Koiranomistaja ei esiinny tässä uutisessa omalla nimellään, mutta toimituksella on hänen henkilöllisyytensä tiedossa.

8,5-vuotiaan jämtlanninpystykorvan omistaja oli palaamassa Asikkalassa torstaina 21.8.2025 ennen puoltapäivää koiransa kanssa metsäpalstalta kotiin, kun hän huomasi kotitieltä metsään johtavat tuoreet hirvenjäljet. Omistaja kertoo laskeneensa koiran hetkeksi irti tutuilla kulmilla tuoreiden jälkien perään.

– Koira lähti seuraamaan hirvenjälkiä noin 150 metrin matkan läheisen sorakuopan toiselle puolelle. Metsässä se alkoi kuitenkin haukkua hieman erikoisesti, ennen kuin äkisti lopetti kokonaan.

Kuunneltuaan tilannetta hetken omistaja kertoo lähteneensä hölkäten ääntä kohti – tiheän kuusikon läpi sorakuopan toiselle puolelle.

– Olin tapahtumapaikalla alle kymmenessä minuutissa. Koira oli kokenut karmean kohtalon kahden suden hampaissa. Näin vielä toisen susista koirani kimpussa noin kahdenkymmenen metrin päässä, kun koira veti viimeisiä henkäyksiään. Susi lähti paikalta vasta huutoni saattelemana.

Tutkan mukaan taistelu kesti 13 minuuttia. Verijälkiä ja karvoja oli laajalla alueella taistelun jäljiltä.

Paikan päällä tilanteen kävivät toteamassa myös riistaneuvoja ja maaseutuviranomainen, jotka kuvasivat jäljet ja raadellun koiran.

"Ihmisuhrit vain ajan kysymys"

Koiran omistajan talo sijaitsee noin 500 metrin päässä tapahtumapaikalta, jota ympäröivät pellot. Myöhemmin samana iltana alueella tehtiin toinen näköhavainto kahdesta sudesta metsäpalstan takana. Lähistöllä on tehty aiemminkin susihavaintoja.

Koiran menetyksen jälkeen omistaja epäröi viedä nuorta, kasvamassa olevaa koiraansa metsälle.

– Kyllä se pelottaa, vaikka hirvikoiran paikka ei ole pelkästään tarhassa.

Suurimpana uhkana omistaja pitää koirasusia, joita lasketaan luontoon. Ne eivät pelkää ihmistä.

– On valitettavasti vain ajan kysymys, milloin susi tai karhu käy kohtalokkain seurauksin ihmisen kimppuun.

Viime jahtikaudella (2024-2025) Metsästäjäliitto raportoi susien metsästyskoiriin tekemistä hyökkäyksistä uutisoiden 40 metsästyskoiran menetyksestä. Alkaneella jahtikaudella on menetetty toistaiseksi yksi metsästyskoira.  

Metsästyskoirien menetys johtaa niiden käytön vähenemiseen. Metsästys yleensä ja myös suurpetojen metsästys vaikeutuu. Viranomaistyönä tehtävään suurriistavirka-avun antamiseen on yhä vähäisemmät mahdollisuudet ilman osaavia koiria.

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset kartalla
(Syksy 2025)

Vanhat konkarit pääsevät tänä syksynä muistelemaan menneiden vuosikymmenten eräpolkuja ja jakamaan tarinoita. 1970-luvun metsästyskulttuuri nostetaan esiin, ja tarkoituksena on siirtää arvokas kulttuuriperintö eteenpäin. Suomen Metsästysmuseon ja Suomen Metsästäjäliiton yhteinen Muistoja eräkontista -keräys 1970-luvun metsästys- ja kalastusmuistoista käynnistyy Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin Takaisin erätulille -tapahtumassa.

Miksi muistelu on tärkeää ikäihmisille?

Muistelutapahtumat ovat tärkeitä ikäihmisille, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden tulla kuulluksi ja jakaa omia kokemuksia. Yksinäisyys koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä, mutta etenkin ikäihmisten kokema yksinäisyys on yleistynyt viime vuosina. Vaikka kunnissa järjestetään erilaista aktiivista toimintaa, kaikki eivät pysty osallistumaan niihin esimerkiksi terveydellisistä, liikunnallisista tai sosiaalisista syistä.

Kohtaamiset ja yhteisölliset muisteluhetket samanhenkisten ihmisten parissa toimivat merkittävänä tukena ikäihmisten hyvinvoinnille. Yhteinen muisteleminen vahvistaa identiteettiä ja tuo mahdollisuuden tiedon siirtämiseen uusille sukupolville.

Muistitiedon keräyksen arvo

Metsästysmuseon organisoimassa 1970-luvun muistitiedon keräyksessä etsitään kirjoitettuja muistoja, valokuvia, esineitä sekä haastatteluja, jotka valottavat 1970-luvun eränkäynnin arkea – ja juhlaa. Muistot voivat olla omakohtaisia, tai vanhemmilta eränkävijöiltä kuultuja. Osallistua voi kuka tahansa. Haastattelijoiksi haastetaan nuoremmat metsästäjät. Eräpolku jatkuu sukupolvelta toiselle, kun nuoret saavat mahdollisuuden kuulla ja tallentaa vanhempien ja isovanhempien kokemuksia.

Osallistu ja innosta muita!

Metsästäjäliitto toivoo, että jokaisen liiton piirin alueella järjestetään Takaisin erätulille -tapahtuma syksyn aikana. Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Mari-Anna Hovilta voi kysyä ideoita tapahtuman järjestämiseen. Metsästäjäliitto tarjoaa piireille ja metsätysseuroille viestintämateriaaleja, joilla voi mainostaa omaa paikallista muistelutapahtumaa ja innostaa ikäihmisiä osallistumaan Metsästysmuseon muistitiedon keräykseen.

Lisätietoja keräyksestä ja ohjeet materiaalin toimittamiseen löydät Metsästysmuseon verkkosivuilta. Takaisin erätulille -tapahtumatiedot ja viestintämateriaalit löydät Metsästäjäliiton sivuilta metsastajaliitto.fi/takaisin-eratulille.

Lisätietoja:

Takaisin erätulille -tapahtumat
Mari-Anna Hovi mari-anna.hovimetsastajaliitto.fi +358 40 551 6266
toiminnanjohtaja , Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piiri

Muistoja eräkontista -1970-luvun erämuistojen keräys
Pekka Allonen pekka.allonenmetsastysmuseo.fi +358 45 170 1585
amanuenssi, Metsästysmuseo

Mediayhteydet
Tero Ylioja tero.yli-ojametsastajaliitto.fi +358 50 5752 331
viestinnän asiantuntija, Metsästäjäliitto

Ensimmäinen Takaisin erätulille -muistelutapahtuma järjestetään pe 29.8. klo 12 Ruskon Metsästysseuran kodalla. Kodalle on opastus osoitteesta Rauduntie 186, Rusko.

Ruotsi on elokuussa 2025 raportoinut Euroopan Unionille asettaneensa suden suotuisan suojelutason viitearvoksi 170 sutta. Raja-arvo oli maassa aiemmin 300 sutta.

— Meillä tulee päätyä samankaltaiseen lopputulokseen kuin Ruotsissa kun Suomen susien suojelutasosta päätetään. Esitimme yhdessä MTK:n kanssa jo alkuvuodesta, että Suomen susikannan suojelun viitearvoksi asetettaisiin 165 sutta, vaatii Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen.

Järjestöjen esitys 165 sudesta perustuu tieteellisesti määriteltyyn pienimpään elinvoimaiseen populaatioon, joka lasketaan kertomalla 25 susiparin määrä kolmella. Määrään lisättäisiin järjestöjen ehdotuksesta kymmenen prosentin marginaali.

Suomi on Ruotsia pienempi maa ja maallamme on pitkä itäraja. Suomen ja Venäjän välisen rajan yli on meille paljon vahvempi susien geenivirta Venäjältä, kuin mitä on lähes eristyksissä olevaan Ruotsiin poronhoitoalueen yli Suomesta. Sen vuoksi olisi kohtuutonta tavoitella Suomeen Ruotsia suurempaa susikantaa, korostaa Lampinen.

Ruotsissa susien määrä lasketaan syksyn tilanteen mukaan. Suomessa susien määrä lasketaan kevättalven tilanteen mukaan, kun kanta on pienimmillään.

— Meidän on ehdottomasti siirryttävä suden kanta-arvioinnissa samaan malliin. Susien aiheuttamat vahingot metsästyskoirille ja kotieläimille tapahtuvat juuri loppukesällä ja syksyllä. Siksi kannan koko ja suojelutaso on määriteltävä syksyllä, muistuttaa Lampinen.

Suomessa oli toukokuussa 2024 Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan 395–560 susiyksilöä. Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 21. elokuuta, että maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomen raportointi EU:lle on suden osalta vielä kesken.

Kuva: Niko Pekonen/Vastavalo

Peruuttamisvaatimuksessa todetaan muun muassa, että kannanhoidollisin perustein annettujen lupien täytäntöönpano ei aiheuta peruuttamatonta vahinkoa karhukannalle eikä karhukanta pienenny niiden vuoksi. Kannanhoidollinen metsästys edellyttää, että metsästys tapahtuu valikoiden ja rajoitetusti viranomaisen määrittämän lukumäärän rajoissa. Edellytys pitää sisällään ajatuksen, jonka mukaan metsästyksen tulee olla suotuisan suojelutason säilyttämisen tai saavuttamisen kannalta neutraali. 

Karhukanta on suojelutoimien myötä erittäin suotuisalla suojelun tasolla. Yksittäisillä karhuilla ei ole merkitystä lajin suojelulle.

Hallinto-oikeus on antanut kouralliselle ääriryhmään kuuluvia luonnonsuojelijoita etusijan ohi yleisen edun. Kannanhoidollisen metsästyksen päämäärä toteuttaa yleistä etua huomioimalla Bernin sopimuksen ja luontodirektiivin mukaisesti taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

Metsästäjäliitto katsoo, että keväällä toteutettu lainmuutos oli riittämätön. Karhun metsästysaika on alkanut 20.8.

Koko vaatimuksen voit ladata tästä

Yli puolet kyselyyn vastanneista nuorista jäsenistä omistaa metsästyskoiran. Heistä jopa 42 prosenttia on harkinnut metsästyksen tauottamista tai lopettamista suurpetotilanteen vuoksi. Huoli metsästysmahdollisuuksista näkyy myös tulevaisuuden suunnitelmissa: vain 39 prosenttia nuorista vastaajista aikoo hankkia uuden metsästyskoiran, mikäli harjoitettu suurpetopolitiikka ei muutu.

Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola pitää tilannetta huolestuttavana.  

– Jos liki puolet koiran omistavista nuorista metsästäjistä menettää halun hoitaa riistakantojamme metsästyskoiratoiminnan avulla, kuka tulevaisuuden Suomessa kantaa kortta kekoon esimerkiksi SRVA-toiminnasta?  

Vahva tuki kannanhoidolliselle metsästykselle

Peräti 86 prosenttia nuorista vastaajista kokee, että suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on tärkeää ja se tulisi käynnistää. Avoimissa vastauksissa korostui erityisesti karhujen ja susien määrän nopea kasvu sekä huoli metsästysmahdollisuuksien kaventumisesta.

Useat nuoret kokivat nykyisen suurpetotilanteen uhkaavan paitsi koirien, myös ihmisten turvallisuutta. 

Vastauksissa nousi esiin toive siitä, että metsästäjien paikallistietoa ja kokemusta hyödynnettäisiin päätöksenteossa nykyistä enemmän.

Metsästys tärkeä osa identiteettiä – jossain tapauksissa esiintyy syrjintää

Nuoret metsästäjät pitävät metsästysharrastusta yleisesti merkittävänä osana elämäänsä – riippumatta siitä, asuvatko he kaupungissa, taajamassa vai maaseudulla. Harrastus tuo mukanaan taitoja eettisestä riistanhoidosta ja luonnon ymmärtämisestä, mutta myös iloa, onnistumisia ja vahvoja sosiaalisia suhteita.

Lähes 90 prosenttia vastaajista kertoo uskaltavansa kertoa harrastuksestaan uudessa ympäristössä. Kuitenkin kaksitoista prosenttia nuorista kertoo kohdanneensa myös kiusaamista tai syrjintää metsästysharrastuksensa vuoksi.

– Metsästys on tärkeä harrastus. Monen eräilyä harrastavan nuoren identiteetti perustuu juuri metsästysharrastukseen. Paheksun voimakkaasti sitä, että yksikään nuori metsästäjä joutuu kohtaamaan kiusaamista tai syrjintää harrastuksensa vuoksi, toteaa Metsästäjäliiton nuorten puheenjohtaja Niko Uronen.

Nuoret mukana vaikuttamassa – mutta seuroihin pääsy haasteena

Lähes kaikki kyselyyn vastaajat kertoivat kuuluvansa metsästysseuraan. Joka kymmenes nuori on mukana seuransa johtokunnassa ja 68 prosenttia vastaajista koki voivansa vaikuttaa seuransa asioihin. 

Uusien jäsenten on kuitenkin vaikea päästä seuroihin erityisesti suurten asutuskeskusten läheisyydessä, joissa monet nuoret asuvat ja opiskelevat.

– On hienoa huomata, että monet pystyvät vaikuttamaan metsästysseuransa asioihin. Rohkaisen edelleen nuoria hakeutumaan osaksi metsästysseurojen johtokuntia. Metsästysseuratoiminnan jatkuvuuden kannalta on elintärkeää ottaa nuoria seuran jäseneksi ja mukaan päätöksentekoon, Uronen sanoo.

Tulokset linjassa aikuisjäsenistön kanssa

Nuorten kyselyn tulokset heijastelevat vahvasti Metsästäjäliiton huhtikuussa 2025 koko jäsenistölle toteuttamaa suurpetokyselyä, jonka mukaan 87 prosenttia metsästäjistä kokee nykyisen susitilanteen haittaavan omaa harrastustaan. Luottamus viranomaisiin ja valtioon suurpetoasioissa on metsästäjien keskuudessa heikko.

BirdLife Suomi ja Metsästäjäliitto muistuttavat vesilintukantojen pitkän aikavälin kehityksestä. Neljän vuosikymmenen aikana erityisesti riistasorsakannat ovat vähentyneet merkittävästi, mikä edellyttää harkintaa saaliin valinnassa. Metsästys suositellaan kohdistettavaksi selkeästi elinvoimaisiin lajeihin, jotta kannat pysyvät kestävällä tasolla.

Yleisimmin pyydettyjä lajeja ovat sinisorsa, tavi ja telkkä. Näistä kestävin verotuksen suhteen on sinisorsa, mutta myös sen kanta on laskenut viidenneksellä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siksi myös sinisorsan verotuksessa on muistettava kohtuus.

Vaikka pitkään jatkunut vesilintukantojen taantuma ei ole vielä pysähtynyt, on havaittavissa myös myönteisiä merkkejä: joidenkin aiemmin heikentyneiden lajien parimäärät ja poikastuotto ovat tänä vuonna kohentuneet.

Vastuullinen metsästys näkyy käytännössä
 

Vastuullinen metsästäjä toimii maltillisesti. Ampumamatkat pidetään lyhyinä haavakoiden välttämiseksi, patruunat testataan ennen kautta ja varmistetaan, että lyijyä korvaavat haulimateriaalit sopivat käytettävään aseeseen. Lintu on tunnistettava varmasti ennen laukaisua, ja taantuvien lajien metsästystä tulisi välttää. Noutavan koiran käyttö on erittäin suositeltavaa saaliin talteen saamiseksi.

Hämärämetsästys on kielletty, jotta lajitunnistus säilyy luotettavana ja turvallisuus paranee. Metsästys on sallittua auringonnousua edeltävän ja -laskun jälkeisen tunnin välisenä aikana. Tarkat paikalliset ajat löytyvät esimerkiksi Oma riista -palvelusta. Haavoittuneen linnun etsintä ja haltuunotto on kuitenkin sallittua myös kiellon aikana.

Useimpiin vesilintulajeihin liittyy saalisilmoitusvelvollisuus. Ilmoitukset suositellaan tehtäväksi Oma riista -verkkopalvelussa, joka palvelee myös metsästyksen seurantaa ja kannanhoitoa.

Hanketyöllä kohti parempia vesilintukantoja
 

Vesilintujen eteen tehtävän työn tärkeyttä ei voi korostaa tarpeeksi. Vesilintujen elinmahdollisuuksia ja kantojen elpymistä voidaan kohentaa elinympäristöjä parantamalla. Esimerkiksi vesistöjen kunnon parantaminen, kosteikkojen perustaminen ja hoito sekä vieraspetojen poisto ovat tärkeitä toimenpiteitä. Poikastuotantoa voidaan pyrkiä parantamaan asentamalla hyville elinympäristöille pesimärakenteita kuten sorsalintujen pesäputkia, pesälaatikoita sekä perinteisiä telkänpönttöjä.

Suomen Metsästäjäliitto ja BirdLife Suomi tekevät yhteistyötä vesilintukantojen sekä häiriövapaitten syyslevähdysalueiden verkoston hyväksi. Levähdysalueilla tarkoitetaan hyvälaatuisia vesilintujen lepo- ja luonnonravintokohteita, joilla lähialueen vesilintupoikueet ja emolinnut voivat rauhassa valmistautua siirtymiseen talvehtimisalueille.

Vapaaehtoisuuteen perustuvista SOTKA-levähdysalueista pyritään muodostamaan 150 kohteen verkosto vuoden 2030 loppuun mennessä. Kahden erilaisen luontojärjestön hankeyhteistyö sisältää kohdeneuvottelujen lisäksi runsaasti koulutuksia ja neuvontaa.

Vesilintujen metsästys alkaa tiistaina 20.8. klo 12. Punasotkan ja nokikanan metsästys sekä haahkan syysmetsästys on tänä vuonna kielletty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Allin metsästys on kielletty sisämaassa, ja merialueilla sitä on rajoitettu saaliskiintiöin. Metsähanhia saa metsästää 27.8. asti Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla (rajoituksin) ja loka–marraskuussa kaakkoisessa Suomessa. Merihanhen metsästys on kielletty sisämaassa. Meri- ja metsähanhen metsästystä on lisäksi rajoitettu saaliskiintiöin.

Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista sekä iso- ja tukkakoskelosta.

Riistavesilinnuista punasotka on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi, tundrametsähanhi, tukkasotka, haahka ja nokikana erittäin uhanalaisiksi sekä taigametsähanhi, haapana, jouhisorsa ja heinätavi vaarantuneiksi.

LISÄTIETOJA:

Lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen, puh. 050 472 8724,
veli-matti.pekkarinen(at)metsastajaliitto.fi
Suomen Metsästäjäliitto ry

Lintuvesiasiantuntija Jari Ullakko, p. 040 662 5512,
jari.ullakko(at)birdlife.fi
BirdLife Suomi ry

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) yhteistiedote riistavesilintujen pesimäkannoista

Metsästäjäliitto on valtakunnallinen metsästäjien etujärjestö, jonka jäseninä on 157000 metsästäjää ja 2 550 metsästysseuraa.

BirdLife Suomi on valtakunnallinen lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö, jolla on 31000 jäsentä ja tukijaa.

Valtakunnallisia vesilintulaskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa.

Metsästäjäliiton organisaatio vahvistuu 18.8.2025 alkaen, kun maatalous- ja metsätieteiden maisteri (metsänhoitaja) Juha Palokangas aloittaa työnsä sidosryhmäpäällikkönä. 

Juha on tehnyt yli 20 vuotisen monipuolisen uran metsäteollisuuden erilaisissa vaativissa asiantuntija- sekä johtotehtävissä Suomessa sekä Venäjällä. Sidosryhmäyhteistyöstä ja edunvalvonnasta Juhalla on vankkaa työkokemusta Metsäteollisuus ry:stä sekä Stora Enso Oyj:stä. 

Hän on aktiivinen metsästäjä sekä luonnossa liikkuja. Myös maanpuolustus on hänelle lähellä sydäntä. Hän asuu perheineen Helsingissä, mutta viettää aikaa myös paljon kesäpaikallaan Asikkalan Pulkkilanharjulla.

Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola on tyytyväinen saadessaan toivottaa Juhan tervetulleeksi toimistolle. 

– Olemme Metsästäjäliitossa erittäin iloisia saadessamme kokeneen osaajan Juhan joukkoomme. Hänellä on vankkaa kokemusta sidosryhmäyhteistyön rakentamisesta niin yritys- kuin järjestökentällä. Tervetuloa edistämään suomalaisen metsästyksen asiaa!

Helsingin Sanomat uutisoi 17.8.2025:

"Suomen luonnonsuojeluliitto SLL ja iso osa oppositiosta olisivat olleet valmiita hyväksymään tämän syksyn karhunmetsästyksen, jonka täytäntöönpanon Itä-Suomen hallinto-oikeus kielsi välipäätöksellään torstaina.

– Kun karhu on suotuisalla suojelutasolla ja se ei ole uhanalainen, rajoitettu metsästys itäisessä Suomessa olisi ollut kaikkien kannalta järkevää, kommentoi SLL:n suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro.

– Karhulla on ikävä kyllä taipumusta kesyyntyä.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jenna Simula (ps) vastasi HS:lle tekstiviestitse. Hän sanoo, että täytäntöönpanokiellosta näyttää syntyneen tässä maassa automaatio, eikä siinä ole hänestä mitään järkeä.

Simulan mukaan hakemukset, joille Riistakeskus myönsi kaatoluvat, tunnistavat ja täyttävät selvästi KHO:n ja EU-tuomioistuimen linjaamat vaatimukset.

– Ihmettelen, kenen oikeutta se ylipäänsä voi loukata, jos vahvaa karhukantaa vähennetään reilulla sadalla yksilöllä vahinkojen ehkäisemiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi?, Simula kysyy viestissään.

Myös vasemmisto-oppositiosta olisi löytynyt ymmärrystä karhujen ampumiselle. Varkautelainen kansanedustaja ja maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Timo Suhonen (sd) sanoo HS:lle toivovansa, että metsästyslakia katsotaan jälleen uudestaan syksyllä, jotta tällaiset tilanteet vältettäisiin.

Hän on kuullut äänestäjiltään huolia asuinalueilla liikkuvista karhuemoista pentuineen.

Keskustalainen maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja Anne Kalmari sanoo karhunmetsästyksen keskeytyksen olevan ”väärin ja surullista”.

–Valittajat ja oikeusasteet määrittävät vastoin Suomen ylimmän päätöksentekopaikan tahtoa, että ammutaanko Suomessa karhuja vai ei”, Kalmari sanoo.

– Eduskunnassa on ilmeinen enemmistö karhun kannanhoidollisen metsästyksen sallimiseksi. Kalmarin ja Suhosen mielestä on hallitukselta epäonnistuminen, että tilannetta ei ole paremmin hyödynnetty."

(---)

"Metsästyksen kannattajat viittaavat usein Ruotsiin. Länsinaapurissa on myönnetty tänä syksynä luvat 465 karhun ampumiseen, eivätkä valitukset ole niitä pysäyttämässä.

Metsästäjäliiton puheenjohtajan Petteri Lampisen mukaan erot Ruotsin ja Suomen välillä syntyvät sekä lainsäädännöstä että oikeuden käytännöistä.

Hän kertoo metsästäjien olevan harmissaan mutta suhtautuvan luottavaisesti siihen, että lainsäädäntöä muutetaan heidän kannaltaan parempaan suuntaan.

–Tällaiselle solmulle on ratkaisu saatava."

Lähde: Suuri luonto­järjestö olisi kannattanut oikeuden estämää karhujen ampumista, Helsingin Sanomat 17.8.2025. 

Metsästäjäliitto on Suomen Luonnonsuojeluliiton jäsen.

Mistä puhtia suurpetolain uudistamiseen? Kuule Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen ja toiminnanjohtaja Jaakko Silpola neuvot: 

Metsästäjäliitto tarjosi lain valmisteluun esityksiä yhdessä MTK:n kanssa, mutta näitä esityksiä ei otettu huomioon. Esityksiin oli koottu kattavat opit ja neuvot eri EU-maista sekä Metsästäjäliiton EU-etujärjestöltä FACE:lta.

– Kun suurpetolaki avataan syksyllä uudelleen suden suojelustatuksen muutoksen vuoksi, lainsäädäntöä on oleellisesti kehittävä kaikkien suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Ruotsin suurpetolainsäädäntö ja -hallinto tarjoavat hyvän esimerkin Suomelle, toteaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on asettanut tänään 14.8.2025 täytäntöönpanokieltoon kaikki tälle metsästyskaudelle myönnetyt 13 karhun metsästyksen poikkeuslupaa. Luvat olisivat oikeuttaneet kaikkiaan 129 karhun pyyntiin.

– Tämän syksyn karhujahti jäi poronhoitoalueen eteläpuolella jälleen toteutumatta. Tuolla vähäisellä lupamäärällä ei olisi ollut mitään merkittävää vaikutusta Suomen karhukannan kokoon. Hallinto-oikeushan totesi jo kevättalvella lakiluonnosta kommentoidessaan, että pelkästään säännösmuutokset ovat riittämättömiä kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseen. Toimeenpanokielto ei ehkä olisi ollut välttämätöntä, jos uudistettu suurpetolaki olisi tarkemmin määritellyt suurpetojen kannanhoidollisesta metsästyksestä ja hallinto olisi tuottanut kattavat perustelut lupiin, arvioi Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen.

Maamme oikeuskäytännöt eroavat monista muista EU-maista oleellisesti. Suurpetoja metsästetään useissa EU-maissa ilman, että komissio tai maan oikeuslaitos puuttuu asiaan. Suomessa ei sallita edes valkoposkihanhen metsästystä, kun laji on EU-suojelussa, vaikka kyseisiä hanhia on arviolta 1,5 miljoonaa ja niiden aiheuttamat vahingot ovat merkittäviä.

– Ratkaisevaa ei Suomessa näytä olevan suojellun lajin määrä ja vaikutus. Suurpedoille, valkoposkihanhille ja merimetsoille ei saa metsästyslupia, vaikka EU sallii suojelusta poikkeamisen. Lain valmistelumme ja hallintomme eivät osaa tuottaa selkeitä poikkeamisperusteita, jotka oikeuslaitosta tyydyttäisivät, toteaa Lampinen.

Metsästäjäliitto katsoo, että nyt nähty loppukesän episodi karhujen osalta osoittaa, että suurpetolainsäädäntö ei edelleenkään toimi. Metsästäjäliitto tarjosi lain valmisteluun esityksiä yhdessä MTK:n kanssa, mutta näitä esityksiä ei otettu huomioon. Esityksiin oli koottu kattavat opit ja neuvot eri EU-maista sekä Metsästäjäliiton EU-etujärjestöltä FACE:lta.

– Kun suurpetolaki avataan syksyllä uudelleen suden suojelustatuksen muutoksen vuoksi, lainsäädäntöä on oleellisesti kehittävä kaikkien suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Ruotsin suurpetolainsäädäntö ja -hallinto tarjoavat hyvän esimerkin Suomelle, kannustaa puheenjohtaja Lampinen päättäjiä.

Kuva: Vastavalo/Jorma Lehti