Metsästäjät perustavat vauhdilla metsästysseuroja, jotka puolestaan liittyvät Metsästäjäliittoon. Seurojen perustamisbuumi vahvistaa liittoa ja muuttaa sen aidoksi kansalaisjärjestöksi. Metsästysseuroista tulee jatkossa suomalaisen metsästyksen perusta. 1950-luku jäi Metsästäjäliiton historiaan vilkkaana, toiminnan määrällisen kasvun vuosikymmenenä. Liitto muuttui löyhästä, aatteellisesta herrasmiesten eräkerhosta ajan hengen mukaiseksi kolmiportaiseksi, hyvin organisoiduksi joukkojärjestöksi. Perustason muodostivat rekisteröidyt metsästysseurat ja väliportaan piirijärjestöt entisten riistapäälliköiden toimialueiden sijaan. Nimi lyheni Suomen Metsästäjäliitoksi. Liiton profiilia pyrittiin nostamaan metsästäjien parissa, ja niinpä Liitolle suunniteltiin oma viiri ja jäsenille rintamerkki. Sotien jälkeen alkanut metsästysseurojen perustamisbuumi jatkui liiton toimihenkilöiden hyvällä avustuksella. Usein vastaperustetut seurat hakivatkin Metsästäjäliiton jäsenyyttä. Liittoon kuuluvien jäsenseurojen jäsenmäärä kasvoi vuosikymmenen kuluessa noin 12 000:sta lähes 40 000:een. Yhteydenpitoa organisaation eri portaiden välillä voitiin tiivistää, kun Helsingissä sijaitsevaan keskustoimistoon palkattiin lisää työntekijöitä. Riistanhoidosta tuli kiinteä osa liiton koulutustoimintaa ja metsästäjien valistustyöhön panostettiin toimittamalla esitteitä ja valmiita esitelmiä. Liiton kirjeenvaihdon määrä moninkertaistui. Oma lehti alkoi ilmestyä vuodesta 1952, ensin Metsästäjäliiton tiedotuksina ja vuodesta 1954 Suomen Metsästäjänä. Hyvinkään Kytäjälle perustettiin opetustarkoituksiin riistanhoidon mallialueita, ja liittohallituksen jäsen S. O. Lindgren perusti Liiton tuella Suomen ensimmäisen riistanhoitajia kouluttavan oppilaitoksen Pernajaan. Kansainvälisia kontakteja päästiin metsästäjäpiireissäkin luomaan raskaan 40-luvun jälkeen. Liitto isännöi vasta toista kertaa Suomessa järjestettyä Pohjoismaista Metsästäjäkongressia Helsingissä vuonna 1952. Metsästäjätkin pääsivät tätä kautta kokemaan osansa olympiavuoden kansainvälisestä tunnelmasta ja menestyksestä. Düsseldorfin metsästys- ja urheilukalastusmessuille vuonna 1954 päästiin Maatalousministeriön esityksestä edustamaan Suomea ja tuotiin näyttelyosastolle esille upeat hirvensarvet, jotka herättivät järjestäjien ja näyttelyvieraiden huomion. Akateemisesti koulutettujen riistatutkijoiden kiinnittäminen liiton palvelukseen toi lisää asiantuntevaa osaamista ja tietämystä. Uutta metsästyslakia valmisteltiin koko 50-luku. Yleisesti uskottiin, että riistahallintoon kuuluvat viranomaistehtävät tulisivat liiton vastuulle. Liitossa odotettiin 60-lukua syystäkin toiveikkaalla mielellä. 1950-lukua muisteltiin liitossa pitkään hyvänä aikana. Liitto saa viirin ja rintamerkin Taiteilija Aarno Liuksialan teettämä ensimmäinen viiriluonnos Suomen Metsästäjäliiton viiriksi. Ehdotettujen korjausten jälkeen viiri hyväksyttiin SML:n viiriksi. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Aarne Liuksialan suunnittelema viiri lopullisessa asussaan. Viirin pohjaväri keltainen, jossa metso punaisen oksan päällä soitimella; viirin yläosassa neljä havun muotoista logoa vihreällä taustalla, tupsut vihertävät ja nauhapidike vihreä. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Taiteilija Erkki Tanttu suunnitteli liitolle rintamerkin, jonka myynnin tuotolla tuettiin liiton toimintaa. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Klikkaa kuvia suuremmaksi. Piirijärjestöt perustetaan, metsästäjäliiton organisaatio saa nykyisen muotonsa Uudenmaan piirin vuosikokous Espoon Vanhakartanossa vuonna 1958. Piirin puheenjohtaja S. O. Lindgren johtaa kokousta nuija kädessään. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Toiminnanjohtaja Teppo Lampio on kuvannut riistapäälliköt Suomen Metsästäjäliiton toimistossa neuvottelupäivillä. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Oma lehti, Metsästäjäliiton tiedoituksia, aloittaa vuonna 1952 Metsästäjäliiton Tiedoituksia-lehden kansi joulukuu 1953. Kuuntele äänite Ylijohtaja Heikki Suomus muistelee Metsästyksen muistitieto -haastattelussa 27.4.2011 Suomen Metsästäjäliiton ensimmäisen oman lehden, Suomen Metsästäjäliiton tiedoituksia alkuvaiheita. Suomus toimi liiton asiamiehenä ja lehden päätoimittajana vuosina 1953–1954. Äänite: Suomen Metsästysmuseo. Valitettavasti selaimesi ei tue tätä audiomuotoa Liiton yleisesite Suomen Yleinen Metsästäjäliitto – sen toiminta ja päämäärä vuodelta 1955. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Riistanhoito tulee osaksi suomalaista metsästyskulttuuria Petoloukkua esitellään Espoon Gammelgårdissa vuonna 1958, vasemmalla S. O. Lindgren. Kuva: Nasakuva oy/Suomen Metsästysmuseo Riistan talviruokinnasta neuvottiiin mm. järjestöneuvoja Pasi Puttosen piirrosten avulla. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Klikkaa kuvia suuremmaksi. Kytäjän riistamailta from Suomen Metsästäjäliitto on Vimeo. Liitto oli vuonna 1956 perustanut riistanhoitoalueen Hyvinkään Kytäjälle ja tuotti 1950- ja 60-lukujen vaihteessa kaksi Kytäjällä harjoitettua riistanhoitoa käsittelevää lyhytelokuvaa. Tässä ote ensimmäisestä elokuvasta Kytäjän kuulumisia I. Kuva Teppo Lampio ja Keijo Nyberg. Kytäjän kuulumisia I (SML 1959) ja II (SML 1961). Alkuperäisten yhteiskesto 41 min. Kansainväliset yhteydet vahvistuivat - pohjoismainen metsästäjäkongressi Helsingissä vuonna 1952 ja Düsseldorfin metsästys- ja urheilukalastusmessut vuonna 1954 Pohjoismaisen Metsästäjäkongressin ohjelma. Kongressin järjestäminen Helsingissä 18.-20.5.1952 oli Metsästäjäliitolle merkittävä saavutus. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Kongressin osanottajat retkellä Aulangolla. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Kongressin rintamerkki, jossa kohokuviona soiva metso. Suomen Metsästysmuseo Klikkaa kuvia suuremmaksi. Vuosikymmenen metsästäjäliittolainen: Teppo Lampio, toiminnanjohtaja 1954–1962 FT Teppo Lampio työpöytänsä ääressä. Riistabiologian tutkijana ansioitunut, USA:ssa opiskellut ja myöhemmin professorin arvon saanut Lampio oli uudentyyppinen toiminnanjohtaja. Hänen kaudellaan vahvistui kuva liitosta myös riistantutkimuksen asiantuntijaorganisaationa. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Lännen Riistamailta -teoksen kansi. Teppo Lampio julkaisi vuonna 1955 kokemuksiinsa perustuvan kuvauksen riistanhoidosta ja metsästysoloista USA:ssa. Kirja tarjosi suomalaisille uutta tietoa ja oli myös mielenkiintoinen lisä Amerikasta kertovien matkertomusten joukkoon. Kuva: Suomen Metsästysmuseo Historia-sivuston toimitus: Pekka Allonen / Suomen Metsästysmuseo 1920-luku: Metsästäjille oma liitto 1930-luku: Metsästäjäliitto vakiinnuttaa asemansa 1940-luku: Jahtimailta sotakentille ja takaisin 1960-luku: Vuoren huipulta laakson pohjalle ja taistellen ylös 1970-luku: Metsästäjäliiton asema vakiintuu 1980-luku: Tiivistyvää yhteistyötä riistahallinnossa ja vilkasta kilpailutoimintaa 1990-luku: Eurooppaan ja kauemmaksikin 2000-luku: Edunvalvonnasta liiton päätehtävä 2010-luku: Sata vuotta metsästäjien asialla