”Valitus ja oikeuden päätös sotii oikeustajua ja kaikkia kansainvälisiä ja kansallisia linjauksia vastaan. Millä perusteluilla oikeus keskeyttää koirasusien poistamisen? Ja haluaako Suomen luonnonsuojeluliitto suojella koirasusia? Oikeuskäsittely voi kestää jopa vuoden. Kevään myötä on suuri riski, että puoliverisyys periytyy yhä laajemmin susikantaan”, kummeksuu Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Lakia suupetojen metsästyksestä tarkennettava

Hallinto-oikeudet keskeyttivät alkuvuodesta susien kannanhoidollisen metsästyksen, sitten syksyllä karhujen metsästyksen ja nyt myös koirasusien metsästyksen.

”Oikeuden toiminnan myötä riistaviranomaisella ei ole enää mahdollisuuksia suurpetojen kannanhoitoon. Toistuvat toimeenpanokiellot osoittavat, että eduskunnan on nyt oleellisesti tarkennettava suurpetojen metsästystä koskevaa metsästyslain 41a pykälää, joka sillä jo onkin maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsiteltävänä aiemmin syksyllä susia koskevan päätöksensä mukaisesti”, toteaa Silpola.

Metsästäjäliitto julkaisee Ylämaan laumasta kesällä 2022 kuvatun videon, josta näkee laumaan kuuluvan erivärisiä eläimiä. Koirasutta ei kuitenkaan aina voi ulkoisesti tunnistaa täysverisestä sudesta.

Susikannan hoitosuunnitelman mukaan, myös Bernin sopimuksen pysyvän komitean suositukseen viitaten, koirasusiksi todetut yksilöt tunnistetaan ja poistetaan viranomaispäätöksellä. Koirasusi on Suomessa haitallinen vieraslaji. Luonnonvarakeskuksen kesäkuussa 2022 julkaisemassa kanta-arviossa osoitetaan DNA-tutkimuksin, että Ylämaan laumassa on koirasusia. Koirasutta ei ole ulkoisten tunnusmerkkien perusteella mahdollista varmuudella tunnistaa ja erottaa sudesta. Tämän vuoksi ainoa mahdollinen tapa poistaa koirasudet on koko lauman poistaminen, toteaa Riistakeskus päätöksessään.

Metsästyksen osalta esityksessä korostetaan kestävän riistanhoidon sosiaalista, taloudellista, kulttuurista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvää merkitystä maaseutualueiden tulevaisuuden kannalta. Tämä on merkittävä tunnustus eri puolilla Eurooppaa asuville 137 miljoonalle ihmiselle, joiden osuus Euroopan väestöstä on lähes 30 prosenttia. Metsästäjät osallistuvat maaseutualueita monipuolisesti hyödyttäviin suojeluhankkeisiin.

Maaseudun sidosryhmiin vaikuttavan ympäristöpolitiikan osalta esityksessä keskitytään myös maaseutuyhteisöjen suurpetokonfliktien lisääntymiseen. Äskettäin hyväksytyn Euroopan parlamentin esityksen ”Kotieläintuotannon ja suurpetojen suojelu Euroopassa” mukaisesti esityksessä muistutetaan ”komission velvollisuudesta arvioida edistymistä suojelun tason saavuttamisessa ja tarvittaessa muuttaa lajien suojeluasemaa, jos haluttu suojelun taso saavutetaan”.

The European Federation for Hunting and Conservation (FACE) puheenjohtaja Torbjörn Larsson toteaa, että esityksessä korostetaan erinomaisesti Euroopan maaseutualueiden tärkeimpiä haasteita ja painotetaan samalla eri puolilla Eurooppaa sijaitsevien maaseutualueiden monimuotoisuutta. Näistä haasteista keskeiseksi kysymykseksi on noussut rinnakkaiselo suurpetojen kanssa. Komission on nyt käsiteltävä luontodirektiivin 19 artiklan täytäntöönpanoa Euroopan parlamentin hiljattain esittämän pyynnön johdosta.

Ajan kääntyessä jouluun, jahtikauden keskellä, kulunut vuosi näyttää hyvin kaksijakoiselta. Ilahduttavaa on jäsenkunnan tiivis ja rakentava yhteydenpito Metsästäjäliiton piireihin ja liittotoimistolle. Tieto kulkee ja tilannekuvaa saadaan. Liiton jäsenmäärä on hienosti jatkanut kasvuaan liki tuhannella niin, että liittoon kuuluu nyt 146 737 metsästäjää! Metsästäjäliitto on Suomen suurimpia kansalaisjärjestöjä, jonka ääni kuuluu ja johon luotetaan. 

Uskallan tosiaankin väittää, että meihin Metsästäjäliitossa luotetaan mm. eri puolueiden kansanedustajilta saadun palautteen perusteella. Eduskuntavaalityötä on tehty syksystä alkaen ja liiton hallitusohjelmatavoitteet on esitelty niin puolueille kuin eduskuntaryhmille. Kansanedustajien kanssa on käyty hyviä keskusteluja metsästyksen tulevaisuudesta ja palaute liiton suuntaan on hyvin kannustavaa – Metsästäjäliiton asiantuntemukseen luotetaan. Sama luottamus käy luonnollisesti ilmi myös kansalaisten asennetutkimuksista: 90 prosenttia kansalaisista suhtautuu metsästykseen joko positiivisesti tai neutraalisti. 

Haasteitakin on, mikä käy ilmi mm. liiton uutisoinnista. Edunvalvontaamme kuuluvat tällä hetkellä mm. suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen jatkumisen varmistaminen, ampumaratojen ympäristöluvituksen rahoituksen ja ratojen elinvoiman turvaaminen, patruunoiden lyijyn käyttömahdollisuuden varmistaminen tulevaisuudessa erityisesti ampumaradoilla (kokovaippaluodit), aseiden luvitusperiaatteet ja valtakunnallinen tasapuolisuus, hirviä on paikoin jo liian vähän ja valkohäntäpeuroja paikoin liiankin kanssa, vesilintujen ja vh-peurojen ruokintakieltoesitykset sekä kanta-arvioiden luotettavuuden ja ymmärrettävyyden parantaminen. Metsästyksen julkisen kuvan proaktiivinen vaaliminen on tärkeää, ja siihen liitto panostaa entistä enemmän. Äkillisten negatiivisten uutisten paineessa kuva saattaa nopeastikin hämärtyä oli kyseessä sitten metsästyksen henkilövahingot, karhu rauta tassussaan tai uutisointi suurpedoista. 

Liiton edunvalvontatyö kantaa kuitenkin hedelmää, kaikista edellä todetuista haasteista huolimatta. Eduskunta äänesti suurella 125 puolesta - 17 vastaan äänten enemmistöllä yli puolue- ja hallitusrajojen suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseksi ja edellyttää asiaa koskevan lainsäädännön kehittämistä. Äänestys tapahtui Metsästäjäliiton ja yhteistyökumppaneiden yhdessä valmistellun sutta koskevan kansalaisaloitteen käsittelyn myötä. Eduskunnan tahtotila vaikuttaa myös karhun ja ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen tilanteeseen, sillä niitä kaikkia koskee sama lainsäädäntö. Liekö eduskunnan tahtotilan syytä, myönnetyistä ilveksen poikkeusluvista ei tänä syksynä valitettu ja metsästys alkoi suunnitellusti koko maassa. Valitettujen karhulupien kohdalla odotetaan hallinto-oikeuksien päätöksiä. Liitto avusti juristin kanssa valituksen kohteiksi joutuneita karhulupien haltijoita kymmenkunta sivua kattavien vastineiden laadinnassa. 

Metsästäjäliiton syysliittokokous päätti liiton toiminnasta (Toimintasuunnitelma 2023) ja taloudesta vuodelle 2023. Liittoon kuuluvien metsästysseurojen jäsenkohtainen maksu on pidetty ennallaan 9,5 eurossa jo kahdeksan vuoden ajan. Nyt, edunvalvonnan ja viestinnän tarpeiden entisestään kasvaessa sekä inflaation paineessa syysliittokokous hyväksyi jäsenmaksun korottamisen kolmella eurolla, sehän on yhden kivääripatruunan hinta. Kun jäsenmaksussa huomioidaan myös Metsästäjäliiton piirin jäsenmaksu piiristä riippuen luokkaa 2-4 euroa, liiton jäsenmaksu on kokonaisuudessaan 15 euroa kutakin metsästysseuran jäsentä kohden. Henkilöjäsenmaksu metsästysseuroihin kuulumattomille on valtakunnallisesti 35 euroa. Metsästäjäliiton jäsenmaksu lienee edelleen valtakunnan alhaisimpia mihin tahansa muuhun järjestöön verrattuna. Mihin jäsenmaksuvaroja sitten käytetään ja mitä sillä saa? Olemme koonneet oheisin diaesityksiin yhteenvedon liiton edunvalvonnasta ja jäseneduista, tervetuloa tutustumaan. 

Maailma ympärillämme myrskyää sodan, energiakriisin ja toistuvien mediamylläköiden voimilla. Metsästykseen vaikuttavia poliittisia ja juridisia päätöksiä yritetään viedä läpi joskus arvaamattoman nopeasti. Toivon siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi, että käymme uuteen vuoteen yhtenäisenä metsästäjäkuntana toinen toistamme arvostaen, yhteisestä harrastuksesta nauttien ja yhteistä edunvalvonnan voimaamme näyttäen ja käyttäen. 

Ja lopuksi, haluan toivottaa Sinulle hyvä jäsen oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!

Jäseniä tervehtien,

Jaakko Silpola

Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja

Metsästäjäliitto teki 28.11.-7.12.2022 kyselyn valkohäntäpeuran tihentymäalueen jäsenseuroilleen valkohäntäpeurakannan hallinnasta. Vastauksia käytetään liiton edunvalvonnassa, kun liittoa kuullaan maa- ja metsätalousministeriön käynnistämässä selvityksessä valkohäntäpeurakannan hallinnasta https://mmm.fi/-/maa-ja-metsatalousministerio-kaynnistaa-selvityksen-valkohantapeurakannan-hallinnasta.

Liitto sai vastauksia 333 tihentymäalueen seurojen vastuuhenkilöltä. Kysely oli osoitettu peuratihentymäalueen piirien seuroille eli Etelä- ja Pohjois-Hämeet, Satakunta, Uusimaa ja Varsinais-Suomi.

Valkohäntäpeuraa pidetään seuroissa tärkeänä riistaeläimenä, jonka hyödyt nähdään vahinkoja suurempina, joskin vahingot tunnistetaan ja tunnustetaan ja niihin halutaan puutua. Suurimmiksi vahingoiksi tunnistettiin liikenne- maatalous- ja piha- taikka puutarhavahingot.

Myös autoilijoilta toivottiin vastuuta ja parannettavaa tarkkuudessa ja asenteissa peurarikkailla alueilla ajettaessa.

Peuran merkittävimmät hyödyt ovat lihansaannissa, metsästysmahdollisuuksissa, maaseudun elinvoimassa ja jahtien tuomassa yhteisöllisyydessä.

Valkohäntäpeuran tiedetään olevan vieraslaji, mutta myös hyödyllinen riistalaji. Merkille pistettävää ja ohjaavaa on, että 97 % vastaajista haluaa pitää sen sellaisena. Valkohäntäpeuraa ei pidetä haitallisena vieraslajina.

Valkohäntäpeuraa halutaan yleisesti ottaen eniten (46 %) vähentää siellä, missä kannat ovat tiheimmät ja toiseksi eniten (22 %) vähentää alueellisen riistaneuvostojen asettamaan aluetavoitteeseen. Lisäksi yleisesti vähentämisen kannalla oli 12 %. Kaikkiaan vastaajista vähentämisen kannalla on siten 80 %.

Lupajärjestelmä säilytettävä nykyisenä

Nykyistä peurapyynnin lupajärjestelmää pitää parhaana kannanhoitotapana 81 % ja sen keventämistä joiltain osin 18 %. Vastaukset tukevat liiton näkemystä siitä, että vaikka nykymalli on pystynyt vastaamaan kannankehitykseen viiveellä, ovat vaihtoehtoiset menetelmät sitä merkittävästi huonompia.

Motivaatiota jahtiin löytyy

Vastaajat jakautuvat jonkin verran näkemyksissään, mutta suurin osa (yli 80 % luokkaa) katsoo, että seuransa pyytää edelleen viime vuoden teholla, kanta on alentunut, kantaa on edelleen vähennettävä ja sitä jaksetaan tehdä ja tekijöitä löytyy. Saalis saadaan hyödynnettyä ja pyytäjiä on riittävästi.

Avoimissa vastauksissa oli kommentteja kannantiheyden aiheuttamasta metsästysvastaisuuden kasvusta ja kritiikistä. Suuria ajallisia uhrauksia peurakannan hallintaan tekeville metsästäjille syyttely kannan tahallisina kasvattajina syö motivaatiota, sillä moni katsoi, ettei heidän tai seuransa tavoitteena tai toimenpiteissä ole ollut peurakannan kasvattaminen, vaan se on päässyt kasvamaan jostain muusta syystä. Pyynnistä pitäisi saada kiitosta eikä syyllistämistä. Peltojen kasvipeitteisyyden kasvun arveltiin johtaneen kannan räjähtämiseen.

Pyynnin tehostamiseen on keinoja

Jäsenten lisääminen, jahtivieraiden vastaanottaminen ja seuran sisäisten toimintatapojen tehostaminen nähtiin parhaina tapoina lisätä pyyntiä. Sen sijaan ampumakokeen poistamista, luvanvaraisuudesta ja metsästyksenjohtajista luopumista ja pinta-alavaatimuksen muuttamista pidettiin tehoa vähentävinä.

Nykyistä 500 hehtaarin pinta-alavaatimusta pidettiin parhaana 59 % mielestä, pinta-alan nostamista 1000 hehtaariin kannatti lisäksi 15 % ja laskemista 300 hehtaariin 12 % ja loput sitä alemmas. Pinta-alavaatimuksen poistoa tuki 6 %. Pinta-alan laskemista 100 hehtaariin tai pinta-alavaatimuksen poistamista pidettiin vaaratilanteita ja myös peurakantaa kasvattavana. Muutoksen oletettiin johtavan myös sirpaloitumisen ohella metsästysoikeuden vuokrien kilpailuttamiseen, joka heikentäisi suunnitelmallista seuratoimintaa.

Avoimissa vastauksissa sirpaloitumisen todettiin olevan koirapyynnin esteenä ja pieniltä irrallisilta alueilta tulevien haavakoiden perään ei olisi lähtijöitä. Myös SRVA toiminnan uskottiin loppuvan. 500 hehtaaria todettiin olevan aivan minimi koirajahdille. Moni vastaaja piti tihentymiä hyvin paikallisina ja seurakohtaisina, sillä moni seura tihentymäalueilla oli onnistunut laskemaan kantaa merkittävästi, vaikka jo naapurista löytyi tihentymä.

Erikoisviljelmien ja puutarhojen haittojen aiheuttajina pidettiin usein metsäkaurista, jonka kanta lähti käsistä pyyntilupavapauden jälkeen. Ohjausvaikutuksen pelättiin katoavan pienemmissä yksiköissä ja pyyntipaine laskisi metsästäjien ampuessa vain omaan tarpeeseensa, jota ei yksittäiset, pienillä paloilla ampuvat korvaisi. Ruokinnat lisääntyisivät, jos monelle pienelle palalle houkuteltaisiin peuroja nykykokonaisuuksien sijaan.

Järjestäytynyt metsästys nähtiin niin merkittävänä laillisen, ohjattavan ja turvallisen pyynnin toteuttajana, ettei sitä saisi vaarantaa.

Edelleen avoimissa vastauksissa todettiin seurojen jäsen- ja pyyntimenettelyiden parantamisen ja lihamyynnin helpottamisen ilman pelkoa maanomistajien suuttumista myynnistä tehostavan pyyntiä. Seurat myös jakavat peuran lihaa ja jalosteita maanomistajille, eli saalishyötyä jaetaan seuran alueen maanomistajille.

Lupapinta-alan pienentäminen 500 hehtaarista heikentäisi turvallisuutta. Se johtaisi seuran alueen sirpaloitumiseen, mikä heikentäisi seuran mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitelmallisesti kokonaiskantaan. Sitä seuraava mahdollinen maavuokrien nousu loisi myös tavoitteita peurakannan kasvattamiseksi, sillä vuokra korreloisi eläinmäärää.

Ruokintaa ei tule kieltää

Ruokinnan kieltämisen suurin vaikutus olisi vastaajien mielestä vahinkojen kasvu. Se aiheuttaisi luonnollisesti myös muutoksia metsästystapoihin lisäten ajometsästystä kyttäyksen kustannuksella. Koska ruokinnalta ampuminen on tehokkain tapa pyytää, oletetaan peurakannan kasvavan, mikäli ruokinta kiellettäisiin.

Vapaissa vastauksissa puollettiin sekä nykymallia että pelkkää houkutteluruokintaa. Ruokintaa kuitenkin pidettiin tehokkaan pyynnin kannalta oleellisena. Samoin ruokinnoilla nähtiin olevan vaikutusta vahinkojen vähentämisessä. Nälkään tappamista kovina talvina ei pidetty eettisenä, vaan ensin pitää kanta saada ampumalla alas ja sitten siirtyä houkutteluruokintaan.

Vastauksissa korostettiin myös sitä, että omilla maillaan pitää saada toimia miten haluaa. Ruokinnalla käy muitakin eläimiä, se ei ole vain peuraa varten. Peuratihentymät sijaitsevat Suomen tiheimmän ihmisasutuksen maakunnissa. Monella alueella peuroja on lähes mahdoton metsästää turvallisesti ilman ruokintaa.

Johtopäätös on, että ruokinnalta pyytämistä ei tule kieltää, sillä kaatomääriä ruokinnoilta ei pystytä korvaamaan muilla tavoilla. Ruokinnoilla ohjataan myös eläinten sijaintia, jolloin se vähentää liikenne-, viljely- ja puutarha / pihavahinkoja. Ruokinnalta pyytäminen lisää turvallisuutta.

Luonnon kunnioittaminen on yksi Metsästäjäliiton keskeisistä arvoista ja pitää sisällään luonnon kestävän käytön, monimuotoisuuden vaalimisen sekä riistan- ja luonnonhoidon tukemisen ja edistämisen. Yleisavustusta käytetään ensi vuonna erityisesti riistanhoidon edistämiseen käytännön tasolla. Rahoilla kehitetään myös eettiseen ja kestävään metsästykseen liittyvää viestintää ja metsästäjien koulutusta. Vastuullisen metsästyksen kautta luonnonvarojen kestävä käyttö toteutuu ympäristöä palvelevalla tavalla.

”Avustus on yksi osoitus siitä, että Metsästäjäliitto tunnustetaan nykyään virallisesti valtakunnallisesti merkittävänä sekä luonnonhoito- että nuorisotyötä tekevänä asiantuntijajärjestönä. Liitto on nyt myös tunnustettu ja keskeinen asiantuntijavaikuttaja ympäristökysymyksissä, kuten esimerkiksi lyijyyn liittyvässä valtakunnallisessa keskustelussa”, Metsästäjäliiton luonnon ja riistanhoidon päällikkö Ere Grenfors sanoo ja kiittää myönnetystä avustuksesta.

Riistanhoito on luonnon monimuotoisuuden hoitoa

Metsästäjäliitossa on edistetty jo vuosia sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää metsästystä kosteikoilla eri tavoin. ”Olemme myös tulevana vuonna mukana MMM:n ja YM:n yhteisissä valtakunnallisissa SOTKA- ja HELMI-hankkeissa. Sotka-hankkeessa teemme kiinteää yhteistyötä BirdLife Suomen kanssa, luoden maahamme häirinnältä vapaata vesilintujen levähdysalueverkostoa”, Ere Grenfors kertoo.

Kosteikkojen rakentaminen ja hoito parantaa luonnon kokonaismonimuotoisuutta, josta hyötyvät myös muut kuin riistalajit. Kosteikkotyön tukemisella autamme samalla Itämerta ja muita vesistöjä: vesistöjen tila paranee, rehevöityminen ja umpeenkasvu vähenee ja taantuvat vesilintulajit elpyvät.

Liitto auttaa jäsenseurojaan ampumaratojen ympäristölupaprosesseissa ja tarjoaa asiantuntemustaan ammuslyijyn korvaamiseen liittyvissä asioissa.

Eduskunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta on mietintönsä perusteluina ilmaissut, että suden kannanhoidollinen metsästys tulisi mahdollistaa myös silloin, jos suotuisaa suojelutasoa ei ole suden osalta vielä saavutettu, jos metsästyksellä ei aiheuteta haittaa suotuisan suojelutason saavuttamiselle. Hallitus on antanut asiassa esityksen HE 288/2022, joka oli eilen 30.11.2022 maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä.

Metsästäjäliitto tukee esitystä, mutta samalla toteaa, ettei hallituksen esityksessä esitetyt muutokset ole riittäviä toimenpiteitä EU-lainsäädännön mukaisen suden, karhun ja ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi Suomessa.

Lainsäädännössä tulee hakea tarkennuksia Ruotsin lainsäädännöstä

Ruotsia ja Suomea koskee täysin samanlainen EU-lainsäädäntö. Ruotsissa kaikkien suurpetojen kannanhoidollinen metsästys onnistuu. Suomessa tuomioistuimet ovat estäneet metsästyksen toimeenpanokielloin tai osoittamalla myönnetyt poikkeusluvat vääriksi, kuten on nähty useissa päätöksissä vuosien 2020 - 2022 aikana. Metsästäjäliiton mielestä Suomen lainsäädännössä tulee hakea tarkennuksia Ruotsin lainsäädäntöä mukaillen, sillä Ruotsin lainsäädäntö on tarkempi ja paremmin tarvittavat joustot yksilöivä.

Metsästyslain 41 a § koskee kaikkia suurpetoja ja niiden kannanhoidollista metsästystä. Siten tarkastelua ei tule rajoittaa vain suden kannanhoidolliseen metsästykseen, vaan myös ilveksen ja karhun kannanhoidolliseen metsästykseen. Vaikka susi olisi saavuttanut tai olisi saavuttamassa suotuisan suojelun tason, ilvestä koskeva korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2022:48 monella tavoin estää muidenkin suurpetojen metsästyksen, ellei lainsäädäntöä tarkenneta niin, että luontodirektiivin mahdollistamat kansalliset joustot saadaan metsästyksessä käyttöön.

Metsästäjäliitto haluaa kiinnittää eduskunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin:

1. Kannanhoidollisen metsästyksen tavoite yleisellä tasolla on luontodirektiivin yleisten tavoitteiden mukaisena kirjattava lainsäädäntöön.

2. Kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteista ja toimenpiteistä päätettäessä lupaviranomaisen on voitava hyödyntää kannanhoitosuunnitelmia niin, että niillä on oikeudellinen vaikutus.

3. Suurpetojen tavoiteltu minimilukumäärä tulisi voida vahvistaa oikeusvaikutteisesti etukäteen alueittain ennen kannanhoidollisten lupien myöntämistä.

4. Direktiivikäännöksen aiheuttama epäselvyys on ”rajoitettu määrä” -kriteerin osalta korjattava lainsäädännöllä vahvistamalla se itsenäiseksi kriteeriksi.

5. ”Valikoiden” -kriteerin suhde eläinlajin biologisiin ominaisuuksiin, lupamäärään, kannan rakenteeseen ja käytännön mahdollisuuksiin valikoida ja valikoinnin harkinnanvaraisuus tulee lainsäädännöllisesti vahvistaa.

Lisätietoja:

Lue koko lausunto

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että ”Esitetyillä perusteilla metsästyslain 41 a §:n 3 momentissa ja luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat täyttyneet. Päätös ei ole metsästyslain vastainen eikä sitä ole syytä kumota.”

Kuhmoon oli myönnetty poikkeuslupa 18 karhun metsästämiseen. Lupa oli voimassa lokakuun loppuun. Jo aiemmin hallinto-oikeus totesi, ettei karhunmetsästyksen täytäntöönpanoa ole syytä pitää kiellettynä. Metsästystä ei kuitenkaan enää lokakuun puolivälissä aloitettu alueella, sillä Kuhmon karhuista suuri osa oli jo siirtynyt Venäjälle tai vetäytynyt talviunille.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Suomessa karhukannan suojelun taso on suotuisa ja kannan kehitys on ollut suotuisaa jo pidemmän aikaa. Karhukanta hakemuksessa tarkoitetulla alueella on selvitetty asianmukaisesti ja riittävän yksilöidysti ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. Päätöksessä todetaan, että karhukannan koosta alueella saatu selvityksen mukaan poikkeusluvan myöntäminen ei haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä.

Hallinto-oikeuden mukaan karhukannan runsastuessa on perusteltua kiinnittää huomiota karhuista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Karhukannan hoitosuunnitelmassa todetun mukaisesti karhu on Suomessa arvostettu ja tärkeä riistaeläin, ja karhunmetsästyksellä on täällä pitkät perinteet. Poikkeuslupahakemuksessa on uskottavasti esitetty, että karhunmetsästyksellä on myös aluetaloudellista merkitystä. Hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä mainittua päämäärää voidaan pitää luontodirektiivin kannalta hyväksyttävänä.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään myös, että karhun metsästyksen järjestäminen siten, että saalis jää metsästäjien haltuun ravintona ja muutoin hyödynnettäväksi, on omiaan edistämään metsästyskulttuuria ja kestävää kehitystä paremmin kuin se, että tapetut eläimet joutuisivat valtiolle hävitettäviksi tai myytäviksi. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan karhujen siirtely, sikäli kuin se olisi käytännössä mahdollista karhuista aiheutuvien haittojen ja vahinkojen ehkäisemiseksi, ei ole vaihtoehto metsästyskulttuurin ylläpitämiseen.

Hallinto-oikeuden mukaan luontodirektiivin vaatimus tiettyjen eläinyksilöiden ottamisesta valikoiden ja rajoitetusti tarkoin valvotuissa oloissa myös täyttyy, koska myönnetystä poikkeusluvasta on rajattu pois pennut ja pennulliset naaraat, pyynnin tuloksesta raportoidaan riistakeskukselle ja poikkeusluvan kesto on rajallinen.

Verisure – Suomen johtava turvapalveluiden tarjoaja palvelee tulevaisuudessakin pyrkimyksenä paras mahdollinen turva kotiin, perheenjäsenille, lemmikeille sekä metsästyskalustolle. Yhteistyövuosiemme varrella Verisure on kehittänyt palveluitaan voidakseen varmistaa yhä paremmin, että suojatuilla kohteilla kaikki on hyvin, ja reagoidakseen ilmeneviin uhkiin yhä varhaisemmassa vaiheessa.

Loppuvuoden ajan Metsästäjäliiton jäsenet saavatkin palvelustamme erikoisedun. Tutustu etuun uutena asiakkaana tai katso etusi jo olemassa olevaan järjestelmään.

Verisure kiittää Metsästäjäliittoa ja kaikkia jäseniä yhteistyövuosista!

Helsingin kaupungilla on olemassa alueiden hoitoon hyvä organisaatio, jossa toimijoina ovat asiantuntijat ja toiminnalle on vakaa rahoituspohja. Myös hirvieläinkantojen hoito on järjestetty Helsingin kaupungin virkistysalueilla tällä hetkellä riittävän hyvin. 

Luonnonsuojelullisesti virkistysalueiden liittämisellä kansallispuistoon ei saavutettaisi lainkaan lisäarvoa, sillä luonnon monimuotoisuus alueella on huomioitu tällä hetkellä hyvin. Metsästäjäliitto on huolissaan nykyisten virkistysalueiden metsästykseen tulevista merkittävistä rajoituksista ja kielloista, mikäli alue liitetään Nuuksion kansallispuistoon. Rajoituksia tulisi myös muuhun virkistystoimintaan, kuten telttailuun ja suunnistukseen. 

Mikäli virkistysalueiden liitos kansallispuistoon toteutettaisiin, nykysäädöksillä yhteensä yli 3000 hehtaarin alueelta hirvieläinkantojen säätely loppuisi kokonaan. Kansallispuistossa hirven ja valkohäntäpeuran ajaminen ei olisi enää sallittua. Tämä tarkoittaisi sitä, että monen metsästysseuran ja -seurueen toimintamahdollisuudet lakkaisivat lähes kokonaan metsästysalueiden pirstoutumisen takia.

Tästä suorana seurauksena olisi hirvieläinkantojen hallitsematon kasvu alueella, joka yhdistettynä lähiseudun teiden suuriin liikennemääriin olisi täysin vastuutonta. Hirvieläinkantojen kasvu aiheuttaisi väistämättä vahinkoja liikenteessä sekä metsissä, viljelyksillä ja puutarhoissa. 

Metsästäjäliitto edellyttää, että Nuuksion kansallispuiston rauhoitusmääräykset on metsästysjärjestelyjen osalta laitettava vastaamaan nykypäivää. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää hirvieläinten ajoa, mutta määräysten päivityksessä on huomioitava myös muut riistalajit (mm. vieraspedot, villisika) kannanhallintatarpeineen mahdollisimman laajasti. 

Metsästäjäliitto vaatii, että laki Nuuksion kansallispuistosta on avattava uudelleen kirjoitettavaksi mahdollisen alueliitoksen toteutumisen yhteydessä.

Metsästyksen ja virkistyskäytön yhteensovittamisesta eteläisessä Suomessa on olemassa hyviä esimerkkejä muun muassa Sipoonkorven ja Teijon kansallispuistoista, joissa molemmissa on hirvieläinkantojen hallinta onnistuttu sovittamaan hyvin puistojen suuriin kävijämääriin. On tärkeää hahmottaa, että erityisesti hirvieläinten ajo ei muodosta minkäänlaista turvallisuusriskiä alueen muille virkistyskäyttäjille.

Myös Suomen Metsästäjäliitto vetosi ennen äänestystä suomalaisiin meppeihin, jotta he tukisivat päätöslauselmaa, joka edellyttää Euroopan komissiolta 19 artiklan asianmukaista täytäntöönpanoa.  Esimerkiksi suden statuksen muuttaminen tiukasti suojellusta lajista (liite IV) lähtökohtaisesti metsästettäväksi lajiksi (liite V) voi tapahtua vain komission ehdotuksesta ja neuvoston vahvistamana.

Parlamentin nyt hyväksymä lausuma sisältää edellytykset siihen, että luontodirektiivin lajiliitteitä voisi muuttaa tieteellisin perustein, esimerkiksi lajin kannan merkittävän kasvun vuoksi. Euroopan komissio on tehnyt päätöksen olla esittämättä direktiivin liitemuutoksia kehityksestä huolimatta. Tämä on jyrkästi vastoin direktiivin vaatimusta, jonka mukaan lajit on sisällytettävä liitteeseen IV (tiukka suojelu) vain sillä ehdolla, että niiden tiukka suojelu on tieteellisesti perusteltu.

Suurpetojen siirtäminen liitteestä (tiukka suojelu) toiseen (metsästettävä) ei kuitenkaan muuta jäsenvaltioiden oikeudellista velvoitetta varmistaa lajien suotuisan suojelun taso.

Suurpetojen tiukka suojelu aiheuttaa ongelmia monessa jäsenmaassa

Parlamentin päätös on selkeä viesti komissiolle toimia asiassa, joka on tärkeä erityisesti maaseudun asukkaille ja metsästäjille. Suurpetojen tiukka suojelu on johtanut oikeudellisiin ja hallinnollisiin umpikujiin monessa jäsenvaltiossa. Ongelmana on liian kapea tulkinta EU:n lainsäädännöstä ja suojelujärjestöjen jatkuvat valitukset kansallisilla oikeustasoilla.

Jäsenvaltioiden onkin yhä vaikeampaa täyttää direktiivin mukaiset velvoitteensa näiden lajien suojeluun ja kestävään hoitoon liittyen tarkoituksenmukaisella tavalla. Myöskään taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia näkökohtia sekä alueellisia ja paikallisia erityispiirteitä ei voida nyt ottaa riittävästi huomioon.

Euroopassa menestyneimmät esimerkit onnistuneesta rinnakkaiselosta suurpetojen kanssa tulevat maista, joissa metsästäjät toteuttavat kannanhoidollista metsästystä.

EU:n 27:ssä jäsenvaltiossa elää nykyisin 19 000 sutta ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n Punaisella listalla susi on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi.

Lue lisää >> https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/vahva-vaikuttaja/susi