Usein kysytyt kysymykset

Usein kysytyt kysymykset

Usein kysytyt kymykset
Metsästäjäliitto neuvoo mielellään jäseniä metsästykseen liittyvissä asioissa.

Tästä osiosta löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.

Sivulla esitetyt vahinkotapaukset ovat ainoastaan esimerkkejä, eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johonkin toiseen vahinkovakuutustapahtumaan liittyen.  Vakuutusyhtiöt käsittelevät jokaisen vahinkotapahtuman tapauskohtaisesti vakuutusehtojen mukaisesti. Yleiset kysymykset palsta on tarkoitettu antamaan vain yleisluontoisia esimerkkejä jäsenille, eikä niiden tarkoituksena ole antaa yleisiä neuvoja tai suosituksia, eikä esimerkkeihin tule luottaa minkä toiminnan tai päätöksen perusteeksi. Vahingon sattuessa olethan aina ensisijaisesti yhteydessä omaan vakuutusyhtiöösi.

Metsästäjäliitto voi muuttaa tämän palstan sisältöä milloin tahansa. Metsästäjäliitto ei ole vastuussa mistään välittömistä, epäsuorista, satunnaisista tai välillisistä vahingoista tai menetyksistä, jotka aiheutuvat tämän verkkosivuston sisällöstä tai sen saatavuudesta, käytöstä tai siihen luottamisesta.  

Usein kysytyt kysymykset

Hakutulokset 1 - 20 / 31

Miten yhdistys voi järjestää kokouksia koronapandemian aikana?

Metsästäjäliitto on koonnut vastauksia korona-ajan kokousten pitoon sekä muihin asiassa askarruttaneihin kysymyksiin sivuilla

Voimmeko päättää vuosikokouksessa asiasta, joka ei ole sääntömääräinen, mutta jota ei ole mainittu vuosikokouskutsussa?

Yhdistyksen säännöissä mainitaan sääntömääräiset kokouksessa käsiteltävät asiat. Jos kokouksessa halutaan käsitellä muitakin asioita, ne tulee mainita kokouskutsussa. Tiedoksi annettavia asioita saa esityslistalla olla vapaasti.

Jos esityslistaan otetaan sääntömääräisiin asioihin kuulumattomia päätösasioita kutsussa mainitsematta, ne ovat moitteenvaraisesti pätemättömiä. Asian käsittely voi kuitenkin olla esityslistalla. Jos kokous hyväksyy esityslistan, asiakohta voidaan käsitellä kokouksessa. Moiteoikeus on vain kokousedustajalla, joka on jättänyt eriävän mielipiteen asiasta tai joka ei ole osallistunut päätöksen tekoon. Moite on tehtävä käräjäoikeudelle, ja tuomioistuin voi kumota kokouspäätöksen. Moiteaika on kolme kuukautta. Jos moitekannetta ei ole tänä aikana tehty, on päätös moiteajan loputtua pätevä.

 

Kysymys metsästysseuran vuosikokouksesta. Seuran hallitus ei anna jäsenille mahdollisuutta tutustua kokousasiakirjoihin etukäteen. Esimerkiksi kirjanpitoon liittyvät tiedot näytetään vain tietokoneelta kokouksen aikana, samoin tulo- ja menoarviot. Kokouksen pöytäkirjoja ei myöskään julkaista missään. Onko hallituksen esittävä kyseiset tiedot siten, että niihin olisi mahdollisuus tutustua etukäteen ajan kanssa?

Tausta-aineistojen etukäteinen tutustumismahdollisuus olisi hyvää hallintoa, mutta ei välttämättömyys. Asiasta voi olla sääntömääräyksiä, jolloin toimitaan niiden mukaan. Yhdistyslaissa ei vaadita myöskään minkään asian päättämiseen hallituksen ehdotusta. Tämä eroaa oleellisesti osakeyhtiölain vaatimuksista, minkä vuoksi asia voi herättää hämmennystä.

Pöytäkirjoja ei ole velvollisuutta julkaista missään, sillä lähtökohta on päätöksentekoon osallistuminen. Jäsenellä on kuitenkin oikeus tutustua yleisen kokouksen pöytäkirjaan, joka on pyydettäessä näytettävä, mutta ei annettava. Jäsen saa kuvata tai kopioida pöytäkirjan omalla kustannuksellaan. 

Nykyään on kuitenkin yleistä ja yhdistyksen etu, että pöytäkirja on löydettävissä yhdistyksen verkkosivuilta salasanan takaa tai se lähetetään sähköpostitse. Onhan jäsenen syytä saada helposti tieto päätöksistä, jotta hän voi niitä noudattaa.

Miten kokouskutsu tulee lähettää?

Vuosikokouskutsu toimitetaan jäsenille sääntöjen määräämällä tavalla. Jäseniä voidaan lisäksi informoida myös muilla tavoilla. Säännöissä mainitaan, mitä asioita vuosikokous käsittelee. Jos käsiteltävänä on jotain muutakin, sen aihe on mainittava kutsussa.

Mitä esityslistan tulee sisältää?

Esityslistalla on sääntöjen mainitsemat ja kutsussa erikseen mainitut asiat. Esityslistan -muut asiat -kohdassa voidaan ottaa esiin keskusteltavaksi mitä vain, mutta näistä asioista ei voida tehdä päteviä, eli jäseniä tai hallitusta sitovia päätöksiä.

Voiko puheenjohtaja päättää äänestystavasta?

Äänestystapoja on suljettu lippuäänestys ja avoin äänestys. Jos säännöt eivät määrää äänestystapaa, sen päättää ensisijaisesti puheenjohtaja. Jos äänestystavasta on erimielisyyttä, siitäkin voidaan äänestää, jonka äänestystavan taas puheenjohtaja määrää. Jos joku esittää suljettua lippuäänestystä, äänestys olisi suositeltavaa toteuttaa esityksen mukaisesti. Lähes aina henkilövaalin kohdalla suljettu lippuäänestys on toteutettava, jos yksikin sitä vaatii. Vähemmistöön jääneiden on alistuttava päätökseen.

Metsästysyhdistyksessäni yhtä jäsentä kohdellaan epätasa-arvoisesti johtuen tämän ja puheenjohtajan vanhasta, seuratoiminnan ulkopuolisesta riidasta. Hän ei saa esimerkiksi talkoo- ja jahtikutsuja kuten muut, vaikka ne kuuluvat jäsenen velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta on lainsäädännössä selvä, mutta miten puuttua epätasa-arvoiseen kohteluun yhdistyksessä?

Yhdenvertaisuusperiaate, eli yhdistyksen jäsenten kohteleminen samanarvoisesti, on yhdistyslain ja yhdistystoiminnan kantavia periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia yhdistyksen jäseniä tulee kohdella samanlaisissa tilanteissa samoin perustein. Mikäli yksittäistä jäsentä kohdellaan ilman asiallisia perusteita epätasa-arvoisesti, on se mielestäni selkeästi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. 

Käytännössä tähän on mahdollista puuttua nostamalla moitekanne yhdistyksen päätöksestä. Lisäksi yhdistyksen toiminnantarkastajien tulee osana tehtäviään arvioida sitä, kohdellaanko yhdistyksen jäseniä tasavertaisesti. Syrjintä on lisäksi Suomessa nimenomaisesti kielletty perustuslain, yhdenvertaisuuslain, tasa-arvolain, rikoslain sekä useiden yksittäisten erityislakien nojalla, joten viime kädessä ongelmatilanteeseen on mahdollista puuttua saattamalla epäasiallinen menettely asianmukaisen viranomaisen selvitettäväksi. 

Metsästysyhdistyksissä on kuitenkin kyse yhteisöllisestä toiminnasta ja suosittelen, että epätasa-arvoiseen kohteluun liittyviin kysymyksiin puututaan mahdollisimman pikaisesti. Mielestäni ne tulisi pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan sisäisesti ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Esimerkiksi yhdistyksen hallituksella on vastuita huolehtia ja tarvittaessa puuttua havaitsemaansa toimintaan, joka rikkoo lakia tai seuran sääntöjä.

Millaisia rangaistuksia seurojen on mahdollista antaa jäsenille?

Metsästysseuroissa on monenlaisia rangaistuskäytänteitä ja useissa tapauksissa rangaistukset annetaan ja otetaan vastaan juurikaan sääntöihin katsomatta. Rangaistukset ovat kuitenkin sikäli yksinkertainen asia, että vain niitä rangaistuksia voidaan nykyisin antaa, jotka löytyvät yhdistyksen säännöistä. Jos säännöissä ei mainita rangaistuksia, on yhdistyslaista seuraava mahdollisuus rangaista vain erottaminen. Henkilökohtaisesti asiasta voidaan myös huomauttaa, joka ei ole rangaistus, vaan tapa kertoa, ettei tapahtunut ole ollut suotavaa. Julkinen huomautus on sen sijaan jo rangaistus.

Aikanaan on ollut yleinen käytäntö, että jos kovin rangaistus on ollut erottaminen, sitä lievempiä rangaistuksia on voitu soveltaa. Tällä ajatuksella monin paikoin toimitaan edelleen. Sittemmin oikeuskäsittelyistä on kuitenkin seurannut tuo sääntömääräisyyden vaatimus.

Voiko pärstäkerroin vaikuttaa rangaistuksiin?

Rangaistuksia annettaessa on hyvä huomata, että ensimmäistä kertaa jostakin asiasta rangaistusta annettaessa linjataan myös vastaavien tapausten tulevien rangaistusten tasoa. Yhdenvertaisuuden vuoksi samasta asiasta on annettava sama rangaistus, oli kyseessä sitten suuri maanomistaja tai maata omistamaton jäsen, tai sitten seuran pidetty aktiivihenkilö tai pitkään sääntöjä venytellyt räyhänhenki. Pärstäkerroin ei saa vaikuttaa rangaistuksiin.

Yhdenvertaisuusvaatimus vaikuttaa myös toisin päin. Jos aiemmin joku on samasta asiasta päässyt rangaistuksetta, ei samasta asiasta enää voida rangaista muitakaan. Toki ryhtiliike voidaan tehdä sääntömuutoksella, jolloin muutoksen jälkeen tapahtuvat asiat voidaan päättää uudella tavalla riippumatta aiemmasta menettelystä.

Voidaan rangaistusten anto delegoida metsästyksenjohtajalle?

Seurojen säännöt useimmiten määräävät rangaistuspäätösten teon kuuluvan hallitukselle tai vuosikokoukselle. Melko yleistä kuitenkin on, että rekisteröidyissäkin yhdistyksissä kesä- tai hirvikokouksessa delegoidaan rangaistusten anto jahtiin liittyen metsästyksenjohtajalle tai toimikunnalle. On yksiselitteistä, että rangaistuspäätöstä ei voida delegoida sääntömääräistä tahoa alemmas.

Alemmalle tasolle delegoitu rangaistus ei ole velvoittava, ellei kyse ole sopimuksesta. Jäsen ja seura voivat nimittäin tehdä jäsenen kannalta vapaaehtoisesti hyväksytyn sopimuksen, jolla jäsen hyväksyy ja sitoutuu sääntöihin. Samalla henkilö sitoutuu niiden rikkomisesta seuraaviin rangaistuksiin sekä siihen, mikä taho rangaistuksesta päättää.

Ero sääntömääräisen vaateen ja sopimuksen välillä on se, että sääntöjen mukaan tehdyt päätökset velvoittavat kaikkia jäseniä, sopimisella tehdyt vain sopijoita.

Voiko jahtikokous laatia erillisiä sääntöjä ja rangaistuksia?

Jahtikokouksessa on mahdollista laatia seuran sääntöihin kuulumattomia rangaistuksia jahtisääntöihin ja hyväksyttää ne kullakin osallistujalla henkilökohtaisesti ja allekirjoituksin. Hankalampi tapauksesta tulee silloin, jos joku ei hyväksy ja allekirjoita sopimusta. Häntä ei voi sulkea pois jahdistakaan, koska osallistuminen on jäsenoikeus ja sopiminen vapaaehtoista. Asia voi kuitenkin vaikuttaa koko jahdin järjestämisen kuvioihin, mutta ei yksittäisen jäsenen kohteluun.

Metsästyksenjohtajalla ei ole rangaistusoikeutta lain puolesta muutoin, kuin poistaa määräyksistä piittaamaton jahdista kuluvalta päivältä. Muut rangaistusta vaativat asiat ratkoo seuran sääntöjen mukainen taho tai lainvastaisissa asioissa poliisi.

Voidaanko hirvieläinjahtiin pääsyä rajata seuran sisällä?

Hirvieläinporukkaan pääsy on useissa seuroissa hyvin rajattua. Rajaaminen voidaan tehdä vain sääntömääräisesti varaten oikeus tietylle jäsenkategorialle. Säännöissä eri kategorioiden välillä luetellaan oikeudet ja velvollisuudet ja niistä tulee asia tulla selville. Aivan pärstäkerroinlogiikalla porukkaan pääsy voidaan tehdä vain, kun jahtiporukka onkin seurasta erillinen seurue ja hirvioikeudet on annettu seurueelle.

Yhdistyksen toimintana hirvieläinjahdit kuuluvat kaikille halukkaille jäsenille, jos sitä ei ole säännöissä varattu erikseen jollekin jäsenkategorialle, kuten edellä mainittiin. Ehtoja voi kuitenkin olla lakimääräisten vaatimusten ohella osallistumismaksu, talkoo-osallistuminen, sääntöjen puitteissa ammunnan harjoittelu tai koeaika ja niin edelleen. Kaikilla tulee kuitenkin olla yhdenvertainen mahdollisuus halutessaan päästä täyttämään velvoitteet ja ne täytettyään osallistua jahtiin.

Poikkeuksena edelliseen on mainittava, että joissakin seuroissa on rajoitettu hirvijahtiin osallistujien määrä. Äärimmillään paikka vapautuu seuraavalle, kun joku jahtiin oikeutetuista luopuu paikastaan. Odotusaika saattaa olla vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Jos määräykset osallistujamäärälle ja paikan täyttämiselle löytyvät säännöistä, on menettely tarkastelun kestävä. Ilman sääntömääräisyyttä ollaan helposti heikoilla jäillä.

Tarkoituksenmukaisuus osallistujien määrärajalle ei ole helposti perusteltavissa, joskin sellainenkin voi löytyä. Jos hyvä perustelu osallistujien määrän rajoittamiselle on olemassa, yhdistystoiminnassa selkeästi yhdenvertainen menettely olisi kierrättää vuorovuosin halukkaita osallistujia tai arpoa osallistujat halukkaiden kesken.

Paljon kiistelty osallistumisvaatimus on ammunnan harjoittelu. Yhdenvertaisuus harjoittelussa tarkoittaa, että tasovaatimusta ei voi olla.

Yleisesti ottaen jonkin jahdin jyrkkä rajaaminen tietylle porukalle ei oikein kuulu yhdistystoiminnan henkeen, onhan yhdistys jäseniään varten. Yleisin syy tiukalle karsimiselle on edelleenkin, ettei lihapottia tarvitsisi jakaa useampaan osaan. Se ei saisi kuitenkaan yhdistystoiminnassa olla määräävä motivaattori, vaan jahdin, yhteishengen ja riistalihan jakaantuminen jäsenistölle.

Milloin jäsenen voi erottaa?

Ilman kuulemismahdollisuutta voidaan erottaa vain, jos jäsenmaksu on maksamatta. Silloinkin jäsenelle tulee ilmoittaa syy.

Muissa erottamistapauksissa jäsenelle on tarjottava mahdollisuus tulla kuulluksi ja kuultavalle on etukäteen kerrottava syyt, mistä häntä kuullaan. Muutoin erottamisessa on tapahtunut menettelytapavirhe ja päätös on moitteenvarainen (moitekanne käräjäoikeudelle). Erottaa tai rangaista voidaan vain syistä, jotka on mainittu seuran säännöissä. Jos seuran sääntöihin perustuvaa syytä ei ole ja se loukkaa yhdenvertaisuutta, päätös voi olla myös mitätön.

Kuka saa pyytää minkkiä ja supikoiraa?

Vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annettua lakia ja metsästyslakia muutettiin kesäkuussa 2019.  Tarkoitus on tehostaa haitallisten vieraslajien pyyntiä. Supikoira, pesukarhu, piisami ja rämemajava säädettiin EU:ssa haitallisiksi vieraslajeiksi ja minkki siirrettiin kansallisesti merkitykselliseksi haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että 

  • pyyntiin ei vaadita metsästyskorttia
  • pyyntiin tulee olla maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa
  • pyynnissä saa käyttää apuna keinovaloa, yötähtäimiä ja ääntä synnyttävää koneellista laitetta
  • Supikoiralla, pesukarhulla, minkillä ja rämemajava naaralla, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa ei ole enää rauhoitusaikaa. Myös piisamin rauhoitusaika poistui. Vieraslajilainsäädännön mukaan haitallisen vieraslajin kanta on pyrittävä hävittämään tai sen leviämistä on pyrittävä rajoittamaan.

Myös vierasperäisten eläinten lopetusta koskevat eläinsuojelulainsäädännön velvoitteet. Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Lopetuksen saa tehdä vain, jos on riittävä taito kyseessä olevan eläinlajin lopetusmenetelmästä ja -tekniikasta.

Eräs maatilayrittäjä toivoisi minun vähentävän rusakoita hänen mailtaan siten, että kävisin kytiksellä hänen piha-alueellaan. Navetan ja muiden rakennusten valot auttavat näkemään piha-alueella hämärässä – tai käytännössä myös pimeässä – vaikka läpi yön. Mutta onko tällaisten valojen hyödyntäminen sallittua? Ovatko ne laissa tarkoitettuja keinovaloja, vaikka ne eivät ole minun, eivätkä minua varten?

Metsästyslaki kieltää yleisesti keinovalon käyttämisen metsästyksessä. Käytännössä monille kyttäyspaikoille kantautuu jonkin verran valoa rakennetusta ympäristöstä, mutta se ei estä metsästystä. Kysyjän tilanne, jossa selkeästi maatilan pihavalaistuksia hyödyntäen pyrittäisiin vähentämään rusakkoja, on mielestäni lainvastainen. Olosuhteet on kuitenkin arvioitava aina tapauskohtaisesti ja viime kädessä se on tuomioistuimen tehtävä. Suosittelen kysyjälle muita pyyntimenetelmiä rusakkojen vähentämiseksi.

Saako seura kieltää tietyn aseen tai metsästystavan käytön?

Hyvänä esimerkkinä toiminee tietyn aseen, tässä tapauksessa kiväärin käytön kieltäminen vaikkapa teerelle tietyllä alueella turvallisuussyistä. Vaikka kielto koskee annetulla lajirajauksella kaikkia, se rikkoo silti yhdenvertaisuutta. Kielto tulisi turvallisuusperusteella koskea kyseisellä alueella kaikkea kiväärin käyttöä ollakseen perusteltu ja yhdenvertainen. Tässäkin huomionarvoista on perustelu. Turvallisuus on kyllä hyvä peruste rajoitukselle. Perustelu ontuisi, jos teeren ampuminen olisi kiellettyä, mutta variksen ampuminen kiväärillä sallittua.

Jos rajoitusperusteena käytettäisiin sitä, että muut metsästysmuodot saavat enemmän mahdollisuuksia ja riistaa säästetään, ollaan jälleen yhdenvertaisuutta rikkomassa. Tällöin rajoitus tulisi toteuttaa riistalajin metsästystä rajoittamalla, vaikkapa kiintiöllä, kunhan kaikkia lain sallimia aseita saadaan käyttää.

Sama koskee metsästystapoja. Yhdistys voi rajoittaa jonkin riistalajin metsästystä, mutta jos lajin metsästys on seurassa sallittua, ei voida kieltää vaikkapa kuvastusta. Jälleen rajoitus tulee tehdä kiintiöllä tai rauhoittamisella, mutta metsästystavat tulee sallia yhdenvertaisuuden vuoksi.

Seurassa halutaan rajoittaa riistaeläimen metsästystä, mutta ei kokonaan. Kuinka se tapahtuu rikkomatta jäsenoikeuksia?

    Riistalajin metsästysrajoitus voidaan toteuttaa yhdistyksessä seuraavilla tavoilla:

    • Rauhoitetaan riistalaji kaikelta metsästykseltä. Koirien harjoituttaminen ampumatta riistalajin yksilöitä voi olla sallittua, kunhan sitä ei rajata tietyille koirille, käyttötavoille tai henkilöille.
    • Annetaan seuran jäsenille henkilökohtainen kiintiö, vaikka yksi tai kaksi tai muu tilanteeseen sopiva määrä riistalajin yksilöä vuodessa.
    • Päätetään seuralle kokonaiskiintiö, vaikka 10 tai muu sopiva määrä riistalajin yksilöä, jota kaikki saavat metsästää, kunnes kiintiö on täynnä. Lisäksi voidaan rajata, että kiintiötä voidaan käyttää esimerkiksi korkeintaan yksi per henkilö kaudessa ja kiintiön täyttymisen jälkeen riistalajin metsästys on kaikilta kielletty.
    • Kiintiö voidaan halukkaille henkilöille arpoakin. Arvonta on yhdenvertainen tapa jakaa kiintiötä myös.

    Mikä on metsästyskoiran kasvattajan vastuu myymästään pennusta, jos koirassa todetaan perinnöllinen sairaus tai vika?

    Kasvattajalla on tiedonantovelvollisuus rodun perinnöllisistä sairauksista sekä tiedossaan olevista pennun vioista ja sairauksista. Myyjä vastaa antamiensa tietojen totuudenmukaisuudesta ja salaamistaan tiedoista, joilla olisi ollut kaupan päättämisen kannalta olennainen merkitys. 

    Sitoutumalla kauppaan ostaja samalla hyväksyy sen mahdollisuuden, että koirassa voi olla myyjän ilmoittamia vikoja ja sairauksia. Piilevän sairauden tai vian perusteella ostaja voi olla oikeutettu korvaukseen, jos koira on kauppahinta, käyttötarkoitus ja muut seikat huomioon ottaen olennaisesti huonompi kuin ostajalla on ollut aihetta olettaa. 

    Suosittelen käyttämään Suomen Kennelliiton nettisivuilta lomakkeista löytyvää sopimusmallia koiran kauppaan.

    Kuka on vastuussa, jos seuruejahdissa ammutaan peura ylikorkealta koiralta? Koiran jahtiin tuonut omistaja, ampuja vai jahtipäällikkö?

    Metsästysrikkomuksesta voidaan tuomita se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta metsästää vastoin metsästysasetuksen säännöstä hirvieläinten metsästyksessä käytettävästä koirasta. Vastuullisimpana tahona pitäisin koiranomistajaa, mutta huolimattomuuden kynnys voi helposti ylittyä myös metsästyksenjohtajalta ja myös ampujalta.

    Laki sallii alle viiden kuukauden ikäisen koiran irtipitämisen koirien kiinnipitoaikana. Onko neljän kuukauden ikäisen ajavan koiran treenauttaminen rauhoitusaikana sallittua? Siis niin, että se ottaa oikein jänisajon?

    Ei ole. Alle viisikuukautista koiranpentua saa pitää kytkemättömänä, mutta rauhoitusaikana riistaeläinten ajattaminen ja muu häirintä ei ole sallittua. Kielto koskee myös alle viiden kuukauden ikäistä koiraa.