Usein kysytyt kysymykset

Yhdistys voi rajoittaa koirien harjoituttamista, mutta sen tulee tapahtua yhdenvertaisesti. Jos koirien harjoituttaminen kielletään tai rajoitetaan, sen tulee koskea kaikkien koirien harjoituttamista ja kaikkia jäseniä.

Mahdolliset rajoitustavat:

1. koiran käyttö rajoitetaan kaikilta jäseniltä ajallisesti tai määrällisesti kaikessa toiminnassa. Ok yhdenvertaisuuden kannalta, mutta kun jäsenen jäsenoikeuksina pidettäviä metsästys- ja koirankäyttömahdollisuuksia rajoitetaan, niin itse rajoitustarve tulee perustella ja olla kohtuullista suhteessa rajoitustarpeeseen.
    
2. Koiran käyttöä rajoitetaan kaikilta jäseniltä ajallisesti tai määrällisesti tietyltä riistalajilta. vaarantaa yhdenvertaisuuden. Tarvitsee painavan perustelun, joka liittyy kyseisen lajin olosuhteisiin. Ei käytännössä onnistu, jos lajia kuitenkin koiralla metsästetään.
    
3. Koiran käyttöä rajoitetaan kaikilta jäseniltä ajallisesti tai määrällisesti yleisesti tai tietylle lajille kohtuullisuutta noudattaen. Tilanteessa, jossa koiran harjoituttamisen määrän katsotaan olevan liikaa alueen koko, eläinlajiston hyvinvointi tai metsästysjärjestelyt huomioiden. Harjoitusmäärää rajoitetaan ajallisesti tai määrällisesti siinä määrin, että kohtuullinen harjoituttamismäärä silti toteutuu niin määrän kuin ajan suhteen. Kohtuullisena on pidetty joissain esimerkkitapauksissa rajoitusta, joka koskee viikkoa ennen jahdin aloitusta ja/tai 2-4 päivää viikossa, sisältäen viikonlopusta kuitenkin korkeintaan yhden päivän. Koiran harjoituttamisessa on muutenkin huomioitava yhteinen etu, kuten kaikessa yhdistystoiminnassa.

Puolen tunnin sääntö on välillä tahallisesti tulkittu väärin. Metsästyslain 53 § toteaa yksiselitteisesti, että ”ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.” Tämä tarkoittaa, että koiraa ei saa laskea vapaaksi alueella, jonne ei ole metsästysoikeutta tai saatua lupaa koiran irti pitämiseksi, oli alue sitten naapuriseuralla tai vuokraamatta kenellekään.

Lisäksi samassa pykälässä todetaan, että ”jos koiran avulla metsästettäessä ajo tai haukku poikkeaa vieraalle alueelle, alueen omistajan tai metsästysoikeuden haltijan on kuitenkin annettava ajon tai haukun jatkua häiriintymättä puolen tunnin ajan. Jollei koiran omistaja tämän ajan kuluessa hae koiraa pois, alueen omistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus keskeyttää ajo tai haukku sekä poistaa alueelta koira tai ottaa se talteen.”

Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa ylipäätään kauemmas ohjaajasta kulkevan koiran käyttö. Kun koira päästetään ja sitä oikeasti pyritään käyttämään omalla alueella, ei jahtia tarvitse heti keskeyttää koiran harhautuessa pois alueelta. Hetken voi seurata, josko koira palaisi takaisin alueelle, mutta metsästäjän on silti pyrittävä siihen, että koira tulisi tai se haettaisiin pois vieraalta alueelta jo tuon puolen tunnin sisällä. On huomattava, että puolen tunnin sääntö koskee vieraan alueen maanomistajaa tai metsästysoikeuden haltijaa, eikä koiralla metsästävää!

Säädöksen itsetarkoitus ei ole antaa lupaa käyttää tarkoituksella koiraa vieraalla alueella. Lakia voidaan tulkita rikottavan siksi myös tapauksessa, jossa koira lasketaan omalta puolelta rajaa, mutta tarkoituksella, että se hakee riistan vieraalta alueelta omalle puolelle. Tällaista tarkoitusta on toki vaikea todistaa, joten säädöksen ja hyvien metsästäjätapojen noudattaminen tulee tapahtua omien ja kanssametsästäjien korvien välissä.

Monilla alueilla puolen tunnin sääntö on useimpien koirien metsästyskäytölle elinehto. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että sääntöä ei tahallaan väärinkäytetä ja siten vaaranneta sen olemassaoloa, ei ainakaan metsästyskoiraa käyttävien omalla toiminnalla!

Kun metsästyskortti on hankittuna ja metsästyslupa alueelle tavalla tai toisella saatu, voi ikään katsomatta aseen hallussapitolupaa omistamaton ampua ampuma-aseella välittömän valvonnan alaisena. Ampuma-aselain 88 § toteaa, että ”Joka on 18 vuotta täyttänyt ja jolla on oikeus ampuma-aseen hallussapitoon, saa antaa ampuma-aseen välittömässä valvonnassaan käytettäväksi, jos hän kykenee tehokkaasti valvomaan ja ohjaamaan aseen käyttäjää siten, ettei aseen käyttämisestä aiheudu vaaraa.” Käytännössä välitön valvonta tarkoittaa, että valvottava on käden ulottuvilla, eikä valvoja puuhaa sillä aikaa muuta kuin valvoo aseen käyttöä.

Metsästäjätutkinnon suorittanut ja riistanhoitomaksun maksanut metsästäjä, jolla on lupa metsästää alueella. Toisin sanoen villisika on usein käytännössä samojen vaatimusten takana kuin pienriista, ellei metsästysoikeuden haltija tai voimassa oleva metsästysvuokrasopimus määrää asiasta toisin. Sille ei tarvita erillistä riistakeskuksen pyyntilupaa. 

Ympäri vuoden. Naarasta, jolla on porsaat, ei saa tappaa 1.3.–31.7.

Villisialla ei ole muita aluerajoituksia, kuin vaatimus alueen metsästysoikeudelle tai metsästysoikeuden haltijan luvalle metsästää.

Huom! Jos metsästysvuokrasopimus on tehty vain hirvieläimille, villisikaa ei saa ko. alueella metsästää. Villisika suositellaan päivitettävän vajaisiin vuokrasopimuksiin.

Kiväärillä, joka täyttää hirvivaatimukset, eli vähintään 9 gramman luoti, osumaenergia 100 metrin päässä vähintään 2 700 joulea tai 10 gramman luodilla vastaavasti vähintään 2 000 joulea. Lisäksi sallittuja ovat haulikon täyteiset ja metsästysjouset.

Ampumakoe tulee olla suoritettu kiväärillä tai jousella villisikaa metsästävällä.

Villisiasta tehdään saalisilmoitus, joka tapahtuu joko Riistakeskuksen lomakkeella tai sähköisesti Oma riista -palvelun kautta. Lisäksi villisiasta otetaan näytteet. Ilmoituksessa ilmoitetaan saajan nimi, metsästäjänumero, yhteystiedot ja saaliista sukupuoli, ikä, pyyntiaika ja -paikka.

Verinäytteestä voidaan todeta afrikkalainen sikaruttovirus tai sen vasta-aineita, mikäli villisika on altistunut taudille. Näytteeksi lähetetään villisian munuainen, perna ja verta, sekä emakoilta 5 - 10 cm pala kohdunsarvea ja karjuilta kivekset. Ohjeita näytteenotosta löytyy myös Ruokaviraston verkkosivuilta.

Saaliista otetaan näytteet sikaruttoa ja trikiiniä varten ja lähetetään Ruokavirastolle. Trikiinin testauksen voi valita sikaruttonäytepalkkioksi Ruokavirastolta, mutta sen voi testauttaa nopeammin myös muualla. Ravinnoksi käyttämättömät ruhon osat ja sisälmykset suositellaan haudattavan, jotta mm. trikiini ja mahdolliset muut loiset tai taudit eivät leviä.

Haavoittunut villisika tulee pyrkiä lopettamaan viivytyksittä, mutta huolehtien turvallisuudesta. Haavoittuneena metsään jääneestä villisiasta on ilmoitettava poliisille. Vaatimus ei ota kantaa villisian kokoon, mutta poliisin ja SRVA:n on hyvä tietää, onko kyseessä porsas vai aikuinen yksilö.

Metsästysseuran vuosikokous tai hallitus, riippuen säännöistä kumpi, voi päättää metsästystavoista. Määräyksissä on varottava rajoituksia, jotka rikkovat yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi lain sallimaa metsästysvälinettä tai tietyn koirarodun käyttämistä ei voi kieltää. Metsästystapa sen sijaan voidaan määrätä tapahtuvaksi vain yhteisjahtina tai kytiksenä. Ilman painavia perusteluita jahtimuotoja ei ole kuitenkaan suositeltavaa rajoittaa.

On yleistä, että saalis kuuluu ampujalle. Yhdistys kokouksessaan tai seurue yhteisesti voi päättää myös muunlaisesta jakamisesta.

Villisian lihaa voi myydä, mutta eläimestä on ennen lihan antamista saatava trikiinitulokset. Ruho voidaan toimittaa suolistamattomana, mutta jos se myydään osina, tulee käsittelypaikasta olla vähintään elintarvikehuoneistoilmoitus.

Villisian metsästyksessä ei tarvita metsästyksenjohtajaa.

Huomiovaatetusta ei ole vaadittu villisian metsästyksessä, mutta kaikessa seuruejahdissa on erittäin suotavaa sellaista käyttää.

Ajavaa koiraa voi käyttää vain 20.8.- helmikuun loppu. Muuta kuin ajavaa koiraa voidaan käyttää muulloinkin, mutta tällöin koiran olisi oltava hyvin varma villisialle ja hallittavissa niin, ettei muita eläimiä häiritä. Käytännössä kiinnipitoaika rajaa suurinta osaa koiran käyttöä.

Villisikaa voi metsästää metsästysoikeuden haltija tai haltijan luvalla. Jos metsästysoikeus on luovutettu, niin silloin metsästys tapahtuu vuokraajan luvalla. Metsästysoikeudesta on voitu sopia myös muuta, jolloin pätee mitä on sovittu.