Metsästäjäliitto: Kennelliiton tilastot eivät kerro koko totuutta metsästyskoirien kuolemista

Eläinoikeusakatemian ja Voima-lehden 1.12.2024 julkaistuissa kirjoituksissa on nostettu esiin syitä metsästyskoirien kuolemiin viitaten Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmään, jonne koiran omistaja voi halutessaan itse ilmoittaa koiransa kuoleman ja kuolinsyyn. Ilmoittaminen on vapaaehtoista, ja kaikkia kuolemantapauksia ei ilmoiteta tähän rekisteriin.

Omistaja voi rekisterissä valita eri kuolinsyistä, yksi kategoria on nimeltään ”Käyttökoira ei sovellu käyttötarkoitukseensa”. Edellä mainituissa kirjoituksissa on vedetty johtopäätös, että kyseinen kategoria tarkoittaa että ”rakastava metsästäjä on tappanut koiran, joka ei olekaan niin hyödyllinen metsällä”, kuten Voimassa ilmaistaan. Samalla vähätellään suurpedoista metsästyskoirille aiheutuvaa uhkaa ja kyseenalaistetaan Metsästäjäliiton ajamaa muutosta Suomen suurpetopolitiikkaan.

– Tämä ”Käyttökoira ei sovellu käyttötarkoitukseensa” on laaja otsikko, jonka sisälle mahtuu monenlaisia syitä miksi koira lopetetaan, kommentoi Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors Kennelliiton tilastoa.

Suurimpaan osaan tähän kategoriaan ilmoitetuissa tavallisimpien metsästyskoirarotujen kuolemantapauksissa ei ole kirjattu lisätietoja, joten varsinaista syytä tai syitä koiran lopettamiselle voi vain arvailla. Tapauksissa, joissa lisätietoja on kirjattu, syyt koiran lopettamiselle vaihtelevat. Esimerkkejä lisätiedoissa mainituista syistä: ”Lopetettu pahan patellaluksaation takia”, ”Villisika kävi kimppuun, josta ei toipunut kuntoon”, ”Arkuus / vihaisuus, arvaamaton käytös”, ”Joutui hirven tallomaksi, eikä palautunut siitä”.

On myös tapauksia, joissa lopettamisen syyksi on ilmoitettu puutteellinen riistaveri tai liian pehmeä luonne.

– Niissäkään tapauksissa meillä ei ole kokonaiskuvaa – onko esimerkiksi pyritty etsimään toinen, tarpeeksi aktiivinen koti metsästyskoiralle siinä onnistumatta, tai onko taustalla ollut myös muita syitä lopettamiselle, joita omistaja ei ole kirjannut rekisteriin, Grenfors toteaa.

Grenforsista lukuja on myös osattava suhteuttaa.

– Aikajaksolla 2000–2024 vain 2,25 prosenttia kuolemista oli kirjattu luokkaan ”Käyttökoira ei sovellu käyttötarkoitukseensa” kun puhutaan susien hyökkäykselle alttiimmista olevista yleisimmistä laajahakuisista koiraroduista eli jämtlanninpystykorvasta, harmaasta norjanhirvikoirasta, karjalankarhukoirasta, suomenpystykorvasta ja suomenajokoirasta. Koska laajan otsikon alla on monia lopettamissyitä, koiran lopettaminen puutteellisen metsästysvietin takia ei todellisuudessa ole niin iso asia kuin annetaan ymmärtää.

Susiongelma pahentunut vuosikymmenen aikana

Voiman kirjoituksessa viitataan Kennelliiton vuosien 2000–2004 tilastoihin, kun Metsästäjäliitto uutisoi syksyllä 2024 tapahtuneista susivahingoista. 24 vuoden aikahaarukassa on ehtinyt tapahtua paljon.

– Vuosituhannen vaihteessa käytössä oli reilusti enemmän suomenajokoiria, joka oli toinen jutussa mainituista roduista. Silloin isossa määrässä yksilöitä oli monenlaisia kuolinsyitä, mutta ei juurikaan suden tappamia koiria, koska susiongelma oli tuolloin vielä pieni. Asetelma vääristyy, kun vanhan tilaston perusteella vedetään johtopäätöksiä nykyisestä tilanteesta, Grenfors kommentoi.

Vuonna 2000 suomenajokoiria rekisteröitiin yli 3060 yksilöä. Samana vuonna Suomessa oli alle 10 suden tappamaa koiraa kokonaisuudessaan. Suomenajokoirien rekisteröintimäärät ovat viime vuosina romahtaneet noin 900 pentuun vuodessa, ja samaan aikaan susien tappamien koirien määrä on lisääntynyt susiongelman todellisen alkamisen yhteydessä vasta viime vuosikymmenellä.

Metsästyskoira on käyttökoira, joka on jalostettu toimimaan metsällä. Toteuttaessaan tarkoitustaan, sen elämä on riskialtista. Hirvikoiran menettäminen hirven potkaisuun ei ole täysin epätavallista, tai että ajokoira juoksee riistan perässä auton alle. Liikennevahinkoihin pystytään kuitenkin vaikuttamaan jahdin huolellisella suunnittelulla ja koiratutkan ennakoivalla käytöllä, mitä pyritäänkin lähes aina tekemään.

Kennelliiton tilastoissa eniten vuosina 2000–2024 kuolleita harmaa norjanhirvikoiria, jämtlanninpystykorvia, suomenpystykorvia, karjalankarhukoiria, suomenajokoiria ja beagleja – eli tavallisimpia ajavia ja pysäyttäviä metsästyskoirarotujamme – oli kuitenkin luokassa “Vanhuus (luonnollinen tai lopetus)”. Edellä mainittujen rotujen keskimääräinen elinikä vaihteli Kennelliiton rekisterin mukaan 8 vuodesta ja 1 kuukaudesta 11 vuoteen ja 8 kuukauteen rodusta riippuen.

Lue lisää:

Metsästyskoirien historiasta ja jalostamisesta Suomessa

Millaista on elää ja toimia susireviirillä

Miten metsästäjät pyrkivät suojaamaan koiriaan pedoilta

Miksi hirviä metsästetään