Metsästäjäliitto koordinoi talvella 2025–2026 ilveksen ja suden lumijälkilaskennan, joka toteutetaan liiton piirien ja jäsenseurojen vapaaehtoistyönä. Laskenta järjestetään paikallisesti lumitilanteen mukaan tammi–helmikuussa, ja sen tulokset kootaan yhteen maaliskuussa.

Laskennan tavoitteena on ilveksen osalta selvittää pentueiden esiintymistiheyttä eri puolilla maata. Pentuereviirien koosta mahdollisesti saatavalla tarkentavalla tiedolla tuetaan osaltaan ilveksen kanta-arviota ja sen tarkkuutta.

Samalla laskennassa tarkoituksena on suden osalta tunnistaa mahdollisia uusia reviirejä, täydentää havaintoja Tassu-järjestelmään sekä kannustaa metsästäjiä suden DNA-näytteiden keruussa. Kunkin havainnon siis vahvistaa paikallinen petoyhdyshenkilö.

Metsästäjäliitolta kaksinkertainen palkkio uusien susireviirien DNA-näytteistä
 

Metsästäjäliitto maksaa liiton jäsenseuralle edellistalven tapaan suden DNA-näytteestä 50 euron korvauksen. Lisäksi uusi kannustin on, että jokaisesta suden DNA-näytteestä reviiriltä, joka ei ole vielä kanta-arviokartalla, liitto maksaa takautuvasti 50 euron lisäkorvauksen.

Lumijälkilaskenta perustuu aiemmin käytettyyn menetelmään, jossa sopivien lumiolosuhteiden aikana kierretään rajattu alue ja lasketaan siellä liikkuvat eläimet jälkien perusteella. Näin saadaan arvokasta aineistoa suurpetokantojen arvioinnin tueksi.

Metsästäjäliitto kouluttaa vastuuhenkilöt ja osallistujat ennen laskentaa, jotta havainnointitavat ovat yhtenäiset ja havainnot luotettavia ja käyttökelpoisia kanta-arvioiden materiaaleiksi.

Lumijälkilaskenta on erinomainen tapa yhdistää metsästäjien käytännön luontohavainnot tieteelliseen seurantaan. Yhteinen ponnistus tuottaa arvokasta tietoa suden ja ilveksen kanta-arvioiden materiaaliksi.

– On tärkeää, että suden kannanhoidollinen metsästys pystytään aloittamaan tammikuun alussa. Ministeriön viestimän runsaan 60 suden sijasta metsästyskiintiön tulisi olla selkeästi suurempi, esimerkiksi 150 sutta, toteaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen liiton videotervehdyksessä jäsenille 4. marraskuuta 2025.

Lampisen mukaan suden kiintiömetsästyksen yksityiskohtia on vielä vaikea arvioida, koska ministeriön asetusluonnosta ei ole nähty. Hän myös muistuttaa, että mikäli kaikkien suurpetojen kiintiömetsästys ei sisälly tänä syksynä annettavaan metsästyslain esitykseen, tulisi eduskunnan edellyttää, että sellainen saadaan heti kevätistuntokauden alussa.

Liitolta kaksinkertainen palkkio uusien susireviirien DNA-näytteistä

Metsästäjät tekivät viime talvena huipputyötä keräten aktiivisesti DNA-näytteitä ja ilmoittaen suurpetohavainnoista petoyhdyshenkilöille Tassu-järjestelmää varten. Tämän työn ansiosta susien määrä lähes puolitoistakertaistui uudessa kanta-arviossa.

– Metsästäjäliiton hallitus on päättänyt, että liitto maksaa 50 euron DNA-keruupalkkion viime talven tapaan myös tulevan talven aikana kerätyistä suden jätöksistä. Mikäli näyte on kerätty susireviiriltä, joka ei näkynyt tuoreimmassa kanta-arviossa, näytteestä maksetaan jälkikäteen 50 euron lisäpalkkio kanta-arvion julkistamisen jälkeen, kertoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Luonnonvarakeskus Luke on varautunut tulevana talvena vain 1000 DNA-näytteen analysointiin. Se ei ole riittävä määrä, Silpola muistuttaa viitaten edellisen talven kokemuksiin. Vuosi sitten Luke suunnitteli 900 näytteen analysointia, mutta sitten analyysimäärää nostettiin maa- ja metsätalousministeriön lisärahoituksella ja Luke analysoi lopulta 1344 näytettä.

Kaikkien suurpetojen kanta-arvioita korjattiin tänä vuonna takautuvasti, mikä kertoo, että Metsästäjäliiton kritiikki kanta-arvioita kohtaan ei ole ollut aiheetonta. Metsästäjäliitto esittääkin, että Luke varautuisi 2000 DNA-näytteen analysointiin.

Mikä on metsästysseurojen tulevaisuus?

Videotervehdyksen lopuksi puheenjohtaja Lampinen toivoo, että metsästysseuroissa mietittäisiin, millainen on seuran tulevaisuus tulevina vuosikymmeninä. Miten jäsenmäärä ja jäsenten keski-ikä kehittyy? Miten seura pystyy vastamaan tulevaisuuden haasteisiin? Tulisiko esimerkiksi harkita pienten seurojen yhdistymistä, jotta porukassa on riittävästi voimaa toimia myös tulevaisuudessa?

– Metsästysseurojen ja suomalaisen metsästyskulttuurin tulevaisuuden rakennamme tänään me, tämän päivän metsästäjät, kannustaa puheenjohtaja Lampinen metsästysseuroja tulevan suunnitteluun.

– Koirani oli noin sadan metrin päässä minusta, kun susi hyökkäsi ja iski hampaansa sen peräpäähän. Meitä oli siinä yli kymmenen metsästäjää jahdissa, ja lähin passimies minusta 200 metrin päässä, omistaja kertaa 29. lokakuuta puolenpäivän aikaan sattunutta tilannetta.

– Koira haukahti muutaman kerran, ja sen jälkeen kuului ulinaa. Sitten se juoksi suojaan jalkoihini. Koira tärisi ja katseli metsään päin, kunnes huomasin, että sen peräpäästä oli purtu pala irti.

Susihyökkäyksen uhri kiikutettiin saman tien eläinlääkäriin. Koiran haavoja hoidetaan edelleen antibiootein ja kipulääkkein. Tikit poistetaan ensi viikon alussa. Tapahtumapaikka oli osittain kalliota ja pusikkoista sekametsää.

– Meillä oli toinenkin koira siellä sadan metrin päässä hirven perässä, joten vähän tuli paineita saada sekin sieltä pois.

Petoyhdyshenkilö ja eläinlääkäri vahvistivat suden raadelleen koiraa.

– Hirvikoiran treenaaminen metsässä on nykyisin aika vaikeaa yksin. Jahdissa on helpompaa, kun on enemmän porukkaa, ja koirat tykkäävät tästä työstä, omistaja huomauttaa.

– Tällä jahtikaudella alueella ei ole mennyt yhtään koiraa susille, mutta niitä on nähty liikkuvan pihoilla öisin. Viime hirvikaudella täällä oli aika montakin susitilannetta, mutta koirakuolemia ei tullut.

Kyseessä on 24. susihyökkäys, josta Metsästäjäliitto on uutisoinut tämän jahtikauden aikana. Uutiset on kerätty tälle kartalle.

Susikannan kasvu vaikeuttaa koirien kanssa metsästämistä
 

Liikkuvana eläimenä susi saattaa ilmestyä minne tahansa, ja sulan maan aikana on hyvin vaikea varmistua siitä, ettei alueella ole susia. Esimerkiksi hirvijahti voi olla vaikea toteuttaa, jos koiria ei uskalleta laskea alueella irti.

Lisäksi koirat mahdollistavat muun muassa kolarieläinten jäljittämisen. Kolarissa loukkaantuneen karhun tai villisian jäljityksessä toimiva koira on suurriistavirka-apuhenkilöille korvaamaton turvallisuustekijä. 

Koiran kanssa on metsästetty Suomessa käytännössä yhtä kauan kuin täällä on ollut asukkaita. Se on edelleen keskeinen osa metsästyskulttuuria ja -harrastusta. Koiralle metsästys on erittäin luontaista toimintaa, jossa se pääsee käyttämään syntymässään saamiaan viettejä.

Kennelliiton arvion mukaan noin 100 000 koiraa kulkee omistajiensa mukana metsälle joka vuosi. Lisää koiran kanssa metsästämisestä voit lukea tästä Metsästäjäliiton uutisesta. 

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

Eemeli pääsi tiistaiaamuna etsimään kettua. Ajo oli jo hyvässä vauhdissa ja eteni suuren kallion sivulla olevalle suolle, missä haukku katkesi.

– Tutka näytti vain pientä edestakaista liikettä ojan kohdalla. Lähestyin paikkaa puolijuoksua koiraa huutaen ja pilliin viheltäen. Eemeli tuli aina kutsuttaessa haukkuen luokseni, mutta nyt ei kuulunut mitään ja aavistin pahaa, Pasi Heikkilä kertoo.

Eemeli makasi suolla pahasti revittynä, mutta hengittäen.

– Menin itse shokkiin. Soitin ensin hätäkeskukseen ja sitten kaverille, petoyhdyshenkilölle ja eläinlääkärille. Yhdessä kaverini kanssa siirsimme Eemelin takkini päällä autoon. Poliisitkin tulivat paikalle ja kerroin heille mitä oli tapahtunut, ennen kuin lähdin viemään Eemeliä eläinlääkäriin.

Petoyhdyshenkilö varmisti tapahtumapaikalta lähteneen yhden suden jäljet.

Eemelillä oli vielä kaikki edessä

Eläinlääkärissä Eemelillä todettiin olevan hypotermia ja useita vammoja. Koira päätettiin kuitenkin leikata ja isäntä vietti toiveikkaana viimeisen yön lääketokkuraisen koiran kanssa kotona. Aamulla hän vei koiran takaisin eläinlääkäriin. Iltapäivällä tulivat verikokeen tulokset, joiden mukaan sisäelimet olivat vaurioituneet. Samaan aikaan koiran elintoiminnot alkoivat heiketä, joten Eemeli päätettiin lopettaa.

– Eemelin menetys oli erittäin kova paikka minulle. Se oli minulle henkireikä lähiaikojen vastoinkäymisten keskellä. Eemeli oli nuori, mutta sillä oli hienot ajolahjat ja äänenanto. Se oli kiltti ja komeakin – siinä oli kaikki kohdallaan. Tarkoitus oli viedä Eemeliä kokeisiin ja näyttelyihin ja sillä olisi varmasti ollut käyttöä jalostuskoiranakin.

Eemeli oli vain hiukan alle puolitoistavuotias, mutta se ajoi jo jänistä, kettua, kaurista ja peuraa. Heikkilällä on myös suomenajokoira, mutta hän empii metsälle lähtöä sen kanssa.

– Myönnän, että pelottaa ja tiedän, että nyt pitäisi lähteä uudelleen metsälle, ettei tästä jää kammoa.

Pasi Heikkilä näkee metsästyksen kuolevana harrastuksena.

– Metsästäjät vanhenevat. Kun sudet uhkaavat koiria, kiinnostaako laji enää nuoriakaan? Jos hirvenmetsästys vaikeutuu ja hirvet jäävät ampumatta ja suden ruuaksi, loppuvat ne hirvetkin jossain vaiheessa. Mitäs pedot sitten syövät, Heikkilä pohtii.

Kyseessä on 23. susihyökkäys, josta Metsästäjäliitto on uutisoinut kuluvan jahtikauden aikana. 

Susikannan kasvu vaikeuttaa koirien kanssa metsästämistä
 

Liikkuvana eläimenä susi saattaa ilmestyä minne tahansa, ja sulan maan aikana on hyvin vaikea varmistua siitä, ettei alueella ole susia. Esimerkiksi hirvijahti voi olla vaikea toteuttaa, jos koiria ei uskalleta laskea alueella irti.

Lisäksi koirat mahdollistavat muun muassa kolarieläinten jäljittämisen. Kolarissa loukkaantuneen karhun tai villisian jäljityksessä toimiva koira on suurriistavirka-apuhenkilöille korvaamaton turvallisuustekijä. 

Koiran kanssa on metsästetty Suomessa käytännössä yhtä kauan kuin täällä on ollut asukkaita. Se on edelleen keskeinen osa metsästyskulttuuria ja -harrastusta. Koiralle metsästys on erittäin luontaista toimintaa, jossa se pääsee käyttämään syntymässään saamiaan viettejä.

Kennelliiton arvion mukaan noin 100 000 koiraa kulkee omistajiensa mukana metsälle joka vuosi. Lisää koiran kanssa metsästämisestä voit lukea tästä Metsästäjäliiton uutisesta. 

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

Suomen Metsästäjäliitto on saanut metsästäjiltä palautetta ja kyselyitä aseiden ja patruunoiden kuljetukseen liittyvästä lainsäädännöstä. Ainakin Satakunnassa poliisi on antanut huomautuksia tilanteissa, joissa ase on ollut suojuksessa ja patruunat lippaassa tai asepussin sivutaskussa – vaikka patruuna ei ole ollut patruunapesässä.

Huomautusten perusteena on viitattu ampuma-aselain muutokseen, joka tuli voimaan 1.8.2025. Metsästäjäliitto on selvittänyt asiaa Poliisihallituksen kanssa. Viranomaiselta saadun tiedon mukaan aseiden kuljettamiseen liittyvä ampuma-aselain 106 b § ensimmäinen momentti ei ole muuttunut ampuma-aselain muutoksen yhteydessä, vaan momentin sanamuoto on pysynyt samana vuoden 2019 jälkeen.

Momentti kuuluu edelleen seuraavasti: "Patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilyttäminen, kuljettaminen ja väliaikainen säilyttäminen tulee järjestää siten, etteivät ne ja ampuma-aseet ole suoraan yhdessä saatavilla eikä vaaraa niiden joutumisesta asiattomien haltuun ole."

Kyseinen pykälä tuli ampuma-aselakiin 15.7.2019. Kyseisen momentin sanamuoto aiheutti silloin epäselvyyksiä. Siksi Metsästäjäliitto kävi asiasta keskusteluja poliisihallituksen ja sisäministeriön kanssa. Tulkintaohje oli tuolloin, ja on siis edelleen, että patruunat ja aseet eivät ole säilytettäessä, kuljetettaessa ja väliaikaisesti säilytettäessä suoraan yhdessä saatavilla, jos ne ovat säilytyksessä säilytystä koskevien sääntöjen mukaan tai valvonnan alla tai lukitussa paikassa.

Jahdissa patruunat voivat siis olla samassa autossa ja säilytystilassa, sillä jahdin aikana autolla siirryttäessä aseet ja patruunat ovat valvonnan alla. Aseista ei siten tarvitse ottaa patruunoita pois lippaasta, kunhan patruunapesässä ei ole patruunoita.

Jos taas aseet ja patruunat jätetään valvomatta tai lukitsematta, ne ovat suoraan yhdessä saatavilla, mikä ei ole sallittua.

Aseiden kuljettamista koskevat aiemmat säännöt ovat siis edelleen voimassa. Aseet on kuljetettava lataamattomina ja suojuksissa. Mikäli poistutaan kulkuneuvon luota, sekä aseiden että patruunoiden tulee olla lukitussa tilassa. Auton ollessa lukittuna erillistä lukittua säilytystilaa ei vaadita. Aseet on lisäksi sijoitettava tai peitettävä niin, etteivät ne näy ulospäin. Tämä mahdollistaa esimerkiksi tankkaus- ja kahvitauot huoltoasemilla.

Lue lisää aseiden kuljetuksesta Jahtimedian artikkelista

Trikiini on loinen, jota voi esiintyä lihaa syövissä eläimissä, kuten karhu ja kaikissa muissa petoeläimissä sekä haaskoja hyödyntävissä eläimissä, kuten villisiassa. Loinen on vaarallinen ihmiselle ja sen voi saada syömällä huonosti kypsennettyä lihaa. Trikiinin varalta saaliseläimen voi tarkastuttaa laboratoriossa.

Kymen Ympäristölaboratorio Oy tarjoaa trikiinitutkimuksista vähintään 30 % alennuksen liiton jäsenille.

Tarjoushinnat: 

Yllä olevat hinnat ovat kokonaishintoja, jotka sisältävät 25,5 % alvin ja laskutuslisän.

Hinnat pätevät samalla kertaa tutkittavaksi toimitetuille 1-2 eläimelle. Jos samalla kertaa tutkittavaksi toimitetaan näytteet kolmesta (3) tai useammasta eläimestä, laskutetaan Suomen Metsästäjäliiton jäseniltä lisänäytteistä 22,40 € / lisäeläin.

Tutkimusajat lasketaan työpäivinä alkaen näytteen saapumisesta laboratorioon Kouvolan Kuusankoskelle (Patosillantie 2, 45700 Kuusankoski). Työpäiviin ei lasketa viikonloppuja ja arkipyhiä.

Lisätietoa sekä näytteenotto- ja -lähetysohjeet: www.kymlab.fi/trikiinitutkimus

- Kaikkiin palveluihin sovelletaan olevia yleisiä sopimusehtojamme (L-200-1), ellei muuta ole sovittu.

- Tilauksessa pitää ruksata Suomen Metsästäjäliiton jäsenyydestä kertovan kohta, jotta laskutuksessa sille osataan kohdistaa tämän tarjouksen mukaiset alennushinnat

Etu on voimassa 28.2.2026 saakka.

Timo Parviainen laski tiistaiaamuna 6-vuotiaan suomenajokoiransa Hetan hakemaan jänistä Kuohattijärven rannalle Pohjois-Karjalassa.

– Heta löysi nopeasti jäljen ja lähti ajamaan sitä. Jälki hävisi välillä, mutta koira löysi sen uudelleen. Se ehti ajaa jänistä noin tunnin verran, kun isokokoinen susi hyökkäsi kimppuun, koiranomistaja kertoo totisena.

– Olin 400 metrin päässä Hetasta, kun kuulin kovaa ärisemistä. Arvelin ensin toisen koiran tulleen siihen rähisemään, mutta tutkasta katsottuani huomasin, että oma koira huusi paikoillaan. Kun pääsin sen luokse, susi oli ehtinyt paeta läheiseen kuusitaimikkoon.

Heta oli vielä hengissä, kun omistaja kantoi sen autolle ja vei välittömästi eläinlääkäriin. Tämä totesi koirassa kuitenkin niin pahat puremajäljet, että eutanasia oli paras ratkaisu. Susi oli purrut uhriaan päähän ja kaulaan. Myös toisen takajalan lonkkaluu oli purtu säpäleiksi ja suolistosta kuului pihinää.

Tapahtumapaikalta löytyivät isot suden jäljet. Petoyhdyshenkilö ja maataloussihteeri kävivät paikalla tunnistamassa ne.

Maasto ei ollut ennestään tuttu Parviaiselle. 

– Vähäisten susihavaintojen perusteella uskoin tulleeni lähes ”susivapaalle” alueelle. Tämä oli nyt ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun toin koirani tänne ajoon.

Kyseessä on 22. susihyökkäys, josta Metsästäjäliitto on uutisoinut kuluvan jahtikauden aikana. 

Susikannan kasvu vaikeuttaa koirien kanssa metsästämistä
 

Liikkuvana eläimenä susi saattaa ilmestyä minne tahansa, ja sulan maan aikana on hyvin vaikea varmistua siitä, ettei alueella ole susia. Esimerkiksi hirvijahti voi olla vaikea toteuttaa, jos koiria ei uskalleta laskea alueella irti.

Lisäksi koirat mahdollistavat muun muassa kolarieläinten jäljittämisen. Kolarissa loukkaantuneen karhun tai villisian jäljityksessä toimiva koira on suurriistavirka-apuhenkilöille korvaamaton turvallisuustekijä. 

Koiran kanssa on metsästetty Suomessa käytännössä yhtä kauan kuin täällä on ollut asukkaita. Se on edelleen keskeinen osa metsästyskulttuuria ja -harrastusta. Koiralle metsästys on erittäin luontaista toimintaa, jossa se pääsee käyttämään syntymässään saamiaan viettejä.

Kennelliiton arvion mukaan noin 100 000 koiraa kulkee omistajiensa mukana metsälle joka vuosi. Lisää koiran kanssa metsästämisestä voit lukea tästä Metsästäjäliiton uutisesta. 

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

Ensimmäisten suomalaisten mukana pohjolaan saapui pystykorvan tapaisia koiria, joita käytettiin metsästyksessä. Kivikautisista koirista on pohjolassa vähän luulöytöjä, mutta esimerkiksi Hyrynsalmelta on löydetty 9 000 vuotta vanhoja keskikokoisten koirien luun siruja. Lisäksi Norjasta ja Karjalasta on kalliopiirroksista tulkittu löytyneen jahdissa apuna olevien koirien hahmoja. Voidaan sanoa, että maassamme on metsästetty koirien avulla aina.

Kotoinen suomenpystykorvamme periytyy näistä ensimmäisistä koirista katkeamattomana linjana. Suomen Metsästäjäliitto, Suomen Kennelliitto ja Suomen Pystykorvajärjestö ovat ajaneet suomenpystykorvan ja eräperinteen vaalimisen nimeämistä Unescon aineettomien kulttuuriperintöjen listalle.  

Suomalaisia koirarotuja ovat myös suomenajokoira ja karjalankarhukoira.

Eränkäynti tyydyttää metsästyskoiraa

Kennelliiton mukaan arviolta 100 000 koiraa seuraa omistajaansa metsälle joka syksy.

Koiran hajuaisti on kymmeniätuhansia kertoja tarkempi kuin ihmisellä, joten se löytää riistan huomattavasti ihmistä paremmin. Koirat myös jaksavat kulkea hankalassakin maastossa nopeammin ja kestävämmin kuin ihminen, mikä tehostaa riistan löytymistä, työskentelyä sekä esiin ajamista.

Metsästys tyydyttää monia koiran biologisia tarpeita. Metsästyskoirien syntyessään saama vietti on vahva, ja niinpä esimerkiksi riistan etsiminen tai ajaminen on niille lajinomaista toimintaa. Koirat saavat metsällä liikuntaa ja myös hajut aktivoivat koiraa.

Metsästyskoirarodut ovat yleensä hyvin terveitä.  

Myös monet koirat, jotka eivät käy metsällä, saavat innostavia virikkeitä esimerkiksi nouto- ja etsintäleikeistä, joita ne toteuttavat näiden samojen viettien ohjaamina. Esimerkiksi villakoirat ja vinttikoirat on alun alkaen jalostettu metsästyskäyttöön.

Rotuja moneen käyttötarkoitukseen

Nykyisin metsästyksessä käytetään useita hyvin eri tavoin käyttäytyviä rotuja. On olemassa muun muassa ajavia koiria, pysäyttäviä hirvikoiria, noutajia, linnut osoittavia kanakoiria, luolakoiria ja jälkikoiria. Kaikilla on hieman erityyppinen käyttötarkoitus, mutta yhteistä niille on, että vietti rodunomaiseen tekemiseen tulee ilman opettamista syntymässä mukana.

Koira on myös tärkeä tekijä suurriistavirka-aputehtävissä, kuten kolarieläinten jäljityksessä. Etenkin sulan maan aikana loukkaantuneen eläimen löytäminen voi olla mahdotonta ilman jälkikoiraa. Karhukolaritapauksessa suurriistavirka-apuhenkilöt eivät lähde metsään ilman asiansa osaavaa koiraa, jonka tiedetään toimivan myös karhulle.

Metsästys tuo ihmisiä koiraharrastuksen pariin, mutta liikenne toimii myös toiseen suuntaan. Varsin usein etenkin naiset siirtyvät koiraharrastuksesta metsästyksen pariin, kun ovat ensin osallistuneet metsästystapahtumiin koiranohjaajina.

Metsästyskausi painottuu syksyyn ja talveen, jolloin metsästyskoiratkin tavallisimmin kulkevat metsällä. Muina aikoina ne ovat omistajilleen arvokkaita lemmikkejä, kuten muutkin koirat.  

Lyyti pääsi maastoon etsimään kaurista aamupäivällä eikä se vielä ennättänyt löytää ajettavaa, kun susi hyökkäsi sen kimppuun.

– Olin tutkan mukaan 170 metrin päästä koirasta, kun tappelun rähäkkä alkoi. Huusin kuin heikkopäinen, ammuin ilmaan ja juoksin paikalle. Siinä meni pari minuuttia, kun ennätin Lyytin luokse ja näin vielä vilauksen pakenevasta sudesta, Lyytin isäntä Teuvo Kaukola kertoo.

Susi oli purrut Lyytiä todennäköisesti vain kerran päähän, se oli tajuton, mutta vielä hengissä. Isäntä ei pystynyt koiraansa lopettamaan ja kiidätti sen eläinlääkärille. Eläinlääkäri kuitenkin totesi koiran vammat niin pahoiksi, että se päätettiin lopettaa.

Aiemmin susien puremia nähnyt eläinlääkäri varmisti Lyytin puremat suden tekemiksi ja tapahtumapaikalle odotettiin vielä maaseutuviranomaisen käyntiä perjantaina. Lähimpään taloon on paikalta noin 700 metriä.

Hirvijahdissa ei tehty susihavaintoja

Teuvo Kaukola asuu Lieksassa ja oli Kuortaneella hirvenmetsästyslomalla.

– Minä kun tulin tänne ”susivapaalle” alueelle metsästämään, sillä susia on ollut ihan riittävästi riesana Lieksassa. Kuortaneella on tehty yksittäisiä jälkihavaintoja susista ja oletin, että sudet ovat olleet läpikulkijoita. Edellisenä viikonloppuna metsästimme hirveä lähes tällä samalla alueella, eikä susista ollut silloin mitään tietoa.

Lyyti oli vasta 2-vuotias, mutta lahjakas koira. Se ajoi jänistä, kaurista ja peuraa.

– Olen niin vihainen Lyytin vuoksi. Taitaa kahdesta hirvikoirastani tulla nyt kotikoiria.

Kyseessä on 21. susihyökkäys, josta Metsästäjäliitto on uutisoinut tämän jahtikauden aikana. Uutiset on koottu tälle kartalle.

Metsästäjäliitto: susikanta saatava yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle

Suomen Metsästäjäliitto kiirehtii suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Sen avulla susikanta voitaisiin palauttaa yhteiskunnallisesti kestävälle tasolle. Lisäksi jahtitilanteet opettaisivat susia takaisin ihmis- ja koira-arkuuteen, mikä myös vähentäisi susivahinkoja.

Esitettyä 273 suden suotuisan suojelutason viitearvoa liitto pitää kohtuuttomana. Ruotsissa esitetty taso on 170 sutta. Tieteilijöiden mukaan Ruotsin kannan geneettisen elinvoimaisuuden varmistamiseen riittää, että maahan tulee vähintään yksi susi joka kolmas vuosi.

– Suomessa on yksi susipopulaatio ja se on yhteydessä Venäjän susiin. Maahamme tulee Venäjältä kymmenittäin susia. Susiemme geneettinen elinvoima on varmistettu, joten suojelun viitearvo tulisi olla Ruotsin tasolla, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Metsästäjäliitto vaatii lausunnossaan kiintiömetsästyksen ulottamista kaikkiin suurpetoihin.

Metsästäjäliiton uutisoimat koiriin kohdistuneet susihyökkäykset jahtikaudella 2025–2026:

Tapahtuman sijainti on merkitty kartalle paikkakunnan tarkkuudella. 

Susi hyökkäsi metsäautotien varrella olleen puupinon takaa koiraansa ulkoiluttamassa olleen Jorma Jalosen beaglen kimppuun, mutta Jalonen sai koiransa vedettyä hihnasta pois. Jalonen kertoo ottaneensa maasta koivukarahkan sutta pelotellakseen. 

– Kolme kertaa sillä karahkalla löin ja susi väistyi vähän kauemmaksi, mutta lähti uudelleen tulemaan kohti. Silloin nappasin maasta nyrkin kokoisen kiven ja sanoin, että jos vielä yrität, tulee tästä ottaan, toteaa Jalonen Punkalaitumen Sanomissa.