Ensimmäisten suomalaisten mukana pohjolaan saapui pystykorvan tapaisia koiria, joita käytettiin metsästyksessä. Kivikautisista koirista on pohjolassa vähän luulöytöjä, mutta esimerkiksi Hyrynsalmelta on löydetty 9 000 vuotta vanhoja keskikokoisten koirien luun siruja. Lisäksi Norjasta ja Karjalasta on kalliopiirroksista tulkittu löytyneen jahdissa apuna olevien koirien hahmoja. Voidaan sanoa, että maassamme on metsästetty koirien avulla aina.
Kotoinen suomenpystykorvamme periytyy näistä ensimmäisistä koirista katkeamattomana linjana. Suomen Metsästäjäliitto, Suomen Kennelliitto ja Suomen Pystykorvajärjestö ovat ajaneet suomenpystykorvan ja eräperinteen vaalimisen nimeämistä Unescon aineettomien kulttuuriperintöjen listalle.
Suomalaisia koirarotuja ovat myös suomenajokoira ja karjalankarhukoira.
Eränkäynti tyydyttää metsästyskoiraa
Kennelliiton mukaan arviolta 100 000 koiraa seuraa omistajaansa metsälle joka syksy.
Koiran hajuaisti on kymmeniätuhansia kertoja tarkempi kuin ihmisellä, joten se löytää riistan huomattavasti ihmistä paremmin. Koirat myös jaksavat kulkea hankalassakin maastossa nopeammin ja kestävämmin kuin ihminen, mikä tehostaa riistan löytymistä, työskentelyä sekä esiin ajamista.
Metsästys tyydyttää monia koiran biologisia tarpeita. Metsästyskoirien syntyessään saama vietti on vahva, ja niinpä esimerkiksi riistan etsiminen tai ajaminen on niille lajinomaista toimintaa. Koirat saavat metsällä liikuntaa ja myös hajut aktivoivat koiraa.
Metsästyskoirarodut ovat yleensä hyvin terveitä.
Myös monet koirat, jotka eivät käy metsällä, saavat innostavia virikkeitä esimerkiksi nouto- ja etsintäleikeistä, joita ne toteuttavat näiden samojen viettien ohjaamina. Esimerkiksi villakoirat ja vinttikoirat on alun alkaen jalostettu metsästyskäyttöön.
Rotuja moneen käyttötarkoitukseen
Nykyisin metsästyksessä käytetään useita hyvin eri tavoin käyttäytyviä rotuja. On olemassa muun muassa ajavia koiria, pysäyttäviä hirvikoiria, noutajia, linnut osoittavia kanakoiria, luolakoiria ja jälkikoiria. Kaikilla on hieman erityyppinen käyttötarkoitus, mutta yhteistä niille on, että vietti rodunomaiseen tekemiseen tulee ilman opettamista syntymässä mukana.
Koira on myös tärkeä tekijä suurriistavirka-aputehtävissä, kuten kolarieläinten jäljityksessä. Etenkin sulan maan aikana loukkaantuneen eläimen löytäminen voi olla mahdotonta ilman jälkikoiraa. Karhukolaritapauksessa suurriistavirka-apuhenkilöt eivät lähde metsään ilman asiansa osaavaa koiraa, jonka tiedetään toimivan myös karhulle.
Metsästys tuo ihmisiä koiraharrastuksen pariin, mutta liikenne toimii myös toiseen suuntaan. Varsin usein etenkin naiset siirtyvät koiraharrastuksesta metsästyksen pariin, kun ovat ensin osallistuneet metsästystapahtumiin koiranohjaajina.
Metsästyskausi painottuu syksyyn ja talveen, jolloin metsästyskoiratkin tavallisimmin kulkevat metsällä. Muina aikoina ne ovat omistajilleen arvokkaita lemmikkejä, kuten muutkin koirat.
Kysyttävää? Älä epäröi ottaa yhteyttä!
metsastajaliitto.fi