpetopolitiikkaan

Vain koiran rohkeus ja sinnikkyys pelastivat sen, kun se sai riuhtaistua itsensä irti pedon suusta. Näin uskoo 4-vuotiaan jämtlanninpystykorvan omistaja nyt, kun hänen uroskoiransa on jo toipumassa 27. lokakuuta sattuneesta susihyökkäyksestä. Koiran vakava tulehdustila vaatii edelleen antibiootti- ja haavahoitoja, eikä vieläkään ole täyttä varmuutta, selviääkö se hengissä.

Susihyökkäys tapahtui Nivalan Karvoskylässä sunnuntaiaamuna puoli yhdeksän aikaan, jolloin omistaja päästi koiransa irti hirven hakuun vähän taajaman ulkopuolella. 

– Se lähti innokkaasti hakemaan hirveä, mutta epäröi ensin mennä metsään, kunnes juoksi tieltä noin puolen kilometrin päähän metsän puolelle. Hyökkäys ehti kestää kymmenisen sekuntia, jolloin kuulimme koiran huudon. Onneksi se pääsi nopeasti itse irti tilanteesta eikä susi saanut raadeltua sitä hengiltä, koiran omistaja sanoo huojentuneena. 

Omistaja kertoo havainneensa ensin vain koiransa silmäkulmassa olleen haavan sen jälkeen, kun se oli juossut takaisin tielle. 

– En tutkinut sitä sen enempää siinä vaiheessa, kun koira näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Vasta seuraavana päivänä huomasin, että koira oli oudon vaisu ja sen etujalka ja toinen kylki olivat aivan turvoksissa, hän kuvailee.

– Vein koiran eläinlääkäriin, joka kuvausten ja tutkimusten jälkeen totesi sillä olevan 42 astetta kuumetta ja paha tulehdustila. Kolmesta kohtaa löytyi puremajälkiä, mutta luita ei ollut rikki. Todennäköisesti koiran kova luonne pelasti, muuten susi olisi repinyt sen kappaleiksi, koiran isäntä uskoo.

Nyt kovia kokenut hirvikoira saa toipua rauhassa kotona. 

– Tänä syksynä ei voi enää haaveillakaan metsään menosta. Uskaltaako tässä enää harrastaakaan. Jälkeenpäin olen miettinyt, kuinka lähellä koiran hengenlähtö oli, mies pohtii.

– Me metsästäjät teemme kuitenkin tärkeää työtä koko kansaa ajatellen, jotta hirvivahinkoja ei sattuisi liikenteessä. Pelkän lihansaannin vuoksi emme tätä tee, hän muistuttaa.

 

Koiran käyttö metsästyksessä ja SRVA-toiminnassa

Metsästyksellä sekä säädellään hirvien määrää että pidetään hirvikannan rakenne elinvoimaisena. Suomessa hirvenmetsästyksessä käytetään yleisesti kaukohakuista koiraa, jonka tehtävä on itsenäisesti löytää ja pysäyttää hirvi. Lisääntynyt susipaine vaikeuttaa hirvenmetsästystä, koska metsästäjät eivät halua uhrata koiriaan susille. Vahinkoja tapahtuu siitä huolimatta, että koiria ei päästetä alueille, joista on tuoreita susihavaintoja.

Susipaine vaikeuttaa myös SRVA-toimintaan, jossa metsästäjät koirineen toimivat poliisin suurriistavirka-apuna. SRVA-toimintaan kuuluu esimerkiksi kolarissa loukkaantuneen hirven jäljestäminen ja lopettaminen. Osaavien SRVA-koirien riittävä määrä ja siten koko toiminta vaarantuu, jos koiria ei päästä metsästyksessä harjoituttamaan. 

Lue lisää: Miten kolarieläimiä etsitään? SRVA ja verijälkikoira löytävät haavakon

Hirvikolarin sattuessa tulee auttaa onnettomuuden uhreja, soittaa hätänumeroon 112 ja varoittaa muuta liikennettä hätävilkuilla ja varoituskolmiolla. Autossa kannattaa pitää mukana riistaonnettomuusmerkkiä, jossa on toimintaohjeet suurriistakolarien varalle. Riistaonnettomuusmerkillä tai muulla autosta löytyvällä tarvikkeella tulee merkitä kolaripaikka, jotta kolarin jälkiselvittely ja loukkaantuneen eläimen jäljitys helpottuu.

Lue lisää: Tulosta riistaonnettomuusmerkki

Hirvenmetsästys on koko yhteiskunnan etu. Hirvivahinkojen ja hirvikannan välinen yhteys on selvä: mitä enemmän hirviä, sen enemmän vahinkoja. Hirvikannan tavoiteltu koko on 70 000 – 86 000 yksilön talvikanta. Tilastokeskuksen riistaonnettomuustilastojen mukaan viime vuonna sattui noin 1 500 hirvikolaria. Lisäksi hirvet aiheuttavat mittavia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle.

Lue lisää: Hirven metsästys on kaikkien etu

Värtsilän Riistamiehet olivat hirvijahdissa lauantaina 2. marraskuuta, kun seitsemän suden lauma tappoi emän ja vasan perässä olleen hirvikoiran Tohmajärvellä, Värtsilän Kukkovaarassa

Metsästyksenjohtaja Mika Piiroinen kertoo, että tapahtuman sattuessa passimiehet olivat motissa molemmin puolin koiraa. Lähin metsästäjä oli vain 300 metriä paikasta, jossa sudet hyökkäsivät.

– Mitään ihmeempää ulinaa tai haukkumista ei kuulunut. Kun koira oli jonkin aikaa lähes paikallaan, omistaja soitti sen tutkapantaan. Silloin kuultiin outoa ääntä, joka ilmeisesti tuli siitä, kun sudet raahasivat koiraa, Piiroinen kertoo.

Koiran luokse päästiin vartissa, mutta sudet ehtivät syödä sen lähes kokonaan. Jäljellä oli vain pää ja häntä.

– Sudet väistivät koiran raadolta, mutta jäivät lähelle. Saimme varmuudella tunnistettua kaksi aikuista sutta ja viisi pentua, mutta niitä on voinut olla enemmänkin.

Värtsilän Riistamiesten hirvenmetsästyskausi oli puolivälissä. Aiemmin oli saatu kaadettua kaksi vasaa ja neljä aikuista.

– Hirvikantaa pitäisi saada säädeltyä, mutta meidän osaltamme hirvenmetsästys loppui nyt tähän kunnes vahinkoa tuottava susilauma saadaan kuriin, Piiroinen sanoo.

Susipaine on kova Tohmajärvellä ja lähialueilla. Sudet ovat tappaneet niin metsästyskoiria kuin kotieläimiä. Metsästäjäliitto on uutisoinut joistakin tapauksista:
Susi surmasi ajokoiran Joensuussa - ei pelästynyt varoituslaukausta 
Susi surmasi metsästyskoiran Joensuussa

Värtsilän Kukkovaarassa ei kuitenkaan ollut havaittu susia viikkoon.

– Riski on silti aina olemassa. Minulla on itselläni kaksi hirvikoiraa, ja sydän kurkussa, kun lähden metsälle niiden kanssa. Nyt tämä pahin tapahtui meidän porukalle, Piiroinen toteaa.

Hän kyseenalaistaa Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion, jonka mukaan Keski-Karjalan alueella, johon Tohmajärvi kuuluu, on kaksi susilaumaa. Lauantaina satanut ensilumi on auttanut hahmottamaan susien tämänhetkistä määrää.

– Sunnuntain jälkilaskentojen perusteella Tohmajärvellä on ainakin parikymmentä sutta. Tiedämme varmuudella, että täällä on kaksi eri laumaa. Lisäksi Rääkkylä-Kiteen-lauma ja Kiihtelysvaara-Joensuun-lauma liikkuvat myös Tohmajärvellä. Täällä on havaittu myös yksinäisiä susia ja susipareja, joista emme varmuudella tiedä, kuuluvatko ne johonkin laumaan.

Yksi alueella jo kymmenen vuotta ollut susilauma on tänä syksynä muuttanut käyttäytymistään.

– Ennen tämän lauman kanssa on voinut elää, nyt se käy koirien ja kotieläinten kimppuun. Tämähän on tietysti vain arvailua, mutta jos laumassa on jompikumpi alfa vaihtunut, se selittäisi miksi lauman käytös on muuttunut, Piiroinen pohtii.

Metsästäjät ovat syksyn aikana alkaneet kirjata varmistettuja susihavaintoja järjestelmällisesti, jotta Suomen susikannasta saataisiin aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa. Idean takana on koiransa menettänyt metsästäjä, joka on perustanut havaintoja varten WhatsApp-yhteisöjä, jotka kattavat koko maan. Yhteisöjen tarkoitus on myös nopean viestinnän avulla estää susien aiheuttamia koirakuolemia.
Metsästäjät toimivat susivaaran torjumiseksi - viestiryhmät estävät koirakuolemia

Metsästäjäliitto tekee aktiivista edunvalvontaa liittyen suurpetojen kannanhoidolliseen metsästykseen. Liiton toiveena on, että maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmän työn tuloksena suurpetojen luontodirektiivin mukainen kannanhoidollinen metsästys on käytännössä mahdollista. Kannanhoidollisen metsästyksen avulla voidaan vähentää susien aiheuttamia vahinkoja ja pitää sudet ihmisarkoina, poissa ihmisasutuksista.

Suomen Metsästäjäliitin tekemän tuoreen kyselyn mukaan (n=1000) enemmistö suomalaisista kannattaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. 86 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että suurpedot eivät kuulu ihmisten pihoihin, vaan että niiden ihmisarkuus tulee säilyttää:
Kansalaiset tyytymättömiä suurpetopolitiikkaan - enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä