Edunvalvontaseminaari

Edunvalvontaseminaarissa käytiin läpi monia metsästäjiä puhuttavia ajankohtaisia aiheita.

Seminaarin tallenne

Katso koko seminaari täältä >>

Ohjelma

12:00 Seminaarin avaus, puheenjohtaja Tuomas Hallenberg, Suomen Metsästäjäliitto

12:05 Tervehdyspuheenvuoro - Hallitusohjelman metsästyskirjausten toteuttaminen, ministeri Sari Essayah (KD), Maa- ja metsätalousministeriö

12:15 Suurpetojen metsästyslainsäädäntö Ruotsissa, juristi Johan Svalby, Nordic Hunters’ Alliance

12:25 Hallitusohjelman metsästyskirjausten toteuttaminen eduskunnan näkökulmasta, kansanedustaja, valiokunnan pj Jenna Simula (PS), maa- ja metsätalousvaliokunta

12:40 Suurpetojen kanta-arvioiden kehittämismahdollisuudet, ohjelmajohtaja, erikoistutkija Katja Holmala, Luonnonvarakeskus 

12:55 tauko

13:05 Villisikakannan hallinta on kaikkien metsästäjien asia, miten se tehdään ja kuinka sikaruttoon on varauduttu, järjestöpäällikkö Teemu Simenius, Suomen Metsästäjäliitto

13:15 Lisää ampumaratoja – lyijyluodit harjoittelussa sallittava: Edunvalvonnan tilannekatsaus, metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen, Suomen Metsästäjäliitto

13:30 Järjestöteema 2024: Turvallisuutta jahtipoluille – tekemisen iloa metsästysseuroihin ja Metsästäjäliittoon, järjestökoordinaattori Suvi Honkavaara

13:40 Miten hallitusohjelman metsästysasioiden valmistelu etenee maa- ja metsätalousministeriössä, yksikön johtaja, erätalousneuvos Vesa Ruusila

14:00 Edunvalvontaseminaari päättyy

Oikeus muutoksiin pidätetään.

Esitysmateriaalit

Ministeri Essayahin puheeseen (PDF)

Johan Svalbyn videopuheenvuoron tekstitys suomeksi (PDF)

Kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan pj Jenna Simulan esitys (PDF) 

Katja Holmala suurpetoseurantojen kannanseurannan kehityssuunnista, LUKE (PDF)

Vesa Ruusila Miten hallitusohjelman metsästysasioiden valmistelu etenee maa- ja metsätalousministeriössä, MMM/Erä (PDF)

Seminaarissa kysytyt kysymykset

Kuinka saadaan pyörrettyä suden ja karhun metsästyskielto?

Korkeimman hallinto-oikeuden lokakuun 2023 karhupäätösten ja huhtikuun 2022 ilvespäätöksen myötä suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on mahdotonta nykyisen lain puitteissa. Metsästäjäliitto ajaa lain täydennystä Ruotsin mallin mukaisesti, missä nämä tekijät on otettu huomioon suojelun ohessa kannanhoitoalueittain. Ruotsissa on parlamentti myös määritellyt suurpetojen suotuisan suojelun tasot, toisin kuin Suomessa. Tätä suurempi petomäärä on Ruotsissa kannanhoidollisesti metsästettävissä.

Metsästäjäliitto katsoo, että Suomella on täysi mahdollisuus kehittää suurpetojen kannanhoidollista metsästystä ohjaavaa lainsäädäntöään niin, että suurpetoja koskevan luontodirektiivin lisäksi se voi luontodirektiiviä ja sen suurpetokirjauksia rikkomatta määrittää sosioekonomiset perusteet, jotka mahdollistavat kannanhoidollisen metsästyksen. Riistahallinto kuten myös MMM ovat katsoneet, että suurpetojen metsästys käytännössä loppuu https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/46e51135-dea6-47c0-a23f-879e632d46bf korkeimman hallinto-oikeuden karhupäätösten myötä.

Komissio on kuitenkin suositellut jäsenmaita käyttämään suurpetojen kannanhoidossa joustoja. Mitä ne voisivat olla muuta kuin lainsäädäntöä, jotta kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat kestäisivät oikeustarkastelun? Oheisen linkin kautta löytyy tiivistelmä Nordic Hunters’ Alliancen (NHA) juristin näkemys siitä, että Suomella on kansallinen toimintavapaus kehittää lakia samalla tavoin kuin Ruotsi on tehnyt. Tiedotteen lopusta löytyy linkki hänen esityksensä koko tekstiin. Metsästäjäliitto on kyseisen NHA:n jäsen. https://metsastajaliitto.fi/uutiset/eu-asiantuntija-svalby-suomella-mahdollisuus-muuttaa-suurpetolainsaadantoa

Metsästäjäliitto katsoo, että hallitusohjelma antaa selkänojan ryhtyä lainsäädännön valmistelutyöhön https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliitto-kiittaa-hallitusta-metsastysmyonteisesta-hallitusohjelmasta. Kirjaus on hyvin selkeä (ohjelman kohta 6.6): ”Suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn. Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä. Jo aloitettua työtä kannanhoidollisen sudenmetsästyksen mahdollistamiseksi jatketaan eduskunnan päätöksen mukaisesti.” https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/

Lainsäädännöllä voidaan ja myös pitää määrittää kansallisesti kullekin suurpedolle lajin suotuisan suojelun taso, jotta kannanhoidollinen metsästys voisi toteutua. Ruotsissa tämä on tehty, ja tasot ovat seuraavat (suluissa on rinnastus Suomen kyseisen lajin kannan suuruuteen tuoreimman tiedon mukaan):

• Susi 300, syyskanta (Suomessa oli vastaavaan aikaan 2023 pennut mukaan laskien 400-500 sutta Luonnonvarakeskuksen ennustemallin arvion mukaan)
• Karhu 1400 (Suomessa on nyt vajaat 2000 karhua Luonnonvarakeskuksen mukaan)
• Ilves 870 (Suomessa on noin 2500 ilvestä)
• Ahma 700 eläintä (Suomessa on noin 400 ahmaa). 

9.11.2023 eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta lausui valtion vuoden 2024 talousarviota koskevassa lausunnossaan, että valiokunta tulee myöhemmin esittämään vähimmäismäärän kullekin suurpedolle kannanhoidollisen metsästyksen turvaamiseksi. https://metsastajaliitto.fi/uutiset/eduskunnan-maa-ja-metsatalousvaliokunta-aikoo-esittaa-suurpedoille-vahimmaismaarat

Mitä liitto tekee sen eteen että saataisiin " jäitä hattuun " srva sopimusten irtisanomisiin?  Kärsijä osapuolena on kuitenkin kärsivät eläimet. Ei kenenkään etu.

Suomessa SRVA-toimintaan osallistuu 30000 metsästäjää ja tehtäviä on vuodessa 15000 SRVA-toiminnan sopijaosapuolet ovat paikallinen riistanhoitoyhdistys ja poliisi. Joissakin tapauksissa maksetaan korvauksia, mutta sen saaja on riistanhoitoyhdistys.

Metsästäjät tekevät SRVA-työtä vapaaehtoisesti ja ilman korvausta. Hiljattain saadun korkeimman hallinto-oikeuden kielteisen karhupäätöksen myötä on Suomessa ajauduttu tilanteeseen, jossa kaikkien suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on mahdotonta, ellei asiaa koskevaa lakia muuteta tai ellei EU muuta suurpetojen suojelustatusta. Susikanta on useissa maakunnissa jo nyt niin tiheä, että kaukohakuisen metsästyskoiran käyttö on mahdotonta susiriskin ollessa liian suuri. Metsästyskauden aikana joka toinen päivä sudet vievät metsästyskoiran tai raatelevat sen jossakin päin maata. Metsästäjillä ei ole enää näkymää siitä, että metsästys olisi jatkossa mahdollista suurpetokantojen kasvaessa edelleen. Samanaikaisesti metsästäjien toivotaan pitävän hirvikantaa riittävän alhaisella tasolla, Etelä-Suomessa harventavan peurakantaa ja pyytävän villisikoja sikaruttoriskin pienentämiseksi. Ja samanaikaisesti metsästäjien toivotaan jatkavan SRVA-työtä.

Kun susitilanne estää koirametsästyksen ja vuosi vuodelta tilanne nyt pahenee, ristiriitainen tilanne herättää metsästäjissä luonnollisesti harmistusta ja epätoivoa. Hienon eräharrastuksen jatkumiselle ja yhteiskunnan kannalta tarpeelliselle SRVA-toiminnan jatkamiselle on vaikea nähdä tulevaisuutta.

SRVA-toiminta on erittäin arvostettua metsästäjien toimintaa yhteiskunnan hyväksi. Metsästäjäliitto osaltaan toivoo, että SRVA-toiminta voisi jatkua. Poliisi on selkeästi ilmaissut, että se ei kykene toteuttamaan SRVA-tehtäviä poliisin voimin, vaan arvostaa metsästäjien työtä ja toivoo sen jatkuvan. Kukaan metsästäjä ei halua sitä, että SRVA-toiminnan mahdollinen lopettaminen nähtäisiin kostona tieliikenteessä loukkaantuneita luontokappaleita kohtaan.

Metsästyksen jatkuminen on kuitenkin turvattava, jotta myös SRVA-tehtävät voidaan hoitaa. Maa- ja metsätalousministeriön on lunastettava hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan ”suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä.” Metsästäjäliitto on esittänyt, että suurpetolaki päivitetään Ruotsin suurpetolainsäädäntöä vastaavaksi. Ruotsissa kaikkien suurpetojen metsästys onnistuu maan korkeimman hallinto-oikeuden vahvistamana. Maassa lakiin kirjattuna tavoitteena on paitsi suurpetojen suojelu, myös ihmisten turvallisuuden ja elinkeinojen varmistaminen ja hirvikantojen suojaaminen. Tämä puuttuu Suomen laista.

Metsästäjäliitto on syyskuun aikana muistuttanut ja kannustanut metsästysseuroja vastaamaan EU-komission kyselyyn, jossa selvitetään, onko tarvetta suden suojelutason muuttamiseen. Komissio on kyselyssään todennut, että vastaustietojen perusteella komissio harkitsee tekevänsä ehdotuksen suden suojeluaseman muuttamisesta. Metsästäjäliitto on lähestynyt sähköpostein ja tekstiviestein metsästysseurojen puheenjohtajia ja sihteereitä muistuttaen vastaamisen tärkeydestä. Asia on ehdottoman tärkeä meille metsästäjille. Näistä kirjelmistä ei ollut nyt mitään hyötyä. Oltiinko myöhässä vai oliko jo ennakkoon tieto, kuinka tulee käymään?

EU-komission tietopyyntö loppukesästä 2023 koski susiin liittyvän nykytilanteen kartoittamista. Komissio pyysi järjestöjä ja toimijoita lähettämään kuvauksia paikallistilanteesta. Suomesta sadat metsästysseurat lähettivät tilanneraportin. Kaikista EU-maista komissio sai yhteensä 17000 asiaa koskevaa viestiä. EU-komissio on ilmoittanut, että se raportoi saamistaan vastauksista vuoden 2023 loppuun mennessä. Komission tietopyyntö tähtää siis siihen, että vastausten perusteella se voi arvioida, tulisiko suden suojelustatusta muuttaa. Aiempien muutosprosessien esimerkin myötä, esimerkiksi kesä-/talviaika-kysymys, voidaan arvioida, että suoden suojelustatuksen muutos vie luultavasti aikaa useita vuosia. Suomella ei ole varaa jäädä odottamaan EU:n päätöksentekoa.

Vastausta täydentää EU-näkymiä valottaen Nordic Hunters’ Alliancen juristin Johan Svalbyn puheenvuoro 16.11.2023 Metsästäjäliiton edunvalvontaseminaarissa (koko puheenvuoro löytyy oheisen tiedotteen lopussa olevasta linkistä https://metsastajaliitto.fi/uutiset/eu-asiantuntija-svalby-suomella-mahdollisuus-muuttaa-suurpetolainsaadantoa)

”Tänä päivänä jo useimmat EU:n jäsenvaltioista, myös suuret maat, kuten Ranska, Espanja ja Saksa, kamppailevat susiongelman kanssa. Metsästäjien rinnalla keskustelussa ovat nyt mukana varsin kovaäänisesti myös maanviljelijöiden kaltaiset vaikutusvaltaiset alat.

Tällä hetkellä Brysselin päättäjien lähettämät viestit ovat hyvin erilaisia kuin vielä muutama vuosi sitten, tai jopa vuosi sitten. Euroopan parlamentti on varoitellut, että suurpetojen hyökkäykset ovat herättäneet maaseudun väestössä epätoivon, voimattomuuden ja väärinymmärretyksi tulemisen tunteita. Sen vuoksi parlamentti on kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita, Suomi mukaan lukien, tehokkaisiin toimiin ongelmien ratkaisemiseksi käyttäen keinoja, joita EU-lainsäädäntöön sisältyvä suurten petoeläinten kantojen säätelyä koskeva joustovara tarjoaa.

Näyttää siltä, että myös komissio on muuttanut suhtautumistaan. Muutos on todella tervetullut, sillä aiemmin komissio on tehokkaasti estänyt useiden kannanhoitoa koskevien ratkaisujen toteuttamisen. Tämän vuoden syyskuussa Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kehotti jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti voimassa olevia EU-lainsäädännön poikkeuksia susilaumakeskittymien aiheuttamien ongelmien hoitamiseen. Hän siis tosiaan sanoi: ”hyödyntäkää voimassa olevia EU-lainsäädännön poikkeuksia täysimääräisesti-”. Hänen viestiään ei voi ymmärtää väärin.

Susilaumakeskittymien aiheuttamien ongelmien hoitaminen tarkoittaa etenkin susien metsästämistä. Tästä voimme päätellä, että EU:n poliittinen ilmapiiri on alkanut muuttua yksinkertaisesti siksi, että paikalliset realiteetit ovat muuttuneet.

Kuten jotkut teistä saattavat tietää, komissio selvittää myös parhaillaan sitä, tulisiko suden suojelun tasoa muuttaa. Tähän päämäärään metsästäjäjärjestöt ovat kovasti pyrkineet. Suden ja muiden suurpetolajien suojelun tason muuttaminen on kuitenkin prosessi, joka voi viedä vuosia. Sitä odotellessa Suomen kaltaiset maat eivät voi vain istua toimettomina odottamassa, että muutos tapahtuu. Juuri tämän vuoksi Euroopan parlamentti ja komissio kehottavat nyt jäsenvaltioita, Suomi mukaan lukien, ryhtymään tarvittaviin toimiin jo tänä päivänä. Lainsäädäntö tosiaankin tarjoaa Suomelle sijaa toimia.”

Miksi suurpetoja saa ruokkia?

Suurpetojen ruokkiminen liittyy luontokuvaustoimintaan, jonka valtiovalta on toistaiseksi katsonut olevan edistettävä elinkeino syrjäseuduilla.

Kenen vastuulla on ollut myöntää luvat yli 600:lle haaskanpitopaikalle? Ruokaviraston mukaan: ”Haaskanpitoon on saatava lupa maanomistajalta. Ennen haaskatoiminnan aloittamista on toimijan ilmoittauduttava haaskapaikkarekisteriin. Ilmoituksen toiminnan aloittamisesta voi tehdä Ruokaviraston julkaiseman eläintenpitäjä-, pitopaikka- ja haaskapaikkarekisterin sähköisen asioinnin sovelluksen kautta haaskaruokintapaikan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille.

Haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta. Haaska ei saa aiheuttaa maaperän eikä vesistöjen pilaantumista, joten haaskapaikkaa valittaessa on huomioitava pohjavesialueiden, järvien, jokien ynnä muiden vesistöjen sijainti. Tämän vuoksi on syytä olla yhteydessä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen. Mikäli aikomuksena on rakentaa katselukoju, kannattaa ottaa etukäteen yhteyttä kunnan rakennusvalvontaviranomaiseen. Haaskapaikka on pidettävä siistinä ja toimijan on huolehdittava käyttämättä jääneiden sivutuotteiden siivoamisesta pois ruokintapaikalta.” 

Miksi tapetut supikoirat, ketut ym. saa jättää metsään lisäämään petojen ruokaa?

Vaikka menettelyä ei olekaan varsinaisesti kielletty, saaliiksi saatuja supikoiria ja kettuja ei suositella jätettäväksi metsään mm. trikiinin leviämisriskin takia. Ruhot tulisi hävittää niin, että ne eivät päädy toisten petojen syötäväksi.

Miksi metsästäjät saavat ylläpitää ruokinnalla tolkuttomia määriä valkohäntä- ja metsäkauriita ja lisäksi siirtoistuttaa tänne kuusipeuroja, muffloneita ym ym.? Kaikki nämä eläimet lisäävät petojen ruokamääriä.

Houkutteluruokintaa tarvitaan sorkkaeläinkantojen kurissapitämiseen metsästyksellä, sillä selvästi suurin osa pienistä sorkkaeläimistä maassamme ammutaan ruokintapaikoilta. Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden ravintoresurssit ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi ilman metsästäjien ruokintaakin, muun muassa peltojen talviaikaisen viherpeitteisyyden laaja-alaisen lisääntymisen myötä. Siirtoistutettujen kuusipeurojen ja mufloneiden määrä on Suomessa varsin pieni eikä sillä ole isossa kuvassa merkitystä sorkkaeläintilanteeseemme valtakunnallisesti.

Miksi Eestissä ja Ruotsissa on mahdollista metsästää sutta - käsittääkseni heillä on sama EU-lainsäädäntö kuin meilläkin? 

Virossa sutta voidaan metsästää siksi, että susi on Virossa listattuna EU:n luontodirektiivin liitteeseen V eli ei-tiukasti suojelluksi lajiksi. Tämän johdosta poikkeuslupien myöntäminen on selvästi joustavampaa. Suomen poronhoitoalueella on myös sama tilanne kuin Virossa eli lupakäytäntö toimii joustavasti ja myönnetyt luvat kestävät hallinto-oikeuskäsittelyn. Ruotsissa sutta on mahdollista metsästää kannanhoidollisesti, koska siellä korkein hallinto-oikeus on hyväksynyt ruotsalaisen kannanhoidollisen metsästyksen menettelyn sikäläisen lainsäädännön mukaiseksi eli hyväksyttäväksi toiminnaksi. Myös EU-komissio on sitä mieltä, että ruotsalainen menettely on hyväksyttävä ja linjassa luontodirektiivin kirjausten kanssa. Suomessa KHO on taas ottanut päinvastaisen kannan suurpetojen kannanhoidolliseen metsästykseen.

 Susimäärän todellinen selvittäminen tärkeintä, eli lumijälkilaskenta. Mikä taho tätä vastustaa?

Metsästäjäliitto on toistuvasti esittänyt riistahallinnolle ja riistantutkimukselle suurpetojen lumijälkilaskentoja kanta-arviomenetelmien tarkentamiseksi. Toistaiseksi riistahallinto ei ole nähnyt niitä tarpeelliseksi.

Virossa ja Ruotsissa saa metsästää myös valkoposkihanhia. Miksei meillä?

Virossa ja Ruotsissa hyödynnetään valkoposkihanhien ampumisessa EU:n lintudirektiivin 9 artiklan poikkeusmahdollisuutta, joka on sisällytetty em. maiden lainsäädäntöön tehokkaasti ja joustavalla tavalla. Suomessa valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja maamme ympäristöhallinto ei ole halunnut lähteä edistämään joustavampaa poikkeuslupamenettelyä lintujen ampumisessa. Suomessa Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa poikkeuslupien myöntämisestä ja siellä valkoposkihanhen poikkeuslupapyyntiin suhtaudutaan erittäin kriittisesti.