Jousi metsästysaseena soveltuu kaikelle riistalle. Suomessa sallittua jousiriistaa ovat kaikki pienriista ja hirveä pienempi sorkkariista (peurat, kauriit, villisika ja mufloni).

Jousesta säädetään metsästysasetuksen 20 §:ssä. Metsästysjousen on oltava käsin vireessä pidettävä, joita ovat pitkä-, vastakaari- ja taljajousi (jalka- eli varsijousi on kielletty). Lisäksi jousen vetojäykkyys tulee ylittää 180 N ampujan vetopituudella. Metsästettäessä nuolessa on oltava aina metsästyskärki.

Eettistä ja valikoivaa, mutta haastavaa

Jousimetsästys on valikoivaa, sillä eläimen laji ja laatu ovat hyvin tiedossa laukaisuhetkellä. Saaliin saantiin vaikuttaa hyvin paljon tavoitellun riistan elintapojen tunteminen. Saalis koostuu useimmin varomattomista nuorista yksilöistä, joihin saalistuspaine luonnonmukaisestikin kohdistuu.

Tyypillinen metsästysampumamatka jousella on 5-25 metriä, joskin oma ampumataito ja olosuhteet määrittävät enimmäismatkan. Jousimetsästyksen haaste on päästä hyvälle ampumaetäisyydelle riistaeläintä. Metsästys päättyy tavoitellulla etäisyydellä tapahtuvaan, ampumasuorituksena helppoon ja laukaukseen.

Äänetöntä ja turvallista

Jousesta pidetään myös äänettömän ja päästöttömän laukauksen vuoksi. Tämä mahdollistaa harjoittelun monen harrastajan omalla pihalla. Lisäksi jousi soveltuu pienen varoalueen ja häiriöttömyyden ansiosta hyvin myös metsästykseen asutuksen ja muun infrastruktuurin sirpaloittamilla alueilla, joilla ruutiaseen käyttö on rajattua tai se ei ole sen aiheuttaman häiriön vuoksi mielekästä.

Käytetyimpiä jousimetsästystapoja ovat ylhäältä käsin kyttäys tai houkuttelu sekä hiivintä, eivätkä muutkaan tavat ole ollenkaan poissuljettuja. Metsästysvälineenä jousi soveltuu tavallisen metsästyksen lisäksi erityiskohteisiin äänettömyyden ja hyvin hallittavissa olevan lyhyen varoetäisyyden johdosta. Silti metsästysnuoli on tehokas koko lentonsa ajan ja yleensä se läpäisee täysin saaliin sen koosta riippumatta sekä johtaa yhtä nopeasti ja eettisesti kuolemaan kuin hirvikiväärin luoti.

Tarkempaa tietoa jousimetsästyksestä ja välineistä löydät Jousimetsästäjäin Liitto ry:n sivuilta.

Metsästyslaki ja -asetus säätelevät jousella metsästämistä. Ajantasaisen lainsäädännön löydät aina finlex.fi. 

Metsästysjousityypit

Suomalaisessa metsästyksessä sallittuja jousia ovat ne, joita pidetään käsivoimin vireessä. Metsästyslaki määrää jousen virittämiseen vaadittavaksi voimaksi vähintään 180 newtonia, joka vastaa puntarissa noin 40,5 paunaa tai 18,4 kiloa. Aloittelijan ei kannata valita liian jäykkää jousta.

Suomalaiset metsästysjouset voidaan luokitella kolmeen pääryhmään: taljajousi, pitkäjousi ja vastakaarijousi. Taljajousessa on väkipyörät kaarien päissä tuomassa lisää heittonopeutta sekä kevennyksen vedon loppupäähän tähtäämistä helpottamaan. Pitkäjousen kaaret ovat suorat. Se on näistä jousityypeistä haastavin aloittelijalle. Vastakaarijousen kaaret kääntyvät kärjistään ulospäin, jolloin virittäminen on vastaavaa pitkäjousta hieman tasaisempi ja heittonopeus kevyellä nuolella nopeampi.

Tyypillisesti taljajousessa käytetään tähtäimiä ja laukaisulaitetta, jolloin laukaisu muistuttaa paljon kiväärillä ampumista. Pitkäjousi ja vastakaarijousi ovat vaistojousia, ja ammunta tapahtuu yleisimmin ilman tähtäimiä.

Suomalaisessa metsästyksessä on kielletty varsijousi eli jalkajousi. Varsijousessa on kiväärinomainen tukki ja se pysyy vireessä ilman lihasvoimaa.

Nuolet ja metsästyskärjet

Nykyisin ammutaan yleisimmin hiilikuitunuolilla, mutta myös puu- ja alumiininuolille löytyy käyttäjiä. Nuolen perässä on nokki, johon jousen jänne laitetaan sekä sulat, jotka auttavat nuolta lentämään suoraan. Maalitauluun ammutaan luodin muotoisella taulukärjellä. Se rikkoo taustaa vähiten, mutta samasta syystä se ei sovellu minkään riistan metsästykseen. Jousivälineet muuttuvat metsästykseen soveltuviksi vain käyttämällä nuolessa metsästyskärkeä!

Käytettäessä jousiasetta euroopanmajavan, kanadanmajavan, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin tai villisian ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. (Majaville nuoli on lisäsi kytkettävä siimalla tai narulla jouseen.) Muulle riistalle voidaan käyttää pienempääkin leikkaavaa tai muunlaista heti tappavaa kärkeä. Aivan pienimmälle riistalle voidaan käyttää esimerkiksi tylppää kärkeä, joka antaa riittävän iskun riistan kokoon nähden. Leikkaavat kärjet käyvät kaikelle riistalle. Usein sama leikkaava kärki sopii pienimmästä riistasta suurimpaan.

Nuolen teho perustuu haavakanavan leikkaamiseen, joka ei vaadi suurta energiaa, kuten luodin repivä läpäisy. Lopputulos on saaliin kannalta kuitenkin vastaava. Lisäksi suuremmallekin riistalle sopivan kärjen tekemä haavakanava on reunoiltaan niin siisti, ettei se pienenkään saaliseläimen kohdalla riko lihaa käyttökelvottomaksi.

Metsästysjousen perusteet

Klikkaa kuvia nähdäksesi ne kokonaan.