SOTKA-levähdysaluehankkeessa luodaan maan kattava levähdysalueverkosto vesilintujen tärkeiden muuttoreittien varrelle. Levähdysalueet ovat tärkeitä syksyisin, jotta elokuussa alkava metsästys ei ajaisi vesilintuja muuttomatkalle ennen aikojaan vaan ne voivat lähteä muuttomatkalle luonnollisen rytminsä mukaisesti.

Alueita ei määritellä etukäteen, vaan sopivia alueita voivat ehdottaa esimerkiksi paikalliset metsästäjät. Näin tapahtui myös Pietarsaaressa, jossa myös kunnan päättäjät olivat ajatukselle myönteisiä.

− Sekä Pietarsaaren kaupunki sekä Pedersören kunta kokivat vesilintukohteiden kehittämisen tukevan kuntien strategiaa ja tuottavan myönteistä näkyvyyttä ja yhteisöllisiä palveluita kuntalaisille, kertoo Suomen Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.

Kohde koettiin hyvänä paitsi vesilintujen levähdystarkoituksiin, mutta sen havaittiin samalla olevan myös hyvä kouluyhteistyön ja ympäristökasvatuksen resurssi, sillä järvi on lähellä keskustan kouluja ja oppilaiden vierailut sinne on helppoa toteuttaa. Suunnitelmissa on hahmoteltu, että alueelle tehdään vesilintujen keinopesiä osana riistanhoitoyhdistyksen kouluyhteistyötä. Oppilailla olisi samalla mahdollisuus helposti seurata tekemiensä keinopesälaitteiden käyttöastetta ja havainnoida pesistä lähteviä poikueita.

Levähdysalueverkosto -hankkeen ansiosta myös paikalliset metsästäjät voivat tuoda alueelle minkin ja supikoiran pyydyksiä tärkeänä osana muuta taajama-alueen pyyntiä ja levähtävien vesilintujen suojelua. Vieraspetojen kova lisääntymispotentiaali on osoittanut sen, että niiden tehokas kannanhallinta vaatii aika rajun pyyntiponnistuksen. 

Levähdysaluehanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama vesilintukantojen hoitoon kohdistettu toimi, jota toteuttavat Suomen Metsästäjäliitto ja lintuharrastajajärjestö BirdLife Suomi.

Lue lisää Sotka-hankkeesta

Hallituksen jäseniksi erovuoroisten tilalle seuraavalle kaksivuotiskaudelle ja heidän varajäsenikseen valittiin: 
 

Muut hallituksen jäsenet:

Liittohallitukseen kuuluu 16 jäsentä, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Hallituksen jäsen ja hänen varajäsenensä valitaan liittokokouksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta ja heidän erovuoronsa ovat vuorovuosina.

Liittokokouksessa hyväksyttiin myös mm. ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Kokouksessa päätettiin kolmen euron jäsenmaksukorotuksesta 12,50 euroon, kun jäsenmaksu on ollut 9,50 euroa jo kahdeksan vuoden ajan. Jäsenmaksukorotuksen myötä Metsästäjäliitto vahvistaa mm. suurpetoihin ja yleisesti metsästykseen liittyvää kansallista- ja kansainvälistä edunvalvontaa sekä yhteisöviestintää. Liitto ja sen piirit sekä jäsenseurat tekevät merkittävää nuorisotyötä mm. Metso-leirejä järjestäen sekä luonnon- ja riistanhoidon koulutusta ja neuvontaa toteuttaen.

Metsästäjäliittoon kuuluu 2700 metsästysseuraa ja yli 145 000 metsästäjää. Liitto on yksi Suomen suurimpia kansalaisjärjestöjä.

Eduskunta päätyi lokakuun lopussa suurella enemmistöllä kannattamaan suden kannanhoidollista metsästystä. Myös Metsästäjäliiton suurpetoseminaarissa korostui se, että asiaa pitää katsoa kokonaisuutena eli ottaa genetiikan lisäksi huomioon myös sosioekonomiset seikat. Susien uhka vaikuttaa ihmisten elämiseen ja mm. lasten koulumatkoihin. Viimeisen vuoden aikana susien suuhun on joutunut satoja lampaita ja kymmeniä koiria.  Lisääntynyt petopaine uhkaa sekä Suomen lammaselinkeinoa että koiralla metsästystä.

Kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteena ei ole hävittää susikantaa, vaan säädellä kannan kokoa niin, että yhteiselo susien kanssa sujuu yhteiskunnan näkökulmasta siedettävästi. Kannanhoidollisen metsästyksen avulla voidaan vähentää susien aiheuttamia vahinkoja ja pitää sudet ihmisarkoina, poissa ihmisasutuksesta.

Maaseudun tulevaisuuden teettämässä kyselyssä (16.11.) yli 70 prosenttia kaikista vastaajista hyväksyi suden kannanhoidollisen metsästyksen, kun sen tarkoitus on vähentää kotieläinvahinkoja. Vastaavanlainen tulos saatiin myös suurpetoseminaarin paneelikeskustelussa, jossa puolueet kannattivat vihreitä lukuun ottamatta kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista mahdollisimman pian. Myös kansanedustaja Jenni Pitko totesi, että vihreilläkään ei ole kannanhoidollista metsästystä vastaan, jos susien määrä ylittää viitearvot.

Ministeri Kurvinen: Valituskäytäntöjä tulee perata

Kaiken taustalla on se, että suurpetomme (karhu, susi ja ilves) kuuluvat tällä hetkellä luontodirektiivin liitteeseen IV eli tiukasti suojeltavat lajit. Korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan kannanhoidollisen metsästyksen ja lajien kannanhoito ei ole enää hyväksyttävä ja riittävä peruste suurpetojen kannanhoidolliselle metsästykselle. Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa oikeus on todennut Suomen riistakeskuksen myöntämät poikkeusluvat laittomiksi ja määrännyt toimeenpanokieltoja. Tähän kantaa otti tilaisuudessa myös maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.

Ministeri totesi puheessaan, että viime vuosina metsästyksessä juridiikka ja lainsäädäntö ovat kasvattaneet rooliaan. Petopolitiikassa on hänen mukaansa käännetty tänä syksynä uusi sivu, kun useista karhun kannanhoidollisista poikkeusluvista tehtiin valitukset. Kurvinen totesi, ettei valitusoikeuksia tule käyttää väärin, ja että vaalien jälkeen pitää pystyä perkaamaan valituskäytännöt.

Kansanedustaja Anne Kalmari muistutti, että Suomen karhukanta on kasvanut kannanhoidollisen metsästyksen ansiosta. Metsästyksen myötä konfliktit ovat hyvin hallinnassa, karhukanta on ihmisarka ja karhu on arvostettua suurriistaa.

Seminaaria seurasi paikan päällä sata henkilöä. Etäyhteyksien päästä tilaisuutta seurasi enimmillään yli 700 henkilöä samanaikaisesti.

Seminaaritallenne katsottavissa alla:

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Metsästäjäliiton suurpetoseminaarissa 17.11. 

Seminaarin teemana oli suurpetojen kannanhoidollinen metsästys. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.

Tilaisuuden aikana kuultiin kansainvälisiä terveisiä Ruotsin metsästäjäliitosta suurpetovastaava Gunnar Glöerseniltä ja metsästäjien EU-etujärjestön FACE:n pääsihteeriltä David Scallanilta sekä kotimainen asiantuntijapuheenvuoro Riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härköseltä. Videoterveiset yleisölle lähetti toimeenpanokieltoon laitetun karhunmetsästyksen poikkeusluvan haltija, metsästäjä Mika Juntunen, Juukasta, Pohjois-Karjalasta.

Paneelikeskusteluissa saatiin selville eri puolueiden näkemykset kannanhoidollisesta metsästyksestä ja kuultiin mm. valtiovallan, viranomaisten ja muiden suurpetoasioihin vaikuttavien osapuolten näkemyksiä asiaan. 

Katso tallenne

Seuraa seminaaria Twitterissä:

Tweet #suurpetoseminaari

Tweets by SML1921

European Federation for Hunting and Conservation (FACE) edustaa Euroopan seitsemän miljoonan metsästäjän etuja ja sen tavoitteena on edistää kestävää metsästystä kaikkialla Euroopassa. Metsästäjäliitto edustaa Suomea FACEssa. FACEn kautta Metsästäjäliitto vaikuttaa aktiivisesti EU:n päätöksentekoon Suomen ja Pohjoismaiden metsästäjiä koskevissa asioissa.

Auta meitä allekirjoittamalla vetoomus metsästyksen tulevaisuuden puolesta osoitteessa signforhunting.com

Sivusto on osa kampanjaa, joka puhuu kestävän metsästyksen tulevaisuuden turvaamisen puolesta. Euroopan seitsemän miljoonan metsästäjän toivotaan näin lähettävän painavan viestin EU:n päätöksentekijöille. Euroopan tärkeimpiä päätöksentekoelimiä kehotetaan kampanjassa työskentelemään yhteistyössä metsästäjien kanssa tunnustaen metsästäjät osaksi luonnonsuojelua.

Metsästyksen ja luonnonsuojelun tulevaisuus on uhattuna

Ongelmallinen päätöksenteko uhkaa lintujen metsästystä, riistan elinympäristöä, suurpetojen hoitoa, Euroopan metsästyskulttuureja ja luonnonsuojelun kannustimia.

VAATIMUKSEMME:

”Haluamme luonnon takaisin”

Metsästykseen ja luonnonsuojeluun vaikuttavista säännöistä ja asetuksista 80 % on peräisin Brysselistä.

1. Haluamme Euroopan, jonka luonto on monimuotoinen kaikille.
2. Haluamme, että luontopolitiikalla kannustetaan metsästäjien suojelutyötä myös suojelualueilla.
3. Haluamme uuden luonnon ennallistamista koskevan asetuksen, joka tuottaa ekosysteemejä ja elinympäristöjä pienriistalle, erityisesti kosteikkoalueita ja maatalousmaita.
4. Haluamme puolueettomamman ja näyttöön perustuvan lähestymistavan metsästykseen, myös alueellisiin metsästyskäytäntöihin.
5. Haluamme, että suurpetokannat luetellaan EU:n luontodirektiivissä niiden suojeluaseman mukaisesti.
6. Haluamme, että metsästäjät tunnustetaan osana luonnonsuojelun ratkaisua, ei ongelmana.
7. Haluamme, että lait ovat metsästäjien kannalta puolueettomia, oikeudenmukaisia ja ymmärrettäviä.
8. Haluamme, että kulttuuriperintöämme kunnioitetaan, mikä on elintärkeää monimuotoisen Euroopan tulevaisuuden kannalta.
9. Haluamme Brysselin vievän tämän esityslistan kansainväliselle tasolle, koska EU:lla on mahdollisuus vaikuttaa maailmanlaajuisesti.

Valmiusharjoituksen tarkoituksena oli ennen kaikkea valmistautua ASF-tautitilanteen muutokseen, joka vaatii monien eri toimijoiden saumatonta yhteistyötä. Tautia ei ole todettu koskaan Suomessa, eikä se tartu ihmiseen.

”Mikäli ASF-tartunta todettaisiin luonnonvaraisessa villisiassa Suomessa, havaintopaikan ympärille määrätään tartuntavyöhyke, joka vaikuttaa alueella toimimiseen. Tällaisella alueella tulisi määräyksiä sikatiloille ja -teurastamoille sekä metsästykseen. Aluehallintovirasto järjestäisi yhdessä metsästäjien kanssa kuolleiden villisikojen etsintää, keräämistä, hygieniatoimia ja näytteidenottoa”, kertoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Tiina Juselius tapahtumaketjusta, joka käynnistyisi, mikäli tautia havaittaisiin Suomessa.

”Valmiusharjoituksessa eri toimijat pääsivät harjoittelemaan muun muassa taudin torjuntaan liittyvien toimenpiteiden ja viestintäketjujen kulkua yli organisaatiorajojen aina paikalliseen metsästysseuraan asti”, sanoo harjoitusta vetänyt järjestöpäällikkö Teemu Simenius Metsästäjäliitosta.

Harjoituksessa todettiin valmiuden olevan hyvällä tasolla ja opittiin lisää viranomaisten ja metsästykseen liittyvien toimijoiden välisestä tiedonvaihdosta sekä paikallistuntemuksen hyödyntämismahdollisuuksista koko ketjulle.

Harjoitukseen osallistuivat Ruokavirasto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Suomen riistakeskus, Suomen metsästäjäliitto sekä paikallisia toimijoita, kuten kunnaneläinlääkäri, riistanhoitoyhdistys ja metsästysseura. Harjoituksen tarkkailijoina toimivat MMM, Luonnonvarakeskus, Suomen Sikayrittäjät ry, Eläinten terveys ETT ry ja paikallinen sikayrittäjä. Harjoitus on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Metsästäjäliiton villisikahanketta, joka koskee afrikkalaisen sikaruton torjuntaa.

Riski ASF:n leviämisestä Suomeen on pysynyt korkeana

Villisikakannan arvioitu koko vuoden alussa oli Luken arvion mukaan noin 3 100. Villisika on paluumuuttaja Suomen riistalajistossa. Villisikakantaa on kuitenkin haluttu pitää mahdollisen taudin leviämisen estämiseksi harvana metsästyksen avulla. Kontrolloitu kanta on tärkeää etenkin, jos afrikkalainen sikarutto kaikista torjuntatoimista huolimatta pääsisi Suomeen. Eniten villisikoja on tällä hetkellä itäisen Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen alueilla. Metsästetyt villisiat tutkitaan laajasti taudin varalta.

Afrikkalainen sikarutto on EU:ssa ja Suomessa lakisääteisesti vastustettava eläintauti. Afrikkalaista sikaruttoa on muun muassa Baltiassa ja Itä-Euroopassa. Tautia esiintyy myös Keski-Euroopassa. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta uhka sen leviämisestä Suomeen on pysynyt korkeana. Tautialueille ei suositella metsästysmatkoja, eikä niistä tule tuoda Suomeen sikaa sisältäviä elintarvikkeita. EU:n ulkopuolelta sianlihatuotteita ei saa tuoda.

Afrikkalainen sikarutto on sikojen, villisikojen ja minisikojen vakava viruksen aiheuttama verenvuotokuumetauti, jonka seurauksena sika yleensä kuolee. Afrikkalainen sikarutto uhkaa paitsi luonnonvaraista villisikakantaa myös siankasvatusta elinkeinona. Yksikin Suomessa havaittu tautitapaus vaarantaisi suomalaisen sianlihan vientiä, sillä vientimaat reagoisivat herkästi koko maata koskevin vientirajoituksin. ASF leviää paitsi elävien sikojen myös tautiin kosketuksissa olleiden tavaroiden (saappaat, auton renkaat, metsästysvarusteet) ja kuumentamattomien sikatuotteiden välityksellä, kuten kestomakkaran ja joidenkin kinkkujen. Taudin sitkeydestä kertoo se, että virus säilyy jopa pakastetussa sian- tai villisianlihassa useita vuosia.

Lue lisää:

• https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/vahva-vaikuttaja/villisika
• https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/

– Erityishuomio aidan suunnittelussa on annettava suurpedoille, metsäpeuroille ja hirvelle. Metsäpeuroilla ja hirvillä lajityypillinen vaeltamiskäyttäytyminen kesä- ja talvilaidunalueiden välillä on suurta eikä se saisi estyä. Monille Suomen villieläinpopulaatioille ajoittainen geenivaihto itäisten ja läntisten populaatioiden välillä on pitkällä aikavälillä elintärkeää, sanoo Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius.

Aidan suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että eläinten liikkuvuus voidaan varmistaa riittävän kokoisilla kulkuaukoilla, jotka olisivat rajavalvonnan tarpeista lähtien oletettavasti kaukovalvottuja ja tarvittaessa suljettavissa. Riista-aukkoja tulisi olla riittävän taajassa ja niiden tulisi ottaa huomioon eläinten luontaiset kulkureitit, jotka tulee määritellä riistaviranomaisten ja rajaviranomaisten paikallistuntemuksen perusteella.

Liitto peräänkuuluttaa samoja huomioita myös autoteille, jotka on suojattu riista-aidoin. Riistaa huomioivat rakenteet ovat esimerkiksi maakannaksia, joista tie menee tunnelina ali tai alavat kohdat, jotka tie ylittää sillalla. Kulkureittejä voidaan tehdä jälkikäteenkin. Reitit ovat eläimille tärkeitä ja Metsästäjäliitto toivoo niiden lisäämistä.

Vaikka aidan aiheuttama este koskee lähinnä nisäkkäitä, tulee myös linnut huomioida siten, että mahdollisen verkkoaidan rakenne olisi riittävän tiheä tai lanka riittävän paksua, jotta lintu osaa väistää sitä. On tunnettua, että poroaitoihin lentää matalalla liitäviä kanalintuja, josta aiheutuu siiven katkeamisia ja välittömiä kuolemia. 

Eduskunta yhtyi maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön, jossa ehdotettiin, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla täsmennetään metsästyslain sääntelyä. Siinä sallittaisiin suden metsästys poikkeusluvan perusteella, jos siitä ei ole haittaa lajin suotuisan suojelutason säilymiselle tai sen saavuttamiselle.

Täysistunto hyväksyi esityksen äänin 125–17. Tyhjää äänesti kaksi ja poissa oli 55 edustajaa. Mietintöä vastaan äänestivät vihreät sekä osa vasemmistoliiton kansanedustajista.

Metsästäjäliitto kiitti jo aiemmin valiokuntaa perinpohjaisesta työstä ja positiivisesta kannanotosta ja on tyytyväinen, että eduskunta selvin luvuin hyväksyi mietinnön.

Kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteena ei ole kaikkien susien hävittäminen, vaan susikannan laskeminen yhteiskunnallisesti siedettävälle tasolle. Kannanhoidollinen sudenmetsästys on tutkitusti paras tapa hoitaa susikantaa kontrolloidusti, laillisesti sekä susien keskellä asuvat ihmiset huomioivalla tavalla. Metsästyksen tavoitteena on ennen kaikkea vähentää susien metsästyskoirille ja kotieläimille aiheuttamia vahinkoja sekä pitää sudet ihmisarkoina ja poissa ihmisasutuksen läheltä.

Valkohäntäpeuran poikkeuslupaan hakeutuminen

Metsästysseurat ja -seurueet voivat nyt hakeutua valkohäntäpeuran metsästyksen valonlähteitä ja yötähtäimiä koskevan poikkeusluvan piiriin. Lupaa ei voi käyttää ilman, että poikkeusluvan piiriin on hakeuduttu Metsästäjäliiton kautta. Viimevuotinen ilmoittautuminen ei riitä, vaan hakeutuminen täytyy tehdä tänä vuonna uudelleen.  

Hakeutumisen ohjeistus on nyt laadittu ja hakeutumiskanava avattu. Metsästäjäliitto on julkaissut ohjeistuksen, jossa kerrotaan, miten metsästysseura, -seurue tai muu luvankäyttäjätaho voi hakeutua valkohäntäpeuran metsästyksessä peuran tihentymäalueilla keinovalon tai yötähtäinlaitteiden käyttöä koskevan poikkeusluvan piiriin. Ohjeistus löytyy täältä: metsastajaliitto.fi/ohjeistuspoikkeuslupaan

Toimijoiden tulee muistaa, että poikkeuslupa on voimassa vasta, kun hakijataho on saanut poikkeusluvan käyttöoikeudesta kirjallisen sähköpostivahvistuksen Metsästäjäliitolta. Ilman lupaa ja Metsästäjäliiton vahvistusta valon tai yötähtäimen käyttö on metsästyslain mukaisesti kiellettyä. Poikkeuslupa ei myöskään anna lupaa metsästää poikkeusluvan tekniikoita käyttäen muita eläimiä kuin valkohäntäpeuroja.

Koko maa ei kuulu poikkeuslupa-alueeseen

Poikkeusluvassa ja Metsästäjäliiton ohjeistuksessa on listattu poikkeusluvassa mainitut riistanhoitoyhdistykset, joiden alueella poikkeusluvan käyttö on mahdollista. Lupa on voimassa alueella, joka pääsääntöisesti käsittää valkohäntäpeuran tihentymäalueet Helsinki-Tampere-Pori -alueen lounaispuolella. Mikäli valkohäntäpeuran pyyntiluvan saajan metsästysalue ulottuu poikkeusluvassa mainittujen riistanhoitoyhdistysten ulkopuolelle, luvan saajan pyyntialue kuuluu kuitenkin kokonaisuudessaan poikkeusluvan piiriin. Poikkeuslupa on voimassa valkohäntäpeuran metsästyskaudella 1.9.2022−15.2.2023.

Poikkeusluvan käyttäjiksi voivat hakeutua Metsästyslain 26 § mukaiset valkohäntäpeuran pyyntiluvan saajat, kuten metsästysseurat, -seurueet tai muut vastaavat tahot.  Hakeutumisen hoitaa metsästyksestä vastaava metsästyksenjohtaja ja se voi tapahtua missä tahansa vaiheessa kautta.

Seura sitoutuu raportoimaan poikkeusluvassa edellytetyt asiat

Jokainen seura tai seurue tekee oman päätöksensä poikkeuslupaan hakeutumisesta. Seuralle/seurueelle ei koidu hakeutumisesta kuluja. Rekisteröidyssä yhdistyksessä hallituksen päätös tai delegoituna alemman päätöselimen päätös riittää, sillä kyse on mahdollisuuden lisäämisestä, joka ei velvoita jäsentä poikkeuslupatekniikoiden käyttämiseen. Aina myös ylempi päätöselin, kuten yleinen kokous, voi tehdä päätöksen. Seurue, joka ei kuulu yhdistykseen, tekee oman päätöksensä seurueessa sovitulla tavalla. Poikkeusluvan käyttöön tarvitaan myös mahdollisen yhteisluvan haltijan suostumus.

Poikkeuslupaan käyttäjäksi hakeutuessaan toimija sitoutuu raportoimaan Metsästäjäliitolle poikkeusluvan edellyttämät asiat. Metsästäjäliitolla on oikeus välittömästi sulkea raportointivelvollisuuttaan laiminlyövä poikkeusluvan käyttäjä poikkeusluvan ulkopuolelle. Raportointi Metsästäjäliittoon ei poista lakisääteistä pyyntiluvan edellyttämää saalisilmoitusta ja luvan käyttöehtojen mukaisten tietojen lisäämistä Oma riista -palveluun.

Tutustu poikkeuslupaa varten tehtyyn turvallisuusohjeeseen

Metsästyksen johtajan tulee kuitata tutustuneensa poikkeusluvan käyttöä koskeviin Metsästäjäliiton turvallisuusohjeisiin, kun hän hakeutuu seuransa tai seurueensa puolesta poikkeusluvan piiriin. Turvallisuusohje löytyy täältä.

Poikkeusluvan mukaisia menetelmiä on mahdollista käyttää ainoastaan vahtimismetsästyksessä. Metsästyksen tapahtuessa auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana, voi se tapahtua ainoastaan metsästyksenjohtajan hyväksymässä paikassa. Valkohäntäpeuran vahtimismetsästyksellä tarkoitetaan metsästystä, jossa metsästäjä pysyy paikallaan odottaen, että riistaeläin tulee näkyville ja ampumasektorille ilman painostusta. 

Tarjolla on etäkoulutus, joka järjestetään 16. elokuuta 2022 klo 18:00. Ilmoittaudu koulutukseen metsastajaliitto.fi/poikkeuslupakoulutus. Koulutus on katsottavana myös myöhemmin nauhoitteena.

On huomioitavaa, että poikkeusluvan piiriin hakeutuva taho voi asettaa tarkempia omia ehtoja ja rajoituksia poikkeusluvan käytön suhteen, mikäli turvallisuus, ympäristön huomioiminen, valkohäntäpeurakannan hoito tai muu syy siihen on olemassa.

Perustietoa sekä usein kysytyt kysymykset: metsastajaliitto.fi/valkohantapeura

Hakuohjeet: metsastajaliitto.fi/ohjeistuspoikkeuslupaan

Katso tallenne >>

Metsästäjäliitto järjestää Suurpetoseminaarin torstaina 17.11. klo 12.00-15.15 (lounas klo 11) Helsingissä, Hotel Arthurissa. Seminaari on kaikille avoin. Tilaisuus livestriimataan klo 12 alkaen eli sitä voi seurata myös etänä internetin välityksellä.

Yleisöllä on salista ja etäyhteyksien päästä mahdollisuus lähettää sähköisesti kysymyksiä paneelin vetäjille etukäteen tai tilaisuuden aikana. Tila ei ole esteetön. Ilmoitathan mahdollisista erityistarpeista ilmoittautumisen yhteydessä.

Ohjelma

Seminaarin teemana on suurpetojen kannanhoidollinen metsästys. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen tuo maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.

Tilaisuuden aikana kuullaan kansainvälisiä terveisiä Ruotsin metsästäjäliitosta suurpetovastaava Gunnar Glöerseniltä ja metsästäjien EU-etujärjestön FACE:n pääsihteeriltä David Scallanilta sekä kotimainen asiantuntijapuheenvuoro Riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härköseltä. Videoterveiset yleisölle lähettää toimeenpanokieltoon laitetun karhunmetsästyksen poikkeusluvan haltija, metsästäjä Mika Juntunen, Juukasta, Pohjois-Karjalasta.

Asiantuntijapuheenvuorojen jälkeen seminaarissa on kaksi paneelia:

Paneeli 1:
Suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen varmistaminen ja lainsäädännölliset kehitystarpeet

Suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen varmistaminen ja lainsäädännölliset kehitystarpeet - karhunmetsästyksen poikkeusluvan haltija, metsästäjä Mika Juntunen, Juuka, Pohjois-Karjala, julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, Suomen riistakeskus, rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen, Poliisi, kenttäjohtaja Timo Leskinen, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK), erityisasiantuntija Jussi Laanikari, Maa- ja metsätalousministeriö (MMM), luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, Suomen Metsästäjäliitto. Paneelin puheenjohtajana toimii päätoimittaja Jouni Kemppainen, Maaseudun Tulevaisuus.

Paneeli 2:
Mitä suurimmat puolueet haluavat tehdä suurpetojen kannanhoidolliseen metsästyksen varmistamiseksi?

Paneeliin osallistuvat kansanedustajat: Suomen Sosialidemokraattinen puolue SDP Raimo Piirainen, Perussuomalaiset Jenna Simula, Kokoomus Markku Eestilä, Keskusta Anne Kalmari, Vihreät, Jenni Pitko. Keskustelua johtaa toimittaja Pekka Ervasti.

Katso tilaisuuden tarkka aikataulu tästä.