Villisika

Villisika (Sus scrofa) levisi Suomeen 1970-luvulla ilmeisesti Karjalan kautta. Muutamia oli tosin tavattu aiemminkin. Nykyään villisikoja on lähinnä Etelä ja Keski-Suomessa. Koko maan kanta on kenties 1 000–1 300 yksilöä.

Villisika voi pariutua lähes milloin tahansa, mutta tavallisesti se parittelee loppuvuodesta ja synnyttää keväällä. Ensimmäisessä pahnueessa on tavallisesti muutama porsas, mutta kokeneemmilla synnyttäjillä voi olla 5–6, joskus jopa yli 10 porsasta.

Villisian metsästys

Villisian metsästysaika on ympäri vuoden. Porsaallista naarasta ei saa tappaa 1.3.–31.7. Villisian metsästys on haastavaa, sillä älykäs eläin on vaikea yllättää, ja vahingoittuneena varsinkin karju voi olla vaarallinen. Metsästys tapahtuu usein riistapellolta tai haaskalta kyttäämällä. Pyynnissä voidaan käyttää myös pysäyttävää koiraa, joskin koiralta vaaditaan rohkeutta ja taitoa.

Lataa Ohjeita villisian metsästykseen -esite pdf-muodossa tästä. Esitteessä on myös tietoa villisian tuntomerkeistä.

Villisian käsittely

Villisian ruho käsitellään hyvin samaan tapaan kuin muidenkin sorkkaeläinten. Muutamia eroavaisuuksia kuitenkin on. Katso Metsästäjäliiton uusi video villisian nylkemisestä, suolistuksesta ja paloittelusta.

Näytteenotto

Villisiasta pitää ottaa näytteet muun muassa afrikkalaisen sikaruton (ASF) sekä trikiinin varalta. Lue lisää ja katso videot näytteenotosta.

Jahdin villisikaextra

Jahti-lehden numerossa 2/2018 käsitellään villisikaa laajasti monesta näkökulmasta. Metsästäjäliiton jäsenet pääsevät lukemaan lehden jäsenrekisterin kautta.

Herkullinen villisika

Villisian liha on erittäin hyvää. Villisioissa saattaa kuitenkin esiintyä trikiiniloista, minkä takia liha tulee kypsentää täysin kypsäksi. Evira suosittelee lihan kypsennystä 70 asteeseen.

Ravintola Nokan keittiöpäällikkö Ari Ruoho kehitteli Jahti-lehdelle kolme reseptiä villisiasta. Katso reseptivideot alta.

 

 

 

Linkit
Suomen riistakeskuksen koulutusportaali