Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola muistuttaa keskustelun aluksi, että suden kiintiömetsästyksen aloittaminen oli valtiovallan tahtotila.
– Eduskunta päätti laista ääniin 135–35, että luodaan niin sanottu kiintiömetsästyslaki. Maa- ja metsätalousministeriö päätti sitten asetuksella metsästettävästä määrästä riistahallinnon ja Luonnovarakeskuksen konsultaation perusteella.
Metsästäjäliitto on saanut runsaasti sudenmetsästykseen liittyvää kansalaispalautetta, jonka mukaan tarve kiintiömetsästykselle on vahva.
– En puhu pelkästään metsästäjistä, vaan karjanomistajista, maaseudun asukkaista, meillä on koulukyydityksiä ja niin edelleen. Oli vahva näkemys maakunnissa, että susia on liikaa ja niiden ihmisarkuus on vähäinen, sanoo Silpola.
Tassu-järjestelmään kirjattiin viime vuonna noin 10 000 susien pihakäyntiä, eli havaintoja alle sadan metrin päässä rakennuksista. Silpola muistuttaa, että suden suotuisan suojelun tasosta päätettäessä oli myös Luken mukaan otettava huomioon myös sosioekonomiset seikat.
Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen pitää nyt määritettyä sadan suden kiintiötä liian suurena. Hän muistuttaa, että susia kuolee lisäksi esimerkiksi liikenteessä ja poistetaan myös vahinko- ja turvallisuusperusteisilla luvilla. Silpola puolestaan muistuttaa, että syksyn kanta-arvio oli 550 sutta, joka sekin on luultavasti aliarvio.
– Meillä valtaosalle kiintiöalueista jäi enemmän susia kuin sieltä metsästettiin.
Silpola perustaa näkemyksensä muun muassa Metsästäjäliiton kyselyyn, joka tehtiin kiintiöalueiden metsästyksenjohtajille. Uutinen kyselystä on luettavissa täällä.
Kannanhoidollisen metsästyksen tulee olla yksi väline jatkossakin
Silpolan mukaan metsästys tulisi aloittaa jatkossa aikaisemmin syksyllä, jolloin nuoret sudet olisivat tunnistettavissa. Lisäksi metsästystä pitäisi kohdistaa eri laumoihin kaatamalla yksi tai kaksi sutta per lauma, jolla susiin saataisiin ihmisarkuutta.
Silpola myös muistuttaa, että alfa-yksilön kaataminen ei automaattisesti tarkoita häiriökäyttäytymisen lisääntymistä.
– Suurpetotutkijat ovat osoittaneet, että kolme neljästä alfa-yksilöstä korvautuu uudella johtajauroksella tai -naaraalla, eli se ei ole automaatti, että tapahtuu hajoamista.
Ympäristöpäällikkö Heikkinen ei halua vähätellä ihmisten kokemaa pelkoa suurpetoasioissa. Hän kuitenkin toivoo käyttöön enemmän ennaltaehkäiseviä keinoja.
– Meillä on käytössä esimerkiksi turvallisuus- ja vahinkoperusteiset poikkeusluvat, mitä voidaan myöntää häiriökäyttäytymistilanteissa. Meillä on esimerkiksi petoaitoja, maksetaan korvauksia niiden rakentamisesta, joilla voidaan esimerkiksi elinkeinoja suojata, mutta me tiedämme, että rahat ovat täysin riittämättömät.
– Tottahan toki näitäkin tarvitaan. Katsomme kyllä, että kannanhoidollisen metsästyksenkin tulee olla yksi väline. Siitä on tutkimustuloksia, että metsästys luo suurpetoihin ihmisarkuutta, sanoo puolestaan Silpola.
Silpola korostaa myös vastuullisuutta.
– Meidän täytyy tuntea susi- ja myöskin karhu- ja ilveskantamme entistä paremmin. Siihen pitää käyttää yhteiskunnan varoja, DNA-analyyseihin, myöskin keruupalkkioihin, polttoainekuluihin ja niin edelleen.
