Metsästyksen puolesta vuodesta 1921

Toiminta laajeni nopeasti

Jo ensimmäisinä toimintavuosina kehitettiin kuntatason metsästyksenhoitoneuvojajärjestelmä, palkattiin metsästyksenhoidontarkastaja, julkaistiin runsaasti valistusmateriaalia ja kannustettiin seurojen perustamiseen.

Vuoden 1934 metsästyslaki loi pohjan monille uudistuksille, jotka löytyvät lähes sellaisinaan nykyisestä metsästyslaista; metsästyskortti tuli pakolliseksi, lailla määrättiin perustettavaksi riistanhoitoyhdistykset ja säädettiin valtion metsästyksenvalvojan virasta. Samalla liitto perusti yhdeksän riistanhoidonneuvojan virkaa, jotka muuttuivat vuonna 1957 riistapäälliköiden viroiksi.

Sodat katkaisivat toiminnan lähes täysin, mutta heti rauhan koitettua perustettiin oma jäsenlehti, laajennettiin piiriverkosto maanlaajuiseksi, järjestettiin paljon valistustilaisuuksia ja laajennettiin julkaisutoimintaa.

Vastuullisen metsästyksen edelläkävijä

Liitto esitti metsästyslakiin metsästäjätutkintoa jo 50-luvun alussa. Kun se ei johtanut heti tulokseen, piirit alkoivat järjestää vapaaehtoisia tutkintotilaisuuksia. Liiton esityksestä vuoden 1954 hirviasetukseen tuli säädös hirvenammuntakokeesta. Kun sen voimaantuloa lykättiin, liitto alkoi järjestää vapaaehtoisia ampumakokeita. Vuonna 1959 asetukseen tuli liiton aloitteesta säädös punaisen päähineen käyttöpakosta hirvijahdeissa.

Vuoden 1962 lakishokki

Liitto osallistui uuden metsästyslain valmisteluun. Yhtenä tavoitteena oli säädös metsästyksen keskusjärjestöstä. Oli kuviteltu, että järjestönä tulee toimimaan Metsästäjäliitto, mutta tänne perustettiinkin aivan uusi metsästysjärjestö. Liiton hallitus uskoi, ettei liitolla ole enää toimintaedellytyksiä. Niinpä Suomen Metsästäjä -jäsenlehti luovutettiin uudelle organisaatiolle, joka julkaisee lehteä edelleenkin Metsästäjä-nimisenä.

Uusi tuleminen

Valtaosa jäsenistä halusi toiminnan jatkuvan, vaikka useimmat luottamusmiehet ja toimihenkilöt olivat siirtyneet uuden järjestön palvelukseen, eikä liitolla ollut omaa lehteä eikä liiemmin käyttövaroja. Uudeksi puheenjohtajaksi lupautui evp. vakuutusjohtaja Arto H. Virkkunen, jolle ilmoitettiin, että kyseessä on haudankaivajan tai hengenpelastajan tehtävä. Hänestä tuli hengenpelastaja, jonka kymmenvuotisen puheenjohtajuuden aikana liitto loi monet nykyisistä toimintatavoistaan ja kaikille toimintatasoille ulottuvan talkoohengen.