Suurpetoasiat, valkoposkihanhet, uusi jäsenrekisteri sekä seurojen kokoukset nousevat esille puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan tämänkertaisessa tervehdyksessä. Läpi käydään myös monta muuta ajankohtaista metsästysasiaa. Videotervehdys löytyy tämän artikkelin lopusta.
Puheenjohtaja Petteri Lampisen ja toiminnanjohtaja Jaakko Silpolan tämänkertaisessa videotervehdyksessä käydään luonnollisesti läpi sudenmetsästyksen sujumista. Puheenjohtaja Lampinen ottaa esille myös keskusteluissa käytetyt termistöt: esimerkiksi ns. Punaisen kirjan suojelustatukset ja suotuisan suojelun taso ovat kaksi täysin eri asiaa. Lampinen myös muistuttaa, että EU:n laadintaohjeen mukaan Suomen on otettava huomioon Venäjältä tuleva geenivirta suotuisaa suojelutasoa määriteltäessä.
Samalla metsästäjiä kannustetaan edelleen keräämään suden DNA:ta sekä osallistumaan Metsästäjäliiton lumijälkitempaukseen, jonka päätavoitteena on selvittää ilvespentueiden esiintymistiheyttä. Lisätietoa ja koulutusmateriaaleja löytyy lumijälkilaskennat 2026 -sivulta.
Lisäksi kuullaan muista ajankohtaisista edunvalvonta-asioista, viimeisimmät tiedot uusista jäseneduista sekä kesäkuussa saatavasta uudesta jäsenrekisteristä. Tähän liittyen toiminnanjohtaja Silpola kehottaa seuroja täydentämään jäsenten kaikki mahdolliset puuttuvat tiedot vanhaan rekisteriin, jolloin tiedot saadaan uuteen rekisteriin mahdollisimman täydellisinä.
Puheenjohtaja Lampinen kehottaa näin seurojen kevätkokousaikana käymään oman seuran säännöt läpi. Lampisen mukaan on olennaista karsia esimerkiksi sääntöjä, jotka turhaan vaikeuttavat esimerkiksi uusien jäsenten ottamista. Metsästäjäliiton sivuilta löytyy mallisäännöt, joita voi käyttää pohjana seuran sääntöjä tarkasteltaessa.
Videotervehdyksessä sivutaan myös useita muita ajankohtaisia asioita. Koko tervehdyksen näet alta.
Puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan videotervehdys
Suden kiintiömetsästyksen on pysyttävä mukana keinovalikoimassa susikannan säätelyssä, sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa 9.2.2026.
Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola muistuttaa keskustelun aluksi, että suden kiintiömetsästyksen aloittaminen oli valtiovallan tahtotila.
– Eduskunta päätti laista ääniin 135–35, että luodaan niin sanottu kiintiömetsästyslaki. Maa- ja metsätalousministeriö päätti sitten asetuksella metsästettävästä määrästä riistahallinnon ja Luonnovarakeskuksen konsultaation perusteella.
Metsästäjäliitto on saanut runsaasti sudenmetsästykseen liittyvää kansalaispalautetta, jonka mukaan tarve kiintiömetsästykselle on vahva.
– En puhu pelkästään metsästäjistä, vaan karjanomistajista, maaseudun asukkaista, meillä on koulukyydityksiä ja niin edelleen. Oli vahva näkemys maakunnissa, että susia on liikaa ja niiden ihmisarkuus on vähäinen, sanoo Silpola.
Tassu-järjestelmään kirjattiin viime vuonna noin 10 000 susien pihakäyntiä, eli havaintoja alle sadan metrin päässä rakennuksista. Silpola muistuttaa, että suden suotuisan suojelun tasosta päätettäessä oli myös Luken mukaan otettava huomioon myös sosioekonomiset seikat.
Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen pitää nyt määritettyä sadan suden kiintiötä liian suurena. Hän muistuttaa, että susia kuolee lisäksi esimerkiksi liikenteessä ja poistetaan myös vahinko- ja turvallisuusperusteisilla luvilla. Silpola puolestaan muistuttaa, että syksyn kanta-arvio oli 550 sutta, joka sekin on luultavasti aliarvio.
– Meillä valtaosalle kiintiöalueista jäi enemmän susia kuin sieltä metsästettiin.
Silpola perustaa näkemyksensä muun muassa Metsästäjäliiton kyselyyn, joka tehtiin kiintiöalueiden metsästyksenjohtajille. Uutinen kyselystä on luettavissa täällä.
Kannanhoidollisen metsästyksen tulee olla yksi väline jatkossakin
Silpolan mukaan metsästys tulisi aloittaa jatkossa aikaisemmin syksyllä, jolloin nuoret sudet olisivat tunnistettavissa. Lisäksi metsästystä pitäisi kohdistaa eri laumoihin kaatamalla yksi tai kaksi sutta per lauma, jolla susiin saataisiin ihmisarkuutta.
Silpola myös muistuttaa, että alfa-yksilön kaataminen ei automaattisesti tarkoita häiriökäyttäytymisen lisääntymistä.
– Suurpetotutkijat ovat osoittaneet, että kolme neljästä alfa-yksilöstä korvautuu uudella johtajauroksella tai -naaraalla, eli se ei ole automaatti, että tapahtuu hajoamista.
Ympäristöpäällikkö Heikkinen ei halua vähätellä ihmisten kokemaa pelkoa suurpetoasioissa. Hän kuitenkin toivoo käyttöön enemmän ennaltaehkäiseviä keinoja.
– Meillä on käytössä esimerkiksi turvallisuus- ja vahinkoperusteiset poikkeusluvat, mitä voidaan myöntää häiriökäyttäytymistilanteissa. Meillä on esimerkiksi petoaitoja, maksetaan korvauksia niiden rakentamisesta, joilla voidaan esimerkiksi elinkeinoja suojata, mutta me tiedämme, että rahat ovat täysin riittämättömät.
– Tottahan toki näitäkin tarvitaan. Katsomme kyllä, että kannanhoidollisen metsästyksenkin tulee olla yksi väline. Siitä on tutkimustuloksia, että metsästys luo suurpetoihin ihmisarkuutta, sanoo puolestaan Silpola.
Silpola korostaa myös vastuullisuutta.
– Meidän täytyy tuntea susi- ja myöskin karhu- ja ilveskantamme entistä paremmin. Siihen pitää käyttää yhteiskunnan varoja, DNA-analyyseihin, myöskin keruupalkkioihin, polttoainekuluihin ja niin edelleen.
Suden DNA-näytteitä tarvitaan lisää alueellisen kattavuuden varmistamiseksi. Metsästäjäliitto maksaa jäsenseuroilleen palkkion suden tai koirasuden DNA-näytteistä. Keräys jatkuu helmikuun loppuun.
Suden DNA-näytteitä on saatu talteen tähän mennessä 871 kappaletta, tiedotti Luonnonvarakeskus (Luke) 6.2.2026. Luvussa on näytteet, jotka on kirjattu Luken rekisteriin 5.2.2026 mennessä.
Lisää näytteitä tarvitaan. Luken tiedotteessa tutkimusmestari Antti Härkälä toteaa:
– Alue, jolta tarvittaisiin vielä lisänäytteitä, on esimerkiksi Varsinais-Suomessa Aurasta itään, aina Somerolle saakka. Sama koskee Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla Vuolijoki-Marttisen, Tuhkakylän ja Tappojoen reviirejä.
Metsästäjäliitolta palkkio suden tai koirasuden näytteestä
Metsästäjäliitto maksaa 50 euron palkkion liiton jäsenseuroille niistä näytteistä, jotka ovat lähtöisin sudesta tai koirasudesta. Mikäli näyte on uudelta susireviiriltä, joka ei ollut vielä vuoden 2025 kanta-arviossa, palkkio on kaksinkertainen eli 100 euroa.
– Metsästysseurojen ja metsästäjien on tehtävä DNA-keruutyötä kaikkialla Suomessa, lisää näytteitä tarvitaan. Kattavasti kerätyt DNA-näytteet ja susihavaintojen merkinnät Tassu-järjestelmään ovat keino varmistaa mahdollisimman tarkka ja alueellisesti kattava kanta-arvio. Sitä tarvitaan, jotta suden kannanhoidollinen metsästys voisi jatkua myös tulevina vuosina. Suomessa on nyt käytössä suden kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistava laki. Suden suotuisan suojelutason viitearvo on 273 sutta, se on ehdoton minimikanta sudelle. Mitä kattavampi kanta-arvio on, sen parempi mahdollisuus on kannanhoidolliseen metsästykseen myös jatkossa, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.
DNA-näytekeräys jatkuu helmikuun loppuun. Näytteet tulee toimittaa Lukeen mahdollisimman nopeasti, jotta niiden analyysitulokset saadaan huomioiduksi suden kanta-arviossa.
Suomen Metsästäjäliitto järjestää talvella 2026 lumijälkien laskentatempauksen, jonka ensisijainen tarkoitus on selvittää ilvespentueiden tiheyttä. Samalla kerätään myös susien DNA-näytteitä.
Suomen Metsästäjäliiton lumijälkitempauksen projektityöntekijä Sandra Österbacka on saanut 1000 euron stipendin tukemaan ilveksiä koskevan pro gradu -työn tekoa. Österbacka selvittää, voidaanko riistakameroita käyttää ilvesten yksilötunnistukseen ja toisaalta sitä, voidaanko kansalaistieteen avulla selvittää ilveskannan suhteellista runsautta.
Helsingin yliopistossa opiskelevan Österbackan tutkimuksen on määrä vastata seuraaviin kysymyksiin:
I. Voidaanko riistakameroita käyttää ilvesten yksilötunnistukseen?
II. Voidaanko suhteellisen runsauden ja populaatiotiheyden laskentamenetelmiä soveltaa ilvekseen ja/tai sen saalislajeihin metsästäjien kansalaistieteen avulla kerätyn aineiston perusteella?
Österbacka toteuttaa tutkimuksen Pohjanmaan alueella, missä hän tutkii ilveksiä vapaaehtoisten metsästäjien ja maanomistajien riistakameradatan avulla.
– Olen erittäin kiitollinen saamastani tuesta ja luottamuksesta projektiani kohtaan. Ilveksen piilotteleva ja salaperäinen luonne tekee siitä erittäin mielenkiintoisen lajin tutkia, ja odotan innolla, että pääsen aloittamaan aineiston analysoinnin, kertoo Österbacka.
Auta Sandraa: lähetä ilveskuvasi tutkimukseen
Aktiivisen datakeruun avulla Österbacka tutkii ilvesten suhteellista runsautta ja mahdollisesti myös populaatiotiheyttä tutkimusalueeltaan. Tämän lisäksi hän kerää myös riistakamerakuvia ilveksistä, joiden ei tarvitse olla peräisin tutkimusalueelta. Näiden kuvien avulla hän katsoo, missä määrin yleisön riistakamerakuvia voidaan käyttää ilvesten yksilölliseen tunnistamiseen.
Onko sinun tai tuttavasi riistakameralla käynyt ilves? Lähetä kaikki kuvat, jotka kamera on ottanut vierailun aikana, ei vain selkein ja kaunein kuvia, vaan kaikki kuvat/videot, joissa ilves näkyy. Voit lähettää kuvat Sandralle alla olevan lomakkeen kautta. Jos kuvia on enemmän kuin 10, voitte ottaa yhteyttä s-postin kautta. Kun lähetät kuvan/kuvat, muista kirjoittaa, missä ja milloin kuva on otettu. Kirjaa myös, jos paikalla käytettiin syöttiä (mm. suolakivi, haaska tai muu syötti). Kuvien pitäisi olla alkuperäisiä, ts. ei kuvakaappauksia.
Yhteystiedot: Osterbackasandragmail <piste> com (Osterbackasandra[at]gmail[dot]com)
+358401899356
Muista myös osallistua lumijälkien laskentatempaukseen
Österbacka toimii talvella suoritettavan lumijälkien laskentatempauksen projektityöntekijänä Metsästäjäliitossa. Tempauksen päätavoitteena on selvittää ilvespentueiden tiheyttä. Samassa yhteydessä kerätään susien DNA-näytteitä.
Suomen Riistanhoitosäätiö perustettiin vuonna 1942 Maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen Metsästäjäliiton toimesta. Tavoitteena oli kehittää ja tukea suomalaista riistanhoitoa ja -tutkimusta. Säätiö tukee keräämillään varoilla suomalaista elinympäristötyötä ja konkreettisia ennallistamistekoja. Tämän lisäksi säätiö myöntää vuosittain apurahoja riista-alan opiskelijoille riistabiologisia tai riistanhoidollisia tutkimuksia ja selvityksiä varten.
Suomen Metsästäjäliitto ja BirdLife Suomi ovat sopineet vesilintujen levähdysalueen perustamisesta Kemiin, Metsä Groupin tehdasalueelle. Maailman kosteikkopäivänä maanantaina 2.2. järjestöt haluavat kiinnittää huomiota vesilintukantojen hyvinvointiin ja niiden eteen tehtävään työhön.
Kemin syyslevähdysalue on otettu mukaan valtakunnallista Metsästäjäliiton ja BirdLifen toteuttamaa SOTKA levähdysaluehanketta. Hankkeessa keskitytään vesilintukantojen tilan parantamiseen luomalla turvallisten syyslevähdysalueiden verkosto.
Kemissä sijaitseva uusi levähdysalue tarjoaa vesilinnuille rauhallisen ruokailuympäristön, jossa ne voivat kerätä vararavintoa syysmuuttomatkaa varten. Se hyödyttää paitsi suojelua myös metsästystä, sillä elinvoimaiset lintukannat ovat myös kestävän metsästyksen perusta.
Suomi on erittäin tärkeä pesimämaa suurelle joukolle Euroopassa tavattavia vesilintulajeja, mikä korostaa paitsi Suomen vastuuta niiden hyvinvoinnista myös Suomen mahdollisuuksia toimia laajasti muuta Eurooppaa hyödyttävästi.
Maailman kosteikkopäivänä 2.2. järjestöt haluavat kiinnittää huomiota vesilintukantojen hyvinvointiin ja niiden eteen tehtävään työhön.
”Euroopassa monien vesilintujen kannat ovat uhanalaistuneet. Metsästäjät, lintujärjestöt, teollisuus ja luonnonsuojelu arvataan usein vastavoimiksi. Yhteistyö Metsä Groupin kanssa on osoittanut, että kaikkien päämääränä voi olla luonnon hyvinvoinnin parantaminen”, kertoo Suomen Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.
Hätähuuto vesilintujen puolesta
Vesilintutyön taustalla on huoli niiden tulevaisuudesta. Äärimmäisen uhanalaiseksi pudonneen punasotkan kannasta on kadonnut 80-luvun jälkeen jopa 97 prosenttia elinympäristöjen heikkenemisen ja muiden syiden vuoksi. Myös yleisimmän sorsalajimme, sinisorsan, kanta on kääntynyt laskuun viimeisimmän 10 vuoden aikana.
Ojituksen kuormitus kuten ravinteet, liuennut humus sekä kiintoaineet vaikuttavat alapuolisiin vesistöihin. Vedenlaadun heikkeneminen vaikeuttaa lintujen ravinnonsaantia ja on johtanut lintuvesien umpeenkasvuun ja yksipuolistumiseen. Sisävedet ovat kuormituksen tuloksena särkikalaistuneet, mikä lisää ravintokilpailua sorsien kanssa.
”SOTKA on laskeutunut Kemiin. Tämä on osa strategista työtämme, jossa kehitämme vastuullisen vesilinnustuksen toteutumista samalla kun huolehdimme luonnon monimuotoisuudesta sekä kestävistä riistakannoista”, Pekkarinen kertoo.
”SOTKA-levähdysalueessa on kyse valtakunnallisesta toiminnasta, jossa luodaan vesilintujen pääreiteille syyslevähdysalueiden verkosto. Monipuolisilla lähtökohdiltaan hyvinkin erilaisten toimijoiden yhteistyöllä on pystytty ottamaan hienoja askelia, jotka osaltaan auttavat luontokadon torjunnassa”, toteaa BirdLifen lintuvesiasiantuntija Jari Ullakko.
Metsä Groupin lippulaivahanke kiinnostaa kansainvälisesti
SOTKA-levähdysalue on osa laajempaa Metsä Groupin luonnon monimuotoisuutta edistävää kokonaisuutta. Satoja hehtaareja käsittävä tehdasalue ja sitä ympäröivät maa-alueet on pilottialue, jossa on tunnistettu rakennetun ja teollisen ympäristön mahdollisuudet vahvistaa luonnon tilaa.
Alueella on perustettu mittavat luonnonkukkaniityt yli 100 kasvilajin paikallisista kannoista. Tehtaan ulkopuolisella alueella Kemin kaupunki ylläpitää lapinlehmien kesälaitumia perinneympäristöihin liittyvien luonnonarvojen palauttamiseksi. Tehdasalueella pesivä äärimmäisen uhanalainen rantakurvi on erityistarkkailussa osana linnustoseurantoja ja lintuharrastajien kanssa tehtävää yhteistyötä.
Metsä Groupin johtava luontoasiantuntija Timo Lehesvirta kertoo Kemin hankkeen kiinnostavan kansainvälisesti. Toiminnan tavoitteena on vaikuttaa sekä luonnon hyvinvointiin että paikalliseen yhteisöön.
”Biotaloustoimijana luonto on kaiken tekemisen ja kehittämisen perusta. Kemissä on toteutettu uudistavan maankäytön pilottihanketta, mikä haastaa luontotoimiin ja kulttuurimuutokseen rakennetussa ja teollisessa ympäristössä. Metsä Groupin kokemus metsästäjäorganisaatioiden, lintuharrastajien ja muiden sidosryhmien kanssa on ollut hyvin rohkaiseva. Maalissa emme vielä ole, mutta yhteistyö on avain tuloksiin tavoitteiden ja toimenpiteiden kautta”, sanoo Lehesvirta.
Uusia videoita alueelta
Alta löytyvillä videoilla kemiläiset paikallistoimijat, metsästysseura Hiilimön Erästäjien varapuheenjohtaja Mika Ravander sekä Meri-Lapin lintuharrastajien paikallisyhdistys Xenus ry:n suojeluvastaaava Tuomo Karplund kertovat vapaaehtoispohjalta tekemästään työstä Kemissä vesilintukantojen elpymisen hyväksi.
Kemi on Suomen mittakaavassa merkittävä eurooppalaisten vesilintujen levähdysalue. Metsä Groupin Timo Lehesvirta avaa videolla yksityissektorin toiminnan tavoitteita Kemissä, samoin SOTKA levähdysaluehankkeen lintuvesiasiantuntijat, Veli-Matti Pekkarinen ja Jari Ullakko kertovat vesilintukantojemme ajankohtaisia kuulumisia.
SOTKA levähdysaluehanke on Maa- ja metsätalousministeriön hanke. SOTKA – sorsalintujen tilan kohentaminen -hankkeessa tehdään kosteikoita, rakennetaan levähdysalueverkostoa sekä pyydetään pienpetoja. Näkyviä tuloksia odotetaan muutamassa vuodessa. Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistä Helmi-ohjelmaa, joka vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta. SOTKA-hanke käynnistyi keväällä 2020 ja jatkuu osana HELMI-elinympäristöohjelmaa vuoteen 2030 asti.
Pääkuva: Haapana (Mareca penelope, syn. Anas penelope) on yksi Kemin tehdasalueen lajeista. Myös sinisorsa ja tukkasotka viihtyvät Kemin Sahansaaren levähdysalueella. Janne Kekäläinen Vastavalo
Metsästäjäliitto on myöntänyt vuoden 2026 Wadén-palkinnon Maaseudun Tulevaisuuden erätoimittajalle, VTM Eija Vallinheimolle. Tunnustus myönnetään vuosittain taholle, joka on merkittävästi edistänyt metsästystä tai riistanhoitoa.
Metsästäjäliiton hallituksen puheenjohtajan Petteri Lampisen mukaan Vallinheimo ansaitsee palkinnon metsästystä neutraalilla tavalla käsittelevistä uutisjutuistaan.
– Eija Vallinheimon metsästykseen ja riistakantoihin liittyvät uutiset on tehty aina neutraalisti ja faktojen perusteella. Palkinto on samalla tuen osoitus Maaseudun Tulevaisuuden linjalle nostaa maaseudun asukkaiden arkea ja elämää esille, myös metsästyksen näkökulmasta, sanoo Lampinen.
Vallinheimo otti palkinnon vastaan iloisena ja yllättyneenä. Hän sanoo pyrkivänsä tietoisesti välttämään kannanottoja omassa uutisoinnissaan.
– Yleisesti metsästyskeskustelu on hyvin kahtiajakautunutta ja sillä pyritään kovasti ottamaan kantaa joko puolesta tai vastaan. Sudenmetsästykseen liittyvät asiat eivät ole ainakaan helpottaneet tilannetta.
Ennen Maaseudun Tulevaisuuteen siirtymistään Vallinheimo on tehnyt pitkän uran viestinnässä, muun muassa Ilmatieteen laitoksella ja syöpäjärjestöissä. Hän on toiminut myös Metsästäjäliiton viestintäpäällikkönä 2019–2023. Toimitustyössä hän nojaa kuitenkin tasapuolisuuteen.
– Luetutan juttujani talon sisällä. Kyllä niistä heti tulee palautetta, jos niistä näkyy painotuksia.
Vallinheimo jakaa kiitosta myös työnantajalleen, joka on sallinut hänen keskittyä aihevalinnoissaan metsästys- ja kalastusjuttuihin. Metsästäjien hän toivoisi jatkossa näkyvän mediassa myös myönteisissä merkeissä.
– Metsästäjät voisivat kertoa julkisuudessa myös positiivisia asioita ja olla ylpeitä harrastuksestaan.
Eija Vallinheimo vastaanotti 1000 euron Wadén-palkinnon Helsingissä Riistapäivien yhteydessä 28. tammikuuta 2026. Wadén-palkinto on nimetty Daniel Johannes Wadénin mukaan. Wadén oli erittäin innokas metsästäjä ja riistanhoidon puolestapuhuja ja myös Metsästäjäliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Testamenttinsa kautta hän on ollut pitkään myös Metsästäjäliiton toiminnan tärkeä rahoittaja.
2025: Varatuomari Jarmo Kiuru
2024: Toimittaja Pekka Ervasti
2023: Tietokirjailija Aleksi Lumme
2022: Ei jaettu
2021: Toimittaja Sari Penttinen
2020: Suomen Dreeverijärjestö
2019: Eränkävijät TV-ohjelma
Metsästäjäliitto maksaa talvella 2025–2026 kerätyistä suden DNA-ulostenäytteistä keräyspalkkiona 50 euroa per susi- tai koirasusinäyte. Mikäli näyte on otettu uudelta reviiriltä, joka ei ollut vuoden 2025 kanta-arviossa, liitto maksaa 50 euron lisäpalkkion. Palkkio maksetaan uudelta reviiriltä siis kaksinkertaisena. Palkkiot maksetaan Metsästäjäliiton jäsenseuroille.
Näytteiden kerääminen on sallittua jokaisenoikeuden puitteissa. Metsästysseurojen jäsenet voivat siten kerätä näytteitä myös oman seuran alueen ulkopuolelta.
Näytetietojen ilmoittaminen ja hakumenettely
DNA-näytteisiin liittyvät näytetiedot ilmoitetaan suden kanta-arvion valmistuttua Metsästäjäliiton verkkosivuilla avattavalla nettilomakkeella. Lomake avataan erikseen tiedotettavana ajankohtana kanta-arvion julkaisemisen jälkeen. Löydät nettilomakkeen oheisen linkin takaa.
Näytepalkkiot maksetaan kanta-arvion julkaisun jälkeen erikseen ilmoitettavana ajankohtana. Palkkioita ei makseta ennen suden kanta-arvion valmistumista.
Näytetiedon lähettäjän tulee ilmoittaa lomakkeella seuraavat tiedot:
näytteen näytenumero
DNA-analyysin perusteella määritetty yksilötunniste
tieto siitä, mihin reviiriin yksilö kuuluu
tieto siitä, onko kyseessä uusi reviiri verrattuna edelliseen suden kanta-arvioon
Palkkiot ja lisäpalkkio uudesta reviiristä
Peruspalkkio on 50 euroa per hyväksytty suden tai koirasuden DNA-näyte
Mikäli näyte osoittaa uuden reviirin, maksetaan tästä 50 euron lisäpalkkio
Palkkiot maksetaan metsästysseuroille
Metsästäjäliitto maksaa korvauksia yksittäisestä sudesta enintään kolme kertaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) DNA-analyysitulosten perusteella. Korvausten maksujärjestys määräytyy näytteenottopäivän ja palkkion hakemisen aikajärjestyksen mukaan.
Keräyskausi ja analyysitulokset
Palkkiota voi hakea suden tai koirasuden osoittavista DNA-näytteistä, jotka on kerätty keräyskaudella 15.11.2025–28.2.2026.
Näytekeräyksen etenemistä ja valmistuneita DNA-analyysituloksia voi seurata Luonnonvarakeskuksen Luonnonvaratieto-sivustolla, jossa suden DNA-näytteet ja muut suurpetohavainnot esitetään karttapohjaisesti: https://luonnonvaratieto.luke.fi/kartat?panel=suurpedot
Palkkiota ei makseta:
muiden eläinlajien näytteistä
näytteistä, joiden DNA-analysointi ei onnistu
Tyypillisesti noin 70–80 prosenttia näytteistä pystytään analysoimaan näytteen laadusta riippuen.
Näytevälineet ja ohjeistus
DNA-näytepussit ja näytteiden toimituslogistiikka hoidetaan Luonnonvarakeskuksen ja alueellisten keräysvastaavien ohjeiden mukaisesti.
Metsästäjäliiton sudenmetsästyksen johtajille tekemän kyselyn mukaan susia on metsästyksen kiintiöalueilla vähintään kaksinkertainen määrä Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioon verrattuna. Metsästysseurat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä vastuullisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Nyt metsästäjien tulee ilmoittaa suden ja ilveksen havainnoista petoyhdyshenkilöille sekä kerätä suden jätöksiä DNA-näytteiden saamiseksi, jotta kanta-arvio tarkentuu.
Suden metsästyksen yhteydessä on havaittu, että susien yksilömäärä on metsästyksen johtajien havaintojen mukaan vähintään kaksinkertainen Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arvioon ja alueiden metsästyskiintiöihin nähden.
Susilaumoja oli monilla kiintiöalueilla ennen metsästystä jopa moninkertainen määrä Luken kanta-arvioon nähden. Kanta-arvion mukaan kiintiöalueilla oli yleensä yksi lauma, enintään kaksi laumaa. Metsästäjien mukaan jahdin ja tavoitellun laumapoiston jälkeenkin lähes kaikille alueille jäi lauma, mutta monille alueille jäi jopa useampia laumoja.
Luken arvion mukaan marraskuussa 2025 susia oli lähes 560. Metsästykseen osoitettiin sadan suden kiintiö. Metsästäjäliitto katsoo, että sadan yksilön poistaminen näin vankasta susikannasta on kestävää metsästystä. Susi on erittäin tehokas lisääntyjä.
Metsästyksen johtajista puolet arvioi, että alueelle asetetun metsästyskiintiön pyynnin tavoite esimerkiksi vahinkojen vähentämiseksi ei toteudu. Useimmiten perusteluna oli se, että kiintiöalueella oli susia enemmän kuin kanta-arvio osoitti. Kiintiö oli siten liian pieni alueen susimäärään nähden.
– Metsästyksen johtajien palaute osoittaa, että suurpetojen kanta-arvioihin on saatava parempi tarkkuus. Luonnonvarakeskuksen on parannettava suurpetojen kanta-arvioita ja niiden läpinäkyvyyttä. Kannustan kaikkia metsästäjiä havainnoimaan susia ja ilveksiä ja tekemään niistä Tassu-ilmoituksia. Toivon myös osallistumista susien jätösten DNA-keräykseen. Onnistuneista näytteistä Metsästäjäliitto maksaa palkkion, kannustaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen.
Kattavaa yhteistyötä kiintiöalueiden metsästysseurojen kesken
Kiintiöalueilla seurojen välinen yhteistyö oli erittäin hyvää, raportoivat metsästyksen johtajat. Kiintiöalueilla on useimmiten jopa kymmeniä metsästysseuroja. Hyvää yhteistyötä selittää se, että lähes kaikilla alueilla alueen kaikki seurat tekivät suden metsästyksestä kirjallisen ja yksityiskohtaisen yhteistyösopimuksen toimivien pelisääntöjen varmistamiseksi. Metsästäjäliitto tuotti seurojen avuksi sopimusmallin.
Metsästys on onnistunut havaintojen mukaan vastuullisesti ja hallitusti. Niin Metsästäjäliiton kuin riistahallinnon tarjoamaa koulutusta ja neuvontaa johtajat pitivät riittävänä.
Metsästyksen raportointia, kuten jahtiin lähtemisen ilmoitusvelvollisuutta, johtajat toivovat jatkossa yksinkertaistettavan. Myös Luken DNA-näytteiden analysointia tulisi nopeuttaa, jotta metsästäjät saisivat mahdollisimman nopeasti tiedon siitä, onko kaadettu eläin susi vaiko koirasusi. Jahtia voidaan jatkaa saumattomasti, jos kyseessä todetaan olleen vieraslajin eli koirasuden poisto.
Suden metsästys on perustunut lähes yksinomaan ajavien metsästyskoirien kuten suomen- ja plottinajokoiran käyttöön. Siinä koiran ohjaaja jäljittää susilaumaa koira kytkettynä niin kauan kun sudet saadaan pakenemaan ihmistä ja koiraa. Tämän jälkeen koira tai koirapari lasketaan yksittäisen suden jäljille ajamaan sutta.
Kaksitoista johtajaa kuudestatoista vastasi
Metsästäjäliitto selvitti suden metsästyksestä vastanneiden johtajien havaintoja 13.–14. tammikuuta tekemällään kyselyllä. Kyselyyn vastasi 12 kiintiöalueen johtajat. Metsästystä on toteutettu kaikkiaan 16 kiintiöalueella.
Vastanneista kolmen johtajan alueella pyynti on kesken, muilla metsästys oli jo päättynyt metsästyskiintiön täyttymisen myötä. Alueiden kiintiöissä oli mahdollisuus metsästää yhteensä 76 sutta, joista raportointihetkellä oli kaadettu yhteensä 69 sutta.
Metsästäjäliitto haastaa kaikki metsästysseurat lumijälkilaskentatempaukseen. Näin varmistetaan, että tiede saa käyttöönsä parhaan mahdollisen aineiston. Metsästäjäliittoa kiinnostaa erillislaskennassa erityisesti ilvespentuiden tiheys eri puolilla Suomea. Lumitilanne on otollinen havainnointityöhön juuri nyt.
Ilvespentueiden todentamisessa tuoreet jäljet ovat avainasemassa.
- Viime vuonna tehtiin ennätysmäärä ilveshavaintoja. Pidetään sama tahti yllä tänäkin vuonna. Ilvespentueiden tiheys on erityisen huomioinnin kohteena, mutta toki muutkin ilveshavainnot kiinnostavat. Kestävä kannanhallinta voi perustua vain ja ainoastaan luotettavaan tieteelliseen tietoon – ja tuo tieto syntyy metsästäjien saappaan alla, sanoo Metsästäjäliiton riista-asiantuntija Leena Kangas.
Sen lisäksi, että havainnot tulee ilmoittaa petoyhdyshenkilöiden kautta Tassu-järjestelmään, Metsästäjäliitto kerää kootusti ja järjestelmällisesti tietoa ilvespentueista. Asiasta on järjestetty koulutuksia. Koulutusmateriaalit ja ohjeet havaintoilmoitusten tekoon liitolle löytyvät Metsästäjäliiton sivuilta. Metsästäjäliiton Lumijälkilaskenta 2026 -sivulta löytyvät kaikki tarvittavat tiedot lumijälkilaskentaan. Liitto palvelee asiassa niin suomeksi kuin ruotsiksi. Saatavilla on diaesitys ja koulutusvideo lumijälkilaskennasta kummallakin kotimaisella kielellä.
- Sääolosuhteet muuttuvat nopeasti. Siksi Metsästäjäliitto haastaa metsästysseurat koordinoituun maastoharavointiin vaikkapa jo tulevana viikonloppuna, Kangas sanoo.
Metsästäjät ovat Suomen laajin ja osaavin luonnonhoidon vapaaehtoisverkosto. Kymmenet tuhannet tunnit maastossa vuosittain tuottavat sen välttämättömän datan, johon koko kansallinen riistahallinto ja tiedeyhteisö luottavat.
Metsästäjä palvelee tiedettä
Suomalainen suurpetotutkimus nojaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseen vapaaehtoistyöhön: metsästäjien tekemään havainnointi- ja näytteenkeruutyöhön esimerkiksi ilveksen ja suden kanta-arvioiden laatimiseksi.
Kanta-arviojärjestelmä on riippuvainen metsästäjien tekemästä havainnoinnista.
- Kun metsästäjä kirjaa havainnon tai kerää DNA-näytteen, hän toimii tutkijan silminä ja korvina maastossa. Liitto perustaa omat linjauksensa tutkittuun tietoon. Mitä tarkempaa aineistoa tuotamme, sitä vahvempi on metsästäjien ääni yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa, sanoo Kangas.
Suurpetojen seuranta on osa riistanhoitotyötä, jolla ylläpidetään luonnon tasapainoa. Oikealla tiedolla varmistetaan eri lajien onnistunut ja turvallinen rinnakkaiselo.
- Datatyössä havaintojen laatu ratkaisee. Havainnointiin kannattaakin valmistautua tuoreen Lumijälkilaskenta 2026 -koulutusmateriaalin avulla, sanoo Kangas.
Täsmätietoa susireviireistä jätöksiä keräämällä
Suden kanta-arvion muodostamisessa DNA-näytteet ovat kiistattomin todiste susien tosiasiallisesta kannasta. Näytteet paljastavat reviirien rajat, laumojen koon ja yksilöiden liikkeet tavalla, johon mikään muu menetelmä ei pysty.
- DNA on ainoa keino todentaa uudet reviirit aukottomasti ja varmistaa, että suden kanta-arvio ei jää virheelliseksi, Kangas sanoo.
DNA-näytteen keräysohjeet löytyvät Suomen Luonnonvarakeskuksen sivulta. Löydettyäsi tuoreen jätöksen toimi heti. Metsästäjäliitto maksaa uusista, todennetuista susireviireistä kerätyistä näytteistä 50 euron korvauksen sekä 50 euron lisäbonuksen uusilta susireviireiltä löytyvistä susien jätöksistä. Mitä kattavammat kanta-arviot on käytössä, sitä paremmat mahdollisuudet on suurpetojen kannanhoidolliseen metsästykseen.
Tassu-järjestelmä: Syötä kaikki keräämäsi aineisto Tassu-järjestelmään. Vain viralliseen järjestelmään viety tieto auttaa tiedettä ja päätöksentekoa.
Ohjeet reitin tallentamiseen ja tietojen lähettämiseen
Tämän lumijälkihankkeen laskentatapa vaatii laskentojen reittitietojen tallentamista. Laskentareitin voi tallentaa mm. Trackerin ilmaisversiolla. Tässä pdf-tiedostossa käydään läpi, kuinka reitti tallennetaan ja kuinka tiedot saa puhelimesta lähetettyä eteenpäin. Ohjeet eroavat hieman riippuen siitä, onko kyseessä ilmaisversio vai lisenssiversio. Alta löytyvät ohjeet molemmille.
Lumi sulaa vauhdilla – sulaako samalla ilveksen kanta-arvio? Metsästäjäliitto haastaa kaikki metsästysseurat talkoisiin juuri nyt. Jokainen havainto ja näyte on ratkaiseva, sillä ilman laadukasta havaintoaineistoa oman alueesi kanta-arvio on epätarkka. Myös suden DNA-näytteiden keruun osalta toiminta-aika on nyt.
Talvella 2026 toteutettava lumijälkilaskenta tuottaa faktapohjaista tietoa suurpetopäätännän tueksi. Tavoitteenamme on kehittää kanta-arvioita entistä luotettavammaksi keräämällä tarkka aineisto ilvespentueista ja susien DNA:sta.
ILVES: Järjestä laskentatempaus jo tulevana viikonloppuna
Ilman laadukasta havaintoaineistoa virallinen kanta-arvio jää epätarkaksi. Juuri nyt monilla alueilla on erinomainen lumitilanne jälkien havaitsemiseen, mutta aikaa ei ole hukattavaksi.
Tartu toimeen: Kutsu seurasi kasaan ja järjestä lumijälkien laskentatempaus jo tulevana viikonloppuna
Tiedätkö, missä susi liikkuu? Ilman riittäviä DNA-näytteitä suden kanta-arvio voi olla virheellinen. DNA-analyysi on ainoa tapa todentaa uudet reviirit aukottomasti.
Kerää näytteet heti: Toimi välittömästi, kun löydät tuoreen jätöksen
Toimita tiedot: Kaikki aineisto syötetään Tassu-järjestelmään kanta-arvioiden pohjaksi.
Ohjeet reitin tallentamiseen ja tietojen lähettämiseen
Tämän lumijälkihankkeen laskentatapa vaatii laskentojen reittitietojen tallentamista. Laskentareitin voi tallentaa mm. Trackerin ilmaisversiolla. Tässä pdf-tiedostossa käydään läpi, kuinka reitti tallennetaan ja kuinka tiedot saa puhelimesta lähetettyä eteenpäin. Ohjeet eroavat hieman riippuen siitä, onko kyseessä ilmaisversio vai lisenssiversio. Alta löytyvät ohjeet molemmille.
