Waterfowlers' Network järjestää eurooppalaisen vesilintuwebinaarin, jonka tarkoituksena on luoda ytimekäs katsaus alan tärkeimpiin kuulumisiin. Waterfowlers' Network on yhteistyöjärjestö, joka pyrkii parantamaan vesilintujen olosuhteita tiedonkeruulla, ennallistamalla elinympäristöjä, osallistumalla aktiivisesti vesilintukantojen kestävään hoitoon ja opastamalla kestävään metsästykseen.

Suomi on erittäin merkittävä pesimisalue Euroopan vesilinnuille, ja kosteikoillamme on suuri vaikutus laajalle alueelle. Suomen sorsakantojen tilaa avaa Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.

Tilaisuus kestää noin tunnin, esityskielenä on englanti. Osallistumislinkki löytyy ohjelman alta.

Webinaari tallennetaan ja tallenne julkaistaan myöhemmin Metsästäjäliiton Vesilintuklinikka -sivulla. 

Tilaisuuden ohjelma Suomeksi

Tervetulotoivotus ja esittely Waterfowlers Network esittely
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Uusimmat tulokset Suomen pesimäkannoista
Veli-Matti Pekkarinen, lintuvesiasiantuntija, Suomen Metsästäjäliitto

Mitä uusimmat siipinäytetutkimukset kertovat
Lene Midtgaard, Secretary of Waterfowlers Network

Opas kestävään vesilintujen metsästykseen
James Green, Head of Wildfowl and Wetlands, The British Association for Shooting & Conservation

Yhteenveto, kysymyksiä ja vastauksia
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Klo 19.00 Keski-Euroopan aikaa
(Suomi: klo 20.00 - Iso-Britannia ja Irlanti: klo 18.00)

Kesto: Noin 1 tunti

Pyydämme sinua liittymään Teams -sovelluksella noin 5 minuuttia ennen webinaarin alkua

Webinaarin linkki: Link to the meeting – 9 September

In english:

Welcome and Introduction to Waterfowlers Network
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Latest Results on Breeding Populations in Finland
Veli-Matti Pekkarinen, Waterfowl Habitat Specialist Finnish Hunters’ Association

What the Latest Wing Survey Results Reveal
Lene Midtgaard, Secretary of Waterfowlers Network

Guide to Sustainable Waterfowl Hunting
James Green, Head of Wildfowl and Wetlands, BASC

Summary and Q&A
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Time;
7:00 PM Central European Time (Finland: 8:00 PM – UK & Ireland: 6:00 PM) Duration: Approximately one hour

You are encouraged to join the meeting approximately 5 minutes before the scheduled start time.

Link to the meeting – 9 September

Kyseessä on jo neljäs susien surmaama metsästyskoira elokuussa alkaneen metsästyskauden aikana. Vappu oli palkittu kaksoisvalion arvolla ja valittu Euroopan Voittajaksi.

– Isä oli treenaamassa koiraa, joka ehti haukkua hirveä kolmisen tuntia. Kun Vappu oli noin 150 metrin päässä hänestä, haukku muuttui äkisti huudoksi. Vappu lähti tulemaan isää kohti, mutta sudet saivat sen kiinni. Se hiljeni 30 metrin paon jälkeen, kertoo omistaja Mauri Lielahti.

Tapahtumapaikka sijaitsee tiheällä männikkö- ja suoalueella, jossa näkyvyys on vain noin 20 metriä. Paikalta on lähimpään taloon alle kilometri ja Parkanon taajamaan noin kuusi kilometriä. Tielle matkaa on 400 metriä. Lielahden mukaan alueella on sattunut vastaavia tapauksia aiemminkin.

– Ilmeisesti asialla ovat samat sudet, jotka ovat vieneet täältä useita koiria. Pedot eivät enää väistä ihmistä, vaan ovat käyneet pelottomiksi, hän sanoo.

Susihyökkäyksen kävivät nopeasti paikan päällä toteamassa myös maaseutuviranomaiset.

– Odotetaanko vain henkilövahingon sattumista ennen kuin tilanteeseen saadaan muutos? Täällä syrjäseuduilla asuvilla ei tunnu olevan oikeuksia.

Video ja lyhyt selostus tapahtumapaikalta (Youtube)

Lisätietoja: Koiranomistaja Mauri Lielahti, puh. 050 598 8158 mauri.lielahtigmail.com

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset kartalla
(Syksy 2025)

Mäyräkoira ehti olla irti metsästystilanteessa vain 10–15 minuuttia, kun hyökkäys tapahtui. Omistaja Timo Puranen näki tilanteen pellolta noin 90 metrin päästä ja ryntäsi huutaen koiraa kohti lähimetsään. Hän ehti noin 40–50 metrin päähän, mutta ei ehtinyt estää hyökkäystä.

– Näin suden koirani kimpussa, juoksin niin lähelle kuin uskalsin ja huusin minkä kurkusta lähti. Susi ei kuitenkaan päästänyt irti, vaan säntäsi pakoon koira suussaan, Puranen kertoo.

– Koiran ääntely jatkui vielä 15–20 sekunnin ajan, mutta vaimeni sitten lopullisesti. Juoksimme veljeni kanssa GPS-pannan osoittamaan sijaintiin siinä toivossa, että ehtisimme vielä pelastaa koiran.

Paikalle saavuttiin kuitenkin liian myöhään. Koira oli ehtinyt saada vakavia vammoja – muun muassa kylkiluita oli murskana. Tapahtuman kävi vahvistamassa myös alueen petoyhdyshenkilö.

Huoli koirien turvallisuudesta kasvaa

Surmansa saanut 2,5-vuotias mäyräkoira oli omistajansa mukaan nouseva tähti metsästyskoirana. Se oli ehtinyt saada noin 50 pienpetoa – kuten mäyriä, kettuja ja supikoiria – sekä ajosta useita jäniksiä ja kauriita.

– Siitä oli hyvää vauhtia tulossa erittäin taitava luolakoira, Puranen sanoo.

Susien aiheuttamat vahingot metsästyskoirille herättävät jatkuvasti keskustelua, koska koiria käytetään aktiivisesti apuna metsästyksessä. Susien määrä Suomessa on kasvanut, mutta kannanhoidollista metsästystä ei ole toistaiseksi saatu käynnistettyä.

Metsästäjäliitto: Kannanhoidollinen metsästys tarpeen

Metsästäjäliitto vaatii suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Liiton mukaan nykyinen, historiallisen suuri susikanta on liian suuri suhteessa ihmisten ja tuotantoeläinten turvallisuuteen.

Keskeistä suurpetojen metsästyksen käynnistämiseksi on saada lainsäädäntöön aikaan suotuisan suojelun tason määrittävä kiintiö susille. Susi kuuluu Suomen luontoon, muttei tässä mittakaavassa.

Liitto painottaa, että kannanhoidollinen metsästys on toimivan suurpetopolitiikan lähtökohta esimerkiksi Ruotsissa. Kannanhoidon avulla susi voidaan kouluttaa takaisin ihmispelkoon.

Näin ennaltaehkäistään konflikteja ihmisen elinpiirin ja suden välillä. Metsästäjäliiton tavoitteena ei ole uhanalaisen lajin hävittäminen, vaan lajien kestävä rinnakkaiselo.

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset kartalla
(Syksy 2025)

Metsäjänissaalis hipoi 1970–1980-lukujen huippuvuosina miljoonaa pitkäkorvaa. Määrä on pudonnut tasaisesti, ja viime vuonna niitä saatiin saaliiksi Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 67 000. Rusakkosaalis on sen sijaan vuosien saatossa kasvanut. Ensimmäisen kerran saalis ylsi metsäjäniksen tasolle vuonna 2023, jolloin molempia lajeja pyydettiin 73 000 yksilöä. Viime vuonna rusakoita päätyi saaliiksi 59 000 kappaletta.

Metsäjänistä tavataan koko maassa, mutta sen kanta on harventunut etenkin eteläisessä Suomessa. Lumettoman ajan pidentyessä turkkinsa valkeaksi vaihtava jänis on pedoille helppo saalis.

Samaan aikaan rusakko on hyötynyt leudontuneista talvista. Se levittäytyy uusille alueille ja työntyy kohti pohjoista. Rusakko viihtyy hyvin myös asutusten lähellä ja taajamissa. Se voi aiheuttaa paljonkin vahinkoa pihassa ja puutarhassa. Samoilla alueilla asuessaan lajit voivat myös risteytyä, mikä suosii rusakkokantaa ajan myötä. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan joillakin alueilla jopa lähes kolmanneksella rusakoista on perimässään jälkiä risteytymisestä metsäjäniksen kanssa.

Koiralla tai ajometsästyksellä

Metsäjäniksen pyytäminen ajavalla koiralla on ollut takavuosina suosittu metsästystapa. Jänistä ajavien koirien käyttö on kuitenkin vähentynyt viime vuosina. Yksi syy koirametsästyksen hiipumiseen on metsäjänisten väheneminen, mutta paikoittain myös petotilanne vaikuttaa asiaan. Metsästäjäliiton tietoon tuli viime vuonna kymmenkunta tapausta, jossa sudet kävivät ajokoiran kimppuun. Ajokoirat tyypillisesti työskentelevät etäällä omistajistaan, jolloin se on otollinen kohde susille.

Rusakkojahdissa ajavan koiran käyttö on haastavampaa, sillä rusakolla on vahva taipumus lähteä siirtymään teitä pitkin. Rusakot myös usein elelevät lähempänä asutusta, jolloin ajavan koiran käyttö voi olla hankalaa.

Rusakolle toimiikin esimerkiksi ajometsästys, jossa pienellä seurueella kammataan otollisia paikkoja toisten passittaessa kulkureiteillä. Joillakin maaseutukylillä koko kylien yhteiset rusakkoajot ovat jokavuotinen perinne. Tällöin metsästys voidaan kohdistaa juuri vahinkoa tekeviin piharusakoihin, joita muuten voi olla hankala pyytää. Maatiloille ja puutarhoihin ei kuitenkaan tule mennä rusakkojahtiin ilman maanomistajan lupaa.

Maukasta riistaruokaa

Jäniksen lihassa on voimakas maku. Kokki Markus Maulavirta opastaakin liottamaan lihaa ensin maidossa tai vedessä, jolloin maku pehmenee.

Rusakon liha on mureampaa jo valmiiksi. Rusakko on kooltaan metsäjänistä suurempi ja tarjoaa siis runsaasti maukasta syötävää.

Molempien liha sopii hyvin perinteisiin patoihin, mutta niitä voi kokeilla myös grillissä tai vaikkapa itämaisin vivahtein. Jahtimediasta löytyy viisi mainiota ohjetta rusakko- tai jänispaistin tekoon.       

Metsäjäniksen ja rusakon metsästysaika alkaa 1.9. ja jatkuu helmikuun loppuun.

Tutustu riistalajeihin Jahtimediassa: Suomalaisia riistaeläimiä: metsäjänis ja rusakko

(Pääkuvassa SRVA-henkilö Tom Rikberg koirineen)

Ari Alisen mukaan koiraharrastus on monin paikoin hiipumassa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Pelko suden kohtaamisesta saa metsästäjät jättämään koirat kotiin, mikä näkyy konkreettisesti metsästysseurojen arjessa.

– Työni puolesta keskustelen päivittäin metsästyskoirien omistajien kanssa. Monet sanovat, etteivät hanki enää uutta koiraa, ennen kuin suurpetotilanne selkiytyy. Se on todella huolestuttavaa metsästyskulttuurin tulevaisuuden kannalta, Alinen toteaa.

Reaaliaikaista tietoa susien liikkeistä

Kun Alinen menetti oman koiransa sudelle, hän perusti vuonna 2024 avoimen tietokannan, petohavainnot.fi-sivuston, johon metsästäjät ovat voineet ilmoittaa havaintojaan susista ja muista suurpedoista. Palvelu on herättänyt suurta kiinnostusta: vuoden aikana kävijöitä on ollut lähes 600 000 ja käyttäjiä yli 150 000.

Alisen mukaan palvelu on jo pelastanut useamman koiran, kun omistajat ovat ehtineet hakea lemmikkinsä pois maastosta susialueelta.

– Reaaliaikaiselle tiedolle oli valtava tarve, sillä koiraharrastajat eivät tunne oloaan enää turvalliseksi ilman sitä.

Koekäynnit romahtaneet

Käytännön vaikutukset metsästyskoiraharrastuksessa näkyvät jo tilastoissa. Vuonna 2024 järjestettiin 132 mäyräkoirien ajokoetta, mutta tänä vuonna anomuksia on jätetty vain 53 kappaletta. Pudotusta kokeiden määrässä on siten peräti 60 prosenttia.

– Suurin syy on se, että turvallisia maastoja ei yksinkertaisesti löydy. Tämä heijastuu suoraan sekä koirakantojen jalostukseen että niiden käyttöön, Alinen sanoo.

Myös Kennelliitossa on huolestuttu kehityssuunnasta.

– Jos suurpetokantaan ei saada ratkaisua, metsästyskoirien osaaminen ja jalostus vaikeutuvat entisestään. Hanskoja ei silti pidä lyödä tiskiin. Etenkin SRVA-toiminta poliisin apuna vaatii jatkossakin hyvin koulutettuja koiria, toteaa liiton hallituksen varapuheenjohtaja Risto Ylitalo.

Koirien vähenemisen vaikutus viranomaisyhteistyöhön

Alisen mukaan suurpetojen kasvu ei uhkaa ainoastaan koiraharrastusta, vaan myös viranomaisyhteistyötä.

– Poliisin SRVA-tehtävissä ei kohta ole käytettävissä koiria, joita voisi viedä turvallisesti harjoittelemaan maastoon. Jos tämä kehitys jatkuu, menetämme yhden olennaisen työkalun suurpetotilanteiden hallinnassa.

Pitkän linjan metsästäjä ja kasvattaja katsoo tilannetta vakavana varoituksena koko suomalaiselle metsästyskulttuurille.

– Jos koirat katoavat metsästä, katoaa myös suuri osa suomalaisen eränkäynnin osaamisesta ja perinteestä, Alinen tiivistää.

Tämän syksyn ensimmäinen metsästyskoiraan kohdistunut susihyökkäys tapahtui 21.8.2025 Asikkalassa.

Suomessa sattuu vuosittain tuhansia hirvikolareita, ja suurin osa niistä tapahtuu iltahämärässä. Hirvet liikkuvat aktiivisesti kiima-aikaan syys-lokakuussa sekä keväällä touko–kesäkuussa, jolloin nuoret hirvet lähtevät itsenäisesti liikkeelle ja eksyvät helposti tielle. Riskialueita ovat vilkkaasti liikennöidyt päätiet sekä hirviaitojen päät.

Metsästys on keskeinen keino vähentää liikenneonnettomuuksia. Hirvikantojen hallinta pienentää vaaraa tiellä liikkujille ja parantaa liikenneturvallisuutta, ja se korostuu erityisesti syksyn hämärissä olosuhteissa. Hirvet ja peurat lisäävät liikkumistaan paitsi kiima-aikoina myös siirtyessään talvilaitumille, mikä kasvattaa riskiä kohdata niitä liikenteessä.

Hirvestä iso riistasaalis

Hirvenmetsästys on sekä riistanhoitoa että virkistystä. Vuosittain jahtiin osallistuu yli 100 000 metsästäjää. Hirvenliha on ravintoarvoiltaan korkealaatuista, kotimaista ja ekologista lähiruokaa. Viime kaudella saaliiksi saatiin yli viisi miljoonaa kiloa luullista lihaa, joka päätyi kotitalouksien, ravintoloiden ja myös koiranruokateollisuuden käyttöön. Lisäksi metsästys tarjoaa henkistä hyvinvointia: se yhdistää luonnossa liikkumisen, yhteisöllisyyden ja perinteiden jatkamisen.

Hirvenliha sopii erinomaisesti hyvin monenlaisiin kokkauksiin. Erilaiset padat ovat perinteisimmästä päästä, mutta lihaa voi kokeilla vaikkapa pitsassa tai ribseinä.

Hirvijahti käynnistyy porrastetusti

Hirvijahti käynnistyy syyskuun alussa eri puolilla Suomea. Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella jahti alkaa heti syyskuun alussa ja jatkuu syyskuun 20. päivään saakka, jolloin alkaa kiimarauhoitus. Muualla maassa hirvieläinten vahtimismetsästys pellolta on sallittua syyskuun alusta, ja varsinainen hirvenmetsästysaika alkaa porrastetusti koko maassa lokakuun alkupuolella. Hirven metsästys päättyy koko maassa tammikuun puolessa välissä.

Metsäkauriin ja valkohäntäpeuran metsästys käynnistyy niin ikään syyskuun alussa. Myös pienempien sorkkaeläinten metsästys on tärkeä osa kannanhoitoa, ja sen avulla pyritään vähentämään liikennevahinkoja sekä viljelyksille aiheutuvia tuhoja. Peura- ja kauriskannat ovat erityisesti Lounais-Suomessa runsaita, ja metsästyksellä on merkittävä rooli niiden hallinnassa.

Koiranomistaja ei esiinny tässä uutisessa omalla nimellään, mutta toimituksella on hänen henkilöllisyytensä tiedossa.

8,5-vuotiaan jämtlanninpystykorvan omistaja oli palaamassa Asikkalassa torstaina 21.8.2025 ennen puoltapäivää koiransa kanssa metsäpalstalta kotiin, kun hän huomasi kotitieltä metsään johtavat tuoreet hirvenjäljet. Omistaja kertoo laskeneensa koiran hetkeksi irti tutuilla kulmilla tuoreiden jälkien perään.

– Koira lähti seuraamaan hirvenjälkiä noin 150 metrin matkan läheisen sorakuopan toiselle puolelle. Metsässä se alkoi kuitenkin haukkua hieman erikoisesti, ennen kuin äkisti lopetti kokonaan.

Kuunneltuaan tilannetta hetken omistaja kertoo lähteneensä hölkäten ääntä kohti – tiheän kuusikon läpi sorakuopan toiselle puolelle.

– Olin tapahtumapaikalla alle kymmenessä minuutissa. Koira oli kokenut karmean kohtalon kahden suden hampaissa. Näin vielä toisen susista koirani kimpussa noin kahdenkymmenen metrin päässä, kun koira veti viimeisiä henkäyksiään. Susi lähti paikalta vasta huutoni saattelemana.

Tutkan mukaan taistelu kesti 13 minuuttia. Verijälkiä ja karvoja oli laajalla alueella taistelun jäljiltä.

Paikan päällä tilanteen kävivät toteamassa myös riistaneuvoja ja maaseutuviranomainen, jotka kuvasivat jäljet ja raadellun koiran.

"Ihmisuhrit vain ajan kysymys"

Koiran omistajan talo sijaitsee noin 500 metrin päässä tapahtumapaikalta, jota ympäröivät pellot. Myöhemmin samana iltana alueella tehtiin toinen näköhavainto kahdesta sudesta metsäpalstan takana. Lähistöllä on tehty aiemminkin susihavaintoja.

Koiran menetyksen jälkeen omistaja epäröi viedä nuorta, kasvamassa olevaa koiraansa metsälle.

– Kyllä se pelottaa, vaikka hirvikoiran paikka ei ole pelkästään tarhassa.

Suurimpana uhkana omistaja pitää koirasusia, joita lasketaan luontoon. Ne eivät pelkää ihmistä.

– On valitettavasti vain ajan kysymys, milloin susi tai karhu käy kohtalokkain seurauksin ihmisen kimppuun.

Viime jahtikaudella (2024-2025) Metsästäjäliitto raportoi susien metsästyskoiriin tekemistä hyökkäyksistä uutisoiden 40 metsästyskoiran menetyksestä. Alkaneella jahtikaudella on menetetty toistaiseksi yksi metsästyskoira.  

Metsästyskoirien menetys johtaa niiden käytön vähenemiseen. Metsästys yleensä ja myös suurpetojen metsästys vaikeutuu. Viranomaistyönä tehtävään suurriistavirka-avun antamiseen on yhä vähäisemmät mahdollisuudet ilman osaavia koiria.

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset kartalla
(Syksy 2025)

Vanhat konkarit pääsevät tänä syksynä muistelemaan menneiden vuosikymmenten eräpolkuja ja jakamaan tarinoita. 1970-luvun metsästyskulttuuri nostetaan esiin, ja tarkoituksena on siirtää arvokas kulttuuriperintö eteenpäin. Suomen Metsästysmuseon ja Suomen Metsästäjäliiton yhteinen Muistoja eräkontista -keräys 1970-luvun metsästys- ja kalastusmuistoista käynnistyy Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin Takaisin erätulille -tapahtumassa.

Miksi muistelu on tärkeää ikäihmisille?

Muistelutapahtumat ovat tärkeitä ikäihmisille, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden tulla kuulluksi ja jakaa omia kokemuksia. Yksinäisyys koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä, mutta etenkin ikäihmisten kokema yksinäisyys on yleistynyt viime vuosina. Vaikka kunnissa järjestetään erilaista aktiivista toimintaa, kaikki eivät pysty osallistumaan niihin esimerkiksi terveydellisistä, liikunnallisista tai sosiaalisista syistä.

Kohtaamiset ja yhteisölliset muisteluhetket samanhenkisten ihmisten parissa toimivat merkittävänä tukena ikäihmisten hyvinvoinnille. Yhteinen muisteleminen vahvistaa identiteettiä ja tuo mahdollisuuden tiedon siirtämiseen uusille sukupolville.

Muistitiedon keräyksen arvo

Metsästysmuseon organisoimassa 1970-luvun muistitiedon keräyksessä etsitään kirjoitettuja muistoja, valokuvia, esineitä sekä haastatteluja, jotka valottavat 1970-luvun eränkäynnin arkea – ja juhlaa. Muistot voivat olla omakohtaisia, tai vanhemmilta eränkävijöiltä kuultuja. Osallistua voi kuka tahansa. Haastattelijoiksi haastetaan nuoremmat metsästäjät. Eräpolku jatkuu sukupolvelta toiselle, kun nuoret saavat mahdollisuuden kuulla ja tallentaa vanhempien ja isovanhempien kokemuksia.

Osallistu ja innosta muita!

Metsästäjäliitto toivoo, että jokaisen liiton piirin alueella järjestetään Takaisin erätulille -tapahtuma syksyn aikana. Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Mari-Anna Hovilta voi kysyä ideoita tapahtuman järjestämiseen. Metsästäjäliitto tarjoaa piireille ja metsätysseuroille viestintämateriaaleja, joilla voi mainostaa omaa paikallista muistelutapahtumaa ja innostaa ikäihmisiä osallistumaan Metsästysmuseon muistitiedon keräykseen.

Lisätietoja keräyksestä ja ohjeet materiaalin toimittamiseen löydät Metsästysmuseon verkkosivuilta. Takaisin erätulille -tapahtumatiedot ja viestintämateriaalit löydät Metsästäjäliiton sivuilta metsastajaliitto.fi/takaisin-eratulille.

Lisätietoja:

Takaisin erätulille -tapahtumat
Mari-Anna Hovi mari-anna.hovimetsastajaliitto.fi +358 40 551 6266
toiminnanjohtaja , Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piiri

Muistoja eräkontista -1970-luvun erämuistojen keräys
Pekka Allonen pekka.allonenmetsastysmuseo.fi +358 45 170 1585
amanuenssi, Metsästysmuseo

Mediayhteydet
Tero Ylioja tero.yli-ojametsastajaliitto.fi +358 50 5752 331
viestinnän asiantuntija, Metsästäjäliitto

Ensimmäinen Takaisin erätulille -muistelutapahtuma järjestetään pe 29.8. klo 12 Ruskon Metsästysseuran kodalla. Kodalle on opastus osoitteesta Rauduntie 186, Rusko.

Ruotsi on elokuussa 2025 raportoinut Euroopan Unionille asettaneensa suden suotuisan suojelutason viitearvoksi 170 sutta. Raja-arvo oli maassa aiemmin 300 sutta.

— Meillä tulee päätyä samankaltaiseen lopputulokseen kuin Ruotsissa kun Suomen susien suojelutasosta päätetään. Esitimme yhdessä MTK:n kanssa jo alkuvuodesta, että Suomen susikannan suojelun viitearvoksi asetettaisiin 165 sutta, vaatii Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen.

Järjestöjen esitys 165 sudesta perustuu tieteellisesti määriteltyyn pienimpään elinvoimaiseen populaatioon, joka lasketaan kertomalla 25 susiparin määrä kolmella. Määrään lisättäisiin järjestöjen ehdotuksesta kymmenen prosentin marginaali.

Suomi on Ruotsia pienempi maa ja maallamme on pitkä itäraja. Suomen ja Venäjän välisen rajan yli on meille paljon vahvempi susien geenivirta Venäjältä, kuin mitä on lähes eristyksissä olevaan Ruotsiin poronhoitoalueen yli Suomesta. Sen vuoksi olisi kohtuutonta tavoitella Suomeen Ruotsia suurempaa susikantaa, korostaa Lampinen.

Ruotsissa susien määrä lasketaan syksyn tilanteen mukaan. Suomessa susien määrä lasketaan kevättalven tilanteen mukaan, kun kanta on pienimmillään.

— Meidän on ehdottomasti siirryttävä suden kanta-arvioinnissa samaan malliin. Susien aiheuttamat vahingot metsästyskoirille ja kotieläimille tapahtuvat juuri loppukesällä ja syksyllä. Siksi kannan koko ja suojelutaso on määriteltävä syksyllä, muistuttaa Lampinen.

Suomessa oli toukokuussa 2024 Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan 395–560 susiyksilöä. Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 21. elokuuta, että maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomen raportointi EU:lle on suden osalta vielä kesken.

Kuva: Niko Pekonen/Vastavalo

Peruuttamisvaatimuksessa todetaan muun muassa, että kannanhoidollisin perustein annettujen lupien täytäntöönpano ei aiheuta peruuttamatonta vahinkoa karhukannalle eikä karhukanta pienenny niiden vuoksi. Kannanhoidollinen metsästys edellyttää, että metsästys tapahtuu valikoiden ja rajoitetusti viranomaisen määrittämän lukumäärän rajoissa. Edellytys pitää sisällään ajatuksen, jonka mukaan metsästyksen tulee olla suotuisan suojelutason säilyttämisen tai saavuttamisen kannalta neutraali. 

Karhukanta on suojelutoimien myötä erittäin suotuisalla suojelun tasolla. Yksittäisillä karhuilla ei ole merkitystä lajin suojelulle.

Hallinto-oikeus on antanut kouralliselle ääriryhmään kuuluvia luonnonsuojelijoita etusijan ohi yleisen edun. Kannanhoidollisen metsästyksen päämäärä toteuttaa yleistä etua huomioimalla Bernin sopimuksen ja luontodirektiivin mukaisesti taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

Metsästäjäliitto katsoo, että keväällä toteutettu lainmuutos oli riittämätön. Karhun metsästysaika on alkanut 20.8.

Koko vaatimuksen voit ladata tästä