Usein kysytyt kysymykset

Metsästyksenjohtajalla on eläinsuojelulain perusteella oikeus antaa toiselle seurueelle lupa haavakon metsästykseen vuokrasopimuksen ehdosta huolimatta. Eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, ja se on pyrittävä lopettamaan mahdollisimman nopeasti. Sen sijaan alueen vapauttaminen yhteisluvan muiden seurueiden käyttöön, esimerkiksi oman seurueen metsästyksen päätyttyä, ei ole sopimusehdon perusteella mahdollista.

Metsästyslain 12 § 2 momentin mukaan vuokralainen ei ilman vuokranantajan suostumusta saa siirtää vuokraoikeuttaan kolmannelle, eikä vuokrata metsästysvuokraoikeuttaan tai osaa siitä edelleen. Jos maanomistaja haluaa kieltää esimerkiksi vieraslupaan perustuvan metsästyksen maillaan, on asiasta sovittava metsästysvuokrasopimuksessa.

Määräaikainen sopimus sitoo sopijaosapuolia määräajan, eikä irtisanominen ole mahdollista kesken sopimuskauden kuin sopimusrikkomuksen tekemällä. Kun sopimuksen kesto loppuu, sopimus loppuu ja se pitää muistaa uusia. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus on voimassa jatkuvasti, kunnes jompikumpi osapuoli irtisanoo sen. Irtisanomiselle ei tarvitse olla syytä.

Jos metsästysvuokrasopimukseen on kirjattu irtisanomisaika, se alkaa irtisanomispäivästä ja sopimus päättyy irtisanomisajan kuluttua. Jos irtisanomisaikaa ei ole mainittu, irtisanomis aika päättyy metsästyslain määräyksen mukaan 31.7. kyseistä vuotta, jos sopimus on irtisanottu ennen tammikuun viimeistä päivää. Jos vasta sen jälkeen, sopimus päättyy seuraavan vuoden 31.7.

Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen, mutta erimielisyyden sattuessa sopimuksen sisältöä tai olemassaoloa on vaikea todistaa. Lisäksi hirvilupahakemuksien mahdolliset alue-epäselvyydet tarkistetaan metsästysvuokrasopimuksista, jolloin kirjallinen sopimus voi olla hyvin tarpeellinen tai ainakin helpottaa ratkaisun syntymistä merkittävästi. Metsästäjäliitto suosittelee kirjallisten sopimusten tekoa.

Maanomistaja voi esittää metsästysvuokrasopimukseen lähes millaisia ehtoja tahansa. Metsästysvuokrasopimus on sopimus, joka kummankin osapuolen on hyväksyttävä. Metsästysseuraa sitoo velvollisuus kohdella jäseniään samanarvoisesti. Tätä velvollisuuttaan seura rikkoo, jos se hyväksyy maanomistajan esittämän, seuran jäsenet eriarvoiseen asemaan saattavan vuokrasopimuksen ehdon.

Riistalaukauksen ampuminen on keskeinen osa metsästystä, ja metsästyksen on tapahduttava kokonaisuudessaan luvallisella alueella. Maanomistajalla on oikeus päättää metsästyksestä ja ampumisesta omistamillaan maa-alueilla. Kysymyksessä kuvatun kaltainen menettely loukkaa vuokraamattoman alueen omistajan oikeutta päättää alueensa käyttämisestä.

Maanomistajalla, joka ei ole jäsen, ei ole velvollisuuksia seuraa kohtaan. Hän voi ehdottaa metsästysoikeuden vuokrasopimukseen lähes mitä vain. Maanomistaja saattaa haluta rajata tiettyjä riistaeläimiä pois sopimuksesta, sisällyttää metsästysmahdollisuutta laajemmalle tai antaa käyttöehtoja ja liikkumisrajoituksia. seuran on pohdittava voiko tai haluaako se hyväksyä sopimusta.

Seuran kannalta esimerkiksi selvä mahdottomuus on hyväksyä sopimusta, jossa rajoitetaan seuran jäsenten yhdenvertaisuutta. Maanomistaja saattaa olla riidoissa jonkun yksittäisen seuran jäsenen kanssa ja haluaa rajata maanvuokrasopimuksessa kyseisen henkilön mahdollisuuden käyttää aluetta metsästykseen. Vaikka alue olisi kuinka merkittävä ja seura sen haluaisi käyttöön, ehto on yhdistykselle laittomana mahdoton. Asia voidaan toki sopia maanomistajan ja jäsenen välillä kahden kesken tai jäsen voi vapaaehtoisesti sitovasti hyväksyä ehdon, mutta seuran sopimukseen ehtoa ei voi kirjata.

Jäseneksi liittyessään henkilö sitoutuu toimimaan seuran tarkoitusperien ja sääntöjen mukaisesti. Yhdistykseen hakeutuminenhan on vapaaehtoista. Tästä seuraa periaate, että jäsenen on annettava seuran toiminta-alueelle sijoittuvat maansa seuran metsästyskäyttöön ja saa tästä vastineeksi käyttöönsä seuran muut alueet. Liitto on joskus antanut suosituksen, että jos seuran maata omistava jäsen rajoittaa jonkin riistalajin metsästystä seuralta, on hänen pidättäydyttävä vastaavasti metsästämästä samaa riistaa seuran muilla alueilla. Tämä voi toimia seuroissa, joiden sääntöihin ei ole erikseen kirjattu velvollisuutta metsästysoikeuden vuokraamisesta.

Jos seuran säännöissä mainitaan velvollisuus metsästysoikeuden vuokraamisesta seuralle, sitä on noudatettava, eikä rajoituksia voida hyväksyä ilman erityistä syytä. Asian kanssa on oltava tarkkana, sillä yhdenvertaisuusperiaatteesta seuraa, että jos yhden annetaan olla vuokraamatta aluetta, se mahdollisuus tulee antaa kaikille. Erityinen syy alueen tai sen osan vuokraamattomuudelle voi olla metsästykseen soveltumattomuus. Sellaista voi olla alueen muu käyttö, kuten pihapiiri, yritystoiminnassa oleminen, erityinen riistanhoito- tai monimuotoisuuskohde, nähtävyys, sijainti tai muu vastaava.

Erityisen syyn arvioinnissa on järjen käyttö sallittua. Kun rajoituskohde on pienehkö pala alueesta ja tärkeä omistajalle syystä tai toisesta ja johon hän on mahdollisesti panostanut yksityisesti paljon, rajoitus sille voidaan tehdä kirjaten syyt.

Seuroissa, joissa metsästysoikeuden vuokraamista ei ole säännöissä edellytetty ja osa maata omistavista jäsenistä ei ole alueita vuokrannut seuran salliessa asiantilan, voi tilanne olla hyvin totuttu ja stabiili, ongelmaton. Tällöin seura on kuitenkin alttiina kierteelle, joka alkaa yksittäisen jäsenen itsekkäistä syistä olla vuokraamatta maata seuralle. Tästä seuranneesta johtopäätöksestä ja suivaantumisesta seuraa seuraavan jäsenen vastaava ele ja pian huomataan, että seuralla ei ole toimintaedellytyksiä. Jokainen ajattelee itse metsästävänsä omalla alueellaan ja käyttävänsä hyväkseen seuran aluetta, jota ei enää pian ole. Palataan seuran perustarkoitukseen liittää maanomistajien ja vuokraajien maita yhteen, jotta voidaan metsästää omaa maata suuremmalla alueella antamalla oma maa yhteiseen käyttöön.

Mitä tulee maata omistamattomiin jäseniin, heillä on sama periaatteellinen tai sääntöihin perustuva velvoite. Jos maata omistamaton jäsen hankkii tai saa metsästykseen ja seuran toimintaan soveltuvaa maata, on hän yhtä lailla velvollinen vuokraamaan metsästysoikeuden seuralle. Maanomistajajäsenellä saattaa olla silti säännöissä jäsenkategoriaa koskevia etuisuuksia, joihin pääsee vasta metsästysoikeuden vuokraamalla.

Seuran hallituksella on kuitenkin velvollisuus saattaa metsästysalueet ja niihin liittyvät rajoitukset jäsentensä tietoon. Se voi tapahtua metsästysaluekartalla, maa-aluelistauksella tai muulla vastaavalla tavalla.

Metsästysseura voi tehdä metsästysrajoituksia vuokra-alueelleen kokouksissa enemmistöpäätöksin. Rajoitus voi olla esimerkiksi alueellinen, ajallinen, määrällinen tai laadullinen ja se voi koskea yhtä tai montaa lajia.

Yhdenvertaisuutta ei silti saa rikkoa. Siitä johtuen seura ei voi rajoittaa laillisen metsästysvälineen käyttöä tai metsästystapaa, saati rajoittaa jonkun jäsenen toimintaa samalla sallien se muille. Toki jahtiin pääsylle voi olla yhdenvertaisia kriteereitä, kuten maksuja tai suorituksia ilman tasovaatimusta.

Yhdistys on metsästysoikeuden vuokrasopimusten toinen sopijaosapuoli rekisteröidyssä yhdistyksessä. Vuokrasopimukset ovat seuran salaista tietoa, jota ei jaeta sellaisenaan jäsenistölle.

Jotta jäsenen metsästysoikeuden vuokraamisperiaate toteutuu, on velvollisuuden laiminlyönnistä oltava mahdollisuus tulla seurauksia. Ensimmäinen lähtökohta on säännöt, joissa on oltava mainittuna ne rangaistusmuodot, joita voidaan antaa. Jos säännöissä ei mainita rangaistuksista mitään, on vaihtoehtona vain erottaminen ja suullinen huomauttaminen. 

Metsästysoikeuden vuokraamattomuus erottamisperusteena täyttyy selkeimmin, jos säännöissä jäsen velvoitetaan maidensa metsästysoikeuden vuokraamiseen ja vuokraamattomuus on kirjattu erottamisperusteeksi.

Jos seuran säännöissä vuokraamisvelvoitetta ei mainita, ollaan merkittävästi hatarammalla pohjalla rangaistusten suhteen. Jotta tällöin voitaisiin pitää vuokraamisperiaatteesta kiinni, olisi seuran pitänyt olla sallimatta vuokraamattomuutta ja perustella sitä seuran vastaisena toimintana. Yhdenvertaisuudesta seuraa jälleen, että jos seura on jonkun kohdalla lipsunut periaatteesta rankaisematta, ei se voi rangaista samasta aiheesta ketään muutakaan.

Kasvattajalla on tiedonantovelvollisuus rodun perinnöllisistä sairauksista sekä tiedossaan olevista pennun vioista ja sairauksista. Myyjä vastaa antamiensa tietojen totuudenmukaisuudesta ja salaamistaan tiedoista, joilla olisi ollut kaupan päättämisen kannalta olennainen merkitys. 

Sitoutumalla kauppaan ostaja samalla hyväksyy sen mahdollisuuden, että koirassa voi olla myyjän ilmoittamia vikoja ja sairauksia. Piilevän sairauden tai vian perusteella ostaja voi olla oikeutettu korvaukseen, jos koira on kauppahinta, käyttötarkoitus ja muut seikat huomioon ottaen olennaisesti huonompi kuin ostajalla on ollut aihetta olettaa. 

Suosittelen käyttämään Suomen Kennelliiton nettisivuilta lomakkeista löytyvää sopimusmallia koiran kauppaan.

Metsästysrikkomuksesta voidaan tuomita se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta metsästää vastoin metsästysasetuksen säännöstä hirvieläinten metsästyksessä käytettävästä koirasta. Vastuullisimpana tahona pitäisin koiranomistajaa, mutta huolimattomuuden kynnys voi helposti ylittyä myös metsästyksenjohtajalta ja myös ampujalta.

Ei ole. Alle viisikuukautista koiranpentua saa pitää kytkemättömänä, mutta rauhoitusaikana riistaeläinten ajattaminen ja muu häirintä ei ole sallittua. Kielto koskee myös alle viiden kuukauden ikäistä koiraa.

Laki ei kiellä pyytämästä peuraa yksin koiran avulla, mutta kyseessä on pyyntiluvanvarainen metsästys, jota metsästyksenjohtajan tulee johtaa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Etelä-Suomessa tällaiselle pyynnille ei ole yleensä ollut perinnettä, mutta pohjoisimmassa Suomessa hirveä pyydetään usein juuri näin: pyyntiin voidaan lähteä yksin, kun metsästyksenjohtajan kanssa sovitaan mille alueelle kukin pyytäjä lähtee. 

Etelä-Suomessakin tällainen pyynti on mahdollista, jos vain turvallisuus huomioidaan. Metsästyksenjohtajan on suositeltavaa sopia metsästäjän kanssa, millä alueella tämä pyytää ja mihin suuntiin kyseisellä alueella ei saa ampua.

Koiran käyttöominaisuudet ratkaisevat laillisuuden. Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 39 senttimetriä. Rotukohtaisia rajoituksia ei ainakaan toistaiseksi ole asetettu.

Kasvattajalla on tiedonantovelvollisuus rodun perinnöllisistä sairauksista sekä tiedossaan olevista pennun vioista ja sairauksista. Myyjä vastaa antamiensa tietojen totuudenmukaisuudesta ja salaamistaan tiedoista, joilla olisi ollut kaupan päättämisen kannalta olennainen merkitys.

Sitoutumalla kauppaan ostaja samalla hyväksyy sen mahdollisuuden, että koirassa voi olla myyjän ilmoittamia vikoja ja sairauksia. Piilevän sairauden tai vian perusteella ostaja voi olla oikeutettu korvaukseen, jos koira on kauppahinta, käyttötarkoitus ja muut seikat huomioon ottaen olennaisesti huonompi kuin ostajalla on ollut aihetta olettaa.

Suosittelen käyttämään Suomen Kennelliiton nettisivuilta lomakkeista löytyvää sopimusmallia koiran kauppaan.

Puolen tunnin jälkeen on laillista ampua hirvi – joskin menettely jakaa mielipiteitä metsästäjien keskuudessa. Riitaisuuksien välttämiseksi pitäisin tärkeänä, että pelisäännöt kysymyksessä kuvatun kaltaisiin tilanteisiin sovittaisiin ainakin naapuriseurueiden kesken jo ennalta. Joka tapauksessa kyse on siinä määrin poikkeuksellista metsästystilanteesta että, mielestäni jo turvallisuusnäkökohdat edellyttävät lupaa hirven ampumiseen omalta metsästyksenjohtajalta.

Ei ole. Sinänsä seisovan tai pysäyttävän koiran käyttämiselle supikoiran pyytämisen yhteydessä ei ole mitään estettä. Lainsäädännössä on kuitenkin asetettu rajoituksia saaliseläimen lopettamiselle. Saaliseläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Esimerkiksi loukkuun, luolaan, rakennuksen alle tai avuttomaan tilaan joutunut eläin on mahdollista lopettaa siihen tarkoitukseen soveltuvalla ampuma-aseella.  

Mielestäni se, että koira käy supikoiraan kiinni ja lopettaa sen ottamalla kurkusta on laissa tarkoitettua kiellettyä tukehduttamista. Metsästys- ja eläinsuojelulainsäädännön sääntöjen rikkominen eläimen lopettamisen suhteen on rangaistavaa. Jos metsästäjän otteet ja eläimen anatomia ovat hallussa, varsinaisen lopettamisen osaa tehdä asiallisesti, eläintä säästäen ja aiheuttamatta turhaa kärsimystä.

Viime aikoina on korostunut koiran käytön rajoitukset tai niiden kyseenalaistaminen. Erityisen kunnostautuneita aiheessa ollaan hirvikoirien harjoituttamisessa. Monin paikoin hirvikoiria on paljon ja kiistämätön tosiasia on, että hyvä hirvikoira saadaan vain harjoituttamalla sitä hirvelle.

Jahdin koittaessa ollaan huolissaan pysyvätkö hirvet alueella, jos niiden vierellä käy jatkuva haukku ja ne hätyytetään päivittäin pois. Kovasti jahtia odottavilla kanssametsästäjillä herää nopeasti yli-innokkaasta haukuttamisesta ajatus, jotta rajoitetaan hirvikoiran harjoituttamista jahdin onnistumiseksi.

Metsästystavan, tässä tapauksessa tietynlaisen koiran käytön rajoittaminen tiettyyn tarkoitukseen rikkoo yhdenvertaisuutta. Yhdenvertainen rajoitus koskisi kaikkea koiran harjoituttamista karvoihin katsomatta. Tämä taas kuulostaa varsin epäoikeudenmukaiselta muita kohtaan.

Koiran harjoituttamista on mahdollista rajoittaa yhdistyksen päätöksellä, jos halutaan rauhoittaa vaikkapa jokin elinympäristö jonkin lajin säilyttämiseksi tietyllä alueella. Tällöin perusteltu rajoitus koskee kyseisellä alueella tietysti kaikkia koiria.

Esimerkkitapauksessa hirvikoiran koulutuksen rajoittamista on mahdollista toteuttaa hirvien häiriintymisen estämiseksi niissä rajoissa, että toiminta on kohtuullista niin koiran käytölle kuin hirville tai niiden metsästykselle. Pari rauhoituspäivää viikossa ennen jahtitapahtumaa on katsottu joissain tapauksissa kohtuulliseksi. Usean kuukauden rajoitus, joka lohkaisee valtaosan lain suomasta mahdollisuudesta käyttää koiraa ei ole kohtuullista koiran koulutuksen kannalta. Rajaa kohtuullisuudelle ei ole. Harjoituttamiselle tulee antaa mahdollisuudet ja hirville rauhallisiakin päiviä.

Koiran käytön rajoituksissa on takana joskus tavoite siitä, että valmista osaavaa koiraa halutaan käyttää aina jahdeissa tai auktoriteettia omaava koiranohjaaja ottaa mahdollisuudet itselleen. Tässä ei usein yhdenvertaisuus toteudu ja on hyvä muistaa, että aikanaan toimivakin koira käy vanhaksi ja tilalle olisi hyvä olla uusi osaava koira. Sitä ei tule, jollei nuoria koiria päästetä jahtiin ja ensimmäistä kaatoa tekemään.

Vanha viisaus on viisautta edelleen: kohtuullisuus kaikessa! Tällöin jäävät rajoitustarpeetkin vähemmälle.

Yhdistys voi rajoittaa koirien harjoituttamista, mutta sen tulee tapahtua yhdenvertaisesti. Jos koirien harjoituttaminen kielletään tai rajoitetaan, sen tulee koskea kaikkien koirien harjoituttamista ja kaikkia jäseniä.

Mahdolliset rajoitustavat:

1. koiran käyttö rajoitetaan kaikilta jäseniltä ajallisesti tai määrällisesti kaikessa toiminnassa. Ok yhdenvertaisuuden kannalta, mutta kun jäsenen jäsenoikeuksina pidettäviä metsästys- ja koirankäyttömahdollisuuksia rajoitetaan, niin itse rajoitustarve tulee perustella ja olla kohtuullista suhteessa rajoitustarpeeseen.
    
2. Koiran käyttöä rajoitetaan kaikilta jäseniltä ajallisesti tai määrällisesti tietyltä riistalajilta. vaarantaa yhdenvertaisuuden. Tarvitsee painavan perustelun, joka liittyy kyseisen lajin olosuhteisiin. Ei käytännössä onnistu, jos lajia kuitenkin koiralla metsästetään.
    
3. Koiran käyttöä rajoitetaan kaikilta jäseniltä ajallisesti tai määrällisesti yleisesti tai tietylle lajille kohtuullisuutta noudattaen. Tilanteessa, jossa koiran harjoituttamisen määrän katsotaan olevan liikaa alueen koko, eläinlajiston hyvinvointi tai metsästysjärjestelyt huomioiden. Harjoitusmäärää rajoitetaan ajallisesti tai määrällisesti siinä määrin, että kohtuullinen harjoituttamismäärä silti toteutuu niin määrän kuin ajan suhteen. Kohtuullisena on pidetty joissain esimerkkitapauksissa rajoitusta, joka koskee viikkoa ennen jahdin aloitusta ja/tai 2-4 päivää viikossa, sisältäen viikonlopusta kuitenkin korkeintaan yhden päivän. Koiran harjoituttamisessa on muutenkin huomioitava yhteinen etu, kuten kaikessa yhdistystoiminnassa.

Puolen tunnin sääntö on välillä tahallisesti tulkittu väärin. Metsästyslain 53 § toteaa yksiselitteisesti, että ”ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.” Tämä tarkoittaa, että koiraa ei saa laskea vapaaksi alueella, jonne ei ole metsästysoikeutta tai saatua lupaa koiran irti pitämiseksi, oli alue sitten naapuriseuralla tai vuokraamatta kenellekään.

Lisäksi samassa pykälässä todetaan, että ”jos koiran avulla metsästettäessä ajo tai haukku poikkeaa vieraalle alueelle, alueen omistajan tai metsästysoikeuden haltijan on kuitenkin annettava ajon tai haukun jatkua häiriintymättä puolen tunnin ajan. Jollei koiran omistaja tämän ajan kuluessa hae koiraa pois, alueen omistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus keskeyttää ajo tai haukku sekä poistaa alueelta koira tai ottaa se talteen.”

Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa ylipäätään kauemmas ohjaajasta kulkevan koiran käyttö. Kun koira päästetään ja sitä oikeasti pyritään käyttämään omalla alueella, ei jahtia tarvitse heti keskeyttää koiran harhautuessa pois alueelta. Hetken voi seurata, josko koira palaisi takaisin alueelle, mutta metsästäjän on silti pyrittävä siihen, että koira tulisi tai se haettaisiin pois vieraalta alueelta jo tuon puolen tunnin sisällä. On huomattava, että puolen tunnin sääntö koskee vieraan alueen maanomistajaa tai metsästysoikeuden haltijaa, eikä koiralla metsästävää!

Säädöksen itsetarkoitus ei ole antaa lupaa käyttää tarkoituksella koiraa vieraalla alueella. Lakia voidaan tulkita rikottavan siksi myös tapauksessa, jossa koira lasketaan omalta puolelta rajaa, mutta tarkoituksella, että se hakee riistan vieraalta alueelta omalle puolelle. Tällaista tarkoitusta on toki vaikea todistaa, joten säädöksen ja hyvien metsästäjätapojen noudattaminen tulee tapahtua omien ja kanssametsästäjien korvien välissä.

Monilla alueilla puolen tunnin sääntö on useimpien koirien metsästyskäytölle elinehto. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että sääntöä ei tahallaan väärinkäytetä ja siten vaaranneta sen olemassaoloa, ei ainakaan metsästyskoiraa käyttävien omalla toiminnalla!

Henkilöntarkastus sen tutkimiseksi, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai muuten yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa, saadaan toimittaa, jos etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä esine tai seikka, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä. Henkilöntarkastus voidaan pääsäännön mukaan toimittaa, kun henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Näin ollen metsästysrikoksesta tai törkeästä metsästysrikoksesta epäiltyyn voidaan kohdistaa henkilöntarkastus. Henkilöntarkastuksen saa tehdä poliisi.

Erätarkastajalla on erävalvontaan kuuluvassa yksittäisessä tehtävässä oikeus pysäyttää henkilö ja kulkuneuvo sekä saada tieto henkilön ja kulkuneuvossa olevien henkilöiden nimestä, henkilötunnuksesta, tai jos henkilötunnusta ei ole, syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä paikasta, josta nämä ovat tavoitettavissa. Erätarkastajalla on oikeus ottaa kiinni henkilö, joka kieltäytyy antamasta henkilöllisyyden selvittämiseksi tarpeellisia tietoja tai antaa todennäköisesti virheellisen tiedon. 

Erätarkastajalla on kiinniottamisen ja kulkuneuvon pysäyttämisen yhteydessä oikeus tehdä turvatarkastus, eli tarkastaa henkilö ja kulkuneuvo, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että henkilöllä tai kulkuneuvossa ei ole aseita, esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa ihmisille tai merkittävää vahinkoa luonnolle. Oikeutta henkilöntarkastukseen rikostutkinnan tarkoituksessa erätarkastajalla ei kuitenkaan ole. Vastaavat oikeudet ovat myös rajavartiomiehellä erävalvontaa tehtäessä.