Bernin sopimuksen pysyvä komitea äänesti tänään ti 3.12.2024 susien suojeluaseman lieventämisen puolesta. Äänestys saatetaan viralliseksi perjantaina 6.12. Bernin sopimus, eli Euroopan luonnonsuojelusopimus, linjaa uhanalaisten lajien ja niiden elinympäristöjen suojelusta.  

Kun äänestys on virallistettu perjantaina, muutos astuu voimaan 7. maaliskuuta 2025. EU voi tämän jälkeen toteuttaa EU:n luontotyyppidirektiivin mukaisen luetteloinnin. Nähtäväksi jää, kuinka asia sen jälkeen EU:ssa etenee. Vaihtoehtoina ovat että suden suojelustatusta alennetaan kaikissa EU-maissa tai eri maissa yksittäin. Pohjoismaisten metsästäjäliittojen yhteistyöjärjestön Nordic Hunters’ Alliancen tietojen mukaan komission asiasta vastaava virkamies on kieltäytynyt kommentoimasta asiaa tässä vaiheessa.

- Tämä on Suomelle ja kaikille EU-maille tärkeä askel eteenpäin kohti kansallisen liikkumavapauden saamista susikannan säätelyssä. Muutos EU-tasolla ei kuitenkaan yksistään riitä. Suomen on toteutettava kokonaisvaltainen suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännön ja hallinnon muutostyö tämän talven aikana, toteaa Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.  

Kyllä-äänet asialle Bernin komiteassa antoivat: EU-27 -maat, Andorra, Armenia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Pohjois-Makedonia, Norja, Sveitsi, Serbia ja Ukraina. Esitystä vastaan äänestivät Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Monaco, Montenegro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tunisia ja Turkki pidättyivät äänestämästä. Muut osapuolet eivät osallistuneet.

Tänään 28. marraskuuta ministeri Essayahille luovutettu suurpetotyöryhmän raportti on Metsästäjäliiton mielestä oikean suuntainen, mutta riittämätön. Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO) on useaan kertaan kumonnut kaikkien suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat. Ruotsin KHO on pitänyt myönnetyt luvat valitusten jälkeen voimassa. Suomen suurpetolainsäädännössä tuleekin ottaa mallia Ruotsista.

Ruotsin suurpetolainsäädäntö huomioi ihmiset ja paikallisuuden

Suupetotyöryhmän esittämät toimenpiteet ovat oikean suuntaisia, mutta ne eivät muodosta riittävää lainsäädännöllistä ja hallinnollista kokonaisuutta. Suurpetohallinnon kehittämisesityksiin Metsästäjäliitto olisi toivonut konkretiaa ja esitykset resurssoinnista.

Ruotsin mallin mukaisesti Suomen lainsäädännössä tulee vahvistaa suunnitelmallisen, hallitun ja hyväksyttäväksi koetun suurpetokantojen suojelun ja säätelyn periaatteellista lähtökohtaa. Metsästyslakiin on kirjattava, että suurpetojärjestelmällä tavoitellaan lajien suojelun toteuttamista niin, että toimenpiteissä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

On hyvä, että raportti huomioi, että suurpetokantojen säätelemiseksi myönnettäviin poikkeuslupiin liittyvä hyväksyttävä päämäärä määritellään lainsäädännöllä.

Suurpetokannoille tarvitaan oikeudellisesti pitävät suojelun minimimäärät eli suojelutasot, jonka ylittävät petomäärät olisivat kannanhoidollisen metsästyksen piirissä. Ruotsissa susien suotuisan suojelun taso on 300 sutta. Se lasketaan susien syyskannasta eli pentujen synnyttyä. Suomessa vastaava susien määrä on nyt noin 500 sutta.

Valtakunnallinen suurpetojen suojelutaso tulee jakaa erikseen määriteltäville kannanhoitoalueille. Kullekin niistä on allokoitava suurpetokohtaiset suojelun vähimmäismäärät, joiden yli pedot olisivat metsästettävissä. Alueille vahvistettaisiin alueelliset kannanhoitosuunnitelmat. Suunnitelmien oikeudellinen vaikutus olisi vahvistettava laissa.

Suomen KHO on todennut, että myönnetyt poikkeusluvat ovat olleet paikallisesti riittämättömästi perusteltuja. Siksi suurpetohallintoa on kehitettävä ja sidosryhmien osallisuutta poikkeusluvitukseen on alueellisesti vahvistettava. Tämä voidaan tehdä luomalla alueellisiin riistakeskuksiin suurpetohallinto, joka on riittävästi resursoitu. Hallinnon on luotava toimijoiden kuulemisjärjestelmät sekä kehitettävä alueellisten riistaneuvostojen toimintaa niin, että poikkeuslupien perustelut ovat paikallisesti oikeudellisesti riittäviä.

Suurpetokantojen säätelemiseksi myönnettävien poikkeuslupien hakemista on uudistettava siten, että metsästäjien sijasta viranomaiset alueellisissa riistakeskuksissa valmistelevat lupahakemukset ja niiden perustelut, kuten Ruotsissa.

Työryhmä unohti kanta-arvioiden kehittämisen

Työryhmä ei tuottanut esityksiä Luonnonvarakeskuksen suurpetojen kanta-arviotyön kehittämiseksi, vaikka se oli yksi ryhmän toimeksiannoista. Suurpetojen kanta-arvioiden tulee olla mahdollisimman kattavia. Tähän voidaan päästä, kun suurpetohavaintojen tuottajat eli useimmiten metsästäjät ovat työhön motivoituneita. Näin tapahtuu, kun kanta-arviot ovat läpinäkyviä ja niihin uskotaan.

Metsästäjäliitto esitti 21.11.2024 syysliittokokouksensa julkilausumassa, että ilveksen ja suden lumijälkilaskentoja tulee toteuttaa suurpetojen kanta-arvioinnin kehittämiseksi. Luonnonvarakeskukselle on varattava riittävä rahoitus luotettavien suurpetojen kanta-arvioiden tuottamiseen esimerkiksi kattavan suden DNA-näytemäärän käsittelemiseksi. Tuotettu suurpetotieto on oltava avoimesti suuren yleisön ja tutkijoiden käytettävissä. Suurpetojen jälkihavainnoinnista ja DNA-näytekeruusta tulee ryhtyä maksamaan kulukorvausta. 

Suomen Metsästäjäliitto viestii aktiivisesti eri kanavissa koiriin kohdistuneista susivahingoista. Uutisoinnilla tuodaan julkisuuteen, miten suurpetojen vähentynyt koira- ja ihmispelko vaikeuttaa metsästystä ja vaikuttaa maaseudulla asuvien arkeen. Metsästäjäliitto ajaa suurpetojen EU:n luontodirektiivin mukaista kannanhoidollista metsästystä.

Aikavälillä 5.9.–26.11.2024 tiedotetuissa tapauksissa susivahingon kohteiksi joutuivat varsinkin harmaa norjanhirvikoirat ja jämtlanninpystykorvat. Myös useita suomenajokoiria ja beagleja on menetetty tai haavoittunut. Kolmannes tapauksista on sattunut harjoituksen aikana, yksi hirvenhaukkukokeessa. Yhdessä tapauksessa kaksi sutta kävi Puolustusvoimien koiran kimppuun ohjaajan kotipihalla. Tavallisimmin koira kuitenkin kohtasi suden metsästystilanteessa, useimmiten hirvijahdissa. Yhtä tapausta lukuun ottamatta tilanteissa kuoli tai haavoittui yksi koira tapausta kohden.

Tapaukset vaihtelevat, niitä on sattunut eri puolilla maata, ja koirien omistajatkaan eivät ole toistensa kopioita. Metsästäjäliiton tiedossa on myös susivahinkotapauksia, joissa koiran omistaja ei ole halunnut julkisuuteen edes nimettömänä. Tapauksia yhdistää se, että lähes jokainen suden hyökkäyksen kohteeksi joutuneen koiran omistaja mainitsi toivovansa muutosta suurpetopolitiikkaan. Nykyistä tilannetta pidettiin mahdottomana. Susiuhka on monella alueella niin suuri, että siellä ei voi enää turvallisin mielin metsästää tai harrastaa koiran kanssa. Tilanne vaikuttaa myös muuhun toimintaan, kuten metsästäjien poliisille tarjoamaan suurriistavirka-apuun.

– Susia ei enää pelota ihmiset eikä koirat, kuten tämäkin kohtaaminen osoittaa. Susien kannanhoidollinen metsästys pitäisi saada käyntiin mahdollisimman ripeästi. Ensi syksy tulee olemaan aivan mahdoton, kun tilanne on jo nyt paikoin erittäin hankala, eräs koiransa kanssa kaksi sutta kohdannut mies sanoo.

Susihyökkäys keskeytti hirvenhaukkukokeen – ”Susia ei enää pelota ihmiset eikä koirat

Koiransa menettänyt pariskunta ei saanut nukuttua tapahtuneen jälkeen:

– Kävimme kahden aikaan yöllä ulkona kävelemässä, ja kuuntelimme viereisestä metsiköstä kuulunutta susien ulvontaa. Sitä helposti syyttää itseään, että miksi päästin koiran metsään juuri silloin. Mutta se on turhaa spekulointia. Totuus on, että täällä on susia niin hemmetin paljon, että ennemmin tai myöhemmin susi osuu kohdalle.

Beagle menehtyi susikohtaamisessa Liedossa – turvallinen harjoittelu käynyt mahdottomaksi 

Useimmat tiedotteiden koirista ovat kaukohakuisia koiria, jotka työskentelevät itsenäisesti metsällä. Omistajan läheisyys tai nopea väliintulo ei silti välttämättä estäisi vahinkoa, kuten eräs metsästäjä kertoi:

– Jatkoin juoksemista ja huutamista ja ammuin toisenkin laukauksen ilmaan. Kun olin noin 30 metrin päässä, susi jolkutteli rauhallisesti pois. Minulle jäi sellainen kuva, että susi oli varsin peloton eikä ollenkaan ihmisarka.

Susi surmasi ajokoiran Joensuussa – ei pelästynyt varoituslaukausta

Metsästäjien on mahdollista saada korvausta menetetyistä koirista, mutta se ei korvaa menetystä.

– Saan tietysti jonkun korvauksen valtiolta, mutta se raha on minulle yksi lysti. Koiran kärsimykset, kun siltä elävänä revitään nahka päältä ja syödään, on ollut mielettömät. Mietin, mitenhän kauan se kärsi.

Hyvä haukku hiljeni – susi oli Manulle armoton

Metsästäjien väliseen susihavainnoista viestimiseen perustettiin lokakuussa WhatsApp-yhteisöjä. Idean toteuttaja ja yhteisöjen ylläpitäjä on Ari Alinen, joka menetti karkeakarvaisen mäyräkoiransa sudelle syyskuussa. Tavoitteena on nopea tieto sudesta, jotta metsästyskoiria ei päästetä irti suden lähettyvillä. Lisäksi kerätään ja kirjataan tietoa susien määrästä.

– Mietin oman koirani kuoleman jälkeen, että olisiko se ollut vältettävissä. Mielestäni oli epäkohta, että nopeaa tiedottamista susien liikkeistä ei ollut. Jos minulla olisi ollut tieto, että alueella liikkuu susi, en olisi päästänyt koiraa irti missään nimessä, Ari Alinen sanoo.

Reilussa kuukaudessa, eli aikavälillä 12.10.–20.11.2024, WhatsApp-yhteisöissä on ilmoitettu yhteensä 594 susihavaintoa. Reilut 43 prosenttia havainnoista on Varsinais-Suomesta. Seuraavaksi eniten havaintoja on Satakunnasta (noin 21 %), Pohjois-Karjalasta (noin 10 %) ja Pirkanmaalta (noin 9 %). 521 havainnossa oli tiedossa susien määrä. Yleisimmin havaittiin yksi susi (67 %) tai kaksi sutta (16 %). Myös laumoja havaittiin. Suurin, kymmenen suden lauma, havaittiin kerran Varsinais-Suomessa.

Tieto susivaroitusryhmistä on levinnyt nopeasti. Yhteisöjen ylläpitäminen ja niihin liittyvien viestien vastaaminen työllistää Ari Alista tunteja joka päivä. Hän toimii itse myös havaintojen kirjaajana viidessä ryhmässä, muihin on löytynyt muita vapaaehtoisia, päteviä kirjureita.

– Vaikka väärääkin tietoa varmasti yritetään levittää yhteisöjen kautta, pidän havaintoja pääasiassa luotettavina. Monessa havaintoilmoituksessa on kuva tai video mukana. Me kirjaajat pyrimme myös tarkistamaan tiedot alkuperäisestä lähteestä, jos ryhmässä jaetaan toisen käden havaintoja, hän sanoo.

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa, jossa havaintoja ilmoitettiin eniten, 259 ilmoitetusta havainnosta noin puolet oli näköhavaintoja. 96 havainnossa oli havaitsijan ottama tai riistakameran kuva sudesta, 11 havainnossa sudesta oli video. Kaksi oli jälkihavaintoja. Havainnot oli ilmoittanut 104 eri henkilöä. Kuudessa tapauksessa ilmoittajan henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta. Tapauksissa, joissa yksi henkilö oli ilmoittanut useamman havainnon, ainakin osassa henkilön havainnoista oli riistakamera- tai muu kuva sudesta.

WhatsApp-yhteisöjä on nyt kuusi: Satakunta, Varsinais-Suomi, Keski-Suomi, Itä-Suomi, Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi. Yhteisöissä on yhteensä 7774 jäsentä, mutta sama henkilö voi olla jäsen useammassa yhteisössä.

Suurimmat yhteisöt ovat Itä-Suomi (1938 jäsentä) ja Keski-Suomi (1426 jäsentä), joiden jäsenet ovat jakaantuneet yhteisöjen alle kuuluviin maakunnallisiin ryhmiin. Satakunnassa (1227 jäsentä) ja Varsinais-Suomessa (1216 jäsentä) kiinnostus liittyä oli niin suurta, että nämä erotettiin Etelä-Suomen yhteisöstä omiksi yhteisöikseen, jotta mahdollisimman moni halukas pääsi liittymään. WhatsApp asettaa rajat yhteisön ja ryhmän enimmäisjäsenmäärälle.

Pelkästään ilmoitettujen havaintojen määrästä ei voida suoraan päätellä susien määrää, eikä verrata maakuntia keskenään. Joissakin ryhmissä on paljon jäseniä, toisissa vähemmän. Esimerkiksi Pohjanmaa-ryhmässä on vain 67 jäsentä. Lapista ja Ahvenanmaalta taas ei ole kirjattu yhtään havaintoa, vaikka Ahvenanmaalla todistetusti on susi joka on tappanut lampaita. Tehtyjen havaintojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että susia nähdään usein lähes koko Suomessa.

Suurpedot saattavat herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Alinen on saanut toiminnastaan sekä kiitosta että vihamielistä palautetta.

– Olen aika hyvä suodattamaan epäasialliset kommentit. Minusta asioista voi olla eri näkemyksiä, mutta pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti. Minua ei kiinnostaa muu kuin yleinen turvallisuus, ja siitä lähtökohdasta haluan että suurpetojen liikkeitä pystytään seuraamaan avoimesti, hän toteaa.

WhatsApp-yhteisöjen toiminta jatkuu. Tavoitteena on, että niiden kautta saadut susihavainnot lähitulevaisuudessa saatetaan julkiseksi www.petohavainnot.fi -sivulla.

– Tarkoitus on tehdä julkinen tietokanta, jossa kartalta pystyy seuraamaan millä alueella sudet liikkuvat, Alinen kertoo.
 

Suurpetojen luotettava kanta-arviointi turvattava

Metsästäjäliitto edistää suurpetojen EU:n luontodirektiivin mukaista kannanhoidollista metsästystä, jolla varmistetaan suurpetojen ihmis- ja koira-arkuus. 

Metsästäjäliitto vaati torstaina 21.11.2024 syysliittokokouksensa julkilausumassa toimia suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Suurpetolainsäädäntöä ja -hallintoa on kehitettävä pikaisesti ja suurpetojen kanta-arviointiin on myönnettävä riittävä rahoitus.

Suurpetokantojen arviointia ja seurantaa tekee Luonnonvarakeskus (Luke). Arviointi perustuu monelta osin vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden tuottamaan havaintomateriaaliin. Metsästäjäliitto vaati julkilausumassaan, että ilveksen ja suden lumijälkilaskentoja tulee toteuttaa suurpetojen kanta-arvioinnin kehittämiseksi. Lisäksi suurpetojen jälkihavainnoinnista ja DNA-näytekeruusta tulee ryhtyä maksamaan kulukorvausta. Luonnonvarakeskukselle on myös varattava riittävä rahoitus luotettavien suurpetojen kanta-arvioiden tuottamiseen, esimerkiksi kattavan DNA-näytemäärän käsittelemiseksi. Tuotettu suurpetotieto on oltava avoimesti suuren yleisön ja tutkijoiden käytettävissä.
 

Ilmoita suurpetohavainto petoyhdyshenkilölle

Metsästäjäliitto muistuttaa, että kaikista suurpetohavainnoista tulee tehdä ilmoitus alueen petoyhdyshenkilölle. Petoyhdyshenkilö tarkistaa ja kirjaa havainnot, jolloin havainnosta jää virallinen merkintä Tassu-järjestelmään. Asutuksen läheisyydessä liikkuvista sekä muuten ihmisarkuuden menettäneistä suurpedoista tulee aina tehdä ilmoitus hätäkeskukseen.

Petoyhdyshenkilöiden yhteystiedot

Everstiluutnantti Petteri Lampinen Suur-Savon piiristä on valittu Metsästäjäliiton uudeksi puheenjohtajaksi järjestön syysliittokokouksessa torstaina 21.11.2024 Tampereella. Hänen mukaansa Metsästäjäliiton tulee keskittyä jatkossa toimimaan paremmin yhdessä. 

"Aivan keskeisiä teemoja kaudellani tulee olemaan edelleen metsästäjien edunvalvonta: sen tehostaminen ja vaikuttavuuden lisääminen päätöksentekijöiden ja säädösvalmistelijoiden suuntaan. Toinen, ehkä jopa vielä tärkeämpi asia jäsenistölle on yhdessä tekemisen tukeminen ja kasvattaminen. Meidän on tunnettava toisemme, on kyse sitten seura- piiri- tai yksilötasosta. Vain yhdessä tehden päästään tuloksiin. Edunvalvontaan kuuluu myös, että meillä on erilaisia näkemyksiä. Niitä pitää kuulla ja yhdessä hakea sitten parhaat ratkaisut", sanoo Lampinen.  

Metsästäjäliiton puheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta.

Lampisen äänimäärä oli 19. Varapuheenjohtajana jatkava Ilkka Mäkelä sai äänestyksessä 18 ääntä.

Liiton hallitukseen uusia toimijoita

Metsästäjäliiton hallituksen jäsenistä puolet on vuorovuosin erovuorossa. Hallitukseen valittiin lukuisia uusia henkilöitä. 

Erovuoroisten tilalle valittiin seuraavat henkilöt Metsästäjäliiton eri piireistä:

Erja Pekkala (varajäsen Kimmo Rintanen), Pohjanmaa

Harri Käsmä (varajäsen Juhani Voutilainen), Kainuu

Ahti Lukkaroinen (varajäsen Kimmo Salo), Etelä-Häme

Juha Kuusisto (varajäsen Timo Mäkelä), Satakunta

Tapani Koskela (varajäsen Rauno Pekkala), Uusimaa

Kimmo Kolehmainen (varajäsen Ari Teittinen), Suur-Savo

Veijo Turpeinen (varajäsen Heikki Taskinen), Keski-Suomi

Sören Finne (varajäsen Mats Tuomela), Svenska Österbotten

Hallitukseen valittiin myös toiminnasta pois jättäytyneiden henkilöiden tilalle yhdeksi vuodeksi seuraavat henkilöt:

Pekka Julkusen tilalle Arto Nykänen, Pohjois-Savo 

Sinikka Uusitalon tilalle Anne Tölli, Keskipohja 

Hallituksessa jatkavat seuraavat vuosi sitten valitut henkilöt:

Pentti Koli (varajäsen Pauli Nyström), Pohjois-Häme

Pasi Parviainen (varajäsen Ilkka Jokinen), Pohjois-Karjala

Veikko Piuva (varajäsen Kalevi Korhonen), Lappi

Marko Laine (varajäsen Kimmo Suominen), Varsinais-Suomi

Toni Penttinen (varajäsen Kai Korpi), Kymi

Mikko Äijälä (varajäsen Ari Haataja), Oulu
 

Liittokokoukselta suurpetojen metsästystä tukeva julkilausuma

Syysliittokokouksen jäsenistön päätöksellä Metsästäjäliitto edellyttää toimia suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Metsästäjäliiton mukaan maassamme tarvitaan suurpetolainsäädännön ja -hallinnon pikaista kehittämistä suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Ilveksen ja suden lumijälkilaskentoja tulee toteuttaa suurpetojen kanta-arvioinnin kehittämiseksi.

Lisäksi Luonnonvarakeskukselle on varattava riittävä rahoitus luotettavien suurpetojen kanta-arvioiden tuottamiseen esimerkiksi kattavan DNA-näytemäärän käsittelemiseksi. Tuotettu suurpetotieto on oltava avoimesti suuren yleisön ja tutkijoiden käytettävissä. Suurpetojen jälkihavainnoinnista ja DNA-näytekeruusta tulee ryhtyä maksamaan kulukorvausta.
 

Metsästäjäliitto huomioi syysliittokokouksessa luottamushenkilöitä

Syysliittokokous kutsui liiton kunniajäseniksi Pekka Julkusen Pohjois-Savon piiristä ja Bo-Krister Lindholmin Uudenmaan piiristä.

Metsästäjäliiton kultainen ansiomerkki laakerinlehvin myönnettiin seuraaville luottamushenkilöille:

Tuomas Hallenberg
Jukka Hautala
Harri Käsmä

Metsästäjäliiton kultainen ansiomerkki myönnettiin seuraaville luottamushenkilöille:

Petteri Lampinen
Kimmo Salo
Ari Teittinen
Veijo Turpeinen
Mikko Äijälä

Metsästäjäliiton hopeinen ansiomerkki myönnettiin seuraaville luottamushenkilöille:

Sören Finne
Ari Haataja
Jyrki Koivusalo
Pentti Koli
Marko Laine
Jari Nikko
Toni Penttinen
Juho Prittinen
Kimmo Suominen

Lisäksi syysliittokokouksessa luovutettiin Euroopan metsästäjien etujärjestön FACE:n Diana Award of Merit -ansiomitali Tuomas Hallenbergille. Tunnustus on ensimmäinen Suomeen tullut FACE:n kunniamitali. Hallenberg toimi Metsästäjäliiton puheenjohtajana 2017-2024.

3-vuotias amerikankettukoira joutui suden hampaisiin tiistai-iltapäivästä Salon Angelniemellä. Tapahtumapaikalta on lähimpään asuttuun taloon korkeintaan 500 metriä.

Metsästyskoira oli ollut sillä hetkellä vapaassa haussa, ja sille oli siihen mennessä päivää ehtinyt kertyä omistajansa mukaan juoksentelua jo vajaa 30 kilometriä.

– Koira oli hakulenkillä, eikä se jäljittänyt mitään, kun susihyökkäys tapahtui viimeisen irtilaskun jälkeen koiran yhä juoksennellessa metsätiellä, hän kertoo.

– Koira eteni kilometrin verran tietä, pysähtyi ja alkoi haukkua. Näin tutkasta, että se juoksi tiellä, oli välillä ihan hiljaa ja välillä haukkui. Haukun muuttuminen sai hälytyskelloni soimaan ja tiesin lähteä ajamaan välittömästi sen luokse, omistaja kuvailee.

Hän ehti ajaa neljässä minuutissa koiransa luokse, joka pysyi onnekseen koko ajan tiellä eikä lähtenyt läheiseen umpimetsään, josta sitä olisi ollut vaikeampi tavoittaa ajoissa. Silti susi oli ehtinyt purra koiraa toiseen takajalkaan ja yrittää upottaa hampaansa myös sen liivin suojaamaan selkään. Vain koiran piikikäs suojaliivi ja omistajan nopea väliintulo estivät isommat vahingot.

– Koira seisoi keskellä tietä ja näin, että sen toisesta takajalasta tulee verta ja siinä näkyi neljä hampaanjälkeä. Susi oli purrut pääasiassa piikkiliiviä. Katsoin, että koira on ulkoapäin kunnossa ja käytin sen eläinlääkärissä. Liivissä on kyllä ihan komeat hampaanjäljet, koiran omistaja sanoo.

Hänen mukaansa piikkiliivi pysyy ehdottomasti koiran päällä aina vastaavissa tilanteissa tämän hyökkäyksen jälkeen. Sen lisäksi omistaja pyrkii varmistamaan suden läsnäolon lumijälkien perusteella.

Susista tulee seudulta näkö- ja jälkihavaintoja lähes päivittäin, joten koiran kanssa alueella metsästetään hyvin vähän. Myös lampaiden kimppuun on käyty aiemmin.

– Peuran ja hirven raatoja löytyy suden jäljiltä säännöllisesti talojen välittömästä läheisyydestä tämän tästä, koiran omistaja harmittelee.

– Joku älli tähän touhuun pitää saada ja sudelle kaatolupia, hän huomauttaa.

Metsästäjäliitto edistää suurpetojen kannanhoidollista metsästystä

Metsästyskaudella 2023–2024 sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa metsästäjien epävirallisen ilmoitusjärjestelmän mukaan.

Metsästäjäliitto on esittänyt jo pitkään, että Suomen tavoitteena tulisi olla selkeät lakiin perustuvat linjaukset maamme suurpetojen määrästä, kannanhoidon tavoitteista ja kannanhoidollisen metsästyksen toteutuksen reunaehdoista niin, että myönnetyt kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat eivät kaatuisi oikeuskäsittelyssä. Metsästystä tarvitaan, jotta varsinkin susi saisi takaisin ihmisen ja koiran pelon. Maa- ja metsätalousministeriön suurpetotyöryhmällä on tästä nyt suuri vastuu. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti. 

Vainu lähti sunnuntaina isäntänsä ja perheen toisen koiran kanssa hirvimetsälle edellispäivän tapaan. Nuorempi koira aloitti haukun, eikä Vainu ehtinyt mukaan, kun hirvet jo lähtivät liikkeelle. Vainu ei pysynyt edellä menevien muiden koirien tahdissa. 

Jälkikäteen Vainun omistaja pohtii, että hirvillä taisi olla jo siinä vaiheessa tieto sudesta.

– Hirvet juoksivat vauhdikkaasti ja nuorempi, noin kolmivuotias koira pysytteli niiden kannoilla. Ryhmä meni virtaavan luoman yli ja Vainu jäi siinä vaiheessa toiselle rannalle. Vainu haukkui muutamia haukkusarjoja luoman rannassa. Kun huomasin tutkasta, ettei koira enää liiku, lähdin katsomaan tilannetta, kertoo Vainun omistaja.

Kun isäntä pääsi paikalle hänet kohtasi karmea näky. Koiran kylki oli verinen, ja siitä karkasi ulos ilmaa koiran hengittäessä.

– Sen näki heti, ettei ole paljoa tehtävissä. Ajoimme kuitenkin Seinäjoelle eläinlääkäriin. Lääkäri teki voitavansa, mutta totesi koiran vammat niin pahaksi, että suositteli eutanasiaa. En halunnut koiran kärsivän enempää. Vainu sai viimeisen piikin.

Suurpetoyhdyshenkilö löysi tapahtumapaikalta ainakin yhdet suuret sudenjäljet. Lisäksi koiran kyljessä olleet hampaanjäljet eivät jättäneet arvailuille sijaa.

Ei lunta, ei jälkiä

Samalla alueella jahdattiin hirviä lauantaina useamman koiran kanssa. Susista ei ollut vielä silloin mitään tietoa.

– Täällä ei ollut lunta. Ei jälkiä susista, ei tietoa missä ne mahdollisesti liikkuvat, Vainun omistaja sanoo.

Jukajan metsästysseuran maat hipovat Luonnonvarakeskuksen määrittelemän susireviirin rajaa. Tänä syksynä susista on tehty satunnaisia havaintoja.

– Meidän porukalta hirvijahti päättyi tähän. Yksi vasa jäi kaatamatta. Tarkoitus olisi käyttää nuorempaa koiraa vielä haukkukokeissa, mutta nyt odotamme kunnon lumet, jotta saamme susien olinpaikoista enemmän tietoa.

Vainun omistaja on harrastanut hirvikoiria 20 vuoden ajan. Vainu oli käyttövalio. Valioarvo on perheen nuoremmankin koiran tavoitteena.

– Aina sitä on pieni pelko rinnassa, kun koiran päästää metsään. Mitä vain voi tapahtua. Kyllä tämä pysäytti. Koiria on jo jätetty kotiin susien vuoksi.

Enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä

Sutta ei ole metsästetty Suomessa moneen vuoteen. Näin ollen se on menettänyt ihmis- ja koirapelkonsa. Susien pihakäynneistä raportoidaan päivittäin, ja sudet tappavat kohtuuttoman paljon metsästyskoiria ja kotieläimiä. 

Suomen Metsästäjäliitto vaatii, että lainsäädännössä otetaan huomioon susivahinkojen ehkäisy ilman, että rikotaan EU:n luontodirektiiviä. Kannanhoidollinen metsästys on osa kestävää susikannan hoitosuunnitelmaa, jonka tavoitteena on turvata elinvoimainen susikanta, kuitenkin turvaten maaseudulla asuvien ihmisten ja kotieläinten turvallisuus.

Tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä.

Lue lisää: Kansalaiset tyytymättömiä suurpetopolitiikkaan – enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä

Kolmevuotiaan jämtlanninpystykorvan molemmat omistajat olivat läsnä koetilanteessa, jossa susivahinko tapahtui. Hirvenhaukkukokeessa selvitetään koiran hirvenmetsästysominaisuuksia jalostusta varten. 

Koira oli ehtinyt haukkua hirveä noin 40 minuuttia, kun haukku katkesi. Se juoksi noin 200 metriä, pysähtyi ja päästi sen jälkeen erikoisia haukahduksia. Hetken kuluttua koira lähti taas liikkeelle, teki muutaman kierron ja palasi tulojälkeään.

– Oletuksena oli, että se on kohdannut hirviemän ja vasan, ja emä on antanut sille lähdön. Ajoin juuri tienpiston päähän, ja koira tuli siellä koeryhmän luo kuultuaan auton, mies kertoo.

Koska luultiin, että koira oli vain saanut hirveltä lähdön, mies lähti sen kanssa takaisin metsään. Männikössä parisataa metriä käveltyään hän kuuli takanaan rasahduksen.

– Käännyin, ja näin isokokoisen suden 10–15 metrin päässä minusta. Olin siinä koiran ja suden välissä, koira oikealla puolella ja susi vasemmalla. Toinen lähes samankokoinen susi seisoi edessäni 50–60 metrin päässä minusta.

Mies kytki koiran kiinni, ja nappasi toiseen käteensä maassa maanneen karahkan.

– Huidoin sitten karahkalla ja karjuin susille, että häipykää, ja toisille kokeessa mukana olleille, että täällä on susia. Lähempänä oleva susi pälyili minua, piti näköyhteyden ja kiersi minua väijymisasennossa. Vaikutti siltä, että sen tahtotila oli päästä kiinni koiraan.

Arempi susi pysyi kauempana ja liikkui edestakaisin pusikon reunaa. Kumpikaan ei tuntunut välittävän miehen huutamisesta.

Päällimmäisenä hädän tunne

Toinen koiranomistajista kuuli huudon. Hän hälytti autossa maastokorttia täyttäneet tuomarit ulos, ja lähti toisen tuomarin kanssa juoksemaan tapahtumapaikalle.

– Tilanne tuli kovin äkkiä. Juostessa oli päällimmäisenä hädän tunne, ja sitä yrittää päästä nopeasti tilanteeseen. Oli epätietoisuus siitä, mitä siellä oikein tapahtuu ja mitä siellä odottaa, kun saapuu paikalle, nainen kertoo.

Sutta tuijottaessa sekunnitkin ovat pitkiä, mutta todellisuudessa aikaa kului jokunen minuutti ennen kuin koetuomari ja nainen olivat paikalla.

– Sudet lähtivät rauhallisesti hölkkäämällä pois juuri ennen kuin muut saapuivat. Hekin huusivat tullessaan, kun yrittivät paikantaa missä olen, joten sudet kyllä tiesivät, että lisää ihmisiä on tulossa, mies kertoo.

Koetapahtuma keskeytettiin. Kotona huomattiin, että koiraa oli purtu. Hirviemän ja vasan sijaan koira oli kohdannut sudet metsässä, mikä selittää sen oudon käyttäytymisen. Koiran haavat olivat onneksi lieviä: takapuolessa puremajälki ja rintakehässä pintahaava.

Muutama päivä tapahtuneen jälkeen koira on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Sitä on hoidettu eläinlääkärin määräämillä antibiooteilla ja tulehduskipulääkkeillä. Metsästäjäliitto on nähnyt eläinlääkärin lausunnon.

Ei ainoastaan metsästäjien hätähuuto

Susia on saanut pelätä pitkään. Tapauksessa haavoittuneen koiran omistajilla on useita ansioituneita koiria, joilla kilpaillaan ja metsästetään eri puolilla Suomea. Kyseinen jämpti on kahta ykköstulosta vailla oleva kaksoisvalio. Heistä harvassa on enää paikat, joissa metsästyskoiran kanssa voi harrastaa ilman pelkoa susista.

– Susia ei enää pelota ihmiset eikä koirat, kuten tämäkin kohtaaminen osoittaa. Susien kannanhoidollinen metsästys pitäisi saada käyntiin mahdollisimman ripeästi. Ensi syksy tulee olemaan aivan mahdoton, kun tilanne on jo nyt paikoin erittäin hankala, mies sanoo.

Nainen jatkaa: 

– Tämä ei ole ainoastaan metsästäjien tai koiraharrastajien hätähuuto, vaan tässä on kyse myös sivummalla asuvien turvattomuuden tunteesta. Ihmiset miettivät, uskaltaako pimeässä lähteä ulos lenkille. Sosiaalisessa mediassa näkee, että näköhavaintoja susista tehdään myös valoisan aikaan ja asutuksen lähettyvillä, jopa keskellä asutusta.

Heistä pitäisi myös muistaa, että metsästyskoirat ovat rakkaita perheenjäseniä.

– Meillä koirat ovat monipuolisia harrastuskavereita. Ne asuvat kanssamme, ja niiden kanssa touhutaan erilaisia aktiviteetteja, sekä ulkoillaan päivittäin.

Metsästäjäliiton Suur-Savon piiri esittää, että Petteri Lampinen Mikkelistä valittaisiin liiton puheenjohtajaksi Metsästäjäliiton liittokokouksessa 21. marraskuuta 2024. Metsästäjäliiton Suur-Savon piiri on käsitellyt asiaa viimeksi kokouksessaan 13.11.2024. Piirihallitus on yksimielinen päätöksessään.
 

Marraskuinen maanantai oli viimeinen ketunajoon omistajansa kanssa Lauhanvuoren luonnonsuojelualueen lähistölle tulleelle Jopelle. Alueella oli kuukautta aiemmin ollut susia, mutta pedoista ei ollut tehty uusia havaintoja hiljattain.

–  Alueella jäi noin kuukautta aiemmin jämpti suden suuhun hirvijahdissa. Susista ei ole ollut havaintoja sen jälkeen, Jopen omistaja toteaa murheellisena.

Metsästäjäliitto tiedotti myös aiemmasta susitapauksesta:
Sudet tappoivat Sisun – turhautunut metsästäjä perää muutosta suurpetopolitiikkaan

Jope oli hakujäljellä kohta puolen päivän jälkeen, kun isku tapahtui. Lähtö oli nopea. Noin kuudensadan metrin päässä ollut omistaja ei kuullut mitään ääniä tapahtuneesta. Pannan seuranta kertoi, että hyvin alkanut haku keskeytyi ja koira jäi paikoilleen.

– Tilanteesta ei kuulunut minkäänlaista älämölöä ja kun kerkesin paikalle, oli koirasta jo puolet syöty. Tappamiseen ei ole mennyt varmasti kuin pari sekuntia ja koiran kimpussa on pitänyt olla useampi susi. Koska maassa ei ole lunta, paikalta ei saanut jälkiä joista olisi voinut varmistaa montako susia oli.

Lauhanvuoren kansallispuisto, johon Jopen omistajan metsästysseuran maat rajoittuvat, on aluetta, jolla pyritään elvyttämään metsäpeurakantaamme. Jopen isäntä epäileekin, että sudet ovat harventaneet osan alueella laiduntavasta peuratokasta.
 

Metsästäjäliitto perää kattavampaa susikannan arviointia

Suomen Metsästäjäliitto tiedottaa susien aiheuttamista vahingoista nostaakseen julkisuuteen susien vähentyneen ihmis- ja koirapelon seuraukset.

Susikanta on virallisten kanta-arvioiden perusteella ollut miltei muuttumaton jo kolmen vuoden ajan. Arkipäivän havainnot viime vuosien ajalta kuitenkin kertovat susikannan vahvistumisesta. Susia nähdään uusilla alueilla, ja vakiintuneilla susireviireillä esimerkiksi susien pihakäynnit ovat arkipäivää.

Susikanta kasvoi Luonnonvarakeskus Luken arvioiden mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2021 kolmanneksella eli noin 230 sudesta 300 suteen. Tämän vuoden maaliskuussa Suomessa oli Luken arvion mukaan 277–321 sutta. Susikanta on kanta-arvion ajankohtana kevättalvella vuodenkierrosta pienimmillään, ennen kuin uudet pennut keväällä syntyvät. 

Tutkimusten mukaan susikanta voi vuosittain kasvaa ilman metsästystä hyvissä olosuhteissa jopa 30 %. Suomessa sutta on voinut metsästää vain poikkeusluvalla vuoden 2016 jälkeen.

Kesäkuussa Luke arvioi, että kokonaan Suomen puolella elävien susilaumojen määrä on kasvanut Suomessa noin 11 prosenttia. Susireviirejä on todennäköisimmän arvion mukaan 59–64, joista pentuelaumoja on 44 ja parien reviirejä 17.

Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että suurpetotutkimuksen resurssit pidetään riittävinä, jotta kanta-arvioiden laatu ja luotettavuus saadaan nostetuksi uskottavalle tasolle. Esimerkiksi DNA-näytekeruun määrää ja kattavuutta on pystyttävä parantamaan. DNA-keräys on myös keskeisessä osassa koirasusien määrittämisessä.

Suden DNA-näytteistä merkittävä osa on vapaaehtoisten keräämiä. Syrjäseutujen metsäautotiet ovat talvisaikaan usein auraamattomia ja keruualueet hankalasti tavoitettavissa, mikä lienee osaltaan nähtävissä myös susihavaintojen määrän laskussa vuodenvaihteen 2024 jälkeen. Metsästäjäliiton esittämä kannustinkorvaus kattaisi keruutyön kustannuksia, motivoisi näytteiden keräämistä ja toisi todennäköisesti kanta-arvion piiriin lisää susipareja ja pentuelaumoja.

Lue lisää:
Susilaumojen määrässä kasvua – kannanhoidollinen metsästys mahdollistettava