Metsästäjäliiton syyskuussa 2025 teettämän kyselyn (n=82) perusteella paikoin Suomessa on havaittu hirvitorneihin kohdistunutta ilkivaltaa.

Ilkivalta ja häirintä näyttävät kyselyn perusteella olevan satunnaisia, mutta laajalle levinneitä ilmiöitä koko maassa. Erityisesti Kymen, Uudenmaan ja Pohjois-Savon piireistä ilmoitettiin useita havaintoja.

Alueellisesti raportoitiin jopa kahdeksankymmenen tornin sabotaasista. Yleisimmät ilkivallan muodot olivat tornien kaataminen ja rakenteiden sahaaminen.

Metsässä liikkuvien terveys ja elämä vaarannettu 

Hirvitornien vahingoittajat vaarantavat kaikkien luonnossa liikkujien terveyden. Esimerkiksi lapset ja nuoret kokevat helposti houkutusta nousta metsästystorniin. Metsästystorneihin kohdistuvasta ilkivallasta onkin aina ilmoitettava poliisille. 

– 90 prosenttia kyselyymme vastanneista ilmoitti, että tornit rakennetaan seurassa ampumaturvallisuuden parantamiseksi. Tornista ammuttaessa luoti päätyy kohteen lävistettyään maahan. Ilman tornia luoti jatkaa matkaa ilmassa, kertoo Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.

Kolme neljästä kyselyyn vastaajasta ilmoitti tarkastavansa tornin kunnon aina ennen torniin nousua. Metsästysseurat kehottavat neljässä tapauksessa viidestä toimimaan näin.

”Olisi voinut käydä vielä pahemmin”

Yksi loukkaantuneista on salolainen Marko Laine, joka putosi ansaksi muutetusta tornista heinäkuussa. Laineelta murtui sormi, myös polven nivelsiteet venähtivät.

– Sekä polvi että sormi särkevät edelleen, enkä pysty suoristamaan sormea kunnolla. Olisi voinut käydä pahemmin, jos olisin lyönyt pääni tai murtanut niskan, kertoo Laine.

Laine on kiitollinen, ettei torniin noussut hänen sijaansa kukaan hänen seuransa vanhemmista metsästäjistä. Alueella on torneja rikottu aiemminkin. Myös Liedossa 10-tien varrella oleva torni kaatui viime kesänä pienestä tönäisystä.

– Ei tarvitse olla lääkäri ymmärtääkseen, että hirvitornista putoaminen voi johtaa vakaviin vammoihin, toteaa metsästäjä ja lääkäri Saku Ruohonen.

Metsästystä häiritään lainvastaisesti

Noin 16 prosenttia vastaajista ilmoitti kokeneensa myös muuta metsästyksen häirintää kuin tornien rikkomista. Esimerkiksi hirvipassimiehiä saavutaan häiritsemään ja metsästysalueella liikutaan ja melutaan tarpeettomasti.

Laillisen metsästyksen häirintä on rikos metsästyslain 31§ mukaisesti.

– Kyse on elämästä piittaamattomuudesta hyvinkin laajassa mielessä. Hirvenmetsästys vähentää tutkitusti hirvikolareita. Eläinkolarien väheneminen on metsästyksen olennainen seuraus yhteiskunnassa, muistuttaa Ere Grenfors.

Hirvitorneihin kohdistuneesta ilkivallasta raportoitiin mm. seuraavilla alueilla:

Aura, Espoo, Hämeenlinna, Hollola, Iitti, Joroinen, Järvenpää, Kalajoki, Kausala, Kouvola, Kuopio, Lieto, Liperi, Marttila, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Salo, Säkylä, Tampere, Tuusula ja Virrat.

Muuta metsästyksen häirintää ilmoitettiin seuraavilla alueilla:

Espoo, Hausjärvi, Hyvinkää, Hämeenlinna, Iitti, Joroinen, Kouvola, Lieto, Liperi, Mäntsälä, Nokia ja Riihimäki.

Ylen uutisen mukaan susien suuhun on mennyt touko-elokuussa yli 1300 poroa. Oivangin poroisäntä Juha Kujala kertoo, että vahinkoja on jo nyt enemmän kuin koko viime vuonna.

– Meillä ei ole pelkoa, että susikanta ei olisi vahva, Venäjän puolelta niitä tulee. Jos ihmiset eivät rajoita kasvua, niin ongelmiahan siitä tulee.

Alueella on arviolta 25 sutta tekemässä vahinkoa. Susista on kaadettu muutamia vahinkoperusteisilla luvilla. Vahinkokertymä on kuitenkin päässyt valtavaksi, sillä jahtia ei voi aloittaa ennen vahinkojen ilmenemistä. 

– Jos olisimme saaneet luvat keväällä ja olisimme päässeet poistamaan susilaumat joita sinne tuli, emme olisi tässä tilanteessa.

Poronhoitoalueen tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että petokorvausten maksukatto on tullut vastaan. Viime vuodelta petokorvauksia jää maksamatta noin 1,2 miljoonaa euroa.

Kannanhoidollinen metsästys saatava käyntiin

Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola katsoo haastattelussa, että vahinkoperusteisilla luvilla paikataan vain jo olemassa olevia ongelmia.

– Vahinko- tai uhkaperusteisia lupia saadaan aika hyvin, mutta kannanhoitoa ei ole ollut kymmeneen vuoteen. Susikanta kasvaa, samoin kuin karhukanta.

– Se näkyy meillä poronhoitoalueen etelärajalla. Kun kannanhoidolliseen metsästykseen ei päästä, niin siellä on ennätyskovat vahingot, toteaa puolestaan Kujala. 

Suurpedot myös käyvät entistä rohkeammiksi, kun niitä ei metsästetä. Silpola muistuttaa, että kannanhoidollinen metsästys palauttaisi niin susille kuin karhuillekin ihmisarkuutta. Metsästystilanteet eivät yleensä ole ohitse nopeasti, vaan metsästyksen luoma paine aiheuttaa oppimisreaktion. Silpola vertaa tässä tapauksessa sutta kotikoiraan.

– Koirakin ottaa sen elintilan, jos sen antaa melskata vapaasti. Koiraeläimenä susi toimii samoin.

Silpolan mukaan yleistyneet pihakäynnit kertovat paitsi kannan kasvusta, myös entistä rohkeammista yksilöistä.

– Meillä on noin 7000 pihakäyntiä jo rekisteröity susista, sata metriä asuinrakennuksesta. Se on yli puolitoista kertaa enemmän viime vuoteen verrattuna.

Metsästäjäliitto esittää EU:n ohjeisiin pohjautuen suden suotuisaksi suojelutasoksi 165 eläintä. Sen jälkeen tärkeää on saada metsästyslainsäädäntö korjatuksi siten, että tästä ylimenevää osuutta voidaan metsästää kannanhoidollisessa metsästyksessä.

Katso koko haastattelu MTV:n Huomenta Suomesta. 

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

Suomi lähenee suurpetopolitiikassa eräänlaista valittajien harvainvaltaa. Näin kokevat Metsästäjäliiton kolme itäistä piiriä sekä Satakunnan piiri, jotka kirjelmöivät 18.9.2025 turhautumistaan suurpetopolitiikan ratkaisemattomuuteen. 

Rehupaali on kallis sipsipussi

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan tekemät toistuvat valitukset suurpetojen kaatoluvista ovat johtaneet hallinto-oikeuden toimeenpanokieltoihin. Esimerkiksi rehupaaleja sipsipusseina hotkivan karhukannan kannanhoito on estynyt, vaikka suurpetojen pihavierailut ovat ennennäkemättömällä tasolla.

Metsästäjäliiton itäisen Suomen piirit tuovat turhautumisensa esiin yhdessä MTK:n paikallispiirien kanssa avoimessa kirjeessä Luonnonsuojeluliitto Tapiolalle.

”Suurpetojen kannanhoito ja siihen liittyvä metsästys on hyväksytty demokraattisesti eduskunnassa ja valmisteltu tieteeseen perustuen ministeriön toimesta. Riistakeskus vastaa suunnitelmien toteutuksesta metsästäjien avustuksella.”

”Teidän valitustenne vuoksi tämä yhteiskunnallisesti hyväksytty toiminta on nyt estetty”, piirit muistuttavat.

Itä: Tapiola metsälaitumille paimeneen 

Piirien edustajat toteavat, että Tapiolan seuraukset ulottuvat laajasti maaseudun elinkeinoihin ja arkeen. Koska yksi järjestö on valituksillaan aktiivisesti vaikuttanut siihen, ettei suurpetojen kannanhoidollista metsästystä voida toteuttaa, idän piirit pitävät kohtuullisena vaatia Tapiolaa osallistumaan aiheuttamiensa seurausten hallintaan:

”Me allekirjoittaneet edellytämme, että Luonnonsuojeluliitto Tapiola kantaa vastuuta ja osallistuu käytännön toimiin:

• turvaamalla lasten koulutiet syrjäseudulla
• vartioimalla karjankasvattajien eläimiä metsälaitumilla,
• suojaamalla rehupaaleja karhutuhoilta öisin,
• avustamalla petoaitojen rakentamisessa ja huoltamisessa.”

Länsi: laki ei toimi

Satakunnan piiri ja MTK Satakunta toteavat yhteisessä vetoomuksessa Satakunnan kansanedustajille paikallisten jäävän vaille oikeussuojaa, kun metsästyslaki ei anna viranomaisille ja kansalaisille riittäviä työkaluja tilanteen hallintaan.

”Susi on opportunistinen peto, jonka käyttäytymistä ei voi ennustaa pelkästään ravintotilanteen perusteella. Läntisen Suomen vahvoista hirvieläinkannoista huolimatta kotieläinvahinkoja tapahtuu jatkuvasti. Tutkimus ei anna takeita, että ravinnon vähentyessä sudet siirtyisivät pois alueelta; päinvastoin ne mukautuvat uusiin ravinnonlähteisiin, mikä kasvattaa riskejä”, kirjoittaa Satakunta.

Piiri muistuttaa poliisin todenneen lausunnossaan, että susikannan tulee säilyä ihmisarkana, jotta vaaratilanteilta ja poliisin toimenpiteiltä vältytään.

”Maatalousyrittäjät ovat tehneet kalliita investointeja kotieläinten suojaamiseksi. Nämä kustannukset eivät palaudu markkinoilta. Taloudellisen taakan lisäksi henkinen kuormitus, unettomat yöt ja jatkuva huoli jää yksin kannettavaksi.”

Kirjoittajien mukaan epäsuhta nakertavaa Satakunnan elinvoimaa.

”Tämä ei ole vain yksittäisten perheiden kokemus, vaan koko yhteiskunnan toimintaa muuttava ilmiö.”

Kuva: Anne Talvensaari/Vastavalo. 

EU:n tammikuussa 2025 antaman viitearvon laadintaohjeistuksen mukaisesti Metsästäjäliitto ja MTK ovat jo aiemminkin esittäneet, että 25 lisääntyvää paria kolmella kerrottuna riittää turvaamaan susikantamme elinvoimaisuuden. Varmuusmarginaalin kanssa järjestöt ovat esittäneet susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi 165 sutta. 

Tämä määrä susia Suomessa yhdessä Venäjältä vuosittain tulevien vähintään kymmenien susien kanssa riittää turvaamaan maamme susikannan geneettisen elinvoimaisuuden.

Ruotsi on jo raportoinut EU:lle vastaavasta maansa viitearvosta, 170 sudesta. Ruotsin hallitus ohjeisti kesäkuussa ympäristövirastoa laskemaan aiemman 300 yksilön viitearvon 170:een.

-Liian suuri susikanta aiheuttaa yksinkertaisesti maataloudessa vahinkoja, joihin ei ole varaa, totesi Ruotsin maatalousministeri Peter Kullgren SVT:lle 26.6.2025.

Ruotsi on EU:n jäsenenä metsästänyt kannanhoidollisesti sutta keskeytyksettä vuodesta 2016 toisin kuin Suomi.

EU-ohje: Venäjältä tulevat sudet huomioitava
EU-ohjeistus painottaa, että Venäjän rajan yli tapahtuva susien tulo Suomeen on olennainen osa suotuisan suojelutason arviointia.

Ylen 9.9.2025 julkaisemassa reportaasissa kerrottiin, että suurin osa poronhoitoalueella tavatuista susista tulee Venäjältä. Luonnonvarakeskuksen DNA-analyysien mukaan viime talvena alueella tapetuista lähes 30 sudesta vain neljä oli entuudestaan tunnettuja suomalaisia yksilöitä.

Rajan yli kulkevien susien määrä on kasvanut Ukrainan sodan vuoksi, kun Venäjällä suurpetokantoja aiemmin hoitaneet metsästäjät ovat rintamalla.

Ratkaisu on poliittinen
EU:n hyväksymät viitearvon laadintaohjeet tarjoavat yhtenäisen viitekehyksen jäsenmaiden päätöksenteolle. Ohjeissa kuitenkin korostetaan, että lopullinen päätös suurpetojen suojelun viitearvosta kuuluu kansallisille päättäjille. Jäsenvaltioiden vastuulla on määritellä, mikä on maan kestävä suojelutaso kullekin suurpetolajille.

Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola painottaa, että linjaus on tehtävä sekä EU-raporttiin, tieteeseen että kotimaiseen poliittiseen päätöksentekoon nojaten: 

-165 suden viitearvo turvaa suden elinvoimaisuuden ja huomioi rajan yli tulevan susien geenivirran. Susikantaa rajoittava, kestävä kannanhoidollinen metsästys pitää yllä susien ihmisarkuutta. Lisäksi se rajoittaa karja- ja poratalouden vahingot kohtuulliselle tasolle ja mahdollistaa metsästyskoirien käytön.

- Ilman selkeää ja toimivaa lainsäädäntöä menetämme suurpetokantojen hallinnan. Luottamus päättäjiin ja viranomaisiin heikentyy, Silpola sanoo.

Metsästäjäliiton loppuvuodesta 2024 toteuttaman kyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta näkee, että suurpetoja voidaan metsästää kestävästi siten, että niiden suojelu turvataan. Samalla ylläpidetään petoeläinten ihmis- ja koirapelkoa. Vain 14 prosenttia suomalaisista vastustaa kannanhoidollista metsästystä. 

Lähteet:

EU:n ohjeistus suurpetojen viitearvon määrittelyyn:
Developing methodology for setting Favourable Reference Values for large carnivores in Europe (Linnell & Boitani 2025).

• s. 5: Franklinin jo vuonna 1980 esittämä 50/500-sääntö on edelleen kansainvälisesti hyväksytty geneettisen elinkelpoisuuden arviointimalli, ja Euroopan komissio käyttää sitä suotuisan suojelun raja-arvojen perustana.

• s. 39: Rajan yli tapahtuva todennettu geenivirta on olennainen osa suotuisan suojelutason arviointia:

Kirje on lyhennelmä Metsästäjäliiton avoimesta kirjeestä kansanedustajille.

Suomen Metsästäjäliiton Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon piirit vaativat Luonnonsuojeluliitto Tapiolalta vastuunkantoa suurpetoasioissa. Piirien avoimen kirjeen mukaan Tapiola on aktiivisesti vaikuttanut siihen, ettei suurpetojen kannanhoidollista metsästystä ole mahdollista toteuttaa. Piirien mielestä olisi kohtuullista vaatia, että Tapiola osallistuu aiheuttamiensa seurausten hallintaan. 

Lue avoin kirje alta:

Hyvä Luonnonsuojeluliitto Tapiola

Olette valituksillanne saaneet hallinto-oikeuden asettamaan suurpetojen kannanhoidolliset luvat toimeenpanokieltoon. Päätöstenne vaikutukset eivät kohdistu vain metsästäjiin ja riistanhoitoon, vaan ne ulottuvat laajasti maaseudun elinkeinoihin ja tavallisten perheiden arkeen.

Maatalouden harjoittajat ovat jo vuosia joutuneet kantamaan suurpetojen aiheuttamia taloudellisia ja henkisiä menetyksiä. Kotieläimiä raadellaan ja ajetaan metsiin, rehupaaleja tuhotaan, ja petosuojaukset lisäävät työmäärää sekä kustannuksia kestämättömällä tavalla. Monen karjatilan toiminta on tämän vuoksi käynyt kannattamattomaksi, ja tiloja on jouduttu lopettamaan – kehitys, joka uhkaa kiihtyä entisestään.

Syrjäseuduilla arki vaikeutuu myös lasten ja perheiden näkökulmasta. On alueita, joissa lapset joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja pimeitä metsäteitä koulukyydille. Kun suurpetojen liikkuminen näillä alueilla on lisääntynyt, vanhemmat kantavat jatkuvaa huolta lastensa turvallisuudesta.

Suurpetojen kannanhoito ja siihen liittyvä metsästys on hyväksytty demokraattisesti eduskunnassa ja valmisteltu tieteeseen perustuen ministeriön toimesta. Riistakeskus vastaa suunnitelmien toteutuksesta metsästäjien avustuksella. Teidän valitustenne vuoksi tämä yhteiskunnallisesti hyväksytty toiminta on nyt estetty.

Koska olette valituksillanne aktiivisesti vaikuttaneet siihen, ettei suurpetojen kannanhoidollista metsästystä voida toteuttaa, pidämme kohtuullisena vaatia teitä osallistumaan aiheuttamienne seurausten hallintaan.

Me allekirjoittaneet edellytämme, että Luonnonsuojeluliitto Tapiola kantaa vastuuta ja osallistuu käytännön toimiin:

· turvaamalla lasten kouluteitä syrjäseudulla
· vartioimalla karjankasvattajien eläimiä metsälaitumilla
· suojaamalla rehupaaleja karhutuhoilta öisin
· avustamalla petoaitojen rakentamisessa ja huoltamisessa

Näin voisitte osoittaa, että luonnonsuojelun lisäksi välitätte myös maaseudun perheiden, lasten ja tuotantoeläinten turvallisuudesta sekä toimeentulosta.

Liittojen yhteisessä kannanotossa kerrotaan, että Satakunnan suurpetotilanne on kestämätön sekä maaseudun elinkeinojen että ihmisten turvallisuuden kannalta. Liittojen mukaan metsästyslaki on tällä hetkellä riittämätön tilanteen hoitamiseksi. Lisäksi valitusoikeuden laajuus tulee harkita uudelleen ja nopeuttaa valitusten käsittelyä. 

Lue yhteinen kirje alta:

Arvoisat satakuntalaiset kansanedustajat

Suurpetojen määrä Satakunnassa ja laajemmin Länsi-Suomessa on kasvanut yli alueen kantokyvyn. Tilanne on kestämätön sekä maaseudun elinkeinojen että ihmisten turvallisuuden kannalta. Susien kohtaaminen arjessa ei ole enää poikkeus.

Metsästyslaki on riittämätön

MTK ja Metsästäjäliitto esittivät useita ehdotuksia suurpetolain valmistelun yhteydessä, mutta ne jäivät vaille riittävää huomiota. Nyt nähty karhun metsästyksen toimeenpanokielto osoittaa, että lainsäädäntö ei toimi käytännössä. Pelkona on, ettei suden suojelustatuksen vuoksi avattava metsästyslaki jatkossakaan turvaa kannanhoidollista metsästystä ja tilanne karkaa vielä pahemmin käsistä. Tilanne horjuttaa luottamusta viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään. Kun lupaprosessit viivästyvät ja toimeenpanokiellot estävät toiminnan, paikalliset kokevat jäävänsä vaille oikeussuojaa. Susi on opportunistinen peto, jonka käyttäytymistä ei voi ennustaa pelkästään ravintotilanteen perusteella. Läntisen Suomen vahvoista hirvieläinkannoista huolimatta kotieläinvahinkoja tapahtuu jatkuvasti. Tutkimus ei anna takeita, että ravinnon vähentyessä sudet siirtyisivät pois alueelta; päinvastoin ne mukautuvat uusiin ravinnonlähteisiin, mikä kasvattaa riskejä.

Tarvitaan vaikuttavaa kannanhoitoa

Poliisi on todennut lausunnossaan, että susikannan tulee säilyä ihmisarkana, jotta vaaratilanteilta ja poliisin toimenpiteiltä vältytään. Tämä oli myös kansalaisten enemmistön, hallituksen ja eduskunnan yhteinen tahtotila. Maatalousyrittäjät ovat tehneet kalliita investointeja kotieläinten suojaamiseksi. Nämä kustannukset eivät palaudu markkinoilta. Taloudellisen taakan lisäksi henkinen kuormitus, unettomat yöt ja jatkuva huoli jää yksin kannettavaksi.

Epäsuhta nakertaa maaseudun elinvoimaa ja uhkaa laiduntavien eläinten pitoa. Suurpetojen tiheys on kasvattanut konflikteja jo yli viranomaisten hallintakyvyn. Lasten ja nuorten liikkuminen kodin ja koulun välillä herättää jatkuvaa pelkoa ja yhteisöllinen turvallisuudentunne murenee. Tämä ei ole vain yksittäisten perheiden kokemus, vaan koko yhteiskunnan toimintaa muuttava ilmiö. Samalla luontosuhde heikkenee. Kun ihmiset eivät enää uskalla liikkua luonnossa vapaasti, menetämme yhteyttä ympäristöön, joka tutkitusti vahvistaa terveyttä ja mielenterveyttä. Luonnossa liikkumisen pelko kaventaa hyvinvointia ja kiihdyttää jo valmiiksi kasvavia mielenterveyshaasteita.

Lakimuutoksen tarve

Metsästyslakia on uudistettava viipymättä. Lakiin tulee sisällyttää:

• todellinen mahdollisuus karhun ja suden kannanhoidolliseen metsästykseen
• valitusoikeuden ja toimeenpanokiellon rajaukset
• nopeutetut käsittelyajat valituksille

Näin voidaan puuttua ongelmiin, jotka ovat jo paikoin muuttuneet hallitsemattomiksi.

Vetoamme teihin

Pyydämme Satakunnan kansanedustajia yli puoluerajojen ottamaan asian omaksenne ja varmistamaan, että maaseudun turvallisuus ja elinvoima turvataan.

MTK Satakunta ja Suomen Metsästäjäliitto Satakunnan piiri

SOTKA-levähdysaluehanke toteuttaa Suomessa uudentyyppistä riistanhoitomenetelmää. Päämääränä on saada vesilinnut viipymään pohjoisessa nykyistä pidempään. Viivyttely parantaa niiden muuttokuntoa, ja taas keväällä ne ovat vahvempia lisääntyjiä. Häiriövapaiden syyslevähdysalueiden verkostoa kerätään alueen omistajien ja metsästysoikeuden haltijoiden vapaaehtoisuuden pohjalta.

Hankkeessa on tehty työtä Suomessa pesivän vesilinnuston hoidon hyväksi viiden vuoden ajan. Maa- ja metsätalousministeriön johtamassa hankekokonaisuudessa on tehty ja tehdään elinympäristötoimia, joilla tuetaan taantuneiden vesilintukantojen elpymistä. Levähdysaluehanketta toteuttavat yhteistyössä Suomen Metsästäjäliitto sekä BirdLife. Molemmat organisaatiot ovat palkanneet tehtävää suorittamaan lintuvesiasiantuntijan, joiden yhteystiedot löytyvät artikkelin lopusta.

Yhteistoiminnalla hyvä tulos

Kahden luontojärjestön yhteistoiminta on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi tavoittaa erilaisia toimijoita. Hankkeessa on järjestetty korona-aikojen jälkeen vuosittain yli 30 koulutustilaisuutta. Kenttätapahtumien ohjelmana on usein ollut vesilintukoulutus-luento, jonka jatkona on pesäputkikoulutus. Molemmat tukevat toisiaan. Hanketoiminnan seurauksena tieto- ja osaamismäärä vesilintukantojen hoidosta ja kestävästä käytöstä kentällä kasvaa. Samalla saamme kasvatettua häiriövapaiden levähdysaluekohteiden määrää.

Kentällä tehdyn luennon ja hanke-esittelyn kautta harrastajat ovat usein kiinnostuneet vesilintukantojen hoidosta ja ilmoittaneet potentiaalisia kohteita edelleen tarkastelua varten.Hankkeessa etsitään hyvälaatuisia vesilintujen luonnonravintokohteita, joilla alueen omistajat tai metsästysoikeuden haltijat sitoutuvat pidättäytymään vesilinnustuksesta. Muuhun metsästykseen tai pienpetopyyntiin hankekohteeksi ilmoittautuminen ei vaikuta.

Ruotsinkielisellä pohjanmaalla kokonainen koulutusviikko

Svenska Österbottenin piiri oli hanketyöntekijöiden koulutus- ja maastotöiden kohteena koko syyskuisen viikon. Ola Sandqvist oli tehnyt hyvää yhteistyötä paikallisten riistanhoitoyhdistysten kanssa ja mahdollisti neljänä perättäisenä iltana vesilintukoulutukset sekä pesäputkikurssit Närpiössä, Vaasassa, Vöyrissä sekä Kokkolassa. Jokaisessa riistanhoitoyhdistyksen koulutustapahtumassa käytiin tämänhetkistä taantuvaa vesilintutilannetta läpi ruotsiksi hankekumppani Jari Ullakon toimesta, jonka jälkeen Veli-Matti Pekkarinen jatkoi savoksi pesäputkien valmistuskurssin merkeissä.

Lopputuloksena rakensimme kaikille kurssilaisille kotiin vietäväksi pesäputket. Hanketyöntekijät pääsivät maastossa tutustumaan paikallisiin lintuvesiin sekä saivat muutaman kiinnityksen uusiin SOTKA-levähdysaluekohteisiin.

Lisää koulutusta tarjolla

Kenttätyö ja metsästäjien kohtaaminen koulutustilaisuuksien yhteydessä antaa parhaat tulokset niin järjestötyössä kuin vesilintuasian edistämisessäkin. Metsästäjäliiton piirit tai riistanhoitoyhdistykset voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen oman koulutustoiminnan kehittämiseksi. Yhteistyöllä voimme tukea perinteistä suomalaista metsästystapaa ja sen jatkuvuutta.

Veli-Matti Pekkarinen, 050 4728724, veli-matti.pekkarinenmetsastajaliitto.fi
Jari Ullakko, 040 6625512, jari.ullakkobirdlife.fi 

EU:lle on asiantuntijatyönä valmisteltu ja tammikuussa 2025 julkaistu suurpetojen suotuisan suojelutason viitearvojen määrittämisen ohje Developing methodology for setting Favourable Reference Values for large carnivores in Europe (Linnell & Boitani 2025). Ohjeraportti on laadittu Euroopan suurpetoaloitteen (LCIE) asiantuntijavoimin. Metsästäjäliitto esittää ohjetta noudattaen Suomen susikannan suotuisaksi suojelutasoksi 165 susiyksilöä.

Suden populaatiokoon viitearvosta käytävässä keskustelussa on keskeistä tehollisen populaatiokoon (N_e) käsite. Se kertoo, montako lisääntyvää yksilöä populaatiossa on. Yllä mainittu EU-raportti puoltaa suurpetojen kohdalla tehollista populaatiokokoa koskevan 50/500-säännön (Franklin 1980) käyttöä.

“Defining FRVs [viitearvot] in terms of genetically effective population sizes aligned with the 50:500 heuristic. The 50 and 500 values refer to the effective population sizes required to minimise short term inbreeding and to enable long-term adaptive capability respectively.” (s. 5)

Raportti siis toteaa, että viitearvot määritellään tehollisten populaatiokokojen perusteella 50:500-nyrkkisäännön mukaisesti. Arvot 50 ja 500 viittaavat tehollisiin populaatiokokoihin, jotka ovat tarpeen lyhyen aikavälin sisäsiitoksen minimoimiseksi ja pitkän aikavälin sopeutumiskyvyn turvaamiseksi.

Metsästäjäliitto ja MTK esittivät jo keväällä 2025, että susikannan suotuisan suojelutason viitearvo määriteltäisiin oppaassa mainittua 50/500-sääntöä käyttäen. Viitearvo laskettaisiin 25 lisääntyvän susiparin määrä kerrottuna kolmella (3 x 50) = 150 sutta. Tehollinen populaatioko olisi tällöin em. säännön vaatimat 50 yksilöä. Varovaisuusperiaatetta noudattaen järjestöt esittivät lukumäärään vielä 10 % marginaalia, jolloin viitearvo olisi 165 sutta.

Ruotsi on käyttänyt oman susikantansa populaatiokoon viitearvon laskennassaan samaa menettelytapaa. Myös EU käyttää samaa 50/500-sääntöä joissain muissa viitekehyksissään (esim. geneettisen terveyden indikaattorit Global Biodiversity Framework’ssa).

Ruotsi päätti susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi 170 sutta ja on raportoinut sen EU:lle

Ruotsi on raportoinut EU:lle maan susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi 170 sutta (Rapportera angivet referensvärde för varg, 26.6.2025).

Ruotsin Naturvårdsverket uutisoi 26.6.2025: ”Regeringen ger Naturvårdsverket i uppdrag att rapportera 170 som referensvärde i fråga om populationsstorlek för gynnsam bevarandestatus för den svenska vargpopulationen.”

Käännettynä: Hallitus ohjeistaa Ruotsin ympäristönsuojeluvirastoa raportoimaan 170:n populaatiokoon viitearvona Ruotsin susikannan suotuisan suojelutason kannalta. Aiemmin viitearvo oli 300.

Kuvassa Ruotsin maaseutuministeri Peter Kullgren, joka uutisessa ja videolla kertoo hallituksen päätöksestä. Vuonna 2026 ensi vaiheen tavoitteena on pienentää susien määrä 355 sudesta 270 suteen. Kuvakaappaus SVT uutissivulta.

Venäjän rajan yli tuleva geenivirta tulee huomioida susikannan viitearvon määrittelyssä

EU:n viitearvo-ohjeessa kehotetaan huomioimaan Venäjän susien positiivinen vaikutus Suomen susikannan elinvoimaan:

”… if research and monitoring can document that there is an actual and ongoing geneflow across the border it would seem disingenuous to deny the reality of the situation (i.e. if the parts of the [Russian] population that extend into Finland, Sweden and Norway or the Baltic States are really extensions of a continuous population with large effective population size). We would therefore suggest that this connectivity be counted as long as it can be continuously documented.” (s. 39)

Raportissa siis todetaan, että ”…mikäli tutkimus ja seuranta voivat osoittaa rajojen yli tapahtuvan todellista ja jatkuvaa geenivirtaa, olisi epäasiallista jättää se huomiotta (toisin sanoen, mikäli [Venäjän] populaation osat, jotka ulottuvat Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan tai Baltian maihin todellakin ovat samaa yhtenäistä populaatiota, jolla on suuri efektiivinen populaatiokoko). Ehdotamme, että tämä kytkeytyneisyys otetaan huomioon, kunhan sen voidaan osoittaa olevan jatkuvaa.”

Suomen ei niin ollen tarvitse yksin ylläpitää susikannan pitkän aikavälin geneettistä elinkelpoisuutta, vaan sen säilyttämisessä voidaan ohjeen mukaan huomioida valtioille yhteinen rajat ylittävä populaatio. Tällöin tulee jatkuvan geenivirran olla todennettavissa, ja lainsäätäjän tulee riippumattomia asiantuntijoita geenivirran merkityksestä kuultuaan päättää, kuinka suuri osa itärajan takaisesta Luoteis-Venäjän susikannasta tulee lukea mukaan Suomen susikannan teholliseen populaatiokoon ja huomioida viitearvon määrittämisessä. Yhteyksiä muihin populaatioihin tulee jatkuvasti ja systemaattisesti seurata.

Raportti lisäksi toteaa erikseen, että Suomesta saadun tiedon mukaan itärajalle paraikaa rakennettava aita ei estä geenivirtaa, sillä aita kattaa vain lyhyitä osia rajasta. 

Susia tulee Venäjältä: YLE uutisoi Venäjältä tulleista susista porosurmien yhteydessä 

Ylen uutisessa 9.9.2025 suurpetotutkijat toteavat Venäjältä tulevien susien suuresta määrästä seuraavasti:

Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Samu Mäntyniemi kertoi aiemmin Ylelle, että yksi mahdollinen selitys poronhoitoalueelle tulevien susien suurelle määrälle on, että niitä tulee Venäjän puolelta.
– Meidän DNA-näytteissä on isompi osa sellaisia, joiden alkuperää ja sukulaisuussuhteita ei tunneta, Mäntyniemi sanoo.

Susien arvellaan lisääntyneen Suomen rajan pinnassa muun muassa Ukrainan sodan vuoksi. Metsästäjiä ei ole nyt Venäjän puolella entiseen tapaan. Emeritusprofessori, suurpetotutkija Ilpo Kojola kertoi viime keväänä Ylelle, että sotilashenkilöstöllä näyttäisi olleen ja edelleen olevan merkittävä rooli Venäjän susikannan säätelyssä.

Kojola on edelleen sillä kannalla, että Kuusamon, Sallan ja Savukosken susituhojen taustalla ovat Venäjältä tulevat yksittäiset sudet ja osittain myös laumat.
– DNA-tutkimuksen mukaan sudet tulevat itärajan takaa. Tilanne on viheliäinen poronhoidon kannalta, hän kertoo.

Suurpetotutkija Ilpo Kojolan mukaan esimerkiksi Pudasjärven seudulla tuhoja tekevät sudet ovat pääsääntöisesti tulleet Suomen eteläisiltä osilta.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen vahvistaa Kojolan arvion Venäjältä tulevista susista.
– Viime talven DNA-datassa poronhoitoalueella tapetuista vajaasta 30 sudesta vain neljä oli sellaisia, jotka olivat aiemmin tunnettuja yksilöitä Suomesta. Se vähän viittaa siihen, että suurin osa tulee Suomen rajojen ulkopuolelta, Heikkinen selittää.

Viime kädessä päätös viitearvosta kuuluu Suomen päättäjille

EU:n ohjeraportti toteaa, että päätös susikannan viitearvosta on viime kädessä poliitikkojen päätettävissä, koska suojeltavan kannan tasoa ei välttämättä voida ratkaista puhtaan asiantuntija-/tietopohjaisesti, vaan ratkaisu jää kunkin maan poliittiseen harkintaan ja siten eri maat voivat päätyä eri ratkaisuihin. 

“The model based approaches underline that resulting estimates depend on many of these assumptions and on subjective choices (such as the range of acceptable probabilities of extinction, acceptable levels of inbreeding or time horizons considered). Ultimately the final choice on many of these parameters may become political decisions with national discretion because there is no legal guidance on such details, and scientific best-practices are not unified.” (s.71) 

Käännettynä: ”Mallipohjaiset lähestymistavat korostavat, että tuloksena olevat arviot riippuvat monista näistä oletuksista ja subjektiivisista valinnoista (kuten sukupuuton hyväksyttävien todennäköisyyksien alueesta, hyväksyttävästä sisäsiitoksen tasosta tai tarkastelluista aikahorisonteista). Lopulta monien näiden parametrien lopullinen valinta voi olla poliittista ja kansallisesti harkinnanvaraista, koska tällaisista yksityiskohdista ei ole oikeudellista ohjausta eivätkä tieteelliset parhaat käytännöt ole yhtenäisiä.”

Ystävällisin terveisin,

Suomen Metsästäjäliitto ry

Metsästäjänä edustat meitä kaikkia ja olet osa laajempaa yhteisöä. Toiminnallasi ja sanoillasi edustat koko metsästäjäkuntaa. Siksi myös verkossa käyttäydytään vastuullisesti – kuten metsässäkin.

👉 Älä sano somessa mitään, mitä et voisi sanoa toiselle ihmiselle kasvotusten.

Keskustelun pelisäännöt

🟢 1. Kunnioita muita

• Kohtele kaikkia keskustelijoita arvostavasti, vaikka mielipiteet eroaisivat.
• Henkilökohtaisuuksiin meneminen, loukkaaminen, uhkailu tai syrjintä ei ole sallittua.

🟢 2. Ei maalittamista

• Henkilöiden tai ryhmien maalittaminen, uhkailu tai jatkuva häirintä on ehdottomasti kielletty.
• Nimimerkin suojista tapahtuva trollaus tai häiriköinti ei ole hyväksyttävää.
• Vakavista rikkomuksista seuraa toimimiskielto alustalla. 

🟢 3. Pysy aiheessa

• Lue postaus ensin ja pysy aiheessa – asiattomat kommentit, provosointi ja trollaus poistetaan.
• Toistuva asian vierestä kommentointi ei ole hyväksyttävää.

🟢 4. Ei mainontaa

• Ulkopuolinen mainonta, piilomainonta ja roskaposti eivät kuulu kanavillemme.
• Metsästäjäliitto ei koskaan kysy yhteystietoja julkisesti tai ilmoita arvontavoittajista kommenttien kautta.
  ➤ Suhtaudu epäilyttävään tai bottimaiseen sisältöön varauksella ja ilmoita siitä ylläpidolle.
• Metsästäjäliitto ei vastaa keskustelijoiden jakamista linkeistä.

Moderointi ja seuraamukset

Keskustelua moderoidaan aktiivisesti. Tarvittaessa sovellamme seuraavia toimia:

• Määräaikainen toimimiskielto: Esimerkiksi häiritsevä tai epäasiallinen kommentointi voi johtaa määräaikaiseen estoon.
• Pysyvä toimimiskielto: Vakavat tai toistuvat sääntörikkomukset johtavat pysyvään estoon.
• Emme käy julkista keskustelua poistettujen kommenttien tai estojen sisällöstä tai syistä.

Yhteisönä vastuullisia

Metsästäjäliiton somekanavat ovat yhteisiä tiloja, joissa jokaisella on vastuu keskustelun sävystä.
Annetaan esimerkkiä siitä, miten metsästäjät voivat toimia fiksusti, reilusti ja vastuullisesti – myös verkossa.

Jos kohtaat epäasiallista käytöstä, voit ilmoittaa siitä ylläpidolle yksityisviestillä.