Metsästyslain suurpetopykälän 41a perusteluilla on oikeudellinen vaikutus

Maaliskuun 3. päivänä 2023 eduskunnassa hyväksytyn metsästyslain 41a-pykälän varsinainen lakiteksti muuttui vain vähän. Uutena lisäyksenä lakitekstiin tuli (merkitty kursiivilla), että kannanhoidollinen metsästys on sallittavissa, jos siitä ei ole haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämiselle tai sen saavuttamiselle. Lisäyksellä on merkitystä suden kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvitukselle, mutta karhun ja ilveksen osalta niiden kannat ovat yleisesti todetulla tavalla suotuisalla suojelun tasolla.

Oleellinen muutos tuli tarkennettuihin lain perusteluihin. Valiokunta katsoi eduskunnan hyväksymässä esityksessä, että Suomessa tulee edistää suurpetokantojen suojelua, ja tähän tavoitteeseen tulee pyrkiä sellaisin keinoin, jotka edistävät ihmisten ja suurpetojen yhteiseloa samalla kun vahinkoja ja haittoja estetään ja rajoitetaan.

Eduskunnan 3.3.2023 hyväksymän lain perustelujen mukaan kannanhoidollinen metsästys on välttämätöntä sosiaalisen kestävyyden turvaamiseksi muiden rinnakkaiseloa parantavien toimien ohella. Suurpetojen suojelussa tulee ottaa huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Säännösten soveltamisessa tulee hyödyntää kyseiselle lajille laadittua kannan hoitosuunnitelmaa.

Lain perustelut ovat oleellinen osa lakitekstiä

Juristi Jarmo Kiuru avaa seuraavassa direktiivin, lain ja lain perustelujen keskinäistä suhdetta. Kiuru avustaa Metsästäjäliittoa ja liiton kautta suurpetojen poikkeuslupien haltijoita, kun luvista on valitettu ja niitä käsitellään oikeusistuimissa. Kiuru on käytännössä laatinut useimmat poikkeuslupien haltijoiden puolesta oikeusistuimille tehdyt vastineet ja valitukset. Kiuru toteaa seuraavaa:

Suomen valtiojärjestyksen mukaan oikeuslähteiden painoarvon arviointi lähtee ensisijaisesti perustuslaista ja muusta säädännäisestä oikeudesta mukaan lukien Suomen kansainväliset sitoumukset.

Direktiivit eivät sido lainsoveltajaa eli oikeuslaitosta, mutta kylläkin lainsäätäjää. Direktiivit asettavat jäsenvaltioiden lainsäätäjille sitovan tavoitteen. Mikäli kansallinen lainsäädäntö täyttää direktiivin asettaman tavoitteen, jäsenvaltion lainsäätäjän ei tarvitse tehdä mitään direktiivin johdosta. Jos olemassa oleva lainsäädäntö ei ole riittävä tavoitteen saavuttamiseksi, kansallisen lainsäätäjän tulee panna direktiivi lainsäädäntötoimin täytäntöön.

Täytäntöön paneminen ei tarkoita direktiivien tekstien kopioimista kansalliseen lainsäädäntöön, vaan jäsenvaltioilla on usein harkinnanvaraa direktiivien täytäntöön panemisessa. Maat saavat itse päättää laeista, joilla tavoite toteutetaan.

Suomessa luontodirektiivin (92/43/ETY) täytäntöön paneminen on tehty Ruotsiin verrattuna epätarkemmin, mikä heikentää kansallisen lainsäädännön painoarvoa ensisijaisena oikeuslähteenä.

Direktiivin täytäntöön panevaa kansallista lainsäädäntöä sovelletaan direktiivin tavoitteiden mukaisesti. Kansallisen täytäntöön panevan lainsäädännön soveltaminen ei saa johtaa ristiriitaan direktiivin tavoitteen kanssa ja ristiriidat poistetaan ensi sijassa tulkitsemalla. Mikäli kansallinen lakiteksti on ristiriidassa direktiivin kanssa tai täytäntöönpano on laiminlyöty, direktiivi voi poikkeuksellisesti tulla suoraan sovellettavaksi. Direktiivi on siis kansalliseen lainsäädäntöön nähden toissijainen.

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään PeVM 1/1994 ottanut kantaa eduskunnan valiokuntien lakitekstille antamiin perusteluihin tapauksissa, joissa ne poikkeavat hallituksen laille antamista perusteluista. Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan ”Lainsäädäntömenettelyssä ymmärretään perustelujen olevan lakitekstiin kiinteästi nivoutuva osa.” Valiokunnan kannanotot menevät hallituksen kannanottojen edelle. Valiokunnan kannanotoilla on erityinen painoarvo laintulkinnassa.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto ei ole ristiriidassa luontodirektiivin (92/43/ETY) asettaman tavoitteen kanssa.

EU tuomioistuimen ennakkoratkaisut koskevat EU:n perussopimuksen tulkintaa ja EU:n säädösten tulkintaa ja pätevyyttä. EU-tuomioistuin ei siis ratkaise kansallisen lainsoveltajan käsiteltävänä olevaa asiaa. EU-tuomioistuin ei ota kantaa kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan pääasian tosiseikkoihin, vaan sen tekee kansallinen lainsoveltaja.  Kansallinen lainsoveltaja viime kädessä ratkaisee esimerkiksi sen, onko viranomaisen kannanhoidolliselle metsästykselle ilmoittama tarkoitus tosiseikastona EU-oikeuden mukainen.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on käyttänyt asemaansa suurpetojen ja ihmisten yhteiselon edistämiseksi huomioiden taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

Koirasusia koskeva lainsäädäntö kesken

Metsästäjäliitto katsoo Ylämaan koirasusilauman poistoluvan oikeuskäsittelyyn viitaten, että Suomella ei ole lainsäädännöllä osoitettua konkreettista kykyä noudattaa kansainvälistä sitoumustaan haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun koirasuden poistamisessa. On suuri riski, että ajan kuluessa koirasusien geenit leviävät suomalaiseen susikantaan.

Maa- ja metsätalousvaliokunta esitti eduskunnalle metsästyslain 41a-pykälän perusteluissa myös, ja eduskunta hyväksyi, että koirasusia koskeva lauma voidaan poistaa kokonaisuutena viranomaismääräyksellä ilman poikkeuslupaa. Tällaista päätösvaltaa käyttää viranomainen myös silloin, kun poistettavaksi määrätään vaaraa tai uhkaa aiheuttava susi. Lisäksi eduskunta hyväksyi kansanedustaja Jenni Pitkon (vihr) lausuman, että ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee toimia, jotka parantavat edellytyksiä hoitaa koirasusista johtuvia ongelmia.”

Juristi Jarmo Kiuru toteaa, että koirasusien poistaminen on Suomen valtion velvollisuus. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (SopS 1998/74) 8.1,h artiklan mukaan Suomen valtion tehtävänä on “estää sellaisten vieraiden lajien luontoon päästäminen tai valvoa tai hävittää sellaisia vieraita lajeja, jotka uhkaavat ekosysteemejä, elinympäristöjä tai lajeja”. Luonnon monimuotoisuuden suojelu voisi tilanteesta riippuen olla oikeuttamisperuste koko lauman hävittämiseen.

Korjaus 9.3. klo 17:36, koirasusia koskevaa kohtaa on korjattu: Eduskunta hyväksyi maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöstä myös koirasusia koskevan kohdan.