Tästä osiosta löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.
Sivulla esitetyt vahinkotapaukset ovat ainoastaan esimerkkejä, eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johonkin toiseen vahinkovakuutustapahtumaan liittyen. Vakuutusyhtiöt käsittelevät jokaisen vahinkotapahtuman tapauskohtaisesti vakuutusehtojen mukaisesti. Yleiset kysymykset palsta on tarkoitettu antamaan vain yleisluontoisia esimerkkejä jäsenille, eikä niiden tarkoituksena ole antaa yleisiä neuvoja tai suosituksia, eikä esimerkkeihin tule luottaa minkä toiminnan tai päätöksen perusteeksi. Vahingon sattuessa olethan aina ensisijaisesti yhteydessä omaan vakuutusyhtiöösi.
Metsästäjäliitto voi muuttaa tämän palstan sisältöä milloin tahansa. Metsästäjäliitto ei ole vastuussa mistään välittömistä, epäsuorista, satunnaisista tai välillisistä vahingoista tai menetyksistä, jotka aiheutuvat tämän verkkosivuston sisällöstä tai sen saatavuudesta, käytöstä tai siihen luottamisesta.
Suodata kategorian mukaan
Usein kysytyt kysymykset
Hakutulokset 1 - 20 / 20
Kuka saa metsästää villisikaa?
Metsästäjätutkinnon suorittanut ja riistanhoitomaksun maksanut metsästäjä, jolla on lupa metsästää alueella. Toisin sanoen villisika on usein käytännössä samojen vaatimusten takana kuin pienriista, ellei metsästysoikeuden haltija tai voimassa oleva metsästysvuokrasopimus määrää asiasta toisin. Sille ei tarvita erillistä riistakeskuksen pyyntilupaa.
Milloin villisikaa saa metsästää?
Ympäri vuoden. Naarasta, jolla on porsaat, ei saa tappaa 1.3.–31.7.
Missä villisikaa saa metsästää?
Villisialla ei ole muita aluerajoituksia, kuin vaatimus alueen metsästysoikeudelle tai metsästysoikeuden haltijan luvalle metsästää.
Huom! Jos metsästysvuokrasopimus on tehty vain hirvieläimille, villisikaa ei saa ko. alueella metsästää. Villisika suositellaan päivitettävän vajaisiin vuokrasopimuksiin.
Millä villisikaa saa metsästää?
Kiväärillä, joka täyttää hirvivaatimukset, eli vähintään 9 gramman luoti, osumaenergia 100 metrin päässä vähintään 2 700 joulea tai 10 gramman luodilla vastaavasti vähintään 2 000 joulea. Lisäksi sallittuja ovat haulikon täyteiset ja metsästysjouset.
Tarvitaanko villisian metsästämiseen ampumakoetta?
Ampumakoe tulee olla suoritettu kiväärillä tai jousella villisikaa metsästävällä.
Mitä pitää tehdä, kun on saanut villisian saaliiksi?
Villisiasta tehdään saalisilmoitus, joka tapahtuu joko Riistakeskuksen lomakkeella tai sähköisesti Oma riista -palvelun kautta. Lisäksi villisiasta otetaan näytteet. Ilmoituksessa ilmoitetaan saajan nimi, metsästäjänumero, yhteystiedot ja saaliista sukupuoli, ikä, pyyntiaika ja -paikka.
Miksi villisiasta otetaan verinäytteet?
Verinäytteestä voidaan todeta afrikkalainen sikaruttovirus tai sen vasta-aineita, mikäli villisika on altistunut taudille. Näytteeksi lähetetään villisian munuainen, perna ja verta, sekä emakoilta 5 - 10 cm pala kohdunsarvea ja karjuilta kivekset. Ohjeita näytteenotosta löytyy myös Ruokaviraston verkkosivuilta.
Minne villisian verinäytteet toimitetaan?
Saaliista otetaan näytteet sikaruttoa ja trikiiniä varten ja lähetetään Ruokavirastolle. Trikiinin testauksen voi valita sikaruttonäytepalkkioksi Ruokavirastolta, mutta sen voi testauttaa nopeammin myös muualla. Ravinnoksi käyttämättömät ruhon osat ja sisälmykset suositellaan haudattavan, jotta mm. trikiini ja mahdolliset muut loiset tai taudit eivät leviä.
Mitä tehdä, jos villisika haavoittuu metsästettäessä tai kolarissa?
Haavoittunut villisika tulee pyrkiä lopettamaan viivytyksittä, mutta huolehtien turvallisuudesta. Haavoittuneena metsään jääneestä villisiasta on ilmoitettava poliisille. Vaatimus ei ota kantaa villisian kokoon, mutta poliisin ja SRVA:n on hyvä tietää, onko kyseessä porsas vai aikuinen yksilö.
Kuka metsästysseurassa päättää, miten villisikaa metsästetään?
Metsästysseuran vuosikokous tai hallitus, riippuen säännöistä kumpi, voi päättää metsästystavoista. Määräyksissä on varottava rajoituksia, jotka rikkovat yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi lain sallimaa metsästysvälinettä tai tietyn koirarodun käyttämistä ei voi kieltää. Metsästystapa sen sijaan voidaan määrätä tapahtuvaksi vain yhteisjahtina tai kytiksenä. Ilman painavia perusteluita jahtimuotoja ei ole kuitenkaan suositeltavaa rajoittaa.
Miten villisikasaalis jaetaan?
On yleistä, että saalis kuuluu ampujalle. Yhdistys kokouksessaan tai seurue yhteisesti voi päättää myös muunlaisesta jakamisesta.
Voiko villisianlihaa myydä ja mitä vaatimuksia myynnille on?
Villisian lihaa voi myydä, mutta eläimestä on ennen lihan antamista saatava trikiinitulokset. Ruho voidaan toimittaa suolistamattomana, mutta jos se myydään osina, tulee käsittelypaikasta olla vähintään elintarvikehuoneistoilmoitus.
Pitääkö villisian ajojahdissa olla metsästyksenjohtaja?
Villisian metsästyksessä ei tarvita metsästyksenjohtajaa.
Pitääkö seuruejahdissa käyttää turvaoranssia vaatetusta?
Huomiovaatetusta ei ole vaadittu villisian metsästyksessä, mutta kaikessa seuruejahdissa on erittäin suotavaa sellaista käyttää.
Milloin villisikajahdissa voi käyttää koiraa? Voiko esimerkiksi hirvikoiraa käyttää sikajahdissa tammi–helmikuussa?
Ajavaa koiraa voi käyttää vain 20.8.- helmikuun loppu. Muuta kuin ajavaa koiraa voidaan käyttää muulloinkin, mutta tällöin koiran olisi oltava hyvin varma villisialle ja hallittavissa niin, ettei muita eläimiä häiritä. Käytännössä kiinnipitoaika rajaa suurinta osaa koiran käyttöä.
Voiko maanomistaja metsästää villisikaa omalla maallaan, vaikka metsästysoikeus on vuokrattu seuralle?
Villisikaa voi metsästää metsästysoikeuden haltija tai haltijan luvalla. Jos metsästysoikeus on luovutettu, niin silloin metsästys tapahtuu vuokraajan luvalla. Metsästysoikeudesta on voitu sopia myös muuta, jolloin pätee mitä on sovittu.
Miten rautapyynnissä estetään muiden kuin minkin päätyminen rautoihin?
Pienpedoille asianmukaisesti viritetyt raudat ovat turvallisia käyttää. Raudat tulee sijoittaa jämäkkään ja riittävän pitkään suojaputkeen tai -laatikkoon, jossa on ainoastaan pieni reikä, josta ei karhun tassu mahdu sisään. Raudat tulee sijoittaa laatikossa tarpeeksi syvälle ja rautojen tulee laueta tarpeeksi herkästi, jos niihin yrittää karhu tai muu eläin päästä ulkopuolelta käsiksi.
Lue lisää: https://vieraspeto.fi/minkin-pyyntitavat/heti-tappava-rauta/
Metsästyslaissa sanotaan: "Ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa eläintä ei saa ampua 150:tä metriä lähempänä sellaista rakennusta, jossa asutaan." Mitataanko matka ampujasta, eläimestä vai siitä kumpi on lähempänä?
Etäisyysvaatimus koskee sekä ampujaa, että metsästettävää eläintä, ja tämä ilmenee suoraan sanamuodosta. Jos ampuja tai saaliseläin on 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta, on eläintä ammuttu etäisyysvaatimuksen vastaisesti.
Riittääkö pelkkä osoitteen muutos alueelle, missä paikalliset voivat vapaasti nauttia esimerkiksi pienriistan metsästyksestä valtion alueella? Eli mitä kotikunnalla tarkoitetaan?
Osoitteenmuutos ei riitä, vaan tosiasiallinen asuminen ratkaisee.
Metsästyslain (615/1993) 8 § (1427/2014) mukainen vapaa metsästysoikeus on tarkoitettu kuntalaiselle. Metsästyslain esitöissä puhutaan paikallisten asukkaiden oikeudesta (HE 300/1992 vp): Tämä oikeus kuuluu paikallisille asukkaille niin kauan kuin he näissä kunnissa asuvat. Saman oikeuden saa kuntaan muualta muuttanut asukas. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut sallia tilannetta, jossa osoite muutetaan, mutta kuntaan ei tosiasiallisesti muuteta.
Kotikunnan määräytymisen osalta metsästyslaissa viitataan kotikuntalain (201/1994) 2§:ään, Kotikuntalain 2§:n mukaisesti henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu. Hallituksen esityksen (HE 104/1993 vp.) mukaan: Säännöksessä asumisella tarkoitetaan henkilön tosiasiallista asumista tietyssä Suomen kunnassa ja säännöksen tarkoituksena on siis totuudenmukainen rekisteröinti.
Kotikuntalain 2 §:n 2 momentin (669/2016) mukaan, jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys.
Hallituksen esityksessä lainsäätäjän tarkoitusta on henkilön oman käsityksen ja tosiasiallisen asumisen osalta avattu seuraavasti: Henkilön oma subjektiivinen käsitys ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva tekijä, vaan hänellä tulee myös objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen mukaan olla kiinteä yhteys ilmoittamaansa kuntaan. Tällaisia huomioon otettavia tosiseikkoja, jotka osoittavat, että henkilöllä on ilmoittamaansa kuntaan kiinteä yhteys, ovat henkilön perhesuhteet, joilla tarkoitetaan henkilön siteitä perheeseensä ja perheen yhteiseen asuntoon eli kotiin, hänen toimeentulonsa, jolla tarkoitetaan henkilön työskentelyä tai muuta taloudellista yhteyttä määrättyyn asuinpaikkaan tai muut vastaavat seikat, kuten esimerkiksi sukulaisuus-, kasvatus- tai hoitosuhde. Myös se seikka, onko henkilön tarkoituksena asua ilmoittamassaan kunnassa vakinaisesti tai ainakin toistaiseksi, tulee ottaa tosiseikkojen arvioinnissa huomioon. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa tosiseikkojen arvioiminen jää viimekädessä viranomaisen tehtäväksi.
Olen menossa kanalintujahtiin ja ajatuksena olisi, että metsästyskortiton ja aseluvaton kaverini tulisi mukaan. Minulla olisi itsellä kädessä haulikko ja selässä kivääri, kaverilla eväsreppu. Saanko vaihtoehtoisesti antaa kiväärini kaverini kannettavaksi, jos kiväärin lukko ja panokset ovat minulla taskussa? Tällöinhän aseella ei voi ampua.
Henkilö, joka toimii metsästäjän apuna koiran ohjaajana taikka vastaavalla tavalla avustaa metsästyksessä, ei ole velvollinen suorittamaan riistanhoitomaksua. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka todentaa, ettei henkilö osallistu metsästykseen. Tämä voi olla siinä määrin vaikeaa, että menettelyssä on riskinsä. Selkeintä olisi, että ase olisi myös suojuksessa.
Aselain puolesta voit mielestäni antaa kiväärin kuvatulla tavalla kaverisi kannettavaksi, mikäli kuljette toistenne välittömässä läheisyydessä. Aseen on pysyttävä koko ajan välittömässä valvonnassasi. Muutoin tilanne voidaan tulkita aseen luovuttamiseksi henkilölle, jolla ei ole oikeutta aseen hallussapitoon.