Metsästäjäliitto ja MTK vaativat suurpetolainsäädännön kattavaa uudistamista ja selkeyttä petojen kannanhoitoon

Suomen Metsästäjäliitto ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) katsovat, että 28.11.2024 luovutettu Suurpetotyöryhmän raportti sisältää oikeansuuntaisia esityksiä, mutta jää kokonaisuutena riittämättömäksi. Järjestöt vaativat, että Suomen suurpetolainsäädäntöä kehitetään raportissa esitettyä kattavammin. Mallia tulisi ottaa Ruotsista, jossa suurpetolainsäädäntö ja -hallinto on järjestetty Suomea tarkemmin suurpetoja suojelevan luontodirektiivin mahdollistamalla tavalla.

Tarvitaan juridisesti kestävä pohja ja minimikanta

Järjestöt ovat huolissaan siitä, ettei raportti avaa riittäviä mahdollisuuksia suden ja muiden suurpetojen kannanhoidolliseen metsästykseen. Lainsäädännön tulee olla ennakoitavaa ja selkeää, jotta vodaan välttää vuosia kestävät oikeusprosessit ja juridiset kokeilut.

Tänä talvena on luotava niin vahva suurpetolainsäädäntö, että se kestää oikeuskäsittelyt. ”Muutostöiden tulokset näemme aikaisintaan vasta vuonna 2026 korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltyä ensi vuonna myönnetyt poikkeusluvat. Asiassa ei ole varaa epäonnistua”, painottaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

MTK:n kenttäjohtaja ja riistapolitiikan asiantuntija Timo Leskinen korostaa, että lainsäädäntöön on lisättävä suden suotuisan suojelun tason viitearvo eli minimitaso.

”Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys tulee voida kohdistaa suojelun minimitason ylittäviin suurpetomääriin. Vaikutus suotuisaan suojelutasoon on yksi poikkeusluvan myöntämiseen vaikuttava tekijä, joten viitearvolla on iso merkitys. Tiedepohjaisuudesta huolimatta viitearvon määrittämiseen liittyy väistämättä valintoja, jotka on perusteltua antaa eduskunnan päätettäväksi”, Leskinen toteaa.

Lisää konkretiaa ja resursseja

Järjestöt vaativat suurpetotyöryhmän raporttiin verrattuna konkreettisempia esityksiä suurpetohallinnon ja -lainsäädännön vahvistamiseksi. Järjestöt peräänkuuluttavat myös alueellisia kannanhoitosuunnitelmia, joiden oikeudellinen asema on kirjattava lakiin.

"Ruotsin mallin mukaisesti Suomessa on otettava huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erityispiirteet suurpetohallinnossa. Lisäksi suurpetojen kanta-arvioiden kehittämiseen ja läpinäkyvyyteen on panostettava, jotta kentän motivaatio ja luottamus palautuvat", edellyttää Metsästäjäliiton Silpola.

Järjestöt edellyttävät myös, että suurpetojen poikkeuslupien valmistelu siirtyy viranomaisten tehtäväksi. Poikkeusluvan hakijoiden on mahdotonta koota lupahakemuksiin juridiset, biologiset sekä sosioekonomiset perustelut niin, että luvat kestäisivät oikeuskäsittelyn. Lupien perustelujen tuottaminen pitäisi siirtää alueellisten riistakeskusten vastuulle. Riistakeskuksiin tulisikin palkata tehtävää varten useita uusia työntekijöitä.

MTK ja Metsästäjäliitto esittelivät näkemyksiään kansanedustajille ja medialle eduskunnassa järjestetyssä suurpetoinfossa 17.12.2024.

Liitteet:

Anna-Rosa Asikaisen 17.12.2024 esitys
Jarmo Kiurun 17.12.2024 esitys
 

Kysymyksiä ja vastauksia susien ihmisarkuuden vähenemisestä ja kannanhoidollisen metsästyksen tarpeesta
 

1. Onko Suomen susikanta aiempaa suurempi, vai onko susien käytös vain muuttunut?

Susien käytös on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Säännöllisen metsästyksen estymisen seurauksena kanta on myös kasvanut. Susien raportoitu ihmisarkuuden väheneminen johtuu niiden tottumisesta ihmisten läheisyyteen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan susien aiheuttamat kotieläinvahingot ja koiravahingot ovat lisääntyneet viime vuosina, mikä viittaa suden käyttäytymisen muutokseen. Suomen Metsästäjäliiton ja metsästäjien havainnot ovat samansuuntaisia. Suden pihavierailuja raportoidaan viranomaisten Tassu-järjestelmän mukaan Suomessa kahdeksan päivässä, 3000 kertaa vuodessa. Karhujen pihakäynnit ovat kasvaneet eniten ja niitä on kirjattu 900 vuodessa. Yrittäjä Ari Alisen perustamaan Metsästäjien viestiverkostoon kertyi marraskuussa 2024 kuukaudessa liki 600 susihavaintoa. Metsästäjäliitto on uutisoinut tänä syksynä 27 koiriin kohdistuneesta susivahingosta.

2. Miten susikanta on kehittynyt Suomessa?

Vuoden 2024 arvion mukaan Suomen susikannan koko on ollut noin 277–321 yksilöä (Luke, 2024). Luken kanta-arviossa esittämän ennustemallin mukaan vuoden 2024 toukokuun lopussa, kun uudet pentueet syntyivät, susien määrä on ollut 395–560 yksilöä 90 % todennäköisyydellä. Susikanta on kasvanut ja levittäytynyt uusille alueille erityisesti läntisessä Suomessa. Noin kolmasosa havainnoista tehdään Tassu-järjestelmän mukaan Varsinais-Suomessa. Asutuksen läheisyydessä tehdyt susihavainnot ovat niin ikään lisääntyneet. Suden pihavierailuja raportoidaan viranomaisten Tassu-järjestelmän mukaan Suomessa kahdeksan päivässä, 3000 kertaa vuodessa. Susia on havaittu tänä syksynä Etelä-Suomessa Uudellamaalla, esimerkiksi Kirkkonummella (syyskuu, lokakuu ja joulukuu) ja Hyvinkään rajalla (joulukuu). Susikannan kasvu on osa laajempaa trendiä, sillä Euroopan susikannat ovat elpyneet suojelutoimien myötä.

3. Onko susi uhka ihmiselle?
Susi ei yleensä muodosta suoranaista uhkaa ihmiselle, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan susi ei enää välttele juurikaan ihmisen läheisyyttä. Susien vaarattomuutta perustellaan usein argumentilla, että susien hyökkäykset ihmisiin olisivat harvinaisia, ja että viimeinen vahvistettu suden aiheuttama ihmisen kuolema Suomessa tapahtui vuonna 1881. Kuitenkin on huomioitava, että Suomessa vallitsi noin sadan vuoden jakso, jossa susia ei käytännössä esiintynyt joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lainkaan kuin aivan itärajalla ja harvakseltaan Lapissa. Itärajalla ja Lapissa on myös tuona ajanjaksona metsästetty sudet heti pois aina tavattaessa. Mitä ihmisuhreihin tulee, on samalla ajanjaksolla useissa muissa maissa ihmisuhreja tullut, mutta näistä virallinen tilastointi ei ole kovin hyvällä tasolla. Viime kesänä Hollannissa susi hyökkäsi kuitenkin kahta lasta kohti. Tapaukset ovat erillisiä, ja ne on varmistettu DNA-testein. Vuonna 2012 susi tappoi eläintenhoitajan Ruotsissa eläinpuistossa.

Viime vuosina huoli on kasvanut susista, jotka liikkuvat toistuvasti asutuksen läheisyydessä ja ovat menettäneet ihmisarkuutensa. Tällaiset yksilöt voivat aiheuttaa huolta, etenkin lapsiperheille ja maaseudulla asuville. On muistettava, että maaseudulla koulumatkat ovat usein pimeitä ja valaisemattomia.

Oikea-aikaisilla toimilla, kuten kannanhoidollisella metsästyksellä, voidaan estää tilanteiden kärjistyminen ja palauttaa susien luonnollinen ihmisarkuus. Yhteiskunnallisen tarkastelun kestävissä toimenpiteissä on otettava huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

4. Mikä on kannanhoidollisen metsästyksen tarkoitus?
Kannanhoidollisen metsästyksen päätavoite on poistaa ihmisarkuutensa menettäneet yksilöt ja palauttaa näin susilaumojen luonnollinen varovaisuus. Tämä ennaltaehkäisee tilanteita, joissa sudet liikkuvat asutuksen läheisyydessä ja aiheuttavat vahinkoa kotieläimille tai koirille. Metsästys on tapa hallita susipopulaatiota kestävällä ja tieteellisesti perustellulla tavalla. Kannanhoidollinen metsästys on esimerkiksi eurooppalaisen suurpetotutkijoiden yhteenliittymä LCIE:n suosittelema tapa ehkäistä suurpetokonflikteja. Esimerkiksi EU-komissio on suosittelut LCIE:n ohjeita jäsenmailleen.
 

5. Mitä hyötyä kannanhoidollisesta metsästyksestä on susien käyttäytymiselle?
Metsästyksen avulla voidaan palauttaa susien luontainen pelko ihmistä kohtaan. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että metsästyspaineen alla olevat susiyksilöt välttelevät asutusta enemmän kuin metsästyspaineen puuttuessa. Näin sudet oppivat pysymään poissa taajamista, ja riskit ihmisille ja kotieläimille pienenevät.

6. Onko kannanhoidollinen metsästys kestävää susikannan kannalta?
Kyllä. Metsästys perustuu tieteellisiin arvioihin susikannan koosta ja elinvoimaisuudesta. Suomessa tehtävä metsästys on säädeltyä ja sen kestävyys varmistetaan Luonnonvarakeskuksen vuosittaisilla kanta-arvioilla. Esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa kannanhoidollinen metsästys on ollut käytössä pitkään ilman, että se olisi vaarantanut susipopulaation elinvoimaisuutta.

7. Mitä tapahtuu, jos ihmisarkuutensa menettäneisiin susiin ei puututa?
Jos ihmisten ilmoille pyrkiviin yksilöihin ei puututa, susikannat voivat tottua liikaa ihmisten läheisyyteen. Tämä lisää vaaratilanteita ja aiheuttaa vahinkoa erityisesti kotieläimille ja metsästyskoirille. Myös petoaitojen ennakkosuojauksen teho heikkenee. Vuoden aikaikkunassa on ollut 140 kotieläinvahinkoa, joissa susi on tappanut tai vahingoittanut yli 250 kotieläintä.  Koiravahinkojen määrä on noussut 51 tapaukseen. (MMM:Riistavahingot.fi).

8. Mitä muita keinoja on suden ihmisarkuuden palauttamiseksi?
Metsästys ei ole ainoa ratkaisu, mutta se on tehokas keino erityisesti yksilöiden kohdalla, jotka aiheuttavat ongelmia. Tämän lisäksi tulee huolehtia kotieläinten mahdollisimman tehokkaasta suojauksesta.

9. Mikä on viesti susialueiden asukkaille?
Kannanhoidollinen metsästys ja muut hallintakeinot tähtäävät turvalliseen rinnakkaiseloon ihmisten ja susien välillä. Toimilla pyritään poistamaan ihmisarkuutensa menettäneet yksilöt ja niiden yksilöiden lisääntyminen, jotka aiheuttavat uhkaa ja vahinkoa.

Bernin sopimuksen pysyvän komitean 3.12.2024 tekemä päätös suden suojelustatuksen lieventämisestä merkitsee tärkeää muutosta sekä Suomelle että muille EU-maille. Päätöksen myötä sutta ei enää Bernin sopimuksessa luokitella tiukasti suojelluksi lajiksi, mikä voi mahdollistaa joustavamman kansallisen päätöksenteon suden kannanhoidossa tulevaisuudessa. Päätös mahdollistaa seuraavaksi tarvittavan toimenpiteen eli luontodirektiivin liitesiirron, ennen kuin suden suojelustatus EU:ssa voi lieventyä.

----

3.12.2024 uutisoidun Bernin sopimuksen muutosten vaikutukset Suomen tilanteeseen

1. Suden suojelustatuksen muutos mahdollistuu EU:ssa
   Bernin sopimus toimii perustana EU:n luontodirektiiville. Kun muutos astuu voimaan 7.3.2025, EU:ssa voidaan alkaa muokata luontodirektiivin mukaista lajiliiteluetteloa. Luontodirektiivin muuttaminen tarvitsee nykyisten säädösten mukaan jäsenmaiden yksimielisyyden, mikä tekee muutoksen toteutumisesta haastavan. On lisäksi vielä epävarmaa, alentuisiko suden suojelustatus kaikissa EU-maissa vai tapahtuisiko muutos maakohtaisesti.

2. Kansallinen liikkumavara voi kasvaa tulevaisuudessa
   Bernin sopimuksen päivityksen mahdollistama luontodirektiivin muuttaminen antaisi Suomelle mahdollisuuden toteuttaa tehokkaampaa kannanhoidollista metsästystä. Tämä tarkoittaa, että säännöllisen metsästyksen avulla sudet säilyttävät paremmin ihmisarkuutensa ja aiheuttavat vähemmän vaaraa kotieläimille, koirille tai ihmisille.

3. Lainsäädännön ja hallinnon uudistus välttämätön
   Suomen Metsästäjäliiton ja MTK:n mukaan Suomen on kiireellisesti uudistettava suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädäntöä ja hallintoa jo tulevan talven aikana. Tavoitteena on tasapainottaa suden suojelua ja suden aiheuttamien haittojen hallintaa.