Usein kysytyt kysymykset

Metsästäjäliitto on koonnut vastauksia korona-ajan kokousten pitoon sekä muihin asiassa askarruttaneihin kysymyksiin sivuilla

Yhdistyksen säännöissä mainitaan sääntömääräiset kokouksessa käsiteltävät asiat. Jos kokouksessa halutaan käsitellä muitakin asioita, ne tulee mainita kokouskutsussa. Tiedoksi annettavia asioita saa esityslistalla olla vapaasti.

Jos esityslistaan otetaan sääntömääräisiin asioihin kuulumattomia päätösasioita kutsussa mainitsematta, ne ovat moitteenvaraisesti pätemättömiä. Asian käsittely voi kuitenkin olla esityslistalla. Jos kokous hyväksyy esityslistan, asiakohta voidaan käsitellä kokouksessa. Moiteoikeus on vain kokousedustajalla, joka on jättänyt eriävän mielipiteen asiasta tai joka ei ole osallistunut päätöksen tekoon. Moite on tehtävä käräjäoikeudelle, ja tuomioistuin voi kumota kokouspäätöksen. Moiteaika on kolme kuukautta. Jos moitekannetta ei ole tänä aikana tehty, on päätös moiteajan loputtua pätevä.

Tausta-aineistojen etukäteinen tutustumismahdollisuus olisi hyvää hallintoa, mutta ei välttämättömyys. Asiasta voi olla sääntömääräyksiä, jolloin toimitaan niiden mukaan. Yhdistyslaissa ei vaadita myöskään minkään asian päättämiseen hallituksen ehdotusta. Tämä eroaa oleellisesti osakeyhtiölain vaatimuksista, minkä vuoksi asia voi herättää hämmennystä.

Pöytäkirjoja ei ole velvollisuutta julkaista missään, sillä lähtökohta on päätöksentekoon osallistuminen. Jäsenellä on kuitenkin oikeus tutustua yleisen kokouksen pöytäkirjaan, joka on pyydettäessä näytettävä, mutta ei annettava. Jäsen saa kuvata tai kopioida pöytäkirjan omalla kustannuksellaan. 

Nykyään on kuitenkin yleistä ja yhdistyksen etu, että pöytäkirja on löydettävissä yhdistyksen verkkosivuilta salasanan takaa tai se lähetetään sähköpostitse. Onhan jäsenen syytä saada helposti tieto päätöksistä, jotta hän voi niitä noudattaa.

Vuosikokouskutsu toimitetaan jäsenille sääntöjen määräämällä tavalla. Jäseniä voidaan lisäksi informoida myös muilla tavoilla. Säännöissä mainitaan, mitä asioita vuosikokous käsittelee. Jos käsiteltävänä on jotain muutakin, sen aihe on mainittava kutsussa.

Esityslistalla on sääntöjen mainitsemat ja kutsussa erikseen mainitut asiat. Esityslistan -muut asiat -kohdassa voidaan ottaa esiin keskusteltavaksi mitä vain, mutta näistä asioista ei voida tehdä päteviä, eli jäseniä tai hallitusta sitovia päätöksiä.

Äänestystapoja on suljettu lippuäänestys ja avoin äänestys. Jos säännöt eivät määrää äänestystapaa, sen päättää ensisijaisesti puheenjohtaja. Jos äänestystavasta on erimielisyyttä, siitäkin voidaan äänestää, jonka äänestystavan taas puheenjohtaja määrää. Jos joku esittää suljettua lippuäänestystä, äänestys olisi suositeltavaa toteuttaa esityksen mukaisesti. Lähes aina henkilövaalin kohdalla suljettu lippuäänestys on toteutettava, jos yksikin sitä vaatii. Vähemmistöön jääneiden on alistuttava päätökseen.

Yhdenvertaisuusperiaate, eli yhdistyksen jäsenten kohteleminen samanarvoisesti, on yhdistyslain ja yhdistystoiminnan kantavia periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia yhdistyksen jäseniä tulee kohdella samanlaisissa tilanteissa samoin perustein. Mikäli yksittäistä jäsentä kohdellaan ilman asiallisia perusteita epätasa-arvoisesti, on se mielestäni selkeästi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. 

Käytännössä tähän on mahdollista puuttua nostamalla moitekanne yhdistyksen päätöksestä. Lisäksi yhdistyksen toiminnantarkastajien tulee osana tehtäviään arvioida sitä, kohdellaanko yhdistyksen jäseniä tasavertaisesti. Syrjintä on lisäksi Suomessa nimenomaisesti kielletty perustuslain, yhdenvertaisuuslain, tasa-arvolain, rikoslain sekä useiden yksittäisten erityislakien nojalla, joten viime kädessä ongelmatilanteeseen on mahdollista puuttua saattamalla epäasiallinen menettely asianmukaisen viranomaisen selvitettäväksi. 

Metsästysyhdistyksissä on kuitenkin kyse yhteisöllisestä toiminnasta ja suosittelen, että epätasa-arvoiseen kohteluun liittyviin kysymyksiin puututaan mahdollisimman pikaisesti. Mielestäni ne tulisi pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan sisäisesti ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Esimerkiksi yhdistyksen hallituksella on vastuita huolehtia ja tarvittaessa puuttua havaitsemaansa toimintaan, joka rikkoo lakia tai seuran sääntöjä.

Metsästysseuroissa on monenlaisia rangaistuskäytänteitä ja useissa tapauksissa rangaistukset annetaan ja otetaan vastaan juurikaan sääntöihin katsomatta. Rangaistukset ovat kuitenkin sikäli yksinkertainen asia, että vain niitä rangaistuksia voidaan nykyisin antaa, jotka löytyvät yhdistyksen säännöistä. Jos säännöissä ei mainita rangaistuksia, on yhdistyslaista seuraava mahdollisuus rangaista vain erottaminen. Henkilökohtaisesti asiasta voidaan myös huomauttaa, joka ei ole rangaistus, vaan tapa kertoa, ettei tapahtunut ole ollut suotavaa. Julkinen huomautus on sen sijaan jo rangaistus.

Aikanaan on ollut yleinen käytäntö, että jos kovin rangaistus on ollut erottaminen, sitä lievempiä rangaistuksia on voitu soveltaa. Tällä ajatuksella monin paikoin toimitaan edelleen. Sittemmin oikeuskäsittelyistä on kuitenkin seurannut tuo sääntömääräisyyden vaatimus.

Rangaistuksia annettaessa on hyvä huomata, että ensimmäistä kertaa jostakin asiasta rangaistusta annettaessa linjataan myös vastaavien tapausten tulevien rangaistusten tasoa. Yhdenvertaisuuden vuoksi samasta asiasta on annettava sama rangaistus, oli kyseessä sitten suuri maanomistaja tai maata omistamaton jäsen, tai sitten seuran pidetty aktiivihenkilö tai pitkään sääntöjä venytellyt räyhänhenki. Pärstäkerroin ei saa vaikuttaa rangaistuksiin.

Yhdenvertaisuusvaatimus vaikuttaa myös toisin päin. Jos aiemmin joku on samasta asiasta päässyt rangaistuksetta, ei samasta asiasta enää voida rangaista muitakaan. Toki ryhtiliike voidaan tehdä sääntömuutoksella, jolloin muutoksen jälkeen tapahtuvat asiat voidaan päättää uudella tavalla riippumatta aiemmasta menettelystä.

Seurojen säännöt useimmiten määräävät rangaistuspäätösten teon kuuluvan hallitukselle tai vuosikokoukselle. Melko yleistä kuitenkin on, että rekisteröidyissäkin yhdistyksissä kesä- tai hirvikokouksessa delegoidaan rangaistusten anto jahtiin liittyen metsästyksenjohtajalle tai toimikunnalle. On yksiselitteistä, että rangaistuspäätöstä ei voida delegoida sääntömääräistä tahoa alemmas.

Alemmalle tasolle delegoitu rangaistus ei ole velvoittava, ellei kyse ole sopimuksesta. Jäsen ja seura voivat nimittäin tehdä jäsenen kannalta vapaaehtoisesti hyväksytyn sopimuksen, jolla jäsen hyväksyy ja sitoutuu sääntöihin. Samalla henkilö sitoutuu niiden rikkomisesta seuraaviin rangaistuksiin sekä siihen, mikä taho rangaistuksesta päättää.

Ero sääntömääräisen vaateen ja sopimuksen välillä on se, että sääntöjen mukaan tehdyt päätökset velvoittavat kaikkia jäseniä, sopimisella tehdyt vain sopijoita.

Jahtikokouksessa on mahdollista laatia seuran sääntöihin kuulumattomia rangaistuksia jahtisääntöihin ja hyväksyttää ne kullakin osallistujalla henkilökohtaisesti ja allekirjoituksin. Hankalampi tapauksesta tulee silloin, jos joku ei hyväksy ja allekirjoita sopimusta. Häntä ei voi sulkea pois jahdistakaan, koska osallistuminen on jäsenoikeus ja sopiminen vapaaehtoista. Asia voi kuitenkin vaikuttaa koko jahdin järjestämisen kuvioihin, mutta ei yksittäisen jäsenen kohteluun.

Metsästyksenjohtajalla ei ole rangaistusoikeutta lain puolesta muutoin, kuin poistaa määräyksistä piittaamaton jahdista kuluvalta päivältä. Muut rangaistusta vaativat asiat ratkoo seuran sääntöjen mukainen taho tai lainvastaisissa asioissa poliisi.

Hirvieläinporukkaan pääsy on useissa seuroissa hyvin rajattua. Rajaaminen voidaan tehdä vain sääntömääräisesti varaten oikeus tietylle jäsenkategorialle. Säännöissä eri kategorioiden välillä luetellaan oikeudet ja velvollisuudet ja niistä tulee asia tulla selville. Aivan pärstäkerroinlogiikalla porukkaan pääsy voidaan tehdä vain, kun jahtiporukka onkin seurasta erillinen seurue ja hirvioikeudet on annettu seurueelle.

Yhdistyksen toimintana hirvieläinjahdit kuuluvat kaikille halukkaille jäsenille, jos sitä ei ole säännöissä varattu erikseen jollekin jäsenkategorialle, kuten edellä mainittiin. Ehtoja voi kuitenkin olla lakimääräisten vaatimusten ohella osallistumismaksu, talkoo-osallistuminen, sääntöjen puitteissa ammunnan harjoittelu tai koeaika ja niin edelleen. Kaikilla tulee kuitenkin olla yhdenvertainen mahdollisuus halutessaan päästä täyttämään velvoitteet ja ne täytettyään osallistua jahtiin.

Poikkeuksena edelliseen on mainittava, että joissakin seuroissa on rajoitettu hirvijahtiin osallistujien määrä. Äärimmillään paikka vapautuu seuraavalle, kun joku jahtiin oikeutetuista luopuu paikastaan. Odotusaika saattaa olla vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Jos määräykset osallistujamäärälle ja paikan täyttämiselle löytyvät säännöistä, on menettely tarkastelun kestävä. Ilman sääntömääräisyyttä ollaan helposti heikoilla jäillä.

Tarkoituksenmukaisuus osallistujien määrärajalle ei ole helposti perusteltavissa, joskin sellainenkin voi löytyä. Jos hyvä perustelu osallistujien määrän rajoittamiselle on olemassa, yhdistystoiminnassa selkeästi yhdenvertainen menettely olisi kierrättää vuorovuosin halukkaita osallistujia tai arpoa osallistujat halukkaiden kesken.

Paljon kiistelty osallistumisvaatimus on ammunnan harjoittelu. Yhdenvertaisuus harjoittelussa tarkoittaa, että tasovaatimusta ei voi olla.

Yleisesti ottaen jonkin jahdin jyrkkä rajaaminen tietylle porukalle ei oikein kuulu yhdistystoiminnan henkeen, onhan yhdistys jäseniään varten. Yleisin syy tiukalle karsimiselle on edelleenkin, ettei lihapottia tarvitsisi jakaa useampaan osaan. Se ei saisi kuitenkaan yhdistystoiminnassa olla määräävä motivaattori, vaan jahdin, yhteishengen ja riistalihan jakaantuminen jäsenistölle.

Ilman kuulemismahdollisuutta voidaan erottaa vain, jos jäsenmaksu on maksamatta. Silloinkin jäsenelle tulee ilmoittaa syy.

Muissa erottamistapauksissa jäsenelle on tarjottava mahdollisuus tulla kuulluksi ja kuultavalle on etukäteen kerrottava syyt, mistä häntä kuullaan. Muutoin erottamisessa on tapahtunut menettelytapavirhe ja päätös on moitteenvarainen (moitekanne käräjäoikeudelle). Erottaa tai rangaista voidaan vain syistä, jotka on mainittu seuran säännöissä. Jos seuran sääntöihin perustuvaa syytä ei ole ja se loukkaa yhdenvertaisuutta, päätös voi olla myös mitätön.

Jollei säännöissä ole toisin määrätty, jokaisella 15 vuotta täyttäneellä jäsenellä on äänioikeus. Oikeus osallistua yhdistyksen kokouksiin ja käyttää niissä puheoikeutta kuuluu kaikille jäsenille. Lisäksi hallituksen jäseneksi valittavan tulee olla täyttänyt 15 vuotta ja puheenjohtajaksi valittavan 18 vuotta.

Kun metsästyskortti on hankittuna ja metsästyslupa alueelle tavalla tai toisella saatu, voi ikään katsomatta aseen hallussapitolupaa omistamaton ampua ampuma-aseella välittömän valvonnan alaisena. Ampuma-aselain 88 § toteaa, että ”Joka on 18 vuotta täyttänyt ja jolla on oikeus ampuma-aseen hallussapitoon, saa antaa ampuma-aseen välittömässä valvonnassaan käytettäväksi, jos hän kykenee tehokkaasti valvomaan ja ohjaamaan aseen käyttäjää siten, ettei aseen käyttämisestä aiheudu vaaraa.” Käytännössä välitön valvonta tarkoittaa, että valvottava on käden ulottuvilla, eikä valvoja puuhaa sillä aikaa muuta kuin valvoo aseen käyttöä.

Pojallasi ei saa olla pääsyä kaappiin, jossa säilytetään kivääreitä, koska hänen haulikon rinnakkaislupansa ei siihen oikeuta. Vaikka kivääreistä poistettaisiin lukot, joita säilytettäisiin esimerkiksi erillisessä lukitussa ylähyllyssä, niin silti hän pääsisi käsiksi kiväärin osiin (piippu ja kehys), joihin hänellä ei ole lupaa. Vaihtoehtona on kahden kaapin hankkiminen tai avaimen pitäminen vain isällä. Koska aseita on yli viisi, asekaapin tai -kaappien pitää olla standardin mukaisia turvakaappeja.

Seuratoiminnassa aihe on hankala. Henkilöiden terveystietoja ei ole yleisesti saatavilla, eikä metsästyksenjohtajalla ole asiantuntemusta arvioimaan henkilön terveyden perustella aseenkäsittelyn turvallisuutta. Saattaa olla vaikkapa motorisiin kykyihin vaikuttavia eriasteisia oireita, joilla ei ole vaikutusta henkilön harkintakykyyn ja päinvastoin. Metsästyksenjohtaja ei siis voi evätä osallistumista henkilön terveydentilan perusteella, joka saattaisi olla myös terveydentilan perusteella tapahtuvaa syrjintää! Sen sijaan epäilyksistä henkilön kykyyn toimia turvallisesti aseen kanssa, tulisi mainita henkilölle ja/tai sukulaisille. Sukulaisten toimesta asiasta saatetaan mainita hoitavalle lääkärille, mikäli muu ei auta. Asia hoituu lääkärin ja viranomaisen välillä. Jos epäilykset turvallisuuden vaarantumisesta ovat merkittävät, eikä muita teitä löydy, voi asiasta mainita viranomaiselle, joka selvittää asian omia teitään.

Seuratoimissa suosittelemme tarjota mahdollisuutta jättää ase pois ja osallistua muuten, sillä sosiaalisen yhteyden säilyttäminen saattaa olla monelle hyvin tärkeä.

Mitä tulee ajokortin menetyksen ja aseen peruuttamisen väliseen yhteyteen, ajokortti lähtee esimerkiksi näköhäiriöoireen taikka vakavan uniapnean vuoksi, joka vaikuttaa ajoturvallisuuteen. Ero turvallisuudessa on siinä, että oireen ilmaannuttua ajaessa liike jatkuu johtaen tapaturmaan, mutta aseenkäsittelyssä henkilön toiminnan tulisi jatkua vahingon tapahtumiseksi, jota ei synny.

Tulisi siis rajata aseluvan väliaikainen peruuttaminen henkilön havainto- ja harkintakyvyn alentumiseen. Ajokortti ei kuitenkaan ole kovin hyvä indikaattori tähän, joten tapauskohtainen harkinta katsotaan parhaaksi, jossa palaamme alussa mainittuihin keinoihin.

Vahingonkärsineelle oli vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut vasemman reiden ja polvitaipeen ampumavamma, josta oli aiheutunut pohjehermon osittainen halvaus ja toimintahäiriö ja nilkan toimintakyvyn alenema. Vakuutusyhtiö katsoi kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Yhtiö suoritti vahingonkärsineelle korvausta tilapäisestä haitasta henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 1.7.2 perusteella siten, että korvauksen määräksi oli arvioitu 7000 euroa.

Vahingon aiheutuneen pysyvän haitan vakuutusyhtiö oli arvioinut Sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokitustaulukon perusteella haittaluokaksi 4. Ottaen huomioon  lakisääteisen vakuutuksen perusteella maksetun haittarahan, ei vastuuvakuutuksen perusteella jäänyt esimerkkitapauksessa korvattavaa pysyvästä haitasta. Kosmeettisen haitan yhtiö katsoi vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 2 puoliväliä siten, että korvauksen laskennallinen perusmäärä oli ollut 4100 euroa. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä, sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

1. Sivulla esitetyt vahinkotapaukset ovat ainoastaan esimerkkejä, eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johonkin toiseen vahinkovakuutustapahtumaan liittyen.  Vakuutusyhtiöt käsittelevät jokaisen vahinkotapahtuman tapauskohtaisesti vakuutusehtojen mukaisesti. Yleiset kysymykset palsta on tarkoitettu antamaan vain yleisluontoisia esimerkkejä jäsenille, eikä niiden tarkoituksena ole antaa yleisiä neuvoja tai suosituksia, eikä esimerkkeihin tule luottaa minkä toiminnan tai päätöksen perusteeksi. Vahingon sattuessa olethan aina ensisijaisesti yhteydessä omaan vakuutusyhtiöösi.
2. Metsästäjäliitto voi muuttaa tämän palstan sisältöä milloin tahansa. Metsästäjäliitto ei ole vastuussa mistään välittömistä, epäsuorista, satunnaisista tai välillisistä vahingoista tai menetyksistä, jotka aiheutuvat tämän verkkosivuston sisällöstä tai sen saatavuudesta, käytöstä tai siihen luottamisesta.  

akuutettu haki korvausta yksityistapaturmavakuutuksestaan melualtistuksen synnyttämän kuulonaleneman ja tinnituksen johdosta pysyvästä haitasta.                 

Tapaturma on äkillinen tapahtuma, joka johtuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vakuutetulle vamman hänen sitä tahtomatta. Jos tapaturmana korvattavaan vammaan tai sen paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, suoritetaan hoitokulujen, työkyvyttömyyden ja lääketieteellisen haitan (invaliditeetin) korvausta vain siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet tästä tapaturmasta. Tapaturman aiheuttamalla lääketieteellisellä haitalla (invaliditeetillä) tarkoitetaan vammasta vakuutetulle aiheutuvaa lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka ilmenee ennen kuin kolme vuotta on kulunut tapaturman sattumisesta. Jos vakuutetulla on korvattavasta tapaturmasta riippumaton vika tai sairaus, haitta arvioidaan vain tästä tapaturmasta aiheutuneen vamman perusteella.

Korvausasia oli käsitelty kuulovamman pysyvän haitan osalta yksityistapaturmavakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö viittasi tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysministeriön antamaan haittaluokitustaulukkoon ja E-lääkärinlausuntoon ja totesi, että vakuutetulle ei ollut jäänyt tapaturmasta aiheutuneesta vammasta vakuutuksesta korvattavaa vakuutusehtojen mukaista pysyvää haittaa. Haittaluokka jää yhtiön mielestä alle haittaluokan yksi ja haittakorvauksen maksaminen edellyttää vähintään haittaluokan yksi mukaista haittaa. Yhtiön saamien selvitysten perusteella varsinainen molempien korvien kuulon alenema johtui tässä tapauksessa pitkäaikaisesta melulle altistumisesta sekä rappeuman aiheuttamasta kuulon heikentymisestä. Näitä ei oteta huomioon arvioitaessa tapaturmavakuutuksesta maksettavaa pysyvää haittaa.

1. Sivulla esitetyt vahinkotapaukset ovat ainoastaan esimerkkejä, eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johonkin toiseen vahinkovakuutustapahtumaan liittyen.  Vakuutusyhtiöt käsittelevät jokaisen vahinkotapahtuman tapauskohtaisesti vakuutusehtojen mukaisesti. Yleiset kysymykset palsta on tarkoitettu antamaan vain yleisluontoisia esimerkkejä jäsenille, eikä niiden tarkoituksena ole antaa yleisiä neuvoja tai suosituksia, eikä esimerkkeihin tule luottaa minkä toiminnan tai päätöksen perusteeksi. Vahingon sattuessa olethan aina ensisijaisesti yhteydessä omaan vakuutusyhtiöösi. 
2. Metsästäjäliitto voi muuttaa tämän palstan sisältöä milloin tahansa. Metsästäjäliitto ei ole vastuussa mistään välittömistä, epäsuorista, satunnaisista tai välillisistä vahingoista tai menetyksistä, jotka aiheutuvat tämän verkkosivuston sisällöstä tai sen saatavuudesta, käytöstä tai siihen luottamisesta.