Suomen Yleinen Metsästäjäliitto perustettiin tasan sata vuotta sitten Helsingin Seurahuoneella 24.4.1921. Uuden liiton keskeisin tavoite oli luoda järjestystä jahtimaille, edistää metsästyslakien kunnioitusta ja hyviä metsästystapoja sekä valistaa metsästäjiä riistanhoidon tärkeydestä. Metsästäjäliitto hoitaa yhä näitä samoja tehtäviä, joita varten se perustettiin sata vuotta sitten.

Miksi jäsenten sähköpostiosoitteet kannattaa lisätä rekisteriin?

• Jäsenlaskujen lähettäminen sähköpostitse on seuralle maksutonta.
• Seuran sisäiset viestit ja kokouskutsut kulkevat nopeasti ja helposti sähköpostilla.
• Metsästäjäliiton ajankohtaiset edunvalvonnan tiedotteet ja viestit jäseneduista lähetetään suoraan jäsenille.
• Sähköpostiosoite mahdollistaa OmaMetso-asiointipalvelun käyttöönoton.

Jäsen! Päivitä ja täydennä omat yhteystietosi kätevästi verkkosivuillamme: metsastajaliitto.fi/osoitteenmuutos. Tiedot siirtyvät automaattisesti jäsenrekisteriin.

Kannustuksena arvomme kaikkien jäsenrekisterinsä tiedot kuntoon saaneiden seurojen kesken hienoja palkintoja:

Kun metsästysseuran jäsentiedoissa 80 % jäsenten sähköpostiosoitteista on rekisterissä 31.12.2021 mennessä, osallistuu seura automaattisesti arvontaan.

Palkinnot:

• Premium Maxi+ Lihamylly, arvo n. 750 €
• Foodmaster+ Duo 50x2 kammiovakuumikone + 100 kpl sileitä 300x400 vakuumipusseja, arvo n. 2 050 €
• 5 kpl leikkuulautasettejä, setissä 4 lautaa, arvo n. 195 €/ setti.

Pääpalkintohaku

Kaikki vuoden loppuun mennessä 80 % jäsentensä sähköpostiosoitteista rekisteriin saaneet seurat saavat osallistua pääpalkintohakuun. Pääpalkinto on noin 11 000 € arvoinen ampumasimulaattori, jonka SimWayHunt on lahjoittanut Metsästäjäliitolle 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Haussa seuran tulee kertoa miten käyttäisi laitteistoa. Hakuohjeet lähetetään kaikille osallistumisoikeudellisille. Liiton ja SimWayHuntin palkintoraati valitsee ampumasimulaattorin uuden omistajan tammikuussa 2022.

Kasvaneesta saalismäärästä huolimatta peurakanta on Luonnonvarakeskuksen tuoreen arvion mukaan kasvanut edelleen noin 15 prosentilla. Kasvu on voimakkainta ennestään jo tiheillä alueilla. Kanta-arviomenetelmän kehittyessä on havaittu, että aiempi kanta-arvio ja viime kaudelle asetetut kaatotavoitteet olivat aliarvioita.

Tänä keväänä asetettiin ensimmäistä kertaa hirvitalousaluekohtaiset peurakantatavoitteet. Tavoitteet on asetettu yhteistyössä sidosryhmien ja metsästäjien kanssa. Ne tähtäävät selvästi nykyistä pienempään peuramäärään tiheän kannan alueilla lounaisessa Suomessa ja niiden toteutumisen arvioidaan edellyttävän kokonaisuudessaan jopa yli kolmanneksen viime vuotta suurempaa pyyntilupa- ja saalismäärää.

Valkohäntäpeuran metsästystä on pystytty lisäämään viime vuosina, mutta tulevalla kaudella saalismäärää on tarve nostaa vielä aiempaa voimakkaammin. Suomen riistakeskus ja riistanhoitoyhdistykset suunnittelevat hirvieläinverotusta alue- ja paikallistasolla ja kannustavat metsästysseuroja tutustumaan verotussuunnitelmiin ennen pyyntilupien hakemista.

Hirvieläinten pyyntilupia tulee hakea Suomen riistakeskukselta huhtikuun loppuun mennessä. Pyyntilupia ei ole mahdollista hakea enää tämän jälkeen. Onkin tärkeää mitoittaa haettava lupamäärä heti riittävän suureksi sekä hakea lupia yli arvioidun tarpeen ”pankkiluviksi”, joita voidaan ottaa käyttöön kauden edetessä.

Peurakannan leikkaamistavoitteeseen pääseminen tulee vaatimaan metsästäjiltä suuria ponnistuksia. Suomen riistakeskus ja Suomen Metsästäjäliitto etsivät ja tarjoavat keinoja metsästäjien ja metsästysseurojen jahtijärjestelyjen tukemiseen. Jo nyt käynnissä olevilla hankkeilla pyritään kehittämään ja tehostamaan saaliin käsittelyä ja tarkentamaan peurakannan arviointimenetelmää.

Lisätietoja:

Suomen Metsästäjäliitto järjestöpäällikkö Teemu Simenius, puh. 050 331 5330

Suomen riistakeskus riistapäällikkö Antti Impola, puh. 029 431 2321

Alueelliset lisätiedot riistapäälliköiltä

Liitteet:

Kartta hirvitalousalueille tavoitteeksi asetetuista valkohäntäpeuratiheyksistä 2021 (PDF)

Luonnonvarakeskuksen arvioima valkohäntäpeuratiheys hirvitalousalueilla (PDF)

Metsästäjäliiton mukaan villisikakanta tulee pitää aktiivisella metsästyksellä pienenä. Villisika aiheuttaa tällä hetkellä suuria riskejä maataloudelle ASF:n eli afrikkalaisen sikaruton leviämisuhan takia.

Hankkeessa parannetaan metsästäjien edellytyksiä villisikakannan tehokkaaseen säätelyyn kouluttamalla metsästäjäkuntaa. Tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuneilla metsästäjillä on riittävät tietotaidot villisian tehokkaaseen ja turvalliseen metsästykseen sekä turvalliseen saaliinkäsittelyyn. Metsästäjäliitto tekeekin hankkeessa yhteistyötä Ruokaviraston kanssa.

Metsästäjien koulutus on tarpeellista, sillä villisika on Suomessa uusi tulokas, minkä takia kokemus villisian metsästyksestä puuttuu toistaiseksi suurimmasta osasta Suomea. Ainoastaan kaakkoisrajan tuntumassa löytyy enemmän villisian metsästyskulttuuria. Villisian kuuluessa suurriistaan sen metsästys vaatii läpäistyn ampumakokeen ja asettaa tiettyjä vaatimuksia käytettävälle aseelle.

Tulee muistaa, että haavoittunut tai metsästystilanteessa stressaantunut villisika voi myös muodostaa uhan sitä jäljestävälle henkilölle ja käytettävälle metsästyskoiralle. Ruokinta auttaa merkittävästi pyynnissä, mutta sitä ei tule kuitenkaan harjoittaa kantaa kasvattavassa tarkoituksessa.

Sikaruton leviämistä tulee seurata herkeämättä

Afrikkalainen sikarutto uhkaa paitsi luonnonmukaista villisikakantaa myös koko siankasvatusta elinkeinona. Yksikin Suomessa havaittu tautitapaus vaarantaisi koko suomalaisen sianlihan viennin. Afrikkalainen sikarutto on EU:ssa ja Suomessa lakisääteisesti vastustettava eläintauti. ASF:n vastustaminen perustuu Ruokaviraston tekemiin riskinarvioihin. Koska afrikkalainen sikarutto leviää myös sikatuotteiden välityksellä, taudilla on suuria vaikutuksia sianlihan kauppaan. Mikäli ASF-tartunta todetaan maastossa, sen vuoksi määrätään rajoitusvyöhyke, joka vaikuttaa myös muuhun kun villisian metsästykseen.

Hankkeen toisena tavoitteena onkin varautua ASF:n leviämisen estämiseen, jos tauti varotoimista huolimatta pääsee Suomeen.  ”Tällä hetkellä tarvitaan metsästäjien ja muitten luonnossa liikkuvien tietoa villisian levittämien tautien vastustamisesta ja torjunnasta sekä luomalla oirehtivien tai kuolleina löytyneitten villisikojen havainnointi- ja viestintäjärjestelmää”, sanoo kenttämestari Karppinen.

Tilannetta tulee seurata jatkuvasti, sillä tautia on jo havaittu Baltian maissa ja Venäjällä. Afrikkalainen sikarutto on levinnyt Kauko-Itään ja hyvin nopeasti ympäri Eurooppaa. Tauti leviää suoraan sikojen kesken, mutta myös tavaroiden, sianlihan, sianlihatuotteiden ja sikaa sisältävien sivutuotteiden välityksellä.

Villisian saalismäärät kasvussa

Luken tuoreen arvion mukaan Suomessa oli kuluvan vuoden alussa noin 3 500 villisikaa. Villisikoja on koko Etelä-Suomessa. Tihein kanta on itäisellä Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa. Villisian saalismäärät ovat olleet viime vuosina kasvussa. Viime vuonna saalis oli 1 211 villisikaa, kun edellisvuonna saaliiksi saatiin 863 villisikaa.

Jos seuranne toimintaa kuvatessa tulee mieleen joitain sellaisia sanoja kuten tasavertainen, nuoriso, maanomistajia huomioiva, paikallistoimintaa tukeva, hyvä esimerkki, uusi toimintatapa, historiallinen tai muuta vastaavaa, seuranne saattaisi hyvinkin olla juhlavuoden vuoden metsästysseura! Seuran tulee olla Metsästäjäliiton jonkin piirin jäsenseura. Jäsenyydestä seuran jäsenet saavat mm. Jahti-lehden, josta tiedät onko seurasi liiton jäsenseura.  

Voit ilmoittaa erinomaisen seurasi tai vaikka esimerkillisen naapuriseuran vuoden metsästysseuraehdokkaaksi seurasi Metsästäjäliiton piirille. Lähetä ehdotuksesi perusteluineen piirille 11.4.2021 mennessä.

Pitkään suunniteltu lyijyseminaari siirtyi koronan takia ja muuntui lopulta lyijywebinaariksi, jota johdettiin Metsästäjäliiton hermokeskuksesta Riihimäen Erätalolta. Webinaari järjestettiin, koska Euroopan unionissa on tällä hetkellä meneillään jo kaksi lyijyrajoitusehdotusta. Niistä ensimmäinen eli lyijyhauleja koskeva rajoitus astui voimaan jo 15. helmikuuta tänä vuonna. Tuosta päivämäärästä alkoi 2 tai 3 vuoden siirtymäaika, jonka pituus riippuu siitä, minkä rajoitusvaihtoehdon Suomi päättää ottaa käyttöön. Vaihtoehtoina on Ramsar-kosteikkoja koskeva lyijyhaulirajoitus tai totaalilyijyhaulikielto. Suomi tekee valinnan elokuun puoliväliin mennessä. Tätä ennen eri sidosryhmiä kuullaan päätöksen tiimoilta. Muun muassa Suomen Metsästäjäliitto on sitä mieltä, että Suomen tulisi valita Ramsar-vaihtoehto, vaikka kosteikkojen määritelmä on sen mukaan poikkeuksellisen laaja.

Toinen prosessi eli ns. totaalilyijykieltorajoitus alkoi 2019, kun komissio pyysi kemikaalivirastoa valmistelemaan rajoitusehdotuksen lyijyn käytöstä luodeissa, hauleissa sekä kalastuspainoissa. Kemikaalivirasto julkaisi ensimmäisen version rajoitusehdotuksesta helmikuun alussa. Raportti sisältää kaksi eri dokumenttia ja on noin 900 sivun pituinen. Tämä toisen vaiheen lyijyrajoitus koskee sekä lyijyhauleja myös muualla kuin Ramsar-kosteikoilla että kaikkia lyijyluoteja kaikissa ympäristöissä. Lue rajoituksesta tarkemmin.

Ongelma on suurempi luotiaseissa kuin haulikoissa, sillä esimerkiksi kupari on raaka-aineena noin kolme kertaa kalliimpaa kuin lyijy. Edullisten harjoitusluotien valmistaminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.

Ongelmia metsästyksessä erityisesti reunasytytteisten patruunoiden ja kokovaippaluotien kanssa

Vaikka suurriistan metsästykseen on jo hyviä lyijyä korvaavia vaihtoehtoja, niin reunasytytteisten kohdalla tilanne ei ole sama. Lisäksi pohjolassa pienriistan metsästyksessä käytettävät kokovaippaluodit aiheuttavat ongelmia. Kokovaippaisia lyijyluoteja käytetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yleisesti esimerkiksi metsäkanalintujen pyynnissä. Kuparivaippaan kääritty luoti ei jätä riistaan lyijyjäämiä, vaan se läpäisee kokonaisena linnun. Kokovaippaisen lyijyluodin hyväksi voidaan lukea myös sen hyvä tarkkuus, joka varmistaa eettisen riistalaukauksen. Pienoiskiväärille metsästyksessä lyijykielto on totaalinen kuolinisku, sillä lyijyluodin tarkkuutta ja toimivuutta ei voida saavuttaa millään vaihtoehtoisilla materiaaleilla.

Miksi lyijy halutaan pois ammuksista?

Kemikaalivirasto lähtee eri aineiden rajoitustoimiin silloin, kun se katsoo, että riskinhallintatoimet ovat tarpeen EU-tasolla. Kemikaaliviraston laskelmien mukaan lyijyä päätyy ympäristöön Euroopassa 91 000 tonnia vuodessa. Viraston mukaan 127 milj. lintua on vaarassa kuolla lyijymyrkytykseen ja yli 1 300 000 lintua vuodessa kuolee lyijyyn Euroopan alueella. Riistalihan kautta erityisesti nuoret ja lapset altistuvat viraston mukaan lyijylle ja sen aiheuttamille terveyshaitoille.

”Kaikki todisteet, joita on olemassa, pitää nyt tuoda esille”

Kemikaaliviraston tuorein ehdotus julkaistiin siis helmikuun alussa ja 24.3. alkaa kuusi kuukautta kestävä julkinen kuuleminen (public consultation), jossa arvioidaan ehdotuksen riskienhallintaa sekä sosioekonomisia vaikutuksia. Tänä aikana on mahdollista jättää erilaista päätöksenteossa tarvittavaa tietoa kemikaaliviraston käyttöön. Webinaarissa mukana olleet virkamiehet tarkensivat, että tällä hetkellä kaikki asiaan liittyvät kyselyt, tutkimukset ja selkeät laskelmat tulevat tarpeeseen, sillä pelkät eri tahojen esittämät huolet tai mielipiteet eivät riitä vakuuttamaan tieteellisiä komiteoita.

Kemikaalivirastossa ollaan lyijystä ymmärrettävästi huolissaan, sillä lyijyn ympäristövaikutukset ovat kiistattomat. Osallistujat totesivat , että rajoitukset koskettavat kaikkein kipeimmin ampumaratoja. ”Ampumaradat eivät Suomessa juurikaan lisää ympäristöön päätyvää lyijykuormitusta, ne eivät aiheuta linnuille myrkytyksiä eivätkä lapset ampumaradoilla syö riistalihaa”, tiivisti yksi osallistujista.

Kemikaaliviraston vaatimus kerätä radoilta lyijy pois yli 90 % tehokkuudella olisi todennäköisesti mahdotonta tai ainakin todella kallista. Suomessa on ampumaratoja tällä hetkellä noin 670 ja niitä ylläpidetään pääsääntöisesti talkoovoimin. Suomen nykyinen tiukka ympäristölupajärjestelmä varmistaa nykyään sen, ettei ampumaratatoiminnasta aiheudu riskejä ympäristölle. ”Jo nyt voidaan tehdä erilaisia lisäsuojauksia tai rajoittaa lyijyn käyttöä, mikäli ympäristöriskit sitä edellyttävät”, kiteytti Suomen ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola, joka parhaillaan vetää kolmivuotista ampumaratojen ympäristölupahanketta. Luotiloukkupakolle ei ole mitään tieteellistä perustetta ja jatkossakin tulee voida käyttää lyijyä radoilla, joilla riskejä hallitaan parasta käyttökelpoista tekniikkaan noudattaen.

Ampumaratojen lyijykielto vaikuttaisi kaikkiin ampumaratoja käyttäviin ryhmiin, joita ovat mm. reserviläiset, viranomaiset, urheiluampujat, mutta myös Suomen yli 300 000 metsästäjää. Kaiken kaikkiaan aseenhallussapitolupia on noin 650 000 henkilöllä. Monille ampumaurheilulajeille seuraukset olisivat vakavia ja erityisen harmillisia siitä syystä, ettei lyijyrajoitusesityksen perusteilla ole käytännössä mitään tekemistä ympäristöluvan varaisten ampumaratojen kanssa. Jos harjoittelu tulee kalliimmaksi ja harjoittelupaikat vähenevät, kärsii siitä sekä metsästysturvallisuus että riistaeläimet.

Harmaahylkeen, eli hallin metsästysaika on 16.4.-31.12. Kiintiöpäätökset taas koskevat metsästysvuotta ja uusi kiintiö tulee voimaan 1.8.

Keväällä Perämerellä hallia metsästetään tyypillisesti perinteiseen tapaan jäälautoilta ja eteläisemmillä rannikkoalueilla luodoilta, joilla hallit lepäilevät. Kesällä ja syksyllä pyynti on vähäisempää hallien viihtyessä enemmän avovesillä, mutta mahdollista. Seurattavat, jäljellä olevat hallikiintiöt ja kiintiöalueet löytyvät Riistakeskuksen verkkosivuilta.

Hallin metsästys tapahtuu kiväärillä, jonka tehokkuus on vähintään:

• a) luodin paino on vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea; tai
• b) lyijyttömän luodin paino on 2,9 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 800 joulea

1.8.2020-31.7.2021 Perämeren‒Merenkurkun kannanhoitoalueen kiintiö on 350 hallia, Lounais-Suomen kannanhoitoalueen kiintiö 400 hallia ja Suomenlahden kannanhoitoalueen kiintiö 300 hallia.

Vuonna 2020 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa runsaat 40 000 harmaahyljettä eli hallia. Näistä Suomen merialueella oli vajaat 17 000. Perämeren jäillä laskenta-aikaan olleiden norppien määräksi arvioitiin noin 13 300 yksilöä, toteaa Luonnonvarakeskus verkkosivuillaan. Halleja arvioidaan olevan Itämerellä kaikkiaan jopa 54 000, koska kaikkia laskennoissa ei voida nähdä.

Pyynti on siten kestävää, eikä vaaranna hallikantaa. Kiintiöstä on käytetty yleensä noin puolet, joten vahinkojen vähentämiseksi ja hienon saaliin saamiseksi pyyntiä on varaa lisätä. Kiintiön täyttyessä metsästys keskeytetään. Tämän vuoksi saaliista pitää tehdä saalisilmoitus kolmen päivän kuluessa saaliskertymän seuraamiseksi.

Yleisillä vesialueilla, pois lukien mahdolliset suojelurajoitealueet, saavat Suomessa pysyvästi asuvat metsästäjät metsästää alueellisen kiintiön puitteissa. Samaa kiintiötä käyttävät yksityisvesillä/alueella pyytävät, joille alueille tarvitaan erikseen metsästyslupa metsästysoikeuden haltijalta.

Hallikanta on runsas ja aiheuttaa kalastuselinkeinolle saalis- ja pyydysvahinkoina merkittäviä haittoja. Myös pyynti kalanpyydysten luona on pyydysten tuoman houkutteen ansiosta mahdollista ja vahinkojen vähentämiseksi suositeltavaa.

– Jatkuvasti kasvaneet hallin ja itämerennorpan kannat ovat suurena uhkana rannikonläheiselle ammatti- ja vapaa-ajankin kalastukselle, läntisellä Uudellamaalla kalastava metsästäjä Paavo Paju kertoo.

– Verkkokalastus on suurissa vaikeuksissa hylkeiden rikkoessa pyydyksiä, syödessään saalista verkoista ja karkottaessaan kaloja kutualueiltaan. Harmaahyljeyksilön vuotuinen kalansaalis ylittää 2000 kiloa, ja kun Suomen merialueella lasketaan olevan noin 17000 yksilöä, on vaikutus kalakantoihin ja ennenkaikkea kuluttajan kalatiskiin merkittävä.

– Suurin osa hyljesaaliista saadaan kevään aikana, jolloin mahdollisuudet jahtimatkoille ulkoluodoille ovat otollisimmat. Sovittaessa ovat myös useat rannikon ammattikalastajat mahdollisia yhteistyökumppaneita tai tiedonantajia metsästäjille. Rannikoilta löytyy myös useita jahtisafariyrityksiä jolloin saaliinsaanti on varmempaa, Paju tietää.

Säätila rajoittaa voimakkaasti pyyntiä ja hallijahtiin pitää varautua hyvällä vesilläliikkumistuntemuksella, usein karikkoisilla vesillä. Sama pääsy tyynellä voi olla lapsellisen helppoa ja aallokossa mahdotonta.

Myös Itämerennorpan pyyntiä harjoitetaan Perämerellä kiintiömetsästyksenä sen aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Lakimuutos byrokratian vähentämiseksi hallin tapaan kiintiön puitteissa tapahtuvaksi keskeytysmetsästykseksi on menossa pian valtioneuvoston päätettäväksi. Perämeren itämerennorppien kanta-arvio vaihtelee laskentaolosuhteista riippuen 10 000–20 000 välillä. Kanta kestää kiintiöllä rajoitetun metsästyksen. Kiintiöksi on esitetty 375 kappaletta.

Valkohäntäpeuroja kaadettiin Suomen riistakeskuksen tilastojen mukaan melkein 9 500 peuraa edellisvuotta enemmän. Kaatomäärä kasvoi 16 prosentilla. Aiempi koko kauden saalismääräennätys, noin 60 500 peuraa, oli edelliseltä jahtikaudelta.

– Seurat ja metsästäjät ovat toimineet peurajahdissa erittäin vastuullisesti ja aktiivisesti, mistä lämmin kiitos kaikille toimijoille. Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että valkohäntäpeuran pyyntiluvanvaraisuus ja siihen liittyvä 500 hehtaarin pinta-alavaatimus säilyy jatkossakin. Ne mahdollistavat organisoituneen seuratoiminnan ja siihen liittyvän tavoitteellisen ja turvallisen jahdin, sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Päättyneellä jahtikaudella peurajahtiin oli erinomaiset olosuhteet koko maan kattavan lumipeitteen vuoksi. Edellisellä kaudella olosuhteet olivat kokonaan toisenlaiset, kun paikoin lunta ei ollut koko talven aikana. Lumettomissa olosuhteissa peuran metsästys kyttäämällä on hyvin haastavaa. Metsästäjäliitto on eri yhteyksissä esittänyt, että sekä keinovalon että valo- tai lämpövahvisteisten tähtäinkiikareiden käytön sallittaisiin erillisellä luvalla peuran metsästyksessä tiheän peurakannan alueilla kannan leikkaamisen varmistamiseksi.

Valikoivalla metsästyksellä kannan leikkaamisvaikutus on tehostunut ja samalla on voitu huolehtia jäljelle jäävän kannan ikä- ja sukupuolirakenteen suositustenmukaisuudesta.

Peuratihentymät kohdistuvat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan sekä Etelä- ja Pohjois-Hämeen alueille.

Metsäkaurissaalis kasvoi lähes kolmanneksen

Metsäkauriin saalismäärä kasvoi Suomen riistakeskuksen mukaan noin 29 prosenttia kokonaissaaliin ollessa lähes 20 000 kaurista. Kauriit aiheuttavat paikallista haittaa tihentymäalueilla ja Metsästäjäliiton mukaan myös kauriskantoja on pyrittävä leikkaamaan haittojen vähentämiseksi.

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola, puh. 050-4064836, jaakko.silpolametsastajaliitto.fi

Lue lisää Jahtimediasta:

https://jahtimedia.fi/luonnossa/metsakauris

https://jahtimedia.fi/luonnossa/valkohantapeura

Daniel Johannes Wadén (1850–1930) oli Suomen riistanhoidon, metsästyksen ja kenneltoiminnan uranuurtajia. Häntä pidetään maamme puhelintoiminnan isänä. Hän oli monipuolinen organisaattori, liikemies ja suurlahjoittaja. Wadén oli myös Metsästäjäliiton ensimmäinen puheenjohtaja.

Professori Martti Häikiö kirjoittaa parhaillaan kirjaa Daniel Johannes Wadénista. Wadén oli monessa mukana ja Häikiö kuvaileekin miestä ”ihmemieheksi.” Kirja ilmestyy myöhemmin tänä vuonna ja juhlistaa näin Metsästäjäliiton 100-vuotisjuhlia. 

Kirja ilmestyy loppukesästä.

Kuuntele podcast, kuka oli D.J. Wadén ja miksi jokaisen metsästäjän tulisi hänet tuntea:

Kansalaisaloite uhanalaisten lajien metsästyksestä saavutti tänään 50 000 kannattajan merkkipaalun. 20.8.2020 päivätyn lakiehdotusmuotoon kirjatun aloitteen sisältö on seuraava: ”Uhanalaisten lajien suojelun tehostamiseksi lisätään metsästyslain 37 §:ään 4 momentti, joka kuuluu seuraavasti: Jos 5 pykälässä mainittu laji on Suomessa, Euroopassa tai maailmanlaajuisesti uhanalainen, se on säädettävä valtioneuvoston asetuksella aina rauhoitetuksi, jollei lajia ole muutoin lailla rauhoitettu.”

Uhanalaisten lajien metsästämisen automaattisesti kieltävä metsästyslaki on kuitenkin vastoin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n ohjeita. Suomi on ollut IUCN:n jäsenvaltio ympäristöministeriön johdolla vuodesta 1968.

Metsästys ei ole aina lajin kannalta haitallista

Automaattinen uhanalaisuuden perusteella asetettu metsästyskielto on vastoin IUCN:n omia ohjeita, sillä lajin uhanalaisuus voi johtua aivan muista syistä kuin metsästyksestä. Suurin osa uhanalaisista lajeista on vesilintuja, joiden taantumisen pääsyy liittyy keskeisesti elinympäristöjen huonontumiseen sekä heikentyneeseen pesimämenestykseen.

Metsästyksen rajoitettu salliminen ja siihen liittyvä riistanhoito eivät aina ole lajin kannalta haitallisia, vaan ne voivat olla kannan elpymisen kannalta myös hyödyllisiä. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan kunkin riistalajin taantumisen syihin tulee pyrkiä vaikuttamaan kokonaisvaltaisimmalla tavalla – ei automaattisin kielloin, kuten ilman laajempaa taustatietoa olisi helppo päätellä.

”Metsästysmahdollisuus motivoi metsästäjiä kehittämään ja ylläpitämään riistalajin elinympäristöjä ja pyrkimään aktiivisilla toimilla kantaa heikentävien tekijöiden minimoimiseen. Metsästäjät ovat siis merkittäviä luonnonhoidon käytännön suorittajia. Ilman metsästäjien panosta vesilintujen nykytilanne olisi vielä nykyistä huonompi”, muistuttaa Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors. Lisäksi useimpien uhanalaisten vesilintulajien pyyntipaine on Suomessa käytännössä hyvin pientä. Metsästäjät pidättäytyvät usein omaehtoisesti taantuvien vesilintulajien pyynnistä.

Metsästyksen säätely toimii jo nyt

Metsästäjäliiton mielestä myös nykyinen riistalajien rauhoitussäätely toimii riittävällä tavalla.

Metsästyslain 5 §:ssä luetellaan riistalajit, joita saa metsästää niiden metsästysaikana, sekä rauhoittamattomat lajit, joiden tappaminen on sallittua muulloin kuin niiden mahdollisena lisääntymisaikaisena rauhoitusaikana. Kansalaisaloitteen väitteen mukaan lajin uhanalaisuusstatuksella ei nykyisin ole suoria vaikutuksia niiden metsästykseen. Näin ei kuitenkaan ole. Metsästyksen rajoituskeinoja lisättiin metsästyslakiin vuonna 2017.

Metsästyslain 37 §:n mukaan riistaeläinlaji on rauhoitettava valtioneuvoston asetuksella, jos lajin kannan säilyminen sitä edellyttää. Metsäisten elinympäristöjen riistalajien, kuten pyyn ja riekon osalta vuosittain toteutettavien riistakolmiolaskentojen perusteella muodostetut arviot kannan tilasta kunakin metsästysvuonna johtavat meillä kansainvälisestikin arvioituna erittäin nopeisiin metsästyksen säätelytoimiin. Riistalaskentojen pohjalta toteutetaan metsästysaikojen rajauksia tai tilapäisiä metsästyskieltoja. Uhanalaisista lajeista muun muassa punasotkan ja tukkakoskelon metsästys on jo kielletty.

Uhanalaisuuden määritelmä ongelmallinen

Uhanalaisten lajien määrittelymenetelmiä tulisi Metsästäjäliiton mielestä tarkastella uudelleen. Uusin IUCN:n ohjetta noudattama Suomen ympäristöhallinnon laatima Suomen lajien uhanalaisuusluokitus eli Punainen kirja, on ilmestynyt vuonna 2019. Nykyinen kymmenen vuoden tarkasteluväli on tietyissä tapauksissa kohtuuton. Vaikka esimerkiksi pyy on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, on se riistakolmiolaskentojen mukaan ollut koko 2000-luvun alun ajan maassamme varsin elinvoimainen laji. Pyy lähestyi Punaisen kirjan uusimman version julkaisuaikaan vuonna 2019 paikoin jopa laskentahistoriansa huipputiheyksiä.

Riista- ja rauhoittamattomiin lajeihin kuuluu Suomessa 17 uhanalaiseksi luokiteltua eläinlajia. Punaisen kirjan mukaan uhanalaisia riistalajeja ovat metsähanhi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, tukka- ja punasotka, haahka, nokikana, riekko ja pyy. Lisäksi uhanalaisista lajeista merilokki ja harmaalokki ovat meillä rauhoittamattomia. Suomessa rauhoittamaton ja elinvoimainen laji räkättirastas on puolestaan EU-tasolla vaarantunut, kuten Ylä-Lapin riistalintumme kiiruna. Kansalaisaloite koskee siten myös meri- ja harmaalokkia, räkättirastasta ja kiirunaa.

Suurpetojen metsästys perustuu kannanhoitosuunnitelmiin

Kansalaisaloitteen kirjaus ei koske sutta, karhua, saukkoa, ahmaa, ilvestä ja kirjohyljettä, jotka ovat jo nyt meillä metsästyslain 37 §:n mukaan aina rauhoitettuja ja niiden pyynti tapahtuu siksi ainoastaan poikkeuslupamenettelyllä.  Suurpetojen metsästys perustuu lajien kannanhoitosuunnitelmiin. Tämän takia suden kannanhoidollinen metsästys tulee voida aloittaa, kun susikanta ylittää suotuisan suojelun tason.

  Lisätietoja:
  Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, puh. 050 569 8916, ere.grenforsmetsastajaliitto.fi