Valtioneuvosto on 6.10. hyväksynyt metsästysasetuksen muutoksen. 1.12. lähtien pienpetoraudat on sijoitettava suojarakenteen sisälle ja suojarakenteen suuaukon läpimitta saa olla enintään 8 senttimetriä. Suojarakennetta ei kuitenkaan tarvitse käyttää rottien, hiirien tai myyrien pyydystämisessä.

Asetusmuutoksella halutaan ennaltaehkäistä karhujen loukkaantumiset rautoihin. Viime vuonna Suomessa kaadettiin kolme karhua, joilla oli käpälässä pienpetojen pyynnissä käytettävä pyyntirauta. Vastaavat tapaukset voidaan estää suojaamalla raudat asiallisesti.

Pienpetoraudoilla on keskeinen merkitys muun muassa vieraslaji minkin pyynnissä. Pienpetojen pyynti ja siten rautojen käyttö on tärkeää luonnon monimuotoisuuden ja kotoperäisen lajiston turvaamiseksi. Rautojen käyttäjien on kuitenkin huolehdittava siitä, että raudoista ei aiheudu vaaraa muille kuin pyydystettäville eläimille. 

Kuntia on ohjeistettu kirjaamaan tapaukset, vaikka vahinko korvattaisiin täysin koiran omasta vakuutuksesta. Suden aiheuttamasta koiravahingosta voidaan korvata myös eläinlääkärikuluja. Vahingonkorvauksen edellytyksenä on maaseutuelinkeinoviranomaisen toteuttama maastokatselmus, jossa vahingon aiheuttaja todetaan.

Riistavahinkorekisterin mukaan sudet ovat aiheuttaneet vuosittain noin 30–50 kappaletta koiravahinkoja. Tapaukset jakautuvat susien tappamien tai vahingoittamien koirien osalta karkeasti kahteen osaan puoliksi metsästystilanteissa ja puoliksi kotipihoilla tapahtuneisiin vahinkoihin.

Metsästysvuonna 2021–2022 korvauksia maksettiin 36 koirasta, vaikka vahinkoja sattui enemmän. Metsästyskoirajärjestöjen seurannan mukaan 20.8.2022 jälkeen sudet ovat tappaneet kymmenen koiraa ja raadelleet kolmea koiraa.

Kaikki vahingot eivät päädy tilastoihin, sillä kaikki tapaukset eivät tule viranomaisten tietoon. Ilmoittaminen on tärkeää nimenomaan siksi, että saadaan koottua mahdollisimman tarkat tiedot vahingoista. Luvut vaikuttavat muun muassa riistapolitiikkaan eli esimerkiksi siihen, minkä verran suurpetoja metsästetään.

Lue lisää: ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/kalastus-metsastys-ja-villielaimet/vahingonkorvaukset/petovahingot/

Lue Jajhtimediasta: Toimi näin susivahinkotilanteessa

Kulttuuri- ja liikuntaseteleillä tuetaan työntekijöiden hyvinvointia. Setelien käyttökohteet ovat olleet nimeään monipuolisempia, mutta verohallinnon ohje viimekädessä määrittelee niiden käyttöalan.

Verohallinnon ohjeen mukaan ”liikunnalla tarkoitetaan henkilön fyysistä aktiivisuutta, jonka tarkoituksena on yleensä kohottaa kuntoa tai ylläpitää taikka parantaa työntekijän fyysistä hyvinvointia ja terveyttä”. Keskiviikkona 21. syyskuuta kokoontunut Ulkoilufoorumin yleiskokous korostaa, että luontoharrastuksilla on yhtäläisiä merkittäviä positiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin kuin liikuntaedun piiriin nykyisin kuuluvilla liikuntamuodoilla.

Ulkoilufoorumin yleiskokous esittää vero-ohjeistuksen päivittämistä viipymättä niin, että tavanomaisen liikunnan määritelmä laajennetaan koskemaan fyysistä hyvinvointia edistäviä luontoharrastuksia. Näihin tulee lukea ainakin selvityksessä esiin nostetut kalastus, metsästys sekä luonnossa ja ulkoilureiteillä jalka- tai käsivoimin tapahtuvat luontoharrastukset, jolloin edun tulee kattaa myös niiden harrastamiseksi tarvittavien välineiden vuokraamisen.

Kulttuuri- ja liikuntasetelin käyttöalan laajentamisesta on keväällä 2022 valmistunut valtionvarainministeriön vero-osaston selvitys. Selvityksen mukaan fyysistä aktiivisuutta edellyttävät luontoharrastukset voitaisiin perustellusti ottaa liikuntaedun piiriin.

Tässä vaiheessa ei ole otettu vielä kantaa yksityiskohtiin, mutta metsästyksen osalta tämä voisi tarkoittaa sitä, että liikuntasetelietua voisi mahdollisesti hyödyntää esim. riistanhoitomaksussa, kaupallisissa metsästystapahtumissa tai -koulutuksissa.

Ulkoilufoorumi on vuonna 2004 perustettu ulkoilun edistämisen yhteistyöverkosto, johon kuuluu 21 kansalaisjärjestöä, joiden toiminnassa ulkoilulla on keskeinen merkitys. Ulkoilufoorumin päämääränä on ylläpitää ja kehittää ulkoilun edellytyksiä, turvata jokaisenoikeuksien säilyminen vähintään nykyisessä laajuudessaan, edustaa ulkoilun eri intressitahoja yhteisesti valtioneuvoston, viranomaisten ja muiden järjestöjen suuntaan, vahvistaa ulkoilun asemaa yhteiskunnan eri toiminta-alueilla sekä edistää kestävän kehityksen mukaista ulkoilun harrastusta.

Päätösehdotukseen sisältyy viisikohtainen lausuma, jossa eduskunta ensinnäkin edellyttää, että valtioneuvosto vaikuttaa Euroopan unioniin siten, että susi siirretään luontodirektiivin liitteestä IV (tiukasti suojellut lajit) liitteeseen V (metsästettävät lajit).

Edelleen valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi edellytyksen, että suden suotuisa suojelutaso ei voi perustua pelkkään genetiikkaan, vaan kokonaiskestävyyden kannalta on otettava huomioon turvallisuus ja sosiaalinen kestävyys sekä sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä koiran avulla tapahtuvan metsästyskulttuurin säilyminen.

Valiokunta esittää myös, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee esityksen metsästyslain 41 a §:n muuttamisesta siten, että se annetaan viimeistään marraskuussa. Kannanhoidolliset luvat tulee myöntää niin ajoissa, että mahdollinen muutoksenhaku huomioiden ne ovat käytössä metsästysaikana. Myös vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämistä sujuvoitetaan ja niitä koskevat valitukset käsitellään kiireellisenä.

Valiokunta esittää lopuksi eduskunnalle, että se edellyttää, että maa- ja metsätalousministeriö seuraa kuluvana syksynä alkavalla metsästyskaudella rikoslain 4 luvun 5 §:n säännösten toimivuutta suhteessa uhkaa tai vaaraa aiheuttavan suden poistamiseen sekä selkiyttää pakkotilasääntelyn soveltamista kansalaisille suunnatuin ohjein ja neuvoin. Näitä toimenpiteitä koskeva selvitys tulee esittää eduskunnalle 28.2.2023 mennessä.

Metsästäjäliiton mukaan suden kannanhoidollinen metsästys pohjautuu yhteistyössä eri osapuolten kanssa luotuun kannanhoitosuunnitelmaan, jonka avulla riistaeläinkannoista huolehditaan pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Hoitosuunnitelmissa kuvataan ja perustellaan tarvittavat kannanhoitotoimenpiteet, joissa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Karhun ja ilveksen osalta menestyksekäs samanaikainen kannanhoidollinen metsästys ja kantojen kasvu ovat mahdollisia myös suden osalta niin, että suden ihmis- ja koirapelkoa pystytään pitämään yllä.

Sutta koskevan kansalaisaloitteen tekivät yhteistyössä Metsästäjäliitto, MTK, SLC ja useat metsästyskoirajärjestöt loppukesästä 2020. Kansalaisaloite sai taakseen vaadittavat 50 000 allekirjoitusta lähes ennätysajassa eli alle viikossa.

Lisätietoja:

https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Maa--ja-metsatalousvaliokunta-Kannanhoidollista-sudenmetsastyst%C3%A4-tarvitaan-Suomessa.aspx

Loppuraportin laatineet tahot Luken koordinoimana katsovat, että valtakunnassa on kaksi toisistaan erillistä susikannan osapopulaatiota ja että susia tulisi olla varmuusmarginaali huomioiden selvästi yli 500 susien geneettisen monimuotoisuuden varmistamiseksi.

Metsästäjäliiton mukaan raportin näkemys eroaa merkittävästi Ruotsin ja Norjan susikannan minimikoosta: Siellä susien geneettinen monimuotoisuus on selkeästi Suomea vähäisempi ja siitä huolimatta maissa toteutetaan suden kannanhoidollista metsästystä. Ruotsissa suden suotuisan suojelutason viitearvo on noin 300 sutta.

Metsästäjäliitto katsoo, että Luken linjaus osapopulaatioiden olemassaolosta on ylivarovainen, kun raportin mukaan geenivaihtoa kuitenkin on idän ja lännen välillä eikä Suomessa ole maantieteellistä estettä susien liikkumiselle maan sisällä alueelta toiselle. Suomella ei valtiona ole myöskään suojeluvelvoitetta osapopulaatioille.

Kannanhoidollinen metsästys voitava aloittaa

Metsästäjäliitto pitää hyvin tärkeänä, että suden kannanhoidollinen metsästys voidaan aloittaa tulevana talvena. Tilanne on käynyt entistä vaikeammaksi monissa maakunnissa susien tunkeutuessa pihoihin, laitumille, karjasuojiin ja asutustaajamiin. Sudet ovat tappaneet taas tälläkin metsästyskaudella lukuisia metsästyskoiria, ja koirajahti käy vuosi vuodelta vaikeammaksi.

Maa- ja metsätalousministeriön tulee päivittää suden kannanhoitosuunnitelma pikaisesti alkusyksyn aikana, jotta asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä voidaan antaa. Aikataulu on tiukka. Metsästäjäliitto oli jo raportin tilaamisen aikaan huolissaan siitä, että raportin valmistuminen vasta kesän jälkeen vaikeuttaa tulevan kauden metsästyksen toteutumista.

Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että suurpetojen dna-tietokanta ja kanta-arvioiden laskentaperusteet avataan täysin ja aineisto on kaikkien tutkijoiden käytettävissä. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan mukaan ”tieteen avoimuus on edellytys kriittiselle arvioinnille ja samalla tieteen edistymiselle.”

Karhun metsästys alkaa Virossa elokuun alussa. Tänä syksynä karhujahdista valitettiin ja oikeus asetti metsästyksen luvat toimeenpanokieltoon 9. elokuuta. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Tallinnan käräjäoikeus ilmoitti, että toimeenpanokielto oli aiheeton ja jahti saattoi jatkua. Metsästäjäliiton saamien tietojen mukaan toimeenpanokiellon kumoamisesta ei ole enää jatkovalitusmahdollisuutta. Tänä vuonna on Virossa myönnetty luvat 90 karhun metsästykseen.

EU:n luontodirektiivi kohtelee karhua samalla tavoin Virossa ja Suomessa. Suomen Metsästäjäliitto katsoo, että Viron päätös oli odotettu.

”Odotamme ilman muuta, että Suomessa hallinto-oikeudet hylkäävät karhun metsästyksen poikkeusluvista tehdyt valitukset. On harmittavaa, että Suomessa hallinto-oikeudet eivät kumonneet toimeenpanokieltoja luvan saaneiden valituksista huolimatta. Päätökset on tehtävä Viron lailla pikaisesti niin, että jahti voi jatkua”, toteaa Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Viron karhukannan suuruudeksi arvioidaan 900-950. Maassa on tavoite painaa kanta tasolle 650 yksilöä vuoteen 2031 mennessä. Suomessa karhuja on 2250-2400 Luonnonvarakeskuksen mukaan. Suomessa karhukannan kasvu pyrittiin taittamaan useamman viime vuoden aikana, kunnes se viimein tapahtui viime metsästyskaudella.

Suomessa kannanhoidolliseen karhunmetsästykseen myönnettiin tälle syksylle 197 poikkeuslupaa. Useasta poikkeusluvasta valitettiin hallinto-oikeuksiin. Valitukset koskivat 111 karhun metsästykseen kohdistuvaa poikkeuslupaa. Niistä lupa oli myönnetty 92 karhulle Pohjois-Karjalaan, 18 Kainuuseen ja yksi Pohjois-Hämeeseen. Hallinto-oikeus asetti poikkeusluvat toimeenpanokieltoon ennen jahdin alkamista 20. elokuuta. Oikeusprosessi jatkuu Suomessa edelleen. Hallinto-oikeudet eivät suostuneet keskeyttämään toimeenpanokieltoja luvansaajien valituksesta huolimatta. Pääosalta valitettujen lupien haltijoita vastinepyynnöt valituksiin on pyydetty 23.9. mennessä.

Lisätietoja:

toiminnanjohtaja Jaakko Silpola, puh. 050 406 4836, jaakko.silpolametsastajaliitto.fi

ECHA on valmistellut ehdotuksen, jonka tarkoituksena on ”vähentää ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia riskejä, jotka aiheutuvat lyijyn käytöstä ammuksissa eli kosteikkoalueiden ulkopuolella käytettävissä hauleissa, kosteikkoalueilla ja niiden ulkopuolella käytettävissä luodeissa ja ammuksissa sekä kalastustarvikkeissa”. Lyijyrajoituksen 2. vaihetta ei pidä sekoittaa nyt jo EU:ssa hyväksyttyyn lyijyhaulien käyttörajoitukseen kosteikkoalueilla, joka astuu voimaan 15.2.2023.

Ampumaradat jätettävä esityksen ulkopuolelle

Suomen Metsästäjäliiton mukaan lyijyrajoitusta koskevan 2. vaiheen esityksen suurin ongelma on se, että rajoitus koskee myös ampumaratoja. Metsästäjäliitto vaatii lausunnossaan, että ampumaradat on suljettava kokonaan rajoitusehdotuksen ulkopuolelle. Mikäli se ei ole mahdollista, rajoitukseen tulee saada vähintään kymmenen vuoden siirtymäaika ja lyijyammusten käyttö tulisi sallia, mikäli radalla käytetään parasta mahdollista teknologiaa (BAT), jonka mukaan suomalaisia ratoja on luvitettu jo kohta 10 vuotta. Suomalainen ampumaratojen luvitus perustuu kohdekohtaiseen riskikartoitukseen, kun taas ECHA tarjoaa kallista ”yhden mallin järjestelmää” kaikille eurooppalaisille ampumaradoille, vaikka kohteessa ei olisi riskiä lyijyn kulkeutumisesta ympäristöön.

Suomessa on tällä hetkellä 670 ampumarataa, joilla on yhteensä 2188 yksittäistä lajirataa. Suomen pinta-ala on suuri ja maa harvaan asuttu.  Jos rataverkostosta tulee liian harva, on mahdollista, että harjoittelu vähenee, mikä on eettisten riistalaukausten perusta. Myös Suomen viranomaiset harjoittelevat samoilla ampumaradoilla, kuten Poliisihallitus muistuttaa omassa lausunnossaan.

Suomen ampumaurheiluliiton ja Ampumaratojen ympäristölupahankkeen teetättämän kustannuslaskelman mukaan pelkästään suomalaisten luotiratojen hiekkapenkkojen rakentaminen maksaisi 547–575 miljoonaa euroa lyijyluotikelpoisiksi niin, että ne täyttäisivät ECHAn kaavailemien ”best practise sandtrappien” normit. Metsästäjäliiton laskelmien mukaan 76 % suomalaisista ampumaradoista on pieniä 1–4 lajiradan kokoisia ja niiden toiminnanharjoittajat ovat pääsääntöisesti suhteellisen pieniä metsästys- tai ampumaseuroja sekä riistanhoitoyhdistyksiä. On selvää, että satojen tuhansien eurojen kustannukset yksittäisille pienille yhdistyksille olisivat suhteettomia ja epärealistisia. Lisäksi ratojen kunnostusrakentaminen ECHAn ehdottamassa viiden vuoden siirtymäajassa ei ole edes mahdollista. 

Lisäksi Metsästäjäliitto ehdottaa muun muassa seuraavia poikkeuksia ECHAlle

• Reunasytytteisiin kaliipereihin tulee saada pysyvä poikkeus metsästykseen
• OTM (Open Tip Match) tyyppiset tarkkuusluodit tulee sallia metsästyksessä FMJ luotien lisäksi
• Mustaruutiaseilla metsästys lyijyammuksilla on sallittava
• Siirtymäaikoja on pidennettävä kaikissa ehdotetuissa rajoituksissa

EU-maiden kesken suuret erot

Lyijyä on käytetty yleisesti metsästys- ja urheiluammuntatarvikkeissa sekä kalastusvälineissä vuosisatojen ajan. Arvioiden mukaan Euroopan unionin alueella ympäristöön joutuu vuosittain noin 44 000 tonnia lyijyä, joista 57 prosenttia tulee urheiluammunta, 32 prosenttia metsästyksestä ja 11 prosenttia kalastustoiminnasta. Maakohtaiset erot ovat suuria. 
 
ECHAn sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean (SEAC) lausuntoluonnoksen kuuleminen päättyi 29.8.2022. ECHAn lopullista rajoitusehdotusta odotetaan alkuvuodesta 2023. Tämän jälkeen esitys etenee Euroopan komissioon käsiteltäväksi ja komissio voi sitä vielä muuttaa. Komission esitys viedään REACH-komiteaan, jossa kaikki jäsenmaat ovat mukana. Jos REACH-komitea hyväksyy esityksen, se etenee EU:n parlamentin ja lopulta neuvoston hyväksyttäväksi. Metsästäjäliiton lisäksi lausuntoja SEACin kuulemiseen on lähetetty laajasti myös muista eri harrastajaryhmistä sekä viranomaistahoilta. Asia on yhteinen ja se on herättänyt huolta ampumayhteisössä läpi linjan myös Euroopan muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi.

Lue lisää Ajankohtaista lyijystä -sivulta

Riistanhoitomaksua ollaan nostamassa 39 eurosta 43 euroon ja alle 18-vuotiailta 20 eurosta 22 euroon. Metsästäjäliitto vastustaa esitystä.

Metsästäjäliitto katsoo, että maksukorotusesityksen perusteluissa tulisi osoittaa tarkemmin, mitä kaikkia tuottoja riistakeskus eri tavoin kerää ja keneltä, sekä mihin varoja tosiasiallisesti käytetään.

– Esimerkiksi Metsästäjäliiton yleishyödyllisen toiminnan tukemiseksi ei saada valtionapua vakiintuneesti samaan tapaan kuin ympäristöministeriö tukee suojelujärjestöjä, vaikka metsästäjien edunvalvonta vaatii yhä enemmän huomiota ja metsästyksen yhteiskunnallinen tarve on kiistaton eläinkantojen hallinnassa ja luontoarvojen parantamisessa, toteaa Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius.

Läpinäkyvyyttä varojen käyttöön

Riistanhoitomaksun korotuksella tavoitellun lisätulon kokonaismääräksi arvioidaan 1 260 000 euroa, jolla  maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyynnön mukaan turvattaisiinSuomen riistakeskuksen toimintaedellytyksiä, tehostettaisiin riistahallinnon kansainvälistä vaikuttamista ja ohjattaisiin tuloja riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjauksen kehittämiseen.

Riistanhoitomaksua on korotettu viimeksi vuonna 2018 kuudella eurolla 33 eurosta 39 euroon, jonka vaikutus oli 1 842 000 euroa. Korotuksella kehitettiin mm. sähköisiä toimintoja ja riistanhoitoyhdistyksiä. Kehittämisen jälkeen rahantarpeen oli pitänyt vähetä, mutta jostain syystä näin ei ole käynyt. Yhdessä uuden korotuksen kanssa pelkillä korotuksilla metsästäjiltä kerättävä summa olisi yli kolme miljoona euroa.

Riistanhoitomaksun lisäksi lupapäätösten maksuja on korotettu useampaan kertaan, viimeksi vuonna 2021, vaikka metsästäjät jo maksavat riistakeskuksen toiminnan riistanhoitomaksuissa. Valtion talousarvioesityksen mukaan vuodelle 2022 pyyntilupamaksuja arvioidaan kertyvän 4 760 000 euroa. Korvattujen hirvieläinvahinkojen määrä on vaihdellut vuosina 2013 - 2019 runsaan 400 000 euron ja 1,95 miljoonan euron välillä. Tästäkin jäävä ylijäämä on merkittävä, joka ohjautuu riistavahinkorekisterin ja hirvieläinten hallinnoinnin tietojärjestelmiin.  

Metsästäjäliitto pitää riistakeskuksen toimintaedellytysten turvaamista ja kansainvälistä vaikuttamista riistaviranomaisasioissa sekä riistanhoitoyhdistysten toimintaa tärkeänä. Varsinainen kansainvälinen edunvalvonta, kuten jäsenyys Euroopan metsästäjien kattojärjestössä FACEssa, on kuitenkin Metsästäjäliiton toimintaa, josta liitolle kertyy merkittäviä kuluja.

Metsästäjäliitto tähdentää, että etenkin tilanteessa, jossa suurpetoluvat ovat päätyneet toimeenpanokieltoon, Riistakeskuksen tulee läpivaltaista varojen käyttöä ja harkita niiden uudelleen kohdentamista maksujen korotuksen sijaan.

Metsästäjäliiton antama lausunto >>

Syysaikaisella vesilintujen levähdysalueella tarkoitetaan luonnollista tai rakennettua vesilintujen elinympäristöä, jossa vesi- ja kahlaajalinnut voivat levähtää ja ”tankata” rauhassa ennen syysmuuton alkamista.

– Tällä hetkellä merkittävä osa Suomessa pesineistä vesilinnuista käynnistää syysmuuton tarpeettoman aikaisin. Ilman riittävän kattavaa levähdysalueiden verkostoa metsästyksen aloitus voi ajaa höyhenpukuaan viimeistelevät ja talven varalle rasvaa kerryttävät linnut ennenaikaiselle muutolle. Metsä Groupin rahoituksella on suuri merkitys hankkeelle, sanoo lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen Metsästäjäliitosta.

Hankkeen päätavoite on maanomistajien sekä metsästysoikeuden haltijoiden sitouttaminen uuteen vesilintukantojen hoitomuotoon. SOTKA-levähdysalueverkosto -hanke pyrkii tiedotuksen, koulutuksen ja pilotti-kohdeverkoston keinoin parantamaan vesi- ja rantalintukantojen tilaa. Kasvava levähdysalueiden verkosto yhdistettynä paikallisiin hankkeen kautta koulutettuihin metsästäjiin sekä lintuharrastajiin uskotaan parantavan muuttoon valmistautuvien lintujen elinympäristöjä.

Metsä Groupin merkittävällä rahoituksella rahoitetaan Metsästäjäliiton ja Birdlife Suomen levähdysaluehanketta kahden vuoden ajan (2022-2024). Maa- ja metsätalousministeriö on hankkeen päärahoittaja yli sadalla tuhannella eurolla.

– Metsä Group tukee kymmenvuotisessa rahoitusohjelmassaan suomalaisen luonnon monimuotoisuutta ja vesistöjen tilaa. Hakemusten perusteella luonto koetaan tärkeäksi, ja suomalaiset haluavat aktivoitua ja tehdä yhteistyötä erilaisissa luontoamme turvaavissa hankkeissa, sanoo Metsä Groupin johtava luontoasiantuntija Timo Lehesvirta.

Kuva: Heikki Happosen Tuusniemelle kaivama ja patoama monimuotoisuuskosteikko on erinomainen esimerkki laadukkaasta vesilintuympäristöstä. Vaihteleva pohjan muoto, rikkonainen rantaviiva ja suojaava kasvillisuus luovat otolliset olosuhteen poikueille sekä syksyisin kerääntyville vesilinnuille. Kuvaaja Heikki Helle.