Kansalaisaloite uhanalaisten lajien metsästyksestä saavutti tänään 50 000 kannattajan merkkipaalun. 20.8.2020 päivätyn lakiehdotusmuotoon kirjatun aloitteen sisältö on seuraava: ”Uhanalaisten lajien suojelun tehostamiseksi lisätään metsästyslain 37 §:ään 4 momentti, joka kuuluu seuraavasti: Jos 5 pykälässä mainittu laji on Suomessa, Euroopassa tai maailmanlaajuisesti uhanalainen, se on säädettävä valtioneuvoston asetuksella aina rauhoitetuksi, jollei lajia ole muutoin lailla rauhoitettu.”
Uhanalaisten lajien metsästämisen automaattisesti kieltävä metsästyslaki on kuitenkin vastoin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n ohjeita. Suomi on ollut IUCN:n jäsenvaltio ympäristöministeriön johdolla vuodesta 1968.
Metsästys ei ole aina lajin kannalta haitallista
Automaattinen uhanalaisuuden perusteella asetettu metsästyskielto on vastoin IUCN:n omia ohjeita, sillä lajin uhanalaisuus voi johtua aivan muista syistä kuin metsästyksestä. Suurin osa uhanalaisista lajeista on vesilintuja, joiden taantumisen pääsyy liittyy keskeisesti elinympäristöjen huonontumiseen sekä heikentyneeseen pesimämenestykseen.
Metsästyksen rajoitettu salliminen ja siihen liittyvä riistanhoito eivät aina ole lajin kannalta haitallisia, vaan ne voivat olla kannan elpymisen kannalta myös hyödyllisiä. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan kunkin riistalajin taantumisen syihin tulee pyrkiä vaikuttamaan kokonaisvaltaisimmalla tavalla – ei automaattisin kielloin, kuten ilman laajempaa taustatietoa olisi helppo päätellä.
”Metsästysmahdollisuus motivoi metsästäjiä kehittämään ja ylläpitämään riistalajin elinympäristöjä ja pyrkimään aktiivisilla toimilla kantaa heikentävien tekijöiden minimoimiseen. Metsästäjät ovat siis merkittäviä luonnonhoidon käytännön suorittajia. Ilman metsästäjien panosta vesilintujen nykytilanne olisi vielä nykyistä huonompi”, muistuttaa Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors. Lisäksi useimpien uhanalaisten vesilintulajien pyyntipaine on Suomessa käytännössä hyvin pientä. Metsästäjät pidättäytyvät usein omaehtoisesti taantuvien vesilintulajien pyynnistä.
Metsästyksen säätely toimii jo nyt
Metsästäjäliiton mielestä myös nykyinen riistalajien rauhoitussäätely toimii riittävällä tavalla.
Metsästyslain 5 §:ssä luetellaan riistalajit, joita saa metsästää niiden metsästysaikana, sekä rauhoittamattomat lajit, joiden tappaminen on sallittua muulloin kuin niiden mahdollisena lisääntymisaikaisena rauhoitusaikana. Kansalaisaloitteen väitteen mukaan lajin uhanalaisuusstatuksella ei nykyisin ole suoria vaikutuksia niiden metsästykseen. Näin ei kuitenkaan ole. Metsästyksen rajoituskeinoja lisättiin metsästyslakiin vuonna 2017.
Metsästyslain 37 §:n mukaan riistaeläinlaji on rauhoitettava valtioneuvoston asetuksella, jos lajin kannan säilyminen sitä edellyttää. Metsäisten elinympäristöjen riistalajien, kuten pyyn ja riekon osalta vuosittain toteutettavien riistakolmiolaskentojen perusteella muodostetut arviot kannan tilasta kunakin metsästysvuonna johtavat meillä kansainvälisestikin arvioituna erittäin nopeisiin metsästyksen säätelytoimiin. Riistalaskentojen pohjalta toteutetaan metsästysaikojen rajauksia tai tilapäisiä metsästyskieltoja. Uhanalaisista lajeista muun muassa punasotkan ja tukkakoskelon metsästys on jo kielletty.
Uhanalaisuuden määritelmä ongelmallinen
Uhanalaisten lajien määrittelymenetelmiä tulisi Metsästäjäliiton mielestä tarkastella uudelleen. Uusin IUCN:n ohjetta noudattama Suomen ympäristöhallinnon laatima Suomen lajien uhanalaisuusluokitus eli Punainen kirja, on ilmestynyt vuonna 2019. Nykyinen kymmenen vuoden tarkasteluväli on tietyissä tapauksissa kohtuuton. Vaikka esimerkiksi pyy on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, on se riistakolmiolaskentojen mukaan ollut koko 2000-luvun alun ajan maassamme varsin elinvoimainen laji. Pyy lähestyi Punaisen kirjan uusimman version julkaisuaikaan vuonna 2019 paikoin jopa laskentahistoriansa huipputiheyksiä.
Riista- ja rauhoittamattomiin lajeihin kuuluu Suomessa 17 uhanalaiseksi luokiteltua eläinlajia. Punaisen kirjan mukaan uhanalaisia riistalajeja ovat metsähanhi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, tukka- ja punasotka, haahka, nokikana, riekko ja pyy. Lisäksi uhanalaisista lajeista merilokki ja harmaalokki ovat meillä rauhoittamattomia. Suomessa rauhoittamaton ja elinvoimainen laji räkättirastas on puolestaan EU-tasolla vaarantunut, kuten Ylä-Lapin riistalintumme kiiruna. Kansalaisaloite koskee siten myös meri- ja harmaalokkia, räkättirastasta ja kiirunaa.
Suurpetojen metsästys perustuu kannanhoitosuunnitelmiin
Kansalaisaloitteen kirjaus ei koske sutta, karhua, saukkoa, ahmaa, ilvestä ja kirjohyljettä, jotka ovat jo nyt meillä metsästyslain 37 §:n mukaan aina rauhoitettuja ja niiden pyynti tapahtuu siksi ainoastaan poikkeuslupamenettelyllä. Suurpetojen metsästys perustuu lajien kannanhoitosuunnitelmiin. Tämän takia suden kannanhoidollinen metsästys tulee voida aloittaa, kun susikanta ylittää suotuisan suojelun tason.
Lisätietoja:
Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, puh. 050 569 8916, ere.grenfors
metsastajaliitto.fi
