Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola ihmettelee: ”Tapahtumat ovat kuin erikoisesta näytelmästä. Metsästäjät hakivat omalla ajallaan ja kustannuksellaan maa- ja metsätalousministeriön toiveesta uuden luvan koirasusilauman poistoon tammikuun lopulla, kun oikeus jouluna jäädytti edellisen luvan. Nyt on toistamiseen uusikin lupa toimeenpanokiellossa".

Metsästäjäliitto on esittänyt, että koirasusien poistoa koskevassa lainsäädännössä on oltava selvät vastuut ja nopeasti toteutettavat toimintamallit poikkeuslupien hakemisen sijasta. Valtion tulee vastata SRVA-tyyppisesti (suurriistavirka-apu) metsästysoikeuden haltijoiden hyväksynnällä ja paikallisten metsästäjien toimesta koirasusilaumojen poistamisesta ilman, että metsästäjien tulee hakea poikkeuslupaa.

”Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelee parhaillaan suurpetojen metsästystä koskevaa metsästyslain pykälää 41a. Samassa yhteydessä tulee korjata hybridisusien poistamista koskeva valuvirhe”, muistuttaa Silpola.

Metsästäjäliitto on julkaissut Ylämaan laumasta kesällä 2022 kuvatun videon, josta näkee laumaan kuuluvan erivärisiä eläimiä. Koirasutta ei kuitenkaan aina voi ulkoisesti tunnistaa täysverisestä sudesta.

Lue Metsästäjäliiton lainsäädäntöesitys tarkemmin täältä: https://metsastajaliitto.fi/uutiset/esitys-hybridisusien-poistamista-koskevan-lainsaadannon-kehittamisesta

Päivitetty 22.2. kello 12:26 koirasusien määräksi kuusi, eikä neljä
https://www.luke.fi/fi/uutiset/ylamaan-koirasusia-sisaltavasta-laumasta-analysoitu-uusia-dnanaytteita

Metsästäjäliitto haluaa muistuttaa, että karhunmetsästys oli syksyllä 2022 Pohjois-Karjalassa ja osassa Kainuuta pääosin kielletty. Kanta-arvioon keskeisesti vaikuttavista pentuehavainnoista merkittävä osa tehdään syksyllä karhunmetsästyksen yhteydessä. Karhujahdin peruunnuttua hallinto-oikeusvalituksista johtuneiden toimeenpanokieltojen vuoksi, metsästyksenaikainen pentuehavainnointi jäi suurelta osin puuttumaan Pohjois-Karjalasta ja Kuhmon alueelta Kainuusta. Metsästäjäliiton arvion mukaan tästä syystä karhukanta-arvion pohjana olevan aineiston pentuehavaintokertymä jäi vaillinaiseksi, mitä tukee myös kaikkien kirjattujen havaintojen määrän romahtaminen. Esimerkiksi petoyhdyshenkilöiden tekemien, mitattujen karhun jälkihavaintojen määrä vuonna 2022 jopa puolittui edellisvuoteen tehtyihin havaintoihin verrattuna. Kaikkiaan vuoden 2022 karhuhavaintomäärä oli pienempi kuin kertaakaan vuosijaksolla 2013-2021.

Kuten Luonnonvarakeskus kanta-arvioraportissaan toteaa, havaintoaineistoon liittyvien epävarmuustekijöiden takia yhden vuoden havaintoaineiston vertaaminen edellisen vuoden aineistoon ei kerro karhukannassa tapahtuneista muutoksista. Kuitenkin kanta-arviosta uutisoitaessa Suomen karhukannan esitetään yksiselitteisesti nyt kuitenkin laskeneen 20 prosenttia edellisvuodesta, mikä on Metsästäjäliiton mielestä epäjohdonmukaista viestintää. Metsästäjäliitto haluaa muistuttaa myös, että maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on ollut pysäyttää vuodesta 2012 alkanut karhukannan voimakas kasvu maassamme. Suomen karhukannan noin kymmenen vuotta kestänyt runsastuminen näyttäisi taittuneen eli tavoitteena ollut karhukannan vakiinnuttaminen on siten onnistunut. Itärajan läheisyydessä asuvien ja alueella metsästävien näkemykset Itä-Suomen karhukannan kehityksestä eivät kuitenkaan tue Luonnonvarakeskuksen uutisoimaa merkittävää karhukannan laskua.

Metsästäjäliitto katsoo, että taantuvien vesilintujen kantojen hoitaminen ja elvyttäminen on hyvin tärkeää. Liitto yhtyy moniin ministeriön raporttiluonnoksen esityksiin mm. vuorokautisen metsästysajan rajaamiseksi sellaiseen valoisaan aikaan, jolloin lintujen tunnistaminen on varmasti mahdollista.

Metsästäjäliitto ja MTK esittivät eriävän mielipiteen strategiaryhmän loppuraporttiin saaliskiintiöiden ja ravintohoukuttimen käytön rajoittamisen osalta. Tavalliselle metsästäjälle rajoittaminen tarkoittaisi liiton mielestä käytännössä ravintohoukuttimen käytön täyskieltoa. Keinotekoisen ravintohoukuttimen käyttö (esim. viljanjyvät) olisi jatkossa raportin mukaan metsästäjille luvanvaraista.

Metsästäjäliitto esittää taantuvien vesilintulajien kiintiöksi kaksi lintua kaudessa, raporttiluonnoksen kiintiö yksi lintu päivässä

Taantuvien vesilintulajien (haapana, jouhisorsa, lapasorsa, heinätavi) osalta Metsästäjäliitto esitti yhdessä alan toimijoiden kanssa ministeriön raportin esitystä selkeästi tiukempaa saalisrajoitusta.  Liiton esitys on metsästäjäkohtaisesti kaksi taantuvien lajien vesilintua koko metsästyskauden aikana, kun raportissa esitetään yhtä lintua päivässä metsästäjää kohti. Metsästäjäliitto katsoo, että ministeriön raporttiluonnoksen esitys taantuvien vesilintujen yhden linnun päiväkiintiöksi ei vähennä tavoitteena olevaa taantuvien lajien metsästyskuolleisuutta, sillä lajien saalismäärät ovat jo nyt varsin pienet.

Raportissa esitetään lisäksi elinvoimaisille lajeille sinisorsalle ja taville viiden yksilön päiväkiintiötä. Metsästäjäliiton ja useiden alan toimijoiden mielestä sinisorsan tai tavin saaliskiintiöintiin ei ole tarvetta, sillä niiden kannat on maassamme kestävällä tasolla.

Metsästyksen läpinäkyvyyden varmistamiseksi ja valvonnan helpottamiseksi Metsästäjäliitto esitti yhdessä alan toimijoiden kanssa käyttöönotettavaksi amerikkalaistyyppistä ”tagi” eli saalismerkkikäytäntöä. Merkintä olisi joko saalismerkki saalislintuun kiinnitettynä tai sähköinen OmaRiista -järjestelmän saalispaikkamerkintä. Tällä varmistettaisiin saaliskiintiön seuranta ja läpinäkyvyys.

Ministeriön raporttiluonnoksen esitykselle vesilintujen ravintohoukuttimen käytön rajoittamiselle metsästyksessä ei alan toimijoiden mielestä ole kunnollisia perusteluja. Saaliskiintiöinti on sen sijaan tehokkain toimi vaikuttaa taantuvien sorsalajien metsästyskuolleisuuteen. Viljalla houkuttelua käytetään pääasiassa elinvoimaisen sinisorsan metsästyksessä. Ravintohoukuttelua käytetään myös metsästysmatkailutiloilla, joiden liiketoiminta ei voi perustua epävarmaan mahdollisuuteen saada määräaikaisia ruokintalupia.

Ravintohoukuttimen käytön vaikutusten ja sen avulla tapahtuvan metsästyksen saalismäärien selvittämiseksi alan toimijat esittivät kentän toimijoiden ja organisaatioiden kuulemista, vuorovaikutusta ja vaikuttavuusarvioinnin tekemistä ennen johtopäätösten, kuten ravintohoukutinrajoituksen tekemistä.

Metsästäjäliitto katsoo, että myös alueelliset riistaneuvostot ja valtakunnallinen riistaneuvosto on osallistettava vesilintustrategian kuulemiseen ja päätöksentekoon.
 

Metsästäjäliiton eriävä mielipide

Lue eriävä mielipide >>

”Tukes on ottanut huomioon lähettämiämme esimerkkikarttoja, joissa osoitettiin, miten suhteettomiin tilanteisiin se radoilla johtaisi”, sanoo Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen.

Tukesin ohje (14.2.2023) on nyt seuraava:

Tarkennetun Tukesin ohjeen mukaan metsästäjän tulee noudattaa kulloistenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta liikuttaessa vesilintujen elinympäristöiksi soveltuvilla alueilla ja niiden suojavyöhykkeillä. Tämä edellyttää korostunutta selvillä oloa metsästysmaastosta, jos käytössä on lyijyhaulit.

Sama velvoite tuntea riittävästi ampuma-alueen olosuhteet (m. linnustoa ja kasvillisuutta) koskee myös ampumaratojen sijoittamista sekä niitä, jotka muulloin käyttävät aseita ulkotiloissa. (esim. ampumaurheilijat ja -harrastajat) ottaen huomioon, että aseenkäyttö joka tapauksessa vaatii erityistä huolellisuutta ja valmistautumista, jotta voidaan varmistaa, ettei toiminnasta aiheudu vaaraa ympärillä oleville. Jos ampumaratojen valvontaa priorisoidaan riskiperusteisesti, voidaan ampumapaikkojen sijainnin sijaan huomioida ampumasuunnat: ampumasuunnan ollessa kosteikkoalueelta poispäin, riski haulien päätymiseen kosteikkoalueelle on hyvin pieni, vaikka ampumapaikka sijaitsisi alle 100 metrin etäisyydellä kosteikkoalueesta.

Lyijyhaulien käytön rajoittaminen vesilinnustuksen lisäksi ns. Ramsar-alueilla astuu voimaan Suomessa 16. helmikuuta 2023. Lyijyä korvaavista materiaaleista on tehty paljon selvityksiä ja tärkeimmäksi korvaavaksi materiaaliksi on noussut teräs.

”Teräshaulien on pelätty aiheuttavan puihin osuessaan ongelmia sahateollisuudelle. Halusimme selvittää yhdessä MTK:n kanssa, mitä vaikutusta teräshauleilla on puunsahaukseen”, sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Selvitys toteutettiin yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun Evon metsäkampuksen kanssa. Kenttäkokeissa puihin ammuttiin sekä teräs- että lyijyhauleja. Puut toimitettiin yhteistyösahalle tukkiröntgeniin tarkasteltavaksi. Yhtenä osana selvitystä oli case-esimerkki, jossa kahdeksaan runkoon ammuttiin lähes 1 200 teräshaulia, jonka jälkeen puut sahattiin terävaurioiden selvittämiseksi. Sahan terät vietiin sahauksen jälkeen terähuoltoon ja niistä pyydettiin lausunto. Terähuollon lausunnon mukaan terien vioittuminen ja kuluminen vastasi normaalin sahausvuoron aikana mm. hiekan ja epäpuhtauksien aiheuttamaa kulumaa. Lisäksi on syytä huomata, että teräshauleja oli puissa täysin poikkeuksellinen määrä. Selvityksestä valmistuu metsätalousinsinöörin lopputyö, joka julkaistaan myöhemmin keväällä.

Sahateollisuuden ammattilaisten ja kokeessa tehtyjen havaintojen perusteella kranaatin sirpaleet, pultit, naulat yms. metallit, jotka eivät anna periksi sahan terän edellä, ovat ongelmallisia, ei niinkään pienet pyöreät haulit, jotka sahanterän kohdalla irtoavat muotonsa takia puusta.

”Sahauskokeen tulos oli myönteinen yllätys. Teräshaulien vaikutukset sahaukselle eivät olleet niin merkittäviä, kuten aiemmin oletimme”, sanoo MTK:n kenttäjohtaja Timo Leskinen.

Teräshaulien salliminen tärkeää metsästyksen jatkumiselle

Lyijyn sijasta kosteikkoalueilla pitää jatkossa käyttää korvaavia haulimateriaaleja. Korvaavat materiaalit ovat sellaisia, joilla on oikeasti mahdollista korvata lyijyhaulit. Korvaavia haulimateriaaleja ovat teräksen lisäksi tina/sinkki, kupari, vismutti (bismuth), tungsten eli volframi. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna teräs eli rauta on kuitenkin ainoa potentiaalinen lyijyn korvaaja. Teräs on yleinen ja edullinen materiaali, jolla ladattujen patruunoiden hinta ja saatavuus eivät aseta rajoituksia laajamittaiselle käytölle. Tämän takia teräs on todennäköisin lyijyn korvaava haulimateriaali jatkossa, jolla lyijy tullaan korvaamaan suurimmassa osassa eri metsästysmuodoissa.

Suomessa kovien haulimateriaalien käyttö on kielletty osassa metsästysvuokrasopimuksia varovaisuusperiaatteeseen perustuen. Suurista metsästysmaan vuokraajista mm. Metsähallitus luopui kiellosta 2018.

”Toivottavasti selvitys auttaa sallimaan teräshaulien käytön kaikissa metsästysvuokrasopimuksissa niin, että metsästystä voidaan jatkaa vastuullisesti edullisia teräshauleja hyödyntäen”, sanoo Metsästäjäliiton Jaakko Silpola.

”Selvityksen tuloksiin perustuen MTK ei lähde esittämään teräshaulien käyttökieltoa metsästysvuokrasopimuksiin”, toteaa Timo Leskinen lopuksi.

Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) toimii REACH asetuksen valvontaviranomaisena ja on julkaissut juuri tarkemman ohjeistuksen rajoituksen piiriin kuuluvista alueista. Käytännössä uusi rajoitus tarkoittaa sitä, että korvaavien haulien käyttö tulee yleistymään myös talousmetsäalueilla.  

Tukesin tiedote kosteikkoalueiden määrittelystä tästä https://tukes.fi/-/lyijyhaulien-kaytto-kielletaan-kosteikkoalueilla-tukes-tarkentaa-kosteikkoalueen-maaritelmaa#0f2d03a2

Lue myös uudempi uutinen: Kosteikkorajoituksen vaikutukset haulikkoradoille

Lisätietoja:
Jussi Partanen
metsästysampumapäällikkö
Metsästäjäliitto
jussi.partanen@metsastajaliitto.fi 040 845 1572

Timo Leskinen
kenttäjohtaja
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry  
  0400 754 235

Alusta asti on ollut selvää, että lyijyhaulien käyttöä rajoittavaan REACH asetukseen sisällytetty Ramsar-määritelmä tulee aiheuttamaan ongelmia erityisesti Pohjois-Euroopan valtioille johtuen kosteikon yleisluontoisesta määritelmästä.

Huomioiden eri puolilla toimivien metsästäjien yhdenvertaisen kohtelun sekä oikeusvarmuuden toteutumisen, Tukes on nyt määritellyt tarkemmin ne alueet, jotka kuuluvat kyseisen rajoituksen piiriin. Otettaessa huomioon säännöksen tavoite (vesilintujen suojelu) ja kansalliset erityispiirteet tällaisia, vesilintujen tyypillisiä elinympäristöjä Suomessa ovat kaikki seuraavat:

• meret (syvyys 6 m tai alle), järvet, joet, lammet, kanavat, tekojärvet, altaat ja muut vastaavat suuremmat vesialueet (maastokartoilla viivoina kuvatut ojat ja purot eivät ole tällaisia vesialueita);
• niityt, jotka rajautuvat edellä mainittuihin vesialueisiin;
• vesikivet ja vesikivikot;
• maatuvat vesialueet, tulva-alueet, matalikot ja avoimet vesijättöalueet;
• vaikeakulkuiset puuttomat suot;
• sekä kaikki 100 metrin säteellä edellä mainituista alueista olevat alueet (suojavyöhyke).

Tukes on kertonut myös suunnittelevansa karttapalvelua rajoituksen ympärille. Karttapalvelu olisi Metsästäjäliiton mielestä erittäin tarpeellinen. Rajoitusalueista tulisi selviä metsästäjille ja toisaalta valvojan ei tarvitsisi tehdä tulkintaa. Karttapalvelu ei ole kuitenkaan toteutumassa aivan lähiaikoina.

"On erinomaista, että Tukes on nyt selkeämmin rajannut lyijyhaulien kieltoalueet”, kiittää Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen.

Tämänhetkisen tiedon mukaan ampumaradoilla noudatetaan samoja rajoja kuin metsästyksessä eli jos haulikkoradan ampumapaikka on kosteikolla tai 100 metrin suojavyöhykkeen sisällä, niin lyijyhauleja ei saa käyttää. Alustavissa keskusteluissa Tukesin kanssa rajoituksessa oli tarkoitus huomioida ampumasuunnat ampumaradoilla. Tämä vedettiin pois viime hetkillä ja Tukes oli sitä mieltä, että sillä ei ole lakisääteisiä perusteita suojavyöhykkeen muuttamiseen säännökseen kirjatusta 100 metristä.

Käytännössä ampujan selän taakse, poispäin ampumasuunnasta jäävä lasketusallas ja sen ympärille muodostuva 100 metrin suojavyöhyke saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että trap-radalla ei saa enää käyttää lyijyhauleja, mutta hieman kauempana olevalla skeet-radalla saa. Kummaltakaan radalta ei edes ammuta altaan suuntaan, sillä ampumasuunnat ovat tarkkaan määritelty ja tiedossa.

”Saimme tietää, että ampumasuuntia ei huomioida radoilla, vasta muutama päivä sitten ja laitoimme vielä eilen Tukesille esimerkkikarttoja järjettömistä tilanteista, johon se tulee johtamaan”, sanoo Partanen.

Valvonnassa käytetään harkintaa

Tukes täsmentää, että lyijyhauleilla ammuttaessa ampumisen tulee tapahtua kokonaisuudessaan muualla kuin kosteikkoalueella tai sen suoja-alueella. Sallittua sen sijaan on patruunoiden siirto kosteikkoalueen läpi lailliselle ampumapaikalle. Tukesin mukaan tämä voi olla esimerkiksi siirtymistä kosteikkoalueen kautta sen ulkopuolella olevalle metsästysalueelle. Metsästäjällä/ampujalla on kuitenkin näyttötaakka, eli hänen on kyettävä uskottavasti selvittämään, ettei ole ampunut tai aikonut ampua kosteikkoalueella tai 100 metriä tätä lähempänä.

”Metsästäjäliitto pitää tätä Reach-asetuksessa velvoitettua käänteistä metsästäjän todistustaakkaa osoittaa syyttömyytensä länsimaisen oikeusajattelun vastaisena. Vaatimus on sama kuin, että autoilijan pitäisi osoittaa, ettei aio ajaa ylinopeutta ”, Partanen kritisoi velvoitetta.

Lyijyhaulien käyttö- ja hallussapitokielto kosteikoilla perustuu EU:ssa tammikuussa 2021 hyväksyttyyn REACH-asetukseen ja se tulee voimaan koko EU:n alueella sekä ETA maissa. 

Lyijyhaulien rajoituksen valvonnassa metsästyksen yhteydessä käytetään Tukesin mukaan ainakin metsästyskauden 2023–2024 aikana erityistä harkintaa tapauskohtaisesti siitä, onko teosta perusteltua määrätä sakko, vai onko huomautus, ohjaus ja neuvonta riittävä toimenpide vaikuttavuuden saavuttamiseksi. Tämä on huojentava tieto metsästäjille, sillä epäselviä tilanteita on varmasti luvassa.

Metsästäjäliitto järjestää jäsenilleen aiheesta Ajankohtaista lyijystä-webinaarin tiistaina 14.2.2023 klo 18 alkaen. Ilmoittautumislinkki webinaariin tästä

Linkki Tukesin uutiseen https://tukes.fi/-/lyijyhaulien-kaytto-kielletaan-kosteikkoalueilla-tukes-tarkentaa-kosteikkoalueen-maaritelmaa#0f2d03a2

– Tiesittehän, että Werraton-ruokien kananmuna on parasta proteiinia koiralle. Rovio Pet Foods on ainoa valmistaja maailmassa, jonka koiranruoissa on näin suuri osuus tuoretta kokonaista kananmunaa, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Tero Rovio.

– Metsästäjäliitto sopii meille kumppaniksi erinomaisesti. Pääsemme tarjoamaan suomalaisille metsästäjille ja heidän koirilleen kotimaista, korkealaatuista ruokaa, joka takaa jaksamisen raskaissakin töissä.

– Kun yhteistyö Vipstore Oy:n kanssa sovittiin päättyväksi kuluneena syksynä, aloimme heti etsimään kotimaista kumppania, joka jakaisi perusarvomme turvallisuuden, kertoo liiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Kumppanuus tulee näkymään muun muassa hyvinä ruokatarjouksina liiton jäsenille. Ostamalla Werraton tai Rehti -koiranruokia liiton OmaMetso-palvelun tai Eräkontin kautta, voi samalla tukea suomalaista metsästystä.

Metsästäjäliitto on allekirjoittanut sopimuksen Assently Oy:n kanssa. Sopimuksen kautta Metsästäjäliiton jäsenseurat voivat halutessaan ottaa käyttöön sähköiseen allekirjoittamiseen liittyvät palvelut alennetuin hinnoin.

Alennetun palvelun hinta* Assentlyn on 10 € / kk eli 120 € / vuosi (sis. alv. 24 %). Tällä hinnalla seura saa käyttöönsä 5 kpl asiakirjoja / kk (60 kpl/ vuosi) allekirjoituksineen. Näin ollen etu on merkittävä moneen muuhun markkinoilla tarjolla olevaan järjestelmään.

(*Etuun on laskettu keskimäärin 3 allekirjoittajaa / asiakirja. Ylimenevien asiakirjojen hinta 2,05 € / kpl. Isommista määristä ja tarpeista sovittava aina palveluntarjoajan kanssa erikseen.)

Kaikissa sopimukseen liittyvissä asioissa voitte olla yhteydessä Assentlyyn sähköisesti osoitteella myynti@assently.com

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on herättänyt monissa suomalaisissa auttamisen halun ja Metsästäjäliitolta on kyselty myös mahdollisuuksia järjestää keräyksiä Ukrainan avuksi. Metsästäjäliitto on luottamushenkilöiden kanssa pohtinut asiaa ja todennut, että Metsästäjäliitolla ei ole avustamiseen tarvittavaa osaamista kriisialueilla toimimiseen.

−Metsästäjäliiton jäsenet ovat varmasti järkyttyneitä Ukrainan tilanteen takia, mutta liitolla ei valitettavasti ole kriisiavustamiseen tarvittavaa asiantuntemusta, osaamista, resursseja eikä kanavia. Toivomme kuitenkin, että myös metsästäjät auttavat ukrainalaisia antamalla apua ukrainalaisille tunnettujen toimijoiden kautta. Sosiaalisessa mediassa pyörii nyt lukuisia rahankeräyskampanjoita. Rahankeräysten laillisuus kannattaa aina varmistaa, koska auttamisenhalu houkuttelee myös huijarit liikkeelle, sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Vastuullinen lahjoittaminen ry on varainhankintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen yhteistyöverkosto. Suomen Metsästäjäliitto on yksin VaLan jäsenjärjestöistä. VaLan jäsenyhteisöt edustavat noin miljoonaa lahjoittajaa ja tukijaa.

Suomessa on useita järjestöjä, jotka auttavat kriisien ja katastrofien sattuessa maailmalla. Lahjoituksilla toteutetaan humanitaarista apua kriisialueella monin tavoin mm. jakamalla hätäaputarvikkeita ja auttamalla arjen perusasioissa avustustyöntekijöiden voimin. Tutustu keräyksiin, joita yhteisöt toteuttavat Ukrainan tilanteen auttamiseksi täällä:

https://www.vala.fi/b/rahalahjoitukset-ukrainaan

Myös CIC (International council for game and wildlife conservation) kerää rahaa: https://payment.cic-wildlife.org/purchasable/760

Hankkeen tavoitteena on luoda parempaa ymmärrystä metsästysjousen ja metsästyskiväärin eroihin ja yhtäläisyyksiin käyttötarkoitukseltaan, teholtaan ja eettisen riistatilanteen näkökulmasta.

Tutkimuksen aikana metsästettiin 130 valkohäntäpeuraa jousella ja nuolella ja 100 valkohäntäpeuraa metsästyskiväärillä. Saalistilannetiedon keräämiseen osallistui yhteensä noin sata vapaaehtoista metsästäjää. Vertailtaessa eri metsästystapoja havaittiin, että jousiase on peuran kokoisen riistaeläimen kaadossa yhtä vaikuttava kuin kivääri. Pakomatka molemmilla osoittautui olevan noin 55 metriä. Suurin ero löytyy käytetyssä ampumamatkassa, jossa keskimääräinen jousimatka on reilu 17 metriä ja kiväärillä 63 metriä.

Jousimetsästäjäin liiton puheenjohtaja Antti Saarenmaa sanoo, että löydökset vastaavat käytännön kokemuksia siitä, että jousella ja nuolella metsästäminen on täysin verrattavissa muihin metsästysmenetelmiin. Tutkimus tuo tarvittavaa tutkimustietoa myös eettisen riistatilanteen näkökulmasta.

”Tällaista tutkimusta ei ole ollut käytettävissä Suomesta. Esimerkiksi pohdittaessa jousen soveltuvuutta hirven metsästykseen on jouduttu nojautumaan kymmeniä vuosia vanhoihin tanskalaisiin tietoihin metsäkauriista ja amerikkalaisiin kokemuskuvauksiin hirven kaadoista jousilla. Muistakaan lähteistä ei ole ollut luotettavaa lähdeaineistoa saatavilla”, sanoo Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius.

Yksityiskohtainen tieteellinen tutkimusaineisto kerättiin neljän vuoden ajanjaksolla 2019–2023. Alustavia tuloksia esiteltiin ensimmäisen kerran tammikuussa järjestetyillä Riistapäivillä Jyväskylässä. Hanketta johtaa eläinlääkäri Mikaela Sauvala, joka tekee analyysin osana tohtoritutkimustaan.

Lisätietoja:
Metsästäjäliitto
Järjestöpäällikkö Teemu Simenius, puh. 050 331 5330, teemu.simenius@metsastajaliitto.fi

Suomen Jousimetsästäjäin liitto
Puheenjohtaja Antti Saarenmaa, puh 050 513 1163, puheenjohtaja@jousimetsastys.fi