Suomalaisten vesilintujen tilanne herättää laajaa huolta. Jopa perinteisesti elinvoimainen sinisorsa taantuu, ja useiden muiden lajien – kuten haapanan, jouhisorsan ja lapasorsan – kannat ovat pudonneet voimakkaasti. 

Eniten on harventunut viime vuosina metsästykseltä rauhoitettuna ollut punasotka, jonka kanta on laskenut 95 % 40 vuoden aikana. Lisäksi esimerkiksi tukkasotkan ja jouhisorsan määrä on laskenut 75 %.

Pääsyitä ahdinkoon ovat elinympäristöjen rehevöityminen ja umpeenkasvu sekä vieraspedot minkki ja supikoira. Joidenkin lajien osalta myös kestävän verotuksen varmistaminen edellyttää lisätoimia.

Vastuu kestävyydestä on kannettava

Elinympäristöjen muutokset ja pesimäaikaiset tuhot ovat suurimmat ratkaistavat haasteet. Lintujen elinympäristöjen ennallistamiseen on nykyään haettavissa tukia, joiden hyödyntämisessä maanomistajilla on avainrooli.

Myös metsästäjien suorittama vieraspetotorjunta sekä vesilintujen pesintää suojaavien keinotekoisten pesälaitteiden, kuten putkipesien, asentaminen ovat ratkaisevassa asemassa.

– Näihin toimiin tarvitaan yhteiskunnallisia voimavaroja ja jatkuvuutta, jotta pesimäaikaisia tuhoja voitaisiin tehokkaasti ennaltaehkäistä, toteaa riista-asiantuntija Leena Kangas Suomen Metsästäjäliitosta.

Uusien tutkimusten myötä suomalaiset metsästäjät ovat heränneet arvioimaan kriittisesti omaa rooliaan ja metsästyksen kestävyyttä. Kyse ei ole vain lintukantojen elinvoimaisuudesta, vaan myös perinteikkään metsästysmuodon tulevaisuudesta. Suomalaiset metsästäjät ovat jo pitkään osallistuneet kosteikkojen hoitoon, vieraspetojen poistoon ja pesimäpaikkojen parantamiseen. Nyt keskusteluun halutaan tuoda myös metsästyksen kestävyyden arviointi tutkimustiedon pohjalta.

– Otamme mieluummin aloitteen omiin käsiimme ja opimme maailman parhaista käytännöistä kuin jäämme odottamaan ylhäältä saneltua sääntelyä. Suomessa on pitkät perinteet metsästyksen joustavasta sääntelystä kantojen vaihteluiden mukaan, mistä metsäkanalintujen verotus on hyvä esimerkki, Kangas arvioi.

Asiantuntijat kokoontuvat Erävedet-seminaarissa

Ratkaisuja vesilintujen tilanteeseen puidaan Tampereella 17.8. järjestettävässä Erävedet-seminaarissa, jossa kuullaan laajasti alan johtavia asiantuntijoita tutkimuslaitoksilta, yliopistoilta ja järjestökentältä.

Seminaarin puhujat:

· Ere Grenfors ja Veli-Matti Pekkarinen, Suomen Metsästäjäliitto

· Taina Ihaksi, Baltic Sea Action Group

· Heikki Helle, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS

· Antti Piironen, Luonnonvarakeskus (Luke)

· Veli-Matti Väänänen, Helsingin yliopisto

· Jyri Mononen ja Matti Kervinen, Suomen riistakeskus

· Claus Lind Christensen, Tanskan metsästäjäliitto (Danmarks Jægerforbund)

Lisätiedot tapahtumasta sekä ilmoittautuminen löytyvät tästä.

Merkittävä edistysaskel saavutettiin tällä viikolla, kun tilitykset on saatu automatisoitua. Jatkossa tilitykset ajetaan säännöllisesti, mikä parantaa ennakoitavuutta ja sujuvoittaa seurojen ja piirien taloudenhallintaa.

Kehitystyö jatkuu edelleen erityisesti käyttökokemuksen selkeyttämiseen ja palautteissa esiin nousseiden yksityiskohtien hiomiseen. Tavoitteena on varmistaa, että järjestelmä tukee mahdollisimman hyvin seurojen ja piirien arkea.

Koulutukset

Seuroille suunnatut verkkokoulutukset jatkuvat elokuussa:

Verkkokoulutus – Jahtirekisterin käyttö seuroissa 17.8. klo 17.00–18.00 Ilmoittaudu mukaan: https://events.teams.microsoft.com/event/b10d28b2-15c7-439d-bd06-d4351aa24230@a76b43f4-f398-491e-8f03-6d09ddb2d34c

Verkkokoulutus – Jahtirekisterin laskutus seuroille 20.8. klo 17.00–18.00 Ilmoittaudu mukaan: https://events.teams.microsoft.com/event/e755682e-de1b-4909-9006-9799b4ff89b7@a76b43f4-f398-491e-8f03-6d09ddb2d34c

Tilaisuudet nauhoitetaan, ja tallenteet ovat saatavilla koulutusten jälkeen myöhempää käyttöä varten.

Päivitetyt tukipalvelun palveluajat

Jäsenrekisterin käyttöönoton tueksi puhelintukea on vahvistettu:

· maanantai, keskiviikko ja perjantai klo 12.00–16.00

· tiistai ja torstai klo 14.00–18.00

Puhelintukea on saatavilla viitenä arkipäivänä viikossa, yhteensä 8 tuntia päivässä kahden henkilön voimin. Lisäksi tukipyyntöjen ja sähköpostien käsittelyyn on varattu oma resurssi jokaiselle arkipäivälle. Näihin on kohdennettu kaksi tuntia päivässä, jotta yhteydenottoihin voidaan vastata mahdollisimman sujuvasti.

Heinäkuun palveluajat

Liittotoimisto on kesätauolla 13.–26.7.2026, eikä tänä aikana käsittele normaaleja tukipyyntöjä.

Jahtirekisterin tukipalvelut palvelevat kuitenkin käyttäjiä myös kesätauon aikana, jotta järjestelmän käyttöön liittyvää tukea on saatavilla keskeisissä tilanteissa.

Kiitämme piirejä ja seuroja aktiivisesta yhteistyöstä, rakentavasta palautteesta sekä kärsivällisyydestä uuden järjestelmän käyttöönoton aikana. Yhdessä kehittämällä varmistamme, että Jahtirekisteri palvelee mahdollisimman hyvin koko metsästäjäyhteisöä.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi perjantaina 26. kesäkuuta lausunnoille valtioneuvoston asetusluonnoksen karhun kannanhoidollisesta kiintiömetsästyksestä siten kuin eduskunta viime talvena edellytti. Metsästäjäliitto kiittää esitystä ja pitää asetusluonnosta lähtökohtaisesti hyvin valmisteltuna ja perusteltuna.

Liitto on eri mieltä siitä asetusluonnoksen ehdotuksesta, että ministeriölle jäisi valta päättää, metsästetäänkö karhua poikkeusluvilla vai kiintiöillä. Liitto katsoo, että karhun metsästys tulee toteuttaa koko maassa kiintiömetsästyksenä eduskunnan edellyttämällä tavalla.

– Lapissa kiintiömetsästys on toiminut mallikkaasti vuodesta 1993 alkaen. Euroopan unionilla ei ole ollut siihen huomautettavaa. Kiintiömetsästys ei ole juridisesti rajattu vain poronhoitoalueelle. Metsästäjiä ei tule enää rasittaa vaatimalla näitä tekemään juridiset kriteerit täyttäviä poikkeuslupahakemuksia, toteaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Petteri Lampinen.

Karhun kiintiömetsästys on käytössä myös Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Romaniassa ja Slovakiassa.

Nyt tarvitaan asetus kiintiöalueista ja -määristä

Perjantaina annettu valtioneuvoston asetusluonnos luo puitteet karhun kiintiömetsästykselle. Se ei kuitenkaan määritä sitä, missä ja miten paljon karhuja voidaan metsästää tänä vuonna.

– Nyt tarvitaan maa- ja metsätalousministeriöltä asetus kiintiöalueista ja kiintiömääristä. Asetusluonnos pitäisi saada ministeriöstä lausuttavaksi pian, jotta valmista olisi ennen karhun pyynnin aloitusta 20. elokuuta, muistuttaa puheenjohtaja Lampinen.

Ministeriö antoi vastaavan asetusluonnoksen poronhoitoalueelle 27. toukokuuta esittäen pohjoisen pyyntimääräksi 85 karhua. 

Metsästäjäliitto esitti lausunnossaan kiintiötä nostettavaksi 110 karhuun.

Kannanhoidollisella karhunmetsästyksellä pidetään yllä karhujen ihmisarkuutta. Metsästyksellä karhujen määrää hallitaan niin, että haitat ja vahingot ihmiselle, tuotantoeläimille ja riistalle pysyvät sosioekonomisesti ja ekologisesti hyväksyttävinä.

Karhun kannanhoidollinen metsästys on estynyt oikeuden päätösten myötä viime vuosina. Karhukanta on sen vuoksi kasvanut voimakkaasti ja karhuja on nyt noin 2500. Tilanne työllistää poliisia karhujen tullessa yhä useammin ihmisasutuksen piiriin.

Lintu- ja luontodirektiivit vaikuttavat suoraan metsästykseen ja riistakantojen hoitoon esimerkiksi varislintujen ja suurpetojen poikkeuslupien kautta. Siksi on tärkeää, että metsästäjien käytännön kokemukset tulevat esiin.

Miksi sinun kannattaa vastata?

• Voit vaikuttaa EU-tason sääntelyyn metsästyksessä
• Tuot esiin käytännön metsästyksen näkökulmaa
• Autat keventämään tarpeetonta byrokratiaa
• Vahvistat metsästäjien ääntä päätöksenteossa

Näin osallistut

• Vastaa Euroopan komission verkkokyselyyn
• Vastaaminen vie noin 10–15 minuuttia

Vastaa viimeistään 10.8.2026

Linkki vastaamiseen: https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/18072-Lintu-ja-luontodirektiivit-stressitesti_fi_

Jokaisella vastauksella on merkitystä.

Mitä enemmän metsästäjiä osallistuu, sitä paremmin käytännön näkökulma näkyy EU-tason arvioinnissa.

Euroopan unionin REACH-komiteassa hyväksytyn komission ehdotuksen mukaan lyijyammusrajoitukset koskevat jatkossa ainoastaan lyijyhaulien käyttöä metsästyksessä ja urheiluammunnassa. Rajoituksen ulkopuolelle jäivät kaikki lyijyluodit sekä haulikon täyteiset. 

Sekä metsästystä että urheiluammuntaa koskevien rajoitusten siirtymäaika on seitsemän vuotta siitä, kun lopullinen säädös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Lisäksi ampumaradoilla voidaan edelleen käyttää 1,9–2,6 millimetrin lyijyhauleja, mikäli radalla on toteutettu asetuksessa vaaditut ympäristöriskien hallintatoimet. Tätä poikkeusta tarkastellaan uudelleen kymmenen vuoden kuluttua. Mustaruutiaseet, historialliset ampuma-aseet ja niiden modernit kopiot jäävät poikkeuksen piiriin. 

- Olemme tyytyväisiä siihen, että monet keskeisistä tavoitteistamme toteutuivat, mutta ehdotus ei ole kaikilta osin täydellinen. Komissio ei lopulta hyväksynyt esitystämme haulikkoradoille soveltuvista vaihtoehtoisista riskinhallintatoimista eikä poikkeusta lyijyhaulien käyttöön toiminnallisissa ampumalajeissa, kertoo Suomen Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen.

Seuraavaksi ehdotus siirtyy oikeudellisen tarkastuksen jälkeen Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkasteltavaksi. Tämä niin sanottu scrutiny-vaihe tarkoittaa parlamentin ja neuvoston valvontaoikeutta ennen säädöksen lopullista hyväksymistä. Vaiheen on määrä kestää kolme kuukautta, joten asian käsittely jatkuu syys–lokakuulle. 

- Olemme tehneet pitkäjänteistä vaikuttamistyötä lyijyammusrajoitusten parissa jo kymmenen vuoden ajan. Keskeisiä tavoitteitamme ovat olleet lyijyluotien käytön turvaaminen ampumaradoilla, kokovaippaluotien ja pienten kaliiperien lyijyluotien käytön säilyminen metsästyksessä sekä riittävän pitkät siirtymäajat. Näissä tavoitteissa onnistuimme hyvin, ja lopullinen esitys on metsästäjien ja ampumaurheilun kannalta selvästi parempi kuin valmistelun alkuvaiheessa esitetty totaalikielto lyijyhauleille ja lyijyluodeille, Partanen toteaa.

Asetusluonnos ja liite (englanniksi)

• Asetusluonnos – lyijyhaulit (25.6.2026) 
• Liite: Lyijyhaulien käyttöä, urheiluammuntapoikkeuksia ja ratojen ympäristövaatimuksia koskevat säännökset 

Työpaja oli luonteeltaan niin sanottu reality check – tavoitteena ei ollut valmistella uusia sääntöjä tai tehdä johtopäätöksiä, vaan kerätä jäsenvaltioiden viranomaisten, järjestöjen ja muiden sidosryhmien käytännön kokemuksia nykyisen sääntelyn toimivuudesta. Keskusteluissa käsiteltiin muun muassa ampuma-aseiden liikkumista jäsenvaltioiden välillä, eurooppalaisen ampuma-asepassin toimivuutta ja mahdollista digitalisointia sekä jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa.

Keskustelut olivat käytännönläheisiä ja tarjosivat mahdollisuuden tuoda esiin sekä metsästäjien että urheiluampujien kokemuksia siitä, miten nykyinen sääntely toimii arjessa. Suomalaisille harrastajille on tärkeää, että direktiivin arvioinnissa huomioidaan käytännön kokemukset ja että laillisten metsästäjien ja urheiluampujien mahdollisuudet harrastaa yli jäsenvaltioiden rajojen säilyvät sujuvina.

Direktiivin arvioinnissa korostui myös tarve löytää tasapaino sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan ja turvallisuustavoitteiden välillä. Keskusteluissa todettiin, että mahdollisten tulevien kehittämistoimien tulee perustua tosiasiallisiin kokemuksiin ja näyttöön nykyisen sääntelyn toimivuudesta.

Keskusteluissa nousi esiin myös eurooppalaisen ampuma-asepassin mahdollinen digitalisointi. Monet sidosryhmät pitivät sähköisiä ratkaisuja keinona helpottaa laillisten metsästäjien ja urheiluampujien liikkumista jäsenvaltioiden välillä sekä vähentää hallinnollista taakkaa.

 - Suhtaudumme myönteisesti eurooppalaisen ampuma-asepassin digitalisointiin. Sähköinen asepassi voisi helpottaa harrastajien matkustamista ja viranomaisten työtä, kunhan ratkaisu on turvallinen, toimiva ja hyväksytään yhdenmukaisesti koko EU:n alueella, toteaa Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen.

Brysselin vierailun aikana suomalainen delegaatio tutustui myös Euroopan parlamenttiin sekä tapasi suomalaisia europarlamentaarikkoja ja heidän avustajiaan keskustellakseen metsästyksen ja ampumaurheilun ajankohtaisista EU-kysymyksistä.

Työ direktiivin arvioinnin parissa jatkuu, ja seuraamme tiiviisti sen etenemistä sekä mahdollisia tulevia linjauksia.

Luke ennusti marraskuun 2025 kannaksi 476–669 yksilöä, keskimäärin noin 570 sutta. Tänään julkistetussa kanta-arviossa taakse päin katsoen Luke arvioi marraskuussa 2025 Suomessa olleen 563 sutta (536-590). Susien määrän arvio oli siis ennusteen mukainen.

Lisääntyvän yksilön poisto ei välttämättä merkitse lauman hajoamista

Kanta-arviossa18 aiemmin tunnettua susireviiriä eivät saaneet pari- tai perhelaumastatusta, koska reviirin toinen tai molemmat lisääntyvät yksilöt oli poistettu kiintiömetsästyksessä tai poliisin päätöksellä. Metsästäjäliiton mielestä linjaus on liian jyrkkä.

Salon länsipuolella Paimion reviirillä ei uuden kanta-arvion mukaan ole perhelaumaa, mutta alueella liikkuu kesäkuun havaintojen perusteella runsaasti susia, ilman että naapurireviirit ovat pienentyneet. Kustavi-Taivassalo -alueella oli kiintiömetsästystä: alueella piti olla yksi reviiri, mutta jahdissa havaittiin kaksi reviiriä. Nyt alueella on havainnot kahdesta eri pentueesta. Mellilässä ja Tohmajärvellä on lisäksi tehty havaintoja kuluvan kevään sudenpennuista, vaikka näille alueille ei kanta-arviossa ole enää merkitty perhelaumaa.

Metsästäjäliiton mukaan tämä osoittaa, että reviirien luokittelu saattaa jäädä jälkeen todellisesta tilanteesta erityisesti silloin, kun laumarakenne muuttuu nopeasti esimerkiksi metsästyksen seurauksena. Laumojen hajoaminen tai lisääntyvien yksilöiden poistuminen ei välttämättä tarkoita, että alueelta katoaisi useamman yksilön muodostama ryhmä tai että lisääntyminen pysähtyisi.

Lisäksi liitto muistuttaa, että kanta-arvio perustuu kevättalven tilanteeseen, minkä jälkeen susitilanne on voinut jo muuttua merkittävästi. Kevään ja alkukesän aikana tapahtuvat lisääntyminen ja reviirien uudelleenjärjestyminen eivät kokonaisuudessaan vielä näy nyt julkaistussa arviossa.

Kannanhoidollinen metsästys voi jatkua ensi talvena

Metsästäjäliitto katsoo, että vuoden 2026 kanta-arvio osoittaa, että säädelty kannanhoidollinen metsästys voidaan toteuttaa onnistuneesti ilman, että suden suotuisan suojelun taso vaarantuu. Nyt julkistettu kanta-arvio osoittaa, että viime talvena vastuullisesti toteutettu kannanhoidollinen metsästys ei vaarantanut susikannan suotuisan suojelun tasoa.

Kannanhoidollisen metsästyksen kokemus viime talvelta vahvistaa tarvetta siirtyä ennakoitavaan ja vuosittain toteutettavaan kannanhoidolliseen kiintiöperusteiseen metsästykseen, jolla voidaan samanaikaisesti turvata suden kannan elinvoimaisuus, vähentää vahinkoja ja parantaa paikallista hyväksyttävyyttä. Samaa menettelyä tarvitaan myös muille suurpedoillemme.

Jotta kanta-arvio olisi mahdollisimman luotettava, kaikkien luonnossa liikkujien tulisi ilmoittaa kaikki havainnot suurpetoyhdyshenkilöille. Samoin kaikkien tulisi osallistua aktiivisesti suden DNA-näytteitä keräämiseen, kannustaa Metsästäjäliitto.

Verkkoraportti: Susikanta Suomessa maaliskuussa 2026 (Luke)

Uutista korjattu 25.6.2026 klo 14.41: Korjattu ensimmäisen kappaleen tietoja koskien marraskuun arviota koskemaan poronhoitoalueen ulkopuolella kokonaan Suomessa asuvia susia. Susikannan kehitystä ennustetaan populaatiomallilla, joka ei pidä sisällään poronhoitoalueen susia.  

Merimetson suojametsästys kalanpyydyksien lähelle

Karkeakarvainen saksanseisoja Lumi risteilee innokkaasti heinäpellolla liinaan kytkettynä. Niittämätön heinä peittää koiran melkein kokonaan, mutta pää ylhäällä riistaa etsivää koiraa se ei haittaa. Tarkoituksena on etsiä pellosta lymyävät kauriin ja peuran vasat ennen niittokoneen saapumista. 

– Kyllähän koiran nenä on korvaamaton. Tuulen alta kun lähtee, niin kyllä se sen hajun aika kaukaakin sitten saa, toteaa koiraa ohjaava Nanna Salonen. 

Lähistöllä asuva maanviljelijä on pyytänyt metsästäjiä apuun ennen niittoa alueella olevan tiheän sorkkaeläinkannan vuoksi. Keskikesän lähestyessä vasat saattavat häirittyinä karkota itsenäisesti, jolloin pelkkä tarkka läpikäynti on riittävä toimenpide. Pian peltolohko on tarkistettu ja niitto voi alkaa.

Heinäpelto houkuttaa kaurisemoa

Niittämätön heinäpelto voi olla kaurisemon näkökulmasta houkutteleva paikka jättää vasa turvaan pedoilta. Pieni vasa hukkuu laajaan heinikkoon helposti, mutta voi lymytessään joutua pedon sijasta niittokoneen kitaan. 

Etenkin alkukesästä heinäpellot olisi hyvä tarkastaa tavalla tai toisella ennen niittoa. Tiukasti lymyävä vasa voi kuitenkin olla pelkälle ihmissilmälle hankala löytää. Lisäksi suuremmat peltokuviot käyvät hyvin työläiksi tarkastettaviksi isommallekin porukalle. 

Tällöin riistaverisestä koirasta voi olla iso apu. Riistaa hakemaan tottunut koira ja kokenut ohjaaja käyvät nopeasti isommankin peltokuvion läpi vasojen varalta. 

Keinoja löytää vasat ennen niittoa: 

– Drooni lämpökameralla. Otollisissa olosuhteissa tällaisella voi käydä nopeasti suuriakin kuvioita läpi.  Esimerkiksi lintukosteikoilla vieraspetoja pyytävillä seurueilla voi olla käytössään lämpökamerallisia drooneja. 

– Koirapartiot. Riistaverinen koira aistii vasan huomattavasti ihmistä tehokkaammin ja käy myös nopeammin maastoa läpi pelkkiin ihmisvoimiin ja -aisteihin verrattuna. Koirakko on usein helpompi löytää apuun kuin hyvin varusteltu drooni, joita ei löydy joka paikasta. 

– Lämpökamera. Metsästäjien käytössä saattaa on myös lämpökameroita, joilla pystyy hyvissä olosuhteissa paikantamaan vasoja. Lämpökameran teho saattaa heikentyä, mikäli kameraa käytetään aurinkoisena päivänä tai mikäli heinä on niin korkeaa, ettei vasa näy suoraan kameralle. 

– Pelotuslippu. Heinäpellolle viedään muutamaa päivää ennen niittoa seipäitä, joissa on esimerkiksi pitkä ja ohut suikale muovia tai muuta tuulessa liehuvaa ja ääntä pitävää materiaalia. Tämä on saattaa olla riittävä pelote kaurisemoille, jolloin ne kuljettavat vasat turvallisempaan paikkaan heinäpellolta.

– Niiton aloitus keskeltä peltoa. Kun niitetään keskeltä kohti reunoja, monet linnut ja rusakot poistuvat laitoja kohti ja aikanaan pois peltokuviolta. Tämä ei toimi lymyäville kauriinvasoille alkukesästä, mutta on hyvä keino monille muille lajeille ja siinä vaiheessa kesää, kun vasat karkkoavat itsenäisesti.