Metsäkanalinnustus on monelle suomalaiselle tärkeä harrastus, joka on osa kansallista eräkulttuuria. Pystykorva, eränkäyntitaidot ja metsässä liikkumisen perinne tekevät siitä perisuomalaisen metsästysmuodon, jossa luonnon kunnioittaminen nousee tärkeään rooliin.

Kestävyys turvataan metsästysaikojen säätelyllä

Menneen kesän laskentojen mukaan metsäkanalintukannat ovat edelleen laskussa, ja tämä on tuonut mukanaan rajoituksia metsästysaikoihin. Myös metsästysseurat rajoittavat metsästystä paikallisesti omiin havaintoihinsa perustuen, esimerkiksi kiintiöiden ja soidinalueiden rauhoitusten muodossa.

Hyvinä lintuvuosina metsästyskautta voidaan pidentää, ja siihen voi sisältyä myös latvalinnustus. Päätöksenteon taustalla on kansainvälisestikin laadukkaaksi arvioitu kannanarviointijärjestelmä, joka mahdollistaa ajantasaisen, joustavan ja kestävän riistapolitiikan.

Nuorten lintujen verotusta

Matalan kannan vaiheessa metsästys tulisi kohdistaa pääasiassa nuoriin yksilöihin, mikä tukee kannan elinvoimaisuutta pitkällä aikavälillä. Soitimilta metsästämistä tulisi välttää, sillä se kohdistaa verotuksen arvokkaimpiin yksilöihin ja voi heikentää soitimien vetovoimaa.

Elinvoimaiset soidinalueet puolestaan houkuttelevat lisää lintuja ja tukevat koko populaation vahvistumista. Metsäkanalintukannat vaihtelevat tyypillisesti syklisesti. Kun kanta kääntyy nousuun, metsästyksen verotusta voidaan jälleen lisätä. Tämän vuoksi on tärkeää osoittaa malttia ja vastuullisuutta matalan kannan aikana, jotta tulevina vuosina voidaan jälleen nauttia runsaammista kannoista ja pidemmistä metsästysajoista.

Susi tunkeutui pari metriä korkeaan koiratarhaan keskiviikkona 3. syyskuuta Pirkanmaan Hämeenkyrössä. Se puri 4-vuotiasta Pyryä takapäähän, ennen kuin tämä pakeni koirataloon.

Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta Hämeenkyrössä, kun susi hyppää koira-aitauksen sisälle.

– Susi ei seurannut Pyryä koiratalon sisätiloihin asti, joten Pyryn henki pelastui. Pyryn hännän tyvessä, toisessa reidessä ja selässä näkyivät selvät verta vuotavat reiät. Puremahaavoja lääkitään nyt eläinlääkärin määräämin antibiootein, kipulääkkein ja rasvoin parin viikon ajan, koiran omistaja Rauno Karvinen kertoo.

Harmaan norjanhirvikoiran toipumisennuste on hyvä.

– Nähtäväksi kuitenkin jää, uskaltaako Pyry parannuttuaan enää metsälle. Harmittaa aivan mielettömästi, sillä Pyry on hyvä hirvikoira.

Karvinen suunnittelee verkkokaton tekoa aitaukseen, jotta susi ei pääse enää hyppäämään sinne. Karvinen asuu Vesajärven haja-asutusalueella. Hänellä on suora näköyhteys pihan toisella puolella olevaan koiratarhaan, joka sijaitsee metsän reunassa. Lähimpään naapuriin on matkaa 300 metriä.

Paikallinen SRVA-yhdyshenkilö Timo Pertta ja eläinlääkäri vahvistivat puremajäljet suden tekemiksi.

Susista on Hämeenkyrössä tehty näköhavaintoja aiemminkin. Ne ovat myös tappaneet lähistöllä hirvenvasoja ja lampaita. Paikalliset asukkaat ovat huolissaan pahentuneesta susitilanteesta myös lastensa takia. 

Metsästäjäliitto vaatii suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Susi kuuluu Suomen luontoon, mutta liian tiheä susikanta aiheuttaa vahinkoja muille lajeille.

Metsästäjäliitto on uutisoinut jahtikaudella 10.8.–8.9.2025 viidestä susihyökkäyksestä, joista neljä on johtanut metsästyskoiran kuolemaan.

Kuva: Rauno Karvisen kotialbumi

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025:

Jämtlanninpystykorva Hupeliahon Urmas päästettiin haukkumaan hirveä sunnuntaiaamuna. Pian se löysikin hirven haukkuunsa.

– Näimme, kun Urmas työskenteli hirvisonnilla. Koira ja hirvi kävivät automme edessä tiellä. Siitä ei sitten mennytkään kovin kauaa, kun GPS meni pimeäksi, koiran omistaja Nina Haapasaari kertoo.

Koiraa alettiin etsiä peitteisestä maastosta läheltä sähkölinjoja, jonne tutkapannan viimeiset jäljet näyttivät. Paikka tutkittiin koirienkin kanssa tuloksetta.

– Urmasta etsittiin vielä useaan kertaan alkuviikosta, mutta vasta keskiviikkona sen jäännökset löydettiin koirien avulla. Tapahtumapaikka löytyi lopulta sähkölinjojen alta vaikeakulkuisessa tiheiköstä.

GPS-panta oli purtu rikki

Urmaksen GPS-pannan signaali oli loppunut suden hampaissa, sillä panta oli purtu rikki. Koirasta ei ollut löydettäessä paljon jäljellä. Käytännössä miltei kaikki oli syöty pään ja hännän väliltä, kylkiluut mukaan lukien.

Petoyhdyshenkilö kävi paikalla toteamassa hyökkäyksen susihyökkäykseksi.

Hupeliahon Urmas oli 5-vuotias käyttövalio. Perheen kolmesta hirvikoirasta Urmas oli keskimmäinen.

– Urmas oli kiltein koiristamme. Se ei koskaan tapellut kenenkään kanssa, Haapasaari kertoo.

Haapasaari pohtii surullisena, osallistuako enää lainkaan syksyn hirvijahtiin.

– Kukapa tuonne enää uskaltaa koiria laskea.

Hirvijahti säätelee hirvikantaa ja vähentää liikenneonnettomuuksia

Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueet ovat Suomen suurpetokannan ongelmallisinta susitihentymäaluetta. Laviassa liikkuu ainakin neljän suden lauma, joka on jäänyt riistakameraan 26. päivä elokuuta. Viime vuonna alueella syntyi susipentue, josta riistakameraan ikuistui 5–6 pentua. Nyt alueella liikkuva lauma voi hyvinkin olla samaa pentuetta.

Urmas oli kuitenkin ensimmäinen koirauhri alueella.

Hirvenmetsästys palvelee Suomessa suoraan liikenneturvallisuutta, sillä hirvikolareiden määrä on suoraan verrannollinen hirvikannan kokoon. Esimerkiksi viime talvena Riistakeskuksen mukaan Suomen hirvikannan kooksi arvioitiin noin 120 000 yksilöä, josta määrästä metsästäjät kaatoivat noin 55 000 hirveä. Hirvikolareita tapahtui viime vuonna noin 6000.

Tietyt metsästyskoirat, kuten jämtlanninpystykorva, on jalostettu ja koulittu hirvijahtiin. Koirat parantavat jahdin turvallisuutta ja tehokkuutta huomattavasti.

Jahdissa koira lasketaan irti etsimään hirveä halutusta maastosta. Koira pyrkii pysäyttämään hirven kiertämällä sen etupuolelle ja pitämään sen paikallaan haukkuen. Näin metsästäjät pystyvät harkitusti ampumaan hirven. Menetelmä on turvallinen ja tehokas tapa säädellä hirvikantaa.

Ongelmaksi muodostuu ihmisen toimintaa kaihtamaton susi. Sutta ei ole Suomessa saanut metsästää vuoden 2016 jälkeen muuten kuin yksittäisillä vahinko- tai turvallisuusperusteisilla poikkeusluvilla. Näin ne eivät osaa enää pelätä ihmistä tai karttaa ihmistoimintoja, kuten metsästyskoirien toimintaa.

Metsästäjäliitto: Suden kannanhoito ja ihmispelkoon totutus välttämätöntä

Historiallisen kokoiseksi kasvaneen susikannan hallinta on Metsästäjäliiton mukaan välttämätöntä turvallisuuden takaamiseksi.

– Lainsäädännössä tulee määrittää susikannalle suotuisan suojelun taso, jonka ylimenevä määrä tulee olla kannanhoidollisesti metsästettävissä, tähdentää Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

– Kannanhoidollinen metsästys on todettu toimivaksi ratkaisuksi susikannan hoidossa esimerkiksi Ruotsissa, jossa sutta on metsästetty jatkuvasti myös vuoden 2016 jälkeen. Silti Ruotsi ei ole saanut menettelystään EU:lta moitteita, vaan päinvastoin, EU on kehunut Ruotsin tapaa hoitaa susikantaa.

Kannanhoidollisen metsästyksen avulla voidaan tehokkaimmin vähentää konflikteja ja edistää kestävää rinnakkaiseloa suden ja ihmisen välillä.

Tämä oli jo viides susien tappama metsästyskoira alkaneen jahtikauden aikana.

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset kartalla
(Syksy 2025)

Metsästäjäliitto pitää myönteisenä, että Luonnonvarakeskus (Luke) on tarkistanut laskentamallejaan ja julkaissut uuden arvion Suomen ilveskannasta. Uuden mallinnuksen mukaan ilveskannan todennäköisin koko on 3 485 yksilöä ja pentueiden määräksi malli ennustaa jo 659.

Luku on Luken ilmoittama keskikohta arviohaarukasta. Metsästäjien havaintojen mukaan ilveksiä esiintyy maassamme monin paikoin varsin runsaasti. Metsästäjäliitto näkeekin tärkeänä, että ilveksen kannanhoidollinen metsästys käynnistyisi mahdollisimman pian.

Huimaa kasvua lyhyessä ajassa

Ilveskannan arvioitu koko on noussut lyhyessä ajassa huomattavan paljon. Uuden laskentamallin mukaan kanta oli vuonna 2024 arviolta 2 882 yksilöä, mutta vuonna 2025 Luke ennustaa ilveksiä olevan 3 485 yksilöä. Myös pentuemääräarviot kertovat samasta kehityksestä: Uuden ennustemallin mukaan vuonna 2023 pentueita oli 458, vuonna 2024 määrä oli 547 ja kuluvan vuoden ennuste on jo 659 pentuetta. Kasvu on poikkeuksellisen suurta sekä kokonaiskannassa että pentueiden määrässä. Vanhan kanta-arviomallin mukaan Luke arvioi vuosi sitten, että maassamme oli vähintään 2260 ilvestä pentueiden määrän ollessa 410 kappaletta.

On syytä huomata, että uuden menetelmän tuottamat arviot ovat johdonmukaisesti korkeampia kuin aiemman menetelmän tuottamat luvut. Tämä kertoo Luken mukaan mallinnuksen tarkentumisesta ja havainnoista saadun aineiston paremmasta hyödyntämisestä.

Tarve keskustelulle arvioinnin oletuksista

Metsästäjäliitto toivoo lisää keskustelua erityisesti arvioinnissa käytetystä oletuksesta pentueen tarvitsemasta alueesta. Nykyisessä mallissa yhden ilvespentueen reviirin halkaisijaksi on asetettu 20 kilometriä, mutta metsästäjien arkihavainnot esimerkiksi lähekkäisistä pentueista saaduista samanaikaisista riistakamerakuvista viittaavat siihen, että pentueita voi esiintyä paikoin tätä tiheämmässä. Liitto on useasti esittänyt, että pentueiden todellista tiheyttä tulisi selvittää tarkemmin esimerkiksi lumijälkilaskentojen tai riistakamerahavaintojen avulla. Lisäksi ravintotilanne vaikuttaa olennaisesti ilvespentueiden määrään ja kokoon – runsaat saalisresurssit voivat lisätä pentueiden esiintymistiheyttä.

Kiitos metsästäjille havaintoaktiivisuudesta

Metsästäjäliitto kannustaa metsästäjiä jatkossakin kirjaamaan kaikki suurpetohavainnot ja välittämään ne suurpetoyhdyshenkilöille. Näin saadaan mahdollisimman tarkka kuva suurpetojen määrästä sekä niiden liikkumisesta ja pihakäynneistä. Liitto kiittää metsästäjiä aktiivisesta havainnointityöstä.

Lisätietoa ilveksestä löytyy mm. Jahtimediasta.

Waterfowlers' Network järjestää eurooppalaisen vesilintuwebinaarin, jonka tarkoituksena on luoda ytimekäs katsaus alan tärkeimpiin kuulumisiin. Waterfowlers' Network on yhteistyöjärjestö, joka pyrkii parantamaan vesilintujen olosuhteita tiedonkeruulla, ennallistamalla elinympäristöjä, osallistumalla aktiivisesti vesilintukantojen kestävään hoitoon ja opastamalla kestävään metsästykseen.

Suomi on erittäin merkittävä pesimisalue Euroopan vesilinnuille, ja kosteikoillamme on suuri vaikutus laajalle alueelle. Suomen sorsakantojen tilaa avaa Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.

Tilaisuus kestää noin tunnin, esityskielenä on englanti. Osallistumislinkki löytyy ohjelman alta.

Webinaari tallennetaan ja tallenne julkaistaan myöhemmin Metsästäjäliiton Vesilintuklinikka -sivulla. 

Tilaisuuden ohjelma Suomeksi

Tervetulotoivotus ja esittely Waterfowlers Network esittely
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Uusimmat tulokset Suomen pesimäkannoista
Veli-Matti Pekkarinen, lintuvesiasiantuntija, Suomen Metsästäjäliitto

Mitä uusimmat siipinäytetutkimukset kertovat
Lene Midtgaard, Secretary of Waterfowlers Network

Opas kestävään vesilintujen metsästykseen
James Green, Head of Wildfowl and Wetlands, The British Association for Shooting & Conservation

Yhteenveto, kysymyksiä ja vastauksia
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Klo 19.00 Keski-Euroopan aikaa
(Suomi: klo 20.00 - Iso-Britannia ja Irlanti: klo 18.00)

Kesto: Noin 1 tunti

Pyydämme sinua liittymään Teams -sovelluksella noin 5 minuuttia ennen webinaarin alkua

Webinaarin linkki: Link to the meeting – 9 September

In english:

Welcome and Introduction to Waterfowlers Network
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Latest Results on Breeding Populations in Finland
Veli-Matti Pekkarinen, Waterfowl Habitat Specialist Finnish Hunters’ Association

What the Latest Wing Survey Results Reveal
Lene Midtgaard, Secretary of Waterfowlers Network

Guide to Sustainable Waterfowl Hunting
James Green, Head of Wildfowl and Wetlands, BASC

Summary and Q&A
Claus Lind Christensen, Chairman of Waterfowlers Network

Time;
7:00 PM Central European Time (Finland: 8:00 PM – UK & Ireland: 6:00 PM) Duration: Approximately one hour

You are encouraged to join the meeting approximately 5 minutes before the scheduled start time.

Link to the meeting – 9 September

Kyseessä on jo neljäs susien surmaama metsästyskoira elokuussa alkaneen metsästyskauden aikana. Vappu oli palkittu kaksoisvalion arvolla ja valittu Euroopan Voittajaksi.

– Isä oli treenaamassa koiraa, joka ehti haukkua hirveä kolmisen tuntia. Kun Vappu oli noin 150 metrin päässä hänestä, haukku muuttui äkisti huudoksi. Vappu lähti tulemaan isää kohti, mutta sudet saivat sen kiinni. Se hiljeni 30 metrin paon jälkeen, kertoo omistaja Mauri Lielahti.

Tapahtumapaikka sijaitsee tiheällä männikkö- ja suoalueella, jossa näkyvyys on vain noin 20 metriä. Paikalta on lähimpään taloon alle kilometri ja Parkanon taajamaan noin kuusi kilometriä. Tielle matkaa on 400 metriä. Lielahden mukaan alueella on sattunut vastaavia tapauksia aiemminkin.

– Ilmeisesti asialla ovat samat sudet, jotka ovat vieneet täältä useita koiria. Pedot eivät enää väistä ihmistä, vaan ovat käyneet pelottomiksi, hän sanoo.

Susihyökkäyksen kävivät nopeasti paikan päällä toteamassa myös maaseutuviranomaiset.

– Odotetaanko vain henkilövahingon sattumista ennen kuin tilanteeseen saadaan muutos? Täällä syrjäseuduilla asuvilla ei tunnu olevan oikeuksia.

Video ja lyhyt selostus tapahtumapaikalta (Youtube)

Lisätietoja: Koiranomistaja Mauri Lielahti, puh. 050 598 8158 mauri.lielahtigmail.com

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset kartalla
(Syksy 2025)

Mäyräkoira ehti olla irti metsästystilanteessa vain 10–15 minuuttia, kun hyökkäys tapahtui. Omistaja Timo Puranen näki tilanteen pellolta noin 90 metrin päästä ja ryntäsi huutaen koiraa kohti lähimetsään. Hän ehti noin 40–50 metrin päähän, mutta ei ehtinyt estää hyökkäystä.

– Näin suden koirani kimpussa, juoksin niin lähelle kuin uskalsin ja huusin minkä kurkusta lähti. Susi ei kuitenkaan päästänyt irti, vaan säntäsi pakoon koira suussaan, Puranen kertoo.

– Koiran ääntely jatkui vielä 15–20 sekunnin ajan, mutta vaimeni sitten lopullisesti. Juoksimme veljeni kanssa GPS-pannan osoittamaan sijaintiin siinä toivossa, että ehtisimme vielä pelastaa koiran.

Paikalle saavuttiin kuitenkin liian myöhään. Koira oli ehtinyt saada vakavia vammoja – muun muassa kylkiluita oli murskana. Tapahtuman kävi vahvistamassa myös alueen petoyhdyshenkilö.

Huoli koirien turvallisuudesta kasvaa

Surmansa saanut 2,5-vuotias mäyräkoira oli omistajansa mukaan nouseva tähti metsästyskoirana. Se oli ehtinyt saada noin 50 pienpetoa – kuten mäyriä, kettuja ja supikoiria – sekä ajosta useita jäniksiä ja kauriita.

– Siitä oli hyvää vauhtia tulossa erittäin taitava luolakoira, Puranen sanoo.

Susien aiheuttamat vahingot metsästyskoirille herättävät jatkuvasti keskustelua, koska koiria käytetään aktiivisesti apuna metsästyksessä. Susien määrä Suomessa on kasvanut, mutta kannanhoidollista metsästystä ei ole toistaiseksi saatu käynnistettyä.

Metsästäjäliitto: Kannanhoidollinen metsästys tarpeen

Metsästäjäliitto vaatii suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Liiton mukaan nykyinen, historiallisen suuri susikanta on liian suuri suhteessa ihmisten ja tuotantoeläinten turvallisuuteen.

Keskeistä suurpetojen metsästyksen käynnistämiseksi on saada lainsäädäntöön aikaan suotuisan suojelun tason määrittävä kiintiö susille. Susi kuuluu Suomen luontoon, muttei tässä mittakaavassa.

Liitto painottaa, että kannanhoidollinen metsästys on toimivan suurpetopolitiikan lähtökohta esimerkiksi Ruotsissa. Kannanhoidon avulla susi voidaan kouluttaa takaisin ihmispelkoon.

Näin ennaltaehkäistään konflikteja ihmisen elinpiirin ja suden välillä. Metsästäjäliiton tavoitteena ei ole uhanalaisen lajin hävittäminen, vaan lajien kestävä rinnakkaiselo.

Metsästäjäliiton uutisoimat metsästyskoiriin kohdistuneet susihyökkäykset kartalla
(Syksy 2025)

Metsäjänissaalis hipoi 1970–1980-lukujen huippuvuosina miljoonaa pitkäkorvaa. Määrä on pudonnut tasaisesti, ja viime vuonna niitä saatiin saaliiksi Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 67 000. Rusakkosaalis on sen sijaan vuosien saatossa kasvanut. Ensimmäisen kerran saalis ylsi metsäjäniksen tasolle vuonna 2023, jolloin molempia lajeja pyydettiin 73 000 yksilöä. Viime vuonna rusakoita päätyi saaliiksi 59 000 kappaletta.

Metsäjänistä tavataan koko maassa, mutta sen kanta on harventunut etenkin eteläisessä Suomessa. Lumettoman ajan pidentyessä turkkinsa valkeaksi vaihtava jänis on pedoille helppo saalis.

Samaan aikaan rusakko on hyötynyt leudontuneista talvista. Se levittäytyy uusille alueille ja työntyy kohti pohjoista. Rusakko viihtyy hyvin myös asutusten lähellä ja taajamissa. Se voi aiheuttaa paljonkin vahinkoa pihassa ja puutarhassa. Samoilla alueilla asuessaan lajit voivat myös risteytyä, mikä suosii rusakkokantaa ajan myötä. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan joillakin alueilla jopa lähes kolmanneksella rusakoista on perimässään jälkiä risteytymisestä metsäjäniksen kanssa.

Koiralla tai ajometsästyksellä

Metsäjäniksen pyytäminen ajavalla koiralla on ollut takavuosina suosittu metsästystapa. Jänistä ajavien koirien käyttö on kuitenkin vähentynyt viime vuosina. Yksi syy koirametsästyksen hiipumiseen on metsäjänisten väheneminen, mutta paikoittain myös petotilanne vaikuttaa asiaan. Metsästäjäliiton tietoon tuli viime vuonna kymmenkunta tapausta, jossa sudet kävivät ajokoiran kimppuun. Ajokoirat tyypillisesti työskentelevät etäällä omistajistaan, jolloin se on otollinen kohde susille.

Rusakkojahdissa ajavan koiran käyttö on haastavampaa, sillä rusakolla on vahva taipumus lähteä siirtymään teitä pitkin. Rusakot myös usein elelevät lähempänä asutusta, jolloin ajavan koiran käyttö voi olla hankalaa.

Rusakolle toimiikin esimerkiksi ajometsästys, jossa pienellä seurueella kammataan otollisia paikkoja toisten passittaessa kulkureiteillä. Joillakin maaseutukylillä koko kylien yhteiset rusakkoajot ovat jokavuotinen perinne. Tällöin metsästys voidaan kohdistaa juuri vahinkoa tekeviin piharusakoihin, joita muuten voi olla hankala pyytää. Maatiloille ja puutarhoihin ei kuitenkaan tule mennä rusakkojahtiin ilman maanomistajan lupaa.

Maukasta riistaruokaa

Jäniksen lihassa on voimakas maku. Kokki Markus Maulavirta opastaakin liottamaan lihaa ensin maidossa tai vedessä, jolloin maku pehmenee.

Rusakon liha on mureampaa jo valmiiksi. Rusakko on kooltaan metsäjänistä suurempi ja tarjoaa siis runsaasti maukasta syötävää.

Molempien liha sopii hyvin perinteisiin patoihin, mutta niitä voi kokeilla myös grillissä tai vaikkapa itämaisin vivahtein. Jahtimediasta löytyy viisi mainiota ohjetta rusakko- tai jänispaistin tekoon.       

Metsäjäniksen ja rusakon metsästysaika alkaa 1.9. ja jatkuu helmikuun loppuun.

Tutustu riistalajeihin Jahtimediassa: Suomalaisia riistaeläimiä: metsäjänis ja rusakko

(Pääkuvassa SRVA-henkilö Tom Rikberg koirineen)

Ari Alisen mukaan koiraharrastus on monin paikoin hiipumassa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Pelko suden kohtaamisesta saa metsästäjät jättämään koirat kotiin, mikä näkyy konkreettisesti metsästysseurojen arjessa.

– Työni puolesta keskustelen päivittäin metsästyskoirien omistajien kanssa. Monet sanovat, etteivät hanki enää uutta koiraa, ennen kuin suurpetotilanne selkiytyy. Se on todella huolestuttavaa metsästyskulttuurin tulevaisuuden kannalta, Alinen toteaa.

Reaaliaikaista tietoa susien liikkeistä

Kun Alinen menetti oman koiransa sudelle, hän perusti vuonna 2024 avoimen tietokannan, petohavainnot.fi-sivuston, johon metsästäjät ovat voineet ilmoittaa havaintojaan susista ja muista suurpedoista. Palvelu on herättänyt suurta kiinnostusta: vuoden aikana kävijöitä on ollut lähes 600 000 ja käyttäjiä yli 150 000.

Alisen mukaan palvelu on jo pelastanut useamman koiran, kun omistajat ovat ehtineet hakea lemmikkinsä pois maastosta susialueelta.

– Reaaliaikaiselle tiedolle oli valtava tarve, sillä koiraharrastajat eivät tunne oloaan enää turvalliseksi ilman sitä.

Koekäynnit romahtaneet

Käytännön vaikutukset metsästyskoiraharrastuksessa näkyvät jo tilastoissa. Vuonna 2024 järjestettiin 132 mäyräkoirien ajokoetta, mutta tänä vuonna anomuksia on jätetty vain 53 kappaletta. Pudotusta kokeiden määrässä on siten peräti 60 prosenttia.

– Suurin syy on se, että turvallisia maastoja ei yksinkertaisesti löydy. Tämä heijastuu suoraan sekä koirakantojen jalostukseen että niiden käyttöön, Alinen sanoo.

Myös Kennelliitossa on huolestuttu kehityssuunnasta.

– Jos suurpetokantaan ei saada ratkaisua, metsästyskoirien osaaminen ja jalostus vaikeutuvat entisestään. Hanskoja ei silti pidä lyödä tiskiin. Etenkin SRVA-toiminta poliisin apuna vaatii jatkossakin hyvin koulutettuja koiria, toteaa liiton hallituksen varapuheenjohtaja Risto Ylitalo.

Koirien vähenemisen vaikutus viranomaisyhteistyöhön

Alisen mukaan suurpetojen kasvu ei uhkaa ainoastaan koiraharrastusta, vaan myös viranomaisyhteistyötä.

– Poliisin SRVA-tehtävissä ei kohta ole käytettävissä koiria, joita voisi viedä turvallisesti harjoittelemaan maastoon. Jos tämä kehitys jatkuu, menetämme yhden olennaisen työkalun suurpetotilanteiden hallinnassa.

Pitkän linjan metsästäjä ja kasvattaja katsoo tilannetta vakavana varoituksena koko suomalaiselle metsästyskulttuurille.

– Jos koirat katoavat metsästä, katoaa myös suuri osa suomalaisen eränkäynnin osaamisesta ja perinteestä, Alinen tiivistää.

Tämän syksyn ensimmäinen metsästyskoiraan kohdistunut susihyökkäys tapahtui 21.8.2025 Asikkalassa.

Suomessa sattuu vuosittain tuhansia hirvikolareita, ja suurin osa niistä tapahtuu iltahämärässä. Hirvet liikkuvat aktiivisesti kiima-aikaan syys-lokakuussa sekä keväällä touko–kesäkuussa, jolloin nuoret hirvet lähtevät itsenäisesti liikkeelle ja eksyvät helposti tielle. Riskialueita ovat vilkkaasti liikennöidyt päätiet sekä hirviaitojen päät.

Metsästys on keskeinen keino vähentää liikenneonnettomuuksia. Hirvikantojen hallinta pienentää vaaraa tiellä liikkujille ja parantaa liikenneturvallisuutta, ja se korostuu erityisesti syksyn hämärissä olosuhteissa. Hirvet ja peurat lisäävät liikkumistaan paitsi kiima-aikoina myös siirtyessään talvilaitumille, mikä kasvattaa riskiä kohdata niitä liikenteessä.

Hirvestä iso riistasaalis

Hirvenmetsästys on sekä riistanhoitoa että virkistystä. Vuosittain jahtiin osallistuu yli 100 000 metsästäjää. Hirvenliha on ravintoarvoiltaan korkealaatuista, kotimaista ja ekologista lähiruokaa. Viime kaudella saaliiksi saatiin yli viisi miljoonaa kiloa luullista lihaa, joka päätyi kotitalouksien, ravintoloiden ja myös koiranruokateollisuuden käyttöön. Lisäksi metsästys tarjoaa henkistä hyvinvointia: se yhdistää luonnossa liikkumisen, yhteisöllisyyden ja perinteiden jatkamisen.

Hirvenliha sopii erinomaisesti hyvin monenlaisiin kokkauksiin. Erilaiset padat ovat perinteisimmästä päästä, mutta lihaa voi kokeilla vaikkapa pitsassa tai ribseinä.

Hirvijahti käynnistyy porrastetusti

Hirvijahti käynnistyy syyskuun alussa eri puolilla Suomea. Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella jahti alkaa heti syyskuun alussa ja jatkuu syyskuun 20. päivään saakka, jolloin alkaa kiimarauhoitus. Muualla maassa hirvieläinten vahtimismetsästys pellolta on sallittua syyskuun alusta, ja varsinainen hirvenmetsästysaika alkaa porrastetusti koko maassa lokakuun alkupuolella. Hirven metsästys päättyy koko maassa tammikuun puolessa välissä.

Metsäkauriin ja valkohäntäpeuran metsästys käynnistyy niin ikään syyskuun alussa. Myös pienempien sorkkaeläinten metsästys on tärkeä osa kannanhoitoa, ja sen avulla pyritään vähentämään liikennevahinkoja sekä viljelyksille aiheutuvia tuhoja. Peura- ja kauriskannat ovat erityisesti Lounais-Suomessa runsaita, ja metsästyksellä on merkittävä rooli niiden hallinnassa.