Heinäkuussa Virossa tavattiin usean vuoden jälkeen jälleen afrikkalaista sikaruttoa suuressa sikalassa. Se aiheutti paitsi sikojen lopetuksen, ruhojen hävityksen ja tilojen desinfioinnin, vei myös jälleen koko maalta orastavat vientimahdollisuudet.

Taudin leviäminen luonnossa riippuu villisikakannan tiheydestä. Suomessa tautia vastustetaan pitämällä villisikakanta harvana metsästyksen avulla ja tiedottamalla matkailijoita kypsentämättömien lihatuotteiden tuonnin riskeistä ja tuontikielloista.

Huolellisuutta matkakohteen valintaan

Metsästäjien tulee käyttää erityistä huolellisuutta matkaillessaan alueilla, joilla on tavattu afrikkalaista sikaruttoa (ASF). Mahdollisuuksien mukaan matkailua tautialueilla pitäisi välttää kokonaan. Afrikkalainen sikarutto voi levitä muun muassa metsästysvaatteiden ja -tavaroiden mukana, ja esimerkiksi pakastetussa lihassa se voi säilyä vuosia. 

Villisian ruhoa tai lihaa ei saa lainkaan tuoda Suomeen voimassa olevilta rajoitusvyöhykkeiltä. Esimerkiksi metsästysmatkailijoiden suosima Viro on kokonaan rajoitusvyöhykkeen piirissä.

Afrikkalainen sikarutto on kesysikojen ja villisikojen verenvuotokuumetauti. Suomessa ei ole tavattu afrikkalaista sikaruttoa, mutta tartuntariski on olemassa. Tautia esiintyy muun muassa kaikissa Baltian maissa sekä Itä-Euroopassa, Balkanilla, Saksassa ja Italiassa. Sitkeä ASF-virus aiheuttaa vakavan riskin tuotantoeläimille, sillä sitä vastaan ei ole rokotetta eikä hoitokeinoja. Sikarutto ei tartu ihmiseen.

Tautitapaus rajoittaisi laajasti maaston käyttöä ja metsästystä

Mikäli tautia tavataan luonnonvaraisessa villisiassa, perustaa Ruokavirasto löytöpaikan ympärille tartuntavyöhykkeen, jonka komissio myöhemmin korvaa rajoitusvyöhykkeellä.

Tartunta- tai rajoitusvyöhyke on voimassa niin kauan, kunnes tauti saadaan hävitettyä villisikapopulaatiosta. Käytännössä se voisi viedä vähintään vuoden.  Kaikkien luonnonvaraisten eläinten metsästys on tartuntavyöhykkeellä kielletty. Ainoastaan villisikaa saa metsästää aluehallintoviraston järjestämässä metsästyksessä. 

Myös muu maastossa tapahtuva toiminta, joka mahdollisesti levittää tautia, on kielletty. Tämä harkitaan tapauskohtaisesti, mutta se voi sisältää muun muassa metsätaloustyöt tai yleisö- ja urheilutapahtumien järjestämisen.

Muistilista suosituksineen metsästysmatkailijalle

• Suunnittele metsästysmatkasi etukäteen siten, että minimoit eläintautien leviämisen riskiä.
• Tarkista ennen matkaa, mitkä mahdolliset rajoitukset ja kiellot ovat voimassa matkakohteellasi. Ajankohtaiset tiedot löytyvät muun muassa Ruokaviraston www.ruokavirasto.fi ja Tullin www.tulli.fi sivuilta.
• Valitse kohteeksi tautivapaa maa.
• Huolehdi matkalla hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta, mm. käsienpesusta.
• Vähennä tautiriskiä käsittelemällä riistaa, etenkin villisikoja, kertakäyttöhanskoin tai vältä koskemasta villisikaa.
• Jätä palatessasi kaikki käsittelemättömät eläinperäiset tuotteet lähtömaahan.
•  Varaa mukaasi varakengät, jotka voit vaihtaa lentoasemalla/satamassa (tullin jälkeen) saavuttuasi kotimaahan. Laita matkalla käyttämäsi jalkineet muovipussiin ja vie kotona saunaan.
• Desinfioi matkavaatteesi, kenkäsi, matkalaukkusi ja metsästysvarusteesi ja erityisesti käyttämäsi puukko tuppineen välittömästi kuumassa saunassa vähintään +60 asteessa muutaman tunnin ajan. Älä mene kotimaassa matkavaatteilla eläintiloihin, lahtivajoihin tai riistaruokinnoille.
• Sauno ja peseydy matkan jälkeen mahdollisimman pian ja ennen kuin olet tuotantoeläinten kanssa tekemisissä.
• Pysy poissa eläintilalta vähintään 48 tuntia siitä, kun olet käynyt ulkomailla kotieläintilalla tai muutoin ollut kosketuksissa sikoihin tai villisikoihin.
• Mikäli sairastut matkan aikana tai pian sen jälkeen kuumeeseen tai ripuliin, mene lääkäriin ja teetä salmonellatutkimus. Mainitse jos olet käsitellyt sairaita koti- tuotanto- tai villieläimiä tai ollut sellaisten lähellä.

ASF ja metsästysmatkailu Metsästäjäliiton sivuilla
ASF Ruokaviraston sivuilla
ASF ja metsästys Ruokaviraston sivuilla
Voimassa olevat rajoitusvyöhykkeet

Susien ja karhujen tekemät pihakäynnit ja vahingot todennäköisesti lisääntyvät syksyllä, kun eläimet alkavat valmistautua talveen ja emot alkavat harjoittaa pentujensa metsästystaitoja.

Myös vahinkoperusteisten poikkeuslupien hakemusmäärät todennäköisesti kasvavat iltojen pimetessä. Uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon, tavallisimmin suden, karkotukseen tai pyyntiin voi hakea poikkeuslupaa, mutta perusteiden täytyy olla yksiselitteiset ja riittävät.

Hakemus onkin tehtävä huolellisesti, ja silloin Metsästäjäliiton jäsenet ympäri maata voivat kysyä apua luparuljanssiin vihkiytyneiltä neuvojilta, kokeneilta metsästäjiltä ja lupien hakijoilta Mika Piiroiselta ja Kimmo Suomiselta.

– Kaikkien ei kannata tehdä hakuprosessissa samoja virheitä, toteaa tohmajärveläinen Mika Piiroinen.

Luvan saaminen uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon karkottamiseen tai poistamiseen edellyttää huolellista aikaisempien tapahtumien kirjaamista. Esimerkiksi pihakäynnit tulee kirjata tarkasti Tassu-järjestelmään.

– Mikäli susien oleskelusta alueella ei ole riittävää näyttöä, on luvan saaminen vaikeaa, toteaa Piiroinen.

Yhteistyötä ja yhtenäisyyttä

Piiroisen mukaan yleisin erhe hakuprosessissa on, että lupaa haetaan liian pienelle alueelle. Karkotuksen tai jahdin onnistumiseksi hakemuksen tulisi kohdistua koko reviirin alueelle, mikä vaatii tiivistä ja rajat ylittävää yhteistyötä alueen toimijoiden kesken.

Myös Varsinais-Suomesta oleva neuvoja Kimmo Suominen korostaa laajan yhteistyön merkitystä.

– Jos luvan kohteena oleva eläin yrittää seuran rajat, niin silloin on voitava mennä perässä.

Molemmat neuvojat huomauttavat, että viranomaisten toiminnassa on suuria alueellisia eroja. Toisaalla vahinkoperusteisen luvan voi saada hyvällä hakemuksella tunneissa, kun taas toisaalla siihen menee viikko, jolloin vahinkoyksilön löytäminen voi olla jo mahdotonta. Myös poliisin reagointi petotilanteisiin vaihtelee paljon eri puolilla Suomea. Eroja on esimerkiksi siinä, millaiset valtuudet poliisi myöntää SRVA eli suurriistavirka-apuhenkilöille konfliktitilanteessa.

Kohteena tavallisimmin susi

Uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon karkottamiseen tai poistamiseen voi hakea poikkeuslupaa. Luvan myöntää Suomen riistakeskus silloin, kun se katsoo, että asialle on riittävät perusteet. Karkotus tai pyynti pyritään kohdistamaan vahinkoyksilöön. Lupa voidaan kuitenkin myöntää kohdentamatta tiettyyn yksilöön, mikäli kyseisen yksilön tunnistaminen on mahdotonta sääolosuhteista, lajin biologisista ominaispiirteistä tai muista perustelluista syistä johtuen. 

Vahinkoperusteiset poikkeusluvat koskevat useimmiten susia. Ahmalle tai ilvekselle vahinkoperusteisia lupia myönnetään harvoin poronhoitoalueen ulkopuolelle. Karhujen perään taas lähtee etenkin taajaan asutulla alueella useimmiten SRVA-henkilöstö poliisin valtuuttamana.

Metsästäjäliiton jäsenille tarjotaan neuvontaa poikkeuslupien hakemiseen puhelimitse. Neuvojilta on saatavilla valmiita hakemuspohjia, ja lisäksi neuvojat voivat kommentoida hakemusluonnoksia.

Neuvojien tehtäviin sisältyy myös koulutuksia. He ovat mahdollisuuksien mukaan käytettävissä myös alueellisissa suurpetotilaisuuksissa. 

Neuvojien yhteystiedot:

Mika Piiroinen, Tohmajärvi 0400 130 666
Kimmo Suominen, Mynämäki 0400 603 812

Juttua tarkennettu 1.8.2020 klo 14.15: Alun perin jutussa mainittiin, että vahinkoperusteinen poikkeuslupa kohdennetaan aina tiettyyn yksilöön. Tästä voidaan kuitenkin asetuksen mukaan poiketa yllä mainituin perustein. 

Metsästysmuseo kartuttaa kokoelmaansa viikonloppuna metsästysammunnan SM-kisoissa. Tarkoituksena on taltioida tapahtumaa sekä kerätä muistitietoa osallistujilta. Lajivastaavilta ja tuomarineuvoston jäseniltä kysellään muun muassa kisajärjestelyistä ja säännöistä.

Tapahtumaa taltioidaan sekä videolla että still-kuvilla. Lisäksi paikalla tehdään haastatteluita. Aineisto talletetaan museon kokoelmiin, ja niitä voidaan myöhemmin käyttää muun muassa tutkimukseen ja näyttelyihin.

Amanuenssi Pekka Allonen kertoo, että museo ei ole aiemmin osallistunut suuriin kilpailutapahtumiin. Niinpä nyt on samalla hyvä kartoittaa vanhemmilta osallistujilta muistoja myös menneistä kisoista ja siitä, mikä on muuttunut vuosien varrella. 

Museo on paikalla ainakin kolmena päivänä. Paikalla on myös teltta, jossa voi tavata museon edustajia.

Syksyllä alkaa 70-luvun erämuistojen keräys 

Museo aloittaa syksyllä myös 1970-lukuun liittyvän muistitiedon keräämisen. Muistoja eräkontista -keruu alkaa syyskuussa, ja siinä tavoitellaan erityisesti 1970-luvun eräkulttuuriin liittyvää tietoa ja ajankuvaa. 

Suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri muuttuivat nopeasti 1970-luvun kuluessa, yleinen elintaso nousi ja vapaa-aika lisääntyi. Eränkäynti oli tuolloin suuressa murroksessa, ja tiedon tallentaminen jälkipolville onkin tärkeää. Keruu tulee olemaan avoin kaikille vastaajille, ja nuoremmat kerääjät voivat välittää Metsästysmuseolle vanhempien muisteloita. Tarkemmat tiedot keruusta ja vastausohjeet löytyvät Suomen Metsästysmuseon sekä Suomen Metsästäjäliiton verkkosivuilta lähempänä keruun alkamisajankohtaa.

Kaikkiaan noin 650 kilpailijaa ampuu yli 1400 kilpailusuoritusta Lopen kisojen aikana. Kisojen onnistuminen vaatii hyvät puitteet ampumaradalta, ison talkoopanoksen ja hyvät tukijat. Lopen ampumaradalla kisataan 24.7.–27.7.2025 kuudessa eri lajissa (metsästyshaulikko, metsästystrap, metsästyshirvi, metsästysluodikko, pienoishirvi ja pienoisluodikko) sekä useissa eri sarjoissa. Osallistujien ikähaarukka vaihtelee noin 10 ja 90 vuoden välillä.  

Lopen radoille kiitosta

Kisojen suojelija, kansanedustaja ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Timo Heinonen (kok.) muistuttaa, että kaikkeen urheiluun, myös ammuntaan, tarvitaan hyvät suorituspaikat harrastamista ja harjoittelua varten. Heinonen mainitseekin nimeltä Lopen radalla harjoittelevat haulikkoampujat Eetu Kallioisen ja Timi Vallioniemen, jotka kantavat Suomen värejä maailmaa kiertäessään. Kansainvälisen tason ura ei ole mahdollinen ilman läheltä löytyvää harjoittelupaikkaa.

Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen korostaa, että metsästyslajeissa ei ole kysymys pelkästään kilpailemisesta, vaan kaikki ampumaharjoittelu tähtää myös parempiin riistalaukauksiin. Lampinen muistuttaa, että kisatapahtuma on kaikkiaan suuri yhteisöllinen ponnistus.

Osallistujamäärä kisoissa on suuri, vaikka se onkin viime vuosina ollut hienoisessa laskussa. Harrastusmahdollisuuksien ylläpitäminen mahdollistaisikin nuorten houkuttelun ampumaharrastuksen ja metsästysammunnan pariin.

Lopen kunnanjohtaja Mikko Salmela muistuttaa tervehdyksessään, että Lopen ampumarataa on kehitetty pitkäjänteisesti kohti kansainvälisen tason ampumaurheilukeskusta. Uusimpana lisäyksenä alueelle saadaan 300 ja 1000 metrin radat. Myös uusi pienoishirvirata on vaatinut panostuksia.  Lopella on ammuttu vastikään myös muun muassa toiminnallisen ammunnan SM-kisat, joten alueelta löytyy valmiudet monenlaiseen ammuntaan.

Valtava talkooponnistus mahdollistaa SM-tapahtuman

Niin kilpailun suojelija Timo Heinonen, puheenjohtaja Petteri Lampinen kuin kilpailun edustajat Kimmo Salo ja Kari Kuparinen muistuttavat, että suuri SM-tapahtuma ei olisi mahdollinen ilman ahkeraa ja omistautunutta talkooväkeä. Talkootöitä tehdään pelkästään kisatapahtuman aikana yli 300 vuorokautta. Enimmillään paikalla tarvitaan päivän aikana lähes sata talkoolaista toimitsijoista aina ruokahuoltoon ja liikenteenohjaukseen. Talkoissa on mukana muun muassa riistanhoitoyhdistysten, reserviläisten, reserviupseerien ja ampumaseurojen jäseniä.

Talkootyön lisäksi kisatapahtumalla on lukuisia tukijoita, muun muassa Motonet, Sako, Varusteleka, Benelli ja Corrosafe. Myös Metsästäjäliitto tukee tapahtuman järjestämistä usein eri tavoin.

Metsästysmuseo taltioi helteiset kisat

Helle tuo omat mausteensa kisaan. Asiasta on puhuttu esimerkiksi joukkueenjohtajien palaverissa. Kilpailijoita kehotetaan tarkkailemaan toisiaan oireiden varalta ja paikalla on myös juomavettä saatavilla. Myös tulospalvelun tietokoneille lämpö tuo haasteita.

Tapahtumassa on paikalla myös Suomen Metsästysmuseo, joka on taltioimassa kisatapahtumaa jälkipolville. Museo kuvaa tapahtumaa arkistoihin sekä ottaa video- ja audiohaastatteluita kilpailijoilta, toimitsijoilta ja talkooväeltä.

Metsästysammunnan SM-kisoja hallinnoi Suomen Metsästäjäliitto, joka myöntää järjestämisoikeuksia kisoille. Lopen kisat järjestää Suomen Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiri. 

Kisojen tulospalvelu toimii reaaliajassa osoitteessa hirviurheilu.com

Kisojen  Facebook-sivut

Itäiselle karhun kannanhoitoalueelle poikkeuslupia myönnettiin tänä kesänä 129 karhun pyytämiseen kiintiön ollessa 180 karhua. Keskiselle alueelle ei myönnetty ainuttakaan lupaa, vaikka alueelle oli 20 karhun kiintiö.

Tilanne kertoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtajan Jaakko Silpolan mukaan siitä, että metsästäjillä ei ole mahdollisuutta tuottaa viranomaisia tyydyttäviä hakemuksia, mitä Metsästäjäliitto ennakoi jo aiemmin metsästyslakia uudistettaessa.

Keskisellä alueella metsästyksen päämääränä oli heinäkuussa annetun asetuksen mukaan pitää karhukannan tiheys sellaisella tasolla, että karhun aiheuttamat vahingot ja haitat ihmistoiminnoille pysyvät kohtuullisella tasolla. Metsästäjien poikkeuslupahakemukset hylkäävissä riistakeskuksen ratkaisuissa todetaan, että ”hakemusalueella ei ole havaittavissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaista erityistä ongelmaa tai tilannetta.”

Metsästäjäliitto katsoo, että kannanhoidollisen metsästyksen tavoite on ennaltaehkäistä ongelmia ilman, että niitä jo esiintyisi. Mahdollisia jo ilmenneitä ongelmia esimerkiksi ihmisten turvallisuuteen tai maatalouteen liittyen hoidetaan turvallisuus- ja vahinkoperusteisella ongelmakarhuja poistavalla poikkeusluvituksella, ei kannanhoidollisella metsästyksellä.

"Keskisellä alueella riistaviranomainen ei kouluttanut luvan hakijoita, kuinka asetuksessa määritelty vahinko tai haitta tulisi hakemuksessa ilmetä tai mitä 'kohtuullisella tasolla' tarkoitetaan. Itäisellä kannanhoitoalueella luvanhakijoille järjestettiin koulutus. Miten metsästäjät voivat tuottaa hakemuksia, joissa todennettaisiin riittävällä tavalla kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistavia kohtuullisen tason haittoja?” ihmettelee Silpola.

Karhukanta jatkaa kasvuaan

Ministeriön asetuksella rajaama karhun kannanhoidollisen metsästyksen päämäärä ja riistahallinnon soveltama poikkeuslupahakemusten hylkäävä linjaus johtaa Metsästäjäliiton mielestä siihen, että alueilla, missä ei ole suurpetotihentymää suhteessa esimerkiksi maakunnan kokonaistilanteeseen tai ei ole tilastoitu sosioekonomisia ongelmia, ei kannanhoidollista metsästystä voida jatkossakaan harjoittaa. Se johtaa karhukannan jatkuvaan kasvuun.

”Tähän ongelmaan tulee päättäjien reagoida syksyllä, kun metsästyslaki avataan suden suojelustatuksen muutoksen vuoksi”, esittää Silpola.

Ennaltaehkäisyn sijaan luvituksella reagoidaan ongelmiin

Toiminnanjohtaja Silpolan mukaan Suomen suurpetopolitiikka on varsin kaukana eurooppalaisista suosituksista. Suomen tavoitteena ei näytä olevan ihmisten ja suurpetojen yhteiselon edistäminen ja ongelmien ennalta ehkäisy, vaan reagoiminen jo syntyneisiin ongelmiin.

Kannanhoidollinen metsästys tulisi mitoittaa viranomaisen vahvistaman rajoitetun lukumäärän mukaan suojelutavoitteita vaarantamatta eli metsästys sopeutettaisiin alueen karhukantaan ilman erityisiä tihentymävaatimuksia.

Euroopan unionin tuomioistuin korostaa ratkaisuissaan sitä, että viranomaisen poikkeuslupapäätöksellä tulee olla asialliset tosiasia- ja oikeusperustelut. Kyse on yleisestä hallintomenettelyyn liittyvästä päätösten perusteluvaatimuksesta.

Bernin sopimuksen pysyvän komitean ja Euroopan unionin komission kannanhoidollista metsästystä koskevassa suosituksessa ajatus on suurpetokonfliktien ennalta ehkäisy ja ratkaiseminen sekä suurpetojen ja ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon varmistaminen. Suosituksissa ei edellytetä ”erityistä ongelmaa tai tilannetta”, vaan kannanhoidollinen metsästys nähdään osana suojelutavoitteen toteuttamista.

Poikkeusluvilla myönnetty karhujen pyyntimäärä on pieni

Maa- ja metsätalousministeriön heinäkuussa antaman asetuksen mukaan karhuja olisi voitu pyytää koko maassa enintään 285 yksilöä, joista 200 karhua poronhoitoalueen eteläpuolella.

Myönnetty lupamäärä on alle puolet Luonnonvarakeskuksen määrittämästä 322 karhun poistumatasosta, jolla karhukanta olisi pysynyt nykytasolla. Luonnonvarakeskus tiedotti huhtikuussa 2025, että tuoreen kanta-arvion mukaan karhuja ennustetaan olevan maassamme 2367 kappaletta ennen elokuussa 2025 alkavaa metsästyskautta.

Palkkion hakeminen tapahtuu verkkolomakkeella, joka löytyy osoitteesta:
https://link.webropolsurveys.com/S/414C4E87D81CD203

Palkkioita maksetaan enintään kolme kertaa yksittäisestä sudesta Luonnonvarakeskuksen (Luke) analyysitulosten perusteella. Tuloksia voi tarkastella Luonnonvaratieto-sivustolla valitsemalla välilehden "Susi" ja sen alta "DNA näytteet".

Hakemukseen tulee sisällyttää tiedot DNA-analyysituloksesta, mukaan lukien näytenumero ja näytteen ottopäivämäärä. Maksatus tapahtuu Metsästäjäliitosta kahden viikon välein.

Palkkiota ei makseta muista eläimistä eikä niistä näytteistä, joita ei ole voitu analysoida. Näytteiden analysointikelpoisuus riippuu niiden laadusta, ja tyypillisesti noin 70–80 prosenttia näytteistä pystytään analysoimaan.

Mukana ovat kaikki kesälajit: metsästyshaulikko, metsästystrap, metsästyshirvi, metsästysluodikko, pienoishirvi ja pienoisluodikko – nyt on tilaisuutesi mitata taidot valtakunnan kovimpien kanssa!

Piirien on ilmoitettava osallistujat lauantaina 12.7. mennessä, joten jos et ole vielä ilmoittautunut, niin tiedustele piiristäsi vieläkö ehtii mukaan!

Katso aikataulut ja kilpailuohjeet Metsästysammunnan SM-kilpailut 2025

Metsästäjäliitolla on ollut aiempina vuosina tutkimusperusteinen poikkeuslupa keinovalon ja yötähtäimien käyttöön Helsinki-Tampere-Pori -linjan länsipuolella.

Suomen riistakeskus totesi jo aiemmin alkukesällä antamassaan päätöksessään, että tutkimusperusteista poikkeusperustetta ei enää ole olemassa liiton haettua tekniikoiden käytölle jatkoa tutkimusperusteella. Tutkimustietoa tekniikoiden käytöstä on saatu riistaviranomaisen mukaan tarpeeksi.

Kun Metsästäjäliitto ei saanut tutkimusperusteista poikkeuslupaa, liitto haki yleistä poikkeuslupaa tekniikoiden hyödyntämiseksi perustellen hakemusta käyttäjien osoittamilla turvallisuutta lisäävillä tekijöillä ja paikallisilla tarpeilla jatkaa peurakannan harventamista.

Suomen riistakeskus totesi nyt antamassaan päätöksessä, että vahinkojen sekä yleisen turvallisuuden takaamisen perusteella poikkeusluvan myöntämisen edellytykset eivät täyttyneet. Riistakeskus katsoi edelleen, että valkohäntäpeurakannan säätelyn osalta Metsästäjäliiton hakemalla poikkeuksella ei ole valtakunnan mittakaavassa eikä haetulla poikkeuslupa-alueella merkitystä.

Riistakeskus totesi, että mikäli esimerkiksi metsästyksen turvallisen järjestämisen kannalta hakemuksen mukaiset kielletyt menetelmät katsottaisiin yleisellä tasolla tarpeellisiksi, tarvittaisiin asiassa säännösmuutoksia kansallisella ja EU-tasolla eikä asia ole ratkaistavissa yksittäisellä Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.

Bernin kansainvälinen sopimus kieltää keinovalon ja yötähtäinten käytön hirvieläinten metsästyksessä.

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut ensi metsästysvuoden karhukiintiöksi 285 eläintä. Kiintiö kasvoi esitetystä, ja alkuperäisestä poiketen myös keskisen Suomen alueelle on määritetty kiintiö. Tähän vaikuttivat ministeriön mukaan eritoten annetut lausunnot, jotka pitivät välttämättömänä jahdin ulottamista esitettyä laajemmalle. Muutoksilla luodaan edellytyksiä järjestää jälleen karhun kestävää kannanhoidollista metsästystä Suomessa oikeuskäytäntö, luontodirektiivi ja keväällä hyväksytty metsästyslain muutos huomioiden.

Kiintiö jakautuu siten, että metsästettävien karhujen määrä on itäisellä poronhoitoalueella 70 ja läntisellä 15. Itäisellä kannanhoitoalueella kiintiö on 180 karhua ja keskisellä 20. Etelä- ja Länsi-Suomeen ei myönnetty kiintiötä. 

Ministeriön mukaan nyt määritellyt kiintiöt on tehty suotuisaa suojelutasoa silmälläpitäen siten, että ne auttavat ehkäisemään karhutihentymistä aiheutuvia sosioekonomisia haittoja. Metsästys myös ylläpitää karhun ihmisarkuutta. 

Voit lukea ministeriön tiedotteen asetukseen liittyen maa- ja metsätalousministeriön sivuilta. 

Lintuinfluenssavirusta kiertää tällä hetkellä luonnonvaraisissa linnuissa myös Suomessa. H5N1-tartuntoja on havaittu satunnaisesti myös nisäkkäissä, kuten saukoissa ja ketuissa. 

Lintuinfluenssavirusten kyky tarttua ihmiseen on heikko. Tartunta voi kuitenkin johtaa hyvin vakavaan tautiin. Siksi on tärkeää välttää altistumista virukselle sairaiden tai kuolleiden eläimien kautta. Myös muut eläimet kuten kotieläimet voivat sairastua altistuttuaan virukselle.

– Virus voi kulkeutua ihmisen elimistöön kosketustartuntana, esimerkiksi eläinten käsittelyssä likaantuneista käsistä suuhun tai silmiin. Virus voi myös tarttua ilmavälitteisesti erityisesti suljetuissa tiloissa, kuten sisätiloissa tai autossa, sanoo THL:n erikoistutkija Erika Lindh.

Jos sairaan tai kuolleen eläimen käsittely on välttämätöntä, on ensisijaisen tärkeää suojautua tartunnalta esimerkiksi käyttämällä kertakäyttöisiä suojakäsineitä ja pesemällä kädet saippualla. Hengityksensuojaimen käyttö tarpeen, jos kontakti eläimeen pitkittyy.

Luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemista tai -sairastumisista tulee aina ilmoittaa virkaeläinlääkärille.

Miten toimin, jos löydän yksittäisen sairaan tai kuolleen eläimen?

Jos epäilet, että sairaana löytämälläsi luonnonvaraisella eläimellä on lintuinfluenssatartunta, ilmoita siitä virkaeläinlääkärille. Älä vie eläintä tilaan, jossa on muita eläimiä tai ihmisiä, jotka voivat altistua virukselle.

Yksittäisen kuolleen linnun voi yleensä jättää luontoon. Piha-alueella kuolleen eläimen voi hygieniasyistä haudata tai poimia ehjään muovipussiin ja laittaa sekajätesäiliöön. Kokonaisen eläimen voi myös toimittaa kuolin- ja taudinsyyntutkimuksiin Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti.

Älä koske kuolleeseen eläimeen paljain käsin. Pese kädet huolellisesti vedellä ja saippualla linnun käsittelyn jälkeen ja käytä tarvittaessa alkoholipohjaista käsidesiä.

Miten toimin, jos löydän useita kuolleita lintuja?

Jos havaitset luonnonvaraisten lintujen joukkokuoleman tai -sairastumisen, ota viipymättä yhteyttä lähimpään virkaeläinlääkäriin.

Lintuinfluenssaan viittaavana joukkokuolemana voidaan pitää esimerkiksi useamman kuin yhden joutsenen, yli viiden muun vesilinnun tai varislinnun tai yli kymmenen muun kuolleen linnun löytymistä samalta alueelta. Myös yksittäisistä kuolleista isoista petolinnuista on hyvä ilmoittaa.

Virkaeläinlääkäri huolehtii tarvittavien näytteiden lähettämisestä Ruokavirastoon.

Ilmoitus kuolleesta villieläimestä
Virkaeläinlääkärien yhteystiedot