Usein kysytyt kysymykset

Usein kysytyt kysymykset

Usein kysytyt kymykset
Metsästäjäliitto neuvoo mielellään jäseniä metsästykseen liittyvissä asioissa.

Tästä osiosta löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.

Sivulla esitetyt vahinkotapaukset ovat ainoastaan esimerkkejä, eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johonkin toiseen vahinkovakuutustapahtumaan liittyen.  Vakuutusyhtiöt käsittelevät jokaisen vahinkotapahtuman tapauskohtaisesti vakuutusehtojen mukaisesti. Yleiset kysymykset palsta on tarkoitettu antamaan vain yleisluontoisia esimerkkejä jäsenille, eikä niiden tarkoituksena ole antaa yleisiä neuvoja tai suosituksia, eikä esimerkkeihin tule luottaa minkä toiminnan tai päätöksen perusteeksi. Vahingon sattuessa olethan aina ensisijaisesti yhteydessä omaan vakuutusyhtiöösi.

Metsästäjäliitto voi muuttaa tämän palstan sisältöä milloin tahansa. Metsästäjäliitto ei ole vastuussa mistään välittömistä, epäsuorista, satunnaisista tai välillisistä vahingoista tai menetyksistä, jotka aiheutuvat tämän verkkosivuston sisällöstä tai sen saatavuudesta, käytöstä tai siihen luottamisesta.  

Usein kysytyt kysymykset

Hakutulokset 1 - 8 / 8

Kenelle kuuluu riistakamerakuvien tekijänoikeus, kameran omistajalle vai kameran paikoilleen asettaneelle henkilölle? Kuvat pääsee tietysti purkamaan vain kameran omistaja.

Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Lain mukaan suojattuja teoksia ovat muun muassa kirjalliset ja suulliset teokset, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote.


Tekijänoikeuslain mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna: 1) valmistamalla siitä kappaleita ja 2) saattamalla se yleisön saataviin. Tämä siis koskee kuvaajaa, eli kameran omistajaa.

Valokuvateos on valokuvaamalla tai valokuvaamiseen verrattavin tavoin valmistettu teos. Teoksina suojataan ne valokuvat, jotka ylittävät teoskynnyksen. Tekijänoikeusneuvosto on todennut teoskynnystä koskevassa lausunnossaan TN 2013:3, että Kalle Kultalan vuonna 1961 ottama uutisvalokuva presidentti Urho Kekkosesta Havaijilla ylittää teoskynnyksen.

Teoskynnyksen alle jäävät valokuvat suojataan tavallisina valokuvina. Valokuvalla on teosta lyhyempi suoja-aika.

Tekijänä pidetään sitä, jonka luovan panoksen ansiosta teos on syntynyt. Tekijänoikeuslain mukaan tekijänä pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin.

Problematiikka näyttäisi kohdistuvan kysymyksessä siihen, ketä pidetään valokuvaajana vastaavissa tilanteissa.

Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta eikä sitä löydy suoraan laista. Näin ollen lopputulos saattaa vaihdella tapauskohtaisen arvioinnin ja laintulkinnan perusteella.

Kameran omistaminen ei yksinään tuo tekijänoikeutta sillä otettuihin valokuviin. Toisaalta kameran paikalleen asettaminen jonkun muun henkilön ohjeiden mukaisesti ei myöskään tuo tekijänoikeutta kameralla otettuun kuvaan, vaan tapauksessa valokuvaajaksi katsottaisiin henkilö, joka on ohjeistanut kameran asettamisesta. 

Tapauksessa, jossa kameran paikalleen asettanut henkilö ja sen omistaja eivät ole sama henkilö, huomiota on syytä kiinnittää myös siihen, onko kameraa käytetty luvallisesti. Myös sillä saattaa olla vaikutusta tekijänoikeuden syntyyn.

Selvää on, että jos riistakameran omistaja on asettanut kameran paikalleen, hänellä on oikeus kameran kuviin.

Tekijänoikeutta koskevissa tulkintakysymyksissä voi myös pyytää lausuntoa tekijänoikeusneuvostolta, joka antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta.

Saako riistakameraa hyödyntää metsästyksessä niin, että metsästäjä odottaa kotonaan, kunnes riistakamera lähettää kuvan ruokinnalle tulleesta eläimestä, jonka jälkeen metsästäjä pyrkii hiipimään ampumaetäisyydelle? Entä saako riistakameraa käyttää hämärässä kytättäessä niin, että metsästäjä varmistaa riistakameran puhelimeen lähettämästä kuvasta, että eläimellä on sopiva määrä sarvipiikkejä? Valaistus on siis sellainen, että eläimen vielä tunnistaa, mutta sarvipiikkejä ei pysty enää laskemaan.

Riistakameraa saa käyttää metsästyksessä huomioiden kuitenkin metsästyslaissa säädetty kielto käyttää ravintohoukutinta karhun metsästyksessä. Riistakamera ei ole tähtäyslaite, joten sen käyttö sarvipiikkien laskemiseen ei ole kiellettyä.

Pojallani on rinnakkaislupa metsästyshaulikkooni, jota säilytän hyväksytyssä turvakaapissa. Siellä on kolmen haulikon lisäksi kolme metsästyskivääriäni. Voinko antaa pojalle kaapin avaimen, jotta hän voi hakea haulikon ja mennä metsälle?

Pojallasi ei saa olla pääsyä kaappiin, jossa säilytetään kivääreitä, koska hänen haulikon rinnakkaislupansa ei siihen oikeuta. Vaikka kivääreistä poistettaisiin lukot, joita säilytettäisiin esimerkiksi erillisessä lukitussa ylähyllyssä, niin silti hän pääsisi käsiksi kiväärin osiin (piippu ja kehys), joihin hänellä ei ole lupaa. Vaihtoehtona on kahden kaapin hankkiminen tai avaimen pitäminen vain isällä. Koska aseita on yli viisi, asekaapin tai -kaappien pitää olla standardin mukaisia turvakaappeja.

Jos henkilöltä evätään ajo-oikeus määräajaksi esimerkiksi aivoverenvuodon tai -infarktin takia, miten se vaikuttaa aseiden hallintaan sekä metsästysoikeuteen?

Seuratoiminnassa aihe on hankala. Henkilöiden terveystietoja ei ole yleisesti saatavilla, eikä metsästyksenjohtajalla ole asiantuntemusta arvioimaan henkilön terveyden perustella aseenkäsittelyn turvallisuutta. Saattaa olla vaikkapa motorisiin kykyihin vaikuttavia eriasteisia oireita, joilla ei ole vaikutusta henkilön harkintakykyyn ja päinvastoin. Metsästyksenjohtaja ei siis voi evätä osallistumista henkilön terveydentilan perusteella, joka saattaisi olla myös terveydentilan perusteella tapahtuvaa syrjintää! Sen sijaan epäilyksistä henkilön kykyyn toimia turvallisesti aseen kanssa, tulisi mainita henkilölle ja/tai sukulaisille. Sukulaisten toimesta asiasta saatetaan mainita hoitavalle lääkärille, mikäli muu ei auta. Asia hoituu lääkärin ja viranomaisen välillä. Jos epäilykset turvallisuuden vaarantumisesta ovat merkittävät, eikä muita teitä löydy, voi asiasta mainita viranomaiselle, joka selvittää asian omia teitään.

Seuratoimissa suosittelemme tarjota mahdollisuutta jättää ase pois ja osallistua muuten, sillä sosiaalisen yhteyden säilyttäminen saattaa olla monelle hyvin tärkeä.

Mitä tulee ajokortin menetyksen ja aseen peruuttamisen väliseen yhteyteen, ajokortti lähtee esimerkiksi näköhäiriöoireen taikka vakavan uniapnean vuoksi, joka vaikuttaa ajoturvallisuuteen. Ero turvallisuudessa on siinä, että oireen ilmaannuttua ajaessa liike jatkuu johtaen tapaturmaan, mutta aseenkäsittelyssä henkilön toiminnan tulisi jatkua vahingon tapahtumiseksi, jota ei synny.

Tulisi siis rajata aseluvan väliaikainen peruuttaminen henkilön havainto- ja harkintakyvyn alentumiseen. Ajokortti ei kuitenkaan ole kovin hyvä indikaattori tähän, joten tapauskohtainen harkinta katsotaan parhaaksi, jossa palaamme alussa mainittuihin keinoihin.

Saako sähköavusteista polkupyörää ja/tai L1e-A sähkömoottorilla varustettua polkupyörää käyttää metsästyksessä?

Ajoneuvolain (82/2021) 28§ mukainen sähköavusteinen polkupyörä, joka voi olla varustettu sellaisilla yhteenlasketulta jatkuvalta nimellisteholtaan enintään 250 watin tehoisilla sähkömoottoreilla, jotka toimivat vain poljettaessa ja kytkeytyvät toiminnasta viimeistään nopeuden saavuttaessa 25 kilometriä tunnissa ja/tai L-luokan ajoneuvojen puiteasetuksessa tarkoitettua L-luokan ajoneuvoa (L1e-A), jonka eteenpäin vievien moottoreiden suurin yhteenlaskettu jatkuva nimellisteho on enintään 1,00 kilowattia ja rakenteellinen nopeus enintään 25 kilometriä tunnissa voidaan käyttää metsästykseen, sillä ne rinnastetaan metsästämisessä polkupyörän käyttöön samassa tarkoituksessa ja niitä saa näin ollen käyttää maastossa ja muutenkin metsästysaseen ja metsästysjousen kuljettamiseen metsästyslain mukaisesti.

Huom! Metsätysasetta saa kuljettaa suojuksetta ainostaan sellaisella alueella johon henkilöllä on metsästysoikeus/-lupa.

Metsästyslaissa sanotaan: "Ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa eläintä ei saa ampua 150:tä metriä lähempänä sellaista rakennusta, jossa asutaan." Mitataanko matka ampujasta, eläimestä vai siitä kumpi on lähempänä? 

 

Etäisyysvaatimus koskee sekä ampujaa, että metsästettävää eläintä, ja tämä ilmenee suoraan sanamuodosta. Jos ampuja tai saaliseläin on 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta, on eläintä ammuttu etäisyysvaatimuksen vastaisesti.

Riittääkö pelkkä osoitteen muutos alueelle, missä paikalliset voivat vapaasti nauttia esimerkiksi pienriistan metsästyksestä valtion alueella? Eli mitä kotikunnalla tarkoitetaan?

Osoitteenmuutos ei riitä, vaan tosiasiallinen asuminen ratkaisee. 

Metsästyslain (615/1993) 8 § (1427/2014) mukainen vapaa metsästysoikeus on tarkoitettu kuntalaiselle. Metsästyslain esitöissä puhutaan paikallisten asukkaiden oikeudesta (HE 300/1992 vp): Tämä oikeus kuuluu paikallisille asukkaille niin kauan kuin he näissä kunnissa asuvat. Saman oikeuden saa kuntaan muualta muuttanut asukas. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut sallia tilannetta, jossa osoite muutetaan, mutta kuntaan ei tosiasiallisesti muuteta.

Kotikunnan määräytymisen osalta metsästyslaissa viitataan kotikuntalain (201/1994) 2§:ään, Kotikuntalain 2§:n mukaisesti henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu. Hallituksen esityksen (HE 104/1993 vp.) mukaan: Säännöksessä asumisella tarkoitetaan henkilön tosiasiallista asumista tietyssä Suomen kunnassa ja säännöksen tarkoituksena on siis totuudenmukainen rekisteröinti. 

Kotikuntalain 2 §:n 2 momentin (669/2016) mukaan, jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys.

 Hallituksen esityksessä lainsäätäjän tarkoitusta on henkilön oman käsityksen ja tosiasiallisen asumisen osalta avattu seuraavasti: Henkilön oma subjektiivinen käsitys ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva tekijä, vaan hänellä tulee myös objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen mukaan olla kiinteä yhteys ilmoittamaansa kuntaan. Tällaisia huomioon otettavia tosiseikkoja, jotka osoittavat, että henkilöllä on ilmoittamaansa kuntaan kiinteä yhteys, ovat henkilön perhesuhteet, joilla tarkoitetaan henkilön siteitä perheeseensä ja perheen yhteiseen asuntoon eli kotiin, hänen toimeentulonsa, jolla tarkoitetaan henkilön työskentelyä tai muuta taloudellista yhteyttä määrättyyn asuinpaikkaan tai muut vastaavat seikat, kuten esimerkiksi sukulaisuus-, kasvatus- tai hoitosuhde. Myös se seikka, onko henkilön tarkoituksena asua ilmoittamassaan kunnassa vakinaisesti tai ainakin toistaiseksi, tulee ottaa tosiseikkojen arvioinnissa huomioon. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa tosiseikkojen arvioiminen jää viimekädessä viranomaisen tehtäväksi.

Olen menossa kanalintujahtiin ja ajatuksena olisi, että metsästyskortiton ja aseluvaton kaverini tulisi mukaan. Minulla olisi itsellä kädessä haulikko ja selässä kivääri, kaverilla eväsreppu. Saanko vaihtoehtoisesti antaa kiväärini kaverini kannettavaksi, jos kiväärin lukko ja panokset ovat minulla taskussa? Tällöinhän aseella ei voi ampua.

Henkilö, joka toimii metsästäjän apuna koiran ohjaajana taikka vastaavalla tavalla avustaa metsästyksessä, ei ole velvollinen suorittamaan riistanhoitomaksua. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka todentaa, ettei henkilö osallistu metsästykseen. Tämä voi olla siinä määrin vaikeaa, että menettelyssä on riskinsä. Selkeintä olisi, että ase olisi myös suojuksessa. 

Aselain puolesta voit mielestäni antaa kiväärin kuvatulla tavalla kaverisi kannettavaksi, mikäli kuljette toistenne välittömässä läheisyydessä. Aseen on pysyttävä koko ajan välittömässä valvonnassasi. Muutoin tilanne voidaan tulkita aseen luovuttamiseksi henkilölle, jolla ei ole oikeutta aseen hallussapitoon.