Metsästäjäliitossa tapahtui puheenjohtajia koskevia henkilömuutoksia kevätliittokokouksessa huhtikuun lopulla. Liittoa vuodesta 2017 lähtien johtanut Tuomas Hallenberg ilmoitti hieman yllättäen jättävänsä liiton puheenjohtajuuden kesken kauden. Toki hän oli aiemmin ilmoittanut jättävänsä paikkansa tämän vuoden lopussa. Tuomaksen päätöstä aikaistivat hänen uudet haasteelliset työtehtävänsä Stora Enson metsädivisioonan johtajana ja konsernin johtoryhmän jäsenenä.
Olemme Tuomaksen kanssa olleet liiton puheenjohtajistossa vuoden 2017 alusta alkaen. Tulimme silloin liiton johtoon aivan uusina henkilöinä. Emme myöskään tunteneet toisiamme entuudestaan. Tuomaksen puheenjohtajuuden aikana liitto on uudistunut melkoisesti. Jo heti ensimmäisenä vuonna aloitimme liiton uudistaminen. Liiton strategia uudistettiin vuosille 2019–2023, samoin liiton arvot ja tapamme toimia, lisäksi liitolle luotiin selkeä tavoiteohjelma vuosille 2019–2027. Otimme käyttöön myös uuden sloganin ”Koti kaikille metsästäjille”. Kaikki edellä mainitut ovat ohjanneet liittomme toimintaa viime vuodet. Toki strategiaa on matkan varrella jonkin verran tarkistettu ja päivitetty.
Omalta osaltani yhteistyö Tuomaksen kanssa on sujunut hyvin ja mutkattomasti. Meillä on ollut myös selkeä työnjako keskenämme. Tuomakselle ovat kuuluneet liiton ja liittotoimiston johto sekä kansainväliset asiat. Tuomas on ollut myös NHA:n puheenjohtaja ja FACE:n puheenjohtajistossa. Minulle on kuulunut hänen tuurauksensa, Eräkontti Oy ja varainhankinta. Kiitän Tuomasta siitä valtavasta ja antaumuksellisesta työpanoksesta, jota hän on pyyteettömästi liiton ja metsästäjien eteen tehnyt puheenjohtajavuosinaan.
Koko tämän yhteisen ajan meillä on ollut yksi iso haaste, suurpedot ja erityisesti sudet. Liitto on tehnyt paljon edunvalvontatyötä, jotta suurpetojen, erityisesti suden, ilveksen ja karhun, metsästys voisi jatkua. Kun aloitin liiton varapuheenjohtajana, pidin susiasiaa kyllä tärkeänä, mutta hieman etäisenä Punkalaitumella asuvalle metsästäjälle, susi ei ollut iso ongelma täällä. Nyt alle 10 vuoden jälkeen asun Suomen susitiheimmällä alueella!
Suden kanta-arviot ilmestyivät samalla viikolla, kun tätä kirjoittelen. Uudet kanta-arviot ovat herättäneet paljon keskustelua tavallisten metsästäjien keskuudessa. Itsestänikin tuntuu aika mahdottomalta, etteikö susikanta olisi viime vuosina kasvanut, kun kannanhoidollista metsästystä ei ole ollut lainkaan. On täysin ymmärrettävää, että suurpetohavainnot ovat vähentyneet. Perussyy on selvä: kun ei ole metsästystä, ei ole havaintojakaan. Myös innostus DNA-näytteiden ja Tassu-kirjausten suhteen on ilman muuta vähentynyt, kun moni kokee, ettei siitä ole mitään hyötyä metsästyksen suhteen.
Vaikka tilanne on mikä on, jatkaa liitto painokkaasti työtä suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen aikaansaamiseksi kansallisella tasolla. EU:n kautta polku on pitkä ja kivinen, sen varaan emme voi jäädä.
Ilkka Mäkelä
varapuheenjohtaja, vt puheenjohtaja