Metsästäjäliitto esittää saaliskiintiöitä taantuville vesilinnuille ruokintakiellon sijasta

Metsästäjäliitto on huolissaan harvalukuisimpien taantuneiden riistavesilintujen eli jouhisorsan, haapanan, tukkasotkan, lapasorsan, heinätavin, nokikanan ja punasotkan kantojen tilasta. Alati heikkenevä tilanne vaatii liiton mukaan tehokkaita toimenpiteitä. Asetusesityksen mukainen vesilintujen ruokintakielto ei kuitenkaan ole Metsästäjäliiton mielestä oikea ratkaisu. Metsästäjäliitto näkee korvaavina keinoina mm. saaliskiintiöt ja tehostetun vahinkolintujen pyynnin.

Ruokinta mahdollistaa valikoivan metsästyksen

Metsästäjäliitto haluaa lisää tutkimustietoa ravintohoukuttelun vaikutuksista vesilinnustukseen. −Ministeriön on pystyttävä paremmin todentamaan, mikä osuus ruokinnalta metsästyksellä on taantuvien lajien metsästyskuolleisuudessa. Metsästäjäliitto haluaa lisää selvityksiä myös siitä, missä määrin nyt kyseessä olevat taantuvat lajit hyödyntävät viljaruokintapaikkoja ja onko ravintohoukuttelun avulla tapahtuvan metsästyksen vaikutuksissa alueellisia eroja, toteaa Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.

Ruokintakielto sellaisenaan voisi liiton mielestä johtaa myös tahallisiin tai tahattomiin oikeustapauksiin, sillä avoimia ja tulkinnanvaraisia tapauksia on käytännössä paljon; Mikä katsotaan ruokintapaikaksi? Mikä on vaadittava minimietäisyys ruokintapaikan ja metsästyspaikan välillä? Miten pian ruokinnan päättymisestä paikalla voi metsästää?

Järkevästi mitoitettu, kohtuullinen vesilintujen ruokinta on Metsästäjäliiton mielestä jopa suositeltavaa, sillä ruokinta tarjoaa mahdollisuuden ampua varmoja riistalaukauksia. Sopivalta etäisyydeltä ammuttu laukaus parantaa valikoivaa metsästystä, koska ammuttavan linnun laji, sukupuoli ja ikä on helpommin määriteltävissä.

Metsästäjäliitto esittää korvaavia mutta tehokkaita toimia
Metsästäjäliitto esittää ravintohoukutinkiellon sijaan listan toimia, jotka vaikuttavat taantuvien vesilintujen tilan kohenemiseen kuin vesilintujen metsästysruokinnan täyskielto, joka on sellaisenaan ylimitoitettu toimenpide. Tärkeimpänä keinona liitto esittää taantuville vesilinnuille kahden linnun metsästäjä- ja kausikohtaista saaliskiintiötä. Metsästäjä voisi ampua korkeintaan kaksi taantuvien lajien yksilöä metsästyskaudessa. Lajit olisivat haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, tukkasotka, isokoskelo sekä nokikana. Koska edellä mainituista lajeista on jo nyt säädetty pakollinen saalisilmoitusvelvollisuus, kiintiöinti ja saalisseuranta olisi erittäin helppoa ja tehokasta toteuttaa. Saaliskiintiöinnin avulla päästään kiinni itse ongelmaan eli taantuvien lajien metsästyskuolleisuuden rajoittamiseen. Metsästäjäliitto ei jaa ministeriön näkemystä siitä, etteikö valvonnan näkökulmasta metsästäjäkohtaisen saaliskiintiön valvontaa voisi toteuttaa. Saaliskiintiöt ovat jo käytössä muutamien lajien osalta. Metsästäjien suuri enemmistö on lainkuuliaisia, eikä metsästäjät halua kiintiöitä rikkomalla riskeerata harrastuksensa jatkumista.

Metsästäjäliitto näkee toisena keskeisenä keinona taantuvien vesilintukantojen kohentamiselle rauhoittamattomien lintujen poikkeuslupabyrokratian keventämisen. Niin sanottuja luonnonhoidollisia poikkeuslupia rauhoittamattomien lintujen pyyntiin linnustokohteilla tulisi myöntää jatkossa pienemmällä kynnyksellä, erityisesti kosteikoille ja pesimäalueille kohdennettuina. Myös varislintujen pesimärauhoitusaikojen järkeistämistä tulisi voida aidosti miettiä. Metsästäjäliitto on erityisen huolissaan kosteikko- ja vesilinnuston poikastuoton jatkuvasta heikkenemisestä. Lintujen elinympäristöt ovat heikentyneet samaan aikaan, kun predaatio sekä pienpetojen ja erityisesti varislintujen aiheuttamana on koko ajan kasvanut. Metsästäjäliitto pitääkin tärkeänä näiden vaikutusten pienentämiseen tähtääviä toimenpiteitä ja hankkeita.

Kolmantena keinona Metsästäjäliiton ehdottaa täyskieltojen sijaan panostamista metsästäjien koulutukseen ja neuvontaan. Vesilinnustukseen tulee laatia eettiset ruokintaohjeet ja kohtuullisuuteen opastavat metsästysohjeet. Tulee luoda kulttuuri, jossa ei tavoitella suuria saalismääriä.

−Taantuvien vesilintukantojen tilanteen kohentaminen ja eettisen vesilinnustuksen toimintamallien edelleen kehittäminen on kaikkien yhteinen tavoite. Sitä ei tule kuitenkaan tehdä toimilla, jotka ovat ylimitoitettuja, eivätkä kohdistu suoraan ongelman ytimeen, Ere Grenfors tähdentää.

Lisätietoja:

Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, 050 569 8916, ere.grenforsmetsastajaliitto.fi

Toiminnanjohtaja Jaakko Silpola, puh. 050 406 4836, jaakko.silpolametsastajaliitto.fi

https://metsastajaliitto.fi/lausunnot/lausunto-luonnoksista-maa-ja-metsatalousministerion-asetuksiksi-vesilintujen-metsastyksen