Takavuosien ykkössuosikki metsäjänis yhä harvemmin saaliina

Lumijälki-indeksin mukaan metsäjäniksen kanta on ollut koko maan tasolla tarkasteltuna lievässä laskussa, joskin tiheydessä on syklisyyttä. Kantoihin vaikuttavat esimerkiksi petojen ja tautien yleisyys. Lisäksi metsäjäniskannassa esiintyy voimakastakin vuosien välistä vaihtelua, mutta se voi osittain selittyä esimerkiksi talvilaskentojen aikana vallitsevalla säällä. Metsäisillä alueilla metsäjänis on edelleen tavallinen, mutta etelämpänä se esiintyy paikoin laikuittaisesti.

Rusakkosaalis on vakiintumassa, joskin siinäkin on pientä heilahtelua vuosien välillä. Viime vuonna rusakoita pyydettiin hieman metsäjänistä vähemmän, 47 000. Rusakko on viime vuosina yleistynyt ja levittäytynyt kohti pohjoista. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että haitallista vieraslajia, supikoiraa, pyydettiin viime vuonna 131 000 kappaletta eli selvästi enemmän kuin metsäjäniksiä ja rusakoita yhteensä.

Perinteinen ”jänispiiska” yhä harvemmassa pihassa

Yksi syy saalismäärien pienenemiseen on perinteisen ajokoiralla tapahtuvan jänisjahdin hiipuminen. Taitavana jänisajurina tunnettu suomenajokoira oli menneinä vuosina Suomen eniten rekisteröity koirarotu. Esimerkiksi 1990-luvun alussa niitä rekisteröitiin yli 4000 vuosittain. Viime vuonna niitä rekisteröitiin 631 kappaletta. 

Susien määrän lisääntyminen on vaikeuttanut ajokoiralla tapahtuvaa metsästystä monin paikoin. Suomenajokoira työskentelee perinteisesti etsiessään ja ajaessaan laajalla alueella ja kaukana isännästään, minkä vuoksi sen käyttö on vaikeaa susialueilla.

Myös muutokset metsästystavoissa ja riistalajistossa vaikuttavat asiaan. Etenkin Etelä- ja Lounais-Suomessa monet matalammat ajavat koirarodut, kuten bassetit ja dreeverit, ovat kasvattaneet suosiotaan, sillä niitä voi nykyisin käyttää myös pienten sorkkaeläinten metsästyksessä. Osaa näistä koirista käytetään myös jänikselle ja rusakolle, mutta osalla pyydetään vain peuroja ja kauriita.

Rusakkojahdin monet muodot

Rusakolle perinteinen ajokoirajahti sopii hieman vaihtelevasti. Sillä on vahva taipumus nousta tielle ja juosta kauas, jolloin koiralla tapahtuva metsästys rajoittuu usein taitavasti valittuihin passipaikkoihin ja nopeisiin ”pöläytyksiin”.

Rusakoita voi toisaalta saada saaliiksi esimerkiksi peltoaukeiden suojaisia ojanvarsia kiertelemällä, myös ilman koiraa. Metsästys rusakon ruokailupaikoilta kuutamoöinä voi myös antaa saalista.

Rusakolla on huomattavasti metsäjänistä vahvempi taipumus siirtyä talven tullen asutusten liepeille, jopa taajamiin. Maaseutumaisissa kylissä järjestettävät rusakon ”suurajot” ovatkin muodostumassa perinteiksi useissa metsästysseuroissa. Tällöin seuran jäsenet ja mahdolliset vieraat muodostavat ajoketjun, jolla rusakot ajetaan passimiesten ulottuville. Kiinteistönomistajien luvalla jahti voidaan ulottaa myös istutuksille vahinkoa tekeviin piharusakoihin, joiden pyynti voi muuten olla hankalaa.

Sekä metsäjäniksessä että rusakossa on vahva, tunnistettava maku. Perinteisimmin niistä valmistetaan erilaisia pataruokia.

Metsästäjäliiton Jahtimediassa esitellään keittiömestari Ari Ruohon ohje ”Portviinissa hautunut perinteinen jänispata.”