Luonnonvarakeskuksen (Luke) tänään 14.6.2023 julkistetun suden kanta-arvion mukaan susikanta on kasvanut Suomessa seitsemän prosenttia maaliskuun tilanteessa vuoden aikana. Susireviirejä on todennäköisimmän arvion mukaan 62, joista pentuelaumoja on 42 ja parien reviirejä 17.

Metsästäjäliitto katsoo, että kanta mahdollistaa suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisen.

Susia on Luken mukaan Suomessa maaliskuussa 2023 ollut 291–331 kappaletta. Susikanta on kanta-arvion ajankohtana maaliskuussa vuodenkierrosta pienimmillään, ennen kuin uudet pennut keväällä syntyvät. Metsästäjäliitto peräänkuuluttaa vuodensisäisen vaihtelun parempaa huomioimista viestittäessä susikannan suuruudesta ja päätettäessä kannanhoidollisesta metsästyksestä. Luken kanta-arviossa esittämän ennustemallin mukaan vuoden 2023 toukokuun lopussa, kun uudet pennut ovat syntyneet, susien määrä on ollut 409–580 yksilöä 90 % todennäköisyydellä.

Ruotsissa susien suotuisan suojelun taso on 300 susiyksilöä keväällä syntyneet pennut mukaan lukien. Raja-arvon ylittävä susimäärä on metsästettävissä. Suomi on Ruotsia pienempi maa ja Suomen susikannan elinvoimaisuutta ruokkii pitkän itärajan ylitse tulevat sudet. Säännöllisellä metsästyksellä voitaisiin ylläpitää susien ihmisarkuutta niin, että susien lukuisat pihakäynnit ja metsästyskoirien raatelut saataisiin vähenemään.

Kannustimia kanta-arvion havaintoaineiston tuottamiseen

Metsästäjäliitto esittää, että niin suden kuin ilveksen kanta-arvioinnin tarkentamiseksi ja käytössä olevien menetelmien kehittämiseksi tulee maassamme toteuttaa useita alueellisia suurpetojen lumijälkilaskentoja ensi talvena. Laskennoilla voidaan alueellisesti todentaa susien ja ilveksien yksilömääriä ja verrata tehtyjä havaintoja kanta-arvioihin.

Susien DNA-näytekeruun kattavuutta on pystyttävä edelleen parantamaan. Lisäämällä kohdennetusti DNA-näytteiden keruuta ja näytemäärää voitaisiin varmistaa, onko reviirillä pari tai pentuelauma. Kanta-arvio osoittaa Suomessa olevan 80 susireviiriä, joista 62 reviirillä on tunnistettu olevan susipari tai pentuelauma. Kuitenkin 11 reviiriltä ei ole yhtäkään DNA-näytettä ja lisäksi 28 reviiriltä on vain alle 10 näytettä. Siten kaikkiaan noin puolet reviireistä on puutteellisesti kartoitettu tai kokonaan DNA-kartoituksen ulkopuolella.

DNA-näytteistä 65 % on vapaaehtoisten henkilöiden keräämiä. Metsästäjäliitto on esittänyt, että DNA-näytteistä tulisi maksaa näytteiden kerääjille 75-100 euron näytekorvaus kattamaan keruutyön kustannuksia, muun muassa merkittäviä polttoainekuluja. Syrjäseuduilla talvisaikaan metsäautotiet ovat auraamattomia ja keruualueet hankalasti tavoitettavissa. Näytteiden kerääjille kertyy jopa tuhansia ajokilometrejä kauden aikana. Kannustinkorvauksella motivoitu näytteiden kerääminen todennäköisesti toisi kanta-arvion piiriin lisää susipareja ja mahdollisesti myös pentuelaumoja samalla, kun kanta-arviossa todennettu susien kokonaismäärä kasvaisi.

Aseen turvalippu on pakollinen useissa ampumalajeissa ja lajiliitoissa niin Suomessa kuin maailmalla. Turvalippu ei poista aseturvallisuuden perussääntöjä, mutta lisää omalta osaltaan aseturvallisuutta ampumaradoilla. Kun turvalipun käyttö tulee osaksi normaalia aseenkäsittelyrutiinia, inhimillisen erehdyksen riski vähenee huomattavasti. Metsästäjäliitto toivoo turvalipun käytön yleistyvän myös ampumaharjoittelussa ja metsästyksessä.

Lue lisää ja tutustua erilaisiin turvalippumalleihin kilpailuitoiminnan sivuilla: Aseen turvalippu pakolliseksi Metsästäjäliiton ampumakilpailuissa 1.1.2024

Edellisellä jahtikaudella poikkeuslupaa hyödynsi runsaat 300 seuraa ja seuruetta, ja lähes kaikki olivat kiinnostuneita jatkamaan kokeilussa, jos uusi poikkeuslupa myönnetään.

Uusi poikkeuslupa on voimassa 1.9.2023–15.2.2024 Helsinki-Tampere-Pori-alueen lounaispuolella poikkeusluvassa mainittujen riistanhoitoyhdistysten alueilla (yhdistysten nimet löytyvät liitteistä). Näiden riistanhoitoyhdistysten alueilla valkohäntäpeuran pyyntilupaa hakeneen seuran tai seurueen koko metsästysalue on käytettävissä riistanhoitoyhdistysten rajoista riippumatta. Poikkeusluvan piirin voivat Metsästäjäliiton kautta hakeutua niin liiton jäsenseurat kuin liittoon kuulumattomat seurat ja seurueet.

Poikkeuslupamenettely ei jatkune tämän kauden jälkeen

Tutkimusperusteisuudesta johtuen poikkeuslupamenettely ei jatkune useita vuosia, joten ensi kausi jäänee tämän lupamenettelyn viimeiseksi. Normaalitilanteessa Bernin kansainvälisen sopimuksen mukaisesti keinovalon ja yötähtäimien käyttö on kiellettyä hirvieläinten metsästyksessä. Metsästäjäliitto haki poikkeuslupaa, jotta vertailuaineistoa saadaan lisää ja miten tekniikoita osataan ja voidaan hyödyntää, mikäli lumiolosuhteet ovat erilaiset kuin edellisillä hyvälumisilla jahtikausilla.

Valkohäntäpeurakanta on saatu vihdoin kääntymään laskevaksi. Suunnan säilyttäminen tarvitsee edelleen voimakasta metsästystä ja Metsästäjäliitto on edelleen kannustanut runsaiden pyyntilupamäärien hakemiseen peurakannan tihentymäalueilla. Vaikka valkohäntäpeura on arvokas ja hieno riistaeläin, tihentymäalueilla peurakantaa on leikattava maa- ja metsätalouden vahinkojen ja tieliikenteen onnettomuuksien vuoksi. Peurakannan paikalliset tiheystavoitteet on määritelty alueellisissa riistaneuvostoissa.

Liite: Riistakeskuksen päätös 5.6.2023

Lue lisää

• Ajankohtaista valkohäntäpeurasta
• Ohjeistus keinovalon ja yötähtäinten käyttöön, poikkeuslupa 2023-1-000-30259-9
• Turvallisuus keinovalon ja yötähtäinten käytössä

– Maahamme lisääntymään muuttaneista riistasorsista pesinnöissään menestyy parhaiten sinisorsa, joka on runsautensa takia yleisin pesäputken asukki. Ihmisen rakentamista pesälaitteista hyötyvät myös muut vesilinnut kuten tavi, haapana, nokikana ja telkkä. Pöntöillä, pesälaatikoilla ja putkipesillä voi vaikuttaa paikallisesti pesintöjen onnistumiseen, toteaa sorsatubilivestä vastaava Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.

Vesilinnut ovat lisääntymis- ja talvehtimisalueiden sekä muuttoreitin yhteinen huoli, jota voidaan hoitaa kansainvälisellä yhteistyöllä. Eurooppalaisessa vesilinnustossa on havaittu taantumista alueellisesti sekä lajikohtaisesti.

– Keskeinen kantojen taantumista selittävä tekijä on elinympäristöjen muutos. Suomessa ylirehevöityneet vesistöt umpeutuvat ja muuttuvat kalakannoiltaan särkikalavoittoisiksi. Myös veden värisyyden muutos vaikuttaa vesilintujen ravinnon saantiin. Nykytilanne on tulosta eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta, joihin voidaan vaikuttaa muun muassa SOTKA-hankkeiden sekä Helmi-ohjelman keinoin. Onneksi tällä hetkellä vesi- ja elinympäristöjen hoitoon on saatavissa historiallisen paljon tukea ja siitä löytyy hyvin tietoa mm. rahatpintaan.fi sivuston kautta, sanoo Pekkarinen.

Miten vesilintuja voidaan auttaa?

Kosteikoilla ja luonnollisilla pesimäalueilla sorsatuubit eli putkipesät tarjoavat veden yläpuolelle  asennettuina lintuemoille rauhalliset pesintäolosuhteet. Pesän pitkä muoto estää suurten lokki- ja varislintujen pesärosvouksen ja pesän jalkoihin kiinnitetyt nousuesteet maapetojen ryöstely-yritykset.

Metsästäjäliiton ja BirdLifen yhteinen SOTKA-levähdysalueverkosto -hanke edistää vesilintujen kestävää käyttöä vapaaehtoisuuteen perustuvien levähdysalueiden avulla. 

Levähdysalueet ovat laadukkaita vesilintuympäristöjä, ja ne pidetään vesilinnustuksen ulkopuolella koko metsästyskauden ajan. Häiriövapailla kohteilla vesilinnut voivat valmistautua syysmuuttoon rauhassa kasvaen ja höyhenpukua kehittäen sekä tankaten luonnollista vararavintoa. Levähdysaluekohteina toimivat kohteet voivat olla perustettuja kosteikkoja, kokonaisia vesistöjä, osia suuremmistä vesistöistä tai esimerkiksi lähellä toisiaan sijaitsevien pienkohteiden rypäs. 

Tänä keväänä Ainikin haudontaa seurattiin Savitaipaleella SOTKA Levähdysalue -hankkeeseen kuuluvalla kosteikolla osoitteessa Jahtimedia.fi/sorsatuubilive, jossa tallenne kuoriutumisesta on vielä katsottavissa. Live välittää kuva- ja äänimaailmaa kosteikolta kesäkuun loppuun asti.

Irtautumisen syynä on, että toimijat eivät voi hyväksyä, että susikannan hoitosuunnitelman päivityksessä Suomeen määriteltäisiin poronhoitoalueen eteläpuolelle kaksi erillistä susien osapopulaatiota, Länsi- ja Itä-Suomen populaatiot.

Kaksi erillistä susipopulaatiota merkitsisi, että kummallekin populaatiolle muodostettaisiin oma viitearvo, joka määrittää kyseisen populaation suotuisan suojelutason. Toimijoiden arvion mukaan kahden populaation malli edellyttäisi kannanhoidollisen metsästyksen toteutumisen näkökulmasta, että Suomessa tulisi olla enemmän susia kuin yhden populaation tapauksessa.

Kentän toimijoiden mukaan kahden osapopulaation erottaminen itsenäisiksi kannanhoidon yksiköiksi pelkästään geneettisin perustein ei ole perusteltua tilanteessa, jossa Länsi-Suomen susiesiintymän lisääntymishistoria on vasta lyhyt. Vain muutamia sukupolvia sitten syntyneen esiintymän perinnöllinen monimuotoisuus on vakiintunutta kantaa kapeampi aivan genetiikan lainalaisuuksien mukaisesti. LänsiSuomen susiesiintymän perimä on kuitenkin parhaillaan muutostilassa, koska geenivirtaa vakiintuneen kannan suunnasta tapahtuu. Tämä on osoitettu Luonnonvarakeskuksen viitearvotyöryhmän loppuraportissa. On lisäksi huomioitava, että Euroopan susien kokonaistilanteeseen suhteutettuna susikantamme geneettinen monimuotoisuus on Länsi-Suomessakin tyydyttävällä tasolla jo nyt. 

Myöskään Euroopan unionin komission tilaama ”Viitearvojen määrittelyn opas” (lähde) ei tue ajatusta viitearvojen muodostamisesta Suomessa kahdelle susipopulaatiolle erikseen, sillä Itä- ja Länsi-Suomen esiintymien etäisyys on suden kannalta lyhyehkö, eikä suden kaltaisella, varsin liikkuvalla ja lisääntymiskykyisellä lajilla ole maantieteellisiä levittäytymisen esteitä. Hoitosuunnitelman päivitystyöstä irtautuneet toimijat ovat erittäin huolestuneita, että Suomessa otetaan Euroopan unionin linjauksia tiukempi tulkinta suotuisan suojelun tason määrittelyssä.

Kentän toimijat esittävät, että eduskunta määrittää susikannan suotuisan suojelun tason, kuten Ruotsissa parlamentti teki. Sen linjaamana Ruotsissa susien suotuisan suojelun taso asetettiin 300 suteen. Tätä ylittävä susimäärä on Ruotsissa kannanhoidollisesti metsästettävissä.

Suomessakin eduskunta on suojelutasoa jo sivunnut, kun se sutta koskevaa kansalaisaloitetta käsitellessään linjasi 3.3.2023, että ”suotuisan suojelutason viitearvo ei voi perustua pelkästään genetiikkaan, vaan kokonaiskestävyyden kannalta on otettava huomioon turvallisuus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä koiran avulla tapahtuvan metsästyksen kulttuurin säilyminen.” Työ on nyt saatettava loppuun ja eduskunnan tulee määrittää susikannan suotuisan suojelun taso, toimijat kannustavat päättäjiä.

Lisätietoja (aakkosjärjestyksessä):

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto

• Kenttäjohtaja Timo Leskinen, puh. 0400754235

Pohjois-Karjalan alueellinen riistaneuvosto

• Puheenjohtaja Reijo Kortelainen, puh. 0505201157

Suomen Kennelliitto

• Kennelliiton koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Jukka Immonen, puh. 0408369960

Suomen Metsästäjäliitto

• Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, puh. 0505698916

Lähde:

Defining and applying the concept of Favourable Reference Values for species and habitats under the EU Birds and Habitats Directives, Technical report, Service contract No. 07.0202/2015/715107/SER/ENV.B.3 financed by the European Commission – contractor: Alterra, institute within the legal entity Stichting DLO (now: Wageningen Environmental Research)

Euroopan komissio on hiljattain muuttanut linjaustaan suurpetojen kannanhallinnasta. Komissio julkaisi 7. maaliskuuta 2023 vastauksensa (viite 1) Euroopan parlamentin 24. marraskuuta 2022 antamaan päätöslauselmaan liittyen karjankasvatuksen ja suurpetojen suojeluun Euroopassa.

Komissio toteaa:

”Nykyisen luontodirektiivin puitteissa jäsenvaltioilla on huomattavia mahdollisuuksia poiketa tiukan suojelujärjestelmän kielloista. /…/ Komissio ei asetu jäsenvaltioiden tielle, jos ne käyttävät heille tarjolla olevia erilaisia direktiivin mukaisia poikkeamismahdollisuuksia.”

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on vahvistanut tätä joustavampaa ja sallivaa kantaa konservatiivisen EPP-ryhmän tapaamisessa Euroopan parlamentissa. Tämän keskustelun sisältö julkaistiin MEP Dorfmannin toimesta (viite 2). Komission puheenjohtaja korosti Dorfmannin mukaan, että lajien suojelun ja monimuotoisuuden edut tulee tasapainottaa muiden etujen, kuten maatalouden kanssa. Puheenjohtaja Von der Leyen mainitsi jopa esimerkin Ruotsin susien kannanhallintasuunnitelmasta, jossa susien suurempia poistoja suunnitellaan, korostaen, että Ruotsin lähestymistapa "on linjassa" komission kanssa.

Ruotsissa susien suotuisan suojelutason viitearvo on 300 sutta tätä suuremman susimäärän ollessa kannanhoidollisesti metsästettävissä. Viitearvon kriteerit asetettiin Ruotsin eduskunnassa. Suomessa susien suotuisan suojelutason viitearvoa ei ole määritelty.

Karhunmetsästykselle ei ole vaihtoehtoja

Pohjoismaissa toteutettu poikkeusluvalla tapahtuva karhunmetsästys on jo pitkään ollut hyväksyttyä EU-komissiossa. Pohjoismaita ei ole rangaistu tässä asiassa. Poikkeusluvalla tapahtuvaa karhunmetsästystä itse asiassa tarvitaan täyttämään EU:n luontodirektiivin 2 artiklan tavoitteet (viite 3), joka mahdollistaa tasapainottamisen toisaalta suotuisan suojelutason saavuttamisen ja toisaalta taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen vaatimusten kuin myös alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden välillä. Periaate siitä, että jäsenvaltioiden tulee ylläpitää tasapaino suojelun ja muiden etujen, kuten metsästyksen ja virkistyksen välillä, kun ne panevat täytäntöön EU:n luontodirektiiviä, on vahvistettu Euroopan Unionin tuomioistuimen päätöksellä.

Karhukannat Suomessa ja Ruotsissa ovat hyvin suotuisan suojelun tason yläpuolella. Näin ollen EU:n lainsäädännön suojelutavoitteet on jo ylitetty (viite 4).

Tavoitteena on löytää sopiva tasapaino eri intressien välillä, välttää ristiriitoja ja vahinkoja, joita kasvava karhukanta voi aiheuttaa, sekä saavuttaa karhuja kohtaan sosiaalinen hyväksyntä paikallisväestön keskuudessa. Tämän vuoksi valvottu ja luvallinen metsästys on ainoa tyydyttävä vaihtoehto.

Populaatiotasolla tapahtuvassa suurpetojen hallinnan ohjeistuksessa, jotka laadittiin Euroopan komissiolle IUCN:n (International Union for Conservation of Nature) asiantuntijaryhmän EU-sopimuksen perusteella, korostetaan, että poikkeuksia tiukasta suojelusta voidaan käyttää, kun metsästystä tarvitaan suurpetojen paikallisen hyväksynnän saamiseksi maaseudun väestön keskuudessa. Ohjeissa todetaan, että "tämä tilanne on selvästi läsnä useissa pohjoismaisissa ja itäeurooppalaisissa maissa ja sitä on dokumentoitu hyvin sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa" (viite 5).

Ruotsi pyrkii selkeästi pienentämään karhukantaansa

Ruotsissa vuonna 2022 myönnettiin luvat 622 karhun metsästykseen arvioidusta 2 900 yksilöstä - eli noin 20 prosenttia kokonaispopulaatiosta. Suotuisan suojelutason viitearvo Ruotsin karhukannalle on vähintään 1 400 yksilöä. Ruotsissa käytävä keskustelu koskee sitä, kuinka karhuja voidaan metsästää lisää, ei vähentää, jotta karhujen määrää voidaan laskea kohti 1400 karhun viitearvoa.

Mikäli Suomen karhukanta saa kasvaa hallitsemattomasti, sillä tulee olemaan suhteettoman negatiivisia vaikutuksia lajin levinneisyysalueella asuville ihmisille, mikä olisi ristiriidassa luontodirektiivin 2 artiklan ja Suomen karhunhoitosuunnitelman kanssa. Tämä edellyttäisi väistämättä tulevaisuudessa entistä suurempia metsästyskiintiöitä ongelman korjaamiseksi. Toisin sanoen, jos metsästystä ei harjoiteta, ongelmat vain lisääntyvät ja tulevaisuudessa tarvitaan entistä radikaalimpia toimia. Metsästykselle ei ole tyydyttäviä tai edes saatavilla olevia muita vaihtoehtoja.

Karhumetsästyksen tavoitteet ja tarkoitukset täyttävät selvästi EU:n tuomioistuimen Tapiola-tapauksessa C-674/17 asettamat kriteerit (viite 6) ja ne voidaan ilmaista selkeästi ja tarkasti tieteellisen datan perusteella.

Suomessa karhun metsästyksen poikkeuslupien hakeminen tulevalle jahtikaudelle päättyi huhtikuussa ja parhaillaan riistaviranomainen käsittelee hakemuksia. Viime vuonna useista karhun metsästyksen poikkeusluvista valitettiin, metsästys estyi ja poikkeuslupia koskevat valitukset ovat nyt korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä

Lisätietoja:

• Jaakko Silpola, toiminnanjohtaja, Suomen Metsästäjäliitto, +358 50 406 4836, jaakko.silpolametsastajaliitto.fi ()
• Johan Svalby, Senior Advisor for International Affairs, Nordic Hunters’ Alliance www.en.nordichunters.eu, +32478817468, johan.svalbyjagareforbundet.se ()

Viitteet:

1.  https://oeil.secure.europarl.europa.eu/oeil/spdoc.do?i=59145&j=0&l=en

2. https://www.herbert-dorfmann.eu/de/news/news/v/von-der-leyen-bestaetigt-herbert-dorfmann-eu-lehnt-wolfsentnahmen-nicht-mehr-grundsaetzlich-ab.html

3. Council Directive 92/43/EEC of 21 May 1992 on the conservation of natural habitats and of wild fauna and flora https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A01992L0043-20130701

4. See for example Commission v Belgium, 247/85, EU:C:1987:339.

5. Guidelines for Population Level Management Plans for Large Carnivores, 2008, p. 30: https://ec.europa.eu/environment/nature/conservation/species/carnivores/pdf/guidelines_for_population_level_management.pdf

6. Judgment of the Court of 10 October 2019, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola Pohjois-Savo – Kainuu ry v Risto Mustonen and Others. Request for a preliminary ruling from the Korkein hallinto-oikeus, 674/17, EU:C:2019:851.

(korjattu 5.5. klo 14.43 vertailuarvo->viitearvo)

Metsästäjäliiton jäseniltään saamien havaintojen mukaan ilveskanta kasvaa, kuten tänään 4.5.2023 julkistettu kanta-arviokin osoittaa. Metsästäjien mielestä ilveksiä voi olla kuitenkin enemmän, kuin mitä kanta-arviossa arvioidaan. Näkemysero johtuu pääosin siitä, että kanta-arvioon sisältyvän lähtöoletuksen mukaan ilvespentueita voi esiintyä 20 kilometrin välein toisistaan, kun havaintojen perusteella niitä voi olla tiheämmässä.

Tyypilliseen pieneen Etelä- ja Keski-Suomen kuntaan mahtuu kanta-arvion menetelmään sisältyvän oletuksen mukaan vain kaksi ilvespentuetta. Metsästäjien havaintojen mukaan pentueita voi yksittäisessä kunnan osassa ja jopa yhden suuremman metsästysseuran alueella olla useampia. Kanta-arviossa kuitenkin havainnot eri pentueista yhdistetään yhdeksi ja samaksi pentueeksi.

Metsästäjäliitto esittää, että ensi talvena riistantutkijat ja -viranomaiset toteuttavat yhdessä metsästäjien kanssa ilveksen kanta-arvion ”kalibroinnin” toteuttamalla useampia lumijälkilaskentoja eri puolilla Suomea. Laskentoja täydennettäisiin alueen riistakamerahavainnoilla pentueiden yksilöimiseksi, esittää Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Luonnonvarakeskuksen 4.5.2023 julkistaman kanta-arvion mukaan koko maan ilveskanta on kasvanut vuoden aikana muutamalla sadalla ilveksellä. Ennen metsästyskautta 2023/2024 Suomessa arvioidaan olevan 2 390–2 575 yli vuoden ikäistä ilvestä, kun niiden määrä oli vuotta aiemmin 2 150–2 405.

Suomen Ampumaurheiluliitto ja Metsästäjäliitto viettävät Unelmien Ampumaratapäivää äitienpäiväviikolla 8.-14.5. Viikon aikana eri puolilla Suomea ampumaurheiluseurat, metsästysseurat ja muut ratojen käyttäjät järjestävät ampumaradoilla lajikokeiluita ja mahdollisuuden tutustua ohjatusti ja turvallisesti eri ampumalajeihin.

Katso lähin Ratapäivän ampumarata >>

Suomen Metsästäjäliitto on laatinut neuvonnallisen muistilistan karhun poikkeuslupahakemuksen laatimiseen. Hakijan on esitettävä selvitys hakemuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa lupa-asian selvittämiseen. Hakijan keskeisiä velvollisuuksia on esittää selkeästi tiedot siitä, ketkä ovat hakijana, minkälaisen alueen hakijan hakemuksen perustana olevat metsästysoikeudet kattavat ja minkälaista määrää suurpetoja koskevia poikkeuslupia hakija hakee. Metsästäjäliiton neuvot hakemuksen täyttämiseen löytyvät täältä: Ohjeita hakijalle sekä uutisen alta linkkeinä. Suositeltu karhun poikkeuslupahakemuksen hakuaika on huhtikuussa 2023.

Oikeuksien huomioitava Bernin sopimuksen linjaukset

Karhun kannanhoidollisen metsästyksen oikeudellinen sääntely perustuu Bernin sopimukseen, joka on Suomessa saatettu voimaan 1986. Euroopan unionin direktiivi luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta ja EU tuomioistuimen kannanotot toteuttavat Bernin sopimusta, mutta alkuperäinen linjaus tulee siis Bernin sopimuksesta. Täydentävää ohjeistusta antaa Bernin sopimuksen pysyvä komitea. Komitean yksi asiantuntijaryhmä on keskittynyt suurpetoihin ja se on toiminut läheisessä yhteistyössä eurooppalaisten suurpetotutkijoiden kanssa, joiden toimielin on Large Carnivore Initiative for Europe - www.lcie.org.

Metsästäjäliitto katsoo, että Suomen hallintotuomioistuimet ja korkein hallinto-oikeus ovat tehneet vakavan virheen jättäessään huomiotta Bernin sopimuksen ja sen pysyvän komitean kannanotot antaessaan suurpetoja koskevia ratkaisujaan. Bernin sopimuksen pysyvä komitea on omaksunut suosituksellaan populaatiotasoisen kannanhoidon, joka tarkoittaa korotetusti sitä, että suojelu ei kohdistu yksittäisiin eläimiin ja se sallii myös suurpetojen metsästyksen ja asiaa arvioitaessa kiinnitetään myös huomiota sosiaalisiin seikkoihin.

Bernin sopimuksen pysyvän komitean suositus perustuu LCIE-tutkijaryhmän kannanottoon. Tavoitteena on mm. Huomioida pitkäaikaisten metsästystraditioiden säilyminen maaseudulla; Hyväksynnän lisääminen metsästäjien keskuudessa, jos he voivat kokea suurpedot metsästettävinä lajeina tai tulonlähteinä ennemmin kuin kilpailijoina; Lisätä suurpetojen kanssa elämään joutuvien ihmisten tilanteen hallinnan tunnetta.

Kannanotto myös haluaa mahdollistaa suurpetokantojen pitämisen sellaisissa tiheyksissä, että vahingot karjataloudelle ja riistaeläimille pysyvät siedettävällä tasolla ja auttaa ylläpitämään suurpetojen ihmisarkuutta, mikä vähentää suurpetojen aiheuttamia vaara- ja vahinkotilanteita. Alueilla, missä suurpetokannat ovat vahvistumassa, suosituksena on auttaa vahvistamaan pitkällä tähtäimellä suurpetokantojen hyväksyttävyyttä, kun kantojen vahvistaminen tapahtuu kontrolloidusti.

LCIE vastustaa vahvasti laitonta tappamista kaikissa olosuhteissa ja ymmärtää, että se on merkittävin uhka suurpetokantojen selviämiselle monilla alueilla. LCIE uskoo, että verotuksen kestävien kantojen laillisen metsästyksen salliminen auttaa vähentämään laitonta tappamista, jos paikalliset ihmiset tuntevat, että he ovat mukana kannansäätelyssä.

Edellä todetusta säätelystä löytyy Metsästäjäliiton sivulta asiaa perusteleva muistio. Liitto neuvoo, että karhun metsästyksen poikkeusluvan hakijat linkittävät muistion lupahakemuksensa perusteluksi.

Lisätietoja:

• luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, puh. 0505698916
• juristi Jarmo Kiuru, puh. 0405033017

Ohjeita hakijalle (sivulta löytyy myös ladattava word-tiedosto)

Oikeudellisia näkökulmia karhun kannanhoidolliseen metsästykseen (PDF) (Koonnut juristi Jarmo Kiuru)

Metsästävien kansanedustajien määrä on tiedossa Metsästäjäliiton eduskuntavaalisivuston perusteella. Metsästäjäliitolla oli vaalien alla avoinna verkkosivusto, jonne saivat ilmoittautua esittelyyn kaikki metsästävät ja metsästykseen myönteisesti suhtautuvat kansanedustajaehdokkaat. Sivustolle ilmoittautui 316 ehdokasta. Ehdokkaita oli kaikista Manner-Suomen vaalipiireistä ja kaikista eduskuntapuolueista sekä useista pienpuolueista.

Sivustolla esittäytyneistä ehdokkaista 47 pääsi eduskuntaan. Tämä tarkoittaa, että Metsästäjäliiton eduskuntavaalisivustolle ilmoittautuneet ehdokkaat tulivat valituksi eduskuntaan lähes kaksi kertaa niin todennäköisesti kuin ehdokkaat keskimäärin. Metsästäjäliiton vaalisivujen ehdokkaista noin 15 prosenttia tuli valituksi, kun kaikista ehdolla olleista noin 8 prosenttia valittiin eduskuntaan.

Metsästäjäliiton sivustolla esittäytyneistä eduskuntaan valituista 47 ehdokkaasta 21 kertoi metsästävänsä ja 26 olevansa metsästysmyönteisiä. Kaikkiaan sivuilla oli esillä 316 ehdokasta, joista 123 metsästävää ja 193 metsästysmyönteistä.  

Metsästäviä ja metsästysmyönteisiä vastavalittuja kansanedustajia on erityisesti Perussuomalaisten, Kokoomuksen, Keskustan ja Sosiaalidemokraattien edustajien joukossa.