Marko Laine

Marko Laine on kulkenut metsällä koko ikänsä ja suorittanut metsästyskortin 12-vuotiaana. Erityisen mieluista hänelle on metsästys koirien kanssa, ja vuosien varrella koiria on ollut hirvikoirista lintukoiriin. Tärkein asia metsästyksessä ei kuitenkaan liity saaliin saamiseen.

– Luonnon kanssa symbioosissa oleminen on minulle merkityksellisin asia metsästyksessä. Ajattelen, että jos luonto ja riista voivat hyvin, silloin meillä on mahdollisuus nauttia niistä. Jos emme pidä huolta luonnosta, emme voi pyytää riistaakaan.

Laine on toiminut Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajana ja lähti ehdolle varapuheenjohtajaksi, koska haluaa hyödyntää kokemustaan koko järjestön hyväksi. Tällä hetkellä metsästyksen ympärillä puhuttaa erityisesti suurpetopolitiikka ja siihen myös Laine haluaa vaikuttaa.

– Olen saanut omakohtaisesti perehtyä asiaan. Asumme lammastilalla keskellä susireviiriä ja olemme joutuneet sopeuttamaan elämäämme paljon suurpetotilanteen vuoksi. Olen oppinut susista paljon vuosien saatossa ja uskon, että kaikki se kokemus auttaa vaikuttamistyössä.

Suurpetopolitiikkaan kytkeytyy myös suurpetokantojen arviointi. Metsästäjät kokevat, etteivät nykyiset kanta-arviot vastaa todellisuutta. Tutkijataustainen Laine näkee tähän useita syitä.

– Käytössä olevissa malleissa on rakenteellisia ongelmia. Esimerkiksi ilvesten kohdalla malli ei huomioi toisiaan lähellä olevia pentueita. Lisäksi kanta-arvio on niin hyvä kuin siihen syötetty data, ja jos havaintojen määrä on vähäinen, tuloskin vääristyy. Järjestelmässä on susireviirejä, joissa on yksi tai kaksi dna-näytettä koko alueelta. Reviirin koon ja yksilöiden lukumäärän arviointi jää silloin pitkälti TASSU-havaintojen varaan.

Siksi Metsästäjäliitto kannustaa metsästäjiä ilmoittamaan havaintoja mahdollisimman tarkasti TASSU-järjestelmään.

– Kaiken päätöksenteon pitäisi pohjautua faktoihin, ei väärään informaatioon tai oletuksiin. Siksi tarkka ja oikea kanta-arvio on erittäin tärkeä suurpetoihin liittyvän poliittisen päätöksenteon kannalta. Toivon, että saamme avoimemman ja toimivamman keskusteluyhteyden tässä myös Luonnonvarakeskuksen kanssa.

Harri Käsmä

Jo lapsena Harri Käsmä kulki isän ja vanhempien veljien mukana metsällä ja metsästyskortin hän suoritti 13-vuotiaana. Alkuvuosina metsästys painottui pienriistaan, ja viimeisen vuosikymmenen ajan pääkohteena on ollut suurriista, kuten karhu ja hirvi. Hänelle ovat vuosien varrella olleet tärkeitä myös metsästyskoirat, joista tällä hetkellä mukana kulkee kaksi jämtlanninpystykorvaa.

– Metsästyksessä parasta on luonnosta nauttiminen, koirien työskentelyn seuraaminen ja yhdessäolo metsästyskavereiden kanssa.

Käsmä on toiminut kahdeksan vuotta Kainuun piirin puheenjohtajana ja sitä ennen piirihallituksessa. Metsästäjäliiton liittohallituksessa vuosia on kertynyt jo seitsemän ja mukaan on mahtunut myös useita vuosia työvaliokunnassa.

– Olen saanut hyvin tuntumaa metsästäjien ajatuksiin myös käytännössä, sillä toimin aktiivisesti kolmessa eri metsästysseurassa.

Ehdolle varapuheenjohtajaksi Käsmä lähti useiden piirien toivomuksesta.

– Minut on liittohallitusvuosina opittu tuntemaan hyvin muuallakin ja ajattelin, että tuon toimintaan myös hyvää alueellista tasapainoa pohjoisen ehdokkaana.

Hän pitää suurpetopolitiikkaa keskeisenä vaikuttamiskohteenaan. Entistä rohkeammat pedot ja kasvaneet kannat ovat saaneet hänet huolestumaan.

– Koirien omistajana tiedän, että koirien kanssa metsästäminen on nykyisin hyvin riskialtista. Itsenäisesti työskentelevät koirat ovat joka kerta vaarassa, vaikka kuinka yrittäisi varmistaa alueen turvallisuuden. Haluan, että tulevatkin sukupolvet voivat nauttia metsästyksestä, kuten itse olen aina nauttinut, ja siksi kaikki suurpedot on saatava kannanhoidollisen metsästyksen piiriin.

Toiseksi Käsmä haluaa vaikuttaa jäsenyyteen liittyviin asioihin. Hänen mukaansa jäsenmäärän kasvattaminen vahvistaisi edunvalvontaa ja loisi parempia taloudellisia edellytyksiä sen hoitamiseen. Hän uskoo, että jäsenyydestä saadaan vetovoimaisempi, kun se tarjoaa konkreettista arvoa metsästäjille esimerkiksi hyödyllisten jäsenetujen muodossa.

– Liiton jäsenyyden pitäisi olla metsästäjien keskuudessa niin arvostettu ja kiinnostava, että kaikki haluavat kuulua liittoon. Sen pitäisi sloganin mukaan olla koti kaikille metsästäjille. Siten äänemme kuuluisi paremmin myös päättäjien suuntaan.

Vahvempi johtajuus kahden puheenjohtajan mallilla

Syysliittokokouksessa hyväksytyn sääntömuutoksen myötä liiton puheenjohtajisto vahvistuu. Puheenjohtajan, Petteri Lampisen kausi jatkuu normaalisti, varapuheenjohtajia on uudessa mallissa yhden sijasta kaksi. 
 

Lue lisää uudesta mallista Metsästäjäliiton uutisesta. 

Syysliittokokouksessa jaettiin liiton korkein ansiomerkki, kultainen ansiomerkki laakerilehvin. Kyseinen tunnustus annetaan liittohallituksen yksimielisellä päätöksellä henkilölle, joka on tehnyt valtakunnallisesti merkittävän työn Suomen Metsästäjäliiton ja metsästysolojen hyväksi. 

Merkin sai Pauli Nyström Pohjois-Hämeen piiristä. Hän on aloittanut piirihallituksessa vuonna 1995 ja ollut mukana siitä lähtien. Piirin puheenjohtajana on toiminut 2008–2018. Nyström on vastannut myös piirin haulikkoammunnan vetämisestä. Liittohallituksessa hän on toiminut varajäsenenä vuosina 2014–2016 ja varsinaisena jäsenenä 2017–2025.

Metso-reliefi myönnettiin ansiokkaasta seuratoiminnasta Jupon Erälle. Seura on ollut uranuurtaja Metso-leiritoiminnassa. 

Metsästäjäliiton ansiomerkeillä palkitut

Kultainen ansiomerkki Laakerinlehvin
Pauli Nyström
(kuvassa neljäs vasemmalta)

Ansioviiri
Heikki Taskinen
(kolmas oikealta)

Ansioviiri
Juha Haapamäki
(neljäs oikealta)

Kultainen ansiomerkki
Hannu Wäre
(ei kuvassa)

Kultainen ansiomerkki
Janne Saarinen
(viides vasemmalta)

Kultainen ansiomerkki
Pasi Parviainen
(ei kuvassa)

Ansioviiri
Ere Grenfors, 20 vuoden palvelus
(kolmas vasemmalta)

Hopeinen ansiomerkki
Suvi Honkavaara, 10 vuoden palvelus
(viides oikealta)

Reliefi
Jupon Erä, metsoleiritoiminnan käynnistämisestä
(noutajana Veikko Piuva, toinen oikealta)

Maa‑ ja metsätalousministeriö (MMM) kertoi eilen lähettäneensä eduskunnalle esityksen, joka mahdollistaa susien kannanhoidollisen metsästyksen kiintiömetsästyksenä. Esityksessä suden ympärivuotinen rauhoitus poistuu, ja susien metsästysajasta sekä kiintiöistä säädettäisiin jatkossa asetuksella. (Maa- ja metsätalousministeriö)

Suomen Metsästäjäliitto pitää linjausta myönteisenä, mutta muistuttaa 23.10.2025 annetusta lausunnostaan, jonka mukaan:

• Kiintiömetsästys tulee ulottua kaikkiin suurpetoihin – eli susien lisäksi karhuun, ilvekseen ja ahmaan.

• Suden metsästyskausi on jatkossa aloitettava elokuussa, jolloin pyynti voidaan kohdistaa saman vuoden keväällä syntyneisiin nuoriin yksilöihin. Ainoastaan laaja-alainen metsästys mahdollistaa ihmisarkuuden lisäämisen koko Suomen alueella.

Metsästäjäliitto katsoo, ettei muutaman susilauman poisto riitä muuttamaan Suomessa asuvien susien käyttäytymistä ihmisasutuksen läheisyydessä. 

— Ihmis- ja koirapelon istutus kohdistamalla metsästys moniin laumoihin mahdollistaa suden ja ihmisen välisen rinnakkaiselon turvallisesti. Ihmispelkoa laumaan ja susiyksilöihin luo suden näkökulmasta itse metsästystapahtuma, korostaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Metsästäjäliitto seuraa tarkasti lain käsittelyä ja 24.11. alkavalla viikolla annettavien asetusten luonnoksia.

Otto oli potenut kipeitä korvia kesästä lähtien, mutta nyt ongelmat oli selätetty ja se pääsi torstaina toisen kerran metsään tämän syksyn aikana.

– Päästin Oton metsään aamupäivällä Elimäellä. Se haki hyvin ja löysi hirven, joka juoksikin aika haipakkaa parin kilometrin verran Uudenmaan puolelle, Pukarolle. Siinä koira ennätti haukkua 20 minuuttia, kunnes susi hyökkäsi ja tappoi sen, omistaja Mikko Rantala kertoo.

Haukun päättyessä Rantala oli kahden kilometrin päässä ja aikaa meni autolla kiertäessä paikalle reilusti niin, että susi olisi halutessaan ennättänyt syödäkin koiran.

– Susi oli vain tappanut koiran. Ottoa oli purtu niskaan, etu- ja takajalkaan ja vatsan alla oli kulmahampaan tekemä reikä. Susi oli riepotellut koiraa niin, että veriroiskeita oli 2–3 metrin säteellä.

Susi tuli asutuksen suunnalta
 

Rantala oli kulkenut koiransa luokse härmäisen pellon yli ja arvasi puhtaat sudenjäljet nähdessään Otolle käyneen huonosti. Paikalla käynyt petoyhdyshenkilö totesi myös jälkien perusteella, että tekijänä oli ollut yksi susi. Tappopaikka sijaitsi metsässä 150 metrin päässä peltoaukealta ja noin puolen kilometrin päässä lähimmistä taloista. Suden jäljet tulivat asutuksen suunnalta.

Otto oli kuusivuotias, koira parhaassa iässä. Rantalalla on myös kaksi suomenajokoiraa, mutta nekään eivät lähde ihan heti isännän kanssa metsästysreissulle.

– Tuskin tulee hommattua uutta hirvikoiraa, jos susitilanne jatkuu tällaisena. Meidän metsästysseuran maiden läpi menee isoja teitä, joiden varsille hirvet helposti hakeutuvat, mutta sinne ei uskalla koiraa liikenteen vuoksi viedä. Ja sitten toisaalla näköjään partioivat sudet.

Kyseessä on 29. susihyökkäys, josta Metsästäjäliitto on uutisoinut tämän jahtikauden aikana. Uutiset on koottu tälle kartalle. 

Metsästäjäliitto: susikanta saatava yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle

Suomen Metsästäjäliitto kiirehtii suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Sen avulla susikanta voitaisiin palauttaa yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle. Lisäksi jahtitilanteet opettaisivat susia takaisin ihmis- ja koira-arkuuteen, mikä myös vähentäisi susivahinkoja.

Esitettyä 273 suden suotuisan suojelutason viitearvoa liitto pitää kohtuuttomana. Ruotsissa esitetty taso on 170 sutta. Tieteilijöiden mukaan Ruotsin kannan geneettisen elinvoimaisuuden varmistamiseen riittää, että maahan tulee vähintään yksi susi joka kolmas vuosi.

– Suomessa on yksi susipopulaatio ja se on yhteydessä Venäjän susiin. Maahamme tulee Venäjältä kymmenittäin susia. Susiemme geneettinen elinvoima on varmistettu, joten suojelun viitearvo tulisi olla Ruotsin tasolla, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Metsästäjäliitto vaatii lausunnossaan kiintiömetsästyksen ulottamista suden lisäksi myös muihin suurpetoihin.

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

Rauno Sissonen tuli perjantaina töistä ja lähti hakemaan hirven metsästyksessä käytettäviä jämtlanninpystykorvanarttuja Idaa ja Karaa sisälle piha-aitauksesta. Toisen panta oli lähtenyt kaulasta ja Sissonen joutui etsimään sitä taskulampun valossa. Panta löytyi ja hän sai sen koiran kaulaan, mutta ei ehtinyt kiinnittää hihnoja, kun aitauksen ovi napsahti auki ja molemmat koirat säntäsivät salamana ulos.

– Metsästyskoirat eivät korvia omista, kun pääsevät tuolla tavalla irti. Vaikka kuinka huusin perään, kumpikaan ei kuunnellut. Ei siinä auttanut kuin toivoa, että ne tulevat takaisin omia aikojaan, kun ovat saaneet aikansa seikkailla, Sissonen kertoo.

Koiria ei kuulunut ja Sissonen lähti illalla etsimään niitä. Hän ei ehtinyt juuri kotipihaa pidemmälle, kun Ida-koira tuli vastaan.

– Se oli aivan sekaisin, etsi pakopaikkaa, minne pääsee karkuun. En siinä vaiheessa epäillyt vielä mitään, mutta ihmettelin sen käytöstä.

Vain tassu löytyi
 

Sissosen avovaimo oli huolissaan kahdeksan kuukauden ikäisestä Karasta, joka oli virallisesti hänen ensimmäinen oma metsästyskoiransa. He jakoivat illalla Facebookissa ja Whatsappissa katoamisilmoituksen ja saivatkin yöllä puhelinsoiton, että puolentoista kilometrin päässä oli kuultu koiran haukkuvan. Pariskunta lähti etsimään, mutta koiraa ei löytynyt.

Etsinnät jatkuivat viikonlopun tuloksetta. Lauantaina kuultiin, että kylässä oli tehty viikolla susihavainto ja myöhemmin vielä toinen. Maanantaina Sissosen isä liittyi mukaan etsintöihin.

– Iltapäivällä kahden-kolmen aikaan isä soitti, että metsästä löytyi tassu. Karasta ei ollut jäänyt mitään muuta jäljelle kuin toinen etutassu.

Kylässä tehtyjen susihavaintojen ja jälkien perusteella todennäköiseksi syylliseksi paljastui susi. Niiden lisääntynyt määrä saa alueen koiranomistajat mietteliääksi.

– Tämä susihomma on mennyt sellaiseksi, että kukaan ei kohta enää uskalla ottaa koiraa. Muistakin metsästysseuroista on tullut nyt viestiä, että susia on nähty, joten koirien käyttö metsällä taitaa olla nyt siinä. Ei niitä viitsi tarkoituksella sinne viedä, Sissonen toteaa.

– Tässä oli mahdollisuus, että menee kaksi koiraa samalla kertaa. Onneksi ei mennyt. Kara ehti juuri täyttää kahdeksan kuukautta ja ennusmerkit olivat ilmassa, että siitä olisi saattanut tulla hyvä metsäkoira.

Kyseessä on 28. susihyökkäys, josta Metsästäjäliitto on uutisoinut tämän jahtikauden aikana. 

Metsästäjäliitto: susikanta saatava yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle

Suomen Metsästäjäliitto kiirehtii suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Sen avulla susikanta voitaisiin palauttaa yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle. Lisäksi jahtitilanteet opettaisivat susia takaisin ihmis- ja koira-arkuuteen, mikä myös vähentäisi susivahinkoja.

Esitettyä 273 suden suotuisan suojelutason viitearvoa liitto pitää kohtuuttomana. Ruotsissa esitetty taso on 170 sutta. Tieteilijöiden mukaan Ruotsin kannan geneettisen elinvoimaisuuden varmistamiseen riittää, että maahan tulee vähintään yksi susi joka kolmas vuosi.

– Suomessa on yksi susipopulaatio ja se on yhteydessä Venäjän susiin. Maahamme tulee Venäjältä kymmenittäin susia. Susiemme geneettinen elinvoima on varmistettu, joten suojelun viitearvo tulisi olla Ruotsin tasolla, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Metsästäjäliitto vaatii lausunnossaan kiintiömetsästyksen ulottamista suden lisäksi myös muihin suurpetoihin.

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

Suomen Metsästäjäliitto kokoontui torstaina 20.11.2026 Riihimäen Erätalolle syysliittokokoukseen. Metsästäjäliiton päivitettyjen sääntöjen myötä liitolle valittiin kaksi varapuheenjohtajaa. 

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin maaseutuyrittäjä, MMM, FT Marko Laine liiton Varsinais-Suomen piiristä. Hänet valittiin kahdeksi vuodeksi. Laine vastaa uudessa hallituksessa sovitusti metsästyskysymyksistä. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kokouksessa Harri Käsmä Kainuun piiristä. Hänet valittiin vuodeksi, koska 2. varapuheenjohtajan kaudet seuraavat puheenjohtajan kausia. Käsmä vastaa järjestöasioista.

— Luotettavat suurpetojen kanta-arviot ovat pohja, jolle suurpetohallinto perustuu. Haluan korostaa, että metsästäjät voivat itse vaikuttaa siihen, kuinka hyviä kanta-arviot ovat ilmoittamalla kaikki suurpetohavainnot petoyhdyshenkilöille. DNA-näytteiden keruu on toinen tärkeä asia. Se on kriittistä erityisesti alueilla, joilla ei vielä tunneta reviirejä tai yksilöiden lukumäärä reviirillä on epäselvä, totesi Marko Laine.

— Minulla on kaksi tärkeää asiaa, joita aion ajaa Metsästäjäliitossa: suurpetojen metsästämistä, joka on saatava osaksi normaalia metsästystä, ja Metsästäjäliiton kehittämistä tuotteena. On tärkeää, että jäsenyys myy itse itsensä, sanoi Harri Käsmä.

Puheenjohtajat valitaan Metsästäjäliittoon vuorovuosin. Metsästäjäliiton puheenjohtajana kaksivuotiskauttaan jatkaa vuosi sitten valittu Petteri Lampinen liiton Suur-Savon piiristä.

Puheenjohtaja Lampinen totesi, että kahden puheenjohtajan malli mahdollistaa vaikuttamistyön tekemisen leveämmin hartein kuin mitä tähän mennessä on tehty.

— Metsästys tarvitsee edunvalvontaa. Säädösvalmistelun laatua on parannettava. Samoin päätöksenteon tueksi tuotettavaa tutkimustietoa on kyettävä tuottamaan laajemmalla pohjalla. Direktiivien ja EU-säädösten sisältämää kansallista joustovaraa on käytettävä rohkeammin.

Liittokokous päätti, että liiton tulee kehittää toimia, jotka innostavat nuoria metsästysharrastuksen pariin ja edesauttavat nuorten pääsemistä metsästysseuroihin. Liittokokous päätti myös, että liiton tulee ajaa riistahallinnon kokonaisuudistuksen tarkistamista.

Metsästäjäliiton syysliittokokouksessa päätetty uusi hallitus on:

- Etelä-Hämeen piiri: Ahti Lukkaroinen, varalle Kimmo Salo

- Kainuun piiri: Juhani Voutilainen, varalla Jyrki Leinonen

- Keskipohjan piiri: Anne Tölli, varalla Miikka Annunen

- Keski-Suomen piiri: Veijo Turpeinen, varalla Heikki Taskinen

- Kymen piiri: Toni Penttinen, varalla Kai Korpi

- Lapin piiri: Veikko Piuva, varalla Kalevi Korhonen

- Oulun piiri: Mikko Äijälä, varalla Ari Haataja

- Pohjanmaan piiri: Erja Pekkala, varalla Kimmo Rintanen

- Pohjois-Hämeen piiri: Pentti Koli, varalla Hannu Wäre

- Pohjois-Karjalan piiri: Antti Kuivalainen, varalla Veikko Sorsa

- Pohjois-Savon piiri: Arto Nykänen, varalla Kai Ruhanen

- Satakunnan piiri: Juha Kuusisto, varalla Timo Mäkelä

- Suur-Savon piiri: Kimmo Kolehmainen, varalla Ari Teittinen

- Svenska Österbottens distrikt: Sören Finne, varalla Mats Tuomela

- Uudenmaan piiri: Mika Muukkonen, varalla Rauno Pekkola

- Varsinais-Suomen piiri: Kimmo Suominen, varalla Martti Toivola

Hallitus valitsi keskuudestaan työvaliokuntaan:

Petteri Lampinen, Marko Laine, Harri Käsmä, Antti Kuivalainen, Veikko Piuva ja Jaakko Silpola (tj.)

Kuvassa: Metsästäjäliiton 1. varapuheenjohtaja Marko Laine, puheenjohtaja Petteri Lampinen, 2. varapuheenjohtaja Harri Käsmä  

Ilomantsilainen Pentti Koskinen tuli kotiin lauantai-iltana ajokoirakokeista. Koskinen päästi suomenajokoira Havukkakallion Frodon tarhastaan. Frodo juoksee tavallisesti suoraan talon ovelle odottamaan sisälle pääsyä ja ruokailua, mutta tällä kertaa kävi toisin.

– Koska olin tuomaroimassa ajokoirakokeita, minulla oli metsävaatteet päällä, ja se oli virhe. Koira luuli vaatteista, että nyt lähdetään metsälle ja paineli tiehensä. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun koira karkasi, Koskinen selittää.

Koiraa lähdettiin etsimään. Maanpinnassa oli onneksi kuuraa, josta jäljet pystyi erottamaan.

– Kiersin lenkkiä ympäri, ja katsoin tuliko jälkiä ulos alueesta, mutta mitään ei näkynyt. Kun ajonkaan ääniä ei kuulunut, aavistin jotain pahaa tapahtuneen.

Frodoa etsittiin apuvoimin yötä vasten otsalamppujen valossa, mutta tuloksetta. Etsintöjä jatkettiin varhain sunnuntaiaamuna. Lopulta ajokoira löytyi kuolleena ja suden syömänä.

– Se oli hirmu sakeassa kuusikossa, jossa voi kymmenestäkin metristä kulkea ohi. Etäisyyttä oli vain 300 metriä talostani. Koiralta puuttuivat suolet ja kylkiluita. Niskassa oli selkeät puremajäljet.

Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja kävi toteamassa suden olleen asialla. Susi oli poistunut alueelta ja sen jäljet saatiin mitattua.

Susitilanne kestämätön
 

Frodo oli 3,5-vuotias suomenajokoirauros, joka ajoi mallikkaasti jänistä. Ajokokeissa tämä oli saanut kolme ykkössijaa eli kyseessä oli yhtä ykkössijaa vaille käyttövalio.

– Koira olisi ollut parhaimmillaan vuoden tai parin päästä. Tulevaisuus olisi ollut hyvä. Tämä oli sellainen todella ihmisystävällinen ja sosiaalinen koira.

Nykyistä susitilannetta Pentti Koskinen pitää kestämättömänä.

– Eihän näitä koirien kuolemia saisi sattua. Kunnioitan kaikkia luonnon elämiä, mutta joku tolkku täytyisi olla. Susikanta on kasvanut liian suureksi ja susien ihmispelko on hävinnyt. Ei se ole enää salojen eläin, jos noin läheltä asutustakin tullaan koira tappamaan.

Pitkään ajokoirien kanssa metsästystä ja kilpailua harrastanut sekä ajokokeiden ylituomarina toiminut Koskinen ei aio heti hankkia uutta koiraa.

– Täytyy seurata, miten tämä susipolitiikka kehittyy. Ei sitä viitsi kasvattaa ja kouluttaa susille lounasta, hän toteaa.

Kyseessä on 27. susihyökkäys, josta Metsästäjäliitto on uutisoinut tämän jahtikauden aikana. 

Metsästäjäliitto: susikanta saatava yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle

Suomen Metsästäjäliitto kiirehtii suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Sen avulla susikanta voitaisiin palauttaa yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle. Lisäksi jahtitilanteet opettaisivat susia takaisin ihmis- ja koira-arkuuteen, mikä myös vähentäisi susivahinkoja.

Esitettyä 273 suden suotuisan suojelutason viitearvoa liitto pitää kohtuuttomana. Ruotsissa esitetty taso on 170 sutta. Tieteilijöiden mukaan Ruotsin kannan geneettisen elinvoimaisuuden varmistamiseen riittää, että maahan tulee vähintään yksi susi joka kolmas vuosi.

– Suomessa on yksi susipopulaatio ja se on yhteydessä Venäjän susiin. Maahamme tulee Venäjältä kymmenittäin susia. Susiemme geneettinen elinvoima on varmistettu, joten suojelun viitearvo tulisi olla Ruotsin tasolla, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Metsästäjäliitto vaatii lausunnossaan kiintiömetsästyksen ulottamista kaikkiin suurpetoihin.

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

– Katsoin 112-sovelluksesta, että missä kohtaa se on se onnettomuus. Siitä lähti sellainen etujoukko katsomaan, ja kohta metsästyskaveri ilmoitti, että nyt näyttää siltä, että tarvitaan enemmänkin väkeä, kertoo Koskuen Metsästysseuran varapuheenjohtaja Erno Luopajärvi.

Näin sai alkunsa monituntinen urakka eläinkuljetusauton onnettomuuspaikalla. Sattumalta isolla joukolla lähettyvillä ollut porukka olikin nopeasti paimentamassa sikoja tien varressa. Seura sai myös virallisen virka-apupyynnön saapua kolaripaikalle.

Viereisen yrityksen omistaja ajoi paikalle suuren paalikuorman, josta metsästäjät ryhtyivät heti rakentamaan sioille aitausta toisten paimentaessa sikoja kauempaa takaisin kohti kuljetusautoa. 

– Aluksi näytti aika pahalta, että tuleeko tästä mitään, mutta sitten siihen saatiin ne paalit ja lisää henkilöstöä, niin saimme hallintaan ne eläimet, muistelee puolestaan seuran puheenjohtaja Juha Mäntymäki. 

Loukkaantuneita eläimiä tarkastettiin ja lopetettiin eläinlääkärien ohjeiden mukaisesti. Muita sikoja vedettiin autosta ulos ja ne pääsivät paaliaitaukseen syömään paikalle tuotuja heiniä, jossa ne rauhoittuivat.

Yhdessä paljon toimineiden metsästäjien työ alkoi nopeasti ja kummempia ihmettelemättä.

– Hyvin on porukka hitsautunut yhteen. Kaikki toimivat hyvin omatoimisesti ja aloitteellisesti, että ei siinä tarvinnut mitään kenellekkään sanoa. Se on mielestäni aika hieno homma, että kaikki toimi niin hyvin yhteen, toteaa Luopajärvi.

Myös yhteistyö muiden auttajien, poliisien, pelastusviranomaisten ja eläinlääkärien kanssa sujui saumattomasti. 

Voit kuunnella miesten kertomuksen tapahtumien kulusta oheiselta videolta.

Suomen metsästäjäliitto hakee määräaikaista projektityöntekijää ilveksen ja suden lumijälkilaskentaan.

Tehtävät: 
• huolehtia projektin käytännön toteutuksen vaiheista
• koulutusmateriaalin valmistelu ja koulutusten organisointi yhdessä Metsästäjäliiton riista-asiantuntijan kanssa
• yhteydenpito laskentaorganisaatioon (liiton piirit, seurat)
• laskentojen koordinointiin ja laskentaan osallistuminen laskentapäivinä
• laskentamateriaalin vastaanottaminen ja laskentamateriaalin käsittely
• kokoavan raportin kirjoittaminen Metsästäjäliiton riista-asiantuntijan ohjauksessa
• raporttien laatiminen ja muotoilu Wordissa ja PowerPointissa sekä laskentatietojen käsittely Excelissä

Mitä edellytetään: 
• riista-alan koulutusta ja hyvää tuntemusta
• valmiutta viestintään
• sujuvaa suomen kielen suullista ja kirjallista taitoa
• matkustusvalmius
• ajokortti + oma auto
• hyvä Office-osaaminen (Excel, Word ja PowerPoint)
• kokemusta raportoinnista ja dokumentoinnista

Tehtävässä eduksi: 
• suurpetojen havainnoinnin ja kantojen arvioinnin tuntemus
• ruotsin kielen taito

Metsästäjäliiton toimipaikka on Riihimäellä. Tehtävässä on etätyömahdollisuus. Työaika on joustava ja sisältää matkustamista sekä ilta- ja viikonlopputöitä.

Lisätietoja tehtävästä antaa arkisin klo 9-15 riista-asiantuntija Leena Kangas
puh. 050 331 4690, sähköposti leena.kangasmetsastajaliitto.fi.

Lähetä hakemuksesi Leena Kankaalle 19.11. mennessä.

Jos liittokokous hyväksyy sääntömuutoksen 20.11., valitaan liitolle kokouksessa kaksi varapuheenjohtajaa. 

Ehdokkaita voi esittää kokoukseen saakka. Tällä hetkellä (7.11.) ehdokkaita on kolme. Tässä heidän videoesittelynsä sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Marko Laine 
Ikä: 55
Kotipaikka: Salo
Ammatti: Maaseutuyrittäjä

Ilkka Mäkelä
Ikä: 68
Kotipaikka: Punkalaidun
Ammatti: Hallitusammattilainen, maanviljelijä

Arto Nykänen
Ikä: 68
Kotipaikka: Luikonlahti, Kaavi
Ammatti: Aktiivi eläkeläinen