1970-luvulla liitossa alkanut hyvä kehityssuunta jatkui. Metsästäjäjärjestöjen keskinäisten riitojen aika oli jäämässä taakse. Järjestöt ja metsästyksen sidosryhmät saavuttivat paremman keskusteluyhteyden ja tehtäväkenttien rajat selkiytyivät. Metsästäjäliiton kohdalla tämä tarkoitti tiiviimpiä yhteyksiä paitsi Keskusjärjestöön niin myös maa- ja metsätalousministeriöön, Maataloustuottajain Keskusliittoon ja Luonnonsuojeluliittoon. Liitto oli murtautunut ulos aiemmasta eristyneisyydestään.
Liiton jäsenmäärä ylitti sadan tuhannen rajan. 1980-luvun alussa jäseniä oli noin 75 000 ja vuosikymmenen lopussa jo noin 120 000. Organisaatio oli vakiintunut ja Juha K. Kairikon johtamalla keskustoimistolla oli hyvä tuntuma metsästäjäkenttään. Kasvavan ja monipuolistuvan seuratoiminnan kehittämiseen panostettiin. Vahvistuneen piiritason myötä liittoon nousi monia maakunnallisia vaikuttajia.
Vuonna 1987 liitto teki historiallisen päätöksen muuttaessaan toimistonsa Helsingistä Riihimäelle, lähemmäs Suomen sisäosien jahtimaita. Riihimäelle muodostuikin eräänlainen eräklusteri: Sako Oy, Riihimäen Erämessut, Metsästäjäliitto ja vuonna 1990 myös Riihimäelle muuttanut Suomen Metsästysmuseo edustivat yhdessä monipuolista eräalan tuntemusta.
Kilpailutoiminta eli parasta kukoistuskauttaan. Kun liitto 1950-luvulla aloitti eräpolkukilpailut, ei varmasti osattu aavistaa, että metsästäjien ampumataidon ja luontotuntemuksen kehittämiseksi aloitettu harrastus saavuttaisi niin suuren suosion. Kilpailujen järjestelyistä vastasivat piirijärjestöt ja paikalliset seurat, mutta liitto joutui myös osallistumaan järjestelytehtäviin ja vastaamaan kilpailuorganisaatiosta. Liiton luottamusmiesportaassa tämä vahvisti liiton kilpailutoimikunnan merkitystä ja lisäsi sen työtaakkaa.
1980-luvun lopulla liitto loi kontaktit myös Neuvosto-Viron metsästäjäkuntaan. Neuvostoliitossa vuonna 1986 alkaneen vapaamman aikakauden, glasnostin myötä yhteydenpito helpottui. Metsästäjävaihto Viroon alkoi vuonna 1988. Yhteys oli varmasti tärkeämpi virolaisille kuin suomalaisille, mutta oli antoisaa molempien maiden eränkävijöille.
Metsästäjäliitto muuttaa Riihimäelle
Sidosryhmäkontakteja
Oppaita riistanhoitajille, kilpailijoille ja seurojen luottamushenkilöille
Kilpailutoiminta kukoisti
Metsästysammunnan SM-kisat Valkealassa 1984. Hirviammunnan finaalin lopputaisto, jossa Pohjois-Hämeen Timo Vuohenlehto voittaa Suomen mestaruuden tiukan kisan jälkeen.
Suomen Metsästäjäliiton arkisto/Suomen Metsästysmuseo. Metsästysammunnan SM-kisat Valkealassa 25. - 29.7.1984. Alkuperäisen videon kesto 48.05 min.
Kuuntele äänite
Ensi kontaktit Viroon
Vuosikymmenen metsästäjäliittolainen: Raimo Yrjänheikki – Lapin metsästäjien edusmies ja ylivertainen seura-aktiivi
Yksi 1980-luvun tunnetuimmista metsästäjäliittolaisista oli toimitusjohtaja Raimo Yrjänheikki (s. 1936) Ylitornion Pessalompolosta. Länsi-Lappia edustaneeesta Yrjänheikistä tuli liitossa näkyvä vaikuttaja. Hänen kotikylänsä Pessalompolon vireä metsästysseura Jupon Erä rakensi hänen aloitteestaan kansanvälisen tason ampumaurheilukeskuksen, järjesti lukuisia metsästysammunnan SM- ja PM-kisoja ja isännöi mm. Metsästäjäliiton ja Eduskunnan Eräkerhon yhteisjahteja. Työt tehtiin Pessalompolossa enimmäkseen talkoilla. Jupon Erä on oiva esimerkki siitä, mitä pienen maalaiskylän seura voi saavuttaa hyvällä yhteishengellä.
Kuuntele äänite
Historia-sivuston toimitus: Pekka Allonen / Suomen Metsästysmuseo
