Metsästäjäliiton avoin kirje kansanedustajille: EU:n ohjetta noudattaen suden suotuisaksi suojelutasoksi 165 yksilöä

EU:lle on asiantuntijatyönä valmisteltu ja tammikuussa 2025 julkaistu suurpetojen suotuisan suojelutason viitearvojen määrittämisen ohje Developing methodology for setting Favourable Reference Values for large carnivores in Europe (Linnell & Boitani 2025). Ohjeraportti on laadittu Euroopan suurpetoaloitteen (LCIE) asiantuntijavoimin. Metsästäjäliitto esittää ohjetta noudattaen Suomen susikannan suotuisaksi suojelutasoksi 165 susiyksilöä.

Suden populaatiokoon viitearvosta käytävässä keskustelussa on keskeistä tehollisen populaatiokoon (N_e) käsite. Se kertoo, montako lisääntyvää yksilöä populaatiossa on. Yllä mainittu EU-raportti puoltaa suurpetojen kohdalla tehollista populaatiokokoa koskevan 50/500-säännön (Franklin 1980) käyttöä.

“Defining FRVs [viitearvot] in terms of genetically effective population sizes aligned with the 50:500 heuristic. The 50 and 500 values refer to the effective population sizes required to minimise short term inbreeding and to enable long-term adaptive capability respectively.” (s. 5)

Raportti siis toteaa, että viitearvot määritellään tehollisten populaatiokokojen perusteella 50:500-nyrkkisäännön mukaisesti. Arvot 50 ja 500 viittaavat tehollisiin populaatiokokoihin, jotka ovat tarpeen lyhyen aikavälin sisäsiitoksen minimoimiseksi ja pitkän aikavälin sopeutumiskyvyn turvaamiseksi.

Metsästäjäliitto ja MTK esittivät jo keväällä 2025, että susikannan suotuisan suojelutason viitearvo määriteltäisiin oppaassa mainittua 50/500-sääntöä käyttäen. Viitearvo laskettaisiin 25 lisääntyvän susiparin määrä kerrottuna kolmella (3 x 50) = 150 sutta. Tehollinen populaatioko olisi tällöin em. säännön vaatimat 50 yksilöä. Varovaisuusperiaatetta noudattaen järjestöt esittivät lukumäärään vielä 10 % marginaalia, jolloin viitearvo olisi 165 sutta.

Ruotsi on käyttänyt oman susikantansa populaatiokoon viitearvon laskennassaan samaa menettelytapaa. Myös EU käyttää samaa 50/500-sääntöä joissain muissa viitekehyksissään (esim. geneettisen terveyden indikaattorit Global Biodiversity Framework’ssa).

Ruotsi päätti susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi 170 sutta ja on raportoinut sen EU:lle

Ruotsi on raportoinut EU:lle maan susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi 170 sutta (Rapportera angivet referensvärde för varg, 26.6.2025).

Ruotsin Naturvårdsverket uutisoi 26.6.2025: ”Regeringen ger Naturvårdsverket i uppdrag att rapportera 170 som referensvärde i fråga om populationsstorlek för gynnsam bevarandestatus för den svenska vargpopulationen.”

Käännettynä: Hallitus ohjeistaa Ruotsin ympäristönsuojeluvirastoa raportoimaan 170:n populaatiokoon viitearvona Ruotsin susikannan suotuisan suojelutason kannalta. Aiemmin viitearvo oli 300.

Kuvassa Ruotsin maaseutuministeri Peter Kullgren, joka uutisessa ja videolla kertoo hallituksen päätöksestä. Vuonna 2026 ensi vaiheen tavoitteena on pienentää susien määrä 355 sudesta 270 suteen. Kuvakaappaus SVT uutissivulta.

Venäjän rajan yli tuleva geenivirta tulee huomioida susikannan viitearvon määrittelyssä

EU:n viitearvo-ohjeessa kehotetaan huomioimaan Venäjän susien positiivinen vaikutus Suomen susikannan elinvoimaan:

”… if research and monitoring can document that there is an actual and ongoing geneflow across the border it would seem disingenuous to deny the reality of the situation (i.e. if the parts of the [Russian] population that extend into Finland, Sweden and Norway or the Baltic States are really extensions of a continuous population with large effective population size). We would therefore suggest that this connectivity be counted as long as it can be continuously documented.” (s. 39)

Raportissa siis todetaan, että ”…mikäli tutkimus ja seuranta voivat osoittaa rajojen yli tapahtuvan todellista ja jatkuvaa geenivirtaa, olisi epäasiallista jättää se huomiotta (toisin sanoen, mikäli [Venäjän] populaation osat, jotka ulottuvat Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan tai Baltian maihin todellakin ovat samaa yhtenäistä populaatiota, jolla on suuri efektiivinen populaatiokoko). Ehdotamme, että tämä kytkeytyneisyys otetaan huomioon, kunhan sen voidaan osoittaa olevan jatkuvaa.”

Suomen ei niin ollen tarvitse yksin ylläpitää susikannan pitkän aikavälin geneettistä elinkelpoisuutta, vaan sen säilyttämisessä voidaan ohjeen mukaan huomioida valtioille yhteinen rajat ylittävä populaatio. Tällöin tulee jatkuvan geenivirran olla todennettavissa, ja lainsäätäjän tulee riippumattomia asiantuntijoita geenivirran merkityksestä kuultuaan päättää, kuinka suuri osa itärajan takaisesta Luoteis-Venäjän susikannasta tulee lukea mukaan Suomen susikannan teholliseen populaatiokoon ja huomioida viitearvon määrittämisessä. Yhteyksiä muihin populaatioihin tulee jatkuvasti ja systemaattisesti seurata.

Raportti lisäksi toteaa erikseen, että Suomesta saadun tiedon mukaan itärajalle paraikaa rakennettava aita ei estä geenivirtaa, sillä aita kattaa vain lyhyitä osia rajasta. 

Susia tulee Venäjältä: YLE uutisoi Venäjältä tulleista susista porosurmien yhteydessä 

Ylen uutisessa 9.9.2025 suurpetotutkijat toteavat Venäjältä tulevien susien suuresta määrästä seuraavasti:

Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Samu Mäntyniemi kertoi aiemmin Ylelle, että yksi mahdollinen selitys poronhoitoalueelle tulevien susien suurelle määrälle on, että niitä tulee Venäjän puolelta.
– Meidän DNA-näytteissä on isompi osa sellaisia, joiden alkuperää ja sukulaisuussuhteita ei tunneta, Mäntyniemi sanoo.

Susien arvellaan lisääntyneen Suomen rajan pinnassa muun muassa Ukrainan sodan vuoksi. Metsästäjiä ei ole nyt Venäjän puolella entiseen tapaan. Emeritusprofessori, suurpetotutkija Ilpo Kojola kertoi viime keväänä Ylelle, että sotilashenkilöstöllä näyttäisi olleen ja edelleen olevan merkittävä rooli Venäjän susikannan säätelyssä.

Kojola on edelleen sillä kannalla, että Kuusamon, Sallan ja Savukosken susituhojen taustalla ovat Venäjältä tulevat yksittäiset sudet ja osittain myös laumat.
– DNA-tutkimuksen mukaan sudet tulevat itärajan takaa. Tilanne on viheliäinen poronhoidon kannalta, hän kertoo.

Suurpetotutkija Ilpo Kojolan mukaan esimerkiksi Pudasjärven seudulla tuhoja tekevät sudet ovat pääsääntöisesti tulleet Suomen eteläisiltä osilta.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen vahvistaa Kojolan arvion Venäjältä tulevista susista.
– Viime talven DNA-datassa poronhoitoalueella tapetuista vajaasta 30 sudesta vain neljä oli sellaisia, jotka olivat aiemmin tunnettuja yksilöitä Suomesta. Se vähän viittaa siihen, että suurin osa tulee Suomen rajojen ulkopuolelta, Heikkinen selittää.

Viime kädessä päätös viitearvosta kuuluu Suomen päättäjille

EU:n ohjeraportti toteaa, että päätös susikannan viitearvosta on viime kädessä poliitikkojen päätettävissä, koska suojeltavan kannan tasoa ei välttämättä voida ratkaista puhtaan asiantuntija-/tietopohjaisesti, vaan ratkaisu jää kunkin maan poliittiseen harkintaan ja siten eri maat voivat päätyä eri ratkaisuihin. 

“The model based approaches underline that resulting estimates depend on many of these assumptions and on subjective choices (such as the range of acceptable probabilities of extinction, acceptable levels of inbreeding or time horizons considered). Ultimately the final choice on many of these parameters may become political decisions with national discretion because there is no legal guidance on such details, and scientific best-practices are not unified.” (s.71) 

Käännettynä: ”Mallipohjaiset lähestymistavat korostavat, että tuloksena olevat arviot riippuvat monista näistä oletuksista ja subjektiivisista valinnoista (kuten sukupuuton hyväksyttävien todennäköisyyksien alueesta, hyväksyttävästä sisäsiitoksen tasosta tai tarkastelluista aikahorisonteista). Lopulta monien näiden parametrien lopullinen valinta voi olla poliittista ja kansallisesti harkinnanvaraista, koska tällaisista yksityiskohdista ei ole oikeudellista ohjausta eivätkä tieteelliset parhaat käytännöt ole yhtenäisiä.”

Ystävällisin terveisin,

Suomen Metsästäjäliitto ry