Kolmevuotiaan jämtlanninpystykorvan molemmat omistajat olivat läsnä koetilanteessa, jossa susivahinko tapahtui. Hirvenhaukkukokeessa selvitetään koiran hirvenmetsästysominaisuuksia jalostusta varten.
Koira oli ehtinyt haukkua hirveä noin 40 minuuttia, kun haukku katkesi. Se juoksi noin 200 metriä, pysähtyi ja päästi sen jälkeen erikoisia haukahduksia. Hetken kuluttua koira lähti taas liikkeelle, teki muutaman kierron ja palasi tulojälkeään.
– Oletuksena oli, että se on kohdannut hirviemän ja vasan, ja emä on antanut sille lähdön. Ajoin juuri tienpiston päähän, ja koira tuli siellä koeryhmän luo kuultuaan auton, mies kertoo.
Koska luultiin, että koira oli vain saanut hirveltä lähdön, mies lähti sen kanssa takaisin metsään. Männikössä parisataa metriä käveltyään hän kuuli takanaan rasahduksen.
– Käännyin, ja näin isokokoisen suden 10–15 metrin päässä minusta. Olin siinä koiran ja suden välissä, koira oikealla puolella ja susi vasemmalla. Toinen lähes samankokoinen susi seisoi edessäni 50–60 metrin päässä minusta.
Mies kytki koiran kiinni, ja nappasi toiseen käteensä maassa maanneen karahkan.
– Huidoin sitten karahkalla ja karjuin susille, että häipykää, ja toisille kokeessa mukana olleille, että täällä on susia. Lähempänä oleva susi pälyili minua, piti näköyhteyden ja kiersi minua väijymisasennossa. Vaikutti siltä, että sen tahtotila oli päästä kiinni koiraan.
Arempi susi pysyi kauempana ja liikkui edestakaisin pusikon reunaa. Kumpikaan ei tuntunut välittävän miehen huutamisesta.
Päällimmäisenä hädän tunne
Toinen koiranomistajista kuuli huudon. Hän hälytti autossa maastokorttia täyttäneet tuomarit ulos, ja lähti toisen tuomarin kanssa juoksemaan tapahtumapaikalle.
– Tilanne tuli kovin äkkiä. Juostessa oli päällimmäisenä hädän tunne, ja sitä yrittää päästä nopeasti tilanteeseen. Oli epätietoisuus siitä, mitä siellä oikein tapahtuu ja mitä siellä odottaa, kun saapuu paikalle, nainen kertoo.
Sutta tuijottaessa sekunnitkin ovat pitkiä, mutta todellisuudessa aikaa kului jokunen minuutti ennen kuin koetuomari ja nainen olivat paikalla.
– Sudet lähtivät rauhallisesti hölkkäämällä pois juuri ennen kuin muut saapuivat. Hekin huusivat tullessaan, kun yrittivät paikantaa missä olen, joten sudet kyllä tiesivät, että lisää ihmisiä on tulossa, mies kertoo.
Koetapahtuma keskeytettiin. Kotona huomattiin, että koiraa oli purtu. Hirviemän ja vasan sijaan koira oli kohdannut sudet metsässä, mikä selittää sen oudon käyttäytymisen. Koiran haavat olivat onneksi lieviä: takapuolessa puremajälki ja rintakehässä pintahaava.
Muutama päivä tapahtuneen jälkeen koira on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Sitä on hoidettu eläinlääkärin määräämillä antibiooteilla ja tulehduskipulääkkeillä. Metsästäjäliitto on nähnyt eläinlääkärin lausunnon.
Ei ainoastaan metsästäjien hätähuuto
Susia on saanut pelätä pitkään. Tapauksessa haavoittuneen koiran omistajilla on useita ansioituneita koiria, joilla kilpaillaan ja metsästetään eri puolilla Suomea. Kyseinen jämpti on kahta ykköstulosta vailla oleva kaksoisvalio. Heistä harvassa on enää paikat, joissa metsästyskoiran kanssa voi harrastaa ilman pelkoa susista.
– Susia ei enää pelota ihmiset eikä koirat, kuten tämäkin kohtaaminen osoittaa. Susien kannanhoidollinen metsästys pitäisi saada käyntiin mahdollisimman ripeästi. Ensi syksy tulee olemaan aivan mahdoton, kun tilanne on jo nyt paikoin erittäin hankala, mies sanoo.
Nainen jatkaa:
– Tämä ei ole ainoastaan metsästäjien tai koiraharrastajien hätähuuto, vaan tässä on kyse myös sivummalla asuvien turvattomuuden tunteesta. Ihmiset miettivät, uskaltaako pimeässä lähteä ulos lenkille. Sosiaalisessa mediassa näkee, että näköhavaintoja susista tehdään myös valoisan aikaan ja asutuksen lähettyvillä, jopa keskellä asutusta.
Heistä pitäisi myös muistaa, että metsästyskoirat ovat rakkaita perheenjäseniä.
– Meillä koirat ovat monipuolisia harrastuskavereita. Ne asuvat kanssamme, ja niiden kanssa touhutaan erilaisia aktiviteetteja, sekä ulkoillaan päivittäin.