Tapahtuma järjestetään Pohjanmaalla, Kauhajoen Päntäneellä ja se on suunnattu 15–29-vuotiaille metsästäjille. Jahtiin osallistuminen ei vaadi aikaisempaa kokemusta hirvijahdista ja kaikki toiminta on opastettua. Metsästäjätutkinto ja ampumakoe tulee olla suoritettuina, jos osallistut jahtiin aseen kanssa sekä asianmukainen aselupa mukana olevaan aseeseen. Aseen ja patruunoiden tulee olla metsästysasetuksien mukaiset.
Jahdin jälkeen ammattilaiset näyttävät oikeaoppisen riistan jatkokäsittelyn, suolistuksen, nylkemisen ja lihanleikkuun.
Tapahtumaan voi osallistua myös ilman asetta seuraamaan jahtia.
Alle 15-vuotias metsästäjätutkinnon suorittanut voi osallistua metsästykseen aseluvan omaavan aikuisen ohjauksessa (välitön valvonta!), mutta nuori ei saa kantaa tai käyttää asetta itsenäisesti. Näissä tilanteissa on käytävä keskustelu järjestävän tahon (Suomen Metsästäjäliitto Antti Mäkinen / Kimmo Rintanen) kanssa erikseen nuoren huoltajan kanssa ennen kuin on mahdollisuus ilmoittautua.

Metsästysviikonloppu maksaa 60 euroa / osallistuja.

Lisätietoja: Antti Mäkinen 050-462 6993 / Kimmo Rintanen 040-530 4518

Ilmoittautuminen 

Ilmoittautuminen on auki 13.8.-21.10.2025. Ilmoittaudu täällä.  


Lue Jahtimedian juttu viime vuoden nuorten hirvijahdista: 
Nuorten hirvijahti Päntäneellä ylitti odotukset – ensimmäinen kaato jää mieleen

Kuva: Viime vuonna jahtiin osallistui yli 80 henkilöä, joten turvallisuus ja metsästyksenjohtajien vastuu korostui. Jahtiin osallistui nuoria myös Ruotsista, Virosta ja Italiasta. (Kuvaaja: Karlo Ruotsalainen)

Suurpetojen kannanhallinta ei edelleenkään toimi Suomessa, katsoo Suomen Metsästäjäliitto. Karhuja on maassamme liki 2500. Jotta karhukanta lakkaisi kasvamasta, pitäisi karhuja pyytää Luonnonvarakeskuksen mukaan yli 300. Poikkeuslupa myönnettiin paljon vähäisemmälle karhumäärälle, mutta nyt niidenkin pyyntiluvista on valitettu. Tilanne on Metsästäjäliiton mielestä kestämätön.

– Valittajat ja oikeuslaitos ovat jo vuosien ajan pitäneet Suomen suurpetojen kantojen hallintaa hyppysissään vastoin eduskunnan suuren enemmistön, maan hallituksen ja kansalaisten enemmistön tahtotilaa. Ja sama meno jatkuu, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Vahinkoja ennaltaehkäisevää kannanhoidollista metsästystä tarvitaan

Keväällä suurpetolakia päivitettäessä poliisi totesi lausunnossaan, että Suomen karhukanta tulee säilyttää ihmisarkana, jotta ennalta ehkäistäisiin karhujen aiheuttamia vaaratilanteita ja sitä kautta tarvetta poliisin toimenpiteille.

Metsästäjäliitto katsoo poliisin lausuntoon yhtyen, että kannanhoidollisen metsästyksen tavoite on ennaltaehkäistä ongelmia ilman, että niitä esiintyisi.

Romaniassa suurpetojen metsästys lopetettiin vuonna 2016, minkä jälkeen karhut ovat lisääntyneet nopeasti. Esimerkiksi vuonna 2019 karhut tappoivat maassa kahdeksan ja raatelivat 76 ihmistä. 

Suurpetojen kannanhoidollista metsästystä koskevaa lakia päivitettiin keväällä ja sen pohjalta annettiin uusi asetus. Metsästäjäliitto pyrki vaikuttamaan monin tavoin lain muutokseen mm. käymällä asiaa koskevia neuvotteluja niin maa- ja metsätalousministeriön toimijoiden kuin kansanedustajien kanssa. Liitto järjesti eduskunnassa infotilaisuuksia siitä, miten Ruotsissa lainsäädäntö ja petokantojen hallinnointi on järjestetty niin, että se täyttää direktiivin vaatimukset ja oikeuskäsittelyt. Liitto valmisteli yhdessä MTK:n kanssa selkeät esitykset siitä, mitä kaikkea uuden lain tulisi sisältää. Näissä esityksissä käytettiin hyväksi niin EU-tason kuin muiden Pohjoismaiden lainopillista asiantuntemusta.  Näitä esityksiä ei kuitenkaan haluttu ottaa huomioon lain- ja asetuksen valmistelussa ja uusi laki jäi vaillinaiseksi.

Myös yksittäisten metsästäjien kannalta tilanne on mahdoton. Karhun 20. elokuuta alkavaa metsästystä varten on jahtiin varauduttu lomat ja majoitukset varaamalla. Metsästyskoirat eivät tänäkään vuonna saa harjoitusta jahtiin. Metsästämättömyys rapauttaa niin metsästäjien kuin koirien osaamista, mikä pian heikentää myös kykyä ongelmakarhujen poistamiseen.

Suurpetojen metsästyksellä on suuren enemmistön tuki

Kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Vain 14 prosenttia vastustaa suurpetojen metsästämistä. Tämä kävi ilmi Suomen Metsästäjäliiton lokakuussa 2024 toteuttamasta suurpetokyselystä, johon vastasi tuhat täysi-ikäistä suomalaista.

Myönnetyt 13 poikkeuslupaa mahdollistaisivat 129 karhun pyynnin. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella mahdollistama kokonaiskiintiö oli 180 karhua. Keskiselle karhun kannanhoitoalueelle ei myönnetty ainuttakaan lupaa, vaikka alueelle oli 20 karhun kiintiö.

Linkkejä:

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/karhun-pyynnin-poikkeusluvitus-toimi-puutteellisesti

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/hyvaksytty-suurpetolaki-oikea-suunta-mutta-ei-viela-riittava

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/karhukannan-hoitosuunnitelma-ei-mahdollista-kattavaa-kannanhoidollista-metsastysta

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/kansalaiset-tyytymattomia-suurpetopolitiikkaan-enemmisto-kannattaa-kannanhoidollista

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajilla-ei-luottoa-valtioon-eika-viranomaisiin-suurpetoasioissa

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/suurpetolain-esitys-nyt-eduskunnassa-katso-video

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliiton-jasenet-haluavat-kattavan-suurpetolain

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliitto-antoi-mmmlle-lausunnon-metsastyslain-41ss-muuttamisesta

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliiton-kysely-87-prosenttia-metsastajista-arvioi-nykyisen-susitilanteen

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/ruotsalaisten-eduskuntainfo-osoitti-suurpetojen-valkoposkihanhien-ja-merimetsojen

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/suomen-suurpetopolitiikka-jumissa-mita-voimme-oppia-ruotsista

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/jasenistolta-vankka-tuki-metsastajaliiton-suurpetoedunvalvonnalle-ja-viestinnalle

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliitto-ja-mtk-vaativat-suurpetolainsaadannon-kattavaa-uudistamista-ja-selkeytta

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliitto-suurpetotyoryhman-esitys-riittamaton

https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastys-hyvaksytaan-laajasti-romanialaisten-nuorten-keskuudessa

Sepelkyyhkyn metsästys pyöräyttää metsästyskauden toden teolla käyntiin. Myös moni metsästäjänalku ottaa ensimmäisiä askeliaan riistapoluille juuri 10.8. alkavan kyyhkyjahdin parissa. 

Sepelkyyhky on ollut pitkään maaseudun lintu, mutta on nykyään hyvin tavallinen myös kaupungeissa. Siniharmaan kyyhkyn huhuilua voikin kuulla lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.  

Kanta kestää metsästystä

Sepelkyyhkykanta on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Kyyhky tekee normaalisti vain kaksi poikasta kerrallaan, mutta se voi toisaalta pesiä useampaan kertaan kesän aikana.

Sepelkyyhky on noussut kappalemääräisesti mitaten suurimmaksi riistalajiksemme. Viime vuonna saaliiksi saatiin 264 000 sepelkyyhkyä. Vaikka saalismäärä on ollut viime vuosina kasvussa, jatkaa laji yhä runsastumistaan.

Osa sepelkyyhkykannasta muuttaa etelään jo ennen jahdin alkua toisten jäädessä odottelemaan suuriinkin ruokaileviin parviin Suomeen. Lisäksi jotkin toista tai jopa kolmatta pesuetta yrittävät viivyttelevät. Etenkin jahdin alkuvaiheissa tulee metsästys kohdistaa varmuuden vuoksi parvissa oleviin tai saman vuoden lintuihin ja välttää yksinäisten vanhojen kyyhkyjen metsästystä.

Jahtipäivät tarjoavat runsaasti jännitystä

Sepelkyyhkyllä on erinomainen näkö, joten linnun huiputtaminen vaatii hyvää piiloutumista. Etenkin liikkeen tarkkasilmäinen lintu huomaa varmasti. Kyyhkystä voi houkutella sopivalle paikalle ruokinnalla, mutta toisaalta sen voi löytää muun muassa lepopuilta tai puiduilta pelloilta. Osa jahdin viehätyksestä muodostuu aina sen valmistelusta, olipa kyseessä sitten ruokinnan ylläpito tai sopivien ruokailupaikkojen kartoittaminen. 

Kyyhkypelloille lähdetään aamuvarhain, sillä tavallisesti linnut lähtevät liikkeelle auringon noustessa. Toinen, ajaltaan epämääräisempi lento ajoittuu iltapäivän tunneille.

Muuttomatkalle valmistautuessaan sepelkyyhkyt saattavat parveutua suuriksi parviksi, jotka voivat aiheuttaa jopa satovahinkoja. Tällaiselle alueelle suuntautuessaan jahdilla voidaan auttaa maanomistajia. On kuitenkin muistettava, että pelloilla, joilta satoa ei ole korjattu, ei saa liikkua ilman maanomistajan lupaa.

Seurueessa mukana oleva koira varmistaa pudonneiden lintujen löytymisen peitteisessäkin maastossa.

Kyyhkyn liha on hyvä raaka-aine

Hyvällä paikalla sepelkyyhkysaalis saattaa nousta varsin mukavaksi. Keskimäärin kyyhkysiä saadaan saalista saavaa metsästäjää kohden kymmenkunta, ja se tarjoaa miedon makuisen ja kestävän raaka-aineen maukkaisiin riistaruokiin. Jahtimediasta löytyy runsaasti riistareseptejä, esimerkiksi keittiömestari Ari Ruohon ohje kyyhkyä ja kasviksia.

Sepelkyyhkyn esittelyn löydät Jahtimediasta: Suomalaisia riistaeläimiä: sepelkyyhky

Juoksua tai kävelyä, etäisyyden arviointia ja ammuntaa yhdistävän lajin Suomen mestaruudet ratkeavat 1.–3.8.2025 Pohjois-Savon Vesannolla. Kisatapahtumaan tulee satoja kisaajia ja järjestelyistä vastaavia talkoolaisia. Hirvikävelyyn osallistuu noin 430 kilpailijaa, hirvenjuoksuun noin 370 kilpailijaa ja viesteihin kolmisenkymmentä joukkuetta.

Ilahduttavaa on, että nuorten määrä on kasvussa: yhteensä eri lajeissa nähdään 65 nuorten suoritusta. Määrä on yli kaksinkertainen viime vuoden kisoihin verrattuna. Kisojen nuorin osallistuja on kuusivuotias ja vanhin yli 90 vuotta.

Kisojen järjestelyssä on mukana suuri määrä talkoolaisia.

–Vapaaehtoisille tarkoitettuja paitoja olen jakanut 220 kappaletta, sanoo kilpailun johtaja Reino Kämäräinen.

Järjestävinä tahoina on Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piiri, kymmenen metsästysseuraa sekä Vesannon maa- ja kotitalousnaiset.

Kisojen tukijoita ovat muun muassa Lapua, Vesannon kunta, Vesannon Auto- ja Konetarvike, Metsästäjän erikoisliike Olkkonen sekä Vesannon Teboil. Palkintoja on saatu muun muassa Corrotechiltä, Sakolta ja Lafayette Finland Oy:ltä.

Lisäohjelmana perjantaina on luvassa kaikille avoimet ja ilmaiset tanssit live-orkesterin säestyksellä.

Sää otettava huomioon kisatapahtumassa

Kuumissa oloissa oman ja kaverinkin nesteytyksestä on pidettävä pitää huolta. Lisäksi jännitetään, sattuuko paikalle ukkoskuuroja.

– Mikäli oikein kova puuska tulee, niin kutsutaan tuomarineuvosto koolle ja katsotaan, miten kisoja jatketaan. Siinä on kuitenkin ihmisten turvallisuudesta kysymys, toteaa Kämäräinen pitkällä kokemuksellaan.

Kilpailua voi seurata reaaliaikaisesti hirviurheilu.com -tulospalvelusta. Tulospalvelua varten tarvittaville tietokoneille on hankittu varavirtaa sähkökatkosten varalle. Lisäksi kisapaikalle on tuotu telttoja ja katoksia, joilla voidaan suojata herkkää materiaalia ja ihmisiäkin vesikuuroilta.

Kohta 82 vuotta täyttävälle Reino Kämäräiselle kisat ovat viimeiset kilpailun johtajana. Hän lupaa neuvoa nuorempiaan, mikäli järjestelyissä tarvitaan tulevaisuudessa apua.

Taitoa ja kuntoa yhdistävä laji

Hirvenjuoksussa on kolme osiota: maastojuoksu, etäisyyden arviointi ja ammunta. Runsaan neljän kilometrin juoksuosuudelta voittaja saa täydet pisteet ja muilta vähennetään pisteitä ajan perusteella. Etäisyyden arvioinnista saa kaksi miinuspistettä jokaiselta väärin arvioidulta metriltä. Lopuksi tulokseen lisätään ammuntarastilta saadut pisteet.

Hirvikävely puolestaan on nostanut kovasti suosiotaan harrastajien keskuudessa. Laji on muuten käytännössä sama kuin edellä, mutta kävelyosuudesta ei oteta aikaa. Voittaja siis ratkeaa etäisyyden arvioinnin ja ammunnan perusteella.

Sunnuntaina kilpaillaan vielä viestit. Viestissä suurista arviointivirheistä ja ohilaukauksista joutuu sakkokierrokselle.

Tarkempaa tietoa löytyy Suomen Metsästäjäliiton lajisivuilta.

Heinäkuussa Virossa tavattiin usean vuoden jälkeen jälleen afrikkalaista sikaruttoa suuressa sikalassa. Se aiheutti paitsi sikojen lopetuksen, ruhojen hävityksen ja tilojen desinfioinnin, vei myös jälleen koko maalta orastavat vientimahdollisuudet.

Taudin leviäminen luonnossa riippuu villisikakannan tiheydestä. Suomessa tautia vastustetaan pitämällä villisikakanta harvana metsästyksen avulla ja tiedottamalla matkailijoita kypsentämättömien lihatuotteiden tuonnin riskeistä ja tuontikielloista.

Huolellisuutta matkakohteen valintaan

Metsästäjien tulee käyttää erityistä huolellisuutta matkaillessaan alueilla, joilla on tavattu afrikkalaista sikaruttoa (ASF). Mahdollisuuksien mukaan matkailua tautialueilla pitäisi välttää kokonaan. Afrikkalainen sikarutto voi levitä muun muassa metsästysvaatteiden ja -tavaroiden mukana, ja esimerkiksi pakastetussa lihassa se voi säilyä vuosia. 

Villisian ruhoa tai lihaa ei saa lainkaan tuoda Suomeen voimassa olevilta rajoitusvyöhykkeiltä. Esimerkiksi metsästysmatkailijoiden suosima Viro on kokonaan rajoitusvyöhykkeen piirissä.

Afrikkalainen sikarutto on kesysikojen ja villisikojen verenvuotokuumetauti. Suomessa ei ole tavattu afrikkalaista sikaruttoa, mutta tartuntariski on olemassa. Tautia esiintyy muun muassa kaikissa Baltian maissa sekä Itä-Euroopassa, Balkanilla, Saksassa ja Italiassa. Sitkeä ASF-virus aiheuttaa vakavan riskin tuotantoeläimille, sillä sitä vastaan ei ole rokotetta eikä hoitokeinoja. Sikarutto ei tartu ihmiseen.

Tautitapaus rajoittaisi laajasti maaston käyttöä ja metsästystä

Mikäli tautia tavataan luonnonvaraisessa villisiassa, perustaa Ruokavirasto löytöpaikan ympärille tartuntavyöhykkeen, jonka komissio myöhemmin korvaa rajoitusvyöhykkeellä.

Tartunta- tai rajoitusvyöhyke on voimassa niin kauan, kunnes tauti saadaan hävitettyä villisikapopulaatiosta. Käytännössä se voisi viedä vähintään vuoden.  Kaikkien luonnonvaraisten eläinten metsästys on tartuntavyöhykkeellä kielletty. Ainoastaan villisikaa saa metsästää aluehallintoviraston järjestämässä metsästyksessä. 

Myös muu maastossa tapahtuva toiminta, joka mahdollisesti levittää tautia, on kielletty. Tämä harkitaan tapauskohtaisesti, mutta se voi sisältää muun muassa metsätaloustyöt tai yleisö- ja urheilutapahtumien järjestämisen.

Muistilista suosituksineen metsästysmatkailijalle

• Suunnittele metsästysmatkasi etukäteen siten, että minimoit eläintautien leviämisen riskiä.
• Tarkista ennen matkaa, mitkä mahdolliset rajoitukset ja kiellot ovat voimassa matkakohteellasi. Ajankohtaiset tiedot löytyvät muun muassa Ruokaviraston www.ruokavirasto.fi ja Tullin www.tulli.fi sivuilta.
• Valitse kohteeksi tautivapaa maa.
• Huolehdi matkalla hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta, mm. käsienpesusta.
• Vähennä tautiriskiä käsittelemällä riistaa, etenkin villisikoja, kertakäyttöhanskoin tai vältä koskemasta villisikaa.
• Jätä palatessasi kaikki käsittelemättömät eläinperäiset tuotteet lähtömaahan.
•  Varaa mukaasi varakengät, jotka voit vaihtaa lentoasemalla/satamassa (tullin jälkeen) saavuttuasi kotimaahan. Laita matkalla käyttämäsi jalkineet muovipussiin ja vie kotona saunaan.
• Desinfioi matkavaatteesi, kenkäsi, matkalaukkusi ja metsästysvarusteesi ja erityisesti käyttämäsi puukko tuppineen välittömästi kuumassa saunassa vähintään +60 asteessa muutaman tunnin ajan. Älä mene kotimaassa matkavaatteilla eläintiloihin, lahtivajoihin tai riistaruokinnoille.
• Sauno ja peseydy matkan jälkeen mahdollisimman pian ja ennen kuin olet tuotantoeläinten kanssa tekemisissä.
• Pysy poissa eläintilalta vähintään 48 tuntia siitä, kun olet käynyt ulkomailla kotieläintilalla tai muutoin ollut kosketuksissa sikoihin tai villisikoihin.
• Mikäli sairastut matkan aikana tai pian sen jälkeen kuumeeseen tai ripuliin, mene lääkäriin ja teetä salmonellatutkimus. Mainitse jos olet käsitellyt sairaita koti- tuotanto- tai villieläimiä tai ollut sellaisten lähellä.

ASF ja metsästysmatkailu Metsästäjäliiton sivuilla
ASF Ruokaviraston sivuilla
ASF ja metsästys Ruokaviraston sivuilla
Voimassa olevat rajoitusvyöhykkeet

Susien ja karhujen tekemät pihakäynnit ja vahingot todennäköisesti lisääntyvät syksyllä, kun eläimet alkavat valmistautua talveen ja emot alkavat harjoittaa pentujensa metsästystaitoja.

Myös vahinkoperusteisten poikkeuslupien hakemusmäärät todennäköisesti kasvavat iltojen pimetessä. Uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon, tavallisimmin suden, karkotukseen tai pyyntiin voi hakea poikkeuslupaa, mutta perusteiden täytyy olla yksiselitteiset ja riittävät.

Hakemus onkin tehtävä huolellisesti, ja silloin Metsästäjäliiton jäsenet ympäri maata voivat kysyä apua luparuljanssiin vihkiytyneiltä neuvojilta, kokeneilta metsästäjiltä ja lupien hakijoilta Mika Piiroiselta ja Kimmo Suomiselta.

– Kaikkien ei kannata tehdä hakuprosessissa samoja virheitä, toteaa tohmajärveläinen Mika Piiroinen.

Luvan saaminen uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon karkottamiseen tai poistamiseen edellyttää huolellista aikaisempien tapahtumien kirjaamista. Esimerkiksi pihakäynnit tulee kirjata tarkasti Tassu-järjestelmään.

– Mikäli susien oleskelusta alueella ei ole riittävää näyttöä, on luvan saaminen vaikeaa, toteaa Piiroinen.

Yhteistyötä ja yhtenäisyyttä

Piiroisen mukaan yleisin erhe hakuprosessissa on, että lupaa haetaan liian pienelle alueelle. Karkotuksen tai jahdin onnistumiseksi hakemuksen tulisi kohdistua koko reviirin alueelle, mikä vaatii tiivistä ja rajat ylittävää yhteistyötä alueen toimijoiden kesken.

Myös Varsinais-Suomesta oleva neuvoja Kimmo Suominen korostaa laajan yhteistyön merkitystä.

– Jos luvan kohteena oleva eläin yrittää seuran rajat, niin silloin on voitava mennä perässä.

Molemmat neuvojat huomauttavat, että viranomaisten toiminnassa on suuria alueellisia eroja. Toisaalla vahinkoperusteisen luvan voi saada hyvällä hakemuksella tunneissa, kun taas toisaalla siihen menee viikko, jolloin vahinkoyksilön löytäminen voi olla jo mahdotonta. Myös poliisin reagointi petotilanteisiin vaihtelee paljon eri puolilla Suomea. Eroja on esimerkiksi siinä, millaiset valtuudet poliisi myöntää SRVA eli suurriistavirka-apuhenkilöille konfliktitilanteessa.

Kohteena tavallisimmin susi

Uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon karkottamiseen tai poistamiseen voi hakea poikkeuslupaa. Luvan myöntää Suomen riistakeskus silloin, kun se katsoo, että asialle on riittävät perusteet. Karkotus tai pyynti pyritään kohdistamaan vahinkoyksilöön. Lupa voidaan kuitenkin myöntää kohdentamatta tiettyyn yksilöön, mikäli kyseisen yksilön tunnistaminen on mahdotonta sääolosuhteista, lajin biologisista ominaispiirteistä tai muista perustelluista syistä johtuen. 

Vahinkoperusteiset poikkeusluvat koskevat useimmiten susia. Ahmalle tai ilvekselle vahinkoperusteisia lupia myönnetään harvoin poronhoitoalueen ulkopuolelle. Karhujen perään taas lähtee etenkin taajaan asutulla alueella useimmiten SRVA-henkilöstö poliisin valtuuttamana.

Metsästäjäliiton jäsenille tarjotaan neuvontaa poikkeuslupien hakemiseen puhelimitse. Neuvojilta on saatavilla valmiita hakemuspohjia, ja lisäksi neuvojat voivat kommentoida hakemusluonnoksia.

Neuvojien tehtäviin sisältyy myös koulutuksia. He ovat mahdollisuuksien mukaan käytettävissä myös alueellisissa suurpetotilaisuuksissa. 

Neuvojien yhteystiedot:

Mika Piiroinen, Tohmajärvi 0400 130 666
Kimmo Suominen, Mynämäki 0400 603 812

Juttua tarkennettu 1.8.2020 klo 14.15: Alun perin jutussa mainittiin, että vahinkoperusteinen poikkeuslupa kohdennetaan aina tiettyyn yksilöön. Tästä voidaan kuitenkin asetuksen mukaan poiketa yllä mainituin perustein. 

Metsästysmuseo kartuttaa kokoelmaansa viikonloppuna metsästysammunnan SM-kisoissa. Tarkoituksena on taltioida tapahtumaa sekä kerätä muistitietoa osallistujilta. Lajivastaavilta ja tuomarineuvoston jäseniltä kysellään muun muassa kisajärjestelyistä ja säännöistä.

Tapahtumaa taltioidaan sekä videolla että still-kuvilla. Lisäksi paikalla tehdään haastatteluita. Aineisto talletetaan museon kokoelmiin, ja niitä voidaan myöhemmin käyttää muun muassa tutkimukseen ja näyttelyihin.

Amanuenssi Pekka Allonen kertoo, että museo ei ole aiemmin osallistunut suuriin kilpailutapahtumiin. Niinpä nyt on samalla hyvä kartoittaa vanhemmilta osallistujilta muistoja myös menneistä kisoista ja siitä, mikä on muuttunut vuosien varrella. 

Museo on paikalla ainakin kolmena päivänä. Paikalla on myös teltta, jossa voi tavata museon edustajia.

Syksyllä alkaa 70-luvun erämuistojen keräys 

Museo aloittaa syksyllä myös 1970-lukuun liittyvän muistitiedon keräämisen. Muistoja eräkontista -keruu alkaa syyskuussa, ja siinä tavoitellaan erityisesti 1970-luvun eräkulttuuriin liittyvää tietoa ja ajankuvaa. 

Suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri muuttuivat nopeasti 1970-luvun kuluessa, yleinen elintaso nousi ja vapaa-aika lisääntyi. Eränkäynti oli tuolloin suuressa murroksessa, ja tiedon tallentaminen jälkipolville onkin tärkeää. Keruu tulee olemaan avoin kaikille vastaajille, ja nuoremmat kerääjät voivat välittää Metsästysmuseolle vanhempien muisteloita. Tarkemmat tiedot keruusta ja vastausohjeet löytyvät Suomen Metsästysmuseon sekä Suomen Metsästäjäliiton verkkosivuilta lähempänä keruun alkamisajankohtaa.

Kaikkiaan noin 650 kilpailijaa ampuu yli 1400 kilpailusuoritusta Lopen kisojen aikana. Kisojen onnistuminen vaatii hyvät puitteet ampumaradalta, ison talkoopanoksen ja hyvät tukijat. Lopen ampumaradalla kisataan 24.7.–27.7.2025 kuudessa eri lajissa (metsästyshaulikko, metsästystrap, metsästyshirvi, metsästysluodikko, pienoishirvi ja pienoisluodikko) sekä useissa eri sarjoissa. Osallistujien ikähaarukka vaihtelee noin 10 ja 90 vuoden välillä.  

Lopen radoille kiitosta

Kisojen suojelija, kansanedustaja ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Timo Heinonen (kok.) muistuttaa, että kaikkeen urheiluun, myös ammuntaan, tarvitaan hyvät suorituspaikat harrastamista ja harjoittelua varten. Heinonen mainitseekin nimeltä Lopen radalla harjoittelevat haulikkoampujat Eetu Kallioisen ja Timi Vallioniemen, jotka kantavat Suomen värejä maailmaa kiertäessään. Kansainvälisen tason ura ei ole mahdollinen ilman läheltä löytyvää harjoittelupaikkaa.

Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen korostaa, että metsästyslajeissa ei ole kysymys pelkästään kilpailemisesta, vaan kaikki ampumaharjoittelu tähtää myös parempiin riistalaukauksiin. Lampinen muistuttaa, että kisatapahtuma on kaikkiaan suuri yhteisöllinen ponnistus.

Osallistujamäärä kisoissa on suuri, vaikka se onkin viime vuosina ollut hienoisessa laskussa. Harrastusmahdollisuuksien ylläpitäminen mahdollistaisikin nuorten houkuttelun ampumaharrastuksen ja metsästysammunnan pariin.

Lopen kunnanjohtaja Mikko Salmela muistuttaa tervehdyksessään, että Lopen ampumarataa on kehitetty pitkäjänteisesti kohti kansainvälisen tason ampumaurheilukeskusta. Uusimpana lisäyksenä alueelle saadaan 300 ja 1000 metrin radat. Myös uusi pienoishirvirata on vaatinut panostuksia.  Lopella on ammuttu vastikään myös muun muassa toiminnallisen ammunnan SM-kisat, joten alueelta löytyy valmiudet monenlaiseen ammuntaan.

Valtava talkooponnistus mahdollistaa SM-tapahtuman

Niin kilpailun suojelija Timo Heinonen, puheenjohtaja Petteri Lampinen kuin kilpailun edustajat Kimmo Salo ja Kari Kuparinen muistuttavat, että suuri SM-tapahtuma ei olisi mahdollinen ilman ahkeraa ja omistautunutta talkooväkeä. Talkootöitä tehdään pelkästään kisatapahtuman aikana yli 300 vuorokautta. Enimmillään paikalla tarvitaan päivän aikana lähes sata talkoolaista toimitsijoista aina ruokahuoltoon ja liikenteenohjaukseen. Talkoissa on mukana muun muassa riistanhoitoyhdistysten, reserviläisten, reserviupseerien ja ampumaseurojen jäseniä.

Talkootyön lisäksi kisatapahtumalla on lukuisia tukijoita, muun muassa Motonet, Sako, Varusteleka, Benelli ja Corrosafe. Myös Metsästäjäliitto tukee tapahtuman järjestämistä usein eri tavoin.

Metsästysmuseo taltioi helteiset kisat

Helle tuo omat mausteensa kisaan. Asiasta on puhuttu esimerkiksi joukkueenjohtajien palaverissa. Kilpailijoita kehotetaan tarkkailemaan toisiaan oireiden varalta ja paikalla on myös juomavettä saatavilla. Myös tulospalvelun tietokoneille lämpö tuo haasteita.

Tapahtumassa on paikalla myös Suomen Metsästysmuseo, joka on taltioimassa kisatapahtumaa jälkipolville. Museo kuvaa tapahtumaa arkistoihin sekä ottaa video- ja audiohaastatteluita kilpailijoilta, toimitsijoilta ja talkooväeltä.

Metsästysammunnan SM-kisoja hallinnoi Suomen Metsästäjäliitto, joka myöntää järjestämisoikeuksia kisoille. Lopen kisat järjestää Suomen Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiri. 

Kisojen tulospalvelu toimii reaaliajassa osoitteessa hirviurheilu.com

Kisojen  Facebook-sivut

Itäiselle karhun kannanhoitoalueelle poikkeuslupia myönnettiin tänä kesänä 129 karhun pyytämiseen kiintiön ollessa 180 karhua. Keskiselle alueelle ei myönnetty ainuttakaan lupaa, vaikka alueelle oli 20 karhun kiintiö.

Tilanne kertoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtajan Jaakko Silpolan mukaan siitä, että metsästäjillä ei ole mahdollisuutta tuottaa viranomaisia tyydyttäviä hakemuksia, mitä Metsästäjäliitto ennakoi jo aiemmin metsästyslakia uudistettaessa.

Keskisellä alueella metsästyksen päämääränä oli heinäkuussa annetun asetuksen mukaan pitää karhukannan tiheys sellaisella tasolla, että karhun aiheuttamat vahingot ja haitat ihmistoiminnoille pysyvät kohtuullisella tasolla. Metsästäjien poikkeuslupahakemukset hylkäävissä riistakeskuksen ratkaisuissa todetaan, että ”hakemusalueella ei ole havaittavissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaista erityistä ongelmaa tai tilannetta.”

Metsästäjäliitto katsoo, että kannanhoidollisen metsästyksen tavoite on ennaltaehkäistä ongelmia ilman, että niitä jo esiintyisi. Mahdollisia jo ilmenneitä ongelmia esimerkiksi ihmisten turvallisuuteen tai maatalouteen liittyen hoidetaan turvallisuus- ja vahinkoperusteisella ongelmakarhuja poistavalla poikkeusluvituksella, ei kannanhoidollisella metsästyksellä.

"Keskisellä alueella riistaviranomainen ei kouluttanut luvan hakijoita, kuinka asetuksessa määritelty vahinko tai haitta tulisi hakemuksessa ilmetä tai mitä 'kohtuullisella tasolla' tarkoitetaan. Itäisellä kannanhoitoalueella luvanhakijoille järjestettiin koulutus. Miten metsästäjät voivat tuottaa hakemuksia, joissa todennettaisiin riittävällä tavalla kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistavia kohtuullisen tason haittoja?” ihmettelee Silpola.

Karhukanta jatkaa kasvuaan

Ministeriön asetuksella rajaama karhun kannanhoidollisen metsästyksen päämäärä ja riistahallinnon soveltama poikkeuslupahakemusten hylkäävä linjaus johtaa Metsästäjäliiton mielestä siihen, että alueilla, missä ei ole suurpetotihentymää suhteessa esimerkiksi maakunnan kokonaistilanteeseen tai ei ole tilastoitu sosioekonomisia ongelmia, ei kannanhoidollista metsästystä voida jatkossakaan harjoittaa. Se johtaa karhukannan jatkuvaan kasvuun.

”Tähän ongelmaan tulee päättäjien reagoida syksyllä, kun metsästyslaki avataan suden suojelustatuksen muutoksen vuoksi”, esittää Silpola.

Ennaltaehkäisyn sijaan luvituksella reagoidaan ongelmiin

Toiminnanjohtaja Silpolan mukaan Suomen suurpetopolitiikka on varsin kaukana eurooppalaisista suosituksista. Suomen tavoitteena ei näytä olevan ihmisten ja suurpetojen yhteiselon edistäminen ja ongelmien ennalta ehkäisy, vaan reagoiminen jo syntyneisiin ongelmiin.

Kannanhoidollinen metsästys tulisi mitoittaa viranomaisen vahvistaman rajoitetun lukumäärän mukaan suojelutavoitteita vaarantamatta eli metsästys sopeutettaisiin alueen karhukantaan ilman erityisiä tihentymävaatimuksia.

Euroopan unionin tuomioistuin korostaa ratkaisuissaan sitä, että viranomaisen poikkeuslupapäätöksellä tulee olla asialliset tosiasia- ja oikeusperustelut. Kyse on yleisestä hallintomenettelyyn liittyvästä päätösten perusteluvaatimuksesta.

Bernin sopimuksen pysyvän komitean ja Euroopan unionin komission kannanhoidollista metsästystä koskevassa suosituksessa ajatus on suurpetokonfliktien ennalta ehkäisy ja ratkaiseminen sekä suurpetojen ja ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon varmistaminen. Suosituksissa ei edellytetä ”erityistä ongelmaa tai tilannetta”, vaan kannanhoidollinen metsästys nähdään osana suojelutavoitteen toteuttamista.

Poikkeusluvilla myönnetty karhujen pyyntimäärä on pieni

Maa- ja metsätalousministeriön heinäkuussa antaman asetuksen mukaan karhuja olisi voitu pyytää koko maassa enintään 285 yksilöä, joista 200 karhua poronhoitoalueen eteläpuolella.

Myönnetty lupamäärä on alle puolet Luonnonvarakeskuksen määrittämästä 322 karhun poistumatasosta, jolla karhukanta olisi pysynyt nykytasolla. Luonnonvarakeskus tiedotti huhtikuussa 2025, että tuoreen kanta-arvion mukaan karhuja ennustetaan olevan maassamme 2367 kappaletta ennen elokuussa 2025 alkavaa metsästyskautta.

Palkkion hakeminen tapahtuu verkkolomakkeella, joka löytyy osoitteesta:
https://link.webropolsurveys.com/S/414C4E87D81CD203

Palkkioita maksetaan enintään kolme kertaa yksittäisestä sudesta Luonnonvarakeskuksen (Luke) analyysitulosten perusteella. Tuloksia voi tarkastella Luonnonvaratieto-sivustolla valitsemalla välilehden "Susi" ja sen alta "DNA näytteet".

Hakemukseen tulee sisällyttää tiedot DNA-analyysituloksesta, mukaan lukien näytenumero ja näytteen ottopäivämäärä. Maksatus tapahtuu Metsästäjäliitosta kahden viikon välein.

Palkkiota ei makseta muista eläimistä eikä niistä näytteistä, joita ei ole voitu analysoida. Näytteiden analysointikelpoisuus riippuu niiden laadusta, ja tyypillisesti noin 70–80 prosenttia näytteistä pystytään analysoimaan.