Usein kysytyt kysymykset

Jäsenedellytyksistä ei ole välttämätöntä määrätä seuran säännöissä. Seuralla on oikeus asettaa jäsenyydelle ehtoja. Kyse on uuden jäsenen ja seuran välisestä sopimuksesta. Olet koejäsen ja mahdollisuutesi päästä hirviporukkaan määräytyy seuran asettamin ehdoin.

Metsästysseura voi edellyttää, että jäsen noudattaa seuran sääntöjä ja päätöksiä, sekä välttää seuran tarkoitusperien vastaista tai seuralle vahingollista menettelyä. Metsästäjäliiton mallisääntöjen mukaiset säännöt velvoittavat noudattamaan myös hyviä metsästäjätapoja. 

Some-törkimyksen erottaminen voinee joissakin ääritapauksissa olla mahdollista, esimerkiksi sen haitatessa seuran maanomistajasuhteita. Ratkaisu on tehtävä tapauskohtaisesti.

Yhdistys puretaan kokouspäätöksellä säännöissä mainitulla tavalla ja äänimäärällä. Samassa yhteydessä päätetään, mitä tapahtuu omaisuudelle. Yleensä se annetaan johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen, kuten Metsästäjäliiton piirille tai muulle vastaavalle. Jos yhdistys puretaan siksi, että se yhdistyy toiseen seuraan tai perustetaan uusi, omaisuus voidaan luovuttaa tälle yhdistykselle. Toisen yhdistyksen on tällöin oltava olemassa ennen entisen purkamista.

Maanvuokrasopimukset purkautuvat, kun sopijaosapuoli lakkaa olemasta. Jos toimintaa jatketaan toisen yhdistyksen nimissä, olisi sopimukset kannattavaa uusia toiselle ennen purkamista.

Metsästyksen johtajalla on oikeus tarkistaa metsästyskortin ja ampumakokeen voimassaolo. Jahtiin osallistuva on velvollinen nämä myös esittämään. Aseluvan esittämistä metsästyksen johtaja ei voi vaatia, eikä näin ollen jahtiin osallistuva ole velvollinen aselupaa esittämään

Metsästysseura ei voi pätevästi määrätä laillisen saannon kautta jäsenen omistukseen tulleen lihan osalta, joten ostajan ja myyjän välinen kauppa on sinänsä pätevä. Jäsenten harjoittama lihakauppa on kuitenkin usein ongelmallista seuran kannalta. 

Jäsen on velvollinen noudattamaan seuran sääntöjä, päätöksiä sekä hyviä metsästäjätapoja. Jäsenen tulee toimia seuran tarkoitusperien mukaisesti ja välttää seuran kannalta vahingollisia menettelyjä. 

Metsästysseuratoiminta perustuu tyypillisesti maanomistajien vapaaehtoisesti ja vastikkeetta luovuttamien metsästysoikeuksien käyttämiseen, eikä metsästysseuratoiminta ilman maanomistajien myötävaikutusta olisi mahdollista. Vuokrasopimuksissa on usein ehtoja, joka usein kieltävät metsästysoikeuden kaupallisen hyödyntämisen, ja lihan myymisestä saatavat tulot saattavat ymmärrettävästi aiheuttaa mielipiteitä maanomistajien keskuudessa. 

Mielestäni jäsenen tulisi välttää kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia seuran maanomistajasuhteissa.

Sähköautojen lataamisen salliminen ilman yhdistyksen kokouksen päätöstä ja jäsenistön kustannuksella ei ole oikein. Päätös latauspisteen rakentamisesta seuran varoilla voidaan tehdä yhdistyksen kokouksessa enemmistöpäätöksellä yhdenvertaisuutta loukkaamatta. Päätöksenteon pohjaksi olisi hyvä selvittää vaatiiko sähköjärjestelmä muutostöitä ja mitkä ovat hankkeen kokonaiskustannukset. 

Mielestäni latauksesta aiheutuvien sähkökulujen kattaminen kuuluu aina latausmahdollisuutta käyttäville. Yhdistyksen kokous voi päättää mihin hintaan sähköä on tarjolla. Yhdenvertaisuutta ei mielestäni loukkaa sekään, että myytävällä sähköllä katetaan latauspisteen hankintakuluja.

Pienpedoille asianmukaisesti viritetyt raudat ovat turvallisia käyttää. Raudat tulee sijoittaa jämäkkään ja riittävän pitkään suojaputkeen tai -laatikkoon, jossa on ainoastaan pieni reikä, josta ei karhun tassu mahdu sisään. Raudat tulee sijoittaa laatikossa tarpeeksi syvälle ja rautojen tulee laueta tarpeeksi herkästi, jos niihin yrittää karhu tai muu eläin päästä ulkopuolelta käsiksi.

Lue lisää: https://vieraspeto.fi/minkin-pyyntitavat/heti-tappava-rauta/

Etäisyysvaatimus koskee sekä ampujaa, että metsästettävää eläintä, ja tämä ilmenee suoraan sanamuodosta. Jos ampuja tai saaliseläin on 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta, on eläintä ammuttu etäisyysvaatimuksen vastaisesti.

Osoitteenmuutos ei riitä, vaan tosiasiallinen asuminen ratkaisee. 

Metsästyslain (615/1993) 8 § (1427/2014) mukainen vapaa metsästysoikeus on tarkoitettu kuntalaiselle. Metsästyslain esitöissä puhutaan paikallisten asukkaiden oikeudesta (HE 300/1992 vp): Tämä oikeus kuuluu paikallisille asukkaille niin kauan kuin he näissä kunnissa asuvat. Saman oikeuden saa kuntaan muualta muuttanut asukas. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut sallia tilannetta, jossa osoite muutetaan, mutta kuntaan ei tosiasiallisesti muuteta.

Kotikunnan määräytymisen osalta metsästyslaissa viitataan kotikuntalain (201/1994) 2§:ään, Kotikuntalain 2§:n mukaisesti henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu. Hallituksen esityksen (HE 104/1993 vp.) mukaan: Säännöksessä asumisella tarkoitetaan henkilön tosiasiallista asumista tietyssä Suomen kunnassa ja säännöksen tarkoituksena on siis totuudenmukainen rekisteröinti. 

Kotikuntalain 2 §:n 2 momentin (669/2016) mukaan, jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys.

 Hallituksen esityksessä lainsäätäjän tarkoitusta on henkilön oman käsityksen ja tosiasiallisen asumisen osalta avattu seuraavasti: Henkilön oma subjektiivinen käsitys ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva tekijä, vaan hänellä tulee myös objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen mukaan olla kiinteä yhteys ilmoittamaansa kuntaan. Tällaisia huomioon otettavia tosiseikkoja, jotka osoittavat, että henkilöllä on ilmoittamaansa kuntaan kiinteä yhteys, ovat henkilön perhesuhteet, joilla tarkoitetaan henkilön siteitä perheeseensä ja perheen yhteiseen asuntoon eli kotiin, hänen toimeentulonsa, jolla tarkoitetaan henkilön työskentelyä tai muuta taloudellista yhteyttä määrättyyn asuinpaikkaan tai muut vastaavat seikat, kuten esimerkiksi sukulaisuus-, kasvatus- tai hoitosuhde. Myös se seikka, onko henkilön tarkoituksena asua ilmoittamassaan kunnassa vakinaisesti tai ainakin toistaiseksi, tulee ottaa tosiseikkojen arvioinnissa huomioon. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa tosiseikkojen arvioiminen jää viimekädessä viranomaisen tehtäväksi.

Henkilö, joka toimii metsästäjän apuna koiran ohjaajana taikka vastaavalla tavalla avustaa metsästyksessä, ei ole velvollinen suorittamaan riistanhoitomaksua. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka todentaa, ettei henkilö osallistu metsästykseen. Tämä voi olla siinä määrin vaikeaa, että menettelyssä on riskinsä. Selkeintä olisi, että ase olisi myös suojuksessa. 

Aselain puolesta voit mielestäni antaa kiväärin kuvatulla tavalla kaverisi kannettavaksi, mikäli kuljette toistenne välittömässä läheisyydessä. Aseen on pysyttävä koko ajan välittömässä valvonnassasi. Muutoin tilanne voidaan tulkita aseen luovuttamiseksi henkilölle, jolla ei ole oikeutta aseen hallussapitoon.