Usein kysytyt kysymykset

Usein kysytyt kysymykset

Usein kysytyt kymykset
Metsästäjäliitto neuvoo mielellään jäseniä metsästykseen liittyvissä asioissa.

Tästä osiosta löydät vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.

Sivulla esitetyt vahinkotapaukset ovat ainoastaan esimerkkejä, eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johonkin toiseen vahinkovakuutustapahtumaan liittyen.  Vakuutusyhtiöt käsittelevät jokaisen vahinkotapahtuman tapauskohtaisesti vakuutusehtojen mukaisesti. Yleiset kysymykset palsta on tarkoitettu antamaan vain yleisluontoisia esimerkkejä jäsenille, eikä niiden tarkoituksena ole antaa yleisiä neuvoja tai suosituksia, eikä esimerkkeihin tule luottaa minkä toiminnan tai päätöksen perusteeksi. Vahingon sattuessa olethan aina ensisijaisesti yhteydessä omaan vakuutusyhtiöösi.

Metsästäjäliitto voi muuttaa tämän palstan sisältöä milloin tahansa. Metsästäjäliitto ei ole vastuussa mistään välittömistä, epäsuorista, satunnaisista tai välillisistä vahingoista tai menetyksistä, jotka aiheutuvat tämän verkkosivuston sisällöstä tai sen saatavuudesta, käytöstä tai siihen luottamisesta.  

Suodata kategorian mukaan

Usein kysytyt kysymykset

Hakutulokset 21 - 25 / 25

Voiko metsästysseura laillisesti kieltää jäseneltä henkilökohtaisen riistalihan myynnin valkohäntäpeuran kohdalla? Seura vetoaa riistalihan myymisen aiheuttavan ongelmia maanomistajien solmimiin vuokrasuhteisiin. Maanomistajat ovat ilmaisseet kuitenkin alueella huolensa peurakannan kasvusta aiheutuneista metsävahingoista, jolloin lupamääriä on jouduttu kasvattamaan. Jäsen maksaa jokaisesta kaadetusta peurasta seuralle yhdistyksen veloittaman pyyntilupamaksun.

Metsästysseura ei voi pätevästi määrätä laillisen saannon kautta jäsenen omistukseen tulleen lihan osalta, joten ostajan ja myyjän välinen kauppa on sinänsä pätevä. Jäsenten harjoittama lihakauppa on kuitenkin usein ongelmallista seuran kannalta. 

Jäsen on velvollinen noudattamaan seuran sääntöjä, päätöksiä sekä hyviä metsästäjätapoja. Jäsenen tulee toimia seuran tarkoitusperien mukaisesti ja välttää seuran kannalta vahingollisia menettelyjä. 

Metsästysseuratoiminta perustuu tyypillisesti maanomistajien vapaaehtoisesti ja vastikkeetta luovuttamien metsästysoikeuksien käyttämiseen, eikä metsästysseuratoiminta ilman maanomistajien myötävaikutusta olisi mahdollista. Vuokrasopimuksissa on usein ehtoja, joka usein kieltävät metsästysoikeuden kaupallisen hyödyntämisen, ja lihan myymisestä saatavat tulot saattavat ymmärrettävästi aiheuttaa mielipiteitä maanomistajien keskuudessa. 

Mielestäni jäsenen tulisi välttää kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia seuran maanomistajasuhteissa.

Onko oikein, että metsästysseura sallii sähköautoilla ajaville jäsenilleen autojen latausmahdollisuuden seuran majalla tai suorastaan järjestää latauspisteen ilman erityistä korvausta? Pitäisikö muillekin jäsenille varata polttoainetta autoihin metsästysseuran lukuun jäsenten yhdenvertaisuuden nimissä?

Sähköautojen lataamisen salliminen ilman yhdistyksen kokouksen päätöstä ja jäsenistön kustannuksella ei ole oikein. Päätös latauspisteen rakentamisesta seuran varoilla voidaan tehdä yhdistyksen kokouksessa enemmistöpäätöksellä yhdenvertaisuutta loukkaamatta. Päätöksenteon pohjaksi olisi hyvä selvittää vaatiiko sähköjärjestelmä muutostöitä ja mitkä ovat hankkeen kokonaiskustannukset. 

Mielestäni latauksesta aiheutuvien sähkökulujen kattaminen kuuluu aina latausmahdollisuutta käyttäville. Yhdistyksen kokous voi päättää mihin hintaan sähköä on tarjolla. Yhdenvertaisuutta ei mielestäni loukkaa sekään, että myytävällä sähköllä katetaan latauspisteen hankintakuluja.

Metsästyslaissa sanotaan: "Ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa eläintä ei saa ampua 150:tä metriä lähempänä sellaista rakennusta, jossa asutaan." Mitataanko matka ampujasta, eläimestä vai siitä kumpi on lähempänä? 

 

Etäisyysvaatimus koskee sekä ampujaa, että metsästettävää eläintä, ja tämä ilmenee suoraan sanamuodosta. Jos ampuja tai saaliseläin on 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta, on eläintä ammuttu etäisyysvaatimuksen vastaisesti.

Riittääkö pelkkä osoitteen muutos alueelle, missä paikalliset voivat vapaasti nauttia esimerkiksi pienriistan metsästyksestä valtion alueella? Eli mitä kotikunnalla tarkoitetaan?

Osoitteenmuutos ei riitä, vaan tosiasiallinen asuminen ratkaisee. 

Metsästyslain (615/1993) 8 § (1427/2014) mukainen vapaa metsästysoikeus on tarkoitettu kuntalaiselle. Metsästyslain esitöissä puhutaan paikallisten asukkaiden oikeudesta (HE 300/1992 vp): Tämä oikeus kuuluu paikallisille asukkaille niin kauan kuin he näissä kunnissa asuvat. Saman oikeuden saa kuntaan muualta muuttanut asukas. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut sallia tilannetta, jossa osoite muutetaan, mutta kuntaan ei tosiasiallisesti muuteta.

Kotikunnan määräytymisen osalta metsästyslaissa viitataan kotikuntalain (201/1994) 2§:ään, Kotikuntalain 2§:n mukaisesti henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu. Hallituksen esityksen (HE 104/1993 vp.) mukaan: Säännöksessä asumisella tarkoitetaan henkilön tosiasiallista asumista tietyssä Suomen kunnassa ja säännöksen tarkoituksena on siis totuudenmukainen rekisteröinti. 

Kotikuntalain 2 §:n 2 momentin (669/2016) mukaan, jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiintein yhteys.

 Hallituksen esityksessä lainsäätäjän tarkoitusta on henkilön oman käsityksen ja tosiasiallisen asumisen osalta avattu seuraavasti: Henkilön oma subjektiivinen käsitys ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva tekijä, vaan hänellä tulee myös objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen mukaan olla kiinteä yhteys ilmoittamaansa kuntaan. Tällaisia huomioon otettavia tosiseikkoja, jotka osoittavat, että henkilöllä on ilmoittamaansa kuntaan kiinteä yhteys, ovat henkilön perhesuhteet, joilla tarkoitetaan henkilön siteitä perheeseensä ja perheen yhteiseen asuntoon eli kotiin, hänen toimeentulonsa, jolla tarkoitetaan henkilön työskentelyä tai muuta taloudellista yhteyttä määrättyyn asuinpaikkaan tai muut vastaavat seikat, kuten esimerkiksi sukulaisuus-, kasvatus- tai hoitosuhde. Myös se seikka, onko henkilön tarkoituksena asua ilmoittamassaan kunnassa vakinaisesti tai ainakin toistaiseksi, tulee ottaa tosiseikkojen arvioinnissa huomioon. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa tosiseikkojen arvioiminen jää viimekädessä viranomaisen tehtäväksi.

Olen menossa kanalintujahtiin ja ajatuksena olisi, että metsästyskortiton ja aseluvaton kaverini tulisi mukaan. Minulla olisi itsellä kädessä haulikko ja selässä kivääri, kaverilla eväsreppu. Saanko vaihtoehtoisesti antaa kiväärini kaverini kannettavaksi, jos kiväärin lukko ja panokset ovat minulla taskussa? Tällöinhän aseella ei voi ampua.

Henkilö, joka toimii metsästäjän apuna koiran ohjaajana taikka vastaavalla tavalla avustaa metsästyksessä, ei ole velvollinen suorittamaan riistanhoitomaksua. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka todentaa, ettei henkilö osallistu metsästykseen. Tämä voi olla siinä määrin vaikeaa, että menettelyssä on riskinsä. Selkeintä olisi, että ase olisi myös suojuksessa. 

Aselain puolesta voit mielestäni antaa kiväärin kuvatulla tavalla kaverisi kannettavaksi, mikäli kuljette toistenne välittömässä läheisyydessä. Aseen on pysyttävä koko ajan välittömässä valvonnassasi. Muutoin tilanne voidaan tulkita aseen luovuttamiseksi henkilölle, jolla ei ole oikeutta aseen hallussapitoon.